perjantai 27. huhtikuuta 2012

Lisää kuulumisia ja vappupallot Tildan tapaan

 Huomenisia!

Tarkoitukseni ei ollut alun perin jatkaa blogitaukoa, mutta edellisessä postauksessa mainitsemistani syistä blogin päivittäminen ei ole tällä viikolla oikein huvittanut. Kiitoksia kaikista edelliseen postaukseen ja s-postiin tulleista tsemppauksista, myötäelämisistä ja liikuntavinkeistä. Tuohon viimeisimpään voisin todeta, että enitenhän liikkuminen on vain kiinni itsestään, mutta joskus olen hieman harmitellut, etten ole saanut kovin liikunnallista mallia lapsuudenkodistani. Isä tosin oli aikoinaan vähintään maakunnallisen tason yleisurheilija, mutta yksityisyrittäjyys vei mehut eikä hänellä riittänyt energiaa omille kuntoharrastuksille saati sitten tarkkailemaan sitä, mitä lapsoset harrastivat. Äiti pisti meidät sitten harrastamaan musiikkia ja teatteria. Olen ollut aina muutenkin ollut enemmän "hengen" kuin ruumiin ystävä; nenäni oli kiinni jo lapsena talvisodan pikkujättiläisissä ja keskeneräisissä romaaniluonnoksissa ja ajattelin liikunnan olevan jotenkin "brutaali" harrastuneisuuden muoto. Nyt taidan vihdoin ymmärtää , että terve sielu asuu terveessä ruumiissa...

Mutta sitten uusimpia kuulumisia: pääsin Joensuussa jatkoon ja ihan hyvin pistein! Yhdestä kysymyksestä sain jopa täydet pisteet. Hissanopen itsetuntoni nousi kohisten; ehkäpä se suurien tietomäärien selaaminen päivittäin lyhyessä ajassa kantaa hedelmää myös näin :) Tiedossa on siis uusi reissu Pohjois-Karjalaan.

Tähän loppuun vielä sisustuksellinen osio: Esittelen teille vappupallot Tildan tapaan. Stockmannilla myydään tällaisia hauskoja valopallosarjoja, jotka eivät ole paperia vaan sellaista paksumpaa massaa. Värivaihtoehtoja on lukuisia ja itse emmin tovin täysin vaaleasävyisten ja tuon valitsemani punasävyisen välillä. Jotkin hempeät kevätväritkin olisivat kiinnostaneet, mutta en löytänyt niistä itseäni täysin miellyttävää vaihtoehtoa.

 Punaiset ovat ehkä hieman syksyinen vaihtoehto, mutta sopivat näin keväälläkin ainakin vapun aikaan!


Vappupallot päätyvät todennäköisetsi raikastamaan keittiötämme, sitten kun Ruustinna-vitriini saapuu viikonloppuna luoksemme. Nyt jatkan koepinojen kimpussa. Mukavaa viikonloppua kaikille!

ps. En ehtinyt ja toisaalta jaksanut tällä viikolla metsästää palkintopaketteja valmiiksi, joten siirrän arvontaa ensi viikkoon. Pahoittelen, jos joku on odottanut sitä kuin kuuta nousevaa :)

tiistai 24. huhtikuuta 2012

Tildan kuulumisia

Heipä hei taas!

Pääsykoerumban ensimmäinen kierros on nyt takana ja no jaah, mitenkähän kuvailisin tuntemuksiani... Päällimmäinen fyysinen olotila on väsymys ja erittäin pahasti kramppautuneet hartiat. Korjasin kieltämättä itseäni säästelemättä ylppäreitä, kokeita ja laadin  pääsykoemuistiinpanoja liuskatolkulla. Valitettavasti tuo työmäärä kostautui viime viikonloppuna kahden päivän migreenillä, johon useampikaan Burana 600 ei auttanut. Myönnän olevani tällä hetkellä valintojen edessä - istumatyöläisen kunto ei kestä, jollei kehoa ala hoitaa. Minulle on ollut pitkä matka ymmärtää tämä. Ryhtini on nyt jo korjaamattomasti huonontunut. Jos en halua olla kumarainen mummeli nelikymppisenä, jotain on pakko tehdä. Ei kai ihmisellä voi niin kiire olla, ettei itsestään ehdi pitämään huolta?  Minulla on tuntunut olevan... :(

No, niihin pääsykokeisiin. Tilanne on nykäsläisittäin ehkä fifty-sixty. Jyväskylään haki kuulema n. parisataa henkeä, joista kakkosvaiheeseen pääsee 60. Ehdin lukea sinne vaaditun pääsykoekirjan vain puolitoista kertaa läpi, mutta onneksi kysymykset olivat melko soveltavia. Toisaalta kyseisessä kokeessa oli peräti viisi kuuden pisteen esseetä (!), joten vaikutelmaksi jäi koulutusohjelman vastaavien lievä virkaintoisuus. Kaiken lisäksi Jyväskylässä tentitään näköjään irtonaisen levyn kanssa (luentosalissa ei ollut pöytälevyjä !), joten se kumarassa röhnöttäminen todennäköisesti aiheutti ainakin viimeisen niitin migreenille.

Pistän tällä hetkellä toivoni lähinnä Joensuun suhteen, sillä sinne oli oikeasti puolet vähemmän hakijoita, ja jatkoon pääsee kuitenkin saman verran kuin Jyväskylässä eli 60. Vastaukseni olivat tosin hyvin keskinkertaisia sielläkin, ja kaiken lisäksi aika meinasi loppua kesken (kuten myös Jyväskylässä).Totesin, että tenttirutiineista alkaa olla pitkä aika! Toivon kovasti, että pääsisin kuitenkin jatkoon Joensuussa, ja jos pääsen, niin toivon todella, etteivät henkinen ja fyysinen kanttini ei lopu kesken. Tällä hetkellä ainakin tuntuu siltä, että kovin montaa kertaa en jaksaisi hakea molempiin opinahjoihin.

Jos Tildan oli rätti (fyysinen ja henkinen sellainen) edellä mainitun rumban vuoksi, niin tänään sain tiedon asiasta, jota en oikeastaan pysty vielä edes sisäistämään. En kommentoi asiaa tällä palstalla sen enempää, mutta voin sanoa, että kyseessä oli suru-uutinen, jonka vakavuudesta kertoo se, että mieheni tuli kertomaan sen kesken päivää minulle töihin. Kysessä ei kuitenkaan ole kenenkään perheenjäseneni poismeno, mutta asia, jonka työstäminen tulee olemaan pitkä prosessi.

Kaiken kaikkiaan - olen kiitollinen, että pääsykoerumba on nyt jo osittain (tai sitten kokonaan) ohi ja on aikaa keskittyä muuhunkin. Elämä on kuitenkin täynnä paradokseja - jos haluaa muuttaa elämäänsä ja työllistymistilannettaan, on pakko yrittää tosissaan. Tällöin on suljettava hetkeksi muu maailmanmeno silmistään ja tähdättävä päämäärään. Samaan aikaan voi tapahtua jotakin, mikä saa kyseenlaistamaan koko homman mielekkyyden. Miksi minäkin käytän niin paljon energiaa ollakseni hyvä työssä, pärjätäkseni tässä keskinkertaisessa heikohkosti arvostetussa työssä, kun olisi muutakin elämää elettävä? Milloin ihminen joutui tällaiseen oravanpyörään?

torstai 19. huhtikuuta 2012

Kultyyrinen shoppailuvinkki

Iltaista!

Huomasin, että tämän kevään Hulluilla Päivillä (Stockmann, Akateemisen kirjakaupan puolella) myydään alehintaan erästä kirjalemppariani eli Suomen lasten historiaa (tekijät Jussi Kaakinen, Juha Kuisma ja Kirsti Manninen). Olen itse hyödyntänyt teosta erityisesti yläkoulun historian tunneilla, mutta näin historian maikkana toivoisin teoksen löytyvän myös kotien kirjahyllystä. Teos on oiva tapa kiinnostuttaa n. 9-15-vuotiaat lapset kansakuntamme vaiheista aina kivikaudesta nykypäivään. Teos sisältää mielenkiintoisia infoaukeamia ja muutaman sivun mittaisia Suomen historian eri vaiheisiin liittyviä sepitettyjä tarinoita.

En valitettavasti kiinnittänyt huomiota teoksen hintaan, mutta luulisin sen olevan edullisempi kuin yleensä.

Nyt Jyväskylän pääsykoeteoskin on luettu sentään kertaalleen läpi - huomenaamuna junassa on tiedossa armoton kertaaminen! No, jos koitos ei tuota tulosta, niin pääsenpä viimein tapaamaan vanhempiani sitten joululoman. Palaillaan asiaan ensi viikolla ainakin blogiarvonnan merkeissä.

Mukavaa viikonloppua!

kuvalähde täältä.

tiistai 17. huhtikuuta 2012

Nätti leninki, parempi mieli

Rakastan alaani, mutta paikoin väliin mahtuu huonoja päiviä. Tällöin taustasyynä on usein kiire tai väsymys. Asiat kasautuvat eikä positiivista asennetta jaksa pitää yllä. Tässä muutamia kokemuksia tältä viikolta:

- Huonosti nukutun yön jälkeen ( tai jos ei ole valmistellut kunnolla tuntia) on kamala mennä pitämään tietopainotteista lukion (kaksois)tuntia. Yläkoulussa keksin keinon selvitä; asiat tulevat yleensä takaraivosta ja niitä voi soveltaa. Lukiossa asiat on oltava paremmin halussa ja yhdistelmä väsymys & asioitten looginen esittäminen ja mukaansa tempaava esittäminen ei ole helpoin yhdistelmä. Ainakaan entiselle esiintymiskammoiselle.
- Välillä tekniset apuvempaimet eivät toimi. Varsinkin, kun et "omista" omaa luokkaa etkä ole ehtinyt testata laitteita (muut ovat säätäneet laitteita/ vieneet ne/ laitteet ovatkin rikki), ne tietysti pettävät sopivalla hetkellä. Se vie maun koko tunnista, ei sille voi mitään...

- Kokonaan lukion kurssin uusiutunut oppikirja/ materiaalit ja pääsykokeet (ok, tämä on poikkeustilanne) - ei kiva yhdistelmä

- oppilaat ja opiskelijat, joita ei voisi vähempää kiinnostaa... Virkeänä tämänkin yli pääsee, mutta väsyneenä ja stressaantuneena ajattelee, että olenpa vain niin paska.

- No, nätti leninki, parempi mieli :)

maanantai 16. huhtikuuta 2012

Pinkkiä pitsiä elämän maratonilla

Maanantaista!

Voikohan otsikko enää kliseisemmäksi ja koomisemmaksi muuttua ;)

Totta se tavallaan on, sillä tänään töissä yllä oli H&M:n kevään Concious Collection-malliston pinkki pitsitoppi ja kilpajuoksu ajan kanssa jatkuu. En ole varmaan koskaan elämässäni vielä ollut yhtä työllistetty kuin viimeisimmän reilun puolen vuoden aikana! Nyt pitäisi vielä jaksaa perjantaisiin pääsykokeisiin asti. Ja sitten korjata rästikokeet (kiitos armahtavaisen ihanaa työnantajaa lisäajasta). Onneksi tehokkaaksi oppii, kun on pakko. Selkä seinää vasten on hyvä kokemus itse kullekin aika ajoin.

Kiitos runsaasta osallistumisesta kilpailuun. Olin jo ajatellut (valmiiksi häpeissäni), että jos alle kymmenen vastaa, niin en enää koskaan lanseeraa mitään kilpailua ;) Kiitos ihanasta ja tsemppaavasta palautteesta, ja erityisen iloinen olen juuri siitä, että raotitte verhoa oman identiteettinne ympäriltä. On huomattavasti motivoivampaa kirjoitella, kun tietää hieman enemmän, millaisille ihmisille ajatuksiaan tuo ilmi. Sydämellinen kiitos myös teille joillekuille, jotka toitte esille sen, että arvostatte blogiani juuri huolellisen paneutumisen vuoksi. Se oli suuri kiitos siitä, että olen oikeasti pistänyt pidempiin pohtiviin postauksiin useamman tunnin aikaani ja energiaani. Sellaiset eivät synny hetkessä (ainakaan minulta) :)

Kilpailu jatkuu vielä ensi viikon puolelle, eli mukaan ehtii vielä, jos haluaa :) Mukavaa viikonjatkoa!

tiistai 10. huhtikuuta 2012

Lukujen välissä

Iltaista!

Tässä lukujen välissä (tällä hetkellä kirja on luettu puolitoista kertaa; ensimmäinen kierros alleviivaten ja tämä toinen muistiinpanoja tehden... huh, mahtaakohan aika ja lukumäärä riittää...) ajattelin rykäistä blogitaukoani somistamaan pienen kilpailun. Yleensä ne eivät tämän blogin kohdalla ole olleet mitään yleisömenestyksiä, mutta tähän voitte osallistua vaikka ihan minua piristääksenne ;)

Huomasin tuossa jokin aika sitten, että blogissani on vierailtu jo lähes 400 000 kertaa. Oletettavasti tuo kävijämäärä on saavutettu vajaassa kahdessa vuodessa, siis siitä lähtien, kun latasin kävijälaskurin sivuilleni. Jokunen teitä on siis täällä käynyt; osa on ollut toki noita satunnaisia turkulaisia tildaajia ;) Joka tapauksessa tämän saavutuksen innoittama julistan pienen kilpailun:


Kysyn teiltä, rakkaat lukijani, että keitä te olette? Miten te tänne blogiini alun perin eksyitte ja mikä on saanut teidät palaamaan tänne? Eli toivoisin jonkinmoista pientä kuvausta itsestänne. Teille on todennäköisesti muodostunut jonkinlainen käsitys minusta näiden vuosien aikana, mutta toivoisin todella saavani jonkinlaisen kuvan teistä, jotka ovat niin sympaattisesti kannustaneet minua, antaneet tarpeen tullen vinkkejä, analyyttisesti osallistuneet keskusteluun tai muuten vain siellä vähän taustemmalla seurailleet tämän blogin juttuja.


Palkinto on seuraava: kaksi kommenttinsa tämän postauksen kommenttilootaan jättänyttä saa valita palkinnon seuraavista tildamaisista vaihtoehdoista:

1. tyylillinen yllätyspaketti (sisältää jotakin Tildan tyylistä pukeutumiseen ja kauneuteen lliityen)

2. sisustuksellinen yllätyspaketti (sisältää jotakin Tildan tyylistä sisustamiseen liittyen)

3. älyllinen yllätyspaketti (sisältää jotakin Tildan tyylistä kirjoihin, taiteeseen tai historiaan liittyen)

Sen, mikä noista vaihtoehdoista kiinnostaa eniten, voi laittaa vastauksen perään. Valinnan voi myös tehdä, sitten kun saa tietää voittaneensa.

Kilpailu kestää nyt ainakin puolitoista viikkoa; siis niin kauan kunnes tämä pääsykoerumba on ohi. Julkaisen kommentejanne aina välillä, joten ei kannata säikähtää, jos kommenttinne ei saman päivän aikana ilmesty näkyviin. Palaillaan asiaan! Toivottavasti sitten on jo yhtä keväistä kuin noissa viime vuoden huhtikuussa otetuissa kuvissa :)

keskiviikko 4. huhtikuuta 2012

Värisuora jatkuu

Heipä hei!

Oman kaapin antimista koottu värisuorailu jatkuu! Viime vuotinen H&M:n raitapaita pääsi tänään saman lafkan musta hamosen kaveriksi. Vero Moran korallinvärinen neulenuttu on vuosien takaa - taisi kustantaa tuolloin vitosen.

Kuvittelin kaksi viikkoa sitten, ettei värillisiä vaatteita muka löytyisi kaapista - hupsu tyttö! Tuohon ansaan lankeamalla saa rahat tuhlattua kaikkeen uuteen. Pidän kiintotähtenä nyt sen, mitä oikeasti tarvitsen - Weekdayn kahdet Thursday-farkut (Helmi otsalla-blogin Rannan mukaan parhaat päärynälle) ja ne Minna Parikan juhlakorkkarit ansaittuna gradupalkintona (niin-in, pitäs päästä sinne Hesaan nyt vihdoin, kun se Weekdayn myymäläkin sijaitsee siellä). Mutta ehkä sitten kesällä!

Ihana ilma! Nyt enää päivä töitä ja sitten pääsiäislukuloma. Voipi olla, että blogi hiljenee nyt totaalisesti ennen niitä pääsykokeita. Eli moikka ja nauttikaa te muut ansaituista lomapäivistä!

Loppuun vielä kappale, jolla aloitettiin tänään lukion yhteiskuntaopin valtio-opin kurssin. Paleface on loistava esimerkki nuorille keinoista vaikuttaa kansalaisyhteiskunnassa.

tiistai 3. huhtikuuta 2012

Väriä kuin virpomisvitsassa

Huomenisia! Kasvoikohan värin nälkäni vähän liikaakin? Yhdistin eilen viime kesäisen kukerrustunikan valkoiseen bleiseriin ja vaaleisiin Vagabondin nahkasaappaisiin. Huomioikaapa, mulla oli jopa kynnet lakattu! En ole ollut mikään kynsi-ihminen, mutta kun viime kesänä eräs tuttu kosmetologi mainitsi,että muodissa ovat itse asiassa pienet punaiset kynnet, niin innostuin kynsilakoista ensimmäisen kerran kymmeneen vuoteen! Jos kerran töppösorminenkin saa kerran vuosikymmenessä loistaa, niin pitäähän ilo ottaa irti ;)

Muina asusteina toimivat fiksattu sydämenmuotoinen lempirihkamakoruni ja ohut Pieces-merkkinen vyö. Kerrankin tarjolla oli sopivan lyhyitä nahkavöitä, jotka eivät roiku rumasti. Sopii esim. 50-lukuisten kellomekkojen seuralaisiksi. Käykääpä uumattaret hakemassa omanne lähimmästä Vilasta (tai mahdolliseti Vero Modasta).

Lopppun vielä Shakiran paras kappale, neidon ruumiinhallinnastakin voisi ottaa vähän mallia ;) Ja hän ei kyllä häpeä päärynäisyyttään yhtään :)

maanantai 2. huhtikuuta 2012

Big in Singapore

Iltapäiväistä!

Mahtaakohan kukaan blogini nykylukijakunnasta muistaa hienoa miestä nimeltä Herra Råtta?

Niin, Herra Råttahan on inhimillinen olento, ja hän itse tähdentää, että Råtta vain sattuu olemaan hänen nimensä. Hän ei ole mikään jyrsijä tai pehmolelu. Miltä sinusta tuntuisi, jos sinua kutsuttaisiin vaikka pehmoleluksi?

Miten Herra Råtta päätyi meille, on hieman arkaluontoista tietoa. Mieheni teki aikoinaan laboratoriossa rottakokeita ja tästä herkistyneenä halusi kotiin edes yhden jyrsijän, jota helliä. Siitä lähtien Råtta meille saapui, on hän määrännyt kaapin paikan miehen elämässä ja mikä pahinta, alkanut apinoimaan ihmiselämää mahdollisimman monin tavoin. Jyrsijäpuolestaan hän ei ole kuitenkaan täysin päässyt eroon vaikka kuinka muuta väittäisi – siitä kertovat karua kieltään runsaat määrät järsittyjä asioita.

Mielestäni Råtta on loinen pahimmasta päästä. Omien juttujensa mukaan hän omistaa rekkakartellin ja laitonta pääomaa useammassa maassa, mutta syö kuitenkin mielellään juustoa ja pekonia meidän laskuumme. Räävittömien juttujensa ja erinäisten tempaustensa takia emme ole olleet koskaan kovin hyvissä puheväleissä. Viimeisen talven Råttaa tosin ei ole kovin paljoa näkynyt – hänellä lienee ollut kiire koisia talviunia.

No, viime viikolla Råtta kuitenkin ilmeisesti oli viimein havahtunut talviunilta kuultuaan mieheni tulevasta Singaporen matkasta. ilmeisesti hänelle tuli kiire päästä valvomaan etuaan kyseisellä maailmankolkalla… Näin on pakko päätellä ainakin mieheltäni saamaan meilin ja kuvamateriaalin perusteella:

Kaikki menny ihan hyvin, mutta mun huonekämppis meluaa, ryyppää ja räyhää kaikki yöt. Ei oo varmaan vaikea arvata kenen huonetoveriksi sitä joutuu...


Ja maahan se tuli ilman passia - tottakai. Råtta väittää, että hänellä on hallussaan koko saaren rakennuskanta. Kuulemma koko saarivaltion hallinto- ja liike-elämä on Råtan tiukassa geopoliittisessa käpälässä.

En nyt ihan usko. Asiaa kyllä puoltaa se, että näin kyllä kyltin Råtan rakennustoimistoon ("suom. Rotan remppaus OY") ja jotain hämärähommia se on juossut hoitamassa. Lisäksi keskeltä kaupunkia löytyi tyhjä tontti (ei siis edes puisto), jonka omistajaksi oli merkattu Mr. R. Eihän kukaan mukaan voi säästää tuollaista maakaistaletta näin kalliilla tonttimaalla kuin joku ahneilija. Tosin sitä hänen toimistoa en ole nähnyt. Luulen, että se on jotain muuta bisnestä ja pienimuotoisempaa. Jututhan ovat aina isoja...

Kyllä ne rakennukset taitaa olla ihan muuten vaan rottamaisen näköisiä! En usko, että saari on Råtan hallussa, koska kaikkialla on isoja Kisso -logoja ja -patsaita. niitähän se karvapallo on kauhistellut. Taitaa Råtan päivät olla ainoastaan Chinatownissa ja sielläkin vain rotan vuotena. Kovin se pikku raukka kyllä yritti pienillä ketaroilla tavoitella rakennusten huippuja, mutta eihän se jaksanut tässä kuumudessa edes raahautua portaita ylös. Liian iso maha; ja hampaat... Mutta hyvin virkeä se on kyllä yöaikaan. Otus on kyllä nuhraantunut vähän matkassa.

Että sellaista! Lisää vanhoja Herra Råtta-juttuja voitte lukea hänen omasta kategoriastaan sivupalkista. Mukavaa päivänjatkoa!