Uusi villakangastakki kerran vuosikymmenessä

Sunnuntaista!

Vanha sanontahan kuuluu, että köyhän ei kannata ostaa halpaa. No, omasta mielestäni köyhän tahi kenenkään ei kannata ostaa kyllä kallistakaan, varsinkaan jos ei saa rahoillensa samalla vastinetta. Kesto-ongelma on vissiin se, että miten oikein erottaa laadun sekundasta niin halvan kuin kalliin kohdalla.

Eräs vaihtoehto on lykätä hankintoja niin kauan, että ehtii puntaroida huolellisesti eri lähteistä saatuja arvioita etsimänsä artikkelin laadusta. Tietysti laatu saattaa valitettavasti vaihdella merkin sisälläkin, mutta ehkä nyrkkisääntönä voisi olla, että sikahalpa erittäin harvoin täyttää laadun kriteerejä, sillä jollainhan valmistajan on paremmat materiaalit ja räätälintyö kustannettava.

Kun merkin laadusta on kohtsillään varma, aletaan kytätä parasta mahdollista tarjousta. Tällä tavoin voi säästää ainakin jonkin pennosen.

Minä toimin talvitakkini suhteen edellä mainitun kuvauksen mukaisesti. Edellisestä villakangastakkikaupasta tulee tänä vuonna kuluneeksi peräti 10 vuotta! Olen siis ehtinyt tovin asiaa haudutella ;)

Olin kuullut hyvää Ted Bakerin trensseistä, joten päättelin, etteivät ulsteritkaan voi ihan laaduttomia olla. Kaiken lisäksi merkin muotokieli puhutteli minua: etsin nimenomaan sellaista takkia, joka olisi yhtaikaa sekä naisellinen että särmikäs. Tärkeää itselleni olisi myös se, että takki sopisi mekkojen ja hameiden kanssa. Malli saikin olla yli polven mittainen, jotta hieman pidemmät hameväen vaatteet eivät vilkkuisi rumasti helman alta. Persoonallinen, omiin väreihin istuva väri olisi plussaa.

Vaatimattomasti voisin kai todeta, että etsin garderoopiini sellaista takkia, jota voisin kuvitella prinsessa Victorian tai Cambridgen herttuattarenkin käyttävän päivämenoissaan :D Nuo naiset ovat tyylillisesti ehdottomia esikuviani muutenkin!

Löytyihän se sydämen valittu sitten, toki pienen salapoliisin työn jälkeen! Olin kotona jo selvittänyt, että Ted Bakerin klassikko cashmerevillakangastakkia myytiin Stockmannilla ihanassa viininpunaisessa sävyssä (kuvissa ehkä vähän liian liilahtava, mitä ei ole oikeasti). Samanmallista takkia myydään muissakin väreissä hurjaan 400 euron hintaan, mutta tämä Lorah-malli oli myynnissä puoleen hintaan. 

Myyjälle asiaa ihemeteltyäni selvisi, että kyseessä oli Hullujen Päivien jämätuote (279 e), joka oli vielä 30 % alessa. Mahtavaa!

Ainut ongelma olikin sitten se, että tanko oli täynnä kokoa 2 (n. 36), joka oli minulle hintsun verran pieni jo ilman boobsejanikin, ja tämän hetkisellä imetysvarustuksella aivan mahdoton. Verkkokaupasta malli oli myyty jo aika päiviä sitten koossani loppuun, mutta jostain syystä keksin kysäistä, josko jossain toisessa Stockmannin tavaratalossa kokoani (3) oli vielä jäljellä, Ja oli! Oma yksilöni tilattiin sitten suoraan Itiksestä ja niin se saapui lopulta eloani sulostuttamaan.

Kunhan Kaisla-tytön imetystaival saadaan kunnialla päätökseen ja muutamasta raskauskilosta pääsee vielä eroon (ilman paineita toki) niin eiköhän yhteistä taivalta tämän takin kanssa kerry nyt vähintäänkin se seuraavat kymmenen vuotta :)

Missa talvitakkimerkeissä (niin toppatakit kuin villakangastakit) on sinun mielestäsi hyvä hinta-laatusuhde?

Mukavaa alkavaa viikkoa!