Kaislan Body Awards

Tervehdys!

Laadin taannoin postauksen poikamme Alvarin vauva-ajan lempivaatemerkeistä. Vaikka en voikaan vielä retrospektiivisesti tarkastella Kaislan taakse jäänyttä vauva-aikaa, ajattelin jälleen jakaa ajatuksiani tällä erää parhaimmiksi osoittautuneista bodymerkeistä.

 

Sitä ennen kuitenkin hieman silmäniloa röyhelöpyllyjen muodossa. Täytyy myöntää, että olen ottanut nyt ilon irti näistä tytyvaatekappaleista, jotka suorastaan ärsyttivät minua aikoinaan poikalapsen äitinä :D

Nuo röyhikset kuten kaikki muutkin tämän postauksen vaatekappaleet ovat totta kai hankittu kaikki käytettyinä.

Mielestäni tämän postauksen relevanssi onkin siinä, että sen sijaan, että joku hehkuttaisi/mainostaisi täysin käyttämättömiä uusia vaatekappaleita, voi sanaani ainakin luottaa, mitä tuleman pitää vaatteiden laatuun, sillä kehumani bodyt ovat kestäneet useamman lapsen pulautukset sekä möyrimiset, hieman liian kuumat konepesut ja rummutukset.

Tässä seuraavaksi siis Kaislan palkintopalleille päässeet. Arvioitavia kriteereitä ovat olleet tuotteiden laadukkuus ja esteettisyys sekä tuotannon eettisyys:

Sija 1. Metsolan bodyt

Olen vasta nyt Kaislan vauva-ajan hankintojen myötä löytänyt paremmin sellaisia bodyja, jotka sekä miellyttävät omaa estetttistä silmääni että ovat laadukkaita.

Viime aikoina olen ollut erityisen ihastunut Metsolan bodyihin ja ollut samalla kyseisen merkin facebook-kirppiksen aktiivikyttä ;) En aiemmin oikein pitänyt merkin kuoseista; ne vaikuttivat inan verran liian retroilta ja räikeänvärisiltä omaan makuuni ja Alvarin omiin väreihin.
 
Mutta minäpä en tiennyt, kuinka laaja Metsolan kuosivalikoima loppujen lopuksi on! Lisäksi veljeään astetta tummalle Kaislalle värikkäät kuosit sopivat erinomaisesti. Olenkin viime aikoina löytynyt Metsolalta vaikka mitä kuosihelmiä. Entäpä materiaali? Voi miten paksua, laadukasta ja pitkäikäistä!

Tällä hetkellä Kaislan lemppareihin kuuluvat Pupu Tupuna - ja Babushka-kuosit. Nuo vaaleanpunainen Waves-body sekä keltainen frillahihabody odottavat kesäkäyttöä ;) Nyt kyttäyksen alla on Babushka kuosinen body koossa 74/80 sekä tikkitakki samalla kuosilla taaperoiälle. Ilmianna omasi, jos teillä on jäämässä pieneksi :)

Metsolan vaatteet valmistetaan pääasiassa Baltiassa. Osa kankaista tulee Suomesta ja loput Baltiasta. Ompelu tapahtuu Virossa. Tuotantoa voi siis hyvlllä syyllä pitää lähes lähituotanton aja sitä säätelee EU:n lainsäädäntö, mikä varmistaa tuotteiden eettisen ja turvallisen alkuperän.

Sija 2. NOSHin bodyt

NOSHin vaatteista olen kirjoitellut useampaan otteeseen jo aiemmin, mm. Kaislan ensibodyista.

Metsolan ohella NOSHin materiaalit ovat pääsääntöisesti laadukkaita sekä eettistä eurooppalaista tuotantoa. Erityiskehut tulevat haarovälin tuplaneppareista, jotka sanansa mukaiseti tuplaavat vaatekappaleen käyttöiän. Tällä hetkellä Kaislan garderoopissa on vähän NOSH-vajaus; kesäksi on tulossa käyttöön tuo raitabody sekä tuo erään kirppiskaupan kylkiäisiksi tullut kirsikkabody, joka odottaa tuunaamista lyhythihaiseksi (hihoissa on muutamia reikiä).

Erityisesti kiitosta saavat minulta tällä hetkellä Noshin leikkiasu-yökkärit, jotka ovat olleet käytössä jo tammikuun puolivälistä saakka (koko 62/68). Sellainen löytyy tytyn vaatekaapista mm tuossa samaisessa kirsikkakuosissa. Yöpuvut ovat niin hyvässä kunnossa edelleen, että voinen myydä ne vielä kertaalleen hyvällä omalla tunnolla eteenpäin. Erityisesti rintaruokintavaiheen vauvojen vaatteiden sotkuongelmat johtuvat pääasiassa niskakakoista, ja tuo haaste on helposti selätettävissä sappisaippuan käytöllä. Vinkki vitoseni on, että likaisen vaatteetn laittaa kostutettuna ja sappisaippuakäsiteltynä yöksi suljettuun muovipussiin ja sen jälkeen pesuun. Tällä menetelmällä ainakaan meillä ei ole yksikään vaatekappale jäänyt tahraiseksi!



Sija 3. Melli

Jyväskyläläinen Melli Ecodesign on uusin tuttavuuteni. Mellin vaatteet sekä suunnitellaan että valmistetaan Suomessa. Vaatteissa käytettävä luomupuuvillakin kasvatetaan Euroopassa, Kreikassa!

Toistaiseksi Kaislalla on ollut käytössä vain yksi Mellin body, tuo yläkuvan keskimmäinen keltasävyinen body.  Tykkään kovasti Mellin pehmeästä ja hieman graafisesta tyylistä. Itselläni on puolestaan käytössä merkiltä käytettynä ostettu imetystunika, voin laittaa siitä kuvan joskus. Molempia Mellin käytettyjä vaatekappaleita vaivaa pieni pinnan hahtuisuus (eivät ole joustotrikoota), mutta se ei ole käytössä haitannut. Pisteitä Mellin bodyt saavat samankaltaisesta tuplanepparisysteemistä kuin NOSHin bodyissa on.

Laitetaanpa loppuun vielä muutama makupala kuva Kaislan kesägarderoopista. Kuvan mekko ja hellehattu ovat Hennesin Marimekko-tribuuttimallistosta ja totta kai kauniita nutukoita pitää olla myös lämpimämmille keleille ;)

Oikein mukavaa viikonloppua kaikille, ja jättäkääpä halutessanne omia vinkkejänne laadukkaista suosikkibodymerkeistä :)

Vickan teki sen taas!

Torstaista!

Jotkut asiat ovat ja pysyvät. Tiettyjen kuninkaallisten arkiedustustyyli on asia, josta olen ammentanut ideoita omaan (työ)pukeutumiseeni iät ja ajat. Jos Cambridgen herttuatar Catherinen takkityyli on pettämätön, on silti Ruotsin Vickanin tyyli (ja persoona) kaikin puolin lähempänä sydäntäni.

Miten kuninkaallinen tyyli syntyy? Se on yhdistelmä peittävyyttä ja naisellisuutta leninkien muodossa - siveä hameen mitta, hihat, pieni kaula-aukko, tyköistuva malli, jokin koroste vyötäröllä sekä korkeat korot.

Vickanin lisä tuohon edellämainittuun on se, että hän edustaa hienosti oman maansa brändejä eikä kaihda halpamerkkienkään vaatteita. Parasta on kuitenkin se, että hän käyttää samoja vaatteita useamman kerran - selkeä kannanotto kestävämmän tyylin puolesta.

Tulevan kuningattaren kierrätys ulottuu myös mamin vaatekaapille. Taannoisella Japanin matkalla Vickan pukeutui Silvian kolttuun 37 vuoden takaa! Ottaisin tuon ihanuuden omaan garderoopiini vaikka heti! Ihania palleroita värikkäässä (muttei silmille iskevässä eikä yhtään 70-luvun tyyliltä näyttävässä) mekkosessa ja sievä kaulalle solmittava huivi...

I Like! Entäs sinä?

Ilmiantakaapa tyyliblogeja Vickanin tyyliin. Tahtoisin niitä lukulistalleni!

Ps. Vadelmavenepakolaisuuteni alkaa saada hieman huvittavia piirteitä. Olen viime viikkoina ollut näkevinäni tyttäressäni Bernadotten piirteitä :D Kaisla on edelleen vaan niin erinäköinen kuin itse olen: tosi tumma iho, kulmat sekä ripset. On ihan eri näköinen kuin minä tai Alvari. No, miestäni on luultu turkkilaiseksi tai pohjoisitalialaiseksi vaikka onkin ihan vaan sinisilmäinen turkkulainen ;)

Mukavaa viikonjatkoa!

Kuva Ilta-Sanomien sivuilta

Tildan vinkit kierrätyslöytöjen tekemiseen - osa 1

Tervehdys!

Koska näyttää siltä, että kuopus viihtyy masussa Alvaria pidempään, palaan postailemaan aikani kuluksi tänne blogosfääriin ;)

Minulta toivottiin taannoin postausta siitä, mistä löydän kierrätysostokseni. En löytänyt enää kyseistä kommenttia, mutta muistelisin sen liittyneen ensi sijassa vaatelöytöjen tekemiseen.

Ajattelinkin tässä postauksessa keskittyä noihin pyntteisiin, ja jos kiinnostusta ilmenee, tehdä toisen postauksen joskus myöhemmin esimerkiksi lastenvaatteista sekä sisustuslöydöistä (joita jälkimmäisiä tulee tehtyä toki harvemmin). Jossain vaiheessa voisin jakaa myös vinkkini, missä myydä omia ja lasten käytettyjä vaatteita, mutta olkoon sekin sitten oman postauksensa aihe. Toki tämän postauksen rivien väleistä voi niistäkin jo lukea :)

Tildan vinkit tildamaisia vaatteita metsästäville

Turku / Turun seutu

Olen viime aikoina tällaisena odottavana maalaismammana päässyt Turkuun melko harvoin, mutta silloin kun lähden löytöjä metsästämään, käyn ensi sijassa seuraavissa paikoissa:

Kårenin kirppis

Åbo Akademin tiloissa Kårenilla on kirppistelty kuluneen vuoden aikana keskimäärin kerran kuussa. Myyjiä on runsaasti ja myyjäenemmistön ensisijainena toiveena on päästä turhasta roinasta eroon.

Olen löytänyt Kårenilta paljon edullista, hyväkuntoista käyttövaatetta: hyväkuntoisia puuvilla- ja kashmirneuletakkeja, hameita sekä puuvillaisia tunikoita merkeiltä H&M tai  Zara. Lisäksi löysin keväällä esimerkiksi Vagabondin korkkaamattomat kesäkengät kolmella eurolla.

Vagabondit 3 e ja Wondersit 15 e Kårenilta.

Mielestäni kyseinen tapahtuma onkin melkein ainoita Turussa, jossa löytöjä voi tehdä todellisella kirppismeiningillä. Tietysti myyjien kannalta tämä ei välttämättä ole hyvä asia, että paikalla vallitsee ostajan markkinat, varsinkin jos yrittää myydä jotakin oikeasti vähän arvokkaampaa. Vaatteet ja asusteet irtoavat kuitenkin pääasiallisesti hinnoin 0-6 euroa.

Katso Kårenin loppuvuodet kirppistelyt täältä.

Uffin vintageosasto

Varsinaisissa vintageliikkeissä vanhojen vaatteiden hinnat saattavat kohota yllättävän korkeiksi (mikä ei siis ole ihme, sillä kyse on kivijalkaputiikkia pyörittävän elannosta). Edullisimmat (live)vintagelöytöni olenkin varmaan tehnyt Turun Humaliston kadun Uffista, jossa puuvillaiset maksimekot ynnä muut ihanuudet maksavat keskimäärin parisenkymppiä ja Uffin kantiskortilla hinnoista saa vielä pienen alennuksen. Uffilla tiedostetaan kyllä sellaisten merkkien kuin Marimekon ja Vuokon arvo, mutta sen sijaan sellaisia hyviksi havaitsemiani merkkejä kuten Pia&Paula, Golden Finn sekä Kaisu Heikkilä saa hyvään hintaan (toisin kuin vintagemyymälöissä).

Golden Finn-mekko Uffilta n. 20 e.

Art+Design

Turkulainen Art&Design on paikka, jossa sieluni lepää. Liike myy pääasiassa menneiden vuosikymmenten arvodesignia, niin huonekaluja, valaisimia kuin pientavaraa, mutta liikettä pyörittävän rouvan harrastuksiin kuuluu myös vintage.

Vintagemekko Art+Design ja muokkaus Vintageijas. Yhteensä n. 40 e.

Olen löytänyt monia ihania vintagemekkoja, koruja ja uudempaa laatumerkkivaatetta myymälän rekeistä. Putiikkiin ei toki kannata mennä ostoslistan kanssa - joskus kohdalle osuu jotakin omannäköistä, joskus ei. :) Tästä voit lukea muutaman vuoden takaisen juttuni kyseisestä liikkeestä :)

VintagEija´s

Jotkin valmisvaatteet eivät vain istu allekirjoittaneen kropalle. Käännynkin Eijan puoleen, jos tarvitsen mittatilauksena jonkin klassisen vaatekappaleen kuten kynähameen. Kohtuullisen ompelutaidottomana Eija on myös salainen aseeni vintagelöytöjeni korjauttamiseen tai muokkaamiseen kropalleni sopiviksi. Muutaman kerran vuodessa VintagEijas'n nettikaupassa on poistomyynnit. Silloin saatan hemmotella itseäni jollakin ihanalla mekko- tai hameostoksella. Viimeisin hankintani Eijalta on kunnon tyllihame fiftarimekkojeni alushameeksi.

Lasten Seesam/ Toinen tarina

Kaarinalainen Lasten Seesam kuuluu lastenvaatteiden perushankintapaikkoihini. Samoissa tiloissa toimii myös käytettyjen (laadukkaampien) naisten vaatteiden myyntiin erikoistunut osasto Toinen Tarina, jossa möin vaatteitani kesällä hyvällä menestyksellä. Muutaman hyvän löydön olen itsekin sieltä tehnyt :)

Kesällä Toisessa Tarinassa vaatteita sai myydä kuukauden ja niistä perittiin vain provisio. Nyt systeemi on kuitenkin muuttunut viikkohintaiseksi eikä minulla ole kokemusta siitä, kuinka hyvin uudenlainen systeemi palvelee naisten vaatteita myyviä.

Lisäksi teen Turun seudulla satunnaisesti ostoksia esimerkiksi Alles Gute Vintagessa sekä Sifongissa.

1970-luvun Marimekko Alles Gute Vintage 30 e.

Virtuaaliset ostosympäristöt

Teen suurimman osan vaatehankinnoistani nykyään virtuaalisilla toisen käden markkinoilla. Se on ihanan helppoa, stressitöntä ja sopii myös landella asuvalle ;)

Tässäpä omat täsmävinkkini:

Facebookin vaatemerkkiryhmät

Jos olet tykästynyt johonkin tiettyyn vaatemerkkiin, ja harmittelet jonkin mallin loppuunmyyntiä tahi etsit vanhempaa suosikkia kuluneen tilalle, suosittelen ehdottomasti Facebookin vaatemerkkien omia ryhmiä! Ne kokoavat kätevästi kysynnän ja tarjonnon "saman katon alle" ja tarjoavat muutenkin hyviä vinkkejä vaatteiden huoltoon yms liittyen.

Toki tällaisten keskittyneiden markkinoiden seurauksena on tietynlainen hintatietoisuus: esimerkiksi suomalaisen Nosh-merkin ryhmässä jälleenmyyntihinnat saattavat kohota melkein alkuperäistä vastaaviksi. Toisaalta samalla voi melkein luottaa siihen, että laadukkaan hutiostoksen voi myydä kohtuu hyvällä hinnalla eteenpäinkin.

Olen tehnyt itselleni lastenvaatteiden ohella hyviä löytöjä esimerkiksi Sydänpyllyt (Me&I), Nosh sekä Odd Molly-ryhmistä. Lisäksi seuraan tällä hetkellä aktiivisesti vintage-vaatteiden kirpputoria sekä erilaisia imetysvaatteisiin erikoistuneita ryhmiä.

Salonne-merkkinen mekko Facebookin vintagekirppikseltä n. 35 e.

Erityisenä mainintana suosittelen seuraamaan sitä, milloin kotimyyntimerkkien (Nosh, Me&I, House of Lola yms.) mallikappaleiden poismyyntikausi on menossa. Tällöin vaate-esittelijät myyvät hyvällä alennuksella pois edellisen kauden mallikappaleet. Kaikki esittelijät eivät toki laita vaatteita myyntiin näihin kirppisryhmiin vaan myyvät omassa suljetussa facebook-ryhmässään. Lähes kaikkiin edellä mainittyihin Facebook-ryhmiin on kuitenkin mahdollista päästä, kunhan osaa sellaisen sopivan löytää :)

Tori.fi ja Huutonet

Suosikkini kierrätettyjen vaatelöytöjen tekemiseen ovat edelleen tori.fi ja huutonet. Näissä palveluissa on kuitenkin muutamia eroja. Toria käyttävät enemmän ehkäpä ne, jotka haluavat tavarasta eroon ja ovat paikoin valmiita hinnanalennuksiin. Torista saattaakin tehdä jonkin arvokkaammankin löydön facebook-ryhmiä tai huutonettiä edullisemmin, jos vain jaksaa säntillisesti seurata markkinoita.

Huutonetissä valikoima on puolestaan paikoin laajempaa, mutta vaarana on, että joku toinenkin kiinnostuu huudettavana olevasta tuotteesta eikä nopeus ole samalla tavalla valttina. Toisaalta, jos on pitkään metsästänyt jotakin tietyn merkin mallia, niin saattaa olla valmis maksamaankin siitä vähän korkeamman hinnan. Korotusautomaatti on tällöin hyvä, sillä maksimiostohinnan määriteltyäsi voit odotella rauhassa kaupan ratkeamista, sillä huutonet ilmoittaa tällöin automaattisesti, mikäli joku ylittää tarjouksesi.

1970-luvun Marimekko huutonetista n. 40 e.

Itse olen löytänyt huutonetista erityisesti vintagea, Marimekkoa, Minna Parikkaa sekä viimeisimpänä kahden vuoden pitkäaikaisseurannan tuloksena Ivana Helsingin Velvet Lake-malliston mekon. Myös Torista olen löytänyt vintagea, Parikkaa ja nyt viimeisimpänä esimerkiksi sen Milkerin imetysmekon, jota parisen postausta sitten kuuluttelin :) Torista olen hankkinut hyvään alehintaan myös tiettyjä Kalevala Koruja.

Minna Parikan Ginger-laukku huutonetista 130e ja Kalevala Korun Lumikukka-korvikset 35 e sekä riipus ja suuremmat korvikset n. 100 yhteensä.

Loppuun hieman pohdintaa vielä siitä, miten kulutustottumukseni ovat viime vuosina eläneet.

Käyn näemmä todella vähän ostamassa vaatetta uutena, edes alennusmyynneistä. Kuluneena vuonna taisin ostaa muutaman vaatteen Nanson alesta sekä hieman runsaammin Your Facesta, jonka pitkiin trikootoppeihin olen ihastunut.

Nyt joulun jälkeen voisin metsästää uutena hyvin istuvan villakangastakin, mahdollisesti juuri Your Facesta, joiden takeissa on mielestäni hyvä hinta-laatusuhde tai sitten jostakin muualta. Jos joulupukki jostain syystä muistaisi lahjakortilla, niin kippitäisin mielelläni Televisio Lifestyle Storeen ja ostaisin vihdoin viimen Minna Parikan mustat Raquelit. Toisaalta sellaiset saattaa tulla vastaan vielä Torissakin - olenhan viimeisen parin vuoden aikana ollut muutaman kerran jonon kakkonen niitä metsästäessäni :)

Entä hutiostoksia - tuleeko niitä tehtyä?

Toki silloin tällöin. Joskus vaate ei vain istu ja muutaman kerran myyjän näkemys siististä vaatteeta ei ole vastannut omaa käsitystäni. Ostamismentaliteettini on kuitenkin muuttunut. Vaikka ostan (pakostakin) vaatteeni käytetyiltä markkinoilta melko spontaanisti, kyse ei ole varsinaisista heräteostoksista vaan ennemmin sellaisista, joiden hankkimista olen pyöritellyt pidemmän aikaan. Kauppareissuilla tulee oikeastaan haahuiltua enemmän ja ostettua turhaakin kamaa. Olen myös ajan saatossa oppinut miettimään etukäteen, millaist vaatetta saan todennäköisesti kaupattua eteenpäinkin ja tekemään ostokseni tätäkin näkökohtaa silmällä pitäen. Liikaa varmasti ostan edelleen enkä aina osaa kieltäytyä lahjoituksistakaan. Silti kulutustottumukseni ovat muovautuneet parempaan suuntaan - osin kiitos tämän bloggausharrastuksen ja kierrätyskeijuvuoden :)

Olisiko sinulla antaa aiheeseen sopivia lisävinkkejä kierrätysostosten tekemiseen?

Mukavaa päivänjatkoa kaikille!

Ps. Turun Tilda on nykyään myös Facebookissa :)

Namuja tyttölupaukselle sekä sananen omasta lapsuusajan vaatetuksesta

Perjantaista!

No niin! Nyt sitten saatte nauraa partaanne, jos saamme sittenkin kakkospojan. Olen nimittäin koonnut syntyvälle piltille tyttömäistä äippäpakkausta; hintamaksimina tulee olemaan tuo 140 e, jonka rahan muodossa saan. Seuraavaksi odottelen koon 62 cm Marimekon unikkotoppahaalaria postiin saapuvaksi :)

Kaikki tähän mennessä hankkimani vaatteet ovat kierrätyskamaa, mutta h-hetken lähetessä ostanen muutaman uudenkin vaatteen pienokaiselle - näin toimin myös Alvarin kohdalla. Pääasiassa poikamme vaatteet olivat kierrätettyjä, mutta muutaman uudenkin halusin ihan vain muistoksi.

Odotan jo kauhulla kakkosen mahdollisia tulevia överipinkki/frozen-vuosia. En itse ollut lapsena mikään hörsyviin mekkoihin puettu pikkuprinsessa. Äidilläni oli kylläkin tyylille silmää, mutta hän puki meidät siskokset ennemmin ajattomiin ompelijalla teetettyihin sini- tai punasävyisiin leninkeihin ja lakerikenkiin (vähän prinsessa Estellen tyyliin, kun kyse oli hienommista menoista) sekä esimerkiksi aitoihin Skotlannin kiltteihin ja lampaanvillanuttuihin. Päässämme oli juhlissa rusetit, mutta hiukset olivat siistit polkat. Tästä en kyllä tykännyt, sillä olisin halunnut ponihännän tai letit. Kasvatinkin pitkät hiukset vasta aikuisiässä, sillä olin pitkään siinä uskossa, ettei hiukseni edes voineet kasvaa pitkiksi :D No, äidin linjoilla jatketaan varmaan vaatetuksen suhteen, mutta annan kyllä mahdollisen tyttäreni kasvattaa pitkät hiukset, jos hän niin haluaa.

Mutta mitäs olen sitten jo haalinut? Ajattelin vilauttaa pieniä maistiaisia teillekin. Body-, yökkäri ja mekko-ostoksia olen tehnyt lähinnä tori.fi:sta, huutonetista sekä facebookin Nosh-kirppikseltä. Tämän lisäksi olen löytänyt muutaman kivan vaatteen kaarinalaiselta Lasten Seesam-kippikseltä.

Tulokas tulee tämän lisäksi saamaan paljon vaatetta veljensä garderoopista. Tykkään eläinaiheista, sinisen ja punaisen sävyistä, joita Alvarillakin on ollut. Ehkäpä auto- ja robottikuosit jäävät tyttären kohdalla vähemmälle. Ja kyllähän minä pinkistä ja vaaleanpunaisestakin tykkään - mutta prinsessatyylin sijaan enemmän leikkisessä ja klassisen ajattomassa muodossa. Ja pilkut & pallot - niitä päin ryntään aina vain ;)

Tämän postauksen kuvissa vilahtavat vaatteet ovat merkeiltä Nosh, Me&I, Polarn o Pyret ja Lindex. Pääpanta taisi olla H&M:n. Muutama farkkumekkokin on jo odottamassa kuten se Newbie, jonka ostin rakenneultran jälkeen.

Vaan mitäs mieltä olette piltin kokoelmasta? Onko kaikuja äitinsä garderoopista? :)

Onko teidän perheessä ostettu tytöille ja pojille eri merkeiltä vaatteita vai onko suosikit olleet samoja sukupuolesta riippumatta?

Nosh-kutsut

Tervehdys taas!

Järjestin viime sunnuntaina elämäni ensimmäiset vaatekutsut - etappi sekin elämässä ;)

Olen itse saanut vierailla muun muassa Pomp de Lux-, House of Lola-, Me&I- sekä Nosh-kutsuilla. Pähkäilin jo aiemmin, että JOS joskus pitäisin itse kutsut, ne olisivat todennäköisimmin juuri Nosh-kutsut.

Valinnalleni on muutamakin syy: Nosh on suomalainen merkki, jonka luomupuuvillaiset vaatteet tehdään Euroopassa. Nosh ei ole ainakaan toistaiseksi myöskään pettänyt minua laadussa. Kirjoittelin jo taannoin siitä, kuinka hämmennyin Alvarin kyseisen merkin bodykankaiden laadukkuudesta.

Nosh-kutsuilleni kokoonnuttiin siis viime viikonloppuna. Esittelijäksi olin värvännyt mainion Henriikan, jonka blogista olin lukenut hänen juuri ryhtyneen merkille hommiin.

Hieman harmaita hiuksia aiheutti se, että Noshin naistenvaatemalliston lanseerausta jouduttiin tuotannollisista syistä viivästyttämään ja siirsinkin yleisön pyynnöstä kutsujani, jotta naisten mallisto olisi varmasti esillä kutsuillani! Ihan hyvä muuten niin, sillä olisin ollut alkuperäisenä päivänä kohtuu huonovointinen eräästä mainitusta syystä :D

 

Noshin kevään/ kesän 2016 naistenmallisto on raikas yhdistelmä raitaa, perusvärejä ja tyylikkäitä printtejä. Perheen pienempien vaatteita koristavat taas intiaaniaiheiset printit kuten tiipiit ja sulat lempeissä pastellisissa värimaailmoissa. Ehdoton suosikkini Alvarille oli kuitenkin krapupaita, jonka sitten kotiutinkin.

Nosh-kutsuilla työnjako hoitui seuraavasti: Henriikka kertoi asiantuntevasti merkistä ja tilaamisesta sekä vastaili vieraitteni kysymyksiin. Minä keskityin keittelemään kahvia sisko apunani ;)

Mallisto teki selvästi vaikutuksen, sillä illan tilaussaldo oli yli 700 eurolla. Minä emäntänä hyödyin tästä siten, että sain itse 30 euron arvoisen alennuksen omaan tilaukseeni sekä mahdollisuuden ostaa yhden vip-tuotteen (eli tietyn vip-merkillä varustetun tuotteen normaalia edullisemmin). Näihin vip-tuotteisiin on vieraillakin mahdollisuus, jos oma tilaus ylittää vähintään 100 euroa.

Krapupaidan lisäksi päädyin tilaamaan itsellenikin muutaman tuotteen. Olin haaveillut ylläolevasta raitamaksista niin kauan kuin se on on ollut myynnissä. Pääsiäisenä se tuli vielä alennukseen, mutta en vähävaraisena tarttunut edelleenkään syöttiin, sillä seurauksella, että todennäköisin oma kokoni s pääsi loppumaan, ARGH! No, jos taivaan merkit pitävät paikkansa, olen vähän tuhdimpi lyyli tuossa loppukesästä ja päätin nyt kuitenkin ottaa m-koon testiin, vaikka pelkäänkin sen olevan olkapäistä liian leveän. No, voihan mekon kaupata sitten eteenpäinkin. Vai löytyykö ruudun toiselta puolelta ketään, joka haluaisi myydä s-koon mulle :)

Tämän pääostokseni lisäksi tilasin vielä huhtikuun vip-tuotteena olevan sydän t-paidan. Paljon muitakin ihanuuksia oli kyllä tarjolla, mutta muuttuvien vartalon mittasuhteiden vuoksi jätin lisähaihatukset tällä kertaa väliin. Vieraanikin selvästi tykästyivät mallistoon kokonaisuudessaan ja  tilailivat yhtä sun toista. Eräs suosikeista taisi olla tällainen kynähame, joka nähtiin myös tyylikään Henriikan päällä. Tämä taisi vaikuttaa myönteisesti ostopäätöksiin ;)

Kaiken kaikkiaan ensimmäiset Nosh-kutsuni sujuivat varsin mukavasti, vaikka etukäteen hieman stressailinkin. Uusinnan voisi ottaa syksyllä, jos vain etupalloni antaa myöten ;)

Mukavaa päivänjatkoa!

Yksittäisten tuotteiden kuvat on lainattu Noshin sivuilta.

NOSHin viemää (ja muita tarinoita trikoosta)

Tervehdys jälleen!

Te pitkään blogiani lukeneet tiedätte, että postailin päivän tyyleistä paljonkin tämän virtuaalisen vuodatuskanavani alkuaikoina. Pukeuduin (ja pukeudun kaiketi jatkossakin) työelämässä mielelläni mekkoihin, hameisiin ja tunikoihin. Vintagetyyli on olennainen osa tildamaista pukeutumista, mutta aivan kaiken ei ole tarvinnut olla vuosikertakamaa. Paras tyyli niin sisustamisessa kuin pukeutumisessa löytyy mielestäni oivaltavasta risteyttämisestä ;)

Esteettisyyden ohella tyylipohdintoihini ujuttautuivat pikku hiljaa myös ajatukset laadusta. Turun Tildan alkuvuosina olin vielä satunnaisesti töitä tekevä opiskelija, jonka garderoopi sai täydennystä yleensä kirppareilta ja alennusmyynneistä. Kun sitten aloin saada säännöllistä opettajan palkkaa, ostin jonkin verran keskihintaisten merkkien vaatteita. 

Hyvin pian minua alkoi harmittaa useampikin seikka: mielestäni nykyajan vaatteet eivät oikein istuneet ylleni, keinokuitu tuntui ikävältä päällä ja lisäksi monet vaatteet venähtivät, kulahtivat tai nyppääntyivät helposti. You name it. 

Oikeastaan hääpukuni ja erään Södermalmin vintagekierroksen innoittamana aloin selvitellä enemmän myös kotimaista vintagetarjontaa. Turusta löytyivät onneksi VintagEija´s, Boutique Minne, Art+Design ja UFF:n loistava retropuoli. Vähitellen tulin sinuiksi myös virtuaalisten vintagemarkkinoiden suhteen. Kirpputori- ja second hand-tarjonnasta löysin pieniharteiselle ja -vyötäröiselle (heh, se oli siis silloin...) naiselle sopivia luonnonmateriaalisia vaatteita: puuvillaisia mekkoja, nahkahameita ja villanuttuja. Nyt raskaus- ja kotiäitivuosina vaatekaappi on puolestaan täydentynyt vartalolle hieman armollisimmilla Nanson ja Me&I:n trikoomekoilla.

Eräs ongelma minulla on kuitenkin ollut tähän päivään saakka ratkaisematta: mistä löytää laadukkaita (yksi värisiä) trikootoppeja ja -paitoja? Satunnaisesti merkiltä kuin merkiltä on tullut vastaan hyviä yksilöitä. Valitettavasti toista vastaavaa kappaletta hankkiessa olen saanut huomata, ettei laatu olekaan ollut enää yhtä hyvä. Lisäksi pohdin edelleenkin, kuinka kierrättää nukkaantuneet elastaanipitoiset paidat. Omatuntoni estää minua heittämästä niitä roskiin, mutta pikkuhiljaa alan hukkua kymmenisen vuotta säilyttämääni vuoreen.

Olen kysellyt trikoojätteestä aiemminkin, mutta edelleenkin saa vinkata. Kuinka te olette sen kierrättäneet?

Laadukkuuden ohella minua on vuosien myötä vaivannut yhä enemmän myös tuotannon eettisyys. Se, että tuotanto tapahtuu työntekijöiden kustannuksella jossain kaukana epämääräisissä alihankkijatehtaissa, jotta meillä olisi joka kuukausi uutta halpaa ostettavaa, ei oikein vastaa oikeustajuani. 

Tunnustan silti avoimesti, että etten ole trikookysymyksessä mikään pulmunen. Vaikka ostan paljon käytettynä, heikkouteni ovat esimerkiksi Lindexin lastenvaatteet. Ne ovat kohtuu laadukkaita, kivannäköisiä ja - no, edullisia. Lindex on kuitenkin yksi niistä monikansallisista yrityksistä, joilla on edelleen parannettavaa tuotantopään olosuhteissa, vaikkakaan yritys ei ole ilmeisesti sielä ihan pahimmasta päästä. Toistaiseksi olen ostanut alunnusmyynneistä myös Your Facen toppeja, jotka ovat Bangladeshissa valmistettuja. Liha on siis heikko, vaikka henki muuta haluaisi...

Onneksi, vaikka olen hidas muuttamaan tapojani, olen saanut niitä jo muutettua. Nyt on menossa operaatio trikoo. ;)

 

Olen löytänyt kaksi merkkiä, joihin aion jatkossa panostaa. Kotimainen Nosh vakuutti minut Alvarin bodyilla. Olen sittemmin tilannut merkiltä muutaman naisten vaatteenkin ja ihmetellyt trikoon laadukuutta! Erään vaatteen kohdalla istuvuus ei ollut ehkä paras mahdollinen, mutta esimerkiksi nuo kaksi raitatunikaa, jotka vilahtelevat tässä postauksessa ovat osoittautuneet loistaviksi ja monikäyttöisiksi perusvaatteiksi. Noshin tuotanto tapahtuu Portugalissa, mikä tänä päivänä on vissiin luettava ihan kotikenttätoiminnaksi. Luomupuuvillaisten vaatteiden valmistamista säätelevat samalla EU:n standardit ja lait, mitkä takaavat tuotteiden eettisyyden ja ekologisuuden.



Toinen, myös vaatekutsumerkki, johon olen tutustunut ja hyväksi todennut, on ruotsalainen House of Lola. Sen tuotanto tapahtunee vieläkin lähempänä eli Liettuassa (ainakin itse hankkimieni paitojen osalta). Myös Lolan trikoo on kestävää ja muotoilu silmääni miellyttävää. Merkillä on valikoimassaan myös hyviä perustoppeja, joihin mieleni tekisi tutustua paremmin.



Omat Lolani ovat merkin Nicetop-paitoja; voin esitellä ne joskus toiste! Tähän loppuun päätön kuva vielä Noshin trikootunikasta kera sen Tanskanmaalta löytämäni second hand-villanutun, jota kehuin syksyllä maasta taivaisiin :)

Millaisia kokemuksia sinulla on merkeistä Nosh ja House of Lola? Kuulisin mielelläni ajatuksianne!

Mukavaa viikon jatkoa kaikille!

Ps. Uusi kamerani kotiutui vihdoin. Tämän postauksen kuvat ovat ensimmäiset jotka on otettu uudella Canonin Powershot G7X-kamerallani :) Aijai, mikä pokkari - ihan kaikilla pikkukameroilla ei saa vangittua esim tällaisia yökuvia. Nyt täytyy opetella käyttämään...

Secondhand Pop up Forumissa 13.6.

Tervehdys!

Mielenkiintoisen kuuloinen Startup -yritys Thinger otti minuun yhteyttä kuluneella viikolla. Kyseinen yritys on kehittänyt mobiilisovellusta, joka keskittyy laadukkaiden vaatteiden myyntiin ja vaihtamiseen. Idean tarkoituksena on edesauttaa ympäristöystävällisempää elämäntapaa ja tehdä käytettyjen vaatteiden ostaminen ja myyminen helpoksi ja hauskaksi. Samainen yritys järjestää myös vaatteidenvaihtoiltoja sekä perinteisempiä kirpputoritapahtumia ainakin meidän koto-Turussamme.

Seuraava tällainen Secondhand pop up on nyt tulevana lauantaina kauppakeskus Forumissa klo 11-15. Tapahtuma keskittyy laadukkaiden secondhand vaatteiden myyntiin ja Thingerin lisäksi myymässä myös mukaan valittuja muita myyjiä kuten, heh, allekirjoittanut :D

Mukaan taidan ottaa ainakin hieman vintagea, Marimekkoa, Odd Mollya sekä edullisempaa kesävaatetta. Ehkä hieman myös koruja ja kenkiä. Katsotaan, mitä keksin. 

Todella hauskaa, että tällaisia kirpputorihenkisiä yhteydenottoja on alkanut tulla enenevissä määrin Kierrätyskeijut-vuoden myötä. Vinkkaan itse vuorostani mielelläni niistä eteenpäin.

Mukavaa viikonjatkoa!

Ps. Juttutoiveita voi edelleen jättää edellisen postuaksen kommenttilootaan. Kiitos sinne jo jätetyistä :)

Kierrätyskeijujen vuosi - loppukatselmus

Terve taasen!

Vuosi sitten päätimme kahden muun bloggaajan, Hopeapeilin Elinan ja Tyylitellen-blogin Annan, kanssa viettää vuoden 2014 kierrätyskeijuina. Kahdelle edellä mainitulle kirppisjumalien suosiossa elelevälle tyylitaiturille kierrätyshelinänä olo istui varmasti jo valmiiksi kuin siivet selkään (heh, olipa kömpely kielikuva), mutta meikäläinen oli astumassa aika tavalla tuntemattomaan. Tavoitetta kuitenkin helpotti sopimus, että kukin sai määritellä melko autonomisesti omat kierrätyshenkiset tavoitteensa. Keskeistä hankkeesamme oli tarkkailla vuoden verran omaa kulutustaan ja tsempata bloggaajina kanssaihmisiä miettimään hankkimisiaan. Tempaukseen otti meidän lisäksemme osaa toistakymmentä muuta bloggaajaa. Kiitos kaikille osallistumisesta!

Kierrätyskeijujen yhteinen tavoite oli olla vuoden verran ostamatta uusia valmisvaatteita. Itselleni poikkeuksen tekivät kengät, alusvaatteet ja sukkatuotteet. Lisäksi sovin itseni kanssa, että helmikuun Lontoon reissulla saan ostaa uuttakin, jos mieli tekee. Myös vaatteiden teettäminen ja kunnostaminen ompelijalla oli sallittua.

Keijuilusuunnitelmani heittivät osittain häränpyllyä, kun huomasin heti tammikuun puolessa välissä olevani raskaana. Olin ajatellut kokeilevani rajojani oman kokoisenani, silloisella vaatevarastollani. Raskauden sujuessa onnellisesti jouduin määrittelemään kierrätyskeijuuteni uusin säännöin: voin ostaa tarpeelliset raskaus- ja imetysajan vaatteet uutenakin, jos en käytettyinä löydä. En halunnut hankaloittaa tuota uutta mullistavaa elämänvaihetta tuskastuttavilla ja perusarkea vaikeuttavilla periaatteilla. Uutena kaupasta tuli loppujen lopuksi hankittua kaksi pitkähelmaista maximekkoa, muutamat äitiyshousut- ja hameet, uusia alusvaatteita ja imetysliivejä sekä anoppini toimesta toppahousut, kun synnytyksen jälkeen rintatulehduskierre paukahti päälle. Osalle noista hankinnoista oli paljonkin käyttöä, osalle vähemmän. Uusi elämäntilanne ja vikatikit kuulunevat yhteen.

Pääasiassa vuosi 2014 kului kuitenkin kierrätyshankinnoin. Vuoden voisi jakaa kahteen osaan: Ihana Kirppiksen kevätkaudeksi ja netin kautta tehtyjen second hand-ostosten loppuvuodeksi. Oli onni, että noin vuoden verran (syksy 2013-kevät 2014) saatoin kokea, miltä tuntuu, kun kirppistelyssä käy mäihä! Turun keskustan tuntumassa toimineen Ihanan sijainti oli kannaltani näppärä ja liikkeen valikoima mukavan vaihtuvaa ja (paikoin) kohtuuhintaista, joten minun tuli tehtyä lähes viikoittain kivoja löytöjä erityisesti raskausajanvaatteiksi. Alkuraskauteni aikana olin vielä töissä ja muutenkin enemmän ihmisten ilmoilla, joten oli kiva pukeutua vaihtelevasti muutaman euron pikkurahalla.

 Kuvien tunikat ja svetari kirppislöytöjä

Etsin ja löysin Ihana Kirppikseltä erityisesti puuvillaisia tunikoita ja aitoa villaa olevia neuleita, mutta myös silkkipaitojen, retromekkojen ja nahkahameiden osalta kyseisen kirppiksen valikoima oli hyvä. Läheskään kaikkia löytöjäni en ole blogissani esitellyt, silllä näin äitiyslomalla mukavuudenhaluisuus on vienyt voiton ja toisaalta imetysluukuttomat vaatteet ja rintatulehduskierre ei ole erityisesti motivoinut päivän asujen esittelyyn. Ehkä sitten taas keväämmällä hieman asianomaisen olemuksen edelleen hieman kevetessä ja kuvaustilojen ollessa hieman valoisammat :)

Ihana Kirppiksen harmillisen lopetuspäätöksen jälkeen aktivoiduin erityisesti huutonet- ja tori.fi-kaupoissa. Kesän aikana löysin edellisesti muutaman hyvä raskausajan mekon kuten alla olevan palloleningin.

Vuoden 2014 aikana hurahdin myös kahteen trikoovaatteita valmistavaan merkkiin - lopullisesti suomalaiseen Nansoon sekä uutena ruotsalaiseen imetysvaatemerkki Boobiin, jonka luomupuuvillaiset paidat ja mekot valmistetaan pääasiassa Portugalissa eli EU:n kemikaalistandardien alaisena .

Eräs keskeisimpiä oivalluksiani oli, että miksi ostaa halpamerkeiltä Aasiassa valmistettuja mekkoja kaupasta, kun pienellä vaivalla ja samalla rahalla voi löytää huomattavasti laadukkaamman kotimaista tuotantoa olevan mekon tai tunikan? En tiedä, tukevatko kierrätysostoksen varsinaisesti kansantaloutta, mutta nyt seitsemisen Nansoa ostettuani kynnykseni ostaa jokin mekko jossakin vaiheessa ihan uutenakin on kyllä laskenut. Toki on houkuttelevampaa ostaa ne seitsemän yhden tai kahden täysihintaisen arvolla...

 Näistä nansoista pulitin n. 15-20 euroa kappale postikuluineen

Kierrätyskeijuvuosi on herättänyt minussa monenlaisia ajatuksia, kriittisiäkin. En väitä, että olisin ollut kierrätysostajana  puhdas pulmunen. Vaikken tehnyt mitään tarkkaa budjettia, oletan kuluttaneeni lähes yhtä paljon rahaa kierrätysostoksiin kuin shoppailuun aiempina vuosina. On sinänsä hienoa, että kierrättää ja kertakäyttöostokset vaihtuivat laadukkaampiin hankintoihin, mutta tarviiko sitä hamstrata? Myönnän, että taisin aluksi villiintyä osto-oikeudestani siinä määrin, että turhiakin kirppishankintoja tuli tehtyä. Jatkossa hoitovapaalla tähän ei ole varaa; suu on pantava kiinni säkkiä myöten ;)

 Vuoden kallein hankintani oli "synnytyslaukku" :D

Lisäksi Rinna Saramäen kirjassaan esittelemä projekti 333 teki vaikutuksen. Vaikken ehkä pystyisi minimoimaan vaatevarastoani kirjan esittelemän tavoitteen mukaiseksi, on ehkä terveempää ostaa - joko käytettynä tai uutena- se, mitä todella tarvitsee eikä sitten muuta. Tässäpä ehkä alkaneen vuoden haaste! En siis aio jatkaa totaalikeijuna tästä eteenpäin, mutta siiventyngät aion kuitenkin säilyttää :)


Positiivista on  kuitenkin ehdottomasti se, etten osaa kuvitella palaavani vanhaan. Olin toki siirtynyt vintagen käyttäjäksi jo ennen keijuvuotta 2014, mutta tein silti kohtuullisen paljon valmisvaatehankintoja erityisesti putiikkien ja nettiliikkeiden kausialeista. Nyt, kun vihdoin viimein pääsin tammialeen, en osannut ostaa yhtään mitään. Kynnys kauppoihin oli noussut! Tunkkaiset polyestervuoret ällöttivät.... Lähdin ensisijaisesti etsimään laadukasta ja kivaa neuletakkia /neuletta, mutta - yllätys, yllätys - eiväthän ne tietenkään olleet alessa. Täysihintaiseen ei taas ollut varaa. Pärjätään siis vanhalla valikoimalla.

Summa summarum: Olennaista on, että kierrätyshankinnat  ja second hand-ajattelu vakiintuivat viime vuoden myötä perustoimintamalleikseni, joista tuskin enää luovun. Siinä mielessä haaste kannatti!

Herättikö pohdintani ajatuksia? Millainen oli sinun ostosvuosi 2014?

EDIT: Tarkemmin ajateltuna voisin ottaa vuoden 2015 haasteekseni kirjata rehellisesti ylös kaikki vaatehankintani ja katsoa vuoden lopussa (silläoletuksella, että blogi silloin on yhä olemassa), kuinka paljon rahaa ostoksiin kului. Huh, tämä on kyllä pelottavampi haaste kuin edeltäjänsä!

Ajatuksia uudesta H&M-kuvastosta

Tervehdys!

Viime viikolla postilaatikkoon tipahti jälleen massamuodin Raamattu, nimittäin H&M:n uusi syyskatalogi. Vuosikausia se on ollut monelle, myös minulle, varmasti nautinnollinen hetki; itse keitin usein kupin kahvia ja istuin haaveilemaan hankinnoista syysgarderoopiini... Ainakin allekirjoittaneelle nimenomaan syyspuvusto on ollut se aina se massamuodin vuoden juttu. Millaisen uuden hameen tai mekon ostan? Vai löytyykö syysmallistoista jokin ihana pehmeä neule tai vaikka uudet nahkakengät tai peräti saapikkaat? Mielikuvissani näin kirpsakan syyspäivän, värikkäät lehtikasat, Aurajoesta nousevan sumun ja itseni poikakaverin kanssa romanttisella kermakaakaolla, yllä tietenkin ne uudet ihanat vaatteet. Opiskelijanakin tällainen haaveilu oli yleensä realistista, sillä kukkarossa polttelivat vielä kesätienestit. Keväällä olikin sitten kiristettävä kukkaroa.

Pariin vuoteen en ole ostanut pahemmin mitään uutena H&M:ltä. Viime vuoden syyskuvasto taisi olla suorastaan tällaiselle klassisia ja naisellisia vaatekappaleita ihailevalle suorastaan floppi. Tänä vuonna en kierrätyskamppanjan vuoksi edes aio ostaa mitään, vaikkakin mielestäni malliston taso on edellisvuotta parempi! Valikoinkin postauksen kuvitukseksi omia suosikkejani tämän vuoden mallistosta.

Mutta, mutta... Eräs asia kiinnitti huomioni kuvastoa selaillessa ja ärsytti minua suuresti. Kiinnittikö kukaan muu huomiota siihen, että ainakin naisten vaatteiden osalta kuvastosta puuttui totaalisesti tuote- ja materiaalitiedot?! Joidenkin tuotteiden kohdalla saattoi lukea, että neule on villasekoitetta ja Premium-tuotteidem kohdalla kävi ilmi, että ne ovat silkkiä, nahkaa. Muista tuotteista - ei mitään tietoja!

Mietin, että onko kyseessä vahinko? Online-myymälän puolella tuotetiedot ovat nimittäin näkyvissä. Jos kyseessä on tietoinen ratkaisu, pidän sitä kyllä kuluttajien vähättelynä. Kyllä minua ainakin kiinnostaisi tietää, onko ostamani paita kenties polyesteria, akryylia, puuvillaa, puuvillaa, johon on lisätty elastaania, viskoosia tai jotakin edellä mainittujen yhdistelmää. Aiemmissa kuvastoissa materiaalitiedot ovat mielestäni vielä olleet olemassa, joten mitä ihmettä? Jos syy on se siinä, ettei ostajia kiinnosta, on tilanne vielä huolestuttavampaa. Kertakäyttöshoppailijaa ei kiinnosta? Ostetaan uutta sikasäkissä ja heitetään pois? Eilisessä A-Studiossa tuli taas esille, että jokainen suomalainen heitää n. 8 kg tekstiilijätettä menemään vuosittain.

Toivon saavani huolenaiheeseení vastauksen. Täytynee ottaa yhteyttä yrityksen kuluttajapalveluihin, sillä yleisesti ottaen massamuotifirmoja vertaillessa, H&M on kuitenkin ollut taannoisista skandaaleista huolimatta siellä ekologisuuden ja eettisen tuotannon kärkipäässä. Heidän tuotteensa ovat kohtuullisen kestäviä ja suuri volyymi luo mahdollisuuden kehittää ja laajentaa esim. kierrätysmateriaalituotantoa. Mielelläni kannustaisin ja puhuisin tällaisen ketjun puolesta, mutta tällaiset pienet havainnot valitettavasti laskevat brändin arvoa silmissäni.

Kuvat lainattu H&M:n sivulta.

Kierrätyskeijujen vuosi

Oikein hyvää kuluvaa vuotta 2014!

Olen ottanut viimeisen puolentoista viikon todella rennosti blogin ja vähän kaiken suhteen. Se tekee muuten aika hyvää. Ylipäätään jokaisen bloginpitäjän on mielestäni hyvä testata, pystyykö aika ajoin olemaan ilman blogin päivittämistä ja siellä ramppaamista.

Tänä vuonna en koe tarpeelliseksi tehdä mitään retrospektiiviä menneen vuoden tapahtumista; kyllä te blogiani aktiivisesti seuraavat tiedätte siihen syyn. Sen sijaan on aika katsoa tulevaan, uusiin haasteisiin.

Kerroin teille loppuvuodesta 2013 aikeestani aloittaa täysin uusien vaatteiden ostolakko armon vuonna 2014. Jo pidemmän aikaa minua oli ahdistanut ajatus siitä, että tyylibloggaamiseen liittyy helposti sekä mielikuva että valitettavasti usein myös todellisuus jatkuvasta uuden ostamisesta ja ihanuuksien esittelystä. Lopputuloksena on kaappien pohjalla seisovat käyttämättömät vaatevuoret.

Hahmottelin aluksi mielessäni, että pystyisin kenties haastamaan omia lukijoitani ja lähipiiriäni pohtimaan kulutuskysymyksiä tempauksellani, mutta sitten sain viestiä tutuilta vintage- ja kierrätystaitureilta Annalta ja Elinalta, että he haluaisivat liittyä kamppanjaan! Voi hitsi, pienen pienistä ajatuksenpisaroista onkin syntymässä jo puro!

Sähköposti lauloi vuodenvaihteen molemmin puolin, kun hioimme tempaustamme. Olen onnellinen saadessani kamppanjaani monensorttista osaamista. Elina on toimittaja, jolla on tunnetusti sana hallussa (luitteko muuten hänen artikkelinsa kestävistä vaatevalinnoista taannoisesta Oliviasta?). Anna on taas sisustusarkkitehtiopiskelija, joka hallitsee visuaalisen suunnittelun ja muutenkin kaiken kauniin.

Ideariihemme pohjalta syntyi lopulta ajatus Kierrätyskeijuista. Se on blogikamppanja, johon osallistuvat tyylibloggaajat eivät osta vaatteita uusina vuoden 2014 aikana. Sen sijaan kirpputori-, vintage-, ja second hand-ostoksia saa tehdä, samoin kierrätysmateriaaleista tehtyjen vaatteiden hankkiminen tai kierrätysmateriaalista tekeminen ja teettäminen on kierrätyskeijuajatuksen mukaista. Toiveenamme on oppia hyödyntämään jo olemassaolevia vaatteitamme paremmin erilaisissa asuissa ja ottaa käyttöön myös ne vaatteet ja asusteet, jotka tavallisesti jäävät rekin tai hyllyn takimmaisiksi.

Tarkoitus ei ole olla tiukkapipoinen, vaan harkitseva. Jokainen meistä voi rajata omat erityistapauksensa pois, ja on ihan ymmärettävää että erityistapauksia tulee - jos bloggaaja tarvitsee uudet juoksukengät hajonneiden tilalle, on ehkä järkevintä ostaa sellaiset kaupasta.

Omalla kohdallani lakko koskee ensisijaisesti käyttövaatteita ja asusteita pois lukien kengät, joita aion ostaa maltillisesti uusina. Saatan myös teetättää vuoden aikana muutaman vaatteen ihan uudesta kankaasta ompelijalla, sillä haluan muistuttaa ihmisiä suomalaisen pienyrittäjyyden tukemisesta enkä omista ennestään kankaita. Lakkoni ei tule koskemaan alusvaatteita (no hei, käykääpä tsekkaamassa vaikkapa blogi Paskat Kirppislöydöt, niin ei intiimivaatteiden ostaminen ei tosiaankaan kiinnosta...) tai sukkia, sukkahousuja tai yövaatteita. Tuskin kuitenkaan alan edellä mainittuja hamstrata, kun sellaista tarvetta ei ole ollut ennenkään :) Oma erityis-erityispoikkeukseni tietysti liittyy haaveeseeni omasta pienestä, mutta asia ei ole ainakaan nyt vuoden alkupuolella ajankohtainen, joten jätän itselleni veto-oikeuden mahdolliseen myöhempään ajankohtaan. Helmikuisen Lontoon-reissun suhteen alan olla kuitenkin kääyntymässä mahdollisesti sille kannalle, että voisin sieltäkin katsastaa lähinnä second hand-juttuja.

Haluamme tietysti auttaa myös muita tekemään vastuullisempia valintoja vaatteiden suhteen ja pitämään hauskaa second hand-tyylin parissa. Perustan blogini oheen (kunhan tästä vain ehdin) alasivun, jossa on kierrätysaiheisia linkkejä, osoitteita ja muita käytännön ideoita. Saatamme ehkä saada aikaan jotain nettimaailman ulkopuolistakin täällä Turussa tai Lahden seudulla, tiedotamme lisää, kun alkaa tapahtua!

Haluatko itse Kierrätyskeijuksi? Tervetuloa! Toimi näin:

- Suunnittele itsellesi sopivat tapa välttää uusien vaatteiden ostamista mahdollisimman paljon. Rajaatko ulkopuolelle liikuntavarusteet tai työvaatteet, otatko mukaan muut ulkonäköjutut kuten kosmetiikan tai korut?

- Kun olet löytänyt sopivan tavan, kerro asiasta blogissasi (ja mielelllään myös jollekulle meistä kamppanjan aloittajista) ja liitä sivupalkkiin Kierrätyskeijut-logo.

- Kerro silloin tällöin blogissasi, miten menee ja miltä kamppanja tuntuu. Tee loppukatsaus joulukuun 2014 lopussa. Helppoa!

- Toki kaikki blogittomatkin voivat yhtyä tempaukseemme. Olisiko lukijoillamme innostusta perustaa ihan facebook-sivu asian tiimoilta?

Nautitaan siis omien vaatekaappiemme antimista ja valikoidusta vanhasta-uudesta!

Ps. Kamppanjaamme sopii mainostaa blogosfäärissä muutenkin, vaikkei itse aktivistiksi ryhtyisikään ;)