lauantai 28. huhtikuuta 2018

Perth - osa I


Tervehdys!

Vihdoin täällä taas :) Bloggailuaikatauluni ovat jälleen heittäneet häränpyllyä, nyt syynä ovat olleet lähinnä lasten ja sittemmin myös henkilökohtaiset terveysongelmat. No, onneksi emme sairatelleet reissussa :)

Kiitos kovasti edelliseen postaukseen tulleista kommenteista. Pyörittelin pitkään mielessäni toiveitanne ja sitä, kuinka saisin ne sovitettua postauksiksi. Koska matkamme oli vahvasti muutamaan tukikohtaan kiinnittynyt enkä reissun jälkeenkään koe itseäni varsinaiseksi aussi-asiantuntijaksi, päädyin siihen, että teen kolme matkakertomusta ja yritän huomioida toiveitanne niissä. Tässä ensimmäisessä osassa keskityn kertomaan matkamme alkuosasta sekä kertomaan arkisia havaintojani uudesta ympäristöstä. Lähestymistapani on näissä kokemuspohjainen eikä edusta kokonaisvaltaista aussiasiantuntijuutta ;)

Kuten jo ennen matkaa mainitsin, Australian matkamme mahdollisti mieheni työhön kuuluva harjoittelu. Vaihtoehtoinen kohdemaa Australian ohella oli Intia, mutta se ei kuulemma häntä houkutellut. Kun selvisi, että Australian kohdeyliopisto University of Western Australia (UWA) sijaitsisi Perthissä, missä asustaa perheineen myös mieheni lapsuudenystävä ja lisäksi eräs miehen kollega oli yhdistänyt perhelomailun samankaltaiseen harjoitteluun, suunnitelma oli selvä - lähtisimme koko joukko matkalle! Toki ensisijainen rooli oli mieheni työllä, mutta saisimme kuitenkin koko perhe kivan hyppäyksen pois perus(Suomi)arjesta ja loskasta.

Muutama sananen Perthistä. Kaupunki on ainutlaatuinen monella tapaa. Tuo Australian neljänneksi suurin kaupunki sijaitsee mantereen länsirannikolla ja on myös Länsi-Australian osavaltion pääkaupunki. Kyseinen osavaltio on pinta-alaltaan lähes kolmasosa Australian mantereesta, mutta väkiluvultaan vain 2,3 miljoonaa. Perthin alueella asuu puolestaan asuu 1,9 miljoonaa tuosta osavaltion asukasmäärästä. Kaupunkia onkin tituleerattu maailman eristyneimmäksi pääkaupungiksi, ja sieltä on pitkä matka Australian muihin kaupunkeihin että muiden maiden keskuksiin. Kuvaavaa on, että Balin miljoonakaupungit ovatkin lähempänä Perthiä kuin oman maan kaupungit. Tämän lisäksi Perth on pinta-alaltaan erittäin laajalle levittäytynyt. Tässä mielessä sitä voisi kutsua kai Australian Tampereeksi. Mielikuvaa tukee lisäksi se, että Perth on vahvasti rakentunut teollisuuden, erityisesti kaasu- ja kaivosteollisuuden ympärille. Selvää manselaisuutta siis ;)


Johtuen juuri etäisestä sijainnista Perth ei ole toistaiseksi ollut turistien ykkösvalinta Australiassa. Tuskin mekään olisimme sinne menneet ilman varsinaisen painavaa syytä. Syitä valita Perth toki olisi - Länsi-Australian hiekkarannat ovat huikeita, jopa niin huikeita, että muualta päin Australiasta tullaan sinne viettämään rantaelämää. Vallitseva Välimeren (kuivahko) ilmasto puolestaan saa aikaan sen, että kovatkaan helteet eivät tunnu läkähdyttäviltä. Kun Melbournen tietämillä merivedet alkavat olla aika hyisiä näin paikallisen syksyn (maaliskuu) korvilla, voi Perthin tienoilla polskutella yli 25 asteen lämpöisissä vesissä.

Perth on muutenkin tosi jännä paikka - miljoonakaupunki parhailla rantafasiliteeteilla, mutta ilman turistilaumoja. Kaikki nähtävyydet ja vierailukohteet vaikuttivat olevan rakennettu lähinnä paikallisia, kuten koululaisryhmiä varten. 

Turistittomuus oli meistä pääasiallisesti varsin mahtavaa - kaupungissa saattoi aistia aidon paikallisen elämän eikä paikkoihin tarvinnut jonottaa tahi väistellä möykkääviä ja kännääviä lomalaisia. Toisaalta turistien puute heijastui selkeästi siihen, että paikalliset palvelut toimivat sangen erikoisesti - esim. monet kaupat sulkivat arkenakin ovensa klo 17 ja sama oli ravintoloiden kanssa. Myös monissa kauppakeskuksissakin saattoi olla vain yksi ilta viikossa, milloin kaupat olivat klo 20 asti auki. Paikallistunut ystävämme vitsailikin, että aussit eivät halua tehdä uraa - rannalla hengailu ja vapaa-aika ovat tärkeämpiä. Onko sinänsä huono periaate tämäkään. Tätä yksittäistä matkailijaa nyt ehkä hieman harmitti, varsinkin kun vapaa-aikamme alkoi vasta kauppojen sulkiessa oviaan.

 

Eräs keskeinen ratkaistava asia ennen matkaa oli majoitus. Mietimme monia erilaisia vaihtoehtoja Airbnb-tyylisestä asunnonvuokrauksesta alkaen. Saimme myös tarjouksen majoittua ystäväperheen tykö koko matkamme ajaksi, mutta ajattelimme apinajengimme olevan vähän liikaa perheelle, johon oli vastikään syntynyt pieni vauva. 

Loppujen lopuksi (ja onneksi näin) saimme kahdeksi viikoksi perheasunnon yliopiston kampuksen kupeesta. Tämä oli oikeastaan onnenpotku, sillä erinäisten syiden vuoksi auton vuokraus epäonnistui ja miehen työmatkat olisivat olleet todennäköisesti katastrofaalisen pitkiä, jos olisimme vuokranneet kämpän jostakin kauempaa. Perthin julkinen liikenne, erityisesti poikittainen, ei tosiaankaan ole tuossa jättikaupngissa mikään toimivin. Olisi ollut aika surkeaa, jos vähäinen yhteinen ilta-aika olisi huvennut matkustamiseen. Nyt ei onneksi näin käynyt vaan siippa oli kotosalla 20 minuutissa työpäivien päätyttyä :)

 

Asunnosta ei tullut otettua ihan hirveästi kuvia, mutta muutamia anekdootteja voin mainita. Tilaa saimme ruhtinaallisesti 3 h, erillinen työtila, keittiö sekä kylpyhuone. Oikeastaan lastenhuone osoittautui ihan turhaksi, sillä nukuimme kaikki yhdessä huoneessa, Kaisla matkasängyssään ja Alvari perhepedissä. Tuo ylimääräinen huone sai toimia lähinnä ilmapallojen pomputtelu- ja maastoautojen kyttäystilana ;)


Kummallisuuksiakin tietysti riitti, niitä peribrittiläisiä. Kahden pikkupossuttelijan äitinä en ollut ensinnäkään erityisen innostunut joka tilaan (paitsi keittokomeroon) ulottuvasta kokolattiamatosta. Oli melko tuskaista vahtia, etteivät maitomukit tai vesimeloniannokset valuneet kohti lattiaa. Virittelimme kaiken maailma pahvilaatioita ruokailijoiden alle ja onneksi pahimmilta sotkuilta vältyttiin. 

Suomalaisena myös kylpyhuone kammotti. En voi sietää erillisiä kylmä- ja kuumahanoja! Ne eivät ylipäätään ole mielestäni mikään maailman hygienisin keksintö, mutta sopivan lämpöisen veden säätäminen esimerkiksi pepun pesun yhteydessä oli tuskaa. Paikallinen kuuma vesi on nimittäin samantien kiehuvaa. Ilmeisesti bidee-suihku on pohjoismaalainen keksintö, niitä ei näkynyt missään. Eniten kuitenkin ihmetystä herätti se, ettei suihkutiloissa ollut irroitettavaa suihkua. Peseytymisen (kaikesta rantsuilta tulevasta hiekasta puhumattakaan) luulisi olevan sellaisen kanssa vähän inhimillisempää. Nyt lapsukaiset joutui nostamaan omaa päätä korkeammalle, jotta päivän tahmat sai irti...

 

Se, mikä jännitti etukäteen ehkä eniten, oli lähiympäristö. Täytyy myöntää, että lähdimme tässä suhteessa matkaan ihan sikasäkissä. Ymmärrettävästi kahden taaperon kanssa ei yksi aikuinen pysty kovin kummoisia retkiä kotiovelta tekemään, joten mielenkiintoinen lähiympäristö oli onnistuneet reissun a ja o! Vaikka kaavailin vielä matkan alkaessa, että saattaisin lähteä lasten kanssa käymään esimerkiksi Perthin keskustassa (sijaitsi n. 5 km päässä), nämä kuvitelmat karisivat aika nopeasti pois. Matkassamme oli vain yhdet rattaat ja vaikka Alvari on välillä erittäin reipas pikkupoika (potkupyöreilee metsissä isänsä kanssa noita 5 km lenkkejä), voi hän päättää väsyn koittaessa, ettei liiku senttiäkään mihinkään. Tällaisia tiettyjä uhmakohtauksia en halunnut ehdoin tahdoin kokea vieraassa ympäristössä kovin kaukana tukikohdastamme...

Tämän lisäksi vallitsevat sääolosuhteet raamittivat toimintaamme. Paikallisten suositusten mukaan pienten lasten ei ylipäätään ollut suositeltavaa oleilla auringossa klo 10-17 välillä kuumuuden ja auringon polttavuuden vuoksi. Eikä kuumuudessa kyllä halunnut ollakaan, vähiten nuo meidän muksut. Päädyimme aamupäivisin tekemään ihan pieniä retkiä lähiympäristöön - oman pihan pyykinkuivatusalueelle, paikalliselle ostarille tai sitten, mitä ihaninta - yliopiston kampuksen mahtavaan puistoon:

 

Tuo paikka oli kyllä täydellinen paratiisi - niin uskomattoman vehreä ja äänekäs! Täynnä mitä ihmeellisimpiä lintuja. Esimerkiksi paikallinen "perusvaris" kiehtoi meitä laulullaan sen verran, että ääntelyä piti oikein nauhoittaa muistoksi. Teimme monta kertaa lasten kanssa pieniä eväsretkiä puistoon. Joka kerta havaitsimme jotakin mielenkiintoista - kuten eräällä kerralla tämän opinhaluisen riikinkukon.

 
 

Kampus oli muutenkin todella kaunis ja hyvinhoidettu. Lukukausi kesälomien jälkeen oli juuri alkamassa, joten käytävät ja puistojen penkit täytyivät innokkaista opiskelijoista. Silmiin pistävää oli muuten se, että erittäin iso osa opiskelijoista oli Aasiasta. Noissa maissa opinhaluaisia, parempa elämää janoavia riittää. Ilmeisesti lukukauden alku on samalla myös valmistuvien juhla-aikaa. Monena päivänä saimme todistaa tällaisten Harry Potter-hattuisten ja -viittaisten juhlallisuuksia, jotka huipentuivat juhlallisiin iltamenoihin :)



Mieheni ei onneksi tarvinnut tehdä mitään pisintä mahdollista päivää vaan hän kotiutui keskimäärin klo 16 maissa. Päivällisen tai kevyemmän välipalan jälkeen alkoi meidän yhteinen perheaikamme, joka yritettiin käyttää mahdollisimman tehokkaasti hyväksi. Illanpimeys nimittäin laskeutui keskimäärin siinä klo 19 aikoihin, jolloin ilma alkoi myös viiletä - joinakin päivinä ihan oikeasti viileäksi, toisina taas sellaiseksi ihanaksi suomalaistyyppisesti ihanaksi lämpimäksi elokuun illaksi. Muutamana ehtoona oli jopa tukalan kuumaa pitkälle yöhön!


 

Iltaretkiemme vakituiseksi kohteeksi muodostui Swan Riverin rantapenkka. Kyseessä ei siis ollut merenranta vaan jättiläismäinen joki, joka halkaisee Perthin kaupungin kahtia. Pikkupolskuttelijoillemme joki oli kyllä ihan tarpeeksi - varpaiden uittelua, maastoautomutailua ja läträämistä. Sitä lapset olisivat voineet jatkaa ikuisuuksiin!

 

Lasten iloa oli kyllä ihana seurata. Kaisla oli niin ihmetyksissään hiekasta! Viime kesänä hän oli ollut vielä liian nuori hiekkalaatikkoleikkeihin, joten kaikki oli niin uutta ja jännittävää. Kuten käveleminen paljain pikkuvarpain hietikolla. Tyttöhän oli oppinut juuri ennen matkaa kävelemään...

Kuten instagram-seuraajani ehkä havaitsivat, Swan River muodostui myös kuvailujeni kohteeksi. Kun tarpeeksi kuvailee, varsin hupaisiakin tilanteita tulee tallennettua. Tässä seuraavassa kohtaaminen varsinaisen kovisjengin kanssa :D


Nämä mustajoutsenet (joiden mukaan joki lienee saanut nimensä?) olivat aika tyrkkyjä. Jengin johtaja päätti, että nyt mennään noiden apajille. Uivat ihan kohti ja olivat jo nousemassa rantaan, jopa vähän vihaisesti äännellen. Siipan ei auttanut lopulta kuin mennä ajamaan mokomat ankat tiehesä! Lapset olivat jopa vähän peloissaan kohtauksesta.

Joutsenet eivät toki olleet joen ainoita asukkaita. Hyvällä tuurilla aalloilta saatoi bongata delfiinejä, ja rantaan ajautui jatkuvasti esimerkiksi meduusoja. Nämä jälkimmäiset olivat kaiketi ihan vaarattomia, mutta täysin riskitön joki ei ollut - ihan lähiaikoina joesta oli löytynyt eräs tappavan myrkyllinen mustekala. Ilmeisesti se oli kuitenkin merestä ylemmäs juoksulle ajautunut harvinaisuus. Paikalliset suhtauivat kuitenkin jokeen rennosti, joten mekin yritimme toimia niin (toki silmät auki).


Australian eläimistö tuntui alkuun muutenkin aika hurjalta: lintuja (magpie), jotka saattavat yrittää puhkoa lasten silmiä, istuskeli siellä täällä. Paikalliset käärmeet ovat huomattavasti myrkyllisempiä kuin Suomessa ja niihin saattoi törmätä (hoitamattomissa) puistoissa. Eniten säikähdystä aiheuttivat mustaleskien heimoon kuuluvat Redbag-hämikset, jotka kuulemma myös voivat olla erityisesti pikkulapsille vaarallisia. Asuntoamme katsastamaan saapunut ystävä totesi heti ensimmäisenä iltana, että sellaisia näytti majailevan meidän oven pielessämme - Hui Kauhia!

Hyönteismyrkyt tuli hankittua aika vikkelään ja ensimmäiset päivät ravistelin kuivamassa olleita pyykkejä aika moneen kertaan... No ilmeisesti kyseiset hämähäkit eivät lopun kaiken kuolemantapauksia kuitenkaan aiheuta, mutta puremajälki voi olla aika ikävä joka tapauksessa.


Matkamme oli tosiaan omatoimilomaa, joten suurimmaksi teimme ruuat itse. Tälla tavoin toki säästimme kustannuksissakin jonkin verran, koska olisimme laittaneet ruokaa Suomessakin.

Tuttavaperheemme isä kyyditsi meidät muutaman kertaan isoihin supermarketteihin, joista ostimme kerralla viikon ruuat. Onneksi lähistöllä oli myös erittäin hyvin varustettu pikkukauppa, josta saimme helposti puuttuvat täydennykset. Se oli kuitenkin selkeästi kalliimpi liike. Ruuan hinta oli mielestäni aika lailla Suomen tasoa, noissa isoissa marketeissa ehkä jonkin verran halvempaa. Se, mikä kuitenkin oli ihana, olivat valtava auringossa kypsyneiden kasvisten ja hedelmien määrä!
 

Ulkona syöminen oli myöskin aika tavalla Suomen hinnoissa niin pikaruokapaikkojen kuin hienompien ravintoloiden suhteen. Tämän lisäksi varisnkin kahvilla käyminen oli vallan kallista - täysin Suomen hinnoissa tai enemmänkin! Tästä huolimatta aussit vaikuttivat varsin kovilta take away-kahvien kuluttajilta...

 

Kävimme toki useamman kerran tuon reilun kolmen viikon aikana myös ulkona syömässä. Kovin monipuolista kuvaa emme valitettavasti saaneet, sillä Alvarin ravitsemiseksi tuli valittua usein miten paikka, josta sai varmasti ranskalaisia. Huoh. Voisi sanoa, että pikkumies eli matkamme ranskalaisilla. Jostain syystä paikalliset ruuat (esim vanukkaat, jogurtit, juusto, nakit(!) yms) eivät maistuneet hänelle. Olin jo vähän hätää kärsimässä, mitä tarjota ukkelille esimerkiksi lounaaksi. Keitetyillä kasviksilla ja hedelmillä mentiín...


Mutta voi sitä onnen määrää, kun eteen tuotiin iso kulho ranskiksia...

Toki pikkuherran masu kyllä kieltämättä reistaili ja ummetti aika lailla matkan aikana. Kaiken lisäksi loppumatkasta hän päätti, että aikoo käydä isolla hädällä vasta kotona Suomessa. OMG...

No, nyt Suomessa vietimmekin sitten ranskistonta huhtikuuta... Onneksi tilanne on kaikin puolin tasaantunut ja paluulentokin sujui ihan mainiosti :)

Tällaista tässä postauksessa. Herättikö ajatuksia? Seuraavassa postauksessa voisin kertoa näkemisen ja kokemisen arvoisista paikoista Perthin seudulla.:) Kuulemisiin - toivottavasti vähän nopeammin kuin viimeksi.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hei, kiitos matkakuvauksesta! Minun mielestäni oli mielenkiintoista luettavaa,joten mukavaa,jos kirjoitat vielä lisääkin. Itse olen ollut Australiassa vain ”itäpuolella” Melbournen ja Sydneyn alueilla. Ilmasto miellytti kovasti ja paikalliset vaikuttivat mukavilta ja rennoilta. Huvittavasti kävi myös ilmi,että suunnilleen joka toinen oli vieraillut Suomessa!

Ilona kirjoitti...

Olipas mielenkiintoista luettavaa! Olen haavaillut jo pitkään Australiaan lähtemisestä, eikä tämä yhtään vähentänyt matkakuumetta.

Ilona / https://stalkkaamunelamaa.blogspot.fi

Tuire kirjoitti...

Hauska seikkailu teillä on ollut! Olen käynyt Sidneyssä ja Alice Springsissä ja Darwinissa, mutta siitä on jo ikuisuus. Australian välimatkat ovat todellakin valtavia. Olipa kiva lukea, odotan jatkoa. :)

Karkkis kirjoitti...

Nyt vihdoin ehdin lukea tämän postauksen ajatuksella! Ihanasti pääsi tunnelmaan! Aika ihanalta arjen ja erikoisuuksien yhdistelmältä kuulosti tämä reissunne. Vaikka kyllä tosiaan nuo LVI-ratkaisut kylppäreissä taitavat olla Suomessa aika omaa luokkaansa ja nuo ötökät saivat aikaan väristyksiä, vaikken erityisesti pikkuötököitä inhoakaan.