Vihoviimeinen häälahja :)

Uutta viikkoa kaikille!

Vaalit on nyt pidetty ja tämänkin yhteiskuntaopin open päässä on jälleen raksuttanut paljon kaikenlaista. Sanottavaakin varmasti olisi, mutta jatkan poliittisesti sitoumatonta linjaani täällä blogin puolella. Sen verran totean kuitenkin ihan ääneen, että oli äänestystuloksesta mitä mieltä tahansa, piristävää oli kuitenkin se, että kohtuullisen runsas joukko itseni ikäisiä nuoria naisia pääsi valtakunnallisesti läpi. Suotavaa nimittäin on, että poliittisen kirjon ohella kansa tulee edustettuna myös muilla akseleilla, kuten lavean ikäjakauman ja sukupuolisen tasa-arvon kautta. Matkaa vielä täydelliseen 100 miestä 100 naista-jakaumaan on, mutta vielä huolestuttavampaa on ollut eduskunnan ukkoutuminen (pappautuminen)! Huolimatta siitä, mikä nuoren naiskansanedustajan poliittinen sitoutuminen on, uskon, että yhtymäpintaa tällaisen nuorehkon äidin kanssa luo samantapainen elämäntilanne.

Mutta ei sen enempää tästä aiheesta. Tämän blogin huhtikuinen huipentuma on ehdottomasti se, että olemme vihdoin keksineet (päässeet jonkin asteiseen yksimielisyyteen siitä), miten käyttää vuosia sitten appivanhemmiltamme häälahjaksi saamamme 1000 euroa. 

 

Aivan oiken! Se käytetään nyt sitten olohuoneen antiikkisohvan kunnostamiseen! Voin sanoa, että jo oli aikakin tehdä jokin ratkaisu sohvan suhteen. Kuten joskus aiemmin mainitsin, sohvan sisuksista tupruilee jotakin epämääräistä paksumpaa pölyä, ja kaiken kaikkiaan sohvan plyyshipinta on järkyttävän vaikea pitää pölyttömänä ja puhtaana.

Mutta tästä se riemu vasta sitten alkoikin... Ensin piti löytää verhoilija! Selvittelin jonkin verran vaihtoehtoja Turun seudulla, mutta olemme nyt päätymässä erääseen oman paikkakunnan pienyrittäjään. En mainosta häntä tässä vaiheessa nyt sen enempää, tokihan haluan nähdä työn jäljen ensin :) 

Viime viikolla pyörät lähtivät kulkemaan kuitenkin jo sen verran eteenpäin, että kyseinen varteenotettava verhoilija teki meillä kotikäynnin ja toi mallikankaita testattavaksi.

Huh, mitä hommaa! Kangasvaihtoehtoja oli lukemattomia. Pientä rajausta saatiin kuitenkin sillä, että meikäläinen oli saanut fiksaation siihen, että sohvan tulisi jatkossakin olla kotimme väriläiskä. Potentiaalisen värimaailman aprikoin olevan jotakin viileää marjanpunaista nykyisestä tummanpunaisesta aina pinkkeihin saakka. 

Kangas voisi olla kuvioton ja yksivärinen, mutta se saisi kuitenkin olla mahdollisesti eläväpintainen. Valitun kankaan pitäisi myös sopia Ritva Kronlundin Kirsikankukka-tapetin kanssa sekä sointua sohvan punertaviin puuosiin sekä harmaaseen villamattoon. Mielellään kangas saisi olla myös helppohoitoinen ja keskihintainen...

Näillä raja-arvoilla kangasvalikoima sitten tipahtikin yllättävän alas! Sopivia punaisen sävyjä olikin yllättävän vaikeaa löytää yhdistetynä miellyttävään ja helppohoitoiseen materiaaliin. 

Verhoilija ehdotti itse kankaaksi Lauritzonin hieman eläväpintaista kangasta, josta saattaisi ihan fairy-vedellä putsata pois tahroja. Kuulema jopa vaaleistakin kankaista lika lähtisi yllättävän hyvin pois! Tuossa ylhäällä näkyvässä kuvassa oleva viininpunainen kangas on melko lähellä sohvan nykyistä kangasta, mutta lähempi tarkastelu osoitti sen kuitnekin hieman liian oranssiin taittuvaksi, mikä ei mielyyttänyt silmäämme. Sen sijaan pakan vaalein kangas, tuo jäinen pinkki valikoitui yhdeksi varteenotettavaksi vaihtoehdoksi. Kysymys kuuluu kuitenkin, että onko se liian haalea verrattuna nykyiseen tummanpuhuvaan kankaaseen? Lisäksi mietin, riiteleekö väri punertavien puuosien kanssa. Tapettiin sen sijaan kangas sointuisi ihan kivasti sekä myös harmaaseen villamattoon.

Tässä reilun viikon pähkäilyn jälkeen, saimme lisää kankaita mallailtavaksi. Yllättäen aloinkin miettiä, olisiko pehmeän utuinen sini-harmaa sittenkin parempi vaihtoehto uudeksi päälliseksi. Lauritsonin Vintage-kokoelmassa olisi tarjolla muutama varteenotettava vaihtoehto - kuviopintainen vaaleamman harmaa sekä tummemman siniharmaa.

Itse mietin jo tuota kuviollistakin, mutta mies torppasi sen. Nyt sitten  olen kovastikin pohtinut tuota tummemman harmaata. Se sointuisi ainakin todella kauniisti noihin puuosiin ja ei riitele myöskään tapetin kanssa. Tällä valinnalla huoneen punasävyinen harmonia, jota aiemmin tavoittelin, häviäisi, mutta haitanneeko tuo..

Olisikohan aika siiryä hieman erilaisiin tunnelmiin tässäkin olohuoneessa?

Ääk, auttakaapa Tildaa pohdinnoissa eteenpäin!

Mitä mieltä olet, mikä väri miellyttää omaa silmääsi? Harmaa, pinkki vai jokin muu? Muitakin väriehdotuksia voi siis ideoida ja antaa kangassuosituksia!

Mukavaa päivänjatkoa!

Äitiyspakkaus 2014

Maanantaista!

Nyt äkkiä simmut kiinni ja johonkin toiseen osoitteeseen, jos tämänvuotinen äitiyspakkaus tunkee ulos jo silmistä ja korvista!

Ajattelin kuitenkin jakaa lukijoitteni kanssa fiiliksiäni tämän uskomattoman hyvinvointivaltion aikaansaannoksen suhteen, sillä kaikki teistä eivät kaiketi ole pelkkien mammablogien seuraajia.

Yhteiskuntaopin opettajana olen vuosia laittanut ysiluokkalaiset kirjoittamaan tarinaa tuiki tavallisesta suomalaisesta Virtasen perheestä, jolle sattuu ja tapahtuu elämän aikana kaikenlaista. Nuorten tehtävänä on ollut kirjoittaa tarinaan mahdollisimman paljon käänteitä, joissa yhteiskunnan turvaverkko on ottamassa vaikeuksiin tai erityisen herkkään tilanteeseen joutuneita kansalaisiaan.

Monen monituiset naurut olen ehtinyt matkan varrella nauraa, sillä ihan kamalia ja kamalan ihania juonenkäänteitä vieroitushoidoista uusioperheiden kommelluksiin ja raadollisiin pettämis- ja kuolemantapauksiin on noissa tarinoissa vastaantullut. Pointti on kuitenkin mennyt yleensä perille - yhteiskunta on auttanut jäseniään monin tavoin matkan varrella. Eräs suosituimmista juonikuvioista on tietysti salamarakastuminen ja pienen vauvan "pullahtaminen" maailmaan ;) Useinmiten nuo ah, niin rakastuneet vanhemmat ovat valinneet rakkauden hedelmälleen juuri äitiyspakkauksen hyödyllisine tarvikkeineen :)

Vaikka asioita opettaisi kuinka paljon tahansa teoriassa, todellisuus saattaa yllättää ja mykistää. Eilen postista hakemani äitiyspakkaus saapui ensinnäkin pikapikavauhtia (reilussa viikossa) ja on oikeasti varsinainen runsauden sarvi. Tuota sisältöä ei voi oikeasti rinnastaa siihen 140 euron korvaukseen, vaikka ymmärränkin hyvin, että monilapsiseen perheeseen ei sitä kolmatta pakkausta ehkä enää hankita. Sen sijaan tällainen toivottavasti ensimmäisen elävän lapsen odottaja on tällaisesta äidiksi ja perheeksi tunnustamisesta niin otettu ja iloinen :) :)

Mutta mitkäpä vaatekappaleet olivat TIldan erityisiä suosikkeja? En oikeasti ole ehtinyt vielä kaikkeen tutustumaan ja hyödyllisyysaspekti selvinnee tietysti vasta käytössä, mutta tietyt värikkäät kuosit ja heh, eläimet vetivät tietysti meikäläistä puoleensa ;)

1. Tuo ylimmän kuvan oravihaalari on niin lutuinen ja todennäköisesti sopiva meidän veikalle sitten keväänkorvilla.

2. Karsastin hieman tuota pallerobodya etukäteen kuvan perusteella, mutta rusehtavan oranssi väri voikin olla tosi söpö syysvauvelille! Äitini muuten vinkkasi, että jalkaterälliset bodyt ovat ehdottamat alle puolivuotiaiden kanssa. Miksiköhän kaupoissa myydään niin paljon aikuismaisia collegehousuja yms. pikkuisille?

3. Foorumeilla luuhanneena tiedän, etteivät kaikki mammat ole pitäneet tämän vuotisen toppahaalarin kuosista. Minusta taas tuo siihen kirjattu runo on ihan söötti,  ja hei - ilmainen lämpöhaalari! En valittaisi!

4. Kurreja löytyi pakkauksesta vähän enemmänkin... En haluaisi pukea pikkuistani pelkkään retrokuosiin, mutta tämä on vain... en kestä... ihan liikkis!

5. Lämpöpussi on tänä vuonna koristeltu ihanilla aapoilla :D Ihan huippu!

6. Ja tämä pussilakana! Voisin kuvitella, että se olisi mieheni suosikki, kunhan hän malttaa vähän paremmin pakkaukseen tutustua :)

No, miltä pakkaus vaikuttaa? Mitkä olivat sinun suosikkisi näistä tai koko sisällöstä?

Lisätietoa tämän vuoden pakkauksesta ja sen sisällöstä löytyy Kelan sivuilta.

Mukavaa illanjatkoa!

Ps. Ehkäpä nyt sitten huomenna ehdin vanhojen postausten kommenttien kimppuun.

Tämänpäiväiset

Keskiviikkoista!

Tänään mennään  perinteistä perinteisemmilläkin päivän työasukuvilla.

Jotenkin ihan hulvatonta, että kuvat saattoi ottaa pihalla tähän aikaan vuodesta, eikä edes palellut ;)

 Asukoostumus sisältää jälleen uutta sekä vanhaa, myös kierrätettyä.

Ruskea villakangastakki ja nahkasaapikkaat ovat ajalta miekka ja kirves eli ennen blogin perustamista ;) Hyvin toimivat vielä edelleenkin, takki on Vero Modan selkeästi sitä parempaa tuotantoa ja saappaat ostettu Halosen aleosastolta siihen kultaiseen aikaan, jolloin kyseisen liikeen aleosasto oli ainakin Turussa ihan käsite kattavuudeltaan ja laadultaan. Sopuhintaisia nahkakenkälöytöjä tuli tehtyä useampiakin...

Panta on löytö Brick Lanelta, Lontoosta. Se on nyt uustuotantoa, mutta erään tuunaajatytön omaa tuotantoa.

Moitteettomassa kunnossa ollut Onlyn trikootunikalörpäke taas löytyi taas tammikuussa Ihana Kirppikseltä. Näistä elementeistä Tildan päivän asu oli tällä kertaa koottu :)

Mukavaa illanjatkoa!

Ps. Tietääkö kukaan yhteiskuntaopin ope, miten vuokrarästeihin suhtaudutaan omaisuuden ositustehtävässä (ero avioliitosta/rekisteröidystä parisuhteesta), jos vuokrasopimus on siis ollut vain toisen nimissä. Onko se siltä jokapäiväsitä elämää varten otettua velkaa, joka jaetaan molempien kesken? Vitsit, lakitieto on oikeasti mun heikko lenkki. Se on täynnä poikkeuksen poikkeuksia... Saa juristitkin tähän vastata tai valitettavan tilanteen kokeneet.... Anyone pliis!

Haluammeko historian historiaan?

Iltaista!

Uh-huh! Nämä tämän vuotiset talvikelit ovat omiaan nitistämään viimeisetkin mehut ihmisraasuista. Synkeässä säässä parhaita lääkkeitä ovat tietysti kahvimuki sekä pieni hymy ja ystävälliset sanat puolin ja toisin. Pidetään tämä mielessä :)

Kelien lisäksi allekirjoittanutta on pohdituttanut ja suorastaan kylmännyt keskustelu tulevasta lukion tuntijakouudistuksesta. Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmä luonnosteli joulun alla kolme vaihtoehtoista mallia. Kaikissa malleissa keskeistä on kaikille pakollisten yhteisten kurssien vähentäminen. Niistä radikaalein mahdollistaisi lukion käymisen esimerkiksi lähes ilman historian ja yhteiskuntaopin opintoja - asioita vain raapaistaisiin yhden kurssin pituisessa humanistis-yhteiskunnallis-katsomuksellisessa opintokokonaisuudessa.

Uudistuksen tavoiteena on tietysti lisätä opiskelijoiden mahdollisuutta opiskelella syvällisemmin (IB-lukion tyyliin) joitakin tiettyjä aineita esimerkiksi erilaisten soveltavien teemakurssien avulla. Tämän toivottaisiin ilmeisesti tuottavan nykyistä enemmän eri aloilla tarvittavia innovaattereita uudenlaisen osaamisen kera.

Ydinkysymys on kuitenkin, mitä haluamme lukiolta? Haluammeko, että se toimii alempana portaana ammatilliselle koulutukselle vai onko yleissivistykselle edelleen tilausta?

Mielestäni kaikkea ei voi mitata esimerkiksi rahassa. Valitettavasti nuori, joka on lukiovalintojensa edessä ei välttämättä tätä ymmärrä tätä. Sen takia yhteiskunnassa on tehtävä tiettyjä arvovalintoja siitä, että joitakin aineita olisi hyvä lukea, vaikkei se omaa rahakasta (tai vähemmän rahakasta) uravisiota tukisikaan.

En tiedä, haluaisinko toimia opettajana sellaisessa "demokraattisessa" yhteiskunnassa, joka ei opeta kaikille lukiolaisilleen kansanvallan ja sen toiminnan periaatteita ja vaikutuskeinoja tai jossa ei nähdä taloudellisten ilmiöiden merkitsevyyttä kaikkien kansalaisten kannalta. En ymmärrä, miten edellä mainitut asiat voidaan tunkea järkevästi yhteen lukiokurssiin (psykologian, uskonnn ja filosofian ohella).

Lisäksi suomalaisen yhteiskunnan tuntemus tai kansainvälisen politiikan ymmärtäminen vaatii jonkin verran historian osaamista. Ehkä kurjista sodista ja holokaustista muistuttaminen on kuitenkin turhaa - voihan tiedon aina hakea itsekin, jos kiinnostaa. Varmasti näin on esimerkiksi lukiolaisten liiton valveutuneen johtoportaan kohdalla, mutta epäilen, ettei kyseiset kurssit skipannut keskivertolukiolainen asioiden eteen paljon näkisi vaivaa - tuottaahan monille päänvaivaa selvitä äidinkielen kurssien pakollisista kirjalistoista.

Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmän ehdotus korostaa yleissivistyksen vahvistamista ja kokonaisuuksien hallintaa. Olen Helsingin Sanomien mielipidepalstalla uudistuksesta näkemyksensa julkaisseiden turkulaisten kollegoitteni kanssa samaa mieltä siitä, että me historian ja yhteiskuntaopin opettajat emme halua olla kehityksen jarruina. Nurkkakuntaisuus ja oppiaineiden välisten keinotekoisten muurien tulisi olla historiaa.

Mahtaako yhteiskunnassa olla kuitenkaan tarpeeksi selkeää kuva, millaista historian opetus nykypäivänä on? Vuosilukujen pänttäämisen (ah, tuota ihanaa keskustelunavausteemaa aina, kun esittelen mitä teen työkseni) sijaan oppiaineissamme harjoitellaan monenlaisia taitoja kuten lähde- ja mediakritiikkiä, tilastojen ja kaavioiden lukutaitoa ja kuva-analyysiä. Näitä taitoja vaaditaan sellaisenaan useimmissa historian ja yhteiskuntaopin ylioppilaskokeissa toisin kuin monissa muissa reaaliaineissa. (Voisi sanoa, että osittain nuo tehtävät ovat lähellä äidinkielen tekstitaidonkokeen tehtäviä.)

Sirpaletiedon sijaan molemmissa aineissa korostetaan myös eri oppiaineiden rajat ylittäviä kokonaisuuksia ja ilmiöiden syy-seuraussuhteita. Toki paljon on tehtävää ja kehitettävää ja uskon, että erityiset vielä selkeämmin oppiaineiden rajat ylittävät kurssit ovat paikallaan. Kaikkea jo olemassa olevaa hyvää ei kannata heittää roskakoppaan ja olen yhä sitä mieltä, että jonkin verran substanssia on hallittava ennen kuin taitoja voi opetella. Miten tuo substanssin haltuun otto sitten tapahtuu, siihen en ole ainakaan itse löytänyt vieläkään viisasten kiveä, vaikka joka vuosi jotakin uutta ottaa käyttöön. Joitakin vuosia sitten pohdin asiaa näin.

Oma kantani lienee käynyt tämän postauksen myötä ilmi. Olen valmis uudistuksille ja erilaisille aihekokonaisuuksille, mutta toivon historian ja yhteiskuntaopin säilyttävän suurimman osan kursseista ennallaan. Ehkä niitä antiikin pylvästyyppejä voisi opiskella vapaaehtoisella kurssillakin, mutta kyllä yleiskuva maailman ja isänmaan historiasta tulisi tarjota kaikille kuten myös jonkinlainen syvempi käsitys nykypäivän globaalien ja poliittisten ilmiöiden taustasyistä. Yhteiskuntaopin nykyisiin pakollisiin kursseihin ei pitäisi koskea lainkaan!

Mitä mieltä itse olet opetus- ja kulttuuriministeriön asettaman työryhmän uudistushahmotteluista? Mitkä historian ja yhteiskuntaopin kurssit pitäisi omasta mielestäsi säilyttää pakollisina ja mitkä voisivat puolestaan voisivat olla vapaaehtoisia? Miksi näin? Miten reaaliaineiden opiskelu pitäisi ylipäätään lukiossa toteuttaa? Tässä lopuksi suoraan nykyisestä opetussuunnitelmasta haettu lista muistutuksena:


Historia

Valtakunnalliset pakolliset

1. Ihminen, ympäristö ja kulttuuri (HI1)

Kurssi tarkastelee ihmisen ja luonnon vuorovaikutusta sekä tämän tuloksena tapahtunutta kulttuuriympäristön rakentumista ja kehittymistä esihistoriasta nykyaikaan.

2. Eurooppalainen ihminen (HI2)

Kurssi tarkastelee eurooppalaisen kulttuurin keskeisiä saavutuksia sekä eurooppalaisen ihmisen

maailmankuvan muutosta ja sen taustalla vaikuttanutta tieteellistä ja aatehistoriallista kehitystä.

Kurssilla tutustutaan eurooppalaisen kulttuurin tuotoksiin erityyppisen historiallisen lähdeaineiston avulla. Kulttuuri ymmärretään laaja-alaisena käsitteenä

3. Kansainväliset suhteet (HI3)

Kurssi tarkastelee kansainvälisen politiikan keskeisiä tapahtumia, taustoja ja muutoksia 1800-

luvun lopulta lähtien. Kurssilla analysoidaan kansainvälisen politiikan ilmiöitä taloudellisen,

aatteellisen ja valtapoliittisen kilpailun perusteella. Kurssin keskeisiä tarkastelunäkökulmia ovat

demokratia vastakohtanaan diktatuuri

4. Suomen historian käännekohtia (HI4)

Kurssin tarkoituksena on analysoida Suomen historian keskeisiä muutosprosesseja ja kehityslinjoja 1800-luvulta nykyaikaan. Keskeisiä tarkastelunkohteita ovat Suomen valtiollisen ja

kansainvälisen aseman muuttuminen, muutoksiin liittyvät kriisit, siirtyminen sääty-yhteiskunnasta kansalaisyhteiskuntaan sekä taloudelliset ja kulttuuriset murrokset.

Valtakunnalliset syventävät

5. Suomen vaiheet esihistoriasta autonomian aikaan (HI5)

Kurssi tarkastelee Suomen historian keskeisiä kehityslinjoja ennen vuotta 1809 sekä

suomalaista kulttuuriperintöä.

6. Kulttuurien kohtaaminen (HI6)

Kurssilla tarkastellaan valinnaisesti jonkun tai joidenkin kulttuuripiirien ominaispiirteitä ja

nykyaikaa sekä kulttuurien välistä vuorovaikutusta. Kulttuuri ymmärretään kokonaisvaltaisena

käsitteenä. Käsiteltävät kulttuurialueet valitaan Euroopan ulkopuolelta. 

Yhteiskuntaoppi

Valtakunnalliset pakolliset

1. Yhteiskuntatieto (YH1)

Kurssi perehdyttää valtiolliseen ja yhteiskunnalliseen järjestelmään ja keskittyy suomalaisen yhteiskunnan analyysiin valtio-opin, sosiaalipolitiikan ja sosiologian käsitteistöä ja teorioita hyödyntäen. Keskeisiä näkökulmia ovat yhteiskunnan perusrakenteiden kehitys, valta ja vaikuttaminen

2. Taloustieto (YH2)

Kurssi johdattaa ymmärtämään talouselämän toimintaperiaatteita. Se pohjautuu taloustieteisiin.

Se käsittelee mikro- ja makrotalouden kysymyksiä kuluttajan, yritysten ja valtioiden näkökulmasta. Kurssilla tutustutaan talouselämään erityyppisten tilastojen ja muiden lähteiden avulla

Valtakunnalliset syventävät

3. Kansalaisen lakitieto (YH3)

Kurssi antaa perustiedot Suomen oikeusjärjestyksestä ja opettaa opiskelijaa valvomaan omia

oikeuksiaan sekä hoitamaan yksinkertaiset oikeustoimet itse.

4. Eurooppalaisuus ja Euroopan unioni (YH4)

Kurssi perehdyttää opiskelijat Euroopan unionin toimintaan, yksittäisen kansalaisen asemaan

yhdentyvässä Euroopassa sekä kannustaa osallistumaan ajankohtaiseen Euroopan unionista

käytävään keskusteluun.

(Blogi)kaapista ulos ja jalat rahille!

Jesh! Vuoden oppitunnit ovat pulkassa! Jäljellä on enää joulujuhla tiernapoikineen;) Siinä välissä voi heittää jalat ylös soffalle :)

Olen viime päivinä miettynyt jälleen paljon bloggaamista. Monella tapaa. Eräässä luokassa syntyi keskustelua Idols-sukupolven elämänasenteesta; siitä että kaikki pitäisi saada nyt ja heti, monien epärealistisista haaveista saavuttaa taloudellista menestystä esimerkiksi sosiaalisen median (hah, esim. muotibloggauksen) tai pokeriammattilaisuuden avulla. Siitä, että monilta nuorilta valitettavasti puuttuu intohimo tai halu raa'alla työnteolla ja sitkeydellä saavuttaa asioita.

Totesimme yhdessä, että monien nuorten asenne on aika hälyttävä, ei tietenkään kaikkien. Koulutuksen ilmaishyödykeluonne ei kuitenkaan opeta arvostamaan sitä tai asioihin panostamista. Mennään usein sieltä, mistä aita on matalin, haaveet ovat epärealistisia. toisin on monessa muussa maassa. Keskustelumme luokassa oli todella hyvää ja syvällistä.

Kyseinen luokka on muuten ainut, jonka kanssa olen avoimesti puhunut bloggaamisestani, vaikka varmasti siitä monet muutkin tietävät. Asia nousi esille jo eräällä kuluttajanvalistusta käsitelleellä tunnilla, kun käsiteltiin mainonnon muotoja ja hyvän kuluttajuuden taitoja. Minulta kysyttiin, että mites omassa blogissasi, teetkö kaupallista yhteistyötä. Sanoin, että välillä, jos koen hyödykkeen jollakin tapaa istuvan blogini tyyliin ja periaatteisiini, mutta aika hyvin kaupalliset toimijat kiertävät tällaiset blogiportaalien ulkopuoliset. Sitä yritin painottaa, että merkkaan aina ilmaishyödykkeiden tai tapahtumien osalta yhteistyökumppanini ja näin muidenkin bloggaajien tulee toimia. Kuluttaja-asiamies on laatinut ohjeet mainonnalle erityisesti ammatikseen bloggaaville, mutta toki niitä on hyvä noudattaa kaikkien muidenkin.

Blogikeskustelu jatkui muillakin tunneilla. Huomaan viitanneeni hyvinkin luontevasti blogiini sopivissa yhteyksissä. Olen tästä oikeastaan tosi iloinen. Uskon, että tällaisen ajasssa kiinni olevan opettajan (vaikken kyllä ymmärrä instaamisesta, vloggaamisesta tai twiittaamisesta mitään...) sanomisia saatetaan (ehkä) kuunnellakin.

 

Kerroin oppilaille myös ensi vuoden vaatelakosta. Se tuntui herättävän ajatuksia kuulijakunnassa kuten myös minussa. Päätös on nyt lopullisesti sinetöity. Kun olen oppilailleni asian maininnut, en voi enää perääntyä. Tilanne on vähän sama kuin pitäessäni erään aamunavauksen viime vuonna. Soitin tuolloin sen Eila-mummon räpin ja haastoin nuoria soittamaan tai moikkaamaan isovanhempiaan. Lupasin tehdä samoin itse. Seuraavalla viikolla minulta tultiin kysymään, olinko soittanut. Voiko tähän enää mitään lisätä... ...ymmärtänette varmaan yskän! Merkityksellisen aikuisen  (joo teinit, opekin on sellainen vaikkette sitä myöntäisikään) antamalla mallilla on merkitystä. Ja malliksi laitoin tänään Ihana Kirppikseltä kolmella egellä löytämäni käyttämättömän paidan ;)

Jottei minusta saa mitään pylväspyhimyksen kuvaa, vilautan illan yhteistyökumppaniani. Sain tällaisen Remingtonin kihartimen ilmaiseksi testattavakseni. Yritän loihtia sillä joulujuhlaan loivat ihanat tildatyyliset kiharat. Toiveet on korkealla mm.  Kalastajan Vaimon testauksen pohjalta.

Mukavee iltaa ja huomenna näytän toivon mukaan lopputuloksen sekä kutrien että uusimman vintagejuhlamekkoni suhteen :)

Päivän pohdittava kysymys kuuluu? Voiko yhteiskuntaopin opettaja olla uskottava ja  eettinen tyylibloggaaja ja toisin päin? Avatkaapa sanainen arkkunne!

Ps. Tilasin tuon pallin itselleni joululahjaksi Mrs. Jonesin alesta. Olen myyty hänen (voiko pallista käyttää tuota pronominia) mustavalkoisuudelleen ;)

Ps2. Nyt alkaa olla mattimyöhäistenkin viimeinen mahdollisuus osallistua sivupalkin kyselyyn ensi vuoden juttutoiveista :)

Tilda vinkkaa: Taivas + Helvetti. Tarinoita yrittäjyydestä

Torstaista!

Joskus jokin vain kolahtaa. Tämänkertaisella opo-opintojen lähijaksolla kolahduksen aiheutti Terho Puustisen ja Mika Mäkeläisen yrittäjyysaiheinen teos Taivas + Helvetti, joka kertoo innostavasti ja rehellisesti 18 yrittäjästä, jotka saivat lähes kaiken sekä kolmesta muusta yrittäjästä, jotka menettivät paljon mutta selvisivät siitäkin. Kirja sisältää siis eri alojen yrittäjien kasvutarinoita maahanmuuttajayrittäjästä peliyhtiö Rovion perustajaan (sitä pakollista Jari Sarasvuota unohtamatta), mutta suurimman vaikutuksen minuun tekivät nuoret yrittäjät Teemu Nikkanen ja Suvi Widgren.

Parikymppinen Rekolan Kukkatalo Oy:n omistaja Teemu Nikkanen on kuuluisa siitä, että hän työllisti jo alaikäisenä oman äitinsä ja lukuisia muita työntekijöitä. Viime vuoden linnanjuhlissa toimittajat olivat kiinnostuneita haastattelemaan nuorta yrittäjää, jota tilanne jännitti kovastikin. Nikkanen kärsi peruskoulussa lukihäiriöstä ja halusi lukemisen sijaan mieluummin toimia. Kun hän aloitti puutarha-alan työt kesken peruskoulun eräs opettaja kannusti häntä, mutta omien sanojensa mukaan "opo oli kuin tiilisseinä". Tämä pisti kyllä miettimään! Neljässä vuodessa Nikkanen muuten kolminkertaisti yrityksensä myynnin. Herääkin kysymys, miksi koulutusjärjestelmämme on (ollut) niin joustamaton vaihtoehtoisia koulutusreittejä kohtaan?

Suvi Widgren on puolestaan jo kolmannen sukupolven yrittäjä, joka 22-vuotiaana soitti tanskalaisomisteisen Vila-konsernin maajohtajalle ja ilmoitti haluavansa perustaa ketjun franchising-liikeen Jyväskylään. Makeat nauruthan siitä moni sai aluksi, mutta nuori nainen oli tosissaan ja omistaa tällä hetkellä neljä Vila-ketjun liikettä työllistäen 40 työntekijää. Omien sanojensa mukaan Widgrenillä ei ole koskaan ollut "munauksenestojärjestelmää". Kaiken kaikkiaan kirjan yrittäjien asenne oikein hohkaa intohimoa, unelmia, mutta toki myös armotonta työtä. Aion ehdottomasti ottaa kirjan lyhyehköjä artikkeleja opetuskäyttöön ja suositella niitä koulumme opollekin. Kenties näiden tarinoiden avulla joku uskaltaa toteuttaa unelmansa.

Oikeastaan tieni Taivaan + Helvetin pariin on ollut monihaarainen. Osallistuin syyskuun alussa Turussa Hyolin (historian ja yhteiskuntaopin opettajien liiton) järjestämään taloustiedon opettajien koulutukseen, jonka keskeisenä teemana oli taloudellisen kasvun mahdollisuudet nyky-Suomessa. Lintsasin tietysti sen oleellisimman yritysjohtajien paneelin, jonka yhteydessä oltiin jaettu kyseistä yrittäjyysaiheista kirjaa. Hieman nolona pyysin, josko kyseisiä teoksia olisi ollut vielä jäljellä ja sainkin lopulta yhden kappaleen. Kirja jäi kuitenkin ajan puutteen vuoksi pinon päällimmäiseksi lojumaan sillä ajatuksella, että tartun siihen sitten joskus, kun ehdin. Jostain syystä jäin kuitenkin ihmettelemään, miksi teos vaikutti ajankohtaisuuden ohella myös niin tutulta.

No, viikko sitten asia palautui mieleeni. Tajusin, että Taivaan + Helvetin toinen toimittaja, sarjayrittäjä ja talousvaikuttaja Mika Mäkeläinen oli lupautunut jo keväällä tulemaan pitämään meille opoilijoille yrittäjyysillan, jossa hän kertoisi omasta historiastaan yrittäjänä ja ylipäätään omasta yrittäjyysfilosofiastaan. Vierailu muuttui viime hetkellä etäluennoksi, mutta se ei tahtia haitannut. Saimme esittää omia kysymyksiämme ja Mäkeläinen vastaili niihin parhaimman mukaansa.

Minuun Mäkeläisen yhteiskuntavastuullisuus ja uudenlaisen yrittäjyyskulttuurin markkinointi tekivät vaikutuksen. Hän peräänkuulutti intohimoa, unelmia ja periksiantamattomuutta. Näitä periaatteita voi soveltaa kaikenlaisessa toimeliaisuudessa. Mäkeläisestä on hyvä todeta sen verran, että hänet palkittiin Young Entrepreneur of the Year -tunnustuksella vuonna 2011 ja valittiin 40 lupaavimman nuoren eurooppalaisen johtajan joukkoon viime vuonna. Mäkeläisen luotsaaman PopUpCompanyn tavoitteena on tulla Suomen suurimmaksi nuorisotyönantajaksi auttamalla nuoria alkuun yrittäjyydessä. Edelleen tavoitteena on luoda malli, jossa kynnys yrittäjäksi ryhtymiseen olisi mahdollisimman pieni. Nuoret olisivat työsuhteessa PopUpCompanyyn, joka puolestaan huolehtii nuoren puolesta vakuutusturvasta, yrittäjäriskistä ja kaikesta byrokratiasta. Tulevaisuudessa PopUpCompanyn toimintaa on tarkoitus laajentaa muihin ikäluokkiin kuten kotiäiteihin.

PopUpCompany on muuten yhteiskunnallinen yritys eli sen tarkoitus on henkilökohtaisen voiton sijaan tuottaa yhteistä hyvää liiketoiminnan keinoin. Yrityksen omistus on suunnitelmissa säätiöidä tämän vuoden aikana ja käyttää mahdolliset voitot toiminnan kehittämiseen. Mäkeläisen yhteiskuntallinen vaikuttaminen ulottuu muuhunkin toimintaan. Kustantajana hän on luvannut lahjoittaa jokaisesta myydystä Taivas +Helvetti-teoksesta toisen kappaleen jollekin valmistuvalle nuorelle. Tässä siis eräs keino edistää nuorten tulevaisuutta konkreettisesti, vain mitä? Viikonloppuna aion lukea loputkin kirjan artikkeleista!

Kertokaapa, varsinkin te blogiani seurailevat opot ja yrittäjät, omia ajatuksianne aiheesta. Onko teos Taivas + helvetti tuttu?

Kirja inspiroi pohtimaan myös sitä, mikä on minun oma intohimoni. Mikä on se kohta, jossa omat taitoni ja maailman tarpeet voisivat kohdata? Jostain syystä ajattelin, että se voisi olla tämä blogi. :)  Jäädään hauduttelemaan ajatusta...

kuvat haettu: 1 ja 2

Ajatuksia himoshoppailusta

Viime viikon perjantaina Hesarin Nyt-liitteessä kerrottiin shoppailua rakastavasta 24-vuotiaasta Annista. Nuori nainen piti lehdelle viikon verran ostospäiväkirjaa ja kirjattavaahan löytyi, sillä hän kuluttaa keskimäärin 800 euroa kuussa vaatteisiin ja kosmetiikkaan.

Artikkeli herätti minussa kovasti ajatuksia niin bloggajana, esteetikkona kuin opettajana. Anni ei nimittäin ole harrastuksensa kanssa yksin. Hänen ikäluokkaansa kuuluvat nuoret ovat tottuneet elämään "ruotsalaishenkisen yltäkylläisyyden keskellä" ja pitävät shoppailua hyvänä harrastuksena muiden joukossa. Valitettavasti tällä on myös seurauksensa. Ainakin osa nuorista harrastaa nk. Primark-shoppailua eli halpisliikeestä ostetaan viikonlopuksi biletoppi, jota käytetään kerran ja sitten se viskataan surutta roskikseen.

Mitä seuraksia himoshoppailusta sitten on? Ainakin monikansallisten massavaatteita tuottavien yritysten osakkeen omistajat kiittävät. Globaalin markkinatalouden nyrkkisääntö nimittäin on, että kysyntään pyritään vastaamaan tarjonnalla. Voiton maksimointi tarkoittaa ainakin osan tuotannon kohdalla kehittyvien maiden huonoja työoloja ja ympäristöongelmia. Nytin artikkelin päähenkilö Anni kyllä kertoo pysähtyvänsä shoppaillessa välillä miettimään tätä eettistä näkökohtaa, mutta ajattelevansa vahingon jo tapahtuneen. Siksi hän voi ostaa surutta. Yhteiskuntaopin opettajana huolestuin tästä katkoksesta syy-seurasusuhteiden hahmottamisessa. Jokaisen kuluttajan kyllä pitäisi ymmärtää se, että valitsemalla jonkin tietyn tuotteen lisäät samalla sen kannattavuutta ja todennäköistät tuotantomäärien kasvua.

Huonoa omatuntoa voi toki yrittää lievittää kierrättämällä vaatteita.  Ja näin suomalaiset tekevätkin: esimerkiksi kehitysyhteistyötä tekevä vaatteita keräävä UFF saa vaatelahjoituksia vuodessa 9 miljoonaa kiloa. Valitettavasti himoshoppailu ja kertakäyttökulttuuri kasvattavat kuitenkin keinokuitujätevuoria, joita ei voida hyödyntää edes teollisuudessa uudestaan. Minne nuo keinokuidut muutenkin lopulta päätyvät, on pelottava kysymys - mikrohiukkasina juomaveteemme vai syömiemme kalojen sisuksiin?

Missä menee sitten raja sen kanssa, onko himoshoppailu addiktioksi luokiteltava ongelma? Anni kertoi artikkelissa ylpeänä, ettei hän ole koskaan shoppaillut yli varojensa. Tämä on hyvä periaate, muttei valitettavasti toteudu kaikkien nuorten kohdalla - luottokortilla shoppailu ja pikavipit ovat ajaneet yhä enenevän määrän nuoria velkavankeuteen sekä stigmatisoinut heidät maksuhäiriömerkinnällä. Tällöin esimerkiksi asunnon vuokraaminen tai puhelinliittymän hankkiminen vaikeutuu.

Nytin artikkeli Annista sai minut pohtimaan omaa rooliani sekä bloggarina että opettajana. Syyni blogin perustamiseen ei ensi sijassa ollut valistaminen ja vaikuttaminen vaan arkielämän kauniiden esteettisten ilojen jakaminen toisten samanhenkisten kanssa sekä kirjoitustaidon ylläpitäminen. Matkan varrella olen kuitenkin huomannut, että bloggaajalla on ihan oikeasti vaikutusvaltaa ihmisten kulutustottumuksiin. Olen saanut yhteydenottoja ja kommentteja siitä, kuinka lukijani ovat ostaneet jonkin saman tuotteen tai kääntyneet jonkin saman palveluntarjoajan puoleen, jota itse olen käyttänyt.

Kuluttajuuteen liittyviä teemoja käsitellään opetussuunnitelman puitteissa myös yhteiskuntaopin tunneilla. Tällöin tehdään esimerkiksi budjetointiin ja säästämiseen liittyviä harjoituksia. Puhutaan kuluttajuuden eettisistä valinnoista, mainonnasta sekä velallisuuteen liittyvistä seurauksista. Usein nuo henkilökohtaiseen talouteen liittyvät oppintunnit ovat olleet hyvin hedelmällisiä ja nuoret innostuvat keskustelemaan ja tuomaan omia näkökantojansa esille. Opettajana pidänkin kovasti näidän tuntien pitämisestä, sillä koen, että niillä on suora yhteys yhteiskunnalliseen elämään ja nuorten tulevaisuuteen.

Olen kuitenkin pohtinut, liittyykö näihin rooleihini eli julkiseen bloggaukseen ja opettajana olemiseen jokin ristiriita - millaisen signaalin oma blogini antaa lukijoilleni (joiden joukossa on ehkä omia oppilaitanikin) kuluttamisesta? Puhunko siis oppitunnilla vakavana säästäväisyydestä ja eettisyydestä ja illalla kerron blogissani, mitä kaikkea kivaa olen taas hankkinut. Kuinka uskottava olen tällöin instituution edustajana ja tietynlaisena esikuvana?

Täytyy myöntää, että joskus omatunto onkin soimannut minua. Ostan välillä postimyynnistä ja ketjuliikkeistä vaatteita, alennusmyyntiaikaan varsinkin. Minulla on mekkoja kaapissa niin monta, että voin pukeutua kuukauden joka päivä eri klänninkiin. Omistan yli 50 paria kenkiä. Ostan myös kirjoja,vaikka niitä voisi ihan hyvin lainata kirjastosta.

En ole siis täydellinen esikuva, enkä varmasti niin vihreä kuin osa historian ja yhteiskuntaopin opettajista on. Omasta mielestäni olen kuitenkin saanut matkan varrella blogia pitäessäni muutaman kuluttajuuteen ja erityisesti vaatteisiin liittyvän ahaa-elämyksen ja tietyt arvoni ovat kirkastuneet. Ajattelin jakaa nuo vinkit kanssanne tässä lopuksi:

1. Osta laatua. Sitä löytyy niin halvemmista merkeistä kuin kalliimmista. Miellän laadun usein miten luonnonmateriaaleiksi. Suosi siis villaa, nahkaa, luomupuuvillaa, viskoosia ja silkkiä.

2. Jos löydät hyvin istuvan ja laadukkaan tuotteen, osta sitä useampi kappale. Olen usein löytänyt esim. alennusmyynneistä suosikkikenkäni eri värisenä. Tällöin vältät muiden turhien huonoksi osoittautuvien ostosten tekemisen.

3. Muokkauta vanhoja suosikkejasi vartalollesi paremmin istuviksi tai enemmän ajan hengen mukaisiksi. Jos peukalosi on keskellä kämmentä, käänny luotto-ompelijasi puoleen.

4. Hanki ehdottomasti luotto-ompelija! Säästät aikaa, rahaa ja vartalosi soimaamista, kun teetät mittatilauksena hameen tai housut.

5. Kierrä kirpputoreja tai vähän kalliimpia vintageliikkeitä. Löydät edullisesti persoonallisia vaatteita. Usein vintagevaatteet ovat laadukkaampia kuin massaliikkeistä löytyvät pyntteet.

Jos tämänhenkiset pohdinnat kiinnostavat, lue ihmeessä myös Hopeapeilin Elinan loistokirjoitus aiheesta.

Kommenttiboksi on vapaa teidän pohdinnoillenne aiheesta. Mukavaa päivänjatkoa!

Tarinoita Suomen tasavallan presidenteistä

Yhdessä suhteessa olen patavanhoillinen hissanope. Suomen itsenäistymisvuosi on tiedettävä. Lisäksi kasiluokkalaisten on opittava tuntemaan Suomen presidentit, tietysti aikajärjestyksessä. Asiasta pidetään pistarit. Tällöin herra Sianpäät ja Ståhlbergit on osattava jokaikistä kirjainta myöten - mutta helpotuksena ainoastaan sukunimien osalta.

Kyseinen presidenttipistari tehdään muuten yleensä suurella hartaudella. Osa oppilaista opettelee myös herrapainotteisen kaartin toiset ja kolmannet nimet, jotkut jopa elin- ja virkavuodet ylimääräisten pisteiden toivossa.

Mietin vain, että mikähän meissä suomalaisissa on, kun presidentti on meille niin tärkeä instituutio? Teineistäkin löytyy aina sellaisia, joista on tosi mälsää, kun presidentin valtaoikeuksia on karsittu. Onko meillä jokin geneettinen auktoriteetin kaipuu, kun ei sitä kunigasta silloin saatu? Ammatti-ihmisen näkökulmasta tuntuu välillä jopa turhauttavalta painottaa parlamentarismin ja demokratian lisääntyneen, kun tämän yhden ihmisen valtaa on karsittu.

Mutta on opettajastakin mukava presidenttejä opettaa. Tykkään oikeastaan eniten aiheista, joissa saatan yhdistää historiallisen kontekstin johonkin ajankohtaiseen aiheeseen ja presidentti-instituuutiohan on juuri sellainen. Kun käymme läpi Suomen presidentit, kerron mielelläni muutamia anekdootteja tai yksityiskohtia kuhunkin presidenttiin liittyen, esim näin:

Ståhlberg - hieman kuivakka ja todella oikeudentuntoinen lakimies. Puolusti suomalaisten oikeuksia jopa niin paljon, että joutui sortovuosien aikana Siperiaan vankileirille. Myöhemmin hän halusi yhdistää keskenään taistelleet punaiset ja valkoiset. Kaikki (porvarit) eivät tästä tykänneet ja niin tuo hillitty entinen maan isä kidnapattiin!  Hänelle ei käynyt onneksi kuinkaan, vaan hän vaimoineen poistui autosta ja meni joensuulaiseen hotelliin yöpymään. Kidnapparit taasen joutuivat tiilenpäitä lukemaan...

Relander - Lauri oli aikoinaan Suomen nuorin presidentti. Hänen edeltäjänsä Ståhlberg ei urallaan tehnyt ulkomaanmatkoja, joten Relander sai heti kättelyssä nimen Reissu-Lasse! Mokomakin verorahojen tuhlari! Olihan se nyt pöyristyttävää, että virkakauden aikana käy kerran Virossa, Ruotsissa ja Tanskassa... Kuinkahan paljon muuten Niinistö matkustelee?

Svinhufvudin nimi on hieno myös suomeksi - se tarkoittaa sianpäätä. Ukko-Pekka oli presidentti oikeiston makuun. Ehkä se johtui siitä, että hän tykkäsi kivääriurheilusta. Se oli tuohon aikaan "paremmissa maaseutupiireissä" eli suojeluskunnissa suosittu harrastus. Svinhufvud ei kuitenkaan sietänyt ääriliikkeitä. Lapuanliikkeen uho jäi Mäntsälään ja Suomi säilyi yhtenä harvana eurooppalaisena demokratiana.

Kallio oli maaseudun poikia. Hänen myötävaikutuksestaan säädettiin sisällissodan jälkeen Lex Kallio, joka antoi maaseudun tilattomille maata. Tämä oli ehyttämispolitiikkaa. Myöhemmin Kalliosta tuli Suomen ensimmäisen punamultahallituksen pääministeri. Tässä tapauksessa punamulta ei tarkoita maalia vaan sosiaalidemokraattien ja maalaisliiton yhteistyötä. Kallio-parka koki valitettavasti dramaattisen lopun. Hän kuoli eropäivänään rautatieasemalla, kuulema Manneriheimin käsivarsille - jylhä tarina ja totta, paitsi Mannerheimin osalta.

Ryti valittiin aikanaan suomalaisten toimeksi toiseksi suurimmaksi suomalaiseksi. Miksi? No, koska häntä pidetään suomalaisten virallisena sijaiskärsijänä. Ryti johti Suomea vaikeina jatkosodan vuosina ja laittoi oman arvovaltansa peliin ja puumerkkinsä paperiin, jotta Suomi saisi aseita Saksasta. Tilanne oli paha, sillä Karjalan kannaksella puna-armeija vyöryi ja Stalin oli päättänyt miehittää Suomen. Jos näin olisi käynyt,  muutkin suomalaiset kuin Ståhlberg olisivat ehkä pääset Siperiaan oppimaan. Suomi säästyi - kun taas Ryti joutui kuritushuoneeseen tiilenpäitä lukemaan ja menetti samalla terveytensä.

Mannerheim oli suomenruotsalainen aatelinen, joka sai nuorena villikkona potkut vähän joka paikasta. Myöhemmin hänestä tuli tsaarin armeijan upseeri, joka teki tiedustelumatkoja Mongoliaan. Venäjän vallankumouksen jälkeen Mannerheim nimitettiin valkoisten johtajaksi,  ja häntä kutsuttiin lahtarikenraaliksi. Tuolloin punaiset eivät todellakaan ihailleet häntä vaan nimittivät pyöveliksi! Jotain kuitenkin tapahtui, nimittäin talvisodan ihme. Kansa taistelikin yhtenä miehenä vihollista vastaan ja heitä marsalkka Manneriheim. Siksi hänestä tuli suurin suomalainen, jota tummaihoinen mies ei saa esittää. Vai saako?

Paasikivi oli alunperin monarkisti. Hän olisi siis halunnut Suomen isäksi saksalaisen Väinö Ensimmäisen. No, tällöin Paasikivestä itsestään tuskin olisi tullut valtion päämiestä. Paasikivi loi uraa ensin diplomaattina. Hän osasi venäjää ja on harvoja suomalaisia johtajia, joka tapasi Stalinin henkilökohtaisesti. Sotien jälkeen Paasikivi loi kauskantoisen ulkopoliittisen linjauksen nimeltään Paasikiven linja. Sen takia suomalaiset empivät edelleenkin Natoon liittymistä.

Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen.... Näin laskettiin valitsijamiesten ääniä Kekkosen kaudella, joka kesti neljännesvuosisadan. Lapset luulivat ihan tosissaan, että Kekkonen on virka. Kenestä tulee Kekkonen myöhemmin? Urkki hiihti ja muut hiihtivät perässä. Venäläisten kanssa juotiin vodkaa saunassa ja asiat tulivat hoidettua. Jotkut tosin puhuivat, että kun Kekkonen kumarsi itään, niin hän samalla pyllisti muille. Välillä Kekkonen kipesi palmuun. Lopulta hänestä tuli korvaamaton ja maastamme Kekkoslovakia. Se oli vähän eri asia kuin kansandemokratia - meillä oli sentään vapaat vaalit ja kaupassa tavaraa.

Koivistolla on iso mono ja hän on edelleenkin 90-vuotiaana tosi pitkä turkulainen. Manu söi paljon illallisia ja hänen vaimollaan Tellervolla oli hieno sähkönsininen iltapuku linnanjuhlissa. Vaikka Manu oli iso ja pelasi hyvin lentopalloa, hän halusi tehdä itsestään pienen, nimittäin presidenttinä. Hän halusi, että kansalla on valta. Manu järjesti myös hienoja huippukokouksia. Niissä olivat mukana se syntymämerkkiotsainen liberaali kommunisti ja  konservatiivinen markkinatalousmies lännen ihmemaasta.

Ahtisaarella on paljon kaimoja. Nimittäin Namibiassa. Martti-nimiset tummat pojat ovat saattaneet saada nimensä toki isoisältäänkin, joka oli kastettu Maran sijaan sen lähetyssaarnaaja Rautasen mukaan. Me vähän vanhemmat muistamme Ahtisaaren hupiohjelma Iltalypsystä. Siinä Mara söi aina herkkuja. Ahtisaari taisi muuten vähän pahastua asiasta ja siitäkin, ettei häntä pyydetty uudestaan presidentiksi. No, onneksi Martti sai Nobelin. Sen takia MEKIN opettelemme koulussa näitä sovittelutaitoja. Vai mitä Eemeli, jätäpä se Iida rauhaan ja vedä hänet alas sieltä lipputangosta!

Halonen oli Suomen virallinen muumimamma ja ensimmäinen naispresidentti. Tuo ensimmäinen luonnehdinta oli sitä median tulkintaa. Halonen tykkäsi ja tykkää edistää tasa-arvoasioita. Hän piti myös useita puheita YK:n yleiskokouksessa. Halonen pitää kissoista ja sai sellaisen lahjaksi myös Venäjän pääministeriltä. Tulevaisuudessa Tarja saattaa saada kenties jonkin mielenkiintoisen kansainvälisen tehtävän. Pidetään sille peukkuja!

Niinistö on Suomen nykyinen presidentti. Hän tykkää rullaluistella. Vaimon nimi on Jenni ja koiran Lenni. 1990-luvulla työttömät ja lapsiperheet eivät tykänneet, sillä valtionvarainmisnisteri Niinistö leikkaisi hyvinvointipalveluita. 2000-luvulla kansanedustajat eivät tykänneet kun puhemies Niinistö leikkasi kansanedustajien matkarahoja.  Nyt Niinistöstä tykkää melkein kaikki. Presidentti kun leikkasi omaa palkkiotaan.

Nyt, kun tänne asti pääsin, en ymmärrä, miten tämä juttu lähti näin lapasesta! Ehkäpä sillä on jotakin tekemistä viikon aherruksista väsähtäneen ja kieroksilla käyvän olemukseni kanssa...

Kommenttiboksin voi toki heittää omia mielikuviaan ja lempitietojaan presidenteistä. Kuka muuten on sinun suosikkipresidenttisi ja miksi? Minä itse arvostan eniten ehkä Ståhlbergia, Rytiä ja Paasikiveä. Koivistolla on toki aina paikka sydämessäni, sillä hän oli se lapsuuteni presidentti :)

Mukavaa viikonloppua kaikille!

PS. Yo-palkkioni on tämä Lindexin Polka Dots-hame :)

Kuvalähteet: Ståhlberg, Svinhufvud, Ryti,  Mannerheim, Kekkonen ja Ahtisaari

Parasta tänään ja parasta ennen!

 Hei taas!

Kiitos edelliseen postaukseen tulleista ajatuksista, kriittisistäkin, sekä tsempistä. Yritän olla jatkossa pyytelemättä anteeksi kiirettäni/bloggaamattomuuttani ja jakaa blogimurusiani (mitä ne sitten ovatkin) siten, miltä parhaaksi tuntuu.

Tänään se tarkoittaa muutamaa asukuvaa eiliseltä,  muutamaa hyvän hetken fiilistelyä tältä päivältä sekä yhtä noloa tunnustusta.

1. Keksin uuden väriyhdistelmän - koralli ja tummansininen. Maaliskuinen leimuava aurinko virittelee pukeutumisinspistä vääjäämättä kohti hehkuvampia värejä!

2. Mistä tämän päivän hyvät fiilikset syntyivät? No, maaliskuisen päivän kirkkaudesta, yksityisestä lounashetkestä Tintåssa (kera muutamien rästiesseiden) sekä jälleen kerran mukavasti sujuneesta käräjäoikeusvisiitistä. Jos pitäisi nimetä yksi omien oppisisältöjeni ja aineitteni ehdottomista menestystarinoista, niin ne ovat kuuden vuoden (ensimmäinen tehty jo auskuvuonna) rintaäänellä nuo kyseiset käynnit. Opettaja meinaa kyllä välillä ihan torkahtaa syyttäjien monotonista ääntä kuunnellessa, mutta isänmaan toivot ovat olleet vierailusta yleensä kovin täpinöissään. Olen jo kerran aikaisemminkin tällä palstalla todennut, että nuorison kuullunymmärtämisessä ei ole todellakaan mitään vikaa, sillä yksityiskohdat ovat opettajaa huomattavasti paremmin hallussa seuraavan päivän oppitunnilla ;)

3. Lopuksi musavinkki työhuoneen oppimateriaalipinojen raivaamissessioihin (ja muuhun kuolettavan tylsään mekaaniseen hommaan):

Matti Airaksisen Parasta ennen!-show... Tilda diggailee tätä eikä niin vähän ;) No, eipä se nyt niin pahalta tuntunut, vaikka sen myönsi ihan ääneen :D

Mukavaa illanjatkoa!

Maaliskuu on aavistus pinkkiä

Perjantai-iltaista!

Tämän päivän oli saldo kahdeksan pidettyä oppituntia. Käsiteltyjä aiheita olivat muun muassa:

• kunnan toiminta

• kansalaisen vaikutusmahdollisuudet demokraattisessa yhteiskunnassa

• Suomen kulttuurihistoria 1920- ja -30-luvuilla

• avioliiton, avoliiton ja rekisteröidyn parisuhteen juridinen vertailu

• yhteiskuntaopin ylppäreiden preppaus; pääpainopisteenä finanssi-, raha-, valuuttakurssi- ja tulopolitiikka

Alan pikkuhiljaa olla kypsyä ajatukseen, että lopetan aineenopettajan hommat, kunhan vain saan opon pätevyyden hankittua ja tietysti JOS saan joskus tuolla pätevyydellä töitä. Ei tässä nykyisessä työmäärässä ole (edelleenkään) mitään järkeä... Harmillista on, etten meinaa ehtiä tekemään opintojani, sillä edellä mainitun kaltaisten päivien jälkeen ei jaksa yksinkertaisesti yhtään mitään.

No, ensi viikolla on taas aikaa opinnoille, sillä lähden taas edistämään tavoittettani lähijaksolle kotimaakuntaani. Blogi hiljentynee, jollen sitten saa värvättyä kuvausasssistenttiä siltä suunnalta ;)

Lopuksi vielä sananen alkaneen kuukauden värimaailmasta - allekirjoittaneen kohdalla kevään varma merkki on lisääntyvä pinkin käyttö. Ensin tietysti tällä tavoin hillitysti raitoina!

Rentouttavaa viikonloppua kaikille!

Jälleen minttua ja työniloa!

Terveisiä metsästä!

Saalistimme juuri miehen kanssa tämän syksyn tähän mennessä parhaan suppilovahveroaarteen! Edelleenkään en voi kuin hehkuttaa sienestämisen rentouttavaa vaikutusta. Hirvikärpäsistä huolimatta ;)

Viimeiset kaksi viikkoa ovat menneet töissä taas jotenkin positiivisemmalla fiiliksellä.  Olen löytänyt jälleen tuon salaperäisen työn ilon. Kyseinen tunne syntyy todennäköisimmin siitä, että tuntee itsensä tarpeelliseksi. Muistin taas kuinka hyödyllinen ja käytännönläheinenkin aine yhteiskuntaoppi yläkoulussa on. Jotenkin tuntuu siltä, että erittäin monet yläkoulun yhdeksännelle luokalle siirtyvät kokevat vuosittain jonkinasteisen heräämisen juuri tämän aineen suhteen - ja mielenkiintoistahan se on: esimerkiksi parisuhteiden juridista vertailua, perinnönjakoa ja kansalaisen oikeuksia ja velvollisuuksia. Olen pyrkinyt lisäksi viemään ryhmiä niin usein kuin mahdollista käräjäoikeuteen seuraamaan oikeudenkäyntejä. Noiden vierailujen jälkeen yleensä 2-3 oppilasta luokasta ilmoittaa haluavansa juristiksi!

Ylipäätänsä on palkitsevaa, kun eri teemoista syntyy keskustelua, oma-aloitteisia kysymyksiä ja jopa väittelyä. Korostan aina, että jokainen perusteltu mielipide, kunhan se ei loukkaa muita, on oikea. Yhteiskuntaopissa ei tarvitse olla samaa mieltä opettajan kanssa ja sekös nuoriso riemastuttaa! Opettajan onnistumisen kokemusta lisää ehdottomasti vielä se, että yläkoulussa yhteiskuntaopille on tarpeeksi aikaa. Asioihin voidaan sukeltaa pintaa syvemmälle ilman jatkuvaa kiireen tunnetta. Kiitos vain päättäjille! Uskon, että aineelle aikoinaan annettu kolmas viikkotunti on positiivista pääomaa koko kansakunnan tulevaisuuden kannalta.

Toinen ahaa-elämys on tullut lukion taloustiedonkurssin puolelta. Olenhan minä sitä opettanut jo monta vuotta, mutta vasta nyt palaset alkavat todella loksahdella kohdilleen: kansantalouden kiertokulku, talouskasvun merkitys, globaalit suhdannevaihtelut ja suhdannehäiriöiden kansallinen ja ylikansallinen ehkäisy ja korjaaminen... Voisin kiljua riemusta! Ja niin paljon pelkäsin noiden tuntien pitämistä silloin joskus hamassa menneisyydessä (vaikka olinkin  suorittanut kansantaloustieteen apron hyvin tiedoin yliopistossa)... Eli tämä rohkaisun sanaksi aloitteleville opettajille. Ja kyllä ne opiskelijat pystyvät kirjoittamaan sitten E:tä ja L:ää keskinkertaisenkin opettajan avustuksella :)

Pakko tehdä teillekin vielä eräs taloustiedon tunnilla pidetty testi. Mitäs veikkaatte, liittyvätkö seuraavat väitteet nousu- vai laskukauteen? Eli onko väite puppua vai faktaa?

1. Laskukaudella syödään enemmän hampurilaisia kuin nousukaudella.

2. Australialaisen AC/DC-yhtyeen levyt myyvät paremmin laskukaudella kuin nousukaudella.

3. Koiranpentuindeksi kertoo, että ihmiset ottavat itselleen enemmän koiranpentuja nousukauden aikana.

4.  Nousukaudella tapahtuu vähemmän liikennekuolemia.

5. Nousukaudella ilmenee enemmän masennusta ja itsemurhia.

Mitäs veikkaatte? Voin laittaa oikeat vastaukset jossakin vaiheessa kommenttiboksiin jos jotakuta kiinnostaa...Mukavaa illanjatkoa!

Päivän työasu:

minttuinen pitsipaita - H&M

farkut - Cheap Monday

koru - vintage

kengät - vagabond

laukku - Itävallasta

Edit: Olipa kiva, että pikku pähkinäinen innosti teitä! Tässä siis oikeat vastaukset edelliseen suhdannevisaan:

1.  Laskukaudella syödään enemmän hampurilaisia kuin nousukaudella. Totta.

- Pikaruokaketjujen tulos paranee, koska ihmiset syövät ulkona aikaisempaa halvemmissa ravintoloissa. Esimerkiksi McDonald´sin tulos parani finanssikriisin seurauksena kaikkialla maailmassa v. 2008 lopusta alkaen.

2.Australialaisen AC/DC-yhtyeen levyt myyvät paremmin laskukaudella kuin nousukaudella. Totta.

- Yhtyeen levyjen myynti näyttää korreloivan taloussuhdanteiden kanssa. Laskukaudella levyt menevät paremmin kaupaksi kuin nousukaudella. Ilmiötä selitetään sillä, että laskukaudella ihmiset kaipaavat tuttua ja turvallista musiikkia.

3. Koiranpentuindeksi kertoo, että ihmiset ottavat itselleen enemmän koiranpentuja nousukauden aikana. Puppua.

- Taantuman aikana leikataan kodin ulkopuolella tapahtumista harrastuksista ja raha käytetään perhettä yhdistäviin asioihin.

4.  Nousukaudella tapahtuu vähemmän liikennenkuolemia. Puppua.

- Nousukaudella on paljon liikennttä teillä. Ihmisillä on kiire, ja he ajavat huolettomasti. Laskukaudella yritysten kuljetuksiin liittyvät ajot pienenevät eikä teillä ole nin paljon rekkoja. Lisäksi sakkoja pyritään välttämään enemmän laskukaudella.

5. Nousukaudella ilmenee enemmän masennusta ja itsemurhia. Totta.

- Tutkijat selittävät ilmiötä sillä, että nousukaudella ne, joilla menee huonosti kokevat suurempaa huonommuutta kuin laskukaudella. Laman aikana on yleistä, että ihmisillä menee huonosti, joten omaa huonoa asemaa voi selittää itselleen laman syyksi.

Värisuora jatkuu

Heipä hei!

Oman kaapin antimista koottu värisuorailu jatkuu! Viime vuotinen H&M:n raitapaita pääsi tänään saman lafkan musta hamosen kaveriksi. Vero Moran korallinvärinen neulenuttu on vuosien takaa - taisi kustantaa tuolloin vitosen.

Kuvittelin kaksi viikkoa sitten, ettei värillisiä vaatteita muka löytyisi kaapista - hupsu tyttö! Tuohon ansaan lankeamalla saa rahat tuhlattua kaikkeen uuteen. Pidän kiintotähtenä nyt sen, mitä oikeasti tarvitsen - Weekdayn kahdet Thursday-farkut (Helmi otsalla-blogin Rannan mukaan parhaat päärynälle) ja ne Minna Parikan juhlakorkkarit ansaittuna gradupalkintona (niin-in, pitäs päästä sinne Hesaan nyt vihdoin, kun se Weekdayn myymäläkin sijaitsee siellä). Mutta ehkä sitten kesällä!

Ihana ilma! Nyt enää päivä töitä ja sitten pääsiäislukuloma. Voipi olla, että blogi hiljenee nyt totaalisesti ennen niitä pääsykokeita. Eli moikka ja nauttikaa te muut ansaituista lomapäivistä!

Loppuun vielä kappale, jolla aloitettiin tänään lukion yhteiskuntaopin valtio-opin kurssin. Paleface on loistava esimerkki nuorille keinoista vaikuttaa kansalaisyhteiskunnassa.