Namuja tyttölupaukselle sekä sananen omasta lapsuusajan vaatetuksesta

Perjantaista!

No niin! Nyt sitten saatte nauraa partaanne, jos saamme sittenkin kakkospojan. Olen nimittäin koonnut syntyvälle piltille tyttömäistä äippäpakkausta; hintamaksimina tulee olemaan tuo 140 e, jonka rahan muodossa saan. Seuraavaksi odottelen koon 62 cm Marimekon unikkotoppahaalaria postiin saapuvaksi :)

Kaikki tähän mennessä hankkimani vaatteet ovat kierrätyskamaa, mutta h-hetken lähetessä ostanen muutaman uudenkin vaatteen pienokaiselle - näin toimin myös Alvarin kohdalla. Pääasiassa poikamme vaatteet olivat kierrätettyjä, mutta muutaman uudenkin halusin ihan vain muistoksi.

Odotan jo kauhulla kakkosen mahdollisia tulevia överipinkki/frozen-vuosia. En itse ollut lapsena mikään hörsyviin mekkoihin puettu pikkuprinsessa. Äidilläni oli kylläkin tyylille silmää, mutta hän puki meidät siskokset ennemmin ajattomiin ompelijalla teetettyihin sini- tai punasävyisiin leninkeihin ja lakerikenkiin (vähän prinsessa Estellen tyyliin, kun kyse oli hienommista menoista) sekä esimerkiksi aitoihin Skotlannin kiltteihin ja lampaanvillanuttuihin. Päässämme oli juhlissa rusetit, mutta hiukset olivat siistit polkat. Tästä en kyllä tykännyt, sillä olisin halunnut ponihännän tai letit. Kasvatinkin pitkät hiukset vasta aikuisiässä, sillä olin pitkään siinä uskossa, ettei hiukseni edes voineet kasvaa pitkiksi :D No, äidin linjoilla jatketaan varmaan vaatetuksen suhteen, mutta annan kyllä mahdollisen tyttäreni kasvattaa pitkät hiukset, jos hän niin haluaa.

Mutta mitäs olen sitten jo haalinut? Ajattelin vilauttaa pieniä maistiaisia teillekin. Body-, yökkäri ja mekko-ostoksia olen tehnyt lähinnä tori.fi:sta, huutonetista sekä facebookin Nosh-kirppikseltä. Tämän lisäksi olen löytänyt muutaman kivan vaatteen kaarinalaiselta Lasten Seesam-kippikseltä.

Tulokas tulee tämän lisäksi saamaan paljon vaatetta veljensä garderoopista. Tykkään eläinaiheista, sinisen ja punaisen sävyistä, joita Alvarillakin on ollut. Ehkäpä auto- ja robottikuosit jäävät tyttären kohdalla vähemmälle. Ja kyllähän minä pinkistä ja vaaleanpunaisestakin tykkään - mutta prinsessatyylin sijaan enemmän leikkisessä ja klassisen ajattomassa muodossa. Ja pilkut & pallot - niitä päin ryntään aina vain ;)

Tämän postauksen kuvissa vilahtavat vaatteet ovat merkeiltä Nosh, Me&I, Polarn o Pyret ja Lindex. Pääpanta taisi olla H&M:n. Muutama farkkumekkokin on jo odottamassa kuten se Newbie, jonka ostin rakenneultran jälkeen.

Vaan mitäs mieltä olette piltin kokoelmasta? Onko kaikuja äitinsä garderoopista? :)

Onko teidän perheessä ostettu tytöille ja pojille eri merkeiltä vaatteita vai onko suosikit olleet samoja sukupuolesta riippumatta?

Puolimatkan krouvissa sekä pohdintaa raskausajan kauneudenhoidosta

Tervehdys!

Puolimatkan krouvissa kuulkaa ollaan! Huomenna koittaakin sitten se suuri päivä, nimitätin rakenneultra, jota on odotettu kuin kuuta nousevaa.

Moni tuttu on ihmetellyt, että "Ai, noinko pitkällä sinun raskautesi jo on". Itse taas tuntuu siltä, että aika lähinnä matelee. Alitajuntaisesti lasken viikkoja Alvarin raskauden mukaan, jolloin olin kalenterivuoden aikana kuusi viikkoa edellä tätä laskettua aikaa. No, fyysisen kokoni perusteella mennään hyvinkin samoilla viikoilla, mutta toivottavasti vauhti hidastuu jossakin vaiheessa!

Tässä kuvituksena muutama kuva eräästä viikonlopun asusta. Minua eivät haittaa yhtään nämä hieman viileämmät kelit. Ne ovat mitä oivemmat tällaisen vähän peittävämmän raskauspukeutumisen toteuttamiseen

Asun virkaa hoitivat samainen Indiskan trikoohame sekä syksyllä ostettu Me&I:n palleropaita ja siihen sointuva Pomp de Lux-panta. Zaran merinovillanuttu löytyi talvella Kårenin kirppiseltä muutamalla eurolla. Se on lemppareitani monikäyttöisyytensä vuoksi.

Huomenna pääsen myös pitkästä aikaa ihonpuhdistukseen; huomaan kauneudenhoitorutiinien laiminlyönnin runtelevan hieman jo henkistä hyvinvointiani. Raskausajan akne vaivaa edelleen, vaikka pahimmat paukamat ovat onneksi pysyneet poissa poskilta. Ajattelin myös kestovärjätä ripset ja kulmat - asia, jota en tainnut tehdä kertaakaan Alvaria odottaessani. Hiusten värjyystä (ja keikkauksestakin) on jo lähemmäksi puoli vuotta, ja nyt käyn taistelua sen suhteen, uskaltaisinko ottaa vaaleita raitoja raskausaikana. Tiedän, että moni ei mieti tällaisia ollenkaan; tekee, mitä lystää, mutta omat ikävät kokemukseni ovat rasitteena tällaisille päätöksille. En tosiaan haluaisi aiheuttaa sikiölle mitään ylimääräisiä rasitteita. Oma turhamaisuuteni ei saa mennä lapsen hyvinvoinnin edelle. Siksi olen vältellyt muun muassa hajuvesia, hiuslakkoja ja meikkaillutkin melko harvoin.

Toisaalta, jos äiti voi hyvin ja piristyy, niin voiko sikiökin silloin paremmin? Mitkä ovat kosmetiikan aiheuttamat todelliset uhat syntymättömälle lapselle? 

Mikä on sinun mielipiteesi?

Mukavaa uutta viikkoa!

Ajatuksia alkuraskauksista

Tervehdys!

Aivan aluksi lämmin kiitos kaikista edelliseen postaukseen tulleista onnitteluista. Vau! Kaikista kommenteista eniten mieltäni lämmittävät aidot myötäelämiset tällaisen tuntemattoman tyypin elämän iloissa ja suruissa. Koska kommenttiboksin puolella vastaamiseni laahaa, haluan onnitella myös teitä muutamia kanssaodottajia, erityisesti sinua ikätoverini, joka odotat hartaasti toivomaanne esikoista. Toivon ja pidän peukkuja, että kaikki sujuu hyvin!

Kiitos myös kommentoijille omista synnytysikäpohdinnoistanne. On mukava kuulla, että 35-vuotiaina on saatu onnellisesti lapsia ja senkin jälkeen ehtii vielä :) Nyt vain tuntui sopivalta meille ja oli ehkä hieman yllätyskin, että tärppäsi niin nopeasti.

Tämä odotus on minulle iso juttu. Iso juttu se toki oli viimeksikin, suorastaan järkälemäinen. Raskauksissa ollaan kuitenkin aina suuren ja tuntemattoman edessä. Jos jokin on mennyt edellisen kerran tietyllä tavalla, toisella kerralla ei mikään ole välttämättä vastaavasti.

Ajattelin tällä kertaa hieman pohtia omia kokemuksiani alkuraskauksista - näitä viikkoja on minulle kertynyt kuitenkin jo yhden kokonaisen odotuksen verran, vaikka vasta yksi lapsi kotona tallustaakin. Toinen on toki ainakin tällä hetkellä onnellisesti masussa :)

Joka tapauksessa, jos aihe ei kiinnosta, ei kannata lukea pidemmälle. Nyt niitä pesee - raskausjuttuja ;) Minä vedän kyytipojaksi kupillisen kahvia ja viikonlopulta ylijäänyttä mokkapalaa (nam!)

Päällisin huomio raskauksistani on se, että kylläpä ne voivatkin olla niin erilaisia - jopa saman odottajan kohdalla! Toki yhteisiä piirteitäkin löytyy: joka ikisessä alkuraskaudessa minua on kuvottanut, ihoni on huonontunut ja rinnat turvonneet, mutta verrattuna kahteen aiempaan raskauteen, pahoinvoinnin voimakkuus yllätti minut tällä kertaa täysin.

Siinä surullisessa ensimmäisessä tyttöraskaudessa minua kyllä kuvotti, muttei muuta. Sen muistan, ettei kahvia ei tehnyt mieli, mutta jaksoin joka tapauksessa hoitaa esimerkiksi työni kunnialla. Alvaria odottaessani kuvotti ja sen lisäksi oksensin sen 5-6 kertaa alkuraskaudem aikana ja aina aamuisin. Näistä legendaarisin oli varmasti alakoulun lavuaariin oppilaiden nähden - muulloin ehdin opettajanhuoneeseen tahi oksensi kotipihallemme. :p

Tämä vallitseva raskaus onkin ollut sitten ihan jotain muuta ja siitä kerroinkin jo edellisessä postauksessa. pahoinvoinnin ajankohdalla (aamu-päivä-ilta) ei ollut merkitystä; kaikki tuli koettua. Painoni myös tippui, kun ruoka ei ole maistunut. Raskausvitamiinitkaan eivät ole pysyneet sisällä. Tämän suhteen terkkarini kuitenkin armahti, sillä ilmeisesti on tutkittu juttu, että pahoinvoivien äitien sikiöt kuulema voivat keskimäärin jopa paremmin kuin ei-pahoinvoivien. No, toivottavasti on niin, sillä foolihapposuosituksia ei ole kyllä tullut täytettyä...



Raskausmasu on puolestaan pumpsahtanut joka kerta huomattavasti nopeammin esille. Ensimmäisessä raskaudessa masuni ehti ehkä sen kokoiseksi kuin mitä minulla jo nyt on. Lähtöpainoni on joka kerta ollut hieman suurempi eli muutamia kiloja on ylimääräistä synnyttämättömään Tildaan verrattana. Siinä mielessä ei haittakaan se, että lisäkiloja tämän kolmannen kerran lähtöpainoon verrattuna ei ole vielä tullut. Edellisessä raskaudessa painoni nousi lähes 18 kiloja ja toivoisin, että vaaka ei finaaliviikoilla ylittäisi tuota edellisen kerran 78 kiloa :D No, katsotaan miten käy. Voihan olla, että eri kerroilla turvottaakin eri tavoin.

Näköjään jokaiseen raskauteeni on myös liityttävä jotain inhottavaa/ pelottavaa. Ensimmäinen raskaus oli tietysti ihan oma lukunsa (tuosta raskaudesta löydät lisää suru-tagin kohdalta, jos olet tullut lukijaksi vasta viime aikoina). Alvari olikin sitten perätilavauva, jonka synnytin alateitse. Tällä kertaa luulin saaneeni jo keskenmenon. Mitenkähän tämän nyt selittäisi, ilman sosiaalipornovivahdetta.. hmmm.

No, vaikka seuraava sisältää muutamia ällöttäviä yksityiskohtia, voi kokemukseni jakaminen olla avuksi niille, jotka jossain vaiheessa kokevat jotakin samankaltaista.

 

Eli: samana päivänä, jolloin olimme menossa alkuraskauden ultraan (olimme vielä arponeet, että olisiko sille edes tarvetta), niin tuli veristä vuotoa ja sitä ennen todella iso hyytymä.

Makasin vessan lattialla, minua pyörrytti ja itketti. Ajattelin, että se oli sitten siinä. Toisaalta olin oksentanut aamulla eikä minua kouristellut lainkaan. Oli lopulta onni, että parin tunnin päähän oli varattu se ultra! Varauduin kuitenkin siihen, että kuulisimme huonoja uutisia. Psyykkasin itseni sillä, että jos tätä lasta ei ollut tarkoitettu meille, niin sitä parempi, mitä nopeammin se menisi kesken. Toista kertaa en haluaisi joutua synnyttämään puolivalmista ja mahdollisesti päättämään sitä ennen hänen elämästään.

Sain rauhoitettua itseni ultraan ja siellä sitten havaittiin, että sisälläni sykkii edelleen pieni terhakka papu omassa vesipussissaan ja istukkakin on ihan kunnossa :) Kyseessä ei ollut edes kaksosraskaus, jonka toinen alkio olisi mennyt kesken. Vuotoa kesti sen muutaman tunnin ajan ja sitten se loppui eikä ainakaan toistaiseksi uutta ole havaittu. Aika dramaattinen päivä kuitenkin oli ja sulateltavaa riitti pidemmäksi aikaa.

Toivottavasti nyt alkaa se erään lukijakommentin mukainen seesteisempi keskiraskaus! Pidetään peukkuja, jooko:)

Jos jotkin edellä mainitut alkuraskauteen liittyvät pohdintani herättivät ajatuksia, niin kommenttiboksi on auki! Jakakaapa omia kokemuksia aiheesta :)

Mukavaa illanjatkoa!

Ps. Kuten sivuprofiilista näkyy, vintagemekot taitavat korvautua hetkeksi venyvällä trikoolla. Sitä varten olen hankkinut käytettynä muutaman uuden Me&I:n mekon, jotka ovat niin mukavia kotioloissa.

Vauhdikas viikko ja Alvarin sydänpyllykokoelma

Myöhäistä keskiviikkoa!

Minulta on muutamaan otteeseen toivottu päivä kanssamme-postausta. Pahoittelen heti alkuun, ettei sellaista ole vielä kuulunut. Jotenkin koen, ettei päivittäinen elämämme ole ollut niin hengästyttävän erityistä, että olisin osannut siitä postailla.

 

Monesti arkemme koostuu oleilusta kotona ja kotipihalla. Ohjelmistoon ei ole kuulunut Take Away-latteja lähikahvilasta,  kivoja kierroksia kivijalkakirppareilla tai sympaattisia torireissuja. Noita edellä mainittuja täällä landella ei yksinkertaisesti ole! Leikkipuistoonkaan ei tarvitse mennä, sillä keinut, hiekkalaatikot ja jopa pulkkamäki löytyvät omasta pihasta takuuvarmalla seuralla. Siksipä näinä flunssakuukausina ei ole hirveästi houkuttanut käydä edes erilaisissa perhekerhoissa yms. Kaikista "hurjimpina päivänä" saatamme lainata iskän autoa ja ajaa mummolaan peuhaamaan ;)

Kirppariostokseni hoidan puolestaan lähinnä tori.fin, huutonetin ja facebookin kirppisryhmien kautta, ja noita paketteja sitten kipittelen noutamaan lähi-Siwasta maidonhakureissuilla. Ehkäpä kuitenkin saan vielä purkitettua yhden päivämme, jos otan sen oikein tavoitteeksi. Pelkään kuitenkin sen aiheuttavan haukottelua tässä ennestäänkin lapsiperhesuoksi muuttuneessa blogissa ;)

No, jos en mikrofilma yhtä päivää, voin yrittää hiukan kuvailla tämän viikon ohjelmistoa, sillä se on ollut ja jatkunee poikkeuksellisen mukavana.

Olen herkästi sen sorttinen ihminen, että linnoittaudun kotiini ja tajuan sitten jonkin ajan kuluttua, että olisi oikeastaan ihan kiva (lue elinehto) nähdä ihmisiä (siis muutenkin kuin pihalla, mikä toisaalta on erakoituvan ihmisen pelastus). Tajusin, että nyt, kun taas eräs tuttu on palaamassa töihin, olisi kreivin aika pyytää häntä kyläilemään. Miten piristävää olikaan puhua pari tuntia ihan vaan kaikkea maan ja taivaan väliltä!

Tällä viikolla olen myös ainakin parin aivosolun verran uhrannut ajatuksia töihin paluulle. Kävin nimittäin oman aineenopetusalani ops-keskustelutilaisuudessa, jotten putoaisi täysin kärryltä sen suhteen, mitä ammattialallani tapahtuu. Totesin, että sekin oli ihan virkistävää! Olen tähän asti elellyt täysin kotiäitiydestä nauttien, mutta ehkäpä nyt on alkanut tulla vastaan sellaisiakin päiviä, että nykyinen statukseni on alkanut tuntua jumitukselta. Silti olen ihan tyytyväinen siihen, että Alvari voi olla kotona n. 2-vuotiaaksi asti. En olisi hennonnut laittaa häntä hoitoon tätä aiemmin.

No, jotta elämämme ei olisi aivan tuota jumitusta, aloitimme tänään Alvarin kanssa muskarin. Ja hyvä niin - alku ei nimittäin ollut järin lupaava. Kun jäppinen sai tervetulolaulun yhteydessä kanteleen pikkukätösiinsä, hän ei suvainnut sitä, että se olisi pitänyt antaa seuraavalle lapselle! Loppulaulua säestikin meidän sällimme ulvonta... Nyt alkaakin todenteolla meidän Kiinan keisarimme sosiaalistaminen ;)

Tällä viikolla olisi tiedossa vielä myös mm. Alvarin ihka ensimmäinen yökyläily mummolassa, taloyhtiön naisten pikkujoulut (kun ei ehditty joulun alla), ystäväpariskunnan yökyläily pitsantekopuuhineen ja kamerakerho. Ei mun elämä kyllä aina näin vahdikasta ole! Mutta ihanaa, että edes joskus :)

 Kylläpäs tuli tarinaa tähän alkuun. Itse asiassa mun piti postailla näistä:

Tsa-daa! Tässä on Alvarin (tai oikeastaan parempi ilmaisu olisi äidin) toisen käden Me&I kokoelma. Olin ostanut merkin käytettyjä bodyja jo aiemmin ja todennut ne melko hyviksi. Viime syksynä hurahdin kuitenkin näihin housuihin.

Aluksi haaveilin löytäväni Alvarille ne kuuluisat sydänpyllyhousut. Tämän postauksen otsikko on kuitenkin siinä mielessä harhaanjohtava, että sellaisia ole tullut sopuhintaisena ja oikean kokoisena vastaan. Sen sijaan lammas-, yrmysammakko-, ankka- ja omppuhouset ovat! Nuo alarivin housut ovat 74/80 cm kokoisia ja tällä hetkellä käytössä ja nuo ylärivin pökät seuraavaaa kokoa. Omat suosikkini taitavat tällä hetkellä olla nuo punaiset housut sekä yllättäen nuo mustat pandapökät. Me&I:n haaremihousujen malli on kaiken kaikkiaan todella kiva ja kaksoiskoko takaa pitkän käyttöiän.

Ajattelin postailla jossain vaiheessa Me&I:n ja muiden vaatekutsumerkkien naistenvaatteista, mutta tässä yhteydessä voisin kysyä teidän kokemuksistanne.

Mitä mieltä olet Me&I:n vaatteiden laadusta? Oletko ostanut erityisesti lastenvaatteita vai naisten mallisotn vaatteita?

Mukavaa viikon jatkoa!

Ps. Sorry kuvien taso. Kamerat on miehellä työkäytössä...

Hullut Päivät Tildan tyyliin

Moro!

Anteeksi, jos postauksen otsikko johti jotakuta harhaan - en todellakaan aio tehdä postausta, mitä osteskella Hullareilta. No voi toki olla, että viikonlopun aikana siellä tulee sentään käytyä, mutta minulla ei ole varaa ostaa kalliita merkkituotteita hoitovapaan aikana.

Eipä tämä edes haittaa minua! Jos käyttää vähän luovuutta, voi löytää jotakin parempaa. Esimerkiksi täydellisen suomalaisen trenssin 70-luvulta. 35 euroa postareineen hieman kirpaisi sekin budjettiani, mutta tästä on iloa moneksi vuodeksi :D

Laittakaapa merkki mieleenne: Dixi-Coat. Jos sellainen tulee vastaan kirpparilla, se on varma aarre! Omani on tällainen vähän pidempi puuvilla-polyestersekoitetta oleva trenssi. Se on myös aika passelin mittainen aitojen vintagehelmojen kanssa. Minullahan on edelleen käytössä se loistava H&M-trenssi,  mutta se sopii lähinnä tunikoiden ja ladyminimittaisten helmojen kanssa. Esimerkiksi 50-luvun helmat ulottuvat pöyheine helmoineen polven päälle, mikä näkyy rumasti liian lyhyiden takkien alta (tai ok, makukysymys, mutta minua se häiritsee).

Päivän maisema on huikea, mutta niin oli näkymä samalta kalliolta myös toissa iltana, kun mieheni otti kuvia revontulista. Jos saan häneltä luvan, voisin laittaa sellaisen tänne blogin puolellekin.

 

Välillä tykkään tsempata ulkonäön suhteen kotosallakin. Se ei tarkoita mitään ihmeellistä. Hieman hiuspuuteria ja hiukset Tilda-sykerölle (aikaa kuluu 5 min). Sitten kulmiin ja ripsiin hieman väriä ja kenties aurinkopuuteria (toiset 5 min). No, aina ei ole aikaa näihinkään. Siksi fiilis on todella korkealla, kun näin ehtii tekemään. Tulee energinen olo! Vai onkohan kyse sittenkin siitä, että olin eilen lähiurheilukentällä illanhämärässä kuntoilemassa pitkästä aikaa. Toiminnallista treeniä vai mitä se oli.. Lähden kyllä toistekin niin hyvässä porukassa ;) Sitä paitsi ei ole itsestään selvyys täällä maalla, että palveluita on tarjolla ihan naapurissa. Siksipä niitä pitää käyttää, että pysyvätkin valikoimissa!

Päivän asuna on toinen käytetty uutukainen: Me & I:n kietaisumekko. Siinä oli hieman pesunukkaa, mutta ihan kelpo leninki kotioloihin. Toimii puoli-imettäjälläkin. Koru on puolestaan turkulaisesta Art & Design-liikkeestä, jossa on muuten mukavan monipuolinen valikoima vintagekoruja. Käykääpä vilkaisemassa!

Mukavaa päivänjatkoa ja käykääpä viimeiset villahousutkin klikkailemassa postaustoiveitanne tuolla sivupalkissa. Kysely on auki vielä noin vuorokauden :)

Sydän vähän kaikelle

Tervehdys!

Kyllä kuppi on puoliksi täynnä. Totesin sen tänään, kun katselin poikaa keinutellessa pihapiirin ruskanhehkuista puustoa.

On totta, että hermot ovat olleet viime aikoina vähän tiukoilla: Pari viikkoa flunssaa. Päiviä, jolloin ei ole omaa aikaa. Pienen miehen nurkkaan paiskaamia mukeja ja sormiruokia. Käninää, jos äiti ei huomaa. Jatkuvasti kurainen eteinen (keittiön töhmistä nyt puhumattakaan)...Listaa voisi jatkaa loputtomasti.

 

Sitten on kuitenkin niitä ihania juttuja: Pienen miehen hymyjä. Hetkiä, kun taapero painaa päänsä äidin rintaa vasten ja jokeltaa. Takuuvarmaa (ja hyvää) seuraa oman pihan hiekkalaatikolla. Pappa, joka ajelee bussilla Alvaria tapaamaan ja päästää äidin nukkumaan köhäänsä. Skype, jolla ottaa yhteyttä toisiin isovanhempiin ja ulkomailla asuviin vertaistilanteessa oleviin ystäviin. Onnistuminen uuden reseptin kanssa. Se, kun poika nukkuu yhteensä kolme tuntia päikkäreitä... Tätäkin listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Niin ja muuten, Kate Winslet oli jossakin antamassaan haastattelussa oikeassa. Kukin synnyttänyt saakoon palautua rauhassa. Naisella menee keskimäärin vuosi ennen kuin kroppa alkaa tuntua omalta. Allekirjoitan tämän täysin ja onneksi en myynyt tämän enempää vintagekalustoani etiäpäin. Vyötärö ei ole entisellään, mutta muuten tunnistan vartaloni jo omakseni :)

Tildukan syysmuodin ykkösjuttu on näköjään sydämet. Ihan aallon harjalla ollaan sikäli, että 70-luku on kuulema muotia ja siksipä ylläni on viime aikoina näkynyt aito kotikutoinen 70-luvun maksihame On sitten muotia tai ei, musta-valkoinen printti ja runsas helma lumosivat minut loppukesän Alles Gute Vintage-käynnillä.

Maksihameen pariksi sopii mielestäni erinomaisesti Ihana Kirppikseltä taannoin löytämäni muutaman euron kollaripaita, jonka voi höystää söpöllä bambi-aiheisella korulla. Alvarin ohella minäkin vanhenin tuossa syyskuun puolella ja juhlistin sitä ostamalla Televisio Lifestyle Storesta tuon Pilke Designin nelikoipisen.

 

Toinen runsaasti käyttöaikaa saanut uutuus on kesällä huutonetista huutamani Me & I:n sydänmekko, jota olen ihastellut muutamallakin tuttavallani. No, en tiedä, pitäisikö tuota kutsua enemmin tunikaksi, sillä xs-koko oli ehkä inan verran nafti ;) Mutta kun ostaa toisana kätenä eikä kutsuilta, niin siihen on tyydyttävä, mitä saa :)
 

Vielä hieman syksyisiä fiilistely kuvia. Possukkamme sai viimein eilen vähän callunoita kaverikseen. Sain kaivettua myös lyhtyvarastoni käyttöön.



Kotiäidin vapaahetken voi käyttää myös nautiskellen edellisen päivän aherruksen tuotoksia: couscousia, uunijuureksia vuohenjuustolla ja itsetehtyjä kasvis-fetapihvejä tsatsikilla höystettynä. Nam! Kasvisruoka on vain niin hyvää!

Mukavaa päivänjatkoa kaikille!

Edit. Ps Olisiko jollakulla tarvetta korkkaamattomille Minna Parikan valkoisille Raqueleille, joita on pari kertaa vain sovitettu sisätiloissa? Jos on, niin ota s-postitse yhteyttä minuun, niin laitan kuvia kengistä. Kenkien koko on 37 ja hintapyyntö 200 e + mahdolliset postituskulut.

Alvarin Body Awards

Tervehdys!

Tässä noin yhden vuoden kokemuksella Alvari ja hänen äitinsä ajattelivat jakaa kokemuksiaan vauvojen perusvaatekappaleista eli bodyista.

Alvari on ollut koko pienen ikänsä henkeen ja vereen body-vauva. Kaikenlaista puseroa ja paitaa on saatu aika ajoin lahjaksi, mutta tämän ryömijän kohdalla ne ovat jääneet kaapin pohjille lojumaan. Muutenkin bodyt pysyvät mukavan napakasti matkassa ja kunhan malli ei ole ollut liian piukka, on poika niissä myös viihtynyt.

Haasteellisin elementti bodyjen käyttöön Alvarin kohdalla on liittynyt - no, ryömimiseen. Silloin, kun 11 kuinen ryömii pitkin tikkuisia patioita ja terasseja on kulutusjäljet myös sen mukaisia. Toisaalta tästä on nyt teille lukijoille se hyöty, että saatte kuulla oikein asiantuntijataholta, millainen materiaali on kestänyt kulutusta. Alvari on testannut asian kaikkien puolesta ;D

Tässä Alvarin Top3 bodyjen osalta ja muutamia muita huomioita:

3. sija 

Noshin kankaasta tehty body

Ystäväni Hanna ompeli Alvarille muutaman kesäisen bodyn. Aluksi tuntui siltä, ettei tällaisille lyhythihaisille bodyille tulisi mitään käyttöä koko kesänä. Onneksi elokuu korjasi tilanteen! Noshin Ilves-kangas on ihanan paksua materiaalia, sertifikoitua luomupuuvillaa. Joukossa on 5 % elastaania, mikä tekee kankaasta erittäin miellyttävän tuntuisen. Ilves-body joutui ehkä tavallistakin kovempaa testiin, sillä sen käyttö ajoittuui kauteen, jolloin Alvarin meno oli jo erittäin kovaa - ryömimällä mentiin hetkessä kymmeniä metrejä, mutta konttaamisasennosta ei ollut tietoakaan.... Jonkin verran ulkonevaa pesunukkaa on tullut, mutta lieko materiaalin ja väriyhdistelmän ansiota, se ei hirveästi haittaa esteettistäkään silmääni.

Vakuutuin Nosh-laadusta sen verran, että tilasin alesta samassa kuosissa kokoa suuremman Noshin valmisbodyn. Monet tuntuvat tykänneen siitä, että merkin bodyissa on haarassa jatkopala. Se vaikuttaa fiksulta idealta ja olisi suotavaa ottaa käyttöön muillakin merkeillä!

Noshin pisteitä nostaa myös se, että vaatteet suunnitellaan Suomessa ja ommellaan Portugalissa. Tämä tarkoittaa, että EU:n sisäiset turvallisuusstandardit koskevat Noshin tuotteita.

Nosh olis varmaan ollut korkeammallakin palkintopallilla tässä kisassa, jos minulla olisi ollut enemmän kokemusta merkistä. Nyt käyttöä on kuitenkin onneksi odottamassa muutama ihanuus... ;)

2. sija 

Lindexin bodyt

Meidän taloutemme ykkönen halvemmista ketjuvaatemerkeistä on ollut ehdottomasti Lindex. Tykkään ensinnäkin ihan mahdottomasti merkin designista - siinä yhdistää jotenkin ihanalla tavalla leikkisyys jonkin asteiseen trendikkyyteen. 

Ohimainintana on todettava ensiksi se, että Lindexin collegepöksyt ja ribbihousut (joita saa kolme kahden hinnalla) ovat ihan huippuja: kestäviä ja hyvin yhdisteltäviä. Bodyt kestävät hyvin jatkuvaa pesua ja kuivausrumpua. Suosin tältäkin merkiltä sellaisia bodyja, joissa on joukossa elastaania.

Miinusta tulee valitettavasti ei-eurooppalaisesta tuotannosta.

1. sija 

Me & I-bodyt

Tiedän, että kärkivalintani saattaa jakaa mielipiteitä. Nostan kuitenkin Me & I-merkin bodyt tässä skapassa ykkösiksi. Tässä muutamia syitä:


Keväällä ostin 6-7 euron kappale hintaan muutaman käytetyn Me & I bodyn. Voi olla, ettei edellinen omistaja ollut ehtinyt niitä liiemmin käyttää; ainakin ne olivat moitteettomassa kunnossa. Uskomattominta on, että ne ovat nyt kolmen kuukauden käytön jälkeen EDELLEEN moitteettomassa kunnossa: ei pesunukkaa, ehkä ihan vähän hahtuvaa.

Kyseessä ovat Me & I:n yrmysammakko ja sammakkoprinssi bodyt, jotka sisältävät elastaania. Ehkä tämä on se merkittävin tieto, sillä merkin elastaanittomat bodyt (esim. eräs kuumailmapallobody) eivät ole kestäneet kulutusta samalla tavoin. Jatkossa aionkin suosia Me & I:lta vain noita joustobodyja. Mutta jos löydätte jostakin käytetyn yrmybodyn, ostakaa ehdottomasti pois!

Kivaa Me & I:n bodyissa on myös se, että ne ovat kaksoiskokoja. Tämä pidentää niiden elinkaarta. Alvarikin on tosiaan käyttänyt noita kahta mainitsemaani bodya reilusti yli kolme kuukautta. Nyt kaapissa on odottamassa Alvaria samainen Yrmy-sammakko kokoa suuremmassa koossa :)

Alvarin kaikki Me & I-bodyt on ostettu käytettyinä. Vaikka olenkin pääasiallisesti tykännyt Me & I-tuotteista, miinusta voisi antaa joillekin myyjille: jotkut kuvittelevat, että toiset ovat valmiita maksamaan merkkibodysta mitä vain, vaikka siinä olisi esimerkiksi tahroja. Kohdalleni on valitettavasti sattunut yksi ikävänpuoleinen tori-fi kauppa ja toisaalta kirppareilla olen ihmetellyt hinnoittelutasoa tahraisten bodyjen suhteen.

Plussaa Me & I saa myös siitä, että bodyt ovat valmistettu Euroopassa. Merkin vaatteilla on myös  OEKO-TEX-laatusertifiointi. 

Muista merkeistä voisin antaa positiiviset mainninnat esimerkiksi merkeille Molo ja Pomp de Lux. Valitettavasti en vain tykkää suurimasta osasta ensin mainitun kuoseista... Alla oleva dalmatialaiskeko oli ihan jees ja matkaostos Tanskan-maalta eli Molon kotimaasta. Pompin kutsuilla taas kiukustun usein siitä, että tyttöjen mallisto on niin paljon laajempi ja kekseliäämpi kuin poikien... Yleensä lohduttaudun merkin kutsuilla syömällä, juomalla tai ostamalla itselleni jotain (esim. tänä syksynä ostin yhden neuletakin)...

Kokemuksemme kyseisistä merkeistä ei ole kuitenkaan kovin pitkä, sillä olemme siirtyneet Alvarin vaatteissa juuri kokoon 80 cm, ja Alvarin edellä mainittujen merkkien ovat tätä kokoa.

Halpamerkeistä on muuten iloisesti yllättänyt Lidlin Lupilu-merkki, jonka bodyja poitsullamme on ollut muutamia. Kestävät kokonsa puolesta käytössä tosi pitkään! Parhaat sukat taas valmistaa Polarn o. Pyret, jonka bodytkin ovat kyllä laadukkaita myös käytettyinä! Mulla ei tainnut nyt vaan olla kuvia niistä ;)

Olisiko teillä huomioita tai kommetteja aiheeseen? Ainakin esikosten odottajat kuulisivat mielellään kokemuksianne vauvojenvaatteista :)

Kuulemisiin taas!

Ps. Olen vastannut nyt edellisen postauksen kommetteihin. Te, jotka olette seuranneet keskustelua, käykääpä vilkaisemassa, sillä sinne tuli erittäin mielenkiintoisia kommetteja myös tässä parin päivän viiveellä :)