maanantai 31. lokakuuta 2011

Mun sydämeni tänne jää...

Tämä on pakko jakaa kanssanne silläkin uhalla, että leimaudun umpimieliseksi keski-ikäiseksi kepulaiseksi.

Olisiko tämä muuten sitä laajojen piirien jakamaa kansallista identiteettiä, suomalaisuutta, mistä pari postausta sitten keskusteltiin? Mainoshan sisältää ainakin kaksi suomalaisille äärimmäisen pyhää asiaa, vai mitä? ;)

Katsokaa mieluiten laajakuvana ja liikuttukaa...

sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Garderoopin rakkaimmat

Iltaista!

Laala ehdotti postausta kaikkien aikojen vaatelemppareistani. Rakkaita pyntemuistoja on olemassa jo blogosfääriä edeltäneeltä ajaltakin, mutta ajattelin kuitenkin keskittyä niihin vaatekappaleisiin, joista on jäänyt jälki tänne virtuaalisen todellisuuden syövereihin. Kuva, vähän huonokin, kertoo kuitenkin enemmän kuin epätoivoiset väri ja materiaalikuvailuni.

Kun aloin miettiä, mitkä vaatekappaleistani ovat tehneet suurimmam vaikutuksen, pohdin pitäisikö minun nostaa esille materiaalisesti laadukkaita hankintoja, hetken hurmassa hankittuja esteettisiä ihanuuksia vai sellaisia vaatekappaleita, joiden käyttöön liittyy tärkeitä muistoja. En oikein osannut päättää linjaani, joten luulisin seuraavan kuvakavalkaadin olevan vähän niitä kaikkia.

1. Kuuskytluvun ihanuus.


Joskus se on rakkautta ensi silmäyksellä... Tämä kirjastonhoitajatarmekkonen löytyi ensivisiitillä VintagEija´s-putiikkiin. Liikeen omistaja kertoi mekon olevan hänen rockabilly-ystävänsä vanha - kuitenkin se oli mitä moitteittomimmassa kunnossa, ihanan vahvaa materiaalia. Viehtymykseni pyöreisiin kauluksiin on matkan varrella vain vahvistunut...


2. Viktoriaaninen kauluspaita

Hankin tämän hennesiläisen auskuvuotenani. Olin aivan kotiopettajatarfiiliksissä ja muutenkin uuden ammattini lumoissa. Valokuvautin jopa itseni oikealla valokuvaajalla kyseisessä paidassa - halusin saada kuvaan sadan vuoden takaista opettajatartunnelmaa ja mielestäni se onnistuikin hyvin!

3. Slaavilainen kukkahameTämä hamonen on vielä vanhempi kuin edellinen opettajatarpaita. Olisiko sen hankkimisesta jo seitsemän vuotta? Asustelin tuolloin Turun Puolalan puistossa niin kuin aiemmin kerroin. Aikaan liittyy paljon rakkaita muistoja, mutta myös epävarmuutta tulevaisuudensuunnitelmista. Puolalanpuisto oli kuitenkin ihana paikka: sekä syksyisin kahlatessa vaahteran lehdissä että keväisin lehmusten vaaleanvihreiden kukintojen puhjetessa... Slaavilainen hame taas on kokenut muodonmuutoksen niin kuin moni muukin vuosia käytössäni ollut vaatekappale. Viime keväänä sen vyötärölinjaa nostettiin ja käyttöikä varmaankin tuplaantui :)

4. Skottiruutuinen tunika

Tämä tunika kuuluu raskaansarjan työvaatteisiini. Viiden euron Gina Tricot-löytö, jolle myöhemmin tosin tehtiin nuorennusleikkaus. Vuoritettu sisus, paksua puuvillaa. Mekko kerää edelleen lähes joka käyttökerralla kehuja. Voiko vaatteelta oikeastaan enempää toivoa?

5. Juhlavan arkinen pikkumusta

Olen tässä miettinyt, pitäisikö minun suositella julkisesti erästä turkulaista Your Facen-liikkeen myyjää. Kyseinen nainen on löytänyt minulle jo ainakin kolme vaatekappaletta, jotka istuvat prikulleen mittoihini (ja päärynälle se ei ole itsestäänselvyys). Tämä musta mekko on eräs niistä, sitä ajattomanpaa Tilda-linjaa...

6. Vagabondin matalat herrainkengät

Korkkarit ovat ihania, mutta töissä käytän yleensä matalia kenkiä. Vagabondin kengät ovat kuin toinen iho ja sopivat erinomaisesti myös mekkojen ja hameiden kanssa, joita käytän arkena 70 prosenttisesti. Näiden konjakinruskeat ovat saaneet vahvistukseksi vierelleen nyt uudemmat mustanharmaat :)


7. H&M myyränharmaa takki

Jokainen tämän takin hankkinut tietää, että kyseessä ei ole mikään perus H&M-takki. tämä on niin vahvaa tekoa. Minua se palvelee nyt kolmatta tai neljättä vuotta. Mahdottoman täydellisestä väristä plussaa :D

8. Piirakkamekko

Tämä piirakkamekoksi ristimäni UFF-löytö palaa säännöllisesti käyttööni, kun kevät alkaa tarpeeksi lämmittää. Käyttökelpoinen väri, balleriinahelma, söpöt rintataskut ja paksu puuvillakangas tekevät tästä pyntteestä aidon Tilda-klassikon.

9. Klasssinen puolihame

Olen jo muutamaan otteeseen julistanut, että jokaisen naisen kannattaisi hankkia omien kurvien mukaan räätälöidyn kynähameen. Eli ei massaputiikkien epämääräisyyksille! Omat kurvit ovat kauniit, kun ne huomioidaan oikein. Minä teetin omani VintagEija´s-putiikissa.

10. Ajaton nahkalaukku

Tiedän nyt, että ihminen pärjää oikeasti vain muutamalla veskalla. Kesällä se on minulle tämä konjakinvärinen klassinen nahkalaukku. Edelleen metsästän kaikki iltamenot kuittaavaa mustaa nahkaista kirjekuorilaukkua...

+ Muutama herkku

Rakastan näköjään romantiikkaa ja sieviä yksityiskohtia, mutta sopivissa määrin. Mekot ovat Seppälästä (mustavalkoinen suloisuus), Zarasta (ihanan jäykkää puuvillaa ja vuorellinen hame!) ja vintagea (raikas svedupellehellemekko) ja rakas täytekakkuhameeni (H&M), jota käytän erityisesti keväisin, sillä se on minun pinkki vuodenaikani ;)


No, oliko jokin näistä jäänyt mieliin blogivuosieni varrelta vai odotitko näkeväsi listalla jotakin aivan muuta?

Mukavaa päivänjatkoa!

torstai 27. lokakuuta 2011

Final Countdown

Juuh, olen aika säälittävä bloggaaja taas vaihteeksi. En oikeasti ehdi postailla (enkä vastailla kommetteihin, sorry), koska työmäärän kanssa tasapainotteluun menee taas vaihteeksi kaikki aika. Tänään olen suunnitellut varmasti 4-5 tuntia huomisia tunteja, mutta kaipa se kannattaa, sillä suunnittelutähteitä riittänee ensi viikollekin. Tuli laadittua tosin kysymykset uuteen nuijasota-dokumenttiinkin ( Teeman Suomen historiaa käsittelevät dokkarit ovat loistavia, suosittelen!), ja siihenhän menee aikaa, kun dokkarinkahlaa läpi. Onneksi koululla on vielä yksi toimiva vhs-nauhuri, ilman sitä olisin pulassa!

Sitten siihen todelliseen kiireen aiheuttajaan. Eilen olin proffan juttusilla eli G:n esitarkastuspalaverissa. Yllättäen en ole kovinkaan ahdistunut, vaikka palaute olikin monitulkintaista - en tiedä yhtään, millainen arvosana on tulossa, mutta kuulema minun ei kannata ryhtyä kovin suurin korjailuihin, koska olen linjani valinnut ja työni sen perusteella rakentanut kokonaisuudeksi. Jos teen ne muutamat muutokset (ja poistan ok-merkinnät jokaikisen alaviitteen yhteydestä) ja palautan G:n kahdessa viikossa, ehdin valmistua vielä joulukuun alussa. Se on paremmin kuin kuvittelinkaan! Nyt vain taion tarvittavat pari vuorokautta jostakin... Juttu on tosiaan paras hoitaa nyt ennen kuin jakson koeviikko pärähtää marraskuun puolessa välissä. Hyvä ajoitus siis kaiken kaikkiaan :)

Eipä muuta kuin johtotähdeksi - publiikki, here I come :)

tiistai 25. lokakuuta 2011

Päivän siniharmaa asu ja ihanaisia muistamisia

Tiistaista!

Onpa ihanaa, kun garderoopi alkaa olla sen verran eheä kokonaisuus, että yhdisteltäviä asuvaihtoehtoja syntyy aina vain helpommin! Kunpa vielä oppisi yhä enenevissä määrin ajattelemaan, ettei välttämättä tarvitse hankkia uutta vaan vähempi määrä laadukkaita vaate- ja asustekappaleita on se, mitä ylipäätään tarvitsee :)


Eräs garderoopini uusista peruspilareista on Vagabondin mustaharmaat pikkukengät - tarkkaavaisimmat ehkä huomaavat niiden olevan identtiset konjakinvärisille kengilleni, jotka ovat olleet käytössäni jo parisen vuotta. Tämän uuden kenkäparin hankin itse asiassa viime keväänä alehintaan Aleksin shobbailuista, mutten muuttotohinoiden jälkeen muistanut lainkaan niiden olemassa oloa. Suoraan sanottua haluaisin käyttää korkeampikorkoisiakin kenkiä, mutten osaisi ajaa autoa sellaisilla enkä toisaalta edes jaksaisi seistä niillä kahdeksaa tuntia. Matalat nappaskengät ovat siis kompromissi käytännöllisyyden ja naisellisuuden välillä...


Zaran sinisen mekon olettekin jo nähneet keväällä - silloinen vaaleanpunainen bolero on nyt vaihtunut syksyisempään villashaaliin. Musta kimonovyö on uudehko ja oikeaa pehmeää nappanahkaa. Siis pientä ylellisyyttä työpäivään ;)

Syysloma oli ja meni. Omalla kohdallani sen antoisinta puolta oli ystävien tapaaminen. Vierailin ensin itse erään tuttapariskunnan luona ja sunnuntaina eräät toiset ystävät päivällistivät meillä. Tällainen sosiaalisuus on tuntunut silkalta luksuskselta piinaavien G-kuukausien jälkeen!

Ystäväpariskunta vieraili uudessa kodissamme ensimmäistä kertaa ja toi aivan ihana tuliaisen - Pentikin korin täynnä ihania sisustusjuttuja :) Kiitoksia vielä kovasti!

Ihana Onneli muisti minua myös pienellä yllätyksellä - G-puristuksen kunniaksi sain postista suloisen Mucha-aiheisen pikkupeilin. Voi hyvänen aika - onhan sitä muutkin G:n tehneet kuten hän itse, mutta ehkä olen vaikuttanut paikoin sen verran epätoivoiselta, että hän päätyi lähettämään muiston :D Tuhannet kiitokset myös siihen suuntaan!

Muille taas mukavaa päivänjatkoa! Nyt lyhyiden ja ytimekkäiden tuntivalmistelujen pariin. Tänään en jaksa loputtomiin koneen ääressä kykkiä ;)

maanantai 24. lokakuuta 2011

Juurista, siivistä ja Maamme-laulun vaaroista

Historian opetuksen tehtävänä on ohjata oppilasta kasvamaan vastuulliseksi toimijaksi, joka osaa käsitellä oman ajan ja menneisyyden ilmiöitä kriittisesti. Oppilasta ohjataan ymmärtämään, että oma kulttuuri ja muut kulttuurit ovat historiallisen kehitysprosessin tulosta. Opetuksessa käsitellään sekä yleistä että Suomen historiaa. Opetuksen tehtävänä on antaa oppilaalle aineksia rakentaa identiteettiään, perehtyä ajan käsitteeseen ja ymmärtää ihmisen toimintaa sekä henkisen ja aineellisen työn arvoa.

Perusopetuksen valtakunnallinen opetussuunnitelma 2004

Olen pitänyt työni mottona sitä, että historian opetuksen tulisi antaa nuorelle ihmiselle sekä juuret että siivet. Käsitän tämän tarkoittavan sitä, että kasvaakseen hyväksi ihmiseksi (niin yhteiskunnassa kuin kansainvälisesti) lapsen tulisi oppia ymmärtämään, mistä hän on tulossa ja mihin hän on menossa. Eheä identiteetti vaatii sekä oman taustan ja kulttuurin sisäistämistä että muiden kulttuurien tuntemista. Tarkoitus olisi, että omasta kulttuuristaan tietoinen ja sitä arvostava yksilö ymmärtäisi kohdata ja kohdella toisia kulttuureita suvaitsevaisesti ja tasa-arvoisesti.

Nykymaailmassa esiintyy kuitenkin monia vastenmielisiä ja pelottavia ilmiöitä kuten rasismia ja vihapuhetta, ajoittain tapahtuvista järkyttävistä teoista kuten Utöyan tapahtumista puhumattakaan. Tällaiset ilmiöt saavat aikaan kuitenkin myös vastakkaisia virtauksia, joista olen yhtä surullinen kuin rasismistakin.

Turkulainen dosentti Taru Leppänen kritisoi kuluneen vuoden elokuussa peruskoulun musiikinkirjojen lauluvalikoimaa. Hänen mukaansa esimerkiksi Maamme-laulu sisältää nationalistisia aineksia, kuten kohdan "maa kallis isien", jotka ovat omiaan lietsomaan vihapuhetta. Leppäsen mukaan vanhojen isänmaallisten laulujen nationalismi, väkivaltaisuus ja perinteiset sukupuoliroolit ovat yleisemminkin ristiriidassa peruskoulun arvojen kuten ihmisoikeuksien, tasa-arvon ja monikulttuurisuuden kanssa. Tutkija ei vaadi kyseisten kappaleiden poistamista koulujen lauluvalikoimasta, mutta peräänkuuluttaa niiden sisältöjen ja sanojen kriittistä tarkastelua oppilaiden kanssa.

Olen samaa mieltä Leppäsen kanssa siinä, että laulujen merkitystä ja syntyajankohtaa on hyvä ruotia oppilaiden kanssa. Oikeastaan oma oppiaineeni perustuu sille, että tapahtumien syntysyitä ja taustamerkityksiä sekä erilaisia historiakäsityksiä tarkastellaan ja pohditaan kriittisesti. Kyllähän esimerkiksi "Siniristilippumme"-laulun lyriikka on hyvin sotaisa, mutta sille on syynsä. Ei meidän onneksi tarvitse nykypäivänä sotia, vaan rakennamme maailmalla kuvaa itsestämme sovittelijoina!

Koen kuitenkin perusteettomaksi väiteeksi sen, että kansallislaulumme rohkaisisi vihapuheeseen. Mielestäni terve isänmaallisuus, ylpeys omasta kulttuuristaan on hyvä ja kunnioitettava arvo siinä missä monikulttuurisuus ja tasa-arvo. Niiden ei tarvitse sulkea pois toinen toisiaan. En välillä yksinkertaisesti ymmärrä, mikä meitä suomalaisia vaivaa. Emmekö toisaalta opeta, että terveellä itsetunnolla varustettu henkilö kohtelee myös toisia hyvin? Eikö sama koske myös kokonaista kansaa? Olemmeko valmiita karsimaan kaikki kulttuuriset merkkimme, jottemme vain loukkaisi muita? Mielestäni sama kysymys koskee myös keskustelua jouluevankeliumista ja suvivirrestä koulun juhlissa. Ne ovat kulttuurisia merkkejä, joita halutaan häivyttää, jotteivat ne häiritsisi muita. Olen kuitenkin kohdannut esimerkiksi maahanmuuttajataustaisia ihmisiä, jotka nimenomaan haluavat oppia tietämään, mikä on sitä suomalaisuutta, jota me kilvan häivytämme. Pärjääkö ihminen vain pelkillä siivillä, oppiiko edes lentämään?

Tiedän kyllä historianopettajana, että kansallisuusaate eli nationalismi on 1800-luvulla syntynyt rakennelma, jolla pyrittiin luomaan paikallisista kyläyhteisöjen asukkaista ja sukuverkostojen jäsenistä italialaisia, saksalaisia ja suomalaisia. Se oli tietoinen projekti, jolla nousevien kansallisvaltioiden yläluokka pyrki tietoisesti taiteen, koululaitoksen ja armeijan avulla rakentamaan yhtenäisen kansakunnan. Ehkäpä siis kansallisvaltioiden aika alkaakin olla jo ohi? Ehkäpä olemme enemmän maailmankansalaisia universaaleine arvotavoitteinemme.

Mielestäni Maamme-laululla tai suvivirrellä on kuitenkin paikkansa kouluvuodessamme. Eikö individualismia ylistävänä aikana ole hyvä tarjota lapsille myös yhteisöllisiä kokemuksia ja tunteita, vaikka ne olisivat tietoisesti rakennettuja?

Olen mieluummin liberaali konservatiivi kuin konservatiivi liberaali.

Herättikö ajatuksia?

perjantai 21. lokakuuta 2011

Ilmavaa pitsivaloa


Ystäväni parin viikon takaisissa häissä oli ihastuttava tunnelma. Osittain se johtui huolella ja rakkaudella tehdyistä koristeluista. En koskaan muista, että häävieraat olisivat yhtä innokaasti kyselleet, josko saisivat viedä hieman enemmänkin kuin vain oman makeispussinsa mukanaan kotiinsa. En ollut poikkeus - nappasin mukaani seitsemän pitsilyhtyä valaisemaan keittiön pimeneviä iltoja. Tässä samalla siis oiva idea kaikille pikku kotoilijoille, joilla on aikaa väkerrellä kaikenlaista iltapuhteilla. Minun onneni oli antelias ystävä, sillä oma aikani ei taitaisi moiseen riittää. :)


Viikon ilmava luksushetki on pitkä aamupala Helsingin Sanomien, pitsivalon ja Airin tahdissa. Tähän taitaa rajoittua muuten minun hipsteriyteni, jota edustanee tuo viimeisin mainittu. ;)

Mukavaa viikonloppua ja vieläkin ottaisin niitä postausideoita vastaan. Tuhannesti kiitoksia jo teille seitsemälle niitä ehdottaneelle. Tämän enempää en aiheesta enää ruikuta.

torstai 20. lokakuuta 2011

Nanso ylpeänä esittää: Black Dress

Taas on aika nansoilla!

Nanson 90-vuotisjuhlamallisto on täynnä ihanaisia mekkoja! Mukana on yksi uutuus sekä vanhoja suosikkimalleja. Malliston yhdistävänä tekijänä on tällä kertaa ollut musta väri. Mekoista kolme on täysin yksivärisiä ja loput mustalla painettuja kuoseja. Joukossa on muun muassa se poromekko, joka Tildukalla on ennestään harmaanliilana.
Juhlamalliston ideana on ollut myös monikäyttöisyys eli mekkojen muuntuvuus arkisesta toimistokäytöstä illan menoihin. Tästä tykkään. Ainakin itse kaipaan garderoopiini nimenomaan tällaista arjen luksusta, en varsinaisia juhlavaatteita.
Oma suosikkini on tällä kertaa Paola Suhosen "I´m your queen"-rusettimekko - se ei liene kellekään mikään yllätys.
Kelpuuttaisin kaappiniin tosin myös Nina Jatulin suunnitteleman "It´s a date"-mekkosen. Eipä siismuuta kuin Nanso Groupin Outletteihin penkoilemaan!

Mukavaa aurinkoista syyspäivää!

Ps. Kiitos saapuneista postausehdotuksista! Toivoisin niitä vielä hieman lisää :)

Postauksen kuvat on lainattu sivustolta www.nanso.fi.

keskiviikko 19. lokakuuta 2011

Petrooli perhoshiha ja uusi syysmössa

Keskiviikkoista!

Sinänsä aika jännää, että blogini on muuttunut matkan varrella näinkin pohtivaksi. Mitään tutkivaa journalismia tästä tuskin koskaan kuitenkaan tulee, sillä välillä tuuletetaan päätä pyntteiden ja hepenien kahinalla. Uuh, en jaksa joka päivä yksinkertaisesti pohtia syntyjä syviä.

Jostain syystä yöuneni typistyivät viime yönä kahteen tuntiin. Onneksi kuitenkin petrooli perhoshiha piristi yleisilmettä! H&M:n kylkiäispaita onkin ollut jo useamman kerran töissä, vaikkei sitä aiemmin ole ehditykään vangita kameran linssiin.


Hivenen alavireisen työpäivän jälkeen suuntasin pitkästä aikaa Skanssiin katsomaan, josko löytäisin valmentajan pillin (kyllä, aion käyttää sellaista tulevaisuudessa oppitunneilla työrauhan ylläpitoon! Ei tosin löytynyt vielä...) sekä mappeja uunituoreille ulosprintatuille opeoppaille. Kyseisten tarpeellisuuksien ohella löysin Aleksilta myös aivan ihanan 20-luvun henkisen huopahatun! Parhaillaan menossa olevan asustealen vuoksi sain uutuusmössan vielä 20 % halvemmalla, jolloin hinnaksi tuli noin 15 euroa. Hattunen lämmittää varmasti pikkupakkasellakin.

Lopuksi vielä eräs toivomus. Myönnän avoimesti, että suurin inspiraatio blogin pitämiseen puuttuu tällä hetkellä. Minua auttaisi hirveästi, jos te lukijat keksisitte melko tarkkarajaisia postausaihe-ehdotuksia tai vaikka laittaisitte kommenttilootaan sellaisia kysymyksiä, joita haluaisitte minun vastaavan. Oletan, että tällaisen "tiimi-ideoinnin" avulla saisin uusia raikkaita postausaiheita, inspiroituisin ja keksisin lopulta itsekin lisää sanottavaa. Näin blogini ei hiipuisi ja haalistuisi pois...

Mukavaa viikonjatkoa ja ihanaa syyslomaa kaikille meille tynkälomalaisillekin :)

tiistai 18. lokakuuta 2011

Päivän epistola ja hieman sivuprofiilia

Tänään en jaksa teeskennellä. Olen tuiki tavallinen opettaja, enkä muuhun pysty. Joskus perfektionisti minussa asetti monenlaisia tavoitteita: nimenomaan minä olisin se innostava opettaja, huumorintajuinen yksilö, jonka jutuille naurettaisiin niiden tason vuoksi – ei siis sen takia, että olisin muuten vain naurettava. Minut tunnettaisiin myös siitä, että osaisin asiani hyvin – yhdistelisin lukion opetussuunnitelman tavoitteita päivittäin sulavasti tiedostusvälineiden antiin. Joka tunnille riittäisi skarppia ajankohtaista sanottavaa ja muutenkin olisin kaikin puolin pätevä – ainakin hieman ahkerampi kuin muut, jotta lunastaisin pätevyyteni tässä ammatissa. Yläkoulun opetusmonisteet päätin laatia myöskin viimeisen päälle – monipuolisten tehtävien ja kattavien vastausten lisäksi niissä pitäisi totta kai olla kaikenmoisia opettavaisia kuvia, tilastoja tai lainauksia kuhunkin teemaan sopien.


Mitä tämmöisestä seuraa? Noin neljän vuoden jälkeen totean, että takki alkaa olla melkoisen tyhjä. Illasta toiseen tuntuu siltä, etten jaksa yhtään mitään. Voi olla, että tuo G-prosessi on vienyt mehut. Tai sitten yläkoulun yhteiskuntaopin kirjan vaihtaminen on katkaissut kamelin selän (kun tuntuu siltä, että vuosien työ on kulunut hukkaan…). Ei motivaatiota mailla halmeilla!

Tänään en voinut kuin nostaa kädet pystyyn ja myöntää, etten jaksa. Oikaisin sohvalle, luin hetken Olivaa. Pesin vessan ja tyhjensin astianpesukoneen. Voi, kuinka nautinnollista! Yleensä en jaksa siivota kuin viikonloppuisin. Etsin myös syyskukkasille oikeita paikkoja. Lopulta en tehnyt töitä muuten kuin kirjaamalla poissaolot wilmaan. Enkä muuta aiokaan. Seuraavaksi lähden syysmyrskyratsastajaksi pimeään möräkkään. Joskus on parempi olla keskinkertainen. Muuten ei jaksa kohta edes sitäkään. Ehkäpä se innostus löytyy hieman löysäilemällä. Keskinkertainenkin ope voi olla ihan hyvä ope. Pääasia, ettei motivaatio katoa uuvuttamalla itseään loppuun.

Vai mitä mieltä sinä olet?
Päivän työasu:
kirppishame
shaalibolero - Lindex
rintarossi - vintage
hiukset - ylettyvät taas nutturalle, jee!

Ps. Suloinen lamppudilemma on ratkennut, kuten ehkä tuosta ylempää huomaatte ;)

torstai 13. lokakuuta 2011

Vuosirenkaita ja jokatytön pitsimekko

Heipsansaa!

Tuli netti, tuli valkeus. Voin siis postatakin jo heti tänään! Kiitoksia vielä kaikista ihanista kommenteista. Lisäsinkin jo editin edelliseen postaukseen, mutta haluan vielä uudelleen mainita, kuinka mukavalta myötäelämisenne tuntui. :)


Tänään koitti sitten se vuotuinen vanhentuminen. Puolet kollegoista uhkasi paeta kuvaajaa, sillä koulukuva, jos mikä kertoo kuulema saavutettujen vuosirenkaiden määrän.

- Tilda voi tosin mennä, eihän sitä erottanut vielä pari vuotta sitten oppilaista!

No, muutama vuosi sitten kävi tosiaan niin, että eräät vanhemmat olivat vasta kolmannella yrittämällä osuneet ryhmänohjaajaan lukiolaisen sijaan. Olettaisin noiden kertojen kyllä vähitellen jäävän historian havinaksi. Ikäero, joka ensimmäisinä vuosina oli alle 10 vuotta allekirjoittaneen ja oppilaiden välillä, kasvaa koko ajan. Tuo kasvava ero symboloi minulle ehkä sitä vuosirenkaiden määrä, ei niinkään vuotuinen koulukuvaus. Ikäerossa on hyvät ja huonot puolensa, opettajan työn kannalta kuitenkin ehkäpä enemmän niitä hyviä. Elämänkokemus ja viisaus lisääntyvät ja voihan sitä silti olla perillä uusimmista tositeeveevirtauksista ja poppishiteistä.

Päällä minulla oli tänään valokuvaajan kieltämiä mustaa ja valkoista. En yksinkertaisesti keksinyt parempaa hetkeä sisäänajaa hennesiläistäni. Huuliakin punasin, mutta vasta ruuan jälkeen. Katsotaan, millainen kuva sitä tänä vuonna napsahtaa. Kerrankin niitä pääsee myös vaihtamaan - vihdoin ystäviänikin toimii tässä samassa ihanuuksien (ja kamaluuksien) ammatissa!

Päivän työasu

mekko - H&M

jakku - Sama

saappaat - Aventura

koru - Gina Tricot

tiistai 11. lokakuuta 2011

Se on lähetetty

Mitä Tilda sanoo G:n viimeisen korjauspuristuksen, seitsemän oppitunnin suunnittelun, niiden pitämisen ja maraton-opekokouksen jälkeen?

Se on lähetetty. Muuta en sitten jaksakaan sanoa. Tällaisella hetkellä myös usko siihen, että kuinka jaksan blogia ylipäätänsä kirjoittaa, horjuu jälleen pahasti.

Mutta tämä on yksi päivä, huomenna taas toinen. Ja minulla on kiva uusi kietaisunuttu ;) Onni on myös oma rikostoveri, joka ottaa kuvat kolmessa minuutissa. Ainakin kerran viikossa.

Saa onnitella.

Edit: Sydämellinen kiitos kaikille myötäelämisestä! Tämä on minulle henkilökohtaisesti todella suuri juttu,ja oikeastaan sanat eivät riitä kuvaamaan sitä ahdistusta ja riittämättömyyden tunnetta, jota olen kokenut viime vuodet työskennellessäni epäpätevänä opettajana. Kiitos myös kaikille teille, jotka ovat suhtautuneet tilanteeseeni tässä vuosien varrella myötätuntoisesti, positiivisesti ja tsemppihenkisesti, vaikka asiaa olisi voinut kommentoida ilkeämielisesti valeopettajuuden näkökulmasta. Tilanne ei ole ollut täysin omissa käsissäni, vaan elämä vie kutakin meistä miten vie. Tämä on ollut Tildan tie ja te olette saaneet tässä samalla kokea siitä pienen häivähdyksen. Koko todellisuuttani en ole voinut enkä ymmärrettävästi edes halunnut jakaa. Toivottavasti tarinoinnistani on ollut iloa, hyötyä ja rohkaisua ainakin osalle teistä.

Nyt seuraa pakollinen tauko. Maalla mokkulayhteys pätkii ja edellisen sopimuksen irtisanottuamme uusi ei ole vielä astunut voimaan. Toivottavasti nettiyhteyden saamiseen ei mene viikkoja, sillä samalla vaikeutuu vähän liikaa open arkikin...

Aurinkoisin syysterveisin Tilda

perjantai 7. lokakuuta 2011

Ennätyksentekoa syksyisissä vermeissä

Heipä hei!

Tänään tuli tehtyä ennätyksiä. En muista, olenko koskaan aiemmin pitänyt putkeen kolmea lukion kaksaria peräkkäin (yläkoulu/lukioyhdistelmällä sen sijaan toki olen). Voin sanoa, että tällöin opettajan äänijänteet tietävät ainakin tehneensä töitä! Kurssien alussa sitä tuppaa muutenkin olemaan enemmän opettajajohtoinen, jotta tunnit lähtisivät kunnolla käyntiin.

Mutta edellistäkin hevimpi suoristus taitaa olla sittenkin se, jos joku jaksaa istua saman opettajan tunneilla kuusi tuntia putkeen! Enpä ole aiemmin moista ilmiötä kohdannut ;) Pitänee palkita yksilöt syötävillä mitaleilla kurssin jälkeen...

Päivän asuna kokoelma uutta, vanhaa ja vieläkin vanhempaa. Hame löytyi elokuussa Seppälästä ja pidän sen mallista ja huopaisuudesta kovasti. Ulkokuvia ottaessa oli kuitenkin tosi tuulista, joten parempia otoksia ei tällä kertaa irronnut. Myös tuubihuivi on samaisesta putiikista.
Hamosen kaveriksi valikoitui Nanson Penkolasta alehintaan ostamani Lempivaate-sarjan siveä paituli. En ikinä näytä uskovan ajoissa, sitä että neuletakit saavat minut näyttämään hirveältä Hinkki-Liisalta! En tiedä onko efekti yhtä paha todellisuudessa, mutta kuvissa en tykkää lainkaan. Eipä tuollaisella paitulilla kyllä oikein pärjää kuitenkaan näin säiden viiletessä...

Huomenna suuntaamme ystävien häihin ja sen jälkeen on tiedossa G:n loppupuunausta. Kuulemisiin alkuviikkoon asti!

Ps. Huomatkaapa te viimeisetkin villahousut tuo sivupalkin kysely :)

torstai 6. lokakuuta 2011

Kynttilä syysmyrskyssä

Iltaista,

Otsikolla ei tarkoitanut itseäni, vaan tällä kertaa ihan oikeaa kynttilälyhtyä. Sain kyseisen Pentikin ihanuuden pari viikkoa mieheltäni onnittelukukkien sijaan. Ja ihana kukkakimppu olikin! Lyhty on tuonut jo useamman illan ja päivän valoa pimenevään syksyyn...

Täytyy kuitenkin myöntää, että mielikin on ollut vähän myrskyisä. Vaikka olenkin onnellinen työelämään palaamisesta, olo on järkyttävän väsähtänyt. Tunnit sosiaalisina tilanteina vielä menevät, mutta en jaksaisi suunnitella tunteja. Päätinkin itse asiassa ennakoon, että nyt aion päästää itseni jo vähemmällä. Söin kuitenkin sanani heti eilen pakon edessä, sillä osa kirjasarjoista on vaihtunut, ja esimerkiksi ysiluokan uuden yhteiskuntaopin kirjan sisällöt on pakko suodattaa pedagogisesti järkevään muotoon. Vanhoilla tehtäväpaketeilla ei valitettavasti olekaan enää käyttöä (en ole siis vielä koskaan saanut ainoallekaan kurssilleni työkirjoja), vaan uutta on luotava. Eilinen viiden tunnin sessio töiden päälle oli vähän liikaa. Tänään taida päästä kolmella.

Sellainen positiivinen muutos on kuitenkin tapahtunut, että huomaan oikeasti jo osaavani sisältöjä, enkä sinänsä jännitä tuntien pitoa niin paljon kuin ennen. :) Taidan kuulua myös työyhteisössäni niihin kuuluisiin kurinpitäjiin ;)

Mukavaa illanjatkoa!

Ps. Huomatkaapa tuo sivupalkin pieni kysely. Ei ole kauaa voimassa. Minulla on tällä hetkellä sellainen ole, etten välttämättä jaksaisi aina puhua kouluasioista tyhjille seinille. Toisin sanoen kommentetja ja postausideoitakin otettaisiin tuosta teemasta mielellään vastaan. Muuten tyydyn puhumaan vain vaatteistani tai sitten historiasta ;)

keskiviikko 5. lokakuuta 2011

Hame olikin tunika ja päivä mitä parhain

Heipparallaa!

Eka työ päivä on pulkassa ja edelleen se, mitä eilen sanoin, pätee tänäänkin. Mukavaa olla vaihteeksi sosiaalinen.


Lupailin eilen hametta, mutta matkan varrella se muuttui H&M:n nostalgiakuosiseksi tunikaksi. Tällainen puolireiteen yltävä malli on päärynänkin ystävä, varsinkin, kun vyötäröä muistaa korostaa jollakin. Kuvien ottoon mennessä vyö oli humpsahtanut vähän alas, mutta ok näinkin.

Saappaat ovat vanhat Vagabondit, mutta istuivat kokonaisuuteen hyvin. Ainut, mikä oikeastaan risoi asussa, oli silmälasit (en yhtään tykkää niistä, mutta piilokarsastus ei salli jättää niitä poiskaan...). Silmälasit ovatkin hankintalistalla jälleen, ja tällä kertaa aion kääntyä
Specsavers`in puoleen, sillä heidän tarjouksensa koskevat prismalasejakin siinä, missä muita! Uskomaton juttu. Jos olisin tiennyt tämän viime vuonna, niin olisin saanut nykyisten lasieni hinnalla kahdet edellä mainitusta liikkeestä.

Suppilovahverokausi on menossa. Olemme löytäneet ihan uskomattoman paikan uudelta asuinseudultamme, jossa suppiloita löytää sankotolkulla. Tämä on näitä maalla asumisen ihania puolia :)

Sitten loppuun vielä kouluasiaa (nyt hieman hyppii, mutta ei kai haittaa...). Tavakseni on muotoutunut aloittaa lukion kursseja jonkin kappaleen siivittämänä. Kaikkiin ei ole löytynyt vielä sitä sopivinta, mutta eiköhän ne helmet pikku hiljaa löydä tiensä repertuaariin. Tänään lukion pakollinen Suomen historian kurssi alkoi Ismo Alangon "Kun Suomi putos puusta"-kappaleella. Kysyin oppilailta, että millaisia Suomen historiaan ja suomalaiseen kulttuurin liittyviä merkityksenantoja kappale heidän mielestään sisältää. Mitäs mieltä te olette? Mikä voisi olla esimerkiksi sen tämänpäivän symbolinen merkitys?



Mukavaa päivänjatkoa ja kommentoikaahan taas ahkerasti (aina välillä) niin kuin tähänkin asti ;)