keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Diorin New Look vai tirolilaistäti?

 Keskiviikkoista!

Nauran jo itsekin näille kirpputorilöydöilleni. Tämä mekko oli myynnissä Ihana-kirppiksellä nimellä "vintage-tirolilaismekko". Hintaa oli melko paljon, 12 e, mutta paksu puuvillainen kangas ja lempparivärit vetivät puoleensa.



Mun tämänhetkinen projektini on muuten kasvattaa hiukset niin pitkiksi, että saan Myy-nutturan tuonne ihan päälaelle... Sehän sopisi tirolilaismekkojenkin kanssa, vai mitä ;)
 

Toisaalta, eikös tällainen pohjemittainen kellohelma viittaa vähän Diorin kuuluun tyyliin sieltä 40-luvun lopulta?  Jotenkin sen tyylinen asukokonaisuus ei tunnukaan enää niin nololta päälle laitettavalta.

Tässä blogissa on menty viime aikoina aika pitkälle tällaisten kirppari- ja sisustusjuttujen hengessä. Mukaan mahtuu ehkä jatkossa jokunen Turku-vinkki ja kirja-arvioita, mutta arvanette, miksi en halua tällä hetkellä avautua ihan niistä henkilökohtaisista päivän fiiliksistä tässä blogissa, vaikka erilaiset työelämä- ja opinto- sekä muut elämänpohdinnot ovat kuuluneetkin blogini linjaan. Tuo noin kuukauden takainen postaus kattanee ne henkilökohtaiset aspektit vähäksi aikaa. Eiköhän nekin teemat palaa sitten pikkuhiljaa. Tällä hetkellä nämä asukuvat ynnä pienet esteettiset jutut ovat bloggauksessa sitä parasta terapiaa allekirjoittaneelle.

Mukavia arkipäivän hetkiä :)

Ps. Yritän aktivoitua tuolla kommenttiboksin puolellakin, pahoitteluni hiljaiselosta!

3 kommenttia:

Nimetön kirjoitti...

Oikein suloinen asu erityisesti tuon pikku jakun kanssa.

Vakkari

Nimetön kirjoitti...

Hurmaava kokonaisuus, nutturaa myöten :)

Ihailen persoonallisia pukeutujia ja nautin katsella erilaisia asukokonaisuuksia.

Oli kiehtovaa muuten kuulla, kun eräs vintage-putiikin pitäjä kertoi asiakkaasta, joka pukeutui kiireestä kantapäähän 1900-luvun alun tyyliin, alkuperäisiä alusvaatteita myöten. Toivottavasti naisella oli mahdollisuus asua wanhassa asunnossa, vähän niin kuin pisteenä iin päällä :)

Ja tästä tuli mieleen toinen mua kiehtonut juttu: asuessani Buenos Airesissa, kotimme lähellä oli rappioromanttinen talo 1900-luvun alusta takorautaporteilla. Aikanaan kaunis ja koristeellinen, nyt rapistunut, mutta edelleen arvokkuutta henkivä. Portti oli rakennettu aikana, jolloin talon asukkaat käyttivät hevosvaunuja.

Aina ohitse kulkiessa mielikuvitus alkoi laukata ja kerran uskaltauduin kysyä naapurissa sijaitsevan putiikin myyjältä, jospa hän tietäisi jotain taloon liittyen. Siellä kuulemma asui yhdeksänkymppinen ikäneito ja talo oli hänen lapsuudenkotinsa; talo oli alkuperäiskunnossa ja siellä ei esimerkiksi ollut sähköä. Ikäneito liikkui ulkona vain harvoin, hän rakasti kotiaan.

Oi! Kuin menneisyys puhuisi vaimeana kiireisen ja alati modernisoituvan miljoonakaupungin keskellä. Kunpa olisin voinut olla kärpäsenä katossa kuuntelemassa näitä tarinoita, katsella esineitä, huonekaluja, valokuvia. Huikeaa ajatellakin sata vuotta vanhaa taloa alkuperäiskunnossa ja sen asukasta, joka elää muistoissaan aikaa, jolloin talo oli täynnä elämää.

Jos jokin vie multa jalat alta, niin historia. Oma viehätyksensä on vaatteissa, koruissa, arkkitehtuurissa...Yksi hauska harrastus onkin käydä netissä läpi esimerkiksi 1800-luvun myynnissä olevia asuja tai Euroopassa liikkuvia antiikkikoruja -myyntikappaleita on jopa 1600-luvulta.

Kiitos blogistasi! :)

Turun Tilda kirjoitti...

vakkari: kiitos ja kumarrus :)

anonyymi: Kiitos tästä kommentista! Omakin mielikuvitukseni lähti heti laukkaamaan. Onpa mieletöntä, jos joku on löytänyt tosiaan vaikkapa hyvässä kunnossa olevan todella vanhan korsetin. Historia on kyllä hurmaavaa ja niin salaperäistä :)