lauantai 26. syyskuuta 2015

Birthday Boy

Tervehdys!

Non-niin. Nyt on sitten kokemusta viimein siitäkin, millaista on, kun saa taudin lapselta ja sitten maataan toimintakyvyttömänä päiväkaupalla kykenemättä hoitamaan mitään muuta kuin ihan pakolliset. Täytyy nostaa hattua kaikille vanhemmille, joilla on useampi lapsi ja sattuu sama juttu! Esimerkiksi mahatauti... Ääh, en osaa edes kuvitella. Onneksi meillä on isovanhemmat tosi lähellä. Nuo urhoolliset auttajat saivat tietysti molemmat taudin meiltä eli aika kumuloituvaa touhua...

Nyt kuitenkin päivä paistaa taas risukasaan ja menninkäiset ryömivät ulos kolostaan. Mies lähti äsken hääkuvauskeikalle ja poika mummolaan. Minä yritän katsoa tätä läävää, josko sitä voisi tämän päivän jälkeen kutsua jälleen kodiksi ;)


Mutta parin viikon takaisiin tunnelmiin. Meidän Alvari täytti tosiaan kokonaiset yksi vuotta! Aika on kulunut kovin nopeasti. Vastahan tuo rakas oli alle kolmikiloinen rimppakinttu - nyt hän on jo aikamoinen perunasäkki kanapoikakutreineen... Äidin sydän miltei halkeaa onnesta ja ylpeydestä...


 

Poika otti muuten aikamoisen loppuspurtin ennen 1-vuotisneuvolaa: kolmessa viikossa hän oppi ensin laskeutumaan istuma-asennosta maahan, sitten nousemaan istumaan. Eräänä iltana yöpuulle laitettu Alvari itki huoneessaan katkerasti ja kun kävin katsomassa, poika seisoi siellä pimeässä pinnasängyn reunaa vasten. Sitten vielä ihan viimeisellä viikolla mamma oli saanut pojan konttaamaan pihalla kymmenisen metriä hiekassa. Tämän jälkeen poika ei ole enää ryömimään vaivautunut!

Nyt tavoitellaan kohti korkeuksia ja harjoitellaan kävelyä isovanhemmilta synttärilahjaksi saadulla Hapen taaperon menopelillä, joka toimii muuten mukavasti myös mopona. Kerrassaan loistava ja kivan näköinenkin taaperokärryvaihtoehto!


 
 

Kuvissa vilahtaa muuten myös Alvarin juhla-asu. Näätäpyllyhaalarit ovat Lindexin, body Kappahlista ja mirri Pomp de Luxin syysmallistosta :) Sukat ei meidän pikku-ukon jaloissa pitkään pysy, joten niitä on hyvä olla useampi pari hollilla. Alvarin täti toi lahjaksi Popin ihani keltaisia jarrusukkia.Kyseinen väri on äidin muuten tämän hetkinen lemppari pojan vaatetuksessa :)


Totta kai juhlissa pitää kakkua olla! Iskä väsäsi aikuisille voileipäkakun ja äiti teki ei niin kauniin, mutta hyvänmakuisen pätkiskakun aikuisille. Rekvisiittaakin olin hieman hankkinut. Taannoiselta Tanskan matkalta ostin servetit ja hauskoja viirejä Søstrene Grene-sisustusketjusta.(Kerroin aiemmin samaisesta liikkeestä hankkimistani lelukoreista.)


Tietysti myös pikkumies sai oman kakun. Se tehtiin proosallisesti paahtoleivästä ja väliin tuli pilttisosetta. Kuorrutuksena oli kermavaahtoa ja koristeena päärynänpaloja. Kermavaahto vähän epäilytti pientä maistelijaa, mutta se tuntui kivalta pikku tassuissa. Poika sai rauhassa tuhota kakun - en sitten tiedä, kuinka paljon siitä päätyi massuun ;)

Tällaisia kuulumisia tänään :) Yritän palata langoille vähän nopeammin kuin nyt - jos vain terveys niin suo :)

maanantai 14. syyskuuta 2015

Kesän viimeinen vintagemekko

Hei taas!

Tällaista tänään tai oikestaan parin viime viikon ajan. Tämä kuvissa esiintyvä vintagemekko merkkiä Golden Finn (100% puuvillaa) on ollut menossa monissa rientoloissa kuten useammilla vaatekutsuilla, illanvietoissa ja nyt viimeisimmäksi pikkumiehemme 1-vuotissynttäreillä kahtena päivänä peräkkäin :) 




Yllättävän moni tuntematon on kehunut tätä mekkoa. Kun olen kertonut hankkineeni sen UFFista, minua on hieman nolottanutkin välillä, sillä totuushan on se, ettei muunlaiseen vaatetukseen, josta pitäisin ole oikeastaan tällä hetkellä varaa.

Tuo nolotustunne on jännä juttu ja se ehkä korostuu sellaisessa seurassa, josta melko varmasti tiedän, etteivät ne muut todennäköisesti harrasta kirppareita ja kierrätysvaatteita. Toisaalta olen tuntenut salaa ylpeyttä, että ylipäätään kehtaan kulkea tällaisissa kierrätysvaatteissa ;) No, kai sitä voi olla ristiriitaisiakin tuntemuksia samanaikaisesti.


Joka tapauksessa kirpparilinja tulee jatkumaan hamaan tulevaan, ihan omien esteettisten mieltymystenkin vuoksi. Ehkä sitten joskus palkkatyöhön palattuani, on varaa ostaa muutama ajantasainen vaatekin :)


Ja jos en saa omia tyttäriä, niin lahjoitan tämän Finnhits-kokoelmani jollekin Suomi-muotimuseolle ;)

Mukavaa viikonjatkoa!

tiistai 8. syyskuuta 2015

Alvarin Body Awards


Tervehdys!

Tässä noin yhden vuoden kokemuksella Alvari ja hänen äitinsä ajattelivat jakaa kokemuksiaan vauvojen perusvaatekappaleista eli bodyista.

Alvari on ollut koko pienen ikänsä henkeen ja vereen body-vauva. Kaikenlaista puseroa ja paitaa on saatu aika ajoin lahjaksi, mutta tämän ryömijän kohdalla ne ovat jääneet kaapin pohjille lojumaan. Muutenkin bodyt pysyvät mukavan napakasti matkassa ja kunhan malli ei ole ollut liian piukka, on poika niissä myös viihtynyt.

Haasteellisin elementti bodyjen käyttöön Alvarin kohdalla on liittynyt - no, ryömimiseen. Silloin, kun 11 kuinen ryömii pitkin tikkuisia patioita ja terasseja on kulutusjäljet myös sen mukaisia. Toisaalta tästä on nyt teille lukijoille se hyöty, että saatte kuulla oikein asiantuntijataholta, millainen materiaali on kestänyt kulutusta. Alvari on testannut asian kaikkien puolesta ;D

Tässä Alvarin Top3 bodyjen osalta ja muutamia muita huomioita:


3. sija 

Noshin kankaasta tehty body

Ystäväni Hanna ompeli Alvarille muutaman kesäisen bodyn. Aluksi tuntui siltä, ettei tällaisille lyhythihaisille bodyille tulisi mitään käyttöä koko kesänä. Onneksi elokuu korjasi tilanteen! Noshin Ilves-kangas on ihanan paksua materiaalia, sertifikoitua luomupuuvillaa. Joukossa on 5 % elastaania, mikä tekee kankaasta erittäin miellyttävän tuntuisen. Ilves-body joutui ehkä tavallistakin kovempaa testiin, sillä sen käyttö ajoittuui kauteen, jolloin Alvarin meno oli jo erittäin kovaa - ryömimällä mentiin hetkessä kymmeniä metrejä, mutta konttaamisasennosta ei ollut tietoakaan.... Jonkin verran ulkonevaa pesunukkaa on tullut, mutta lieko materiaalin ja väriyhdistelmän ansiota, se ei hirveästi haittaa esteettistäkään silmääni.

Vakuutuin Nosh-laadusta sen verran, että tilasin alesta samassa kuosissa kokoa suuremman Noshin valmisbodyn. Monet tuntuvat tykänneen siitä, että merkin bodyissa on haarassa jatkopala. Se vaikuttaa fiksulta idealta ja olisi suotavaa ottaa käyttöön muillakin merkeillä!

Noshin pisteitä nostaa myös se, että vaatteet suunnitellaan Suomessa ja ommellaan Portugalissa. Tämä tarkoittaa, että EU:n sisäiset turvallisuusstandardit koskevat Noshin tuotteita.


Nosh olis varmaan ollut korkeammallakin palkintopallilla tässä kisassa, jos minulla olisi ollut enemmän kokemusta merkistä. Nyt käyttöä on kuitenkin onneksi odottamassa muutama ihanuus... ;)

2. sija 

Lindexin bodyt

Meidän taloutemme ykkönen halvemmista ketjuvaatemerkeistä on ollut ehdottomasti Lindex. Tykkään ensinnäkin ihan mahdottomasti merkin designista - siinä yhdistää jotenkin ihanalla tavalla leikkisyys jonkin asteiseen trendikkyyteen. 


Ohimainintana on todettava ensiksi se, että Lindexin collegepöksyt ja ribbihousut (joita saa kolme kahden hinnalla) ovat ihan huippuja: kestäviä ja hyvin yhdisteltäviä. Bodyt kestävät hyvin jatkuvaa pesua ja kuivausrumpua. Suosin tältäkin merkiltä sellaisia bodyja, joissa on joukossa elastaania.

Miinusta tulee valitettavasti ei-eurooppalaisesta tuotannosta.

1. sija 

Me & I-bodyt

Tiedän, että kärkivalintani saattaa jakaa mielipiteitä. Nostan kuitenkin Me & I-merkin bodyt tässä skapassa ykkösiksi. Tässä muutamia syitä:


Keväällä ostin 6-7 euron kappale hintaan muutaman käytetyn Me & I bodyn. Voi olla, ettei edellinen omistaja ollut ehtinyt niitä liiemmin käyttää; ainakin ne olivat moitteettomassa kunnossa. Uskomattominta on, että ne ovat nyt kolmen kuukauden käytön jälkeen EDELLEEN moitteettomassa kunnossa: ei pesunukkaa, ehkä ihan vähän hahtuvaa.

Kyseessä ovat Me & I:n yrmysammakko ja sammakkoprinssi bodyt, jotka sisältävät elastaania. Ehkä tämä on se merkittävin tieto, sillä merkin elastaanittomat bodyt (esim. eräs kuumailmapallobody) eivät ole kestäneet kulutusta samalla tavoin. Jatkossa aionkin suosia Me & I:lta vain noita joustobodyja. Mutta jos löydätte jostakin käytetyn yrmybodyn, ostakaa ehdottomasti pois!


Kivaa Me & I:n bodyissa on myös se, että ne ovat kaksoiskokoja. Tämä pidentää niiden elinkaarta. Alvarikin on tosiaan käyttänyt noita kahta mainitsemaani bodya reilusti yli kolme kuukautta. Nyt kaapissa on odottamassa Alvaria samainen Yrmy-sammakko kokoa suuremmassa koossa :)

Alvarin kaikki Me & I-bodyt on ostettu käytettyinä. Vaikka olenkin pääasiallisesti tykännyt Me & I-tuotteista, miinusta voisi antaa joillekin myyjille: jotkut kuvittelevat, että toiset ovat valmiita maksamaan merkkibodysta mitä vain, vaikka siinä olisi esimerkiksi tahroja. Kohdalleni on valitettavasti sattunut yksi ikävänpuoleinen tori-fi kauppa ja toisaalta kirppareilla olen ihmetellyt hinnoittelutasoa tahraisten bodyjen suhteen.


Plussaa Me & I saa myös siitä, että bodyt ovat valmistettu Euroopassa. Merkin vaatteilla on myös  OEKO-TEX-laatusertifiointi. 


Muista merkeistä voisin antaa positiiviset mainninnat esimerkiksi merkeille Molo ja Pomp de Lux. Valitettavasti en vain tykkää suurimasta osasta ensin mainitun kuoseista... Alla oleva dalmatialaiskeko oli ihan jees ja matkaostos Tanskan-maalta eli Molon kotimaasta. Pompin kutsuilla taas kiukustun usein siitä, että tyttöjen mallisto on niin paljon laajempi ja kekseliäämpi kuin poikien... Yleensä lohduttaudun merkin kutsuilla syömällä, juomalla tai ostamalla itselleni jotain (esim. tänä syksynä ostin yhden neuletakin)...



Kokemuksemme kyseisistä merkeistä ei ole kuitenkaan kovin pitkä, sillä olemme siirtyneet Alvarin vaatteissa juuri kokoon 80 cm, ja Alvarin edellä mainittujen merkkien ovat tätä kokoa.

Halpamerkeistä on muuten iloisesti yllättänyt Lidlin Lupilu-merkki, jonka bodyja poitsullamme on ollut muutamia. Kestävät kokonsa puolesta käytössä tosi pitkään! Parhaat sukat taas valmistaa Polarn o. Pyret, jonka bodytkin ovat kyllä laadukkaita myös käytettyinä! Mulla ei tainnut nyt vaan olla kuvia niistä ;)

Olisiko teillä huomioita tai kommetteja aiheeseen? Ainakin esikosten odottajat kuulisivat mielellään kokemuksianne vauvojenvaatteista :)

Kuulemisiin taas!

Ps. Olen vastannut nyt edellisen postauksen kommetteihin. Te, jotka olette seuranneet keskustelua, käykääpä vilkaisemassa, sillä sinne tuli erittäin mielenkiintoisia kommetteja myös tässä parin päivän viiveellä :)

lauantai 5. syyskuuta 2015

Ajatuksia koulumaailmasta ja oppimisesta kahden ammatin risteyksessä



Tervehdys!

En ole pitkään aikaan kirjoitellut ajatuksiani koulumaailmasta, sillä asia ei ole ollut itselleni kovin ajankohtainen. Opinto-ohjauksen lopputyötä tehdessä tuli kuitenkin taas perehdyttyä koulutuksen ja oppimisen päämääriä käsittelevään kirjallisuuteen ja seurattua ajankohtaista koulukeskustelua  hieman uusin silmin.


Kuten ainakin te pitkäaikaisimmat lukijani tiedätte, olen pohjakoulutukseltani historian ja yhteiskuntaopin opettaja, ja tehnyt noita töitä ennen äitiyslomaani seitsemisen vuotta. Maisterin paperit saatuani hakeuduin melko nopeasti opinto-ohjaajan pätevyyden antaviin opintoihin Jyväskylän yliopistoon. Nuo opinnot venähtivät kahden raskauden vuoksi, mutta lopultakin nyt muutama viikko sitten nuo muodollisen opopätevyyden antavat paperit tupsahtivat postiluukusta sisään! JIHUU! Olen siis vihdoin virallisesti kelpoinen toimimaan ohjausalan tehtävissä peruskoulusta toiselle asteelle ja aina korkea-asteelle saakka.

 

Eri asia sitten on, mistä noita opon töitä voi löytää. Järkevintä olisi varmaan etsiä niitä itselleni tutuimmista ympäristöistä eli peruskoulusta ja lukiosta, joiden rakenteet ja toimintakulttuurit tunnen aineenopettajan työn kautta. Haaveilenehkä eniten siitä, että voisin toimia samanaikaisesti molemmissa ammateissa - esimerkiksi aineenopettajauus muutaman ryhmän ohjausvelvollisuudella voisi olla mukava tapa päästä ohjausammattiin kiinni. Toisaalta voisin harkita hoitovapaani lyhentämistä, jos sopiva opon vuorottelu-, sairasloma tai äitiysvapaa ilmaantuisi kohdallani. Ainahan sitä saa ainakin haaveilla... Ehkä pysyn kuitenkin koko vuoden kotona tyytyväisenä kotiäitinä :)


Toiminpa sitten jatkossa opona, aineenopettajana tahi molempina, pidän joka tapauksessa erittäin antoisana ja hedelmällisenä sitä, että sain mahdollisuuden opiskella nuo opo-opinnot. Ne ovat  laajentaneet perspektiiviäni, jolla tarkastelen suomalaista koululaitosta. Niin paljon kuin omia opetusaineitani olen aina rakastanutkin, on aineenopettajan tulokulma oppimiseen ja kouluun usein miten suppea ja oppiainekeskeinen.

Opinto-ohjaaja tarkastelee koulumaailmaa sen sijaan kokonaisvaltaisemmin. Hän pystyy työnsä (sidosryhmiensä ja ohjattaviensa kohtaamisen) kautta hahmottamaan paremmin koulutuksen ja oppimisen ajankohtaisia trendejä, ilmiöitä ja karikkoja, joita kouluyhteisössä tulisi huomioida ja ohjata kurssi uudenlaisiin tavoitteisiin. Valitettavan usein (aineen)opettajat istuvat poteroissaan (kinaamassa kenen opetusaine on tärkein) ja ovat ensi sijaisesti pitämässä kiinni olemassa olevista resursseista ja toimintatavoista. Tätä poteroitumista ei ainakaan helpota käynnissä olevat opetussuunnitelmien uudistukset, joissa toisille annetaan ja toistilta otetaan.


Eräitä keskeisimpiä lukijoitteni ohjauskokemuksia käsitelleen opolopputyöni johtopäätöksenä oli se, että kaiken koulussa tapahtuvan opetus- ja ohjaustoiminnan tavoitteena (ja nykynäkemysten mukaisesti koko kouluhan osallistuu ohjaustyöhön) tulisi olla oppilaiden ja opiskelijoiden ns. metakognitiivisten taitojen kuten esimerkiksi ajattelun, päätöksenteon, ongelmanratkaisun ja arvioinnin taitojen vahvistaminen. Näillä edellä mainituilla taidoilla on käyttöä nykymaailman sirpaloituneilla ja epävakailla työmarkkinoilla. Siellä tulevat nimittäin pärjäämään ne, joiden itsetuntemus on hyvä ja jotka kykenevät toimimaan itseohjautuvasti ja päämäärätietoisesti.  Kyse on erityisesti läpi elämän ylläpidettävistä oppimaan oppimisen taidoista, joita myös uusissa opetussuunnitelmissa peräänkuulutetaan. Oppijoiden tulevaisuuden kannalta nykyistä oppiainelähtöistä ajattelua hyödyllisempää olisikin se, että arvioinnin kohteena olisivat heidän työskentelytapansa ja oppimisprosessit.

Uudenlaisen oppimisen uranuurtajia löytyy jo opettajanhuoneista. Eräs heistä on pitkän matematiikan opettaja Pekka Peura, jonka opetusmetodeja esiteltiin 21.8. 2015 ilmestyneessä Suomen Kuvalehdessä. Peura päätti jossain vaiheessa opetusuraansa, ettei pidä enää kokeita ja käski oppilaiden opetella asiat itse. Tällä tavoin hän onnistui eriyttämään oppimista siten, että jokainen saattoi opiskella omaan, itselle sopivaan tahtiin ja edetä kurssilla oman kunnianhimonsa mukaan. Peuran menetelmä edellytää oppilailta tietysti aktiivista ajattelua ja se saattaa aluksi olla työlästä monille passiiviseen kuunteluun tottuneille oppilaille. Opettajalle Peuran käytäntö mahdollistaa puolestaan sen, että hän voi kierrellä luokassa ja ohjata nuoria yksilöllisesti. Peura pyrkiikin kysymyksillä ymmärtämään oppijan tapaa hahmnottaa matematiikkaa ja auttaa tämän pohjalta oppilasta löytämään juuri hänelle sopivan tavan oppia.

Pekka Peura lakkasi uskomasta myös arvioinnin oikeudenmukaisuuteen, kun hän vertasi antamiaan kurssiarvosanoja ylioppilaskirjoitusten tuloksiin: niissä saattoi olla parin arvosanan heittoja kumpaankin suuntaan. Kokeet osoittautuivat huonoiksi oppimisen mittareiksi, koska Peuran mukaan ne synnyttävät stressiä ja turhaa pahoinvointia. Peuran tunneilla kokeet onkin korvattu eri tasoisilla tehtävillä. Kun opiskelija on tehnyt tietyn tasoiset tehtävät, hän pyytää opettajalta testin, jonka hän saa itse korjata ja pistettyää mallivastausten avulla. tämän jälkeen opiskelija voi siirtyä seuraavalle tasolle vaikeampiin tehtäviin

Peura siirsi lopulta myös kurssin arvioinnin opiskelijoittensa tehtäväksi. Yhteisessä keskustelussa hän ja opiskelija pohtivat oppimisen tasoa vastaavaa arvosanaa. Peuran mielestä tämän kehittää opiskelijoiden vastuunkantoa työskentelystään sekä oman osaamisen analysointitaitoa. Hyvin harvoin hän on ollut eri mieltä opiskelijoiden kanssa. Peuran opiskelijoiden menestys ylioppilaskirjoituksissa on muuten ollut valtakunnallista keskitasoa parempaa.

 

Peuran opetusmetodit kuulostavat vallan kiehtovilta ja järkeenkäyviltä opon vinkkelistä. Jos opiskelijat saadaan motivoitettua opiskelemaan hänen metodiensa mukaisesti, tuloksena saattaa olla pintaa syvempää oppimista ja metataidoissa harjaantumista. Itse olisin varmasti kaivannut tuon tapaista yksilöllisen matemaattisen hahmottamisen huomioivaa opetusta! En nimittäin suostunut oppimaan, kun kukaan ei selittänyt, miten matemattisen mallit kuten toisen asteen yhtälöt näkyvät meitä ympäröivässä reaalitodellisuudessa... :D

Mutta vaikka opo minussa innostuukin kovasti oppimisen vallankumouksesta, aineenopettajahiiri on sen sijaan kauhuissaan - en uskaltaisi millään heittäytyä täysin esimerkiksi historian opetuksessa vastaavanlaiseen itseoppimiseen. Koen ehkä, että opettamani reaaliaineet menisivät itseopiskellessa helposti alisuorittamiseksi; historiassa opiskeltavien tietojen ja taitojen hallinta sen verran hienovaraista, ettei moni keskitasoinenkaan opiskelija osaa arvioida omaa analyyttisyyden tasoaan. Sen sijaan osittainen eriyttäminen on paikallaan.  Olen pitkään tarjonnut joka kurssilla mahdollisuuden osoittaa motivoituneisuutensa ja harrastuneisuutensa lisäesseiden ja portfolioiden muodossa.

Lisäksi mielestäni historia ja yhteiskuntaoppi elävät kielessä ja kielestä. Se tarkoittaa tarinallista kerrontaa, argumentointitaitojen harjoittelua ja hyvää kirjallista ilmaisua. En oikein osaa istuttaa Peuran mallia sellaisenaan noihin konteksteihin.



Ja lopuksi, jos uudenlaista opettamista, oppimista ja ohjausta halutaan istuttaa oppilaitoksiin, opettajille on järjestettävä kunnon koulutusta ja varattava kunnon resurssit opetuksensa muuttamiseen. Satojen työtuntien materiaaleja(ja varsinkaan pinttyneitä katsantokantoja) ei muuteta hetkessä uudenlaisiksi! Lisäksi ainakin itse kaipaisin oppimaan oppimisen taitojen avaamista kunnolla myös meille opettajille - mitä se tarkoittaa kussakin oppiaineessa? Olen vuosien varrella tiedustellut useammaltakin erityisopettajalta noihin teemoihin liittyvää kirjallisuutta, mutta en ole oikein saanut selkeitä vastauksia. Toivottavasti uusien opetussuunnitelmien myötä asia korjaantuu. Toivottavasti muutos ei jää sananhelinäksi!

Millaisia ajatuksia Pekka Peuran opetusmetodit sinussa herättivät entisenä tai nykyisenä oppijana, opettajana tai ohjaajana? Miten soveltaisit Peuran metodeja reaaliaineisiin tai omiin opetusaineisiisi?

Mukavaa viikonlopun jatkoa kaikille!

tiistai 1. syyskuuta 2015

Tildan lemppareita: Nuttolenetahna

Tervehdys!

Lastenlaulussa sanotaan, että "maailmassa monta on ihmeellistä asiaa. Se hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa.."

No näin on Tildukankin kohdalla! Olen nimittäin pähkinälle allerginen ja harmitellut asianlaitaa vuosikaudet. Viime aikoina olen kuitenkin havainnut, että pystyn syömään pienissä määrin cashew- ja pistaasipähkinöitä esimerkiksi salaateissa. Edelleen kuitenkin erityisesti Saksan-, hassel- ja maapähkinät aiheuttavat minulle oireita.


Ilmeisesti säännön vahvistaa poikkeus tai pari. Olen ollut aivan äimänkäkenä siksi, että Nutanan maapähkinävalmiste, Nuttolene, ei aiheuta minulle minkään sortin oireita. Voipi olla, että kyseessä on sitten niin prosessoitu tuote, ettei pähkinän tehot enää tunnu... Toisaalta sama juttu on soijan kanssa. Raaka soijamaito ja siitä tehdyt johdannaisvalmisteet (esim. tofujäätelö) aiheuttavat pahoja allergiaoireita, mutta kypsennetty soija ei!


En tiedä, kuinka yleisesti tunnettu tuo Nuttolene maapähkinävalmiste ihmisille on, mutta meillä sitä on syöty lapsuudesta saakka. Nuttolene on kiinteää ja muistuttaa koostumukseltaan kiinteää (maksa)makkaraa. Sitä voi käyttää esimerkiksi siivuina leivän päällä tai paistaa kuutioina tai pihveinä pannussa. Ainesosat ovat maapähkinä, vesi ja merisuola.

Itselleni Nuttolene maistuu erityisesti juuston korvikkeena leivän päällä. Ruokasyntini on nimenomaan juuston liiallinen syöminen, joten on virkistävää tehdä iso satsi lapsuudesta tuttua tahnaa. Siihen tarvitaan:

1 purkki Nuttolenea
2 keskikokoista suolakurkkua
1 pienehkö sipuli
1-2 kynttä valkosipulia

Edellä mainitut jauhetaan sauvasekoittimella muruksi.

Tämän jälkeen joukkoon lorautetaan ruokakermaa n. 1 dl. Kerma kannattaa lisätä pikkuhiljaa.


Varoitan, että tahnaa syntyy edellä mainitulla reseptillä ihan hirveä määrä. Oikeastaan vielä pelottavampaa on, että saan tuhottua sen läjän muutamassa päivässä. Jokainen voi miettiä, onko tuotteen ravintoarvot kohdillaan, mutta sen voin sanoa, että HYVÄÄ ON!


Mukavaa päivänjatkoa! :)