Uusi villakangastakki kerran vuosikymmenessä

Sunnuntaista!

Vanha sanontahan kuuluu, että köyhän ei kannata ostaa halpaa. No, omasta mielestäni köyhän tahi kenenkään ei kannata ostaa kyllä kallistakaan, varsinkaan jos ei saa rahoillensa samalla vastinetta. Kesto-ongelma on vissiin se, että miten oikein erottaa laadun sekundasta niin halvan kuin kalliin kohdalla.

Eräs vaihtoehto on lykätä hankintoja niin kauan, että ehtii puntaroida huolellisesti eri lähteistä saatuja arvioita etsimänsä artikkelin laadusta. Tietysti laatu saattaa valitettavasti vaihdella merkin sisälläkin, mutta ehkä nyrkkisääntönä voisi olla, että sikahalpa erittäin harvoin täyttää laadun kriteerejä, sillä jollainhan valmistajan on paremmat materiaalit ja räätälintyö kustannettava.

Kun merkin laadusta on kohtsillään varma, aletaan kytätä parasta mahdollista tarjousta. Tällä tavoin voi säästää ainakin jonkin pennosen.

Minä toimin talvitakkini suhteen edellä mainitun kuvauksen mukaisesti. Edellisestä villakangastakkikaupasta tulee tänä vuonna kuluneeksi peräti 10 vuotta! Olen siis ehtinyt tovin asiaa haudutella ;)

Olin kuullut hyvää Ted Bakerin trensseistä, joten päättelin, etteivät ulsteritkaan voi ihan laaduttomia olla. Kaiken lisäksi merkin muotokieli puhutteli minua: etsin nimenomaan sellaista takkia, joka olisi yhtaikaa sekä naisellinen että särmikäs. Tärkeää itselleni olisi myös se, että takki sopisi mekkojen ja hameiden kanssa. Malli saikin olla yli polven mittainen, jotta hieman pidemmät hameväen vaatteet eivät vilkkuisi rumasti helman alta. Persoonallinen, omiin väreihin istuva väri olisi plussaa.

Vaatimattomasti voisin kai todeta, että etsin garderoopiini sellaista takkia, jota voisin kuvitella prinsessa Victorian tai Cambridgen herttuattarenkin käyttävän päivämenoissaan :D Nuo naiset ovat tyylillisesti ehdottomia esikuviani muutenkin!

Löytyihän se sydämen valittu sitten, toki pienen salapoliisin työn jälkeen! Olin kotona jo selvittänyt, että Ted Bakerin klassikko cashmerevillakangastakkia myytiin Stockmannilla ihanassa viininpunaisessa sävyssä (kuvissa ehkä vähän liian liilahtava, mitä ei ole oikeasti). Samanmallista takkia myydään muissakin väreissä hurjaan 400 euron hintaan, mutta tämä Lorah-malli oli myynnissä puoleen hintaan. 

Myyjälle asiaa ihemeteltyäni selvisi, että kyseessä oli Hullujen Päivien jämätuote (279 e), joka oli vielä 30 % alessa. Mahtavaa!

Ainut ongelma olikin sitten se, että tanko oli täynnä kokoa 2 (n. 36), joka oli minulle hintsun verran pieni jo ilman boobsejanikin, ja tämän hetkisellä imetysvarustuksella aivan mahdoton. Verkkokaupasta malli oli myyty jo aika päiviä sitten koossani loppuun, mutta jostain syystä keksin kysäistä, josko jossain toisessa Stockmannin tavaratalossa kokoani (3) oli vielä jäljellä, Ja oli! Oma yksilöni tilattiin sitten suoraan Itiksestä ja niin se saapui lopulta eloani sulostuttamaan.

Kunhan Kaisla-tytön imetystaival saadaan kunnialla päätökseen ja muutamasta raskauskilosta pääsee vielä eroon (ilman paineita toki) niin eiköhän yhteistä taivalta tämän takin kanssa kerry nyt vähintäänkin se seuraavat kymmenen vuotta :)

Missa talvitakkimerkeissä (niin toppatakit kuin villakangastakit) on sinun mielestäsi hyvä hinta-laatusuhde?

Mukavaa alkavaa viikkoa!

Hullut Päivät Tildan tyyliin

Moro!

Anteeksi, jos postauksen otsikko johti jotakuta harhaan - en todellakaan aio tehdä postausta, mitä osteskella Hullareilta. No voi toki olla, että viikonlopun aikana siellä tulee sentään käytyä, mutta minulla ei ole varaa ostaa kalliita merkkituotteita hoitovapaan aikana.

Eipä tämä edes haittaa minua! Jos käyttää vähän luovuutta, voi löytää jotakin parempaa. Esimerkiksi täydellisen suomalaisen trenssin 70-luvulta. 35 euroa postareineen hieman kirpaisi sekin budjettiani, mutta tästä on iloa moneksi vuodeksi :D

Laittakaapa merkki mieleenne: Dixi-Coat. Jos sellainen tulee vastaan kirpparilla, se on varma aarre! Omani on tällainen vähän pidempi puuvilla-polyestersekoitetta oleva trenssi. Se on myös aika passelin mittainen aitojen vintagehelmojen kanssa. Minullahan on edelleen käytössä se loistava H&M-trenssi,  mutta se sopii lähinnä tunikoiden ja ladyminimittaisten helmojen kanssa. Esimerkiksi 50-luvun helmat ulottuvat pöyheine helmoineen polven päälle, mikä näkyy rumasti liian lyhyiden takkien alta (tai ok, makukysymys, mutta minua se häiritsee).

Päivän maisema on huikea, mutta niin oli näkymä samalta kalliolta myös toissa iltana, kun mieheni otti kuvia revontulista. Jos saan häneltä luvan, voisin laittaa sellaisen tänne blogin puolellekin.

 

Välillä tykkään tsempata ulkonäön suhteen kotosallakin. Se ei tarkoita mitään ihmeellistä. Hieman hiuspuuteria ja hiukset Tilda-sykerölle (aikaa kuluu 5 min). Sitten kulmiin ja ripsiin hieman väriä ja kenties aurinkopuuteria (toiset 5 min). No, aina ei ole aikaa näihinkään. Siksi fiilis on todella korkealla, kun näin ehtii tekemään. Tulee energinen olo! Vai onkohan kyse sittenkin siitä, että olin eilen lähiurheilukentällä illanhämärässä kuntoilemassa pitkästä aikaa. Toiminnallista treeniä vai mitä se oli.. Lähden kyllä toistekin niin hyvässä porukassa ;) Sitä paitsi ei ole itsestään selvyys täällä maalla, että palveluita on tarjolla ihan naapurissa. Siksipä niitä pitää käyttää, että pysyvätkin valikoimissa!

Päivän asuna on toinen käytetty uutukainen: Me & I:n kietaisumekko. Siinä oli hieman pesunukkaa, mutta ihan kelpo leninki kotioloihin. Toimii puoli-imettäjälläkin. Koru on puolestaan turkulaisesta Art & Design-liikkeestä, jossa on muuten mukavan monipuolinen valikoima vintagekoruja. Käykääpä vilkaisemassa!

Mukavaa päivänjatkoa ja käykääpä viimeiset villahousutkin klikkailemassa postaustoiveitanne tuolla sivupalkissa. Kysely on auki vielä noin vuorokauden :)

Uudenlaisen Tildan sirpaleita

Toivottavasti jaksatte vielä hieman kyökkipsykologiaa ja päivän asuja - ehkäpä sitten reilun kolmen viikon jälkeen on aikaa huolellisemmin laadituille sisustus-, opo-opinto- ja kirjapostauksille sekä kenties ihan uudenlaisillekin teemoille.

Olen viime päivinä ollut iloinen, hämmentävän onnellinen. Ehkäpä noita tunteita heijastellakseni kaivoin kaapista viime keväänä 70 % alesta ostamani pirteän pinkin Your Face-toppiksen, joka - täytyy nolona myöntää - on lojunut kaapin perukoilla käyttämättömänä. Tosin, värinsä puolesta se sopii parhaiten juuri kevättalven ja alkukevään päiviä lämmittämään. Olen ostanut elämäni aikana kolme takkia Your Facelta, joka kerta alennusmyynneistä. Jos jotakin takkimerkkiä suosittelen, niin kyllä tätä! Mielettömän hyvä hinta-laatusuhde varsinki näissä toppiksissa! Ne ovat ihanan ohuita, mutta todella lämpimiä. Tässäkin on oikeita untuvia täytteenä.

Mutta takaisin kyökkipsykologiaan. Tajusin ehkä juuri tällä viikolla jotain erityistä tai sitten se on kypsynyt ajatuksekseni pikku hiljaa tässä kuukausien aikana.

Mikä onni onkaan, että kaikilla ei mene samaan aikaan huonosti! Kaiken sen viimesyksyisen ja talvisen kiukun ja katkeruudenkin aikana en nähnyt muuta kuin sen, että meneepä muilla, ainakin suurimmalla osalla hyvin.

No hyvänen aika, onneksi menee! Silloin on ihmisiä, jotka kykenevät pyörittämään tätä yhteiskuntaa ja auttamaan ja tukemaan niitä, joilla ei juuri sillä hetkellä mene. Mihin joutuisimmekaan, jos kaikki sairastuisivat, menettäisivät läheisiään tai joutuisivat johonkin onnettomuuteen yhtäaikaa? Kuvittelin olleeni, ja toki olinkin kiitollinen kaikesta saamasta tuesta ja avusta jo tuolloin, mutta nyt tajuan myös sen, että kannattaa olla kiitollinen myös toisten hyvinvoinnista. En olisi pystynyt sanomaan sitä ääneen viime syksynä, mutta nyt on sen aika.

Viime kuukausina on tullut tehtyä muuten Ihana Kirppikseltä taas kaikenlaisia löytöjä. Postauksen nahkalaukku (10 e) on eräs sellainen. Toinenkin löytö tarttui viime viikolla mukaan. En tosiaankaan ole farkkupaitaihmisiä (Gina Tricot / 4 e) ja mieheni nauroi kuollakseen nähdessään tämän ysäriviba-paidan! Mielestäni pitää kokeilla kuitenkin kaikkea uutta ;) Jatkuvasti ei voi pukeutua fiftarimekkoihin. Mutta mitenkähän stailaisin tämän Tilda-tyyliseksi? Saa antaa ehdotuksia! Muutenkin olisi joskus mieletöntä päästä jonkun toisen stailattavaksi. Vaikka itsellä onkin vankka näkemys omasta tyylistä, se ei tarkoita sitä, etteikö ajoittain voisi olla ihan hyödyllistä saada ulkopuolista inspistä. Kukas haluaisi stailata siis minut? :D

Mukavaa maanantain jatkoa joka Iitulle!

Rakeita, rakeita ropisee...

Olimme juuri lähdössä naapureille kyläilemään, kun taivas veti pimeäksi. Tokaisin, että kohta taitaa tulla vettä ja kunnolla...

No, ei tullut. Tulikin jotakin valkoista! Se ei ollut mikään räntäkuuro, vaan taivaalta alkoi ropista pienten mummojen kokoisia rakeita!

Aloin tietysti maukua autokyytiä 400 metrin mittaiselle matkalle. Mies nauroi "Ei, kun kumpparit jalkaan ja sontikka käteen!".

Vihdoin Nokian Lundsten-kumpparit pääsivät sitten tosi toimiin! En voi sanoa kuin, että ne ovat todellinen nappiostos! Toivottavasti nuo kiilakorkoiset nilkkurikaunottaret ovat käytössä yhä viiden vuoden päästä kuten tuo ylläni ollut myyränharmaa syystrenssi. Laadukkaan takin ei tarvitse tarkoittaa aina Burberryn trenssiä, vaan tämä 50 euron takki Henkkamaukalta on ylittänyt kaikki odotukset. Toivottavasti laatututka on kehittynyt yhä paremmaksi tässä viime vuosina. Sen näkee sitten tuonnempana.

Eipä muuta kuin että hyvää tuleva työviikkoa ja muistakaapa osallistua edellisen postauksen arvontaan vielä ennen keskiviikkoa! Te lukijat, joita vintagehenkiset palkinnot eivät kiinnosta, voitte halutessanne osallistua kuitenkin tuohon sivupalkin kyselyyn tärkeimmästä syystä seurata tätä blogia.

Ps. Otan edelleen mielelläni vastaan vinkkejä hyvistä verhoomoista Turun seudulla :)

Takki nimeltä Senkin Suloisuus

 Heipparallaa!

Huomasin, että olen postaillut tässä kuussa enemmän kuin kahteen ja puoleen vuoteen; edellisen kerran, kun tahti oli yli 20 postausta kuussa, asuin vielä kaupungissa, en täällä maalla. Tämä reippaampi tahti on ollut tosi piristys ja kiva juttu minulle, eräs keino pysyä elämässä kiinni. Lokakuussa vauhti tulee hiljenemään, sillä työ- ja opiskelukiireet iskevät päällä. Toivottavasti aikaa jää kuitenkin edes joillekin pikaisille päivän asu-postauksille.

Tämän syksyn ehdoton lempparimekkoni on tämä trikoinen Indiskan mekko. Se on nyt ihan uutena ostettu. Olen käyttänyt mekon parina mustaa biker-rotsiani, mutta tänään kokeilin mekon yhdistämistä Art+ Design-liikkeestä löydettyyn aivan liian ihanaan villakangastakkiin.

Tämä "Senkin Suloisuudeksi" nimetty takki on Stockmannin tuotantoa 60-luvulta. Kuulema se on kuulunut samalle rouvalle kuin se 60-luvun mekko, jonka ostin keväällä.

 Takissa on aivan ihanat yksityiskohdat - nimittäin nuo edessä ja takana olevat solmimisnauhat.

Takki kustansi 20 euroa. Jos et vielä ole visiteeraannut kyseisessä liikkeessä, niin menepä nyt - tai älä sittenkään, niin minulle jää enemmän valinnan varaa ;) Liikettä pitävä rouva kertoi, (ja näin tilanteen itsekin), että eräs virolainen second hand-liikkeen pitäjä käy heillä ostoksilla ja myy löytämiään vaatteita lahden toisella puolella. Tallinnaan seilaavat hesalaisrouvat (+ stylistit) käyvät niitä sitten ostamassa. Heh, heh, nauraa Tilda partaansa... Onneksi esim. se nahkahame ei ehtinyt kadota parempiin suihin!

Mukavaa viikonloppua!

Klassikko

Vuodesta toiseen naistenlehdet toistavat samaa mantraa siitä, mitä jokaisen naisen vaatekaapissa kannattaisi olla: laadukas trenssi, moneenmuuntautuva pikkumusta, valkoinen silkkipaita, kashmirneule ja musta bikertakki...



No, te lukijat tuskin olisitte ilman ylläolevaa kuvaa veikanneet oikein, mitä edellä mainituista päätin yllättäen kokeilla. Ei se mitään, en minäkään olisi arvannut vielä viikko sitten, että olisin mustan rotsin onnellinen omistaja.

Rock´n blue-merkkinen takki tuli vastaan Jyväskylässä eräässä viimeistä viikkoa auki olleessa outletissa. Laitoin takin aluksi ihan vitsinä päällä. Sittten aloin mallailla ja funtsia, sillä takki istui liikkeen pitäjänkin mielestä minulle kuin hansikas. Takki oli 50 % alessa, mutta silti jäljellä oleva 160 euron hinta hirvitti. Olen maksanut tuollaisen summan takista ehkä kerran aikaisemmin...

Nahan laatu tuntui kuitenkin tosi hyvältä ja mieleeni tulvi ideoita, miten yhdistää takkia garderoopini sisältöön. Äh, kerranhan se kirpaisee! Tässä on kuitenkin klassikko moneksi vuodeksi.

Lupaan kuitenkin olla muuttumatta miksikään rokkikukoksi!  Yhdistelen takkia mieluummin hempukkamekkoihin ja hameisiin :)

Mitä sinä ehdottaisit kokeiltavaksi?

Mukavaa viikonjatkoa :)

Your Face-toppis

Tämä tyttö vaihtoi hääpuvun proosallisesti toppatakkiin. Ratkaisu osoittatui hedelmälliseksi jo Jyväskylän tuulissa, mutta kuluneen syksyn kaunein toppatakkipäivä koitti tänään. Valkokuorrutteiset talventörröttäjät ja huuruava hengitys, kotilahden rantojen hienoinen riite sekä taivaan kannella vuorottelevat sininen, kerma ja teräs muistuttivat jälleen kerran siitä, kuinka kaunis vuodenaika talvi loppujen lopuksi on.

Suosittelen tutustumaan Your Facen takkivalikoimaan. Tämä on itselleni jo toinen toppatakki, jonka kyseiseltä merkiltä hankin. musta takkini on kohtuu ohut ja siksi hyvä esimerkiksi kaupunkikeikoilla.  Kerrospukeutumista lisäämällä menee kylmemmilläkin keleillä!

Mukavaa viikonlopun jatkoa!

Lauantaipromenaadilla

Mies ahkeroi ensin perjantai-iltana kuvauskeikalla ja sitten lauantaipäivän omien opintojensa kimpussa. Kun sain hänet kotiin vihdoin lauantai-iltapäivällä, lähdimme pienelle viikonloppuiselle promenaadille uuden kotimme lähistölle. Tarkoitus oli suunnata kipsalle jäätelöostoksille, mutta juutuimme järkkäreinemme jo ihan lähiporttien kohdille. Ehkäpä seuraavat otokset kertovat syyn, että miksi ;)

Vanha sammaloitunut kaivo ja pikkuruinen silta olivat kuin muumilaaksossa. Vuosikymmenten takaiset puuhuvilat. Pohdin,kuka lienee minkin niistä rakennuttanut. Naulatehtailijan leskirouva vai perintörahoilla elellyt dekadentti runoilija?

Pellonsänki ja merenlahti läikehtivät kultaisina kello kuuden iltaauringossa. Mieleeni juolahti Eila Pienimäen ikivihreä "Luona vanhan veräjän".

Ehkäpä vanhan veräjän sijaan tällä paikkakunnalla on tapailtu luona modernin muuntajan ;)

Näihin kuviin ja sävelmiin, lauantai-illan huumaa!