keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

Elämän pieniä iloja ja vintagepitsimekko

Hei vaan!

Toipumisen varma merkki allekirjoittaneen kohdalla on se, kun kahvi ja suklaa taas maistuvat. Päivän luksushetki onkin ehdottomasti se, kun lapsen päiväunihetken koittaessa löytää vaatekomerosta miehen sinne piilottaman Geisha-rasian, tunkee suuhunsa viisi namia, kulauttaa ne alas kahvilla ja selailee uunituoretta sisustuslehteä


 Muitakin ilonaiheita keksin:

- Yrjömatot tulivat pesulasta. Olohuoneen villamatossa oli ollut jo ennen tätäkin keissiä kaikenlaista sattumaa, joten ilo on sitä suurempi. Puhdas villamatto tuntuu ihanalta paljaiden varpaiden alla!

- Huomasin, että Turkuun avataan ensi kuun puolessa välissä Granit! Aah, ihanuutta! Pääsiäiskukkasesonkiin ei sairastumisilta kyetty, mutta ehkäpä voin hankkia jonkin ruukun korvikkeeksi avajaisista.

- Ensi kuu tuo mukanaan kaikenlaista jännää. Pidän muun muassa ihka ensimmäiset vaatekutsuni. Niistä kuulette varmasti vielä lisää!

- Ja sitten... Taisin tovi sitten tehdä postauksen lempimekoistani. No, nyt taisi jokin tippua pois tuolta lempparilistaltani, sillä alla oleva musta pitsi-ihanuus vallannee jonkin sijan top kympistäni :)


Löysin tämän mekon huutonetista. Tarjosin hieman alakanttiin ja sain mekon 30 eurolla sisältäen postikulut.


On joka kerta ihan suunnattoman mahtavaa, kun löytää prikulleen oman kokoisen mekon, jolla on historiaa! Tämä kaksivärinen(- ja kerroksinen) ihanuus pienellä masurusetilla taitaa olla joko 50-luvun lopulta tai 1960-luvun alkupuolelta. Tämän pariksi sopisivat täydellisesti ne ikuisuushaaveeni Parikan Raquelit.

Olen varmaan joskus maininnut ihailevani prinsessa Victorian edustustyyliä. Uusi mekko on mielestäni aivan sen sorttinen! Tällaisessa Vickan voisi osallistua jonkin tiedeseminaariin tai taidenäyttelyn avajaisiin ;) Minä puolestani mietin, voisinko laittaa tämän huhtikuun lopulla pidettäviin häihin. Olisiko liian synkkä valinta kevääseen?

Kuinka sinä asustaisit tämän mekon keväisemmäksi ja häihin sopivaksi?

Mukavaa päivänjatkoa!

perjantai 25. maaliskuuta 2016

Piinaviikon vastauksia

Tervehdys!

Niin siinä sitten kävi, että täällä sitä on maattu jälleen - en tosin varsinaisesti minä vaan tällä kertaa mieheni ja poikani. Oksutauti saapui piristämään pääsiäisviikkoamme! Toivon todella, ettei tauti tartu minuun, mutta jos niin käy, niin sitten sen kanssa on vain elettävä!

Nyt, kun jo tervehtynyt poika lähti evakkoon mummolaan ja mies makaa tuossa reporankana, voin käyttää hetkisen myös tälle blogille. Vastailen nyt siis niihin muutaman postauksen takaisiin kysymyksiinne:

1. Mikä olisi kaikkein mieluisin mahdollinen kirppislöytö?

Tähän on helppo vastata: Minna Parikan mustat siistikuntoiset Raquelit! Nuo ihanaiset sydänremmikengät ovat olleet hankintalistallani jo vuosia, ja omistinkin jossain vaiheessa kyseiset kengät valkoisina, mutta myin ne sitten rahapulassa (& valkoisille olisi ollut kuitenkin kohtuuvähän käyttöä). Mutta mustat, ne haluan! :)

2. Mikä/millainen olisi unelmaduunisi?

Vastaus tähän mukailee varmasti elämäntilannetta. Tietyllä tapaa olen päässyt unelmaduuniini, kun olen voinut opettaa samanaikaisesti sekä yläkoulussa että lukiossa historiaa ja yhteiskuntaoppia. Kuitenkin, nyt pienen lapsen äitinä olen sitä mieltä, että seuraavina vuosina voisi olla helpompaa keskittyä vain jompaankumpaan ja mieluummin oikeastaan yläkouluun. Lukio-opetuksen valmistelu on paikoin työlästä eikä korvaus käytetystä ajasta ole samansuhtainen kuin peruskoulussa. Sanon siis tällä mututuntumalla, että joko yläkoulun aineenopettaja tai opo (runsailla rinnakkaisluokilla), mutta jätän veto-oikeuden muuttaa mieltäni. Pääasia kuitenkin on, että on töitä :)

Sitten aina välillä haaveilen jostakin ihan muusta... esimerkiksi kirjoittamisesta :)


3. Minne matkustaisit, jos raha ja aika eivät olisi esteenä a) perheen kanssa b) puolison kanssa c) yksin?

Tykkään matkustella, mutta tunnen huomattavasti itseäni kovempia matkakuumeilijoita. Mieheni kanssa olemme harrastaneet pääasiassa kaupunkilomia Euroopassa tai sitten vierailuja ulkomailla asuvien ystäväpariskuntiemme luona. Oma lukunsa oli roadtrip-tyylinen häämatkamme, joka oli yhdistelmä kulttuuria, luontoa, historiaa, kulinarismia ja shoppailua. :)

Mutta, jos raha ja aika ei olisi esteenä, voisin a) perheeni kanssa vuokrata huvilan jostakin Etelä-Euroopasta, esimerkiksi Ranskasta, Italiasta, Kroatiasta tai Espanjasta ja asustella siellä esimerkiksi kuukauden. Emme nimittäin ole ihan sellaisia all-inclusive-henkisiä rantalomakohdematkailijoita (vaikka, heh, jos sellaisen voittaisin niin tuskin kieltäytyisinkään) vaan enemmän ympäristöä itsenäisesti tutkivia ja omaa rauhaa kaipaavia. Pienen lapsen kannalta olisi muutenkin hyvä, että on omat kokkailu ja pyykinpesumahdollisuudet ja voisi toimia oman aikataulun mukaisesti. Haaveena olisi siis sellainen tukikohta, johon palata ja josta lähteä puolen päivän seikkailuihin - tietenkin omalla uima-altaalla varustettuna :)

b) Mieheni kanssa voisin sen sijaan repäistä ja lähteä kerrankin jonnekin kotimannerta kauemmaksi. Eräs haaveeni (, joka saattaa historian siipien järistessä kohta ihan jäädäkin haaveeksi)  olisi visiteerata Kuubassa niin kauan kuin siellä on olemassa nykyinen sosialistinen hallinto. Paikka olisi erinomainen kuvailukohde: menneiden vuosikymmenten ränsistynyttä pastellista värimaailmaa, vanhoja amerikanrautoja, värikkäitä ihmisiä, joilla on rytmi veressä. Karibian lämpö ei varmasti olisi pahitteeksi ;)

c) Yksin tekisin proosallisesti retken Helsinkiin ja koluaisin läpi kaikki ne vintageliikkeet, joiden valikoimaa kuolaan viikoittain facebookissa. Erityisesti haluaisin käydä Mekkomaniassa (kuolaa...) ja Hoochie Mama Janessa (paljon kuolaa...). Lisäksi kävisin tietysti Minna Parikan liikkeessä ja joisin niin monta lattea kuin sielu sietäisi! Mutta hei, tämä haave onkin ihan toteutettavissa - heti ensi kesänä :D


4. Mitä kautta myit mukisi? Itsekin olen pyöritellyt mielessä myymistä, mutta en tiedä missä olisi paras (lue: helpoin) myydä:)

Laitoin mukin myyntiin itse asiassa useampaan paikkaan. Facebookissa on useampi muumimukiryhmä. Laitoin mukin muutamaan niistä tarjousperiaatteella myyntiin. Muki meni kuitenkin kaupaksi toivomallani hinnalla Tori.fi-palvelussa. Huutonetissa samaisesta mukista näkyi maksettavan enemmänkin, mutta itse halusin määritellä myyntiehdoksi naamakkain tapahtuvan kaupan (mahdollisten väärinkäsitysten välttämiseksi), joten koin tori-konseptin toimivimmaksi. toki jos saman artikkelin laittaa myyntiin useammalle taholle samanaikaisesti, on kohteliasta mainita, että se on myynnissä muuallakin.

5. Mitä koet oppineesi opokoulutuksen aikana (eipäs ollutkaan laaja kysymys...)?

No ainakin sen, että todennäköisesti kyseisen ammatin oppii toimimalla alalla. En halua vähätellä koulutuksen merkitystä, mutta paikoin tuli sellainen olo, että opinnot olivat räätälöity jo opoina työskenteleville ja me untuvikot mentiin siinä sivussa :/. Tämä johtui ilmeisesti ainakin osittain siitä, että aiempina vuosina koulutukseen oli valikoitunut pääasiassa jo työkokemusta omaavia, mutta meidän sisäänottovuotenamme valintakriteereitä oli aika tavalla demokratisoitu sellaisiksi, että kenellä tahansa soveltuvuuskokeissa pärjäävällä oli mahdollisuudet päästä sisälle. Ongelma olikin sitten se, että opetuksen uusiminen oli selvästi jäänyt puolitiehen. Esimerkiksi koulutuksen teoriaa olisi pitänyt reflektoida siihen käytännön työhön, mitä paraikaa opona teki, mutta mites reflektoit, jos et kyseistä työtä tee (tai kukaan muukaan sinun pienryhmässäsi). Voi olla, että tilanne on tästä jo muuttunut, sillä me taisimme olla sellainen murroskauden sisäänottoryhmä.

Toisaalta opinto-ohjaajan työ on niin kiinni yhteiskunnallisissa muutoksissa, että esimerkiksi lainsäädäntöä, suomalaista työmarkkina- ja koulutusjärjestelmää ynnä hakuprosesseja ei edes kannata opettaa akateemisessa koulutuksessa. Sen sijaan koulutuksen painopiste oli ohjausalan teorioiden syventämisessä. Koen saaneeni teoreettisia eväitä erityisesti ohjauskeskustelutilanteiden vetämiseen. Esimerkiksi ohjauskeskustelutilanteiden videointi, reflenktointi ja analysointi olivat antoisia. Tämän lisäksi koulutuksen parasta antia minulle olivat harjoittelut perus- ja toisella asteella (lukio ja ammatillinen koulutus), ja tätä harjoittelua olikin yli viisi viikkoa. Niissä näkemääni ja kokemaani pyrin reflektoimaan sitten koulutksen teoreettista puolta vasten.

6. Kirja, joka on tehnyt vaikutuksen?

Näitä on useita. Pidän muun muassa Khaled Hosseinin ja Laura Honkasalon teoksista. Hosseinin teokset Tuhat loistavaa aurinkoa ja Leijapoika ovat inhimillisyyden tihentymiä ja Honkasalolla on taas ilmiömäinen kyky kertoa asioita lapsen näkökulmasta. Erityisesti Sinun lapsesi eivät ole sinun ja Eropaperit tekivät vaikutuksen. Vuosien varrelta myös Joyce Carol Oatesin Blondi sekä Sofi Oksasen Puhdistus ovat jääneet mieleeni. 


7. Mitä olet oppinut bloggaamisesta kaikkien näiden vuosien aikana?

Tässä muutamia havaintoja, vaikka oikeastaan tästä aiheesta olisi kyllä saanut ihan oman postauksenkin:

 - Mieti kahdesti, mitä kirjoitat - painetulla (somemuotoisellakin) sanalla on yllättävän suuri voima. Millaisia jälkiä haluat jättää itsestäsi internetin syöverehin.

- Kaikkia ei voi miellyttää. Joku haluaa nähdä mekkoja kasvoilla, joku ilman kasvoja. Joku haluaa lukea vauvajuttuja, joku uranrakentamisesta. Loppujen lopuksi on vain bloggattava siitä, mikä koskettaa oman sydäntä eniten.

-  Jotkut ihmiset ovat yllättävän uteliaita ja haluavat tietää juuri sen, mitä et kerro. Onpa minuun otettu puhelimitsekin yhtettä, vaikken tiedä jakaneeni numeroani missään? Silloin kyllä säikähdin.

- Vaikka kaikkea ei kannata jakaa julkisesti (minulle tällaisia asioita on esimerkiksi parisuhteen ja perheen intiimit asiat, vakaumukselliset kysymykset ja poliittiset kannat), voi jonkin inhimillisen henkilökohtaisen asian, surullisenkin jakaminen tehdä hyvää. Ihan itselle että lukuisille tuntemattomille.

- Tuntemattomat ihmiset voivat olla todella lämpimiä ja empaattisia, mutta mukaan mahtuu aina jokin tunnevammainen. On kummallista, että kasvottomana pystyy huutelemaan asioita, mitä naamatusten monikaan(?) ei kehtaisi. Omalla kohdallani edellämainitut lukijat ovat  olleet kuitenkin ehdoton enemmistö. Olenpa löytänyt tätä kautta muutaman ystävänkin :)

- Bloggaaminen vie aikaa. Kunnon asiapitoisen tekstin kirjoittaminen vie helposti kolmisen tuntia. Päälle tietysti kuvien ottamiset.

- Siskoni sanoi muinoin, että taidan olla vähän turhamainen ihminen, kun bloggaan asukuvia. Myönnetään ;) Mutta en sentään harrasta facebook-selfietä. Lajinsa kullakin!

- Tällainen hieman vaihtoehtobloggaajakin voi jäädä materian kuristavaan koukkuun. Tai siihen tunteeseen, että aina pitäisi olla jotakin uutta. Se on kuristava vanne, jonka vaikutuksesta pitää osata pyristellä pois. Välillä se onnistuu ja välillä ei.

- On aina yllättävää, mikä postaus kerää kommentteja ja mikä ei. Joskus, kun on oikein mielestään panostanut juttuun, saattaa olla, ettei sitä hädin tuskin kommentoida. Välillä taas käy painvastoin. Tämä on minulle yhä mysteeri! Toki eiväthän kommentit välttämättä ole ihmisiä kiinnostaneen postauksen mittari, mutta bloggaaja ei välttämättä muuta palautetta saa.


Tässäpä oli vastauksia tällä kertaa. Jäljelle jäi vielä muutamia kivoja aiheita, joista tehdä kokonaisia omia postauksiaan. Kiitos kovasti kysymyksistä. Tämä oli minulle kiva juttu.

Oikein mukavaa ja rentouttavaa pääsiäistä kaikille!

keskiviikko 16. maaliskuuta 2016

Lempimekkoni x 10


Tervehdys!

Olo tuntuu onneksi normalisoituneen tällä viikolla ja olen jo tehnyt muutakin kuin ollut vaakatasossa!

Kiitos kovasti edelliseen postaukseen tulleista kysymyksistä ja postausehdotuksista. Siitä riittää aihetta varmasti muutamankin postauksen verran. Aloitetaan kummiskin mekoista, koska sellaisten perään kyseltiin pariinkin otteeseen.

Lempimekkoni - ah, miten monimutkainen ja haasteellinen aihe, ihan oikeasti! En pysty valitsemaan oikeasti sitä yhtä tärkeintä; kymmenenkin on haasteellista löytää! Toiseksi mietin, voinko ottaa listalle sellaisiakin, jotka eivät tällä hetkellä täysin mahdu ylleni. Aihe on siis yllättävän kipeäkin, sillä rakastan mekkojani enkä haluaisi niistä luopua. Olen yrittänyt asennoitua aiheeseen niin, että teen ratkaisun mekkojen kohtalosta sitten joskus, kun lapsiluku on täynnä. Sitä ennen ei kannata hätiköidä.

Aloitetaanpa arkimekoista:

1. Charleston-henkinen mekko 1960-luvulta


Tämä vintagemekko löytyi hetken aikaa Turun Rautatiepuiston liepeillä vaikuttaneesta Retrobotista. Iloinen asia on se, että lasketun vyötärönsä ansiosta se mahtuu edelleen ylleni. Olen käyttänyt mekkoa paljon töissä; pitkä neuletakki ylle lämmittämään ja helminauhaketju kaulaan. Se on siinä :)

2. Rento palleromekko 1970-luvulta


Jos minun pitäisi nimetä lempivaatemerkkini, se saattaisi olla suomalainen Golden Finn. Top10 listallenikin mahtuu kolme mekkoa kyseiseltä merkiltä! Löysin tämän mukavuusmekon turkulaisesta Art+Design-liikkeestä, joka on ollut näköjään ykköspukijani viime vuosina (jos tätä mekkolistaa tarkemmin tutkitaan ;)). Palleromekko on ihanteellinen työvaate, mutta siinä kehtaa onneksi olla kotonakin. Imetys- ja raskauskauden vuoksi en ole voinut mekkoa käyttää, mutta nyt sen voisi oikeastaan ottaa uudestaan käyttöön. Kiitos muistutuksesta :D

3.  Mukasiveä kirjastontätimekko 1960-luvulta


Jos minun olisi ihan pakko valita yksi mekko tästä listasta yli muiden, niin kyllä se olisi tämä. Kyseisen mekon löytymisellä on ollut suuri symbolinen merkitys myös tälle blogille. Mekon myötä aloin tietoisesti viedä tyyliäni enemmän vintagehenkiseksi. Mekko löytyi muuten ensi visiitilläni VintagEija´s putiikkiin. Eijasta on tullut matkan varrella, ihana tuttu tyyppi, jonka luona Maariankadulla on aina mukava poiketa.


4. Marimekkoni mun 1970-luvulta


Kaunein näkemäni Marimekko! Myös Armi elää-elokuvasta tuttu. Vyötäröni ei ole kyllä parhaimmillaan, mutta kyllähän nuo 1970-luvun alun väri-iloittelut sen puutteen korjaavat ;) Tämä mekko löytyi huutonetista.

Kesämekkoja:

5. Maksimekko 1970-luvulta


Miettikääpä, tällainenkin on mahdollista: laadukas suomalainen puuvilla mekko, jonka voi pestä 60 asteessa, kaunis printti, joka ei ole haalistunut sitten 1970-luvun yhtään ja joka ei ole liian räikeä nykyajan työvaatteeksikaan. Itkin katkerasti, kun rintavarustukseni ei mahtunut tähän imetyskuukausina. Nyt en ole uskaltanut kokeilla. En myy vielä! Olen kiitollinen niistä vuosista, kun mahtui työkäyttöön ja toivon parasta. Merkki on Golden Finn ja ihanuus löytyi jälleen kerran Art+ Designista.

6. Toisto tekee terää: maksimekko 1970-luvulta.


Jepulis, merkki on Golden Finn ja samat faktat kuin edellisen kohdalla paitsi, että tämä on ostettu lapsen saannin jälkeen ja mahtui varsin hyvin viime kesänä :) Ilmeisen onneksi mulla on niin outo maku, että saan rauhassa ostella mekkoni, mistä haluan. Tämä löytyi Turun Humalistokadun UFF:lta parilla kympillä. :D

Juhlamekkoja:

7. Fiftarihelma H&M:ltä


Minulla on muutama mekko, joiden kohdalla sydän itkee verta. Tämä henkkamaukkalainen ja sen minttu sisrapuoli ovat sellaiset. Olen hyväksynyt, ettei vyötäröni palaa välttämättä enää koskaan entisiin mittoihinsa. Siksipä olen vuoden verran kytännyt tätä yksilöä kierrätettyjen vaatteiden markkinoilta. Eli jos sinulla on tämä mekko koossa 38, niin tarjoa pois! Sitten voin pistää tämänkin myyntiin, kun niitä kyselyitä on välillä tullut :)

8. Cristelle & Co -neulemekko


Tämä mekko on hankittu aikoinaan Stockmannilta ja on ollut runsaasti käytössä. Olisikohan mekon salaisuus mukavuus. Läpuikuultavista hihoista ja kissarusetista plussaa :)

 9. Valmistujaismekko Lisa Larssonilta


Löysin tämän ihanan aidon 1950-luvun leningin Södermalmilta, Tukholmasta. Kun käyn rapakon takana, Lisa Larssonille on päästävä. Hieman epäilen, mahtuuko vyötäröni enää mekon uumeniin. Ehkä leninkiä voisi näyttää Eijalle ja kysyä, pystyykö taikoja tekemään. Tai sitten on otettava käyttöön perinteiset konstit - nimittäin korsetti. Elina, sulta saisi varmaakin vinkkejä aloittelijalle? :)

10. Unelmamekko 1950-luvulta


Kyllä nuo 1950-luvun vaatteet ovat vain niin kauniita ja niin armottomia vyötärölle ;) Tämä yksilö on kuitenkin pienennetty minulle sopivaksi, joten saumavaraa löytynee. Muutokset teki Eija ja mekko löytyi alunperin Art+Designista. Tuo kangas... Perustanko mekkomuseon?

Tällaista tänään! Mikä on oma suosikkisi näistä mekoista?

sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

Vaakatasossa


Tervehdys lukijani!

En ole postaillut vähään aikaan. Ajatuksissa blogi on kyllä ollut, mutta olen suoraan sanottuna ollut kykenemätön istumaan päätteen äärellä, saati kokoamaan ajatuksiani. Kun fyysinen kunto on ollut huono ja mieli maassa, on tullut kyseenalaistettua totutut kuviot - tämän bloginkin.

 

Kohta kahdeksan blogivuoden rintaäänellä voinen todeta, että bloggaus kulkee kuitenkin sykleissä: usein parin kuukauden ajan asiaa tuntuu riittävän, sitten tulee pieni romahdus, kunnes taas saattaa löytyä uutta sanottavaa. Tällä hetkellä eletään juuri tuollaista pohjakuoppaa; oma olo vie sen verran paljon energiaa, etten pysty kanavoimaan rippeitäkään postauksiksi.

En tiedä, milloin minusta kuullaa seuraavan kerran, mutta ei tämä viimeinen sananikaan täällä ollut, otaksun.

Jos haluat kuitenkin auttaa Tildaa mäessä, niin voisin lanseerata näin kerran neljässä vuodessa sellaisen kysy Tildalta postauksen. Edellisen kerran tein sellaisen vuoden 2012 lopulla ;) Tästä voi ottaa mallia, jos ei selkitynyt, mitä tarkoitan kysy-vastaa-postauksella. :)

Eli kysy Tildalta - minä vastaan, kunhan ei ole mitään liian rivoa, mautonta tai intiimiä : )

Niin ja PS. Myin sesonkimuumimukin 140 eurolla :D

sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

Operaatio muumimuki - kultamuna kanan uumenissa?

Iltaista!

Yleinen vitsi/pilkan aihehan on, että bloggaajat kylpevät luksuksesta. Tai ainakin haluavat antaa sellaisen kuvan.

No, te tiedätte, että tästä blogista on luksus kaukana, jollei se koske sitten niitä naapurin lämpimäisiä, kauniita kotiseutumaisemia tai pienen pojan valloittavaa hymyä. :)

Itse asiassa alan olla taloudellisesti kohtuu persaukinen, niin kuin nyt yleensä hoitovapaalla oleva kotiäiti, joka (tai jonka perhe) ei satu istumaan kymppitonnien päällä. Tasoittaakseni budjettiani olen myynyt aika ajoin vaatteiden ja kenkien muodossa olevaa omaisuuttani. Vielä pitäisi muutama kuukausi kitkutella... Kesäkuussa olen viimein palaamassa sorvin ääreen! 

Hyllyjä siivoillessa juolahti kuitenkin eräs aivan toisenlainen asia, jonka voisi mahdollisesti muuttaa rahaksi helpottaakseni näitä viimeisiä pihistelykuukausia.

Muumimuki. Onko vain legendaa, että joistakin erikoismalleista maksetaan kymmenkertainen hinta alkuperäiseen verrattuna? Nyt otan siitä selvää. Omistan nimittäin tällaisen joulusesonkimukin reilun kymmenen vuoden takaa. En ole sitä viitsinyt liiemmin käyttää, kun se on aiheeltaan niin erilainen kuin muut omistamani muumikkaat.  Tarraa ei sentään ole enää jäljellä, mutta muuten kunto on siis moitteeton.


Yhden tarjouksen jo sain - 80 euroa. Tämän sivuston mukaan mukini myyntihinta on kuitenkin ollut keskimäärin melkein satasen enemmän - keskimäärin 175 euroa!?! Ihan näin hurjiin summiin en vielä jaksa uskoa, mutta hieman sydän alkoi kuitenkin jo tykyttää. Ehkä saadaan särvintä leivälle ;)

Kerron sitten joskus, miten kävi!

Millaisia kokemuksia teillä on muumimukien myynnistä? Oletteko itse ostaneet harvinaisempia muumimukeja kovemmillakin hinnoilla?