Hiuskriisi - permis vai otsis?

Moikka!

Nyt kaipailisin teiltä hieman jarrutusta tai yllytystä - kumpi nyt sitten vain frouville ja neideille sopiikaan ;)

Olen tosi kyllästynyt hiustyyliini. Laihahkoon hoitovapaabudjettiin tietysti sopii se, että raidoitan puolipitkät hiukseni kerran puolessa vuodessa ja leikkaan sen kuusi senttiä pois. Mutta kun tätä on jatkunut jo ainakin neljä vuotta, niin alan olla valmis jo hieman räväkkäämpiinkin muutoksiin.

Ehkä haluaisitte hieman taustatietoja kuontalostani: hiuslaatuni on erittäin pehmoinen ja runsas, mutta yksittäinen hius hento. Jos menen märällä päällä nukkunaan, saan aikaan runsaat niskakiharat, jotka kuitenkin ovat valitettavasti vähän toispuoleiset (ks esim. nuokoulukuvat). En voi sanoa omistavani siis varsinaista kiharapehkoa, mutta jos teen yöksi pikkuletit, afro on taattu.

Hiukseni ovat helposti lässähtävää, takkuuntuvaa ja erittäin hitaasti kuivuvaa sorttia. Kampaajalla ammattilaiset pyörittelevät päätään, kun fööni on käytössä. Sadesää on painajainen, tuulesta puhumattakaan. Kampauksien tekoon hiuslaatuni sopii, sillä siinä on kuitenkin runsautta ja taipuisuutta. Pitkä roikkuva tukka on puolestaan ehdoton ei - se ei näytä kuohkealta. Puolipitkä ja lyhyt ovat mulle parhaita malleja.

No, mitä sitten haluaisin? Vaihtoehdot tulevat tässä ja varoitan, nyt ollaan näissä etukäteispohdinnoissa nillityslinjalla tyyliin "pessimisti ei pety" ;)

1. Otsatukka puolipitkillä tai pitkillä hiuksilla.

Oikeastaan otsiksen puolesta puhuu kaksi seikkaa: mulla on todella rumanmallinen korkea otsa. Sen saisi peittoon otsiksella. Lisäksi haaveilen tuollaisesta pikku myy-nutturasta. Muutos ei loppujen lopuksi olisi kovin radikaali nykyiseen tyyliini - voisin toteuttaa maneerisia kampauksianikin (kuten sen perinteisen Tilda-kampaukseni) edelleen.

Kuitenkin - keksin aika monta syytä, miksi en haluaisi otsista. Ensinnäkin, mulla on siitä traumoja. 1990-luvulla minusta tuntui, että vain kaikilla rumiluksilla ( eli itselläni) oli otsis. Se ei todellakaan ollut mikään trendijuttu. Olin koko ajan kasvattamasta otsista pois, mutta äiti sai kuitenkin minut suostuttelemaan leikkaamaan sen uudestaan. Lopputulos olikin ihan kauheat "sivuilla roikkuvat siivekkeet - eihän sellaiset nyt sovikaan kenellekään ;)

Lisäksi leukani on aika jykevä ja minulla on silmälasit. Pelkään näyttäväni oikeasti sillä yhdistelmällä täti-ihmiseltä. Korkea otsani yhdistettynä hiuslaatuuni saa aikaan sen, että otsis ei pysy paikallaan vaan paljastaa tosi rumalla tavalla korkeat ohimoni. Muita tämä ei varmastikaan muita kiinnosta tahi kukaan ei huomaa, mutta omasta olemisestahan ja siinä viihtymisestä tässä on kyse?

2. No, mitä oikeasti haluaisin kokeilla on, tsadaa, permanentti!

 

Haaveilen lähes päivittäin joko Top Gun-elokuvan naiskouluttajan tyylisestä sotkupehkosta tai sitten jonkin verran lyhyemmästä Meg Ryan-päästä. Olen vakuuttunut, että permanentti antaisi mukavasti ryhtiä kuontalooni ja tekisi jo valmiiksi osakiharaisesta kuontalosta täyskiharaisen. Kiharaan pohjaan olisi jatkossakin helppo tehdä tyylilleni sopivia kampauksia.

Mutta:

Osaako kukaan enää tehdä permanenttia? Se ei taida olla vielä ylimmällä trendiaallonharjalla, vaikka uskonkin sen olevan nousussa. Voiko nykyajan kampaajiin edes luottaa, jos he vakuuttavat näin? tässä tyylissä sitä kasvattamista nimittäin on, jos homma menee pieleen... Ja se on vähän suurempi juttu kuin otsiksen pois kasvattaminen.

Mutta - kertokaapa rakkaat virtuaalittoverit oma mielipiteenne! Ihan suoraan saapi sanoa; en suutu :)

Otan myös mielellenä vinkkejä vastaan turkulaisista kaampaamoista/ kampaajista, joilla on halussa nykypermisten väsääminen!

Mukavaa viikonjatkoa!
Kuvalähteet: 1, 2 ja 3

Puutarhamuumi Tilda ja vinkkejä mökkiviemisiksi

 Maanantaista!

Viime päivinä on jotenkin tuntunut ihan kesältä ja lomalta; oikeastaan voisi sanoa hetkessä elämiseltä!

Eikös se vanha viisauskin sano, että puutarhan hoitaminen on onnenlähteistä suurimpia? No, meille riittää tällä hetkellä ihan vain se, mitä patiolle mahtuu. Pääasia on, että salaatit ja maustekasvit saadaan omasta takaa. En tykkää tällä hetkellä raskauteni takia möyriä mullassa, mutta kuolleiden kukintojen nyppiminen ja kasvien kastelu on jotenkin suorastaan meditatiivista puuhaa. Puutarhamuumeiluun sopii hyvin eräs vaatekaapissani vuosikausia asutellut H&M:n Conscious Collectionin riemunkirjava kukkakuosinen tunika, jota osa lukijoistani (ja kaiketi mieheni) on pitänyt raskausasuna ihan alusta pitäen ;) No, nyt on sitten siinä varsinaisessa käytössä!

Tämän postauksen toinen teema on pieni tuliaisvinkki, niille, jotka suuntaavat lähiviikkoina ystävien tai sukulaisten mökeille. Entäpä, jos veisittekin sen perinteisen kahvi- ja keksipakettisetin sijaan jotakin ihan muuta ja hyödyllistä?

Tangle Teezer on varmaan lähes kaikille tuttu. Olen trendeistä usein auttamattomasti jäljessä, mutta sitten, jos hurahdan, hurahdan täysillä. Niin kävi, kun ostin tämän pinkin "kamman" keväällä Hulluilta Päiviltä. Olen vuosikauden julistanut, että mikään kampa tai harja ei oio takkutukkaani sitä samalla tuhoamatta. Olin väärässä, niin väärässä. Tämä on loistokapine. Ehkäpä sitäkin käyttäessä kannattaa odottaa, että hiukset ovat hieman kuivuneet, mutta aivan loistotuloksia minä, jonka hiukset kuuluvat aivan varmasti takkuuntuvimpaan kymmenekseen, olen saanut vedellä suitsait suoriksi! Ehkäpä mökkiläisillä on jo Tangle Teezer kotona, mutta onkohan mökkisaunassa? Aamu-uinnin jälkeen voisi olla ihan mukavaa suoristella hiuksia kivuttomasti mökkilaiturilla.

Sitten toinen loistovinkki! Kotimainen avainlipputuote Lemon Juice & Glyserine on laajentunut keväänkorvilla myös suihkusaippuoihin. Sain testattavakseni jo useamman kuukautta sitten kyseiset raikkaat vaihtoehdot ja voin sanoa, että niiden ihana tuoksu on vienyt mennessään. Varsinkin sitruuna-avokadosuihkusaippua on todella hyvä, ei yhtään keinotekoisen hajuinen. Se on ollut aivan ihana varsinkin hellesäällä!

Lime & jogurtti 2in1 on myös hyvä ja varmasti sopiva juuri mökkiolosuhteisiin, sillä se sopii kaikenlaiseen, myös hiusten pesuun. Tuota puuvillasuihkusaippuaa olen käyttänyt vähiten ja se on tosi neutraalinen tuoksuinen. Putkilot ovat myös todella riittoisia.

Tuotteiden suositushinta on 2,2 e ja niitä löytyy varmasti monista päivittäistavarakaupoista, esim meidän kylältä ihan perus K-kaupasta. Toisin sanoen vielä mökkipaikkakunnalla saattaa löytyä hyvinkin lähikaupan valikoimasta eikä rasita lomabudjettia ihan hirveästi ;)

Toivottavasti ainakin jompikumpi vinkki hyödytti teitä!

Mukavaa alkanutta viikkoa!

Äidin neuvot kultaiset

Huomenisia!

Korjailen tässä koepinoja kaiketi hamaan tulevaisuuteen, mutta suon nyt pienen hetken blogillekin.

Usein taitaa olla niin, että vanhempana tajuaa äidin olleen oikeassa, ainakin osassa asioista ;)

Tämä pätee varmasti vähän kaikkeen, mutta pohdin männä viikolla asiaa nimenomaan kauneuden ja tyylin näkökulmasta. Iän karttuessa huomaan allekirjoittavani äitini tyylivinkeistä ainakin seuraavat:

1. Luotto-ompelija on naisen paras ystävä. Jos haluat persoonallisia, hyvin istuvia ja aikaa kestäviä vaatteita, älä ihmeessä mene massaliikkeisiin. Pahoitat lähinnä mielesi, kun vääristä kohdista kiristää ja puristaa (ja joka toisella on sama vaate yllä).

2. Luonnollinen, eloisuutta antava ehostus on kaunein. Erittäin vaaleahipiäisen kannattaa käyttää ripsiväriä, puuteria ihon kiillon ehkäisemiseksi sekä hieman poskipunaa ja / tai aurinkopuuteria. Nuo ovat ehdottomasti tärkeämpiä meikkejä kuin rajaukset tai luomivärit, jotka luovat helposti tunkkaisen vaikutelman.

3. Huulipuna. Se saa vaalean kasvot sädehtimään!

4. Ripsien ja kulmien kestovärjäys säästää aikaa ja helpottaa elämää.

5. Ripsien taivutin on pitkä-, mutta vaalearipsisen naisen uskollinen ystävä. Ei tarvita mitään ripsipidennyksiä!

6. Polviin tai hieman sen ylle ulottuva hameenmitta on reitevää, mutta kohtuu sorjasääristä naista pukeva helmanmitta. Puhutaan ns. ladyministä :)

7. Säädykäs kaula-aukko ei aiheuta kiusallisia tilanteita. (toisaalta rintavan on ehkä parempi välttää poolokauluksia)

8. Pieni korko kengissä auttaa jaksamaan seisomistyössä. Kannattaa panostaa sellaisiin kenkiin, mitä päivittäin käyttää eniten.

Juu, tällaisia neuvoja olen saanut. Se sijaan erästä neuvoja en saa sulatettua edelleenkään millään. Äidin mielestä kasvoihini sopisivat parhaiten otsahiukset. No minun mielestäni vaan ei!

Voin selittää. Perustan mielipiteeni tietysti vanhoille teiniajan valokuville, joissa epämääräiset "siivekkeet" koristivat kasvojani. Leikkautin aina kiltisti otsahiukset, koska otsani olivat ohimosaarekkeiltaan melko korkean miehekkäät ja sain kuulla siitä. Kadehdin luokan muita tyttöjä, joilla oikeastaan kellään ei ollut (tai en muista, että olisi ollut) otsahiuksia. 1990-luvulla otsis oli oikeasti vain pikkulasten ja nörttien kampaus - ää, minäkö sellainen! Siksi olin aina kasvattamassa otsista pois. Lopputulos oli epämääräinen rumilus, jossa nuo otsalohkot sitten korostuivat oikein kunnolla.

Nautin suunnattomasti, kun täysi-ikäisenä sain viimein kasvatettua ensinnäkin pitkät hiukset ensimmäistä kertaa elämässäni, että sain viimein maltettua kokeilla, miltä näyttäisin pitkäksi kasvatettujen otsahiusten kera. Niin traumatisoitunut olin otsisvuosistani, että tunsin itseni oikeastaan ensimmäisen kerran ihan kauniiksi. No, jotain tekemistä saattoi olla silläkin, että pahin puberteetti oli taakse jäänyttä aikaa ;)

No, sittenhän alkoi varsinainen otsisbuumi. Tai olisiko niitä ollut jo aiemminkin, mutta minä olin vain elänyt teiniangstiani ;) Noin viiden otsahiuksettoman vuoden jälkeen aloin suhtautua otsikseen jälleen neutraalin uteliaasti ja viimein leikkautinkin sellaisen...

No, osa kehui kovasti ja välillä itsekin tykkäsin vaan eipä miehekkeeni. Hänen mielestään otsis teki minut väsyneen näköiseksi. Minulla on tunnetusti toki myös melko tummat silmän aluset, kai se liittyi joteenkin siihen. Itseäni ärsytti se, että otsis ei pysynyt kesätuulilla paikallaa, vaan lenteli aina sinne tänne. Lopulta kasvatin sen pois.

Uskokaa tai älkää, nyt ole taas puolen vuoden verran leikitelly otsis ajatuksella. Hiustyylini on viimeisen viiden vuoden ajan muuttunut sen verran, että voisin testata otsiksen kera aivan uudenlaisia kampauksia kuten päälaella törröttävää Pikku Myy-nutturaa, perinteistä 40-lukuista Tilda-kampausta ja vaikkapa lettikruunua. Minua kuitenkin epäilyttää edelleenkin muutama seikka:

- Toimiiko otsis oikeasti Tilda-kampauksen kanssa, jonka juju pitkälti perustuu ulos ja taaksepäin käännettäviin sivuhiuksiin?

- Onko korkea otsa, kohtuu kookas leuka ja nenä huono yhdistelmä otsiksen kanssa? Olen nykyään toki sinut jo nenäni kanssa (kaikkihan siitä omastaan löytää vikaa teininä, varsinkin jos jokin ulkopuolinen sattuu asiasta vielä huomauttamaan), mutta en nyt halua ehdoin tahdoin mitään typerää lookkia.

- Sitten on vielä silmälasit, joita on käytettä päivittäin... Näyttäisinköhän otsiksen kanssa jo siltä Criminal Minds´n Garcialta; sitä en nyt ehkä haluaisi. Toki kai sen on nyt hieman tyylistäkin kiinni. Tuon roolihahmon look on melko, hmm... täyteen ahdettu ;)

On tietysti vähän tyhmää kysellä teiltä, eihän teistä suurin osa edes tiedä, miltä kasvoiltani näytän. Toki, jos teillä on kokemuksia otsiksen ja silmälasien yhdistämisestä tai esim. tuon 40-luku kampauksen ja otsiksen yhdistämisestä, otan ajatuksianne mielelläni vastaan.

Minä jatkan pohtimista...

Tämä oli nyt sitten tämmöinen typeränkevyt postaus - olennainen osa tyylibloggausta :)

Ps. Millaisia kauneusvinkkejä olet itse saanut sukusi naisilta?

Kuva on haettu täältä.

Kaasuprinsessan tyyliin

Keskiviikkoista!

Menikö postauksen otsikko yli ja ohi hilseen vai arvasiko joku, mitä sillä tarkoitan?

Jo vain, kutrini ovat kasvaneet sen verran pitkiksi, että olen voinut palata jälleen vanhan suosikkini Yulia Tymoshenkon kuuluisaan palmikkokruunutyyliin.Toistaiseksi lettiviritelmä on vielä kohtuullisen otsarypyt suoristava versio, muttta kunhan hiukset kasvavat vielä viitisen senttiä, niin avot! Miksikään T'ähkäpääksi en kuitenkaan ala, vaan mielestäni tällaiset puolipitkät hiukset ovat tällaista tämän ikäistä ja näköistä naista parhaiten pukevat :)

Päivän asuna oli tänään Ihana Kirppikseltä kahden euron hintaan löytynyt pirteä pinkki college-paita, jonka höystin pitkän aikaan tyhjänpanttina lojuneella statement-korulla. Hame on puolestaan vähintään viisi vuotta vanha.

Kun viime vuonna fiilistelin tammikuun merkitsevän väreinä mustikansinistä, violettia, ukkosenharmaata ja pehmeää vaniljaa, niin kuulaat ja kirpeät valoisat pakkaspäivät ovat siirtäneet tuntemuksiani jo piirun verran kohti keväisiä värejä. Perinteisesti kevättalvella minua ovat perinteisesti viehättäneet jäinen pinkki, persikka, vaaleansininen ja vihreän sävyt.

Huomenissa, jos aikataulut suovat, voisin esitellä uusimman Sifongista löytyneen arki-/ iltameno- klänningin, jossa osa noista edellä mainituista väreistä esiintyy. Olemme nimittäin mieheni kanssa lähdössä katsomaan Pähkinänsärkijää Turun Logomoon. Veänäjän arvostetuimpiin balettiseurueisiin kuuluva St Petersburg Festival Ballet-seurue esiintyi silloin siellä. Kekseliäs siippani osti minulle liput joululahjaksi. Moiskis!

 Olkaapa kuulolla - vien piakkoin myös vaatteita myyntiin Ihana Kirppikselle :)

Ps. Missä kannattaisi Turun seudulla korjauttaa UFFin alesta löytynyt hurjan kiva krimiturkki + eräs nahkahamonenkin pitäisi piennenyttää? Joo, ja tiedän, ettei krimiturkki ole kovin eettinen valinta, mutta entäs jos vahinko on sattunut jo 60-luvulla?

Diorin New Look vai tirolilaistäti?

 Keskiviikkoista!

Nauran jo itsekin näille kirpputorilöydöilleni. Tämä mekko oli myynnissä Ihana-kirppiksellä nimellä "vintage-tirolilaismekko". Hintaa oli melko paljon, 12 e, mutta paksu puuvillainen kangas ja lempparivärit vetivät puoleensa.

Mun tämänhetkinen projektini on muuten kasvattaa hiukset niin pitkiksi, että saan Myy-nutturan tuonne ihan päälaelle... Sehän sopisi tirolilaismekkojenkin kanssa, vai mitä ;)
 

Toisaalta, eikös tällainen pohjemittainen kellohelma viittaa vähän Diorin kuuluun tyyliin sieltä 40-luvun lopulta?  Jotenkin sen tyylinen asukokonaisuus ei tunnukaan enää niin nololta päälle laitettavalta.

Tässä blogissa on menty viime aikoina aika pitkälle tällaisten kirppari- ja sisustusjuttujen hengessä. Mukaan mahtuu ehkä jatkossa jokunen Turku-vinkki ja kirja-arvioita, mutta arvanette, miksi en halua tällä hetkellä avautua ihan niistä henkilökohtaisista päivän fiiliksistä tässä blogissa, vaikka erilaiset työelämä- ja opinto- sekä muut elämänpohdinnot ovat kuuluneetkin blogini linjaan. Tuo noin kuukauden takainen postaus kattanee ne henkilökohtaiset aspektit vähäksi aikaa. Eiköhän nekin teemat palaa sitten pikkuhiljaa. Tällä hetkellä nämä asukuvat ynnä pienet esteettiset jutut ovat bloggauksessa sitä parasta terapiaa allekirjoittaneelle.

Mukavia arkipäivän hetkiä :)

Ps. Yritän aktivoitua tuolla kommenttiboksin puolellakin, pahoitteluni hiljaiselosta!

Valkkivinkki ja nahkainen kynähame

Perjantaista!

Aloitin valkkien metsästämisen vuonna 2000. Tulin kysyneeksi äidiltäni, miten hän oli onnistunut laittamaan hiuksensa nuoruuden valokuvissaan niin kivannäköisesti. Salaisuudeksi selvisi salaperäinen valkki, josta äiti kyllä varoitteli. Jatkuva valkin käyttö voisi syödä hiukset.

Ja pöh! Minäkin halusin olla nuorena kivannäköinen ;) Ei kun valkkia etsimään, sillä äiti oli omansa laittanut kiertoon.

No, kyselin siellä ja täällä valkkeja kaupoista ja kampaamoista. Nuoremmat myyjät eivät olleet moisista edes kuulleet. Vanhemmat pyörittelivät päätään ja käskivät tehdä oman sukkahousuista. Siihen en sentään ruvennut. Lopulta luovutin ja lopetin aktiivisen etsinnän.

Sitten pari vuotta sitten katukuvaan ilmestyivät sukkanutturat ja nutturoiden täytedonitsit. Minä pidättäydyin vanhassa, sillä osasin mielestäni väsätä paremman muhkun ilman täytettä.

Mutta sitten, tsadaa! Nyt markkinoille on ilmestynyt donitsi nepparilla - eli muhkun voi muuttaa kaipaamakseni valkiksi.

Voi elämä! Joskus olisin maksanut tällaisesta varmaan 50 euroa. Nyt se maksoi vitosen Hennesillä. Ei kuitenkaan surra menetettyä vuosikymmentä vaan iloitaan tulevista valkkivuosista ;) Tällaisen avulla sen Tilda-kampauksen tekeminenkin voi olla muuten helpompaa, kuten tuossa alakuvassa näkyy :)

Mutta mennäämpä tämän viikon ykkösjuttuun. Se on nahkahame, jonka löysin Art + Design-liikkeestä 15 eurolla.Olin ihan häkeltynyt! Tällainen on ihan tämän(kin) syksyn hittihamonen. Samantapaisia myydään Stockmannilla 120 egellä. Hame on vuoritettu, merkkiä Alain Manoukian. Sanooko se teille jotakin?

Nyt voin todeta rinta rottingilla, että Tildakin voi joskus olla muodin ykkösharjalla eikä pelkkä mummoilija. Tosin, tällaisenhan hamosen (hieman lyhyempänä) voinee bongata myös ikisuosikkini Aira Samulinin yltä, mutta hän taitaa olla mummouden sijaan iättömyyden edustaja :)

Lopuksi lisää vanhoja sisustussuosikkejani. Olin ihan täpinöissäni, kun löysin varaston nurkasta kaksi vanhaa taidejulistetta, jotka olen ostanut 16-vuotiaana Amsterdamista. Toinen niistä päätynee eteiseen armeija-arkun yläpuolelle. Tällä hetkellä olen hieman enemmän tuon vasemmanpuoleisen Toulouse-Lautrecin kannalla ihan jo siksi, että se on siistimmässä kunnossa kehystettäväksi. Tosin cokis-tyttökin on ihana. Välillä jopa vähän ihmettelen, miten makutottumukseni ovat pysyneet niin muuttumattomina yli viidentoista vuoden ajan... Osan niistä, kuten tuon valkkijutun pystyn toteuttamaan vasta nyt.

 Mukavaa viikonloppua kaikille :)

Hyvästit lässäkutreille!

 Hei taas!

Tänään mennään jälleen päivän asulla tai sen rippeillä, sillä kotiin tullessa balleriinat ja neulenuttu lensivät ensi töiksi nurkkaan. Päälläni ollut tunika taitaa olla sellainen, joka ei vielä koskaan ole päätynyt blogiini, vaikka se on ainakin kolme vuotta vanha. Tunika on ihanaa materiaalia, viskoosin ja silkin sekoitetta, mutta hieman kitsas olkapää-rinnanympärysakselilta. Jollekin minua vielä kananluisemmalle ja aavistuksen pienirintaisemmalle se istuisi kuin nakutettu. En kuitenkaan ole osannut tunikasta vielä luopua, sillä pidän sen hipiääni hyvin istuvasta värimaailmasta ja jännästä graafis-kaislaisesta kuosista.

Olen yrittänyt viime aikoina vähentää hiuslakoilla ja muotovaahdoilla ylenmääräistä läträämistä, ja viimein eilen illalla keksin mielestäni hyvin idean, kuinka suihkunraikkaat kutrit toimisivat vielä seuraavana päivänäkin.

Olenkin joskus kaiketi kertonut, että minulla on erittäin runsaasti hiuksia (esim. kampaajat joutuvat käyttämään hiusväriä puolentoista henkilön annoksen..), mutta hiukseni ovat valitettavasti erittäin hennot sekä taipuisat ja kampauksesta tulee todella helposti lässähtäneen näköinen tai oikeastaan ihan liru, jollen käytä jotakin struktuuria antavaa ainetta hiuksissa.

Edellä mainituista syistä johtuen olen ollut vuosikaudet muotovaahtokoukussa. Kampaus voi tosin lässähtää silloinkin, jos en föönaa hiuksiani kunnolla - ja kyseinen operaatio kuulkaa kestää (noin 15 min), sillä hiuksia on paljon! Sitten, jos laitan föönatut hiukset hetkeksi kiinni vaikka meikkauksen ajaksi ennen esim. suoristamista, ne menevät hetkessä sikkuraisille mutkille yhden typerän hiuslenkin takia.

Minulla ei ole kuitenkaan sellaisia kauniita ilmavia luonnonkiharia hiuksia, jotka kihartuisivat tasaisesti ja luonnostaan joka puolelta. Olen ollut todella kateellinen eräälle luonnonkiharahiuksille ystävälleni (terveisiä vaan). Tuntuu että hänellä on aina ihana kaunis tukka kehystämässä kasvoja. Huvittavaa on, että kun teemme molemmat letit, niin omat lettini ovat puolta paksummat. Se ei paljon lohduta, jos runsaat hiukset ei näytä runsailta...

No, miksi oikeastaan taistella hiusten luontaisia ominaisuuksia vastaan, vaan pikemminkin korostaa niitä jotenkin? Muistin joskus teininä tehneeni pieniä lettejä märkiin hiuksiini. Tällä tavalla sain aikaan melkoisen afron seuraavaksi päiväksi!  Eilen löysin ensi hätään vain kolme hiuslenksua eivätkä letit olleet edes kovin loppuun asti letitettyjä, mutta olin aamulla tulokseen jo todella tyytyväinen. Hiukset kihartuivat kauniin sotkuisesti, ja lisäämällä Osiksen hiuspuuteria, sain kutreinini todella hyvin pitoa. Uskomatonta! Tämä entinen muotovaahto- ja hiuslakkariippuvainen ei tarvinnut pientäkään suihkausta koko päivänä päähänsä. Ja ihan huippua on, ettei a) tarvinnut käyttää aikaa hiusten föönaamiseen b) tarvinnut stressata takaraivoni kaameista pyörteistä, joita ei suoristusraudallakaan meinaa saada oiottua... Ymmärtänette nyt, miksi pidän nutturoista ja siitä Tilda-kampauksesta... Ne säästävät mielenterveyttä aukinaisten hiusten ongelmilta ;)  Täytynee kehitellä tätä uutta hiusreseptiä etiäpäin. Ehkä voinen pitää kutrit tästedes auki hulmuavampina!

Kerropa oma vinkkisi, jos omistat kaltaiseni hiuslaadun!

Kuinka tehdä "Tilda"-kampaus

Iltaista!

Koska niin sanotun "Tilda"-kampauksen ohjetta on niin kovasti kaipailtu, niin yritetäänpä vihdoin ihan kuvallisten ohjeiden kera. Sen verran möhläri kuitenkin olin, että kuva varsinaisesta lopputuloksesta jäi ottamatta. Mutta senhän te ehkä jo tiedättekin ;)

Ok, aloitetaanpas sitten:

1. Eli mitä tarvitaan on kertaalleen käsitellyt (esim. föönatut) hiukset. Tämä koskee ainakin kaikkia teitä, jotka omaatte suomalaisen ohuehkon hiuslaadun (oma hiuslaatuni on ohut, taipuisa, mutta itse hiuksia on törkeästi...). Sen sijaan edellisestä pesukerrasta voi olla aikaa. OIkeastaan mitä enemmän, sitä parempi. Kokemuksen rintaäänellä voin todeta, että parhain lopputulos saadaan 1-2 päivää pesusta.

2. Sitten hieman lisävoluumia. Tarkoitus on siis luoda alkutekijöiksi kunnon pehko. Minun luottotuotteeni "dagen-efter"-pesupäiviin on Klippoteketin kuivashampoo. Siinä on hyvä hinta-laatusuhde. Toinen käyttämäni tuote on Osiksen hiuspuuteri. Hoitaa hommansa sekin.

3. Ennen kampauksen tekoa on hyvä varmistaa, että hiukset laskeutuvat nätisti päälaelta.

4. Tämän jälkeen kampaus aloitetaan sivuhiuksista, jotka kiepsutetaan kiertämällä oman maun mukaan joko sisään- tai ulospäin. Tämän jälkeen ne sidotaan taakse pinneillä kiinni.

 5. Seuraavat työvaiheet ovat haastavimmat. Tarkoitus on, että otat takahiuksia mahdollisimman tasaisissa erissä ja käännät niitä alhaalta ylös-ja sisäänpäin. Kiinnitä hiukset pinneillä.

 6. Etene edellistä vaihetta toistamalla kaikki hiukset. Etene yhdeltä sivulta toiselle tasaisen tuloksen saavuttamiseksi.

Yllä ja alla näette hieman työvaiheiden etenemistä...

7. Mielestäni  viimeisen osion asettelu on kaikista vaikein kohta. Usein tarvitsen hieman lisäpinnejä, jotta kohta onnistuisi ja asettuisi siististi kohdilleen. Kaiken kaikkiaan käpälätuntumalla mennään, enkä osaa sen tarkemmin asiaa selittää. Harjoittelemalla lopputulos paranee.

Sen pituinen tämä tarina. Voin joskus listätä tämänpostauksen loppuun kuvan valmiista kampauksesta, kun sellainen oikein hyvin onnistuu :)

Oliko ohjeistus riittävän selkeä?