maanantai 24. marraskuuta 2014

Työhuone ennen ja nyt

Maanantaista!

Lupailin jo joskus loppukesästä kuvia yläkerran muutoksista. No, prosessi ei ollutkaan niin yksinkertainen kuin kuvittelin ja saimme vasta vähän aikaa sitten huoneet siihen kuntoon, että jonkin sortin kuvia kehtaa näyttää.

Aloitetaan kierros työhuoneesta. Kolmen vuoden ajan huone on näyttänyt melkoisen riemunkirjavalta. Opettajataloudessa mappi- ja kirjamateriaalia riittää, ja lisäksi säilytin sesongin riippuvaa vaatevalikoimaa irtonaisessa kirpparilta ostetussa vaatekaapissa, joka oli seurannut minua läpi opiskeluvuosien. Kirjat ja mapit majailivat taas hyvin eriparisissa kirjahyllyissä. Toiveissamme olikin yhtenäistä, sekä vaatteille että mapeille sopivaa säilytystilaa mahdollisimman paljon ja neliötehokkaasti.


Seinustalla, jolle kaapistoa kaavailimme on korkeutta yli kolme ja puoli metriä. Siksi toiveissa oli mahdollisimman korkea, lähes kattoon yltävä kaapisto, jonne mahtuisi tavaraa pölyltä suojaan.

Haasteellista oli kuitenkin päättää, miten syvän liukuovikaapiston haluaisimme ja millaisia hyllyjäja toimintoja siihen laittaisimme. Aluksi ajattelimme n. 60 cm syvää standardikaapistoa, jollaisen voisi hankkia esim. Ikeasta. Seinustalle olisi kuitenkin jäänyt hukkatilaa ylös ja tässä vaihtoehdossa ei olisi jäänyt tarpeeksi tilaa esim. parisängylle, mikä olisi ollut huono juttu huonevaihtojen (makkarin, työhuoneen ja lastenhuoneen välillä) ja asunnon jälleenmyynnin kannalta. Pohdimme myös, josko liukuovikaapiston olisi voinut sijoittaa lyhyemmälle päätyseinälle, mutta tällöin ei oltaisi saatu todennäköisesti tarpeeksi kaappitilaa. Tavoitteena oli kuitenkin saada mahdolisimman paljon tilaa roikkuville vaatteille sekä mahduttaa kaikki opetusmateriaalini (kuten mapit)kaapistoon.


Pyörittelimme ja pähkäilimme asiaa monta viikkoa. Haimme tarjoukset useammasta liikkeestä (mm. Ikea, Orikedon keittiötukku), mutta hintalaatusuhde ei oikein vakuuttanut. Sitten päätimme käväistä liikkeessä, josta appeni oli ostanut meille peilioven alakerran vaatesäilytykseen. Yritys on Kupittaan kulmilla sijaiseva Lupin Oy, ja sieltä saimme hankittua juuri meille räätälöidyt säilytysjärjestelmät.


Liukuovikokonaisuus oli todella onnistunut! Tässä muutamia päätökseen vaikuttaneita tekijöitä:

- Kaapiston syvyys pystyttiin määrittämään tarpeidemme mukaan. Kaapisto sovitettiin pitkälle seinustalle, mutta vain 40 cm syvyisenä. Se on nimittäin riittävä syvyys mapeille ja näin päätyyn mahtuu kuitenkin vielä esim. parisänky tai lastenkerrossänky.


- Myös hyllyjen ja vaatetankojen leveys ja korkeus voitiin räätälöidä tarpeidemme mukaan. Mappihyllyistä oli tarpeetonta tehdä mappien standardikorkeutta korkeampia. Nyt mapit istuvat napakasti omissa lokeroissaan. Vaatetangot sen sijaan jouduttiin kääntämään poikittain, koska 40 cm syvyys ei mahdollistanut normaalia vaatetankoa. Vaatetankoja tuli kuitenkin neljä kappaletta; kaksi koko pitkille mekoille ja kaksi muuta päällekkäin jakuille ja hameille. Sain omat käytövaatteeni suurin piirtein mahtumaan kaapistoon aiemman  eri huoneisiin sirottelun sijaan. Noissa Ikean kivoissa mustavalkoisissa laatikoissa säilytän sukkahousuja, sukkia ja alusvaatteita. Aika kiva juttu, kun kamppeet ovat lähes samassa paikassa!

- Liukukaapiston ovet ovat aitoa maitolasia; ei muovijäljitelmää.

- Kotiinkuljetus ja kokoaminen saatiin samalla hinnalla kuin joissakin toisissa firmoissa PELKKÄ kuljetus olisi maksanut lähes saman verran... Kokonaisuudessaan kaapisto (n. 3 m x 3m, syvyys 40 cm) maksoi hieman alle 1600 e, josta kuljetus ja kokoaminen oli n. 300 e. Toki Ikean kaapisto olisi ollut hieman halvempi, mutta nuo standardimitoitukset  olivat suuri miinus. Lisäksi kuulimme, että tuttavillamme oli mennyt koko viikonloppu kaapiston kokoamiseen, vaikka apuna oli ollut kaksi taloa rakentanut mies! Meillä Lupinin edustaja kokosi kaapiston n. kahdessa tunnissa.

Tämä ei ole mikään yhteistyöpostaus (vaikka heh, ehkä toivoisin) vaan aito suositus. Liukuovikaapistoja kaavaileva, tsekkaa siis Lupin Oy. Me olemme olleet todella tyytyväisiä ratkaisuun.

Ei muuta kuin mukavaa viikonalkua kaikille! Yritän viimein tänään vastailla edellisten postausten kommentteihin, mikäli Alvari niin suo :) Niissä olikin tosi mielenkiintoista pohdintaa!

keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Haaveet kaatuu ja muita mukavia lastenlauluja?

Ystäväni kävi viime viikolla kyläilemässä ja Alvariin tutustumassa. Vaihdettiin tietysti kuulumisia ja hän kertoi olleensa kummityttönsä 6-vuotissynttäreillä. Juhlakalun toivomuksesta synttäreillä oli ollut disko peilipalloineen ja tytön synttärilahjaksi toivoma ja saatu Robinin levy oli juhlissa tanssahdeltu läpi.

Ok, mulle tuli yllärinä jo se, että jo 6-vuotiaat fanittaa Robinia. Toisaalta kyseessä on viimeisen päälle siloteltu kiiltokuvamainen tuote, jota on varmasti melko turvallista ihailla, vaikkei kaikki Frontside Ollie tai Loopilla-sanoitukset ihan aukenisikaan. Sen sijaan tyttö oli toivonut lahjaksi myös Cheekin levyä ja eräs hänen lempparibiiseistään kyseiseltä artistilta on Sokka irti. Kuulema kipale ja koko artisti on kovaa valuutta päiväkotiväen keskuudessa.

Siis häh? Eivätkö pikkulapset enää kuuntelekaan Popsi popsi porkkanoita ja Nalle Puhin hinajalauluja? Voi apua. Tervetuloa Tilda raadolliseen todellisuuteen...

Otetaanpa pieni näyte Cheekin kipaleen sanoituksista:

Sokka irti, mä vedin päivin öin. Läträsin vaan kesän, duunit laiminlöin. 
Buum buum pau! Mä vedän sokan irti. Rohkeut ku Rokan silmis, paukkuu ku sotafilmis. Boom shakalaka, tulta saatana! Ruuti on kuivaa, mukis on märkää. 

Tuo kisu vapaa ja yksin ei Cupido härnää. Oon kai syntyny rellestään. Miks hidastaa, ei oo hyydytty ennenkään. Mee kirkkoon meditoimaan jos haluut pysyy hiljaa, mut jos oot messissä, ryypyt ilmaan. Viisasten juomaa, mut ei tee pahaa tyhmällekään. Ja sit ku lähtee hyväl ryhmäl vetään. Sellanen pikkuvika mus on kai, ku maistuu ni sit tilataan pulloittain.

 Ryyppäämistä, naisia ja kiroilua. Anteeksi nyt, taidan olla aika konseravatiivinen, kun ei uppoa...

Ja toinen näyte. Kun lastentarhanopettaja äitini oli vielä työelämässä, vietettiin hänen päiväkodissaan lelupäivää. Eräs pikku jannu toi Pahat pojat-elokuvan sountrackin kotoa. Hänen lempilaulunsa levyltä oli jore Marjarannan kipale Haaveet kaatuu:

Haaveet kaatuu
niitä nousemaan en saa
haaveet kaatuu
tahdoin paljon kauniimpaa
haaveet kaatuu
varjot saapuu

Niin, aika surkeaa, jos haaveet kaatuu jo kuusi vuotiaana. Nyt, kun aloin pohtiman asiaa tarkemmin, ärsyynnyin vallitsevasta trendistä todenteolla. En todellakaan haluaisi, että Alvari diggaisi moisia biisejä esikouluikäisenä. Tätäkö nykyajan viihdeteollisuus ja tosi-tv saa aikaan? Miksi Voice Kids ynnä muissa kilpailuissa lapset laulavat samoja biisejä kuin aikuiset? Ensinnäkin tosi tylsää ja apinoivaa mutta kysyn varsinkin tätä:

Miksi lapset eivät saa olla lapsia edes 10-vuotiaaksi saakka? Onko teillä ajatuksia aiheesta? 

No, kahden kuukauden ikäiselle voi ainakin soittaa vielä tällaisia levyjä...Millaista lastenmusiikkia teillä kuunnellaan? 

Edit: Kiitos kaikille kommenteista! Tällaiset maltilliset mielipidepostaukset ovat bloggaamisen suola. Vaikka olen edelleen ajatusteni takana, täytyy todeta, että avarsitte näkymyksiäni. Toki aikuisten musiikki on kautta aikain ollut osa lapsuutta ja vanhempien levyjä kuutelevat myös perheen pienimmät. Lapset tekevät niistä omia lapsekkaita ja riemukkaita tulkintojaan :) Varsinaista aikuisten musiikkia en kuitenkaan menisi edelläänkään pikkulapsille ostamaan. Kyllä he ehtivät niitä levyjä vanhemmallakin iällä kuluttamaan. 

Kiitos myös lukuisista hyvistä musasuosituksista. Ilmeisesti niistä oli hyötyä blogin lukijoille laajemminkin :)

maanantai 17. marraskuuta 2014

Synnyttäneen naisen pohdintoja imetysmekossa


 Tervehdys!

Pitkällinen paussi päivän asu-pimennon suhteen päättyy tänään. Tässäpä Tilda mekossa pitkästä aikaa :)

Kieltämättä lapsen saaminen hieman nosti rimaa näiden päivän asujen esittelyjen suhteen. Odotusaikana minulle kertyi painoa sellainen + 18 kg ja niistä suli synnytyksessä ehkä kuusi. Jep. Vuosikaudet 58 kiloisena oleilleena, olihan se järkytys. Nyt kotona ollessa painoa on hävinnyt ehkä se toiset kuusi kiloa ja vielä olisi jäljellä entiseen sellainen 6-8 kiloa. No, kilojen tuijottaminen ei kiinnosta, mutta vanhoihin vaatteisiin sen sijaan haluaisin vielä joskus mahtua. Toppahousurintamalla edistystä on jo tapahtunut (ehdin ostamaan jo kokoa suuremmat housut, mutta nyt vanhatkin jo menevät! ), mutta vintagemekoista ei kannata vielä puhua samana päivänä. Pieni tauko niistä ihanuuksista olisi tosin muutenkin ollut edessä, sillä ne eivät ole imetyksen kannalta mitään helpoimpia vaatekappaleita.


Vartaloni uudet mittasuhteet ovat aiheuttaneet muutenkin päänvaivaa. Pylleröisenä olinkin jo varautunut siihen, että takamus ja reidet nyt varmasti leviävät ja koska vauva asustelee raskausajan vyötärön tienoilla, on selvä, että tuollekin sektorille saattaa muutoksia tulla. Nämä kropan osat levisivätkin hiukan, mutta kuitenkin siedättävissä määrin.

Sen sijaan olen ollut ihan ymmyrkäisenä rintavarustukseni suhteen. Siis voi hemmetti, kuppikoko on tällä hetkellä jokin E, ja arvatkaapa, mahtuvatko vanhat paidat ja tunikat tällä hetkellä ylle. No ei! Olen kuitenkin edelleen varsin siroharteinen (eiväthän ne raskauskilot nyt sinne tietty tartu ;)), joten suurempien kokojen hankkiminen on vähän ongelmallista. Hartioista istumatomat vaatteethan levittävät ihmistä entisestään! Vastaavaan tilanteeseen joutuneet - puketumisvinkkejä otetaan siis mielihyvin vastaan.


Pistänkin toivoni nyt siihen, että tämä Baywatch-ilmiö on vain väliaikaista, ja kuppikoko pienenee imstyskuukausien edetessä. Siis pieneneehän? Oletan muutenkin, että osa raskauskiloista on kiinni tuossa puskurivarannossa...

No, pukeutumisongelmani ovat ratkenneet pääasiassa sillä, etten pahemmin pukeudu ;) Siis vaatteita on toki yllä, mutta ei kovin suunnitelmallisesti. Pitkät villakalsarit, yöpaita, ihanat Me & I-velouricolleget ja huutonetistä hankitut imetyspaidat hoitavat arkityylin hienosti. Mutta koska olen turhamainen lyyli, hankinhan minä tietysti muutaman (tai oikeastaan kuusi) Boobin imetysmekon huutiksesta.;) Perustelin tämän sillä, että sain ne kahden normaalihintaisen hinnalla.

Boob on noussut ihan oikeasti lempparimerkikseni tällä imetyspukeutumisen sektorilla. Kuten jotkut teistä aikoinaan vinkkasittekin, ovat merkin luukkumalliset imetysaukot tosi kätsyjä. Olen ostanut kaikki Boobini käytettyinä. Kun eri palstoja (huutonet, tori.fi, facebook) seurailee säännöllisesti, niin helmet oppii erottamaan ja hintatason arvioimaan. Ihan halvalla ei käytettyjä, luomupuuvillaisia Boobeja saa. Olen maksanut mekoistani noin 15-30 e kpl; uusien lähtöhinnat ovat sellaiset 50-80 e. Jos ostaa uudenveroisen Boobin, sen saa ehkä myöhemmin myytyä vielä jollakin hintaa eteenpäinkin.

Kuvan petroolinsininen, collegekankainen boob-mekko on tosi kiva arkimekko. Ei tule yhtään hienosteleva olo kotioloissa, mutta toisaalta pystyy olemaan edes jollakin tapaa tyylilleen uskollinen ja piristämään näin päiväänsä. Mekon kiva yksityiskohta on imetysluukun alareunassa oleva kiristysnyöri, joka on oikeastaan synnytäneen naisen vartalon kannalta edukkaalla kohdalla. Rintojen alapuolinen kohta on kookkaammallakin naisella yleensä siro.

Se, että ylipäätään kehtaan kertoa tästä imetysmekkohamstrauksestani, johtuu siitä, että vihdoin viimein tuntuu siltä, että imetys on alkanut sujua meillä. Poika osaa tarttua suurimmaksi osaksi omatoimisesti rintaan eivätkä rinnanpäät enää rikkoudu. Viikko on menty lähes täysimetyksellä ja olo on tosi toiveikas! Ehkäpä imetysmekoille löytyy siis käyttöä vielä pitkäksi aikaa :)

Tässä postauksessa oli siis yksi niistä kuudesta mekosta. Haluatteko nähdä talven mittaan ne muutkin?

Mukavaa päivänjatkoa! Muistakaanhan mattimyöhäiset vielä sivupalkin kysely :)

Edit. Ja ennen kuin joku keksii huomauttaa - sukassani on siis todellakin reikä. Eikä haittaa yhtään villasukkien alla ;)

lauantai 15. marraskuuta 2014

Uusimmat hankinnat kynttilänjalkarintamalla


Lauantai-iltaista!

Mikäpä piristäisi tätä pimeintä vuodenaikaa paremmin (joulutorttujen ja glögin ohella) kuin tunnelmallinen valaistus. Oikeastaan voisin todeta, että tunnelmavalaistukseen satsaaminen on eräs heikkouksistani, sillä lähes joka vuosi tätä sisustussektoria tulee täydennettyä jollakin tavalla.


Tämän vuoden hankinta olikin sitten Adalmiinan Helmestä löytynyt kynttilänjalkakolmikko,  joka hurmasi rosoisuudellaan. Vaikka kynttilänjalat ovatkin valmistuotteita, ne näyttävät ihan uniikeilta ja itse kyhätyiltä. Jotakin tehdas- ja mummolatyylin välimaastosta :) Valitsin tarkoituksella kolme mahdollisimmat erilaista jalkaa niin kooltaan kuin muotokieleltään. Osassa myynnissä olleita jaloista oli vielä vanhaa maalipintaakin jäljellä, mutta mukaani valikoitui kaksi vanhan puun sävyistä yksilöä ja yksi hennosti valkosävyinen.


Jalat maksoivat siinä 10 euron kieppeillä kappale, ja mielestäni ne olivat yllättävän hyviä hintalaatusuhteeltaan. Jalat ovat nimittäin tosi tukevia ja kynttilät pysyvät niissä hyvin. Mielestäni kyseessä voisi olla vaikka oiva joululahjavinkki jollekin tämantapaisesta tyylistä tykkäävälle. Strömsö-henkinen nikkari väsäilee tällaiset tietysti ihan itse, mutta minä en taida kuulua heihin :)

Kiva, että olette taas klikkailleet kyselyäni ja saan edes pientä osviittaa, mikä tällä hetkellä teitä kiinnostaa. Kysely jatkuu vielä muutaman päivän, joten käykäähän osallistumassa edelleenkin! Aikamoinen ylläri (tai no ajankohtaan nähden ei ehkä kuitenkaan) oli tuo jouluaiheisten postausten suosio. Täytyypä alkaa ideoimaan!

Mukavaa illanjatkoa!

keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Kuulumisia kahden kuukauden virstanpylväällä


Tervehdys!

Ääk, julkaisin tämän postauksen vähän ennen aikojaan, kun mobiililla näpläsin, mutta nyt on lopullisesti valmis :)

Niinhän siinä kävi, että Se vanha vainooja palasi. Rintatulehdus nro 2 ei onneksi ollut yhtä pahansisuinen kuin edeltäjänsä, mutta kyllä Se silti veti sängyn pohjalla niin kehon kuin mielen. Lähinnä sitä mietti, että mitä tuli taas tehtyä väärin lukuisista imetysasialle uhratuista yrityksistä huolimatta ja kannattaako ylipäätään antaa antibiooteilla marinoitua äidinmaitoa lapselle. No, nyt äidin pahimmat väsymykset ja ärtymykset on ohitettu ja jaksanee jotakin sepustaa tänne blokiinkin.


En nyt ylipäätään jaksa vatvoa tuota imetysgatea täällä blogissa, mutta sen verran totean, että tietyllä tapaa vallalla oleva imetysfundamentalismi on alkanut pänniä. Onhan se hyvä, että lapsensa pystyy omalla maidollaan ruokkimaan, mutta kolikolla on toinenkin puoli - kyllä äidin täytyy voida myös hyvin. Jos imetys käy liian haasteelliseksi, niin ei sitä kannata hampaat irvessä harrastaa. Ylipäätään liika vertailu niin synnytyskokemuksissa, imetyskuvioissa tai missään on vähän vaarallista - se, mikä omalla kohdalla on toiminut tai ollut helppoa, ei välttämättä pidä paikkaansa jonkun toisen kohdalla.


Mutta vähän iloisimpiin tunnelmiin. Tässä taas viikon iloisia kuulumisia:

1.Ensimmäinen isänpäivä on vietetty! Juhlistimme tietysti vähän isiäkin, mutta myös Alvarilla oli lauantaina juhlapäivä - 2 kk tuli täyteen! Otimme sen kunniaksi muistoksi pieniä jalanjälkiä sekä nakupellekuvia taljan päällä. Kyllä vauvan kehitys on päätä huimaavaa. Tässä kuukauden sisällä ensimmäiset varovaiset hymyntapaiset naamanväännöt ovat muuttuneet Naantalin auringoiksi, melkeimpä nauruiksi ja viimeisimpänä kuvioon ovat tulleet selkeät jutustelut. Pikkumiehellä on kovasti asiaa. Hänellä on myös kaksi kaveria - lamppu ja hoitopöydän vierustalla oleva neuvolasta saatu hymynaama - se on kuulema hitti muutamassa muussakin vauvaperheessä ;)

2. Löysin tuleviin ristiäisiin mekon, jälleen kerran huutonetistä. Se oli aika mukavan hintainen uudenveroinen Nanso, 12 e ja kivan armelias vatsamakkaroille, mutta kuitenkin naisellinen ja juhlava. Siitä sitten kuvia myöhemmin :)

3. Jee! Huomenna mies vahtii poikaa, niin minä pääsen kollegoiden kanssa pikkujouluihin vaihtamaan vähän muitakin kuin imetykseen liittyviä ajatuksia.


4. Mitäs muuta... Päivittäisiä pieniä oloja ovat kauniisti kukkivat amaryllikset, kahvimukilliset kera suklaan pojan päiväunien aikaan sekä hoitotaakkaa mielettömästi avuliaisuudellaan helpottavat appivanhemmat. Tänään äitiliinikin saattoi ottaa päiväunet, kun anoppi valmisti ruuan ja appi vei pojan vaunulenkille. Otan avun vastaan kovin kiitollisin mielin :)

Mukavaa viikonjatkoa kaikille!

Ps. Laadin jälleen pienen kyselyn tuohon sivupalkkiin. Jos vain viitsitte, niin klikkailkaapa,mitä haluaisitte lukea tulevina kuukausina tästä blogista :)

maanantai 10. marraskuuta 2014

Jos vastaan tulee näätä...

Maanantaista!

Heh, ei pääse opettaja karvoistaan edes äitiyslomalla... Menin tekemään yhden ex tempore-hankinnan. Ostin erään yläkoulun yrittäjyyskurssillaan myymän vanhan opetustaulun.


 Orava-aiheinen tauluhan meillä jo on, ja nyt tuli näätä taloon, HUI! Taitaa Tikulle ja Takulle tulla kiire...


... Ja kuten asiaan kuuluu, tauluhan ei olisi aito OPETUStaulu, jollei joku neropatti olisi vähän kohentanut pedon sukukalleusosastoa :D


Lastenhuoneiden sisustustrendi on tällä hetkellä olla raikas mustavalkoinen kirkkailla väreillä höystettynä. Meidän pojan huoneesta taitaa tulla kuitenkin enemmän maanläheisimmillä sävyillä väritetty, jos ja kun se villikarjutapetti tulee hankittua. Hieman mietin, että onko tuo näätäkuva liian tumma ja raskas pikkuisen huoneeseen, mutta toisaalta valopallot ja runsas valkoinen tulevat raikastamaan kokonaisuutta. Ja jottei koulumaailma jäisi liian vieraaksi pikkulapsi-iässäkään, mummilassa odottaa vielä pieni valkoinen pulpettikin käyttäjäänsä. Juu - ei pääse kansankynttilä todellakaan karvoistaan eroon ;)

Mukavaa päivänjatkoa!

lauantai 1. marraskuuta 2014

Alvarin muistamisia

Tervehdys!

Kyselin taannoin, kiinnostaisiko teitä nähdä, millaisia pikkumuistamisia poikaisemme on saanut ja koska annoitte vapaat kädet postauksien aiheille, niin täältä pesee! Ehkäpä jokunen teistä saa tästä vinkkiä vaikkapa omien sukulaisten ja tuttavien vauvojen muistamisiin.

Eräs ykkösmuistamisista on tässä. Äitini harrastaa neulomista ja on jo tehnyt Alvarille setin pikkuruisia villasukkia, tumppuja ja myssyn, mutta sen lisäksi aivan ihanan viltin Alvarin talvisia makoiluja varten. Sinivioletin villapeiton alla pikkumiehen kelpaa kölliä talvipakkasillakin :)

Mieheni kummivanhemmat toivat puolestaan lämpimän lampaantaljan, joka on tuon nalleherran alla. Ne vakio paljaspeppukuvat on edelleen ottamatta, mutta talja päässee silloin käyttöön kuten tietysti on jo nyt päässyt lämmittämään Alvarin makoiluja.

Omani ja mieheni työkaverit muistivat poikaa pehmoleluilla. Leukani loksahti auki, kun mies kantoi tämän jättinallen yhtenä päivänä töistä.

Omat työkaverini lahjoittivat minulle erään kollegani itsetekemän huippuihanan lampaan. Vuosien varrella ihailuni kädentaitoja kohtaan on noussut huomattavasti (en ollut niistä kiinnostunut, koska en itse osannut) ja arvostan suuresti tällaisia lahjoja! Täytyy vielä mainita, että paikallinen OAJ.n yhdistyskin muisti minua tavallaan - opettajien päivän kunniaksi myös minulle toimitettiin suklaata ja luontoarpa :D Lisäksi sain ihan henkilökohtaisena muistamisena uusimman pokkarin Naisten etsivätoimisto nro 1 seikkailuja.  Ja lisää rispektiä henkilökohtaisten mieltymysten muistamisesta :)

Sitten kenkiä.. Siskoni lahjoitti Alvarille ihanat Newbie-merkin nahkatöppöset. Toivottavasti näille on käyttöä joulun maissa!

Mieheni työpaikan toimiston naiset olivat hankkineet pojulle aivan mahtavat mini-Reinot. Iik... mä en kestä tätä söpöyttä :)


Kuten aiemmin totesin, meillä on mahtavia naapureita. Saimme eräiltä kukkia, toisilta ihanat itse tehdyt tumput ja myssyn sekä kolmansilta turkulaisten KUI-designin hullunkurisen pehmopupun. Miten huomaavaista!


Ystävänikin maailmalta ovat muistaneet pientä miestä. Eräs heistä lähetti Sveitsistä hauskan puisen purulelun, joka kuulema on oivallinen sitten, kun hampaita alkaa tulla. Pieni voi sitten jyystää sitä helpottaakseen oloaan.

Toiset puolestaan Itävallassa asuvat ystävämme lähettivät suomalaisen kirjakaupan kautta vauvan ensi vuoteen tarkoitetut leikittely ja loruttelukortit. Ne sisältävät kunkin kehitystason mukaisia vinkkejä, mitä tehdä yhdessä pienokaisen kanssa.



Myös eräiltä kolmansilta ystäviltä saatu muumiaiheinen valokuvakirja on kiva. Siihen voi laittaa myöhemmin vaikka päivähoidon eroahdistusta helpottamaan kuvia vanhemmista ja isovanhemmista.


Niitä vaatteitakin Alvari on saanut. Nosta niistä nyt erikseen esille tämän Marimekon klassikkokuosisen potkupuvun, joka mennee sitten joskus kevättalvella :)


Eräiltä sukulaistytöiltä poika sai vielä hassunhauskan Marja Mannisen käsinukkepupun, joka kurkistelee purkista. Ehkäpä sen kanssa pidetään nukketeatterinäytöksiä joskus tulevaisuudessa :)

Lopuksi täytyy nostaa esille vielä eräs erityinen lahja. Alvarin kummitäti on farmaseutti ja hän toi meille uskomattoman survival kitin- vauva-arkeen. Mustavalkoisesta laatikosta nimittäin löytyi vaikka mitä! Ensinnäkin siellä oli hyödyllisiä terveyteen liittyviä asioita: d-vitamiinitippoja, vauvan panadolia, lanoliinivoidetta äidin rinnoille, korvatippoja korvasärkyiselle lapselle, pakkaus apteekin vauvan iholle sopivia pesuaineita, viltti, villamyssy, huopa, tohvelit, potkupuku, purulelu ynnä paljon muuta kaunista ja hyödyllistä.


Pikkuprinssitaulun voi vaikka ripustaa pinnasänkyyn roikkumaan :)


Olemme kovin kiitollisia siitä, miten paljon Alvarin syntymä on koskettanut tuttavapiiriämme. Näiden muistamisten ohella poika sai vielä muitakin muistamisia sekä ison kasan kortteja, jotka aion visusti tallettaa muistojen kultaiseen laatikkoon.

Tärkeintä ei teitenkään ole tavara, vaan ajatus niiden takana. Kiitos vielä kaikille kovasti!