Sisko ja sen veli - huomioita orastavasta sisaruussuhteesta

Tervehdys!

Tällä kertaa ajattelin tallettaa tähän sähköiseen muistojen kirjaan hieman ajatuksia siitä, miten Alvarin ja Kaislan yhteiselo on lähtenyt sujumaan.

Elämä ja yhteiselon dynamiikka heittävät tosiaan näköjään kuperkeikkaa joka kerta uuden tulokkaan myötä. Jokainen, niin lapsi kuin vanhempi, joutuu hakemaan uudestaan rooliaan perheenjäsenenä.

Ajattelin ja toivoin ennen raskautumista, että kohtuullisen pieni ikäero lasten välillä olisi hyvä. Itselläni ja siskollani on ikäeroa nelisen vuotta, mikä leikki-iässä tuntui hiemuisen suurelta. Siskoni muistaa minun lähinnä pompottaneen häntä ja minä turhauduin ajoittain siihen, ettei siskosta ollut vertaista leikkeihin. Nykyään ikäero ei tietenkään merkkaa mitään :) 

Omien lapsipohdintojeni kohdalla ajattelin kuitenkin, että vuoden tai puolentoistakin ikäero olisi liian hurja. Sen sijaan, jos ikäerona olisi kaksi vuotta tai vähän päälle, niin piltti saisi tulla, jos olisi tullakseen. Ja näin kanssa onnekkaasti kävi. Alvarin ja Kaislan ikäero on nyt hieman vajaat 2 vuotta 2 kuukautta.  

Nyt Kaislan syntymän ensi kuukausina olen kiittänyt siitä, ettei ikäero tosiaan ole pienempi. Olisi ihan hurjaa hoitaa kahta vauvaa yhtäaikaa! Hatun nosto aluksi kaikille, jotka siihen pystyvät (tai tilanteesta pakon sanelemana selviytyvät)! Nytkin olen ajoittain ajatellut, että vanhemman kannalta vauvan ja päälle kolme vuotiaan kanssa saattaisi olla jo ihan erilaista - lapsi osaisi paremmin leikkiä (ilman vahtimista) ja pukeutua itsenäisesti, osaisi jopa auttaa äitiä vauvan hoidossa tuomalla tuttia tai rättiä ja mikä tärkeintä - olisi todennäköisemmin sisäsiisti! No, osa Alvarin ikäisistä varmaan jo onkin, mutta meidän rekkamies kyllä vasta harjoitusvaiheessa. Housuttomana tuotoksen osuvat oikeaan paikkaan eli pottaan, mutta housut jalassa vahinkoja sattuu päivittäin... välillä elämä onkin yhtä pesua ja putsailua vuoronperään molemman kanssa...

Toisaalta, sitten kun tämä joskus helpottaa, niin onpahan kaksi lasta tullut hoidettu samalla vaivalla eikä koko rumbaa tarvitse aloittaa alusta. Tämän vaiheet vaatteet ja tavaratkin voi laittaa hyvällä omalla tunnolla kiertoon :)

Mutta entäpä, miten Alvari on ottanut siskon vastaan?

Olen ollut suorastaan aika yllättänyt, kuinka hienosti. :)

Sairaalavisiitin jälkeen ensi kohtaaminen kotona tapahtui siten, että saavuimme vauvan kanssa kotiin juuri, kun poika heräili päiväunilta. Kun kutsuin häntä katsomaan autokopassa lepäilevää siskoaan, poika vilkaisi nopeasti ja jatkoi matkaa leikkiautojaan kohti. Ajattelin, että jaahas - tämä on sitten tämän hetkinen tärkeysjärjestys ;) Mutta eipä äiti oikein aavistanutkaan! Poika menikin valitsemaan autoa siskolleen jonka kiikutti sitten kopalle :)

Muutenkin Alvarin suhtautuminen pikkusisareen on ollut hellyttävää. Poika haluaa silitellä siskon päätä ja tunkee vauvakaaren alle halailemaan häntä. Välillä taaperoa on tosin kiellettävä (ja jatkuvasti vahdittava), ettei hellyysotteet ole liian rajuja. Poika esimerkiksi mielellään ottaa siskonsa kädestä kiinni ja silittää sillä itseään tai keikuttaa sitteria melko lujaa. 

 

Sen sijaan varsinaisilta mustasukkaisuusoireilta ollaan toistaiseksi vältytty. Poika ei ole purkanut agressioitaan vauvaan vaan ehkä enemmin kiukutellut vanhemmille huomioista. Kiukuttelu on tosin lisääntynyt muutenkin uhmaiän lähestyessä eli mikä sitten johtuu mistä - en tiedä. Toinen kiinankeisariuden rapistumiseen liittyvä oireyhtymä pojan kohdalla on ollut vauvan esittäminen. Alvari haluaa ajoittain että häntäkin heijataan vauvan tavoin sylissä, laitetaan illalla sängyssä kapalomaiseen unipussiin ynnä muuta. 

Poika on osoittanut jälleen kiinnostusta myös imetystä kohtaan. Hän toteaa usein, että "Kissi, tisuvauva". Hän myös taputtelee äidin tisuja ja toteaa, että anna vauvalle tisua. Itse poika ei vielä ole sentään kinunnut maitoa, enkä osaa arvioida, mahtaako hän kuluneen vuoden tammikuussa päättynyttä imetystä enää edes muistaa. Toisaalta Alvari tietää, että hän isona poikana saa muita hyviä herkkuja, joita vauva ei ole saanut maistaa: pullaa, kakkua, keksiä ja torttuja :D Hän taitaa salaa vähän sääliä vauvaa ;)

Hellyyttävin tisuepisodi sattui kuitenkin pari päivää sitten - Alvari roikotti omaa Miia-nimistä vauvanukkeaan ja sanoi" Miia, tisua". Kysyin, pitäisikö äidin antaa siis Miiallekin maitoa. 

Poika vastasikin - "itse" ja nosti paitaansa.  Niin suloista! Pienenä on kaikki vielä mahdollista :)

Ps. Sinä, tämän suuntaista postausta toivunut, tuliko tässä käsiteltyä suurin piirtein toivomiasi aiheita?

Muutama hyvin testattu lahjavinkki vauva- ja taaperoperheille

Tervehdys ja ihanaa joulukuuta kaikille!

Uskomatonta, miten haasteellista on ehtiä tekemään postauksia nykyään. Otan yhden kuvan yhtenä päivänä, toisen toisena. Kolmantena ehkä käsittelen kuvat julkaisukuntoon ja neljäntenä naputtelen tekstin.

Mutta hyvä, että edes jotain silloin tällöin. Kun aika on rajattu, niin kohdennetut postaustoiveet olisivatkin hyvä joululahja teiltä lukijoilta allekirjoittaneelle. Jotta saisitte lukea jotain sellaista, mikä kiinnostaa. Mä en oikein nimittäin enää tiedä! Kirjoittelen vain täältä kuplastani ;)

Mutta niitä toiveita odotellessa voisin antaa muutaman joululahjavinkin vauva- ja taaperoperheitä tänä vuonna muistaville. Varmasti kaikista paras ja mieluisin lahja on ajan antaminen pienten leikki- ja ulkoilutushetkien että retkien muodossa ja ne ovat niitä, joita myös lapset loppujen lopuksi arvostavat tavaratulvan sijaan.

Jos kuitenkin materiaa on hankkimassa, ei kannata ostaa sitä sun tätä tilpehööriä, vaan panostaa sellaisiin ajattomiin juttuihin, jotka kestävät aikaa (ja kulutusta). Tässä Tildan perheen vinkit tällaisten löytöjen tekemiseen:

1. Puiset lelut

Meidän perheemme eräs suosikkilelumerkki Brion ja legojen ohella on Hape. Merkin puiset lelut ovat kauniin ajattomia. Alvari sai isovanhemmiltaan 1-vuotislahjaksi merkin puisen 2 in 1-mopon, joka on käytössä edelleen. Tuo äidinkin silmää miellyttävä ajokki toimii siis perinteisenä taaperokärrynä että automobiilina. Meidän poika on juostahuristanut sillä yli vuoden putkeen, mutta nyt lopulta se oli pakko panna vähäksi aikaa jäähylle, jotta epeli ei ajelisi sillä siskonsa päälle.

Pojan toinen rakkaus on 2-vuotislahjaksi saatu samaisen merkin parkkihalli. Idea lahjaan pöllittiin rumasti naapureilta (josta saamme kaikki fiksut leluideat :D) ja lahja löytyi hyvään alehintaan Hong Kong-myymälästä (eräs suosikkimme alehintaisten lelujen hankkimiseen, kannatta tsekata!).

Pieni mies käyttää aikaa minuuttitolkulla autojonojen muodostamiseen ja parkkeerausrituaaleihin. Toki kannattaa muistaa, että parkkihalli on tarkoitettu vasta 3 +-ikäisille, vaikka me otimmekin sen omalla vastuullamme käyttöön jo kaksivuotiaalle.

2. Lego-säilytyslaatikot

Lapsiperheen tavaroiden säilytys on ikuisuusdilemma. Lelut valtaavat helposti olohuoneen ja siksi kivat säilytyssysteemit ovat paikallaan. Suuret Legolelulaatikot ovat oiva sisustuksellinenkin elementti lapsiperheen kotiin. Ihan mahdottomasti roinaa näihin laatikohin ei mahdu, mutta juurikin joidenkin näkyvällä paikalla säilytettävien lelujen säilytykseen (esim. olohuoneessa) ne ovat kivoja.

Aivan ilmaisia nämä laatikot eivät ole ja itse olenkin hankkinut niitä ainostaan sopivan alennuksen kohdalla. Ainakin Jollyroomilla sekä Finnish Design Shopilla on ajoittain näitä 20% alennuksia, jolloin yhden ison laatikon hinnaksi on jäänyt n. 30 euroa.

3. Heicon pupuvalaisin

Meidän poikamme sai Heicon pupuvalaisimen aikoinaan isoisoäidiltään (tai vanhemmat valitsivat, mutta rahoitus tuli häneltä). Lamppu on suloinen lahjavaihtoehto myös ristiäis- tai nimiäislahjaksi. Itse asiassa lamppua hankitaan yövaloksi myös vanhuksille. Meillä lamppu on tällä hetkellä äidin ja Kissin yösyöttöjä valaisemassa :) Heicon lamppua myy ainakin Jollyroom sekä monet pienet sisustukseen ja leluihin keskittyneet kivijalkaliikkeet.

 

4. Noshin bodyt

Nämä laadukkaat suomalaiset luomupuuvillaiset bodyt ilahduttavat varmasti ketä tahansa vauvaa perheineen. Kietaisubodymalli on oivallinen vaihtoehto pientä kääröä käsitellessä (ei tarvitse taistella hankalien päänteiden kanssa) ja jatkopala haaruksissa lisää käyttöikää. Plussaa ehdottomasti on myös se, että Noshin vaatteet ovat kestäviä ja niiden jälleenmyyntiarvo on korkea. Jos nyt sitten raskii edes ihania ensivaatteita laittaa etiäpäin ;)

Noshin tämän hetkiseen valikoimaan voi tutustua täällä.

Mutta kertokaapa vuorostanne, mitä olette itse hankkineet pienelle tyttövauvalle joululahjaksi, jos perheessä on jo vanhempi sisarus? Kaipaisin itsekin vinkkejä!

Alvari-taaperon aakkoset

Tervehdys taasen!

Viime aikoina minun on tullut turistua perheasioihin liittyen enemmän tuosta raskaudesta ja taaperoikäisen Alvarin kuulumiset ovat jääneet vähemmälle. Otetaanpa vahinko korkojen kera takaisin ja seuraavaksi vuorossa on Alvarin elämään, mieltymyksiin ja arkeen liittyvät aakkoset. Osa näistä on varmasti hyvin tavanomaisia muille saman ikäisille lapsukaisille. Kommentoikaapa toki, mitkä kirjaimet täsmäävät ja mitkä eivät täsmää teidän lapsukaisiinne :)

Eli olkaapa hyvät, nyt estraadi on Alvarin:

Autot

Vaikka Alvari on erittäin hellyydenkipeä ja erityisesti pehmo(eläimille) aikaa, ruokaa ja rakkautta jakava pikkupoika, ovat hänen sydämensä valittuja autot. Pärinä alkaa suurin piirtein heti, kun poika saa silmänsä auki. Ruokakin maistuu usein paremmalta, kun suuhun (talliin) luikahtaa kippiauto, tankkiauto, lava-auto, rekka-auto, motskari, bussi, isin auto, ukin auto, kanan auto, possun auto... You Name It...

Vaikka meille ei ole toistaiseksi ihan hirveästi hamstrattu vielä leluja, on Alvarin autovalikoima jo ihan kunniakas. Suurin osa autoista on hyviksi koettuja suomalaisia Plaston autoja, mutta mahtuu joukkoon muutama harvinaisuuskin kuten tämä viime kesäinen kirppistraktor, joka tosin hajosi nyt pari päivää sitten...

Banaani

Alvarin ykkösherkku on banaani. Eipä ole tullut vastaan vielä ruokaa, joka ei olisi mennyt alas banaanin paloilla. Oikeastaan minun pitää vähän hillitä (itseäni ja) poikaa, ettei banaaneja tulisi syötyä liikaa. Välipalaksi otetaankin usein päärynää, omenaa tai mansikkarahkaa ja bansku jätetään varta vasten puuron kylkiäisiksi.

Carle, Eric

En tiedä, onko Pikku toukka paksulainen tällä hetkellä Alvarin lempikirja, mutta ainakin se on kirja, jota on luettu  matkan varrella eniten! Erityisesti Alvaria kiinnostaa se kuuluisa lauantain herkkusivu. Poika ei ole kyllä edes saanut vielä maistaa kaikkia sivulta löytyviä kulinaristisia nautintoja, mutta erityisesti juusto saa aikaan "Nan-nan-nan"-maiskutuksen. Jäätelö tullee olemaan seuraava hartaudella tutkittu artikkeli, sillä poika sai tällä viikolla elämänsä ensimmäisen jäätelötuutin. Voi sitä nautinnollisuuden määrää! :D

Dublot

Niitä voi maistella, niitä voi paistella pannussa eläimille ja dublo-autoilla voi ajella. Isikin osaa!

Epeli-ilme

Alvarin bravuureihin kuuluu epeli-ilme. Sitä on tietysti hieman vaikea selittää kuvaa laittamatta, mutta poika saattaa tuijottaa kulmiensa alta pää hieman alaviistoon suunnattuna jopa minuutteja ja vetää sitten lopuksi hymyn. Välillä silmät pyörivät kuin emohuuhkajalla, siis sellaista ihme filmausmulkoilua. Emme todellakaan tiedä, mistä hän on moisen oppinut, ehkä olen torunut häntä vihaisen näköisenä ja poika on siitä napannut ilmeen vekkuliarsenaaliinsa.

Football

Alvari tuntuu syntyneen potkimaan palloa. Heti ensimmäisen kerran kävelyiässä pallon nähdessään hän lähti kuljettamaan sitä potkimalla eteenpäin. Tämän jälkeen pallo ja poika ovat olleet erottamattomat! Keinuminen on so last season!

Gugguu

Kallis merkki, jota meidän perheeseemme ei ole hankittu. Kuten ei Mini Rodinia tai muitakaan. Tykkään kyllä laadukkaammista lastenvaatteista, mutta meillä ne tarkoittavat lähinnä Me&I:n, Noshin, PoP:in ja Pompin kierrätettyjä vaatteita. Välillä, Lindexin tai Kappahlin ota 3 maksa 2-päivinä mutsi on saattanut tuhlata lapsilisiä kyseisten merkkien ihan uusiinkin vaatteisiin.

Alvari itse rakastaa vaatteita, joissa on autojen, eläinten tai hedelmien kuvia. No, mitäpä muuta pienille pojille edes olisi tarjolla ;)

Hangoittelu

Vaipanvaihto? EI! Paidan pukeminen? EI! Kenkien laittaminen jalkaan? EI! Tutti pois suusta? EI! Loppupäätelmä:Älä kysy mitään taaperolta. Tee vain niinkuin parhaaksi näet. Ja tosiaan, meidän poika ei edelleenkään pahemmin suomea puhu, mutta kieltosana tulee hienosti ;)

Iltarutiinit

Meillä niitä ovat hampaiden pesu, rasvaus tarvittaessa, vaipanvaihto, iltasatu (Maatilan askareet- tai Eetu-pupu-kirjoista), tuttien luovuttaminen pojalle sekä pehmonallelle, äidin ajoittainen iltarukous ja/tai unilaulu "Pieni pojan palleroinen". Emme useinkaan jää nukuttamaan poikaa vaan sanomme vain "Hyvää yötä, pieni kulta". Usein miten poika nukahtaa itse vartissa omaan huoneeseensa. Ranskalaista kasvatustako? Ehkä, mutta toimii meillä.

Järjestysmies

Alvari on hieman pedantti luonne. Kerroin jo taannoin hänen tutkineen innokkaasti mmun muassa ruuveja, mutta nyt vanhemmalla iällä jonkin sortin siivousgeeni: poika kulkee pitkin huushollia mummin virkkaama siivousrätti tai leikkimoppi kädessä ja putsaa paikkoja. Mammaa poika komentaa suoristamaan rytyssä olevat matot.Lattioilta poika tuo taas minulle löytämiään suurikokoisia roskia. Maito- tai vesitippa lattialla saattaa saada pienen ukon hermostumaan. Mistä lie perinyt moisen ominaislaadun - ei ainakaan äidiltään :D

Kissa

Alvarin suosikkieläin on kissa. Se on myös ainut eläin (lintujen ohella), joiden perään hän lähtee juoksemaan maukuen samalla hellästi. Välillä poika menee myös halimaan huoneensa kissaverhoja.

Lammas

Kissojen ohella Alvarin suosikkieläimiä ovat lampaat. Niitä on päästävä ruokkimaan Tuorlaan tai muualle Turun seudulla ja poika hokasi hetkessä, miten ruokkiminen tapahtuu.

Kotona Alvari voi puolestaan toteuttaa märehtijäin hoitoa harjailemalla ja syöttämällä keinulammastaan. Oppipa poika viimein myös lassoamaan lampaan ja nousemaan itsenäisesti elikon selkään ;)

Musiikki

Alvari on musiikki miehiä. Hei kun äiti alkaa laulamaan "Jos sun lysti on" tai "Kapteeni katsoi horisonttihin", poika alkaa taputtaa käsiään. Toisaalta talvinen muskarikokeilu ei ollut mikään suksee, sillä naperoa kiinnostivat enemmän vanhan urkuharmoonin sisukset ja muskariluokan ovesta karkaaminen. Sen sijaan muskarituokiot ukin ja mummin kanssa ovat sujuneet huomattavasti paremmin. Alvari on ollut suorastaan lumoutunut ukin kitarasta ja pianonsoitosta mummin sylissä. Hän osaa jo itse hakea koskettimistosta lintu- ja karhuäänet. Arvaattekos te, mitä ne ovat? ;)

NaperoNaksu

Ostosreissujen ja arjen pelastus. Maistuvat aina meidän pikkumiehelle!

Oma tahto

Hangoittelun ohella orastavaan uhmaan kuuluu kaiketi se, että tietyt jutut Alvari haluaa tehdä itse. Tällainen asia on esimerkiksi hampaiden peseminen. Äiti ei saa koskea harjaan! Harjaa (ja tahnaa) imeskellään suurella hartaudella , mutta annapa olla,kun äiti haluaisi viimeistellä pesun...

Pottatreenit

Voi huokaisu! Näitä on nyt jatkettu puolisen vuotta, pääasiassa aamupuuron jälkeen. Yhden kerran pottaan on tullut jotakin pissaa suurempaa ja se oli tuolloin marraskuussa! Isoäidit ovat sitä mieltä, että padilta näytettävät piirretyt ovat todennnäköisesti niin jännittäviä, ettei torttuun jaksa keskittyä. Minä taas olen sitä mieltä, ettei pottailusta tule yhtikäs mitään, jos poikaa ei saa istumaan aloillaan. Pattitilanne. Katsotaan, missä mennään taas puolen vuoden päästä ;)

Quu ja tähdet

Suuria ihmetyksen aiheita taivaalla...

Rakkaus ruokaan

Ruoka on elämän eliksiiri ja nautinto; sen poikamme on hyvin oivaltunut. Alvari on ollut alusta asti hyvin kaikkiruokainen: puuro menee kahdesti päivässä, hedelmät, marjat ja kasvikset käyvät. Ukin kuha ja hirvipaisti kelpasivat! Pojan erityisiä herkkuja ovat raejuusto, avokado, juusto, banaani, mansikkarahka, leipä ja toki myös pulla ja jäätelö.

Suukko

Alvari on hellä poika. Spontaaneja haleja saavat äiti, isi, keinulammas sekä pehmolelut. Myös suukon poika osaa antaa. Se on tosin enemmän sellainen märkä nuolaisu. Näitä saavat edellä mainittujen kohteidne lisäksi myös kirjojen kuvat, joihin Alvari on ihastunut :D

Tutti

Kyllä vain. Sitä meidän poika syö. Kovasti on uhattu, että kesän myötä tuti lähtee mökin peuralle, oravalle, varikselle...

W/Varis

Alvarin lempilintu eli Krhaak!

Xylitol-pastillit

Tämä on lähinnä muistutus äidille! Näitä ei olla vieläläkään aloitettu :O Toivottavasti jälkipalaksi annetut juustosiivut ovat ehkäisseet purukaluston tuhoutumista edes hieman...

Ystävä

Alvari ei ole vielä kovin kronkeli ystävien suhteen. Ystävä voi olla nalle, traktori tai pappa!

Zzz...

Alvari on ollut suhteellisen hyvä nukkumaan halki pienen elämänsä. Yöunilla poika viihtyy noin ilta puoli yhdeksästä aamu puoli kahdeksaan. Tämän lisäksi poika vetää noin kolmen tunnin päikkärit päivittäin.

Nukkuvaa pientä lasta on niin suloista katsoa. Alvarin lempiuniasento vaihtelee, mutta eräs  vakiintuneita

Åbo

Alvarista tulee kaiketi sitten varsinaissuomalainen. Välillä se kirpaisee hieman sydänalaa, mutta hyvä näin. Täällä on kuitenkin tukiverkkoja, vanhemmille toistaiseksi työtä ja ystäviä. Osaisiko sitä muualle edes sopeutua haaveilusta huolimatta?


Äiti

Ilmeisen keskeinen tekijä pienen pojan elämässä, kun sana oli ensimmäisten opittujen joukossa :)

Ötökät

Tänä kevät/kesänä maailma on avautunut Alvarille ihan uudella tavalla. Viime suvihan mentiin vielä lähinnä ryömimällä, joten

Huh, huh! Tämän postauksen väsäämisesssä meni kuulkaa aikaa Alvarin useampi päiväuniaika. Toivottavasti oli teistä sen väärti :) Haastankin kaikki blogiani lukevat taaperolliset blogistit laatimaan vastaavan postauksen omasta jälkikasvustaan!

Ps.Olen näitä aakkosia harrastanut muuten ennenkin; sellaiset löytyvät muun muassa sisustukseen, tyyliini ja joulunviettoon liittyen :)

Alvarin mekko

No niin.

Vuosi ja neljä kuukautta pystyin vastustamaan kiusausta, mutta viime viikolla se tapahtui. Ostin kirpparilta Laura Peterzéns-merkin mekon, joka olisi sopiva Alvarille ensi kesänä.

 

Tähdennän, että rakastan poikaani yli kaiken, enkä edes haluaisi hänen olevan tyttö. Valitettavasti rakastan myös tyttölasten vaatteita. Mielestäni nuo edellä mainitut ovat kaksi täysin eri asiaa ja voivat olla olemassa sulkematta pois toisiaan :D

Löytyykö samaan sortuneita kohtalontovereita muista poikalasten äideistä?

Ps. Postasin aiheesta facebookissakin, sillä halusin nähdä, miten ihmiset reagoivat mekko-ostokseeni. Heh, heh... yllättäen poikalasten äidit peukuttivat löytöäni, mutta tyttölasten äidit olivat aika hiljaa.
Tulkittiinkohan ulostuloni kateellisen ruikutukseksi? ;) Tai luulikohan osa, että olen raskaana ja vinkkailen jostakin tulevasta...

Eräs pojan äiti kommentoi kuvaani tosi hienosti. Hän totesi, että ennen vanhaan lasten vaatteet olivat unisex-tyyppisiä vaikka kuinka pitkälle ikään asti. Vauvoja on alettu pukea sukupuolitetusti oikeastaan melko vähän aikaa sitten. Alvari tuskin vahingoittuisi mekosta, mutta Batman-asusta hän saattaisi olla ehkä eri mieltä.

Saas nähdä, mitä mekolle tapahtuu. Tuttavapiiriin on syntynyt lähiaikoina aika monta tyttöä, joista jollekin lahjoittaa mekko. Toisaalta, ehkäpä Alvari saa kokeilla mekkokirmailuja ensi kesänä ;)

Mitäs mieltä sinä olet?