torstai 23. huhtikuuta 2015

Tilda vinkkaa: Fabriikki 8:n kirpputori on taas tulevana sunnuntaina!

 Tervehdys!

Ensimmäisen kirpputoritapahtuman suosion innoittamana Osuuskunta Fabriikki 8 järjestää jälleen kirpputorin. Paikka on osuuskunnan valoisa sali Turun keskustassa osoitteessa Nahkurinkatu 8, aika sunnuntaina 26.4. kello 12-16. Tervetuloa ostamaan kaikkea kaunista, ihanaa, turhaa ja tarpeellista. Muista varata käteistä mukaan!

Kirpputorilla mukana myymässä myös Retromies. Converseja, t-paitoja, collegeja ja ysärihenkeä, kurkkaa tarkemmin valikoimaa: www.facebook.com/retromies


Tällä kertaa pääsen itsekin myymään hieman pyntteitäni ja romppeitani. Myynnissä on ainakin vintagea, Nansoa sekä kesävaatteita. :)
 
Kirpparilla ei tarvitse muuten nähdä nälkää, kahvit ja kakut voi käydä nappaamassa osuuskunnan pop up -kahvilasta.

Huom! Fabriiki 8:n kirppari sijaitsee Nahkurinkatu 8:n sisäpihalla toisessa kerroksessa, eli perille päästäkseen täytyy nousta portaita. Sisäpiha on kuitenkin suojaisa, eli esimerkiksi lastenvaunut voi hyvin jättää pihalle. Sekä myyjien että asiakkaiden toivotaan jättävän kengät eteisen telineeseen.

Nähdään sunnuntaina :)

keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Marimekkojen MEKKO ja lehtivinkki

Tervehdys!

Katsokaas, mitä löysin virtuaalisesta secon hand-maailmasta - maailman kauneimman MariMEKON. Tätä mieltä oli myyjä, joka haikein mielin siitä luopui. Samaa mieltä on kyllä myös tämä mekon onnellinen uusi omistaja!


Kuuma kysymys kuuluukin - tietääkö joku kuosin nimeä ja mekon mahdollista vuosikertaa? Kävin ihan Marimekon myymälässäkin kysymässä. Omaksi klänningiksi sentään tiedettiin, muttei muuta tietoa herunut.

 

 Alvarikin rakastaa mekkoa - olisikohan sateenkaaren väreillä jotakin tekemistä asian kanssa ;)

 

Ehkäpä juuri mekon innoittamana menin ja ostin itselleni iltalukemista, nimittäin Antiikki & Design-lehden Retroilu-numeron.

 

Vintage- ja retro-ostosten myötä halu tuntea Suomi-designin vuosikymmeniä on kasvanut. Marjatta Metsovaaran jo toki tiedän, mutta ehkäpä historianopettajankin ominaisuudessa (ja vintagehenkisen blogin pitäjänä) tietovarannon kartuttaminen on ihan hyödyllistä.

 

Kaikkien kierrätyskeijujen äidin, Marjatta Sarpanevan, vaatevarastoa käsitellyt juttu oli ihan huikaiseva, ja sen lopussa oli hyödyllinen tietopankki Suomi-muodin merkeistä. Aika montaa niistä löytyy jo omastakin garderoopista ja ehkäpä voisin lisätä Suomi-vaatemerkkeihin liittyviä tageja tästeteenpäin blogini sivupalkkiinkin.


Lehdessä oli vaikka kuinka paljon mielenkiintoista luettavaa, mutta nostetaan nyt lopuksi esiin vielä mainoa opas kotimaan matkailulle - reissulla mummolaan tai mökille voi poiketa kotimaista vuosikerta-designia myyviin liikkeisiin ja putiikkeihin. Myös vintagevaateliikkeitä mainittiin lukuisia!

Itseäni kiinnostavat erityisesti lehdessä mainitut pienemmillä paikkakunnilla olevat liikkeet ja uskoisin että erityisesti niistä saattaisi löytää monenmoisia helmiä. Toki reissuilla Keski-Suomen mummilaan poikkeaisin mielelläni myös Tampereen seudun liikkeisiin.


Kiitos kovasti edelliseen sohvan verhoilupostaukseen tulleista kommenteista. Ajatukseni ovat heittäneet härän pyllyä jo monta kertaa, mutta jatkamme aprikointia...

Hitaasti ja vanhaa arvostaen hyvä tulee, vai mitä :)

EDIT: Hei sinä, joka ystävällisesti jätit mekon kuosin ja sunnittelijan nimet sekä valmistusvuoden kommenttilootaan, kadotin vastauksesi yön pimeinä tunteina ilmeisiesti bittiavaruuteen. Voisitko vinkta uudemman kerran :)

maanantai 20. huhtikuuta 2015

Vihoviimeinen häälahja :)

Uutta viikkoa kaikille!

Vaalit on nyt pidetty ja tämänkin yhteiskuntaopin open päässä on jälleen raksuttanut paljon kaikenlaista. Sanottavaakin varmasti olisi, mutta jatkan poliittisesti sitoumatonta linjaani täällä blogin puolella. Sen verran totean kuitenkin ihan ääneen, että oli äänestystuloksesta mitä mieltä tahansa, piristävää oli kuitenkin se, että kohtuullisen runsas joukko itseni ikäisiä nuoria naisia pääsi valtakunnallisesti läpi. Suotavaa nimittäin on, että poliittisen kirjon ohella kansa tulee edustettuna myös muilla akseleilla, kuten lavean ikäjakauman ja sukupuolisen tasa-arvon kautta. Matkaa vielä täydelliseen 100 miestä 100 naista-jakaumaan on, mutta vielä huolestuttavampaa on ollut eduskunnan ukkoutuminen (pappautuminen)! Huolimatta siitä, mikä nuoren naiskansanedustajan poliittinen sitoutuminen on, uskon, että yhtymäpintaa tällaisen nuorehkon äidin kanssa luo samantapainen elämäntilanne.

Mutta ei sen enempää tästä aiheesta. Tämän blogin huhtikuinen huipentuma on ehdottomasti se, että olemme vihdoin keksineet (päässeet jonkin asteiseen yksimielisyyteen siitä), miten käyttää vuosia sitten appivanhemmiltamme häälahjaksi saamamme 1000 euroa. 
 

Aivan oiken! Se käytetään nyt sitten olohuoneen antiikkisohvan kunnostamiseen! Voin sanoa, että jo oli aikakin tehdä jokin ratkaisu sohvan suhteen. Kuten joskus aiemmin mainitsin, sohvan sisuksista tupruilee jotakin epämääräistä paksumpaa pölyä, ja kaiken kaikkiaan sohvan plyyshipinta on järkyttävän vaikea pitää pölyttömänä ja puhtaana.

Mutta tästä se riemu vasta sitten alkoikin... Ensin piti löytää verhoilija! Selvittelin jonkin verran vaihtoehtoja Turun seudulla, mutta olemme nyt päätymässä erääseen oman paikkakunnan pienyrittäjään. En mainosta häntä tässä vaiheessa nyt sen enempää, tokihan haluan nähdä työn jäljen ensin :) 


Viime viikolla pyörät lähtivät kulkemaan kuitenkin jo sen verran eteenpäin, että kyseinen varteenotettava verhoilija teki meillä kotikäynnin ja toi mallikankaita testattavaksi.


Huh, mitä hommaa! Kangasvaihtoehtoja oli lukemattomia. Pientä rajausta saatiin kuitenkin sillä, että meikäläinen oli saanut fiksaation siihen, että sohvan tulisi jatkossakin olla kotimme väriläiskä. Potentiaalisen värimaailman aprikoin olevan jotakin viileää marjanpunaista nykyisestä tummanpunaisesta aina pinkkeihin saakka. 

Kangas voisi olla kuvioton ja yksivärinen, mutta se saisi kuitenkin olla mahdollisesti eläväpintainen. Valitun kankaan pitäisi myös sopia Ritva Kronlundin Kirsikankukka-tapetin kanssa sekä sointua sohvan punertaviin puuosiin sekä harmaaseen villamattoon. Mielellään kangas saisi olla myös helppohoitoinen ja keskihintainen...


Näillä raja-arvoilla kangasvalikoima sitten tipahtikin yllättävän alas! Sopivia punaisen sävyjä olikin yllättävän vaikeaa löytää yhdistetynä miellyttävään ja helppohoitoiseen materiaaliin. 

Verhoilija ehdotti itse kankaaksi Lauritzonin hieman eläväpintaista kangasta, josta saattaisi ihan fairy-vedellä putsata pois tahroja. Kuulema jopa vaaleistakin kankaista lika lähtisi yllättävän hyvin pois! Tuossa ylhäällä näkyvässä kuvassa oleva viininpunainen kangas on melko lähellä sohvan nykyistä kangasta, mutta lähempi tarkastelu osoitti sen kuitnekin hieman liian oranssiin taittuvaksi, mikä ei mielyyttänyt silmäämme. Sen sijaan pakan vaalein kangas, tuo jäinen pinkki valikoitui yhdeksi varteenotettavaksi vaihtoehdoksi. Kysymys kuuluu kuitenkin, että onko se liian haalea verrattuna nykyiseen tummanpuhuvaan kankaaseen? Lisäksi mietin, riiteleekö väri punertavien puuosien kanssa. Tapettiin sen sijaan kangas sointuisi ihan kivasti sekä myös harmaaseen villamattoon.


Tässä reilun viikon pähkäilyn jälkeen, saimme lisää kankaita mallailtavaksi. Yllättäen aloinkin miettiä, olisiko pehmeän utuinen sini-harmaa sittenkin parempi vaihtoehto uudeksi päälliseksi. Lauritsonin Vintage-kokoelmassa olisi tarjolla muutama varteenotettava vaihtoehto - kuviopintainen vaaleamman harmaa sekä tummemman siniharmaa.


Itse mietin jo tuota kuviollistakin, mutta mies torppasi sen. Nyt sitten  olen kovastikin pohtinut tuota tummemman harmaata. Se sointuisi ainakin todella kauniisti noihin puuosiin ja ei riitele myöskään tapetin kanssa. Tällä valinnalla huoneen punasävyinen harmonia, jota aiemmin tavoittelin, häviäisi, mutta haitanneeko tuo..



Olisikohan aika siiryä hieman erilaisiin tunnelmiin tässäkin olohuoneessa?


Ääk, auttakaapa Tildaa pohdinnoissa eteenpäin!

Mitä mieltä olet, mikä väri miellyttää omaa silmääsi? Harmaa, pinkki vai jokin muu? Muitakin väriehdotuksia voi siis ideoida ja antaa kangassuosituksia!

Mukavaa päivänjatkoa!

perjantai 17. huhtikuuta 2015

Herkku ja Lahja Murena

Perjantaista teille lukijoilleni!

Tänään ajattelin vinkata teille itselleni täysin puskan takaa tulleesta mielenkiintoisesta pienestä varsinaissuomalaisesta yrityksestä.


Sain kutsun parisen viikkoa sitten salolaisen Herkku ja Lahja Murenan blogi-iltamiin. Nimi ei sanonut minulle mitään, ja kutsun perusteella kysessä vaikutti olevan varsin erikoinen yhdistelmä vähän kaikkea itseäni kiinnostavaa, joten olihan paikka tsekattava!


Murena on tosiaan Salon torin laidalla sijaitseva hyvän mielen liike, jonka valikoimista löytyy niin laaja herkkuvalikoima kuin erilaiset sisustus- ja lastentavarat. Yrityksen pääpaino on varmasti eräässä Varsinais-Suomen monipuolisimmassa herkkuvalikoimassa - myynnissä on sekä terveellistä lähi- ja luomuruokaa sekä italialaisia herkkuja.  Nopealla vilkaisulla huomasin myynnissä olevan ainakin Meritalon hilloja, paikallisten leipomoiden kausituotteita, Hemgårdenin makeisia, Inkereen kartanon lihatuotteita sekä Kolatun ja Kosken juustoja.


Kauppias Miina kertoi itse asiassa tuotevalikoiman nousseen jo 3000:n. Monia Murenan myyntiartikkeleita onkin myynnissä vain muutamassa muussa paikassa koko Suomessa!



Eräs Murenan kiinnostavista liikeideoista on nk. perjantaikassi. Viikonlopun koittaessa saattaapi otsasuoni tykyttää inhottavasti, kun raskaan työpäivän päätteeksi pitäisi jakssaa vielä raahautua kauppaan... Mutta eipä hätää - Murenan perjantaikassi sisältää maukkaat raaka-aineet sekä reseptin ja valmistusohjeet perjantai-illan ruokaan. Tulevan viikonlopun kassin ruoka-annos ilmestyy liikkeen ja facebookiin torstaiaamuisin ja on noudettavissa torstaista 12.00 eteenpäin Murenasta valmiiksi pakattuna. Miten oiva lahjaidea esimerkiksi tulevan suven kesämökkivierailijoille! Murenan monipuolisesta ruokavalikoimasta löytyy lahjaviemisiä toki muutenkin.

Sisustustuotteitakin oli tarjolla moneen lähtöön ja joukossa myös - mikä itseäni ilahdutti - myös paikallisten pienyrittäjien tuotteita.


Eniten sisustusrintamalla minua kiinnostivat  tietysti lastentavarat. Olin suorastaan aivan täpinöissäni, kun huomasin myynnissä olevan Ingelan julisteita: olin varautunut siihen, että joskus hamassa tulevaisuudessa ehkä ehtisin Jyväskylään Harjun Paperiin sellaista hakemaan, mutta nyt julistesöpöläinen lähtikin Alvarin huonetta sulostuttamaan Murenasta. Arvatkaapa, mikä noista kolmesta se on! ;)


Murena myy myös ikiklassikko Myyrän tuotteita, Jabadaduun värikkäitä kertakäyttöastioita sekä blafreen retroja peltirasioita, salkkuja ja kerhoreppuja.

Saimme tilaisuuden myös maistella monia Murenassa myynnissä olevia herkkuja. Itse asiassa, useammassakin bloggaajatapahtumassa käyneenä voin todeta, että tarjoamiset olivat kyllä omaa luokkaansa!


Murena tekee yhteistyötä monien muiden salolaisten yritysten kanssa, esimerkiksi tilauskakkujen osalta Salon Seurahuoneen kanssa. Jotenkin Murenan touhusta ja paikallisten yrittäjien välisestä yhteistyöstä välittyi todella hyvä, positiivinen pöhinä. Sitä Salossa viime aikojen taloudellisten käänteiden vuoksi varmasti tarvitaankin.

Turku-Helsinki-motarilta ei ole pitkä kieppi Salon sydämeen. Käykääpä tsekkaamassa Murena. Liikkeestä luvattiin, että mainitsemalla kassalla blogini nimen, koko valikoimasta saa kevään ajan alennusta - 10 %. :)

Tilda suosittelee Murenaa lämpimästi ja visiteeraa varmasti myymälässä itsekin uudemmankin kerran! Hyödyntäkäämme hyvää, palvelualtista suomalaista osaamista.

Rentouttavaa viikonloppua kaikille :)

torstai 16. huhtikuuta 2015

Siniverinen

Torstaista!

Käänteet Alvarin unirytmissä ja -koulussa ovat olleet viime viikkoina vauhdikkaita. Viime viikonloppuna lopulta päätimme, että nyt soutaminen ja huopaaminen saa riittää: poika muuttakoon omaan huoneeseensa!

Samaan syssyyn mies sitten totesi, että pojan huoneeseen pitäisi tässä mahdollisimman nopeasti ostaa verhot; ehkäpä hänen äitinsä voisi laittaa asialle hankkimaan ja ompelemaan ne.

Höristelin korviani: Oho! Ensinnäkin mies miettii sisustusasioita! Toki taustalla oli selkeä tarve (allekirjoitin itsekin sen, että pojan huone olisi saatava mahdollisimman nopeasti pimeäksi), mikä istui hyvin yhteen maskuliinisen logiikan kanssa. Itse taas tykkään miettiä ja suunnitella tällaisia asioita viikko tai jopa kuukausi tolkulla, kunnes löydän itseäni miellyttävän vaihtoehdon. Siksi asia tuli vähän puun takaa - en ollut ehtinyt suunnitella verhoasiaa vielä lainkaan.

Mieheni on kuitenkin tarkan euron mies. Tajusinkin, että minun olisi toimittava, jos haluaisin silmääni varmasti miellyttävät verhot. Uusia ei nimittäin ostettaisi useampaan vuoteen. Siksi anopin asialle laittaminen arvelutti, vaikka hän olisikin voinut löytää ihan hyvät.

Kun suuntasimme sunnuntaina ihanan Pippurimylly-aterioinnin jälkeen ruokaostoksille Skanssiin, ajattelin nyt ainakin käväistä Marimekossa tutkimassa, millaisia verhovaihtoehtoja siellä on tarjolla, vaikka niihin tuskin olisi varaa...


Ja kas kummaa - skanssiaiset olivatkin alkaneet ja erä postomyyntikankaita oli tarjolla puoleen hintaan. Eräs niistä iski heti!


Meikäläisestä (ja Alvarista) tuli sitten kissaihmisiä kertaheitolla! Oikeaa kisua emme ole hankkineet, mutta pojan huone tulee saamaan pienen kissamaisen vivahteen Erja Hirven suunnitteleman Siniverinen- kuosin ansiosta!


Mahtavinta on, että verhokangas ja Ferm Livingin minttu Half Moon- tapetti ovat täydellisesti samaa sävyä :)

 
Omissa valokuvissani värit näyttävät vähän harmahtavilta, mutta oikeasti sekä kangas että tapetti ovat hennon pastellisia.


En ole halunnut Alvarin tulevasta huoneesta muodikkaan musta-valkoista, mutta kissat antanevat kivasti ryhdikkyyttä tulevaan värikkäiden lelujen sekamelskaan. Kalliithan nämä verhot edelleenkin olivat (20 e /metri), mutta kyseessä on kuitenkin laatukangas, josta tehdyt verhot voi kaupata ehkä eteenkin päin. Tai sitten säästää tuleville polville!

Ei muuta kuin MIAU KURNAUSKIS loppupäiväksi!

Kuvalähteet: 1 ja 2

tiistai 14. huhtikuuta 2015

Mikä on se jokin, jolla itsesi keräät :)

Tervehdys!

Arvatkaapa, mistä tässä on kysymys ;)

No, iskä treenaa valitettavan loivaliikkeistä poikaansa (kröhömm... on tainnut tulla äitiinsä).

Alvari tosiaan kääntyi siinä neljän kuukauden kieppeillä, mutta käännöksiä on sen jälkeen tullut karkeasti arvioiden vain parisenkymmentä.


Kaveri kyllä tykkää olla mahallaan, mutta ei käänny itse kyseiseen asentoon, ei millään! Ei vaikka häntä houkuteltaisiin Auroralla... Värikäs video on kyllä nähtävä, mutta varsin oudolle mutkalle kääntyneenä.


Luulisi, että kertakäännös kirpaisisi vähemmän...


Tiedättehän Auroran elämäniloisen kappaleen Se soi? Alvarin versiossa Aurora laulaa tietysti musiikin sijaan maidosta:
Se pitää sut hengissä, pitää sut kasassa
(maito...)
se soi silloin kun on aihetta iloon
(maito...)
se sua seuraa niinku hai laivaa
 (maito...)
ja se virtaa sussa aina

pre-chorus:
illalla nukahdat ja aamulla heräät
mikä on se jokin, jolla itsesi keräät
(maito...)


chorus:
anna maidon tehdä taikoi
missä ikinä se vaan soi
tuo mieleen vanhoja aikoi
joten kädet yhteen ohoi
maito kopistaa kantoi
missä ikinä se vaan soi
sanoille elämän antoi
joten nosta sun jalkoi



se vaani sua se ei jätä rauhaan
(maito...)
et noin vaan pääsekään siitä eroon
(maito...)
se sua kiusaa, silti hellästi koskettaa
 (maito...)
ihan turha juosta pakoon
(maito...)


No, lopulta iskänkin kärsivällisyys loppui ja pikku ukko käännettiin masulleen. No, neuvolassa ei olla vielä huolissaan. Annetaan vielä kaikkien kukkien kukkia :)
Mukavaa päivänjatkoa!

Ps. Alvarin yllä on mummin retrovaatevaraston huipentuma - psykedeelinen ronsuhaalari :D

sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Teatteria Logomossa


Tervehdys jälleen!

Hihkuin jo tuossa viikolla, että pitkällisen kotirupeaman jälkeen pääsin vihdoin ihmisten ilmoille - ja oikein taiteen äärelle. :)

Turun kaupunginteatterista otettiin tosiaan yhteyttä kera kysymyksen, kiinnostaisiko allekirjoittanutta tulla muiden lifestyle- ja kulttuuribloggareiden kanssa tutustumaan teatterin uusiin evakkotiloihin Logomossa, ja kuulemaan samalla tulevasta ohjelmistosta.

No arvata saattaa, ettei tällaista mahdollisuutta halunnut jättää väliin :)


Viime keskiviikkona minut pudotettiin Logomolle iskän ja Alvarin suunnatessa mummolaan. Jihuu,  vapaailta!

Ystävällisen vastaanoton jälkeen saimme kuulla kaupunginteatterin tiedottajalta, Kirsi Lönnmarkilta, miten toiminta uusissa tiloissa Logomossa, Linnateatterissa ja kesäkaudella Naantalissa Emma Teatterissa on sujunut. Erityistä on ollut se, että evakkolaisille on voitu rakentaa varta vasten heille suunnitellut tilat Logomoon. Ihan kaikki kaupunginteatterin toiminnot eivät ole sinne kuitenkaan mahtuneet vaan esimerkiksi puvusto sijaitsee Pernon entisellä koululla ja teatterin verstas vanhalla saippuatehtaalla.


Itse asiassa tässä välissä on pakko nolona myöntää, että minulta oli mennyt täysin ohi tämä viime syksystä asti vallinnut Turun kaupunginteattterin poikkeuksellinen tilanne ja sijainti. Olen tainnut elellä viimeiset seitsemän kuukautta varsinaisessa vauvakuplassa... No, jos joku muukin on elänyt samantapasessa umpiossa, niin tiedoksi vain, että Logomo on tällä hetkellä varsinainen turkulaisen kulttuurin tihentymä, jossa tapahtuu paljon muutakin kuin Voice of Finlandin livelähetykset!


Pääsimme myös kurkkaamaan teatterin erilaisiin tiloihin: näyttömölle, puvustamoon ja lavastamoon. Tällä hetkellä Logomossa valmistaudutaan Mikko Koukin ohjaaman Lars von Trierin menestyselokuvaan Breaking the Waves pohjautuvan näytelmän ensi-iltaan (17. ja 18.4.2015), ja näyttömö olikin keskiviikkona valmiina kyseisen näytelmän harjoituksia varten. 


Logomon 350 paikkainen katsomo on liikkuva ja siten hyvin muunneltavissa erilaisiin esityksiin. Huomionarvoista myös on, että sekä lämpiötiloihin että teatterisaliin on esteetön pääsy.

Pääsimme hetkiseksi myös seuraamaan Breaking the Waves-näytelmän ensi minuutteja parvelta. Hetki, jolloin ensimmäiset valot syttyvät ja äänet kuuluvat on aina kihelmöivä ja taianomainen.


Tarinaa uskonnollisessa yhteisössä varttuneen Bessin ja öljynporauslautalla työskentelevän Janin suhteen kehittymisestä olisi voinut seurata pidempäänkin.


Breaking the Wavesin pääosissa esiintyvät Taneli Mäkelä ja Helmi-Leena Nummela.


Saimme tilaisuuden kuulla näytelmästä myös itse ohjaajalta. Mikko Kouki kertoi, että oli tarkoituksella jättänyt ohjaustyötä tehdessään katsomatta Trierin elokuvaa uudempaa kertaa ja pyrkinyt tekemään kappaleesta täysin oman tulkintansa. Osa näyttelijöistäkin oli rooleihin syventyessään toiminut samoin.

Huh. Pelkäsin ennakkooon tollon leimaa otsassani, kun en vuokrannutkaan Trierin rainaa pääsiäiseksi. Muistan nähneeni leffasta korkeintaan osia. Ehkäpä voisin kuitenkin ensin syventyä teatterikappaleeseen ja vasta sitten katsoa elokuvan!

Iltamme Logomossa päättyi meidän bloggaajien yhteiskuvaan. Suuret kiitokset Turun kaupunginteatterille ainutlaatuisesta illasta! Oli hienoa tulla tällaisena yleishääräbloggajana kutsutuksi kulttuurista paljon syvemmin bloggaavien joukkoon.  Mutta pitäähän sitä jonkun levittää kulttuurin valoa myös kotiäideille (tai ainakin allekirjoittaneelle mammalle), vai mitä ;)


Turun kaupunginteatterin ohjelmistossa pyörivät kuluvana vuonna Breaking the Wavesin ohella ainakin musiikkinnäytelmä Tamara Lundin elämästä, Lätkäkomedia Hockey Night itse Antero Mertarannalla varustettuna sekä toukokuun lopppun asti esityksessä oleva vaikuttavaksi hehkutettu Seili.

Ilokseni voin kertoa, että yhteistyöni Turun kaupunginteatterin kanssa tulee näillä näkymin jatkumaan. Aina silloin tällöin pääsen kertomaan fiiliksiäni valituista esityksistä. :)

Vaikken kovin kaupallinen blogi olekaan, teen mielelläni blogiyhteistyötä nimenomaan aineettomien hyödykkeiden kuten kulttuurituotteiden suhteen. Onhan tässä toki oma lehmä ojassa, jos pääsen teatterielämyksistä nauttimaan, mutta mielelläni nostan kulttuuria esille muutenkin.

Mikä on ollut vaikuttavin teatterikokemuksesi? Toivoisitko Tildan bloggaavan erityisesti jostakin tietystä Turun kaupunginteatterin tulevasta esityksestä?

Mukavaa uuden keväisen viikon alkua!

Kuvat Breaking the Wavesin harjoituksista : Otto-Ville Väätäinen /Turun kaupunginteatteri 

perjantai 10. huhtikuuta 2015

Toisen käden trikoota ja paitavuoria


Perjantaista!

Täytyy todeta, että kierrätyskeijuvuosi on jättänyt pysyviä vaikutuksia kulutustottumuksiini. Sen sijaan, että olisin lähtenyt kauppaan trikoopaitaostoksille, klikkailin itseni vanhasta tottumuksesta huutonettiin ja ostin eräältä hyväksi todetulta kontaktilta neljä Marimekon retropaitaa. En todellakaan ole mikään Marimekko-asiantuntija, mutta nämä retrommat paidat vaikuttavat ainakin ihan laadukkailta.


Hintaa paidoille tuli 45 euroa postikuluineen, mikä on varmaankin jostakusta liikaa ja toisesta taas ok. Paidat eivät olleet ihan priimaa, pesunukkaa löytyy ja mallit ovat hieman kitistyneitä (tai sitten ne on vaihtoehtoisesti tehty sellaisella vuosikymmenellä, jolla niukempi malli on ollut muotia). Tuo sini-valkoraitainen ja kuvassa ylläni oleva pallopaita jäävät varmasti käyttöön; sen sijaan tuo vaaleanpunapalloinen kesäpaita olisi varmast tosi viilee jollakin xs-kokoisella laiheliinilla maxihameen kanssa. Katsotaanpa, lähteekö se kiertoon. Ylempi musta-valkopalleropaita on puolestaan vitosen löytö Ihana Kirppikseltä (r.i.p) ja ollut aivan oivallinen näinä imetyskuukausina! Materiaali on kuitenkin erilaista kuin noissa uudemmissa ostoksissa; elastaanipitoisempaa ja malliltaan pidempi.


Mutta miksi päädyin kirppistrikoisiin? Seuraavaksi muutama sananen trikoopaidoista ylipäätänsä:

Olen tosiaan ollut todella turhautunut juoksemaan paitaostoksilla kaupoissa. Bulkkipaidat ovat ylipäätänsä laadultaan niin vaihtelevan tasoisia, ettei koskaan tiedä, mikä kestää ja mikä ei. Samalla valmistajalla voi olla hittejä tai huteja ihan saman mallin sisällä - lähdet hihkuen hakemaan toista kappaletta ja saat pettyä. Usein paidat reikääntyvät heti ensimmäisessä pesussa tai saumat lähtevät helman reunasta purkaantumaan. Tuntuu turhauttavalta laittaa kymppiäkään paitaan, joka ei kestä...


Toisaalta, vaikka olen löytänyt hyvät kanavat vintagevaatteiden, Nanson ja muiden parempien merkkien, hameiden ynnä mekkojen kierrättämiselle, kaappini paitavuoret ovat ongelma - pienikokoisena en saa myytyä niitä kirppiksillä, vaikka laatu olisi edelleen ihan kohtuullinen (ja raskauden myötä en todellakaan enää mahdu niihin itse). Välillä olen miettinyt, pitäisikö koko satsi vielä UFFn tai H&M:n kierrätyspisteisiin, mutta aprikoin, mikä mahtaa olla paitojen kohtalo noissakaan? Päätyvätkö ne kuitenkin kaatopaikalle? Voiko elastaania sisältäviä puuvillapaitoja käyttää teollisuuden lumppunakaan?

Pieneksi jääneitä paitoja ja toppeja on kaapeissani paljon (olen säästänyt ehjät paidat varmaan viimeisen kahdeksan vuoden ajalta...), että tuskin ne kaikki löytävät uutta elämään pölyreipuina tai autonrassausrätteinäkään. Eniten minua tosiaan mietityttää elastaanipiteoisen puuvillapaitojen kohtalo, polyester-tuotteethan on helpompi hyödyntää uudelleen teollisuuden raaka-aineena. Kirppareillakin ne tuntuvat menevän paremmin kaupaksi (johtuu ehkä rypyttömyydestä...).

Pohdimme taannoin asiaa Hopeapeilin Elinankin kanssa ja ilmeisesti lähiaikoina on tulossa (vuonna 2016) asetus, joka kieltää tesktiilijätteen viemisen kaatopaikalle. Kuitenkaan tällaisen huonomman tesktiilijätteen kierrätysmahdollisuuksia ei löytynyt paljoakaan Elinan googlettelun tuloksena!! Forssan seudulla asia on ilmeisesti kunnossa, mutta mites me muut? Minkä ratkaisun sinä olet keksinyt?

Millaisen ratkaisun sinä olet löytänyt trikoopaita/-toppiongelmaasi? Entä haluatko vinkata hyväksi toteamastasi trikoopaitamerkistä?

Täällä on ainakin yksi ratkaisua kipeästi kaipaava kuulolla, toivottavasti muitakin!

Huomenna on luvassa sitten vähän teatteriasiaa! Kuulemisiin siihen asti :)