Vaatekaappi haltuun - pienin askelin kaaoksesta tasapainoon

Kaupallinen yhteistyö Caps Lookin kanssa

Tervehdys!

Viime viikkoina mitta on todella tullut täyteen. Elämän tunneista kuluu aivan liikaa aikaa sotkuisten vaatekasojen selvittelyyn. Esimerkiksi viikonlopuista - siis siitä ajasta, jolloin voisimme perheenä yhdessä viettää virkistävää ja voimauttavaa laatuaikaa, joutuu toinen meistä selvittelemään sotkuisia läjiä pitkin huushollia.

Pahinta tässä kaikessa on se, että sitten kun vaatteet on saatu kutakuinkin paikoilleen, ne ovat niin piukassa, että kun yhtä kappaletta kiskaisee, saa niskaansa tusinan. Tällaisesta järjestyksestä onkin mukava kiireessä yrittää löytää sitä etsimäänsä. Joka kerta tuloksena on vain enemmän läjiä ja kasoja, joita ei taaperoarjessa ehdi koskaan kunnolla raivaamaan pois. Paitsi sitten viikonloppuisin...

Oravanpyörä on valmis. Lopulta harteita painaa, otsasuonta tykyttää ja tuntuu siltä, ettei mitään kivaa ehdi tehdä.

Kuulostaako tutulta? Onnittelut, jos ei! Jos taas kuulostaa, minulla on vielä yksi oljenkorsi onneksi jäljellä. Kerron siitä kohta lisää.

Ensin kuitenkin hieman tästä omasta lumppukriisistäni: Ainahan minulla on ollut paljon vaatetta. Tähän asti kotimme tilat ovat kuitenkin olleet pääasiassa itseni (ja heh, toki hieman myös mieheni) käytössä, jolloin olen aika surutta voinut vaalia vanhoja löytöjäni nurkissamme. Kuten varmaan tiedätte, harrastan vuosikertapukeutumista. Tämä tosin tarkoittaa vintagevaatekokoelmani ohella myös sitä, etten ole raskinut laittaa kiertoon sinänsä hyviä vaatekappaleita viimeisen 18 vuoden ajalta. Siis alkaen siitä, kun olen saavuttanut täysi-ikäisyyden kynnyksen :D

En ole aivan varma, miksi olen rynttyjäni säilönyt. Osittain on tietysti ihan huikeaa tehdä löytöjä omasta vaatekaapista. Toisaalta en ole osannut ilmaiseksi laittaa kiertoon (roskiin tai hyväntekeväisyyslaatikoonkaan) tavaraa. Minusta roskiin laittaminen on epäeettistä (ja tällä hetkellä kaiketi kiellettyäkin?) ja omaatuntoani ei ole lievittänyt ajatus siitäkään, että mukamas "lahjoittaisin" bisnestä tekeville UFFeille sun muille vaatteita. Ne nimittäin rahdataan Afrikaan, jossa ne myydään afrikkalaisille voitolla eikä paikallinen vaateteollisuus pääse kehittymään. Olen siis epätoivoisesti yrittänyt löytää ostajat kirpputoritapahtumissa tai lahjoitellut vaatteita sitten tutuille, mutten tietenkään tarpeeksi. Mieheni onkin ironisesti todennut, että varallisuuteni voidaan mitata puuvillassa - ja se on ihan totta varsinkin nyt hoitovapaa-aikana ;)

Mutta siis nyt. Vanha hamstraajan toimintatapani ei enää toimi ja toiseksi lapseni saavat pölykeuhkot. Totean, että valitsen lasteni terveyden. Siksi olen valmis luopumaan. Otan tavoiteeksi vaikka puolittaa vaatevarastoni. Ja voin sanoa, että se on aika monta laatikollista...

Olen onneksi pannut jo tuulemaan. Kirppispöydät Seesamista on varattu sekä lasten että naisten vaatteille. Myyn jatkuvasti myös sosiaalisen median ryhmissä.

Sitten on kuitenkin varsinkin se työpukeutumisen kategoria, jonka harventaminen on minulle henkisesti vaikeinta. Mistä osaan ja voin luopua? Omistan kasakaupalla lähes ihania työvaatteita. Olen kuitenkin edelleen esteetikko ja haluan pukeutua kivasti... Luulen, että tämä on sokea pisteeni, johon tarvitsen ihan ammattilaisen apua.

Kuten pari postausta sitten mainitsin, päätin antaa kapselipuvustometodille uuden mahdollisuuden. Siksi olen seuraillut Caps Lookin ilmaisen Work Shopin videoita suurella mielenkiinnolla palauttaen myös mieleeni suomalaisen kapselipukeutumisen Grand Ladyn, Iinan, maaliskuisia kapselivinkkejä.

Iinan mukaan kapselipukeutumisen lähtökohta on oman tyylin ja elämäntyylin tunnistaminen. No, tyylini on tiedossa ja hallussa, mutta ehkäpä garderoopini, varsinkin se helposti saavutettavissa oleva, ei ole ollut ajan tasalla. Tällä hetkellä suurin osa ajastani kuluu lasten kanssa sisätiloissa sekä pihalla ja vain silloin tällöin pääsen ulos ihmisten ilmoille tuulettamaan itseäni. Kuitenkin vaatekaappini paraatipaikan ovat vallanneet nuo työvaatteet.

Päätin lähteä tälä uuden yrityksen hetkellä liikkeelle jostain luontevasta ja luoda ajatuksella kotikapselin. Voi olla, että se on vähän muutaman vaatemerkin mainoksen oloinen, mutta eipä voi mitään. Nuo merkit ovat vain niin hyviä ;)

Kapselipukeutumisen ajatuksena on koota puvusto vuodenajaksi kerrallaan. Nyt Suomen oloissa olisi sopiva aika luoda talvikapseli joulu-helmikuuksi. Kapselipuvusto koostuu n. 20-40 vaatekappaleesta, joihin puritaaneimmat laskevat mukaan myös sukat ja alusvaatteet. Koska itse en ole ääripäätyyppiä, ajattelin ottaa rennosti ja laatia sitten tämän kotikapselin ohella myöhemmin myös sellaisen "aikuisten ilmoilla" kapselin. Myös ulkovaatteet jätin tästä seuraavasta pois.

Kapselipuvustoon kannattaa valita sellaisia vaatteita, joissa on mielellään eli ne ovat mukavia ja miellyttävät silmää. Itseäni ahdistavat tällä hetkellä vyötärön kohdalta katkevat linjat. Siksi kotikapselini ytimeksi muodostuivat tunikat, pitkät trikoopaidat ja legginssit.

 

Kapselipuvustoni ytimen muodostavat nämä Nosh Organicsin hupparitunikat, jottka olen ostanut käytettyinä. Olen huomannut, että kun jompikumpi näistä on yllä, olosta tulee heti ryhdikäs.
 

 

Samaiselta Nosh-merkiltä löytyy myös nämä yllä olevat pepun peittävät trikoopaidat, joita käytän jos hupparitunikat ovat liian kuuma vaihtoehto tai ne ovat pyykissä.

 

Kaikista hikisimmillä hetkillä otan käyttöön pitkät topit paitojen sijaan. Suosikkejani ovat Your Facen topit, joita ostan yleensä aleaikaan.

 

 

Hupparitunikat ynnä muut yläosat yhdistän Papun tai Noshin legginsseihin. Omia suosikkejani ovat Papun polvipaikat tai Noshin Somat. Näistäkin olen ostanut suurimman osan toisen käden markkinoilta.

 

Talvella on kiva harrastaa toki kerrospukeutumista. Toppien tai trikoopaitojen kanssa käytän Noshin tähtinuttua tai Noa Noan-savunsinistä neuletakkia. Koska toiveikkaana odotan myös kylmempiä kelejä, postilaatikolle lähtiessä ajattelin vetäistä ylle tämän edellisen vuosituhannen (!) puolelta peräisin olevan karitsanvillaisen tonttunutun.  Miettikääpä, millaista henkkamaukan laatu on taannoin ollut!

Hieman hienompia hetkiä varten jätin yhden taskutunikan arkikaapin puolelle. Tämä Noshin mekko on jo sen verran haalistuneena ostettu, ettei sen käyttö harmita arkenakaan. 

Kaiken kaikkiaan kapselikaapin ideana on, että lempparit käyttöön eikä kaapin pohjalle lojumaan. Elämä on turhan lyhyt kaappien täyttämiseen turhuuksilla ja ihanuuksien lepuuttamiseen! 

Molempiin tapoihin tulee omalla kohdallani nyt ehdoton stoppi. Uskon myös kykeneväni aivan mainiosti käyttämään kotigarderoopissani vain ja ainoastaan näitä edellä mainitsemiani vaatekappaleita. Suurempi haaste onkin sitten raivata tilaa vaatehuoneeen puolelta jatkossakin työvaatteeksi kelpuuttamilleni ihanuuksille ja kadottaa kaikki muu lopullisesti pois. Jyvät pitää toisin sanoen erotella akanoista.

Alkamassa on siis prosessi, jossa aion olla itselleni armollinen mutta päämäärätietoinen. Pääsen mukaan maksutta Caps Lookin laajemmalle vaatekaappikurssille. Tiedossa on paljon tehtäviä, vaatehuoltoa, talvikapselin kokoamista, rahansäästöniksejä (himoshoppailusta kapseliajatteluun), vertaistukiryhmä ja syvempää tutustumista omaan tyyliin. Lisäksi myös vaatekaapin siivoaminen ja pakkaaminen matkaa varten käsitellään kurssilla. 

Tässä alla on muutamia palautteita tyytyväisiltä osallistujilta. Ei ole väliä, minkä kokoinen, mallinen tai tyylinen on - tärkeintä on luoda omaa elämää ja elämäntyyliä palveleva puvusto!

 

 

Jos kurssi kiinnostaa myös sinua, koodilla "turuntilda2017" sen hinnasta saa kympin pois 24.11. asti. Kurssin voi ostaa ja alennuksen saada tämän kaupallisen linkin kautta. Jos on tehnyt ajatuksella kurssin tehtävät eikä silti huomaa arjessaan positiivista muutosta kurssin loppuun mennessä, rahat saa takaisin.

Vaikka kyseessä on osittain kaupallinen yhteistyö, minä olen tässä jutussa mukana niin täydestä sydämestäni  kuin vain voi! Ja lähditte mukaan kurssille tai ette (ja halusitte tai ette lukea) niin aioin kertoa tästedes säännöllisesti kapselipuvustoni rakentumisesta - sekä niistä toimivista havainnoistani että päivistä kun tökkii.

Olkaapa siis kuulolla. Valon pilkahduksia tulevaan viikkoonne!

Postaus sisältää affiliate-linkin.

Kapselipuvuston uusi tuleminen

Yhteistyössä Caps Lookin kanssa

Moikka!

Huomaan, että uusimman blogistartin myötä minulla on näköjään kova tarve purkaa blogitauon aikana esillenousseita tyylillisiä dilemmoja. Aionkin pohtia vielä kerran myös garderoopiani. Lupaan, että blogini ei tule muuttumaan pelkäksi pinnaksi vaan sisältää jatkossakin kaikkea mahdollista perhe-elosta kulttuuriin ja syvällisempiin pohdintoihin. Toisaalta - haluan blogata aidosti siitä, mikä kulloinkin pohdituttaa tai kiehtoo, ja kyllähän materiaalipohdinnoissa voi olla syvällisempää sanomaa.

Mutta asiaan: muistanette vielä Caps Lookin Iinan, joka tuli siivoamaan järkyttävän sotkuisen ja tursuavan vaatekaappini kevättalvella? Tavoitteenamme oli luoda minulle ylenpalttisesta vaatetarjonnastani napakka ja toimiva kevätpuvusto. En olekaan vielä läpikäynyt taannoisia kokemuksiani kapselista.



Arvelette varmaan, että vaikenemisen syy olisi ollut se, ettei kapselipuvusto toiminut lainkaan. Näin ei ollut. Elelin ensimmäisen kuukauden oikein mainiosti kapselin kanssa. Erityisesti kotivaatepuoli toimi hyvin: kolmesta kotivaatekerrasta jokin oli yleensä päällä, toinen pyykissä ja kolmas kuivamassa. Selkeää, toimivaa ja hyvin vaihtuvaa - meidän neiti oli nimittäin aika kova puklailemaan ;)

 

Kevätkapseliini kuului tuon lähinnä collegeimetysvaatteista koostuneen kotivaateosaston ohella ns. "julkinen kapseli", johon valitsin sen hetkiseen imettävän äidin elämäntilanteeseeni sopivia lemppareita myös tavallisten vaatteiden joukosta. Tämän lisäksi yhdistelin kotikapselin ja julkisen kapselin vaatteita, jos olin menossa johonkin "semi-julkiseen"-paikkaan, esim. paikallisen MLL:n kerhoon.

 

Kapselipuvuston hyviin puoliin kuului ehdottomasti selkeys ja helppous: vaatteet olivat tosi nopeasti valittavissa ja nätisti omilla paikoillaan. Aina tiesi, mitä laittaa päälle. Lisäksi oli oikeastaan tosi kivaa, että kapseliin mukaan pääseet "sydämenvalitut" saivat useampia käyttökertoja kuin yleensä. Mielestäni vaatteet tarvitsevat lepopäiviä, mutta sen, että jotain vaatetta käyttää esim 5-7 kertaa kuun aikana, ei pitäisi pilata oikeasti laadukasta vaatetta. Oikeastaan harmittaa nyt jälkikäteen, etten tullut ottaneeksi kuvia kapselikokonaisuuksista. Niitä ei nyt vain tullut julkaistua kiireen, väsymyksen ja ylipäätään sen vuoksi, että julkisia menoja oli aika vähän tuossa alkukeväästä.

Mutta sitten tuli kesä (ja hoikempi minä). Aavistin jo alunperinkin kapselikokeiluni haasteekseni vallitsevan elämäntilanteeni. Kaapissani oli niin raskaus- imetys- kuin normivaatetusta. Siellä varsinkin nuo raskauksiani edeltäneet lempparit lymysivät ja kuiskuttelivat minulle... Kun kelit vihdoin lämpenivät ja kilot tippuivat, en malttanut enää vaan kokeilin sitä ja tätä! Mitä ihania yhdistelmiä löytyikään! Erityisesti rintavarustuksen pieneneminen tuntui suurelta juhlalta!

Lopullinen retkahduksen koin sitten työpätkälle palatessani. Mahduin jälleen jopa viiden vuoden takaisiin vaatteisiini, ja koska minun ei tarvinnut miettiä imetystä työpäivän aikana, otin vaateähkystä kaiken ilon irti. Niinpä keksin seitsemän viikon ajan joka työpäiväksi eri asun. Antamallani instagram-lupauksella taisi olla oma osuutensa asiaan. Kaiken kaikkiaan työpätkä oli kotiäidille mahtavaa vaihtelua aikuisseurineen ja kahvihetkineen. Ehkäpä saatoin sallia myös tämän pinnallisen puketumisilon fyysisesti hyvin erilaisia vaiheita lyhyessä ajassa kokeneelle naiselle minussa?

Mutta niin paljon kuin tuosta työelämän vaateleikistä nautinkin, tilanne on nyt se, että itseni ohella minun täytyy huomioida tässä taloudessa asuvia perheenjäseniäni. Vaatevuoret ovat entistä valtaisammat, nyt kun talossa asustaa koko ajan kasvavat pikkuneiti ja -mies. Vaatteita tulee hankittua myös heille, eivätkä vaatteet oikeasti mahdu enää laittamallakaan kaappeihin vaan tursuavat kasoiksi sinne tänne. Tämä alkaa olla jo tosi ahdistavaa. Jostain on siis luovuttava, tai oikeastaan aika monesta. Siksi tarvitsen pitkäkestoisimpia toimintamalleja oman vaatekokoelmani hallitsemiseksi.

Ongelmia, joita haluaisin ratkaista on useampia - miten esimerkiksi määrittää vintagekokoelmani kohtuullinen laajuus tai mitä tehdä melko hyville vaatekappaleille, joilla saattaisi olla potentiaalia säännöllisempään käyttöön, mutta ei vain tule käytettyä. Mitä siis säästää ja mistä luopua surutta!

Vaikka olen monella tapaa tietoinen ja varma tyylistäni, koen tarvitsevani tällä hetkellä nimenomaan edellä mainitun kaltaisissa kysymyksissä ulkopuolista apua. Caps Lookilla on onneksi alkamassa Vaatekaappi Workshop, jossa tutustutaan videoiden avulla kapselipuvusto-metodiin kolmessa eri osiossa. Ajattelin itse vetää tässä kaaoksen keskellä syvään henkeä ja osallistua nyt ensin tuolle kurssille. Kiinnostaisiko se mahdollisesti myös sinua?

Ota rohkeasti osaa! Rekisteröityminen tuohon täysin maksuttomaan työpajaan käy tästä oheisesta linkistä. Work Shop alkaa 13.11. eli sinulla on viikko aikaa lähteä mukaan :)


Vaihdetaanhan ajatuksia sitten tämän pohjalta?

Mukavaa alkavaa viikkoa!

Postauksen loppuun merkitty linkki on kaupallinen linkki.

Opettajan ruuhkavuosigarderoopi

Tervehdys taasen!

Blogitauollani en ollut täydellisellä somepaastolla vaan innostuin viimein myös Instagramista. Kyllä vain - fossiilitkin voivat oppia uutta! ;)

Minulla oli useampi syy, miksi viimein sain aikaiseksi opetella tämän jo kaikkien hyppysissä olevan sovelluksen. Halusin ensinnäkin saada rutiinia arkipäivän kuvaamiseen. Päätinkin, että otan vähintään kuvan per päivä, sillä haluan nähdä kauniita pieniä hetkiä arjessa. Elämä ei tällä hetkellä ole tosiaankaan ole luksusta, kuohuvaa ja hemmottelua - oikeastaan mitään, mihin kuluu paljon rahaa, joten haluan muistuttaa itseäni päivittäin tavallisen elämän helmistä.

Toinen instamotivaattorini oli sitten se, että eräänä briljanttina hetkenä sain päähäni ikuistaa innostukseni sen suhteen, että pääsisin vihdoin taas pukeutumaan meikäläisittäin "normaalisti" eli siisteihin ja hauskoihin asukokonaisuuksiin päivittäin. Jollekulle toiselle tekee ehkä jopa pahaa töihinpaluu juuri siksi, että joutuu taas ajattelemaan pukeutumista, mutta omalla kohdallani kyse on ennen kaikkea mahdollisuudesta. Kaikkein tylsintä kotoelämässä oli nimittäin se, että joutuu olemaan niissä imetyshuppareissa ja pieruverkkareissa.

Jotta varmasti motivoituisin työpukeutumisen suhteen, heitin vielä julkisen haasteen itselleni eräässä facebookin lemppariryhmässä nimeltä "äitejä tyyliromahduksen partaalla". Olen saanut kyseisestä ryhmästä aivan mahtavia pukeutumisvinkkejä, ja toisaalta itsekin jo aiemmin jakanut joitain ideoitani juurikin töihinpalaamistuskissa oleville äiti-ihmisille.

Sainkin heti mukavan lentävän lähdön seuraajien muodossa. En toki ole mikään instamaailman tähti, mutta itseäni potki mukavasti sateisina aamuin persuuksille se tieto, että ainakin muutama henkilö aivan varmasti odotti näkevänsä tämän opettajan päivän asun.

Ja niin tapahtui - pysyin täysin lupauksessani! Pukeuduin jokaikinen työpäivä eri asuun (tai asuvariaatioon). Kiitos ja kummarrus tästä kuului toki siipalleni, joka kiltisti otti päivittäiset räpsyt varastomme edustalla. Olen toki aika ylpeä siitäkin, että (välillä vähän nieleskellen) julkaisin nuo vähän vähemmänkin esteettisten päivien otokset. Aina ei ollut nimittäin aikaa miettiä parasta mahdollista poseerausasentoa tai ilmettä. Eräs pieni Alvari-napero myös otti tavakseeen juoksennella äidin haarojen välistä tai irvistellä taustalla ;)

Osa teistä minua instaan seuranneista on varmaan edellä mainitut työasut jo nähnytkin, mutta voisin nostaa tähän postaukseen kuitenkin parhaat palat pienen analyysin kera. Mitä kaapista siis löytyi?

Ensinnäkin oli huvittavan järkyttävää todeta, että minulla tosiaan riitti lähes täysin eri vaatteita kuvattavaksi noiksi noin 30 työpäiväksi. Vaihtelevia asuja olisi riittänyt itse asiassa vielä jatkoonkin, varsinkin kun ilmat alkoivat muuttua. Ehkäpä työpukeutumisintoaní selitti myös se, että pitkästä aikaa myös mahdoin moniin vanhoihin suosikkeihini, joita en ollut raskinut laittaa poiskaan. Jostain syystä nyt pikku kakkosen imetyksen kohdalla paino on tippunut hanakammin kuin Alvaria imettäessä.

Varsinkin ensimmäisinä helteisinä työviikkoina hyödynsin vanhaa vintagemekkokokoelmaani, johon äitiysvapaavuosien aikana on tullut aika monta uuttakin helmeä. Erityisesti kesäkeleillä vintagesuosikkejani ovat puuvillaiset suomalaiset maksimekot 1960-1970-luvuilta. Ne ovat samanaikaisesti sekä huoliteltuja että rentoja. Ajattelin tässä postauksessa kuitenkin keskittyä ns. "nykymuotiin", jotta postauksessa olisi inspistä mahdollisimman monen valkokaulustyöläisen työpukeutumiselle.

Tyypillistä pukeutumiselleni - on kyseessä sitten vintage tai uudempi vaatetus - on se, että ostan tosi paljon vaatteita käytettyinä. Lempiostopaikkojani ovat erilaiset facebookin-ryhmät sekä perinteiset tori.fi että huutonet. Välillä toki ostan jotain ihan uutenakin - silloin suosin Suomi-muotia, joka on valmistettu vähintään Euroopan unionin alueella.

Tässäpä omia suosikkejani alkusyksyn työasuista:

Marimekon ihana Pihla-tunika löytyi torista n. 80 eurolla. Metsästin Pihlaa alunperin nimiäismekoksi, sillä tyttärestämme piti tulla se Pihla. No ei tullut, mutta mekkosuosikki säilyi ;) Parhaita vaatekappaleita ovat kuitenkin tällaiset sekä arkeen että juhlaan taipuvat vaatekappaleet.

Toinen ikisuosikkini on jo talvellakin kuvissa vilahdellut Noshin Pisara-tunika. Kyseinen yksilö kotiutui käytettyjen Nosh-vaatteiden facebook-ryhmästä.

Kolman tunikalempparini oli tämä Lumoan-mekko. On oikeastaan aika vaikea määritellä, ovatko nämä edellä mainitut tosiaan mekkoja vai tunikoita! Ilmeisesti, mitä välimallimpi, sitä parempi ;) Lumoan löytyi jälleen torista käytettynä.

Kaikkien edellä mainittujen asukokonaisuuksien pariksi olen yhdistänyt Katri Niskasen Skin Pantsit. Ne ovat vähän viimestellympi versio tavallisista leggareista - ja suuressa suosiossa tuolla aiemmin mainitsemassani tyyliromahdus-ryhmässä ;) Tilasin pantsit suoraan Katri Niskasen omasta verkkokaupasta.

Ja mekot jatkuvat... Ilmeisen varma keski-ikäisyyden merkki on se, että Marimekko alkaa viehättää. Minä hankin Marimekkoni kuitenkin käytettyinä kuten tämän loistavan Puketti-tunikan, jonka löysin eräästä facebookin vintagevaateryhmästä. Myös näiden parina ovat nuo KN skinpantsit.

Ja jaahas... Garderoopini ei ole liiemmin housuilla pilattu :D Tästäkin asusta löytyvät Niskasen Skinpantsit ja yläosana puolestaan valtaisin hypetyksen tiedostavien äiti-ihmisten keskuudesssa saavuttanut Papun Kanto-tunika.  Pitihän sellainen nyt testiksi hankkia - ja Tildan tapauksessa tietysti palleroilla höystettynä ;)

Tästä ylläolevasta kuvasta muuten muistan aina sen järkyttävän jomotuksen, kun juuri olin käynyt porailtavana sen surullisen kuuluisan jättireiän suhteen...

Mekko-tunikoiden jälkeen onkin sitten vuorossa hameet, Kuka muistaa vielä tämän nahkahamelempparini?

Maksoin tästä Topolino-merkkisestä retrohamosesta Ihana Kirppiksellä ehkä 10 euroa ja olen siis valtavan onnellinen, että mahdun siihen jälleen. Tähän voi nimittäin yhdistää lähes mitä tahansa! Eräs harvoista uutena hankkimistani vaatekappaleista on tämä Uhanan Secret college - jälleen sen romahdusryhmän syytä ;)

Toinen uusi hankinta on tämä hauska R-Collectionin henkselihame ( ja paita on Noshin). Merkki on selvästi pessyt kasvonsa ja valmistaa palon muutakin kuin niitä iänikuisia anorakkeja. Jään seuraamaan mielenkiinnolla!

 

Sitten vielä asu, joka on suoraan kahdeksan vuoden takaa. Osaa ihmisistä järkyttää se, että miten noin vanhoissa vaatteissa voi kulkea. Rehellisesti sanoen: minäpä odotan aikaa, jolloin materiaalista tulee sen verran kallista, että on pakko! Toki kroppa ei välttämättä pysy samankokoisena, mutta oikeasti - ihmiset haaskaavat vaatteita edelleen ihan liikaa. Oma ongelmani on toki ollut se, että olen säilönyt vanhaa vähän liikaakin ( se onkin sitten toisen postauksen aihe ja siitä lisää myöhemmin), mutta oikeasti vaateteollisuudessa ja ihmisten kuluttamistottumuksissa tarvittaisiin jonkinlainen niksautus. Onneksi käytettyjen vaatteiden markkinat ovat jo kehittymään päin. Jään odottamaan mielenkiinnolla!

Sitten syksyn ainoa vaatehankinta: lähdin ystävän kanssa Marimekon ystävämyynti-iltaan ja sieltä mukaan tarttuivat nämä Marimekon Kia-Housut. Aivan sikakalliit vielä 20% alessakin, mutta täydelliset tämän päärynän ylle. No, ostan suoria housuja keskimäärin kerran seitsemässä vuodessa, joten todennäköisesti ostos oli sen väärti!

 Muuten yleisilmeen suhteen mentiin edellisenä iltana pestyillä päillä ja meikin sipaisuilla - suurempaan väkertämiseen ei ollut aikaa. Seuraavana syksynä aamutoimista tarvinnee edelleen karsia - rutiineja on siis kehitettävä edelleen, sillä tämän syksyn kaltaista lastenhoitopalvelua ei ole tarjolla. Aamurutiinien suhteen otankin mielellään vinkkejä vastaan!

Vielä summa summarum: pärjään näköjään aika niukalla alaosavalikoimalla ja heikkouteni ovat erilaiset värikkäät mekot ja tunikat. Ne ovat tosin erinomainen vaihtoehto tällaiselle päärynämalliselle tapille. Iän myötä hienostelu korkeakorkkoisilla kengillä on vähentynyt (käytännöllisyys ja mukavuus on pop) ja lempityökenkämerkkini taitaa olla Wonders.

Mutta oliko näistä asuista jokin sinun lempparisi? Toivottavasti sait jotain pientä inspiraatiota näistä itsellesi!

Mukavaa viikonjatkoa!

Kaislan Body Awards

Tervehdys!

Laadin taannoin postauksen poikamme Alvarin vauva-ajan lempivaatemerkeistä. Vaikka en voikaan vielä retrospektiivisesti tarkastella Kaislan taakse jäänyttä vauva-aikaa, ajattelin jälleen jakaa ajatuksiani tällä erää parhaimmiksi osoittautuneista bodymerkeistä.

 

Sitä ennen kuitenkin hieman silmäniloa röyhelöpyllyjen muodossa. Täytyy myöntää, että olen ottanut nyt ilon irti näistä tytyvaatekappaleista, jotka suorastaan ärsyttivät minua aikoinaan poikalapsen äitinä :D

Nuo röyhikset kuten kaikki muutkin tämän postauksen vaatekappaleet ovat totta kai hankittu kaikki käytettyinä.

Mielestäni tämän postauksen relevanssi onkin siinä, että sen sijaan, että joku hehkuttaisi/mainostaisi täysin käyttämättömiä uusia vaatekappaleita, voi sanaani ainakin luottaa, mitä tuleman pitää vaatteiden laatuun, sillä kehumani bodyt ovat kestäneet useamman lapsen pulautukset sekä möyrimiset, hieman liian kuumat konepesut ja rummutukset.

Tässä seuraavaksi siis Kaislan palkintopalleille päässeet. Arvioitavia kriteereitä ovat olleet tuotteiden laadukkuus ja esteettisyys sekä tuotannon eettisyys:

Sija 1. Metsolan bodyt

Olen vasta nyt Kaislan vauva-ajan hankintojen myötä löytänyt paremmin sellaisia bodyja, jotka sekä miellyttävät omaa estetttistä silmääni että ovat laadukkaita.

Viime aikoina olen ollut erityisen ihastunut Metsolan bodyihin ja ollut samalla kyseisen merkin facebook-kirppiksen aktiivikyttä ;) En aiemmin oikein pitänyt merkin kuoseista; ne vaikuttivat inan verran liian retroilta ja räikeänvärisiltä omaan makuuni ja Alvarin omiin väreihin.
 
Mutta minäpä en tiennyt, kuinka laaja Metsolan kuosivalikoima loppujen lopuksi on! Lisäksi veljeään astetta tummalle Kaislalle värikkäät kuosit sopivat erinomaisesti. Olenkin viime aikoina löytynyt Metsolalta vaikka mitä kuosihelmiä. Entäpä materiaali? Voi miten paksua, laadukasta ja pitkäikäistä!

Tällä hetkellä Kaislan lemppareihin kuuluvat Pupu Tupuna - ja Babushka-kuosit. Nuo vaaleanpunainen Waves-body sekä keltainen frillahihabody odottavat kesäkäyttöä ;) Nyt kyttäyksen alla on Babushka kuosinen body koossa 74/80 sekä tikkitakki samalla kuosilla taaperoiälle. Ilmianna omasi, jos teillä on jäämässä pieneksi :)

Metsolan vaatteet valmistetaan pääasiassa Baltiassa. Osa kankaista tulee Suomesta ja loput Baltiasta. Ompelu tapahtuu Virossa. Tuotantoa voi siis hyvlllä syyllä pitää lähes lähituotanton aja sitä säätelee EU:n lainsäädäntö, mikä varmistaa tuotteiden eettisen ja turvallisen alkuperän.

Sija 2. NOSHin bodyt

NOSHin vaatteista olen kirjoitellut useampaan otteeseen jo aiemmin, mm. Kaislan ensibodyista.

Metsolan ohella NOSHin materiaalit ovat pääsääntöisesti laadukkaita sekä eettistä eurooppalaista tuotantoa. Erityiskehut tulevat haarovälin tuplaneppareista, jotka sanansa mukaiseti tuplaavat vaatekappaleen käyttöiän. Tällä hetkellä Kaislan garderoopissa on vähän NOSH-vajaus; kesäksi on tulossa käyttöön tuo raitabody sekä tuo erään kirppiskaupan kylkiäisiksi tullut kirsikkabody, joka odottaa tuunaamista lyhythihaiseksi (hihoissa on muutamia reikiä).

Erityisesti kiitosta saavat minulta tällä hetkellä Noshin leikkiasu-yökkärit, jotka ovat olleet käytössä jo tammikuun puolivälistä saakka (koko 62/68). Sellainen löytyy tytyn vaatekaapista mm tuossa samaisessa kirsikkakuosissa. Yöpuvut ovat niin hyvässä kunnossa edelleen, että voinen myydä ne vielä kertaalleen hyvällä omalla tunnolla eteenpäin. Erityisesti rintaruokintavaiheen vauvojen vaatteiden sotkuongelmat johtuvat pääasiassa niskakakoista, ja tuo haaste on helposti selätettävissä sappisaippuan käytöllä. Vinkki vitoseni on, että likaisen vaatteetn laittaa kostutettuna ja sappisaippuakäsiteltynä yöksi suljettuun muovipussiin ja sen jälkeen pesuun. Tällä menetelmällä ainakaan meillä ei ole yksikään vaatekappale jäänyt tahraiseksi!



Sija 3. Melli

Jyväskyläläinen Melli Ecodesign on uusin tuttavuuteni. Mellin vaatteet sekä suunnitellaan että valmistetaan Suomessa. Vaatteissa käytettävä luomupuuvillakin kasvatetaan Euroopassa, Kreikassa!

Toistaiseksi Kaislalla on ollut käytössä vain yksi Mellin body, tuo yläkuvan keskimmäinen keltasävyinen body.  Tykkään kovasti Mellin pehmeästä ja hieman graafisesta tyylistä. Itselläni on puolestaan käytössä merkiltä käytettynä ostettu imetystunika, voin laittaa siitä kuvan joskus. Molempia Mellin käytettyjä vaatekappaleita vaivaa pieni pinnan hahtuisuus (eivät ole joustotrikoota), mutta se ei ole käytössä haitannut. Pisteitä Mellin bodyt saavat samankaltaisesta tuplanepparisysteemistä kuin NOSHin bodyissa on.

Laitetaanpa loppuun vielä muutama makupala kuva Kaislan kesägarderoopista. Kuvan mekko ja hellehattu ovat Hennesin Marimekko-tribuuttimallistosta ja totta kai kauniita nutukoita pitää olla myös lämpimämmille keleille ;)

Oikein mukavaa viikonloppua kaikille, ja jättäkääpä halutessanne omia vinkkejänne laadukkaista suosikkibodymerkeistä :)

Kapselipuvusto - ratkaisu kotiäidin vaatepulmiin?

Blogiyhteistyö Caps Look-sivuston kanssa

Tervehdys taasen!

Nyt on luvassa postaus, joka aiheena hieman nolottaa, mutta myös suuresti innostaa minua.

Kuten te vakkarilukijat tiedätte, oman näköinen tyyli ja kaunis pukeutuminen ovat olleet sydäntäni lähellä niin kauan kuin tämä blogikin on ollut pystyssä. Itse asiassahan tyylipostaukset ovat olleet eräs yhdeksän vuotisen (!) blogitarinani kulmakivistä.

No, tuo intohimo ei ole minnekään kadonnut, mutta se on saanut matkan varrella uudenlaisia sävyjä.

Alunperin blogini tarkoitus oli piristää muita opettajia kekseliäillä pukeutumisvinkeillä. Vuosien varrella vintage, kierrättäminen sekä omien vanhojen vaatteiden muodistaminen ovat nousseet keskiöön. Vaikka tyyli onkin omalla tavallaan pinnallinen kiinnostuksen kohde, toivon postausteni herätteneen ajatuksia omista kulutustottumuksista, tavaran kunnioittamisesta sekä omien parhaiden puolten korostamisesta. Blogini on ollut sekoitus esteettisiä yksityiskohtia ja syvällisempiä pohdintoja.

Molempia tarvitaan täyteläisen elämän elämiseen :)

Ihan tässä viime vuosina garderoopini ja pukeutumiseni ovat olleet mullistuksessa. Kahden lapsen saamisen myötä kehoni on kokenut lähes 20 kilon nousuja ja laskuja (no ei ihan lähtötasolle ole vielä päästy, mutta laskujohteisesti mennään). Odotus, imetys sekä jälkimmäisen lopetus ovat aikaan saaneet vartaloni mittasuhteiden muutoksia, kuten kaikki vastaavissa tilanteissa olleet naiset hyvin tietävät.

 

Näiden muutosten seurauksena vaatekaappini on tuntunut olevan täydellisen kaoottisessa tilassa: garderoopi on kokoelma vaatteita ennen raskauksia, odotusajoilta sekä nyt imetyksen ajalta. Olen edelleen hyvin tietoinen siitä, millainen haluaisin tyylini olevan, ja siksi en ole oikein osannut laittaa mitään poiskaan. En yksinkertaisesti ole osannut kuvitella, millaisen metamorfoosin kehoni seuraavaksi tulee kokemaan. Siksi olen antanut tilanteen vain olla.

Kunnes... Tuossa joulun jälkeen iski ahdistus.

Kuten kuvista näkyy, kaappeihin ei enää yksinkertaisesti mahtunut mitään! Kiiressä vaatteita tuli tungettua sikin sokin hyllyille. Siksi en ole yleensä myöskään löytänyt niistä mitään haluamaani ilman tuskanhikeä. Kaiken kukkuraksi lasten vaatevarasto on ollut luonnollisesti koko ajan paisumaan päin. Elämä tuntui muuttuneen yhdeksi vaatevuoriksi, niiden pesemiseksi ja viikkaamisiksi.

Näin ei voinut enää jatkua. Tarvitsemme pian tilaa lasten vaatteille ja päädyin siihen, etten osaa vanhimmista vaatteistani enää käyttäisi, vaikka saavuttaisinkin vähän alemman painon jossain vaiheessa. Kiertoon vain! Aloitin vimmatun myymisen sosiaalisen median kirppiksillä ja sainkin tavaraa kadotettua todella hyvin.

Tässä tilanteessa sain mielenkiintoisen yhteydenoton Caps Look-sivustolta. Caps Look on pienyritys, joka auttaa naisia ratkaisemaan vaatekriisinsä ja pitämään vaatekaappinsa järjestyksessä kapselipuvuston avulla.Tarjolla  on niin sähköisiä verkkokursseja kuin henkilökohtaisia järjestämispalveluista. Iina, nainen Caps Lookin takana, ehdotti, että hän voisi tulla tuekseni järjestämään vaatekaappini. Samalla voisin, jos haluan, sitoutua kokeilemaan yhden kvartaalin eli kevätpuvuston verran kapselipukeutumista.

Ihanko totta? No aivan varmasti. Kaikkea laillista voi kokeilla kerran!

Kapselipukeutuminen oli minulle käsitteenä tuttu jo muutaman vuoden takaa. Kirjoitin taannoin Rinna Saramäen kirjasta Hyvän mielen vaatekaappi. Siinä Saramäki esittelee itse käyttämänsä version, P333:n, kapselipukeutumisesta. Vaikka Saramäki idea 33:sta kolmen kuukauden välein vaihtuvasta vaatekappaleesta vaikutti poikkeukselliselta ja raikkaalta, en itse kokenut olevani valmis moiseen kokeiluun. Kapselipukeutuminen tuntui jotenkin ankaralta mielestäni niin kovin kivaa garderoopiani kohtaan. Olin myös aloittanut juuri yhdessä muutaman muun bloggaajan kanssa kierrätyskeijukamppanjan (vuosi ilman uusien vaatteiden ostoa), joten ajattelin yhden "hyvän työn" riittävän. Lisäksi olin juuri raskautunut enkä halunnut poikkeustilanteessa kokeilla mitään tällaista.

Tarvittiin siis lopulta kaksi lasta, loputtomat pölyiset kasat pyykkiä sekä turkasen epäsiistit vaatevarasto,  kunnes minä lopulta olin valmis kapselipuvustolle.  Tervetuloa Iina, ja pelasta minut vaatesaasteelta!

Ja Iinahan tuli 😃

Mitä sitten  teimme? Tarkoituksenamme oli noin kolmen tunnin aikana käydä läpi käyttövaatevarastoni ja luoda sen pohjalta omista vaatteistani kevätvaatekapseli käyttööni.

Projekti alkoi totaalisella hyllyjen tyhjennyksellä.



Järkyttävän vaatekasan näkeminen oli kyllä oikein opettavaista. Kuinka ihmeessä ihminen haalii vaatetta, jota käyttää kerran viidessä vuodessa? Ehkäpä tällaisessa tapauksessa säilyttämisen sijaan voisi harkita vaikka vaatteen vuokrausta?

 

Sitten alkoi varsinainen työ. Aloimme etsiä vuoresta sellaisia vaatekappaleita, joita käytän usein ja mielelläni. Kolmas varteenotettava seikka oli yhteensopivuus. Usein miten toimivan garderoopin kokoavana liimana ovat ne vaatekappaleet, jotka sopivat mahdollisimman monen muun vaatekappaleen kanssa pidettäviksi.

 

Iina näkemys kapselipuvustosta oli onneksi lempeä: hän ei aseta mitään tarkkoja numeraalisia määriä kapselin koolle. Tärkeintä on, että vaatetta on riittävästi, mutta mukana kapselissa ei pidä olla sellaisia turhia pyntteitä, jotka jäävät irrallisiksi yksinäisiksi susiksi ilman sopivuutta muihin. Näitä teemoja tankkasimmekin useaan otteeseen, sillä mieleni teki tyrkyttää yhtä ja toista mukaan otettavaksi. Iina kehotti kuitenkin säntillisesti miettimään jokaisen ehdotukseni tarpeellisuuden.

Vähitellen puvusto alkoi muodostua työhuoneen sohvalle. Oikeastaan voisi puhua Tildan "imetys"- ja "edustuskapseleista", sillä nykyisessä elämäntilanteessani vietän paljon aikaa kotosalla, mutta silloin tällöin pääsen myös tuulettumaan "ulkosalle" ilman vauvaa. Kapselini koostuukin siis vaatteista, jotka soveltuvat imetysarkeen kotosalla, imetykseen "edustustilanteissa" sekä satunnaisiin menoihin ilman vauvaa. Tämän imetyshenkisen kevätkapselin kokoavaksi liimaksi voisi nostaa nuo sekä arkisiin että juhlavampiin menoihin sopivat imetys- (tai sen mahdollistavat)vaatteet.

Entä sitten ne vaatteet, joita kapseliin ei tule? 

Ne voi vaikka pistää viereiselle hyllylle, vaatehuoneeseen tai varastoon odottamaan. Paikalla ei ole väliä, kunhan muistaa olla käyttämättä niitä kapselikokeilun aikana. Mieli alkaa nimittäin nopeasti toimia. Henkilökohtainen esimerkki tästä: Kun kapselini oli luotu, huomasin täyttäneeni kolme muovipussia kierrätykseen laitettavalla vaatteella. Kaksi niistä lähti Pelastusarmeijalle ja yksi vietiin H&M:n tekstiilikeräykseen.

Kun kapselivalinnat oli tehty, oli hieno hetki saada ripustaa vaatteet esille. Iina painotti, että jokainen vaate kannattaa ripustaa omalle erilliselle henkarilleen - ei siis useampaa vaatekappaletta päällekkäin kuten olin tähän asti tilan puutteessa tehnyt. Iina perusteli ripustusfilosofiaa sekä käytännöllisyydellä että esteettisyydellä - parhaimmat vaatteet sekä henkarit paraatipaikalle ja niin ne löytyvät sitten nopeasti! Ei turhaumia aamuisin ;)

Ja tsa-daa! Tältä Tildan kevätkapseli nyt näyttää!

Kaikki kevätkapselini vaatekappaleet mahtuvat yhdelle tangolle sekä kahdelle pikkuhyllylle. Sivuhyllyllä on kapselini "rymyosasto", joka koostuu muutamasta parista collegehousuja ja imetyshuppareita. Lisänä on vielä muutama imetyspaita. Iina muuten opetti, miten tehdään konmarihenkinen taittelu. Tarkoitus on, että vaatekeot kertovat hetimiten, mikä vaate sijaitsee missäkin. Lisäksi ne ovat kivan näköisiä eivätkä vaatteet edes rypisty näin taiteltuna pahasti. (Toki tätä postausta tehdessä alkuperäiset Iinan muokkaamat keot ovat korvaantuneet omillani, jotka eivät vielä ihan hioutuneen hienoja ole ;))
 

Toiselle pikkuhyllylle on aseteltuna housuni ja legginssini, joita minulla on ollut jo valmiiksi vähän. Mitään näistä vaatekappaleista ei oikeastaan tarvinnutkaan jättää kapselin ulkopuolelle. Housujen vieressä on sijoitettuna imetyspaidat ja topit, joita voin käyttää niin kotosalla kuin julkisestikin. Kun imetys päättyy, voin hankkia ( tai paremminkin kaivaa varastoistani) sitten jotain muuta kivaa näiden tilalle :)



Sitten roikkuviin vaatteisiin. Käytän edelleenkin pääasiassa mekkoja ja tunikoita, ja se myös näkyy tangolla. Osa noista edellä mainituista on myös noita arkisin pidettäviä collegeasuja siistimpiä kotimekkoja. Myös vaatevarastoni uusiminen taitaa pilkahtaa näissä kuvissa. Uskon, että jatkossa henkareillani nähdään yhä enemmän kotimaisten pienmerkkien vaatteita. Nytkin kapselissani on mm. NOSHia, Uhanaa sekä Melli Ecodesignia.



Roikkuvien vaatteiden yläpuolelle syntyi raivauksen myötä täysin tyhjä hylly. Päätin sijoittaa sille ne asusteet, joita huomaisin käyttäväni kapselin aikana. Nyt kokoelma näyttää tältä: Longchampin ja Minna Parikan laukkujen lisäksi hyllylle on päässyt konjakin ruskea italialainen nahkalaukku sekä pompin hiuspanta Lindexin helmikorun kera. Taustalla boksissa odottaa Poola Katarynan lintukaulakoru :)

Tällaisen suppean Suomi-designista koostuvan kapselin ohella vintagemekot tulevat näyttelemään jatkossakin osaa pukeutumisessani. Oikeastaan juuri kysymys noista menneisyyden aarteistani muodosti kynnyksen aiemmin vastaavalle kokeilulle. Onneksi Iinan kapseli-ideologian mukaan voin jättää pohdinnan sikseen. Olenkin ajatellut, että jatkossa voisin ajatuksen tasolla "irrottaa" vintagekokoelmani muusta vaatetuksesta erilliseksi harrastukseksi. Jonkin ylärajan varmaan voisin asettaa vintagemekoillekin, eli kun tuo määrä ylittyy, jonkin niistä olisi lähdettävä kiertoon. Myös vintagevaatteiden funktiona olisi oltava käytettävyys, mutta niiden ei tarvitsisi olla jokapäiväisessä käytössä.

Tällä hetkellä on jotenkin puhdas ja energisempi olo. Valmista ei ole vielä, mutta suunta on oikea! Suurkiitos Iinalle ja Caps lookille elämyksestä ja ajatuksista. Suosittelen kapselipukeutumista lämmöllä myös (ja erityisesti) imettäville kotiäideille. Tästä startatkoon tämän mamman garderoopin uusi aikakausi! 

Pysykäähän kuulolla, sillä lupaan kertoa kapselin kuulumisia aika ajoin ja postailla ehkä päivän asujakin nyt astetta aktiivisemmin :)

Millaisia ajatuksia kapselipuvustoidea herätti sinussa? Voisitko omassa elämäntilanteessa kokeilla vastaavaa vai onko kapselikaappi jo käytössäsi?

Ps. Turun Tilda löytyy nykyään myös Facebookista :)