Happy Xmas, Me

Moikka!


En tiedä, mistä olen saanut nyt tällaisen väliaikaisen boostin postailla vähän tiheämmin, mutta hyvä niin :) Toki, kun välillä tulee vähän pidempiä taukoja, niin ehtii enemmän sattua ja tapahtuakin.

 

Tämä blogihan oli joskus tyyliblogi (sekä sisustus että vaatteet ja elämäntapa, kaiketi), mutta viime aikoina omat koreilut ovat jääneet erinäisistä syistä vähän vähemmälle. Ylimääräistä massaa on vielä liikaa, jotta viihtyisin kameran edessä ja imetysvaatteet eivät muutenkaan ole mitään kuvauksellisimpia.

Jotakin kivaa näin joulun alla kuitenkin sain. :)

Joulunalusperinteisiin kuuluu näköjänsä jo kolmatta vuotta Kalevala Korun Lumikukka-sarjan täydentäminen. Tähänastinen kokoelmani löytyy tästä postauksesta, mutta nyt sarjani täydentyi hieman pidemmillä roikkuvilla korviksilla. Olen tosiaan ostanut kaikki korut tähän asti tori.fi-palvelusta olenkin vakaasti sitä mieltä, ettei kyseisiä koruja kannata uutena edes pyytää joululahjaksi. Nyt maksoin näistä korviksista esim. 45 e posteineen ja veikkaan niiden maksavan kultasepänliikkeessä vähintää tuplasti. Saanen nämä korut nyt sitten jälleen kerran hieman proosallisesti itse hankittuna lahjana vanhemmiltani, mutta tällä tavoin eläkeläiset säästävät pitkän pennin ostoksissaan.

Nyt haaveissa ovat sitten vielä Lumikukka-sarjan sormus ja rannekoru. Uskjon vakaasti hyvän onneni jatkuvan ensi joulun alla ;)

Mukavaa viikonvaihdetta kaikille!

Ps. Kuvituksena on muuten meidän tytyn kehyksiin tulevat Hessu Hopot :D Voitteko kuvitella, nuo "jättijalat" (joo, neuvolatätikin ihmetteli jalkaterien suurta kokoa) kuuluvat sellaisten vanhempien lapselle, joiden jalkojen koot ovat 37 ja niukka 41. Muutenkin tytsy vetelee edelleen ihan omilla käyrillään. Pituutta oli kuukauden kohdalla yli 58 cm...

Lumikukan paluu

Perjantaista!

Olen aikaisemminkin todennut, että aikuisuus (vai oikeastaanko keski-ikä) ei tule yksin. En aiemmin voinut sietää Kalevala Koruja. Sittemmin kelpuutin valmistujaislahjaksi Vanamo-sarjaa.

 

Eipä aikaakaan, kun aloin vilkuilla sillä silmällä merkin Lumikukka-sarjaa. Kyseisen sarjan kevyesti roikkuvat hopeiset korvakorut alkoivatkin tuntua ihan tildamaisilta. Hankinkin ne Tori.fi-palvelusta kohtuuullisen hyvällä alennuksella. Vanhemmiltani sain puolestaan viime vuonna joululahjaksi sarjan kaulakorun.

Ja kappas vain... Tänä syksynä huutonettia selatessani tein tarjouksen Lumikukan nappikorviksista. Ne lähtivät 35 eurolla. Sen verran sieti budjettinikin, kun joitain pyntteitäni sain kaupatuksi itse facebookin äitiysryhmissä.

Ei paha, näin turkulaisia ja Jorma Uotista siteeratakseni. ;) Normihinta taitaa olla siellä 70 euron tietämissä.

Seuraava houkutus olisi sitten saman sarjan sormus. Se odottakoon töihinpaluuta. Äidilläni on puolestaan Lumikukan rintaneula, mutta sen verran teini olen, etten halua käyttää sitä hänen kanssaan yhtä aikaa. Äiti on kuitenkin luvannut neulan minulle perinnöksi. Ehkä käytän rintarossia sitten joskus mummelina Alvarin jälkikasuvn juhlissa ;)

Minkä suhteen sinä olet ajan kanssa pyörtänyt sanasi?

Eipä muuta kuin mukavaa viikonloppua! Täällä valitettavasti pieni mies sairastelee. Kunhan hän toipuu, esittelen vihdoin viimein pojan tapiseeratun huoneen. Eihän siihen mennytkään kuin seitsemän kuukautta, mutta hyvää kannatti odottaa :)

Ps. Muistakaahan edellisen postauksen joulukalenteriarvonta! Aika hyvä arpaonni taitaa vielä olla. Ilahdun toki myös itseänne koskevista kuvauksista ilman velvoitetta osallistua arvontaan. Muistakaa vain mainita, ettette halua osallistua :)

Sydän vähän kaikelle

Tervehdys!

Kyllä kuppi on puoliksi täynnä. Totesin sen tänään, kun katselin poikaa keinutellessa pihapiirin ruskanhehkuista puustoa.

On totta, että hermot ovat olleet viime aikoina vähän tiukoilla: Pari viikkoa flunssaa. Päiviä, jolloin ei ole omaa aikaa. Pienen miehen nurkkaan paiskaamia mukeja ja sormiruokia. Käninää, jos äiti ei huomaa. Jatkuvasti kurainen eteinen (keittiön töhmistä nyt puhumattakaan)...Listaa voisi jatkaa loputtomasti.

 

Sitten on kuitenkin niitä ihania juttuja: Pienen miehen hymyjä. Hetkiä, kun taapero painaa päänsä äidin rintaa vasten ja jokeltaa. Takuuvarmaa (ja hyvää) seuraa oman pihan hiekkalaatikolla. Pappa, joka ajelee bussilla Alvaria tapaamaan ja päästää äidin nukkumaan köhäänsä. Skype, jolla ottaa yhteyttä toisiin isovanhempiin ja ulkomailla asuviin vertaistilanteessa oleviin ystäviin. Onnistuminen uuden reseptin kanssa. Se, kun poika nukkuu yhteensä kolme tuntia päikkäreitä... Tätäkin listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Niin ja muuten, Kate Winslet oli jossakin antamassaan haastattelussa oikeassa. Kukin synnyttänyt saakoon palautua rauhassa. Naisella menee keskimäärin vuosi ennen kuin kroppa alkaa tuntua omalta. Allekirjoitan tämän täysin ja onneksi en myynyt tämän enempää vintagekalustoani etiäpäin. Vyötärö ei ole entisellään, mutta muuten tunnistan vartaloni jo omakseni :)

Tildukan syysmuodin ykkösjuttu on näköjään sydämet. Ihan aallon harjalla ollaan sikäli, että 70-luku on kuulema muotia ja siksipä ylläni on viime aikoina näkynyt aito kotikutoinen 70-luvun maksihame On sitten muotia tai ei, musta-valkoinen printti ja runsas helma lumosivat minut loppukesän Alles Gute Vintage-käynnillä.

Maksihameen pariksi sopii mielestäni erinomaisesti Ihana Kirppikseltä taannoin löytämäni muutaman euron kollaripaita, jonka voi höystää söpöllä bambi-aiheisella korulla. Alvarin ohella minäkin vanhenin tuossa syyskuun puolella ja juhlistin sitä ostamalla Televisio Lifestyle Storesta tuon Pilke Designin nelikoipisen.

 

Toinen runsaasti käyttöaikaa saanut uutuus on kesällä huutonetista huutamani Me & I:n sydänmekko, jota olen ihastellut muutamallakin tuttavallani. No, en tiedä, pitäisikö tuota kutsua enemmin tunikaksi, sillä xs-koko oli ehkä inan verran nafti ;) Mutta kun ostaa toisana kätenä eikä kutsuilta, niin siihen on tyydyttävä, mitä saa :)
 

Vielä hieman syksyisiä fiilistely kuvia. Possukkamme sai viimein eilen vähän callunoita kaverikseen. Sain kaivettua myös lyhtyvarastoni käyttöön.



Kotiäidin vapaahetken voi käyttää myös nautiskellen edellisen päivän aherruksen tuotoksia: couscousia, uunijuureksia vuohenjuustolla ja itsetehtyjä kasvis-fetapihvejä tsatsikilla höystettynä. Nam! Kasvisruoka on vain niin hyvää!

Mukavaa päivänjatkoa kaikille!

Edit. Ps Olisiko jollakulla tarvetta korkkaamattomille Minna Parikan valkoisille Raqueleille, joita on pari kertaa vain sovitettu sisätiloissa? Jos on, niin ota s-postitse yhteyttä minuun, niin laitan kuvia kengistä. Kenkien koko on 37 ja hintapyyntö 200 e + mahdolliset postituskulut.

Kalevala korujen torikauppaa ja sisustuslehtisuositus

Tervehdys!

Kierrätyskeijuvuoden aikana minulle selvisi, että parhaat jatkuvat alennusmyynnit ovat käynnissä huutonet ja tori.fi-sivustoilla. Jonkun toisen turhake voi olla jonkun toisen kiinnostuksen kohde ja yleensä tavarat liikkuvat sopuhinnoin. Tinkaaminen on myös sallittua, sillä tavoin tulee testattua, mikä on myyjän todellinen intresi hankkiutua tavarasta eroon.

Tiettyjen vaate- ja kenkämerkkien ohella opin tarkkailemaan myös tiettyjen lastentarvikkeiden ja huonekalujen tarjontaa ja myyntihintoja. Kiinnostuksen kohteitani ovat olleet muun muassa lastenrattaat,vauvanhoitopöydät, ruskovillan tuotteet sekä Hemnes-huonekalut. Kun tarjonnan ja hintatason vaihtelu olivat selvillä, niin sitten huutamaan ja tarjoamaan. Joissakin tuotteissa kuten Ikean Hemnes-sohvasängyissä kysyntä on ollut niin kova, että vain päivittäinen tarkkailu mahdollistaa edes tarjouksen tekemisen. Mutta siinäpä se touhun jännitys ja juju varmaan säästämisen ohella onkin!

Tuossa Alvarin nimiäisten alla haaveilin, että olisin voinut ostaa jotkin ajattomat korut itselleni juhliin. Yllättäen erityisesti Kalevala Korun Lumikukka alkoi pyöriä yhä useammin mielessäni. Ehkäpä olen siirtynyt jonkin sortin "äiti-ikään", sillä vielä muutama vuosi aiemmin, kun sain valita jotkin Kalevala Korut valmistujaislahjaksi, kallistuin ehdottomasti Vanamoon, enkä ajatellutkaan koko Lumikukkaa vaihtoehtona. Ehkä tähän vaikutti se, että äidilläni on kyseisen sarjan rintaneula enkä tietenkään halunnut samaa ;)

No, nytpä halusin!

Nimiäiset olivat ja menivät eikä laatukoruja tullut hankittua, mutta veronpalautusten jälkeen käväisin ihan huvikseen parissa koruliikkeessä Lumikukan hintatasoa tarkastelemassa. Aiemmin Kalevala korut olivat tuskin koskaan alennuksessa, mutta nyt eräässä liikkeessä pienet roikkuvat korvakorut ja kaulariipus yhdellä kukalla olivat vähän päälle 70 euron hinnoissa (kappale). Virallinen ovh taisi olla molemmissa n. 89 e.

Päätin sitten kokeilla ihan huvikseen, myyvätkö ihmiset Kalevala koruja torissa. Kas vain! Myynnissä oli useampikin havittelemani hopeinen koru!

Muutaman päivän sisällä tein kaupat sekä korviksista (50 e) sekä kaulariipuksesta (55 e), postikulujen kanssa hintaa tuli 110 e. Tietysti korujen aitous voi mietityttää, mutta epäilenpä, että kukaan vaivautuisi myymään yksittäistä feikkikorua eikä Kalevala Koru nyt ole mikään niin suuri brändi, että sillä suurta bisnestä saisi aikaan. Lisäksi korut näyttivät kyllä ihan aidoilta laatikkoineen ja läpysköineen.

Loppujen lopuksi äidin kysellessä, mitä haluaisin joululahjaksi, ehdotin, että josko saisin avustusta näihin koruhankintoihini. Eipä sitten tullut enää kovin kalliiksi nämä hankinnat mammalomalaiselle :) Vähän tylsää tietysti, että tiesin, mitä saisin lahjaksi, mutta onneksi en uskokaan enää joulupukkiin ;)

Sellaisia tarinoita tällä kertaa. Voisinkin oikeastaan kysäistä, että mikä on oma suosikkimallisi Kalevala Koruista? Entä haluaisitteko nähdä, miten yhdistän juhla-asuihin kyseisiä koruja?

Loppuun vielä lehtisuositus: Olen jäänyt koukkuun Talo & Koti-lehteen. Se tarjoaa kivoja sisustusvinkkejä tavallisille pienituloisille ihmisille. Kaikilla kun ei ole 3000 neliön kämppää Ullanlinnassa tai arkkitehdin suunnittelemaa lasiseinäpalatsia tai edes sitä huippuhienoksi kodiksi tuunattua vanhaa myllyä. Ehkä lehden yleisilme on vähän sillisalaattia, mutta tarjoaa kuitenkin jokaiselle jotakin. Oikea hyvänmielen lehti!

Mukavaa päivänjatkoa!

Illanhämyssä

 Hupsista!

Arvatkaapa mitä! Turun Tildan sivuilla on vuosien varrella vieraillut jo 1 000 000 kävijää eikä tilastoa olla pidetty edes ihan alusta asti. Aikamoista...

Tässä kotiasunäyte eiliseltä. Sain väsättyä Pikku Myy-nutturan pitkästä aikaa, koska mieheni biffasi minut kampaajalle hiusten leikkuuseen ja huonokuntoista latvaa katosi viitisen senttiä! mahdoin näyttää jo aika variksenpelättimeltä, kun mies oli valmis moiseen ;)

Muutenkin viime päivät ovat olleet tosi kivoja. Perjantaina saimme hoidettua urakalla kotiin liittyviä juttuja kuten lastenhuoneen sälekaihdintilauksen sekä edistettyä liukuovikaappiprobleemaa. Mahdollista kaapin paikkaa on viritelty työhuoneessa seinälle jos toiselle, mutta vasta nyt palaset tuntuvat loksahtaneen paikoilleen. Jopa kuivausrumpu saatiin viimein kylppäriin. Sanotaanko, että tässä noin 10 viikkoa ennen laskettua aikaa tämän hormoonimamman hermot alkoivat olla jo melko tiukilla, kun tietyt jutut eivät tahtoneet edistyä. No, nyt näyttää paremmalta :)

 

 Eilisenä asuna minulla oli yllä taasen näitä viime talvisia Ihana Kirppis-löytöjä. Tämä jokusen euron kustantanut Indiska-tunika oli väljä vielä talvella, mutta eipä ole enää... Rusetin väsäsin yhden hameen nauhasta; mätsää hyvin ainakin tuon kukkapuskan kanssa ;)

Asun korut ovat nyt vähän liioittelua, mutta löysin ne korurasian pohjilta. Sain nämä Kalevala korut joskus 90-luvulla, ehkäpä 15-vuotislahjaksi vanhemmiltani. Oikeastaan aika kivat, kun sormuskin pysyy tässä raskauden aikana tosi hyvin sormessa ;) Pitänee ottaa siis aktiivikäyttöön!

Mukavaa, lämpöistä sunnuntaita kaikille!

Kevätjuhla-asu vuosimallia 2014

 1. Tuuli hiljaa henkäilee,
aalto vapaa välkkyilee,
pikkulintu suruton
laulelee; "nyt kevät on!"
Vuokko kaino kuvustaan
avaa silmäns' unestaan,
kaunokuvat hymyten
nousee kasteniityllen.

 

2. Pursi kaunis kiikuttaa
somasti sen soutajaa!
maamies peltoon pehmeään
kylvää, kyntää siementään
Lapset kukkakimpuillaan
koristavat hiuksiaan,
riemulaulu verraton
kaikuvi: "nyt kevät on!"

Tämän lapsuuteni lempikevätjuhlalaulun (Suvivirren ohella) myötä haluan toivottaa kaikille uurastuksensa päätökseen saaneille lempeitä kesätuulia ja lämpimän luonnonvesien virvoittamia varpaita :)

Samalla kaksi vinkkiä kesäisten juhlien mammavieraille ja -juhlakaluille: Mamaliciouksen venyvä trikookynähame on raskausvaatteiden aatelia. Enpä taida tarvita muita hameita tänä kesänä ;) Perinteistä Tilda-kampausta voi taas piristää keväisellä kukkaseppeleellä ja hehkua kilpaa omenankukkien kanssa. Näitä löytää ainakin Glitteristä ja Accessorize-liikkeistä. Omani sain mieheltä hääpäivälahjaksi (pienten vinkkausten jälkeen...).

Oikein ihanaa päättäjäisviikonloppua kaikille! Minä kätken sydämeni sopikoihin muutaman ihanan palautteen, joita sain opiskelijoiltani ja haikeana muistelen matkaa, jonka sain tehdä jopa kuudennestä luokasta asti opettamieni nuorten kanssa.

Keikkuva maatuska

Iltaista!

Kiireen keskeltä esittelen teille söpöiset korvikseni, suomalaisen Smooth Jewelry-merkin maatuskat.

 Muun muassa nämä ihanuudet löytyivät edellisessa postauksessa mainuítusta Harjun Paperista.

Huoh. Kaikkien ikävintä näissä lähiopoilujaksoissa on ollut kameleonttimainen pakkomuuntautuminen opiskelijasta opeksi. Pitkän junamatkan päätteeksi ei ole kaikista kivointa alkaa suunnitella neljän 75 minuutin pituisen oppitunnin päivää. Onneksi tämä oli kuitenkin keikoista se viimeinen. Nyt on sitten reilu puoli vuotta armonaikaa suorittaa kohtuullisen runsaat rästissä olevat opintoni... Onneksi ne voi kuitenkin tehdä täältä kotoa käsin :)

Topolino kirjamessuilla

Kyllä vain, tämä on eräs tämän syksyn lempiasuistani. Olen majaillut siinä niin töissä kuin viimeksi Turun kirjamessuilla.

Samaisena päivänä, kun löysin Ihana Kirppikseltä (vihdoin tajusin katsoa, miten se kirjoitetaan) Lumin laukun, mukaani lähti jo toinen ybermakea nahkahamonen syksyksi. Tämä Topolino-merkkiä oleva yksilö kustansi 17 euroa. Onhan se nahkiksestakin aika paljon, mutta malli oli niin hyvä ja kiva, että en muuta voinut...

Pusero on varmasti viisi vuotta vanha ja maksoi Lindexin alessa 7 euroa. Koru on muuten Nikkotakko-merkin tuotantoa ja niitä voi ostaa Turun taidemuseon lisäksi Boutique Minnestä.

Vagabondin popot ovat neljättä vuotta matkassa ja muistaakseen alesta ostetut.

Mietin tässä, että pitäisiköhän ihan periaatteesta alkaa vaatetietojen sijasta listata vuosia, kuinka kauan vaatekappaleet ovat olleet käytössäni? Mielestäni se voisi olla keino kertoa siitä, ettei vaatteiden tarvitse olla aina uutta kertakäyttökamaa vaan paremminkin ihmisiä voisi rohkaista etsimään päälle pantavaa sillä periaatteella, että ostaa vain vaatteita, joita kuvittelee voivansa käyttää vielä viiden vuoden päästäkin.  Voisin vaikka haastaa joitakin hieman suositumpia bloginpitäjiä samaiseen haastikseen.

Olisiko tämä teistä lukijani hyvä idea?

Anna minulle voimasi Helene

Tänään oli loppujen lopuksi levollinen päivä. Sain purkaa sydäntäni oikeille ihmisille, kävin siskoni kanssa Tintåssa kakkukahveilla ja katsoin sumuisaa Aurajokea lehtien varistessa maahan. Kyllä onneni vielä kääntyy; on vain maltettava elää, kohdattava pimenevä syksy. Omalla tavallani tiedän sen antavan rauhan, kun elämäni raskain vuodenaika jää vihdoin taakse.

Ostin itselleni lahjan. Symbolisen talismaanin, jossa on nainen, jota ihailen. Helenen elämä ei ollut herkkua -  siihen kuului lonkkavikaisuus, kariutunut kihlaus, elämä ilman rakkautta. Taiteentekeminen antoi kuitenkin voimaa, syyn elää.

Anna minulle voimasi tai edes osa siitä, Helene. Lupaan, etten unohda heikkoja ja kärsiviä sitten, kun se hyvä päivä koittaa.

Ps. Huomioikaapa sivupalkissa oleva kysely :)

Samaa sarjaa

Hei taas!

Muistanette tammikuisen pohdintani siitä, mihin käyttäisin joululahjaksi saamani Accessorize-lahjakortin.

Putiikin tämän talvinen ale ei ihan viime vuotiselle tasolle yltänyt, joten päädyin hankkimaan lopulta kaksi täysi hintaista tuotetta. Päätöstä helpotti huomattavasti tosin se seikka, että korut ovat samaa sarjaa erään vuoden verran kovassa käytössä olleen kaulakorun kanssa.

Mukaani lähtivät siis lopulta hopeisista pikku kuulista koostuvat lyhyt kaulanauha ja käsikoru. Tykkään tosi paljon niiden muotokielestä. Koruissa yhdistyvät jollakin jännällä tavalla modernius ja klassisuus.

Loppuun vielä perhepotretti. Uskoisin, että tulette vuoden varrella näkemään moniakin asuja näillä höystettynä.

Mukavaa illanjatkoa!

Ps. Kiinnostaisiko joitakuita lukijoistani tietää, jos vien vaatteitani jälleen kirpparille?

Ps2. Huomikoikaapa sivupalkin kysely. Aika moni sinne on jo lemppareitaan ruksinutkin ;)

Joulu saapuu jokaiselle - näpertelijälle ja kiireiselle

Joulukuu on aina paradoksien aikaa - ympäristö pursuaa materiaa, vaikka tie joulumaahan käykin jonkin ihan muun kautta. Lehdet taas hehkuttavat leivonta- ja askarteluvinkkejä, vaikka todellisuudessa tämä tonttu paiskii jälleen kerran rästissä olevien kouluhommien kanssa. Stressitaso on huidellut viime päivinä tavoittamattomissa sfääreissä, vaikka radio soittaa yhä uudestaan "...mielenrauhaa" ja "... sydämessä".

Alan pikku hiljaa hyväksyä tilanteen. Haluaisin kyllä, mutta en vai ehdi ja pysty, olla  jouluilija (= kotoilija muina vuodenaikoina?).  Yritän kuitenkin nauttia lähenevästä juhlasta (ja arjesta) sen verran kuin voin - Jouluradio soi (kiitos heavyyn suuntautuneen) mieheni kärsivällisyyden niin kotona kokeita korjatessa kuin työmatkoilla autoradiossa. Kauppamatkalla huomasin sievän pikkukuusen lähimarketissa. Se olkoon joulukuusemme tänä vuonna!

Onneksi tänä vuonna saadaan valkoinen joulu.  Mies taas on opetellut paistamaan joulutorttuja puolestani. (Jostain syystä tuon minua paremman kokin mieslestä siinä on jotakin hirvittävän haasteellista...) Toista joululeivonnaistraditiota eli pipareita pääsin puolestaan paistamaan ystäväni luona Jyväskylässä. Se on onneksi ihan tarpeeksi. En nimittäin oikeastaan edes pidä niistä paistettuna, mutta taikina on kyllä hyvää! Joulukortit jäivät sen sijaan tänä vuonna lähettämättä. Toivotankin kaikille blogiani seuraaville ystävävilleni, älkää ottako kortittomuutta henkilökohtaisesti!

Katson kuitenkin tärkeimmäksi, että tämä opettaja-opiskelija jaksaisi loman alkuun asti ja ettei koko loma menisi syksystä toipumiseen. Olin eilen vielä todella hermokimppuna. Ehkäpä se johtui osittain toisella paikkakunnalla suorittavien opintoviikkojen aikaansaamasta väsymyksestä, osittain jatkuvasti kasautuvasta suoritteiden määrästä. Tänään on kuitenkin ollut hyvä päivä. Lukioryhmä eläytyi mielettämän hyvin keskiaisiin pantomiimiesityksiin (parhaiten ikinä!!!) ja minulla oli Schönbrunnista ostetut Sissi-korvikset korvissa. Taisin olla muutenkin aika talvisen kimaltava valkoisessa bling-bling- neuleessa... Mutta täytyyhän arkeen saada pientä talven taikaa...

Mukavaa päivänjatkoa!

Laitanpa loppuun erään minua vuodesta toiseen puhuttelevan joululaulun...



Ps. Yritän tehdä ennen joulua toisen kysymyksiin vastailua-postauksen.  Pahoittelen, jos petin hiljaisuudellani joidenkin pukin konttia varten kaipailemat kirjavinkit. Ehkä voitte hyödyntää niitä seuravana jouluna...

Koruttoman ihmisen lipas ja lisää Tukholman aarteita

En ole koskaan pitänyt itseäni koruihmisenä. Valmistumiseni johdosta olen kuitenkin saanut useamman korulahjan/lahjakortin, mikä aiheutti minulle aluksi päänvaivaa. Mitä ihmettä ostaisin? No, ajattelin olla rationaalinen. Kyllähän minulle, pikkuhamsterille, on tässä vuosien saatossa kertynyt kaikenlaista korua ja rihkamaa nurkkiin, joten ehkä sellainen "aikuisten oikea" korulipas voisi olla ajankohtainen. Lähdin selvittämään asiaa.

Minulla ei ollut lainkaan käsitystä siitä, mistä korulippaita voi ostaa tai mitä ne ylipäätään maksavat. Ajattelin, että ehkä sellaisen saa jollakin parillakympillä, joten tyyperrys oli valtaisa, kun havaitsin sellaisten kunnollisten maksavan reilusti päälle 50 euroa!

Katsoin kuitenkin tarpeelliseksi putsata vihdoin kipponi ja laatikkoni siisteiksi koruista, joten päätin panostaa lippaaseen hinnakkuudesta huolimatta. Kulta-Jousessa löytyi lopulta se fiinein koruloota, joka on nyt kesäkuussa kanta-asiakastarjouksessa. Kyseisen monikerroksisen lippaan oikea hinta on 90 euroa (iik!), mutta sen sai nyt 70 eurolla. Kun käytin erään lahjakorttini, minulle jäi maksettavaksi lopulta vain se kaksikymppiä, jolla olin alunperin kuvittelinkin selviäväni...

Huomaan kyllä, että lippaani on hyvää laatua. Siinä on kunnolla pieniä kolosia sormuksille ja korvakoruille, riippuvat korvakorut voi ripustaa hakasiin roikkumaan ja ketjut kietoa sellaisten lappusten ympäri, etteivät ne mene sekaisin.

Entä sitten se totuus "koruttomuudestani"? No nämä kuvat lippaan nykysisällöstä kertovat varmaan enemmän kuin mitkään selitykseni.... Harakanpesältähän tuo vaikuttaa ;)

Tietysti nälkää kasvaa syödessä... Rihkamakoruja katsellessa lipas alkoi tuntua vähän liiankin fiiniltä kodilta niille. Pitäisiköhän tulevaisuudessa panostaa vähän enemmän laatuun?  Tutkaillessani ikivanhoja rihkamakorviksia aloin huolestua muutenkin niiden terveysvaikutuksista. Tummuneimmat ykslöt ajattelin viskata metallikierrätykseen, mutta osaisiko kukaan teistä kertoa, menevätkö laadukkaammat korvikset (esim hopeaiset tai nikkelitestatut) piloille, jos niitä on säilyttänyt sekaisin rihkaman kanssa? Pitäisikö nekin heittää pois vai voiko niitä putsata jollakin aineella? Kuulostan kyllä vamasti aika keltanokalta näissä asioissa, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan...

Sitten vielä muutama vintage-koru Tukholmasta:

Rintarossikokoelmani karttui taas mukavasti parilla 50-60-luvun löydöllä. Tykkään käyttää tällaisia tätikoruja esim. ihan työmekkojen kanssa.

Sitten hieman fiinimpää kaulakoruosastoa. Tarkkasilmäisimmät taisivat huomata, että alla oleva parivaljakko oli ylläni publiikissa. Nuo 50-luvun erittäin kovaa ainetta olevat feikkihelmet ja korvakorut tulevat olemaan ylläni monissa tulevaisuuden juhlissakin. Niiden myötä taidan luopua myös aitojen helmien haaveistani. Kuka oikeasti osaa erottaa aidot epäaidoista?

Tukholmalaisesta Antikt Gammalt &Nytt-liikkeestä lähti mukaan toinenkin suloisuus. Sekin on vanha, mutta tohkeissani en mallttanut kuunnella, että miltä vuosikymmeneltä. Vanha se kuitenkin on, sen voi päätellä vaikka lukosta.

Sellaista tänään. Nyt on tehty niin monta materiapostausta, että olisikohan seuraavaksi kenties jonkin kirjapostauksen vuoro. Kuulemisiin!