maanantai 28. elokuuta 2017

Elämä on parasta itse tehtynä - blogi-ilta Marttojen tapaan


Blogiyhteistyö Lounais-Suomen Marttojen ja Sorrin puutarhan kanssa

Tervehdys!

Edellisestä postauksesta onkin vierähtänyt tovi. Mitäpä siis kuuluu?

Olen palannut tässä välissä työelämään ja kiirettä pitää! Elämä kuitenkin rullaa ihan mukavasti.

Voin sanoa nauttivani töistä ja työnteosta. Olen myös oppinut tekemään tunnit tehokkaasti koululla ja yritän välttää töiden tuomista kotiin. Ihan aina se ei onnistu (puhumattakaan jossain vaiheessa koittavasta koesumasta), mutta ainakin toistaiseksi en ole haikaillut kotiin huolimatta siitä, että Kaisla on oppinut tässä välissä ryömimään, istumaan, konttaamaan ja taputtamaan käsiään. Minusta on mahtavaa, että mieheni, joka nyt pitää kesälomiaan ja sen jälkeen isäkuukautensa voi todistaa näitä tapahtumuia. Taidamme tällä hetkellä viettää kumpikin omaa kuherruskuukauttamme uusien rooliemme kanssa. Toki tilanne voisi olla eri, jos tilanne olisi pysyvä - palaan nimittäin lokakuun alussa vielä kertaalleen hoitovapaalle. Tulevaisuus näyttää sitten, mitä se tuo tullessaan... :)


Mutta sitten päivän epistolaan - mikä sai minut palaamaan pitkästä aikaa blogin pariin?

Syy oli erittäin riemastuttava - sain nimittäin kutsun tulla muiden turkulaisten bloggaajien kera tutustumaan Lounais-Suomen Martat ry:n toimintaan. Illan aktiviteettina olisi salaattikurssi eli aivan mahtavaa vastapainoa työpäivän aivojumpalle! Olen itse keskinkertainen kokki, mutta siltikin erityisesti intohimoinen salaattireseptien keräilijä. Vaikka työpäivän jälkeen väsyttikin vietävästi, ajattelin, ettei ilta olisi hukkaan heitetty, jos saisin kokoelmiini yhdenkin käyttökelposen salaattiohjeen ;)

Entäpä Marttajärjestö? Kukapa heitä ei tuntisi! Kyseisen 118-vuotiaan kotitalousjärjestön tavoitteena on edistää kotien ja perheiden hyvinvointia ja kotitalouden arvostusta. Suomessa on 15 marttapiiriä, joihin kuuluu yli 1200 paikallisyhdistystä.

Varmasti lähes jokaisella meistä on jotain kokemuksia martoista. Omat varhaisimmat muistoni liittyvät lapsuuteen, jolloin leivoimme marttatoiminnassa aktiivisesti mukana olleen isotätimme (jota kutsuimme Torttu-tädiksi) kanssa joulunalusaikoina (heh, edellä mainittuja) leivonnaisia. Samainen istotäti tilasi vuosittain äidilleni joululahjaksi Martta-lehteä, jota itsekin silloin tällöin selailin. Sittemmin marttailu on tullut tutuksi martoissa aktiivisesti toimivan anoppini kautta, joka on suositellut minulle useampaankin otteeseen marttojen erinomaisia kokkikursseja (pelkää kaiketi poikansa puolesta, ettei vaan nälkiintyisi hoivassani :D), ja sellaisilla olen jo ennen tätä blogi-iltaa käynyt sekä kovasti myös tykännyt.

Täytyypä vielä loppuanekdoottina mainita eräs erikoisempi intressiyhteys - Marttaliiton toiminnanjohtajana toimii Marianne Heikkilä, jolla on värikäs ja minua kiinnostava sukutausta. Eräs kotimaisista lempivintagemerkeistäni on Kaisu Heikkilä. Kyseinen rouva oli puolestaan Marianne Heikkilän isoäiti ja Kaisu Heikkilä Oy-muotitalon perustaja :)


Mutta sitten illanviettoomme: Ennen varsinaisia tositoimia eli kokkailuita saimme kuulla marttojen uusimpia kuulumisia kera virkistävien alkumoktailien. Pitkän ja kunniakkaan historiansa ja perinteikkäiden toimintaperiaatteiden ohella Marttajärjestö on mielestäni onnistunut hienosti päivittämään itsensä 2010-luvulle. 

Martat näkyvät ensinnäkin hienosti verkossa ja sosiaalisessa mediassa. Vaikuttaminen ja matalan kynnyksen osallistuminen ovat siellä, missä ihmisetkin nykyään. Lisäksi martat ovat lisänneet yritysyhteistyötä. Esimerkiksi kuluvana vuonna martat ja S-ryhmä tekevät monipuolista yhteistyötä. Tästä esimerkkejä ovat muun muassa Marttojen lapsille suuntaama Ässäkokki-kurssitoiminta, jota S-ryhmä tukee sekä tahojen yhteinen Ruoka-Kalevala-ruokakokemusten ja -tunnelmien keruuprojekti.  


Tällaisen seitsemän plus-tasoisen kotikokin mielestä parasta on kuitenkin se, etteivät marttojen reseptit ja ohjeistukset ole turhan tärkeileviä tai ylivoimaisia. Tärkeintä on saada hommat hoidettua ja pöytään tasapainoisesti sekä maistuvaa että ravintoarvoltaan hyvää kotiruokaa. Kehnommankaan kokin itsetuntoa ei paineta alas liiallisella nipottamisella tai hifistelyllä!


Puhdas, suomalainen lähiruoka on marttojen sydäntä lähellä. Myös meidän kurssillamme oli paikallinen sponsori, nimittäin Sorrin puutarha. Sorrin tuotteet ovat salaattien aatelia. Toisin kuin monet muut salaatit, Sorrin salaatit viljellään aidossa mullassa. Käyttövalmiit, valmiiksi pestyt salaattisekoitukset ovat erinomainen vaihtoehto erilaisten tuoresalaattien pohjiksi.


Sorrin salaatit ovat sesonkiruokaa ja valikoima vaihtelee. Tällä hetkellä parhaimmillaan on esimerkiksi Salanova-salaatteihin kuuluva upeanvärinen Renoir Black eli Mörkösalaatti, joka on syöntivalmis kannan poistamalla.

 
 

Sitten vain kokeilemaan! Tiedätte, että olen suuri linssien ystävä ja onnekseni sain testattavakseni oivan linssi-kasvissalaatin.

Tässä ohje teillekin:

Linssi-kasvissalaatti

1 tlk (n. 4 dl) kypsiä linssejä (1, 6 dl kuivattuina)
2 omenaa tai päärynää
1 rkl voita
1 rkl hunajaa
1 ruukku salaattia
100 g sinihomejuustoa
1 dl pähkinöitä

kastike
3 rlk rypsi- tai pähkinäöljyä
2 rkl omenaviinietikkaa
ripaus suolaa
ripaus mustapippuria

1. Jos käytät valmiiksi kypsennettyjä linssejä, valuta ja huuhtele ne. Jos käytät kuivattuja, katso keitto-ohje pakkausesta.
2. Sekoita kastikkeen ainekset ja ravista pienessä lasitölkissä. Valele kastike kypsille linsseille, sekoita ja jätä vetäytymään.
3. Leikkaa huuhdotut omenat tai päärynät lohkoiksi. Poista siemenkodat. Sulata voi paistinpannuun ja paista hedelmälohkot niin, että ne saavat hieman väriä. Valuta päälle tilkka hunajaa ja ravista pannua.
4. Huuhdo ja kuivaa salaatinlehdet. Levitä ne laakealle tarjoiluastialle tai lautasille. Lisää linssit ja asettele paistetutu hedelmälohkot päälle. Murenna pinnalle juusto ja ripota pähkinämurska.



Se on siinä!


Mahtava kokkailuiltamme päättyi tietysti mihinkäs muuhun kuin yhteiseen maisteluhetkeen. Mitä useampi kokki, sitä useampi salaatti ;) Kotiin lähti vielä doggybag miehelle sekä mieletön kasa Sorrin salaatteja.

 

Suosittelen kyllä lämpimästi marttojen kursseja kaikille! Esimerkiksi nyt syksyllä Lounais-Suomen piirissä järjestetään pinnalla olevia rakka-ruokakursseja, ruisleivän valmistusta sekä joulun alla myös ruokalahjojen valmistusta.

Lopuksi vielä suurkiitos sekä Sorrin puutarhalle että Lounais-Suomen Martoille mahdollisuudesta osallistua piristävälle ja inspiroivalle kurssille! Taidankin jatkaa tätä iltaa jääkaapille suunnaten... Siellä nimittäin odottelee vielä muutama Sorrin MIXIpussi tuhottavaksi ;)

Mukavaa elokuun loppua myös blogilukijoilleni. Lupailen palata vielä lähiaikoina toisenkin postauksen merkeissä :)

perjantai 28. heinäkuuta 2017

Elämä on julmaa, mun on pakko instaa ;)

Moikka!

En tiedä, onko tämä nyt lopun alku vai alun loppu blogilleni, mutta avasin tosiaan pari päivää sitten vihdoin instagram-tilin.

Tämän hetkinen tunne on helpotus ja se, että instailu taitaa ollakin aika kivaa.

Toki eräs blogini tykätyimpiä ominaisuuksia (ainakin saamani palautteen muodossa) on tildamainen kielenkäyttöni eikä rakkauteni kirjoittamiseen ole minnekään kadonnut. Mä en vain ehdi toteuttaa tuota jaloa taitoa tässä blogissa ihan siten, että olisin itse tyytyväinen lopputulokseen.


Sitten tapahtui eräs toinen juttu. Menin lupaamaan (mikä hullu!) eräässä facebookin äitiryhmässä instakuvan jokaisesta työasustani tulevalla yhden jakson verran kestävällä opeurallani. Eli, jotta tiliäni seuraisivat muutkin kuin kaikenkarvaiset facebook-kaverini (anteeksi te edellämainitut, että tulette harhautetuiksi seuraamaan naisihmisen mekkomuotia ilman aavistustakaan tästä blogista), niin siirtykääpä seurailemaan toilailujani instaan. Minut löytää - yllätysyllätys - nimellä turuntilda ;)

Nyt vois melkein Antti Tuiskun kaameaa korvamatoa mukaellen

"Aijai-jaijaa mun on pakko instaa, jotta saisin..öö... pidettyä lupaukseni kunnilla?"

Ehkä ainakin opin, mitä vaatteita oikeasti kaapistani vielä tarviin (ilman imetysrealiteetteja) ja loput voi laittaa sitten kiertoon ja aloittaa zenmäisen kapselipuvustoelämän. ;)

Ei vaan! Mukavaahan tää on, että saa vihdoin käyttää hetken aikaa normaaleja vaatteita (kuten joskus aikana ennen lapsia) ja samalla piristää muutaman muunkin työpäivää :)

Iloista viikonvaihdetta kaikille!

Ps. Ja palaan sitten aina välillä tänne blogiin, jos oikeasti tuntuu siltä, että olisi vaihteeksi jotain syvällisempää sanottavaa.

tiistai 25. heinäkuuta 2017

Tilda vinkkaa: kuinka pukea hameneule

Tervehdys!

Mistä tietää tulleensa, noh jos ei vanhaksi, niin ainakin vanhemmaksi?

Ainakin siitä, että hämmentyy häissä nähdessään opiskeluaikojen tutun "vastasyntyneen" tyttären 16-vuotiaana, ja päätyy kuvailemaan tyttärensä mekkoröyhelöitä tajuttuaan silmäpussiensa olevan sitä luokkaa, ettei niistä halua muistoja. Silmälasit (, joita yleensä manailen) ovatkin muuten yhtäkkiä muuttuneet tosi hyväksi ehostuskeinoksi, jota aion hyödyntää nyt töihin palatessani. Voihan täti!


Toki keski-ikäistymiseen liittyy hyviäkin puolia: tajuaa, ettei kenkiä kannata ostaa kuin Zio:sta. Ja aivan sama vaikka täysihintaisena, jotta töissä on jalassa hyvät työvälineet (ja jotta liikkeestä pääsee nopeasti pois hoitohuoneeseen imettämään). Näillä Wondersin ballerinoilla ajattelin hoitaa sen kahdeksan viikkoa työelämäsä ennen viimeistä breikkiä ennen varsinaisia ruuhkavuosia.


Ja tässä on muutamankin teistä kaipailemat kuvat ylläni hameneuleesta. Olisi pitänyt tajuta kääntyä, että nätti niskarusettikin näkyisi, mutta huithapeli kampaukseni olisi sitten paljastunut ;)

Varmasti tällaista hieman laatikkomaista lyhyttä neuletta voi pitää pitkän paitapuseron kera housujen kanssa, mutta minä olen enemmän näitä hamenaisia. Ja jos tuossa yllä tuli hieman havaintoja rupsahtamiseen kallellaan olevasta ulkomuodosta, niin eräs kiitollisuudenkin aihe löytyy: olen kahteen holliin vieraillut imetysaikana vanhempien luona pidemmän pätkän ja molemmilla kerroilla olen laihtunut ihan selkeästi! Nyt mahdunkin vanhaan lempparinahkahameeseeni, mikä ei tullut muuten kuuloonkaan tuossa Alvarin syntymän jälkeen.

Siis mitä kummaa? Voiko toisen lapsen kohdalla menettää enemmän kiloja kuin ensimmäisen?

No, jos hoikistuminen jää väliaikaiseksi, niin täytynee ottaa ilo irti tästä hameesta sitten syksyn työrupeamalla. Ajattalinkin (näin vaatimattomasti) ainakin yrittää ottaa kuvan jokaisen työpäiväni asusta ja ladata ne instaan, sillä olen viimeisimmän puolen vuoden aikana uusinut lähes kameleonttimaisesti lähes koko garderoopin! Imetysaika -mikä ihana syy hankkia normaaleja vaatteita :D Aah, pian saan käyttööni kaikki nuo ihanat imetyskelvottomat uutuuteni!

Kohta kajahtaa insta-rintamalla ;)

torstai 20. heinäkuuta 2017

Merimasku

Moikka!

Missäs ollaan? No siellä, mihin bloginimikin yhä viittaa ;)

Halusin perheen kanssa laivoja katselemaan; erityisesti toki Alvarin takia, ja senkin uhalla, että bajamaja tai roska-auto kiinnostavat enemmän. Viikonloppuna ei nimittäin ehditä, kun on The Häät!


Isovanhemmat ehtivät kuitenkin nappaaman pojan mukaansa ennen meitä ruuhkavuosivanhempia. Onni onnettomuudessa oli, että miehen töistä meni sähköt (no en tiedä oliko siipan mielestä kovin kivaa), joten hän ehdotti, että lähdetään perään kaupungille!

 

Alvarin paattikierros oli jo ohi ennen kuin ehdimme paikalle (laivat olivat kuulema olleet ihan jees, mutta lounaspaikkamme Pippurimyllyn ikkunasta ohi vilahtelevat poliisiautot ja ambulanssit taisivat vetää pidemän korren).

Mutta olihan mulla pieni seiloriflikka mukana! Veljensä kutsuu häntä nykyään lempinimellä "Masku", joten olisko hän ollut tänään sitten "Merimasku"? :D


Hiio-hoi vaan kaikille ja illantoivotukset kera seiloritytön Marimekon vuodelta 1974!

perjantai 14. heinäkuuta 2017

Hyvässä jutussa mukana

Tervehdys!

Olette ehkä huomanneet, etten enää salaa henkilöllisyyttäni samalla tavoin kuin bloggaukseni alussa. En toki sitä myöskään huutele.

Mietin tässä nyt muutaman päivän, vinkatako tästä seuraavasta, mutta olkoon menneeksi. Hyvällä asialla ollaan :) 

Lähdin keväällä Elinan juttuun mukaan, ja päädyimme sivun verran erään suositun vauvoja vilisevän lehden sivuille. Kyseessä ei ole siis mikään blogijuttu, vaikka blogini kautta Elina varmasti bongasi minut haastateltavakseen. Kyseessä oli siis imetystaipaleeni ja siihen liittyneet runsaat kiemurat. Uteliaat voivat mennä nyt sitten salapoliisin työtä tekemään ja vinkkejä kaipaavat toivottavasti niitä nyt saavat! Blogiani pitkään lukeneille selviää tuskin mitään uutta ;)


Nyt viikonlopun viettoon!

Mukavia heinäkuun helteitä (nyt ehkä viimeinkin?)!