Merimasku

Moikka!

Missäs ollaan? No siellä, mihin bloginimikin yhä viittaa ;)

Halusin perheen kanssa laivoja katselemaan; erityisesti toki Alvarin takia, ja senkin uhalla, että bajamaja tai roska-auto kiinnostavat enemmän. Viikonloppuna ei nimittäin ehditä, kun on The Häät!

Isovanhemmat ehtivät kuitenkin nappaaman pojan mukaansa ennen meitä ruuhkavuosivanhempia. Onni onnettomuudessa oli, että miehen töistä meni sähköt (no en tiedä oliko siipan mielestä kovin kivaa), joten hän ehdotti, että lähdetään perään kaupungille!

 

Alvarin paattikierros oli jo ohi ennen kuin ehdimme paikalle (laivat olivat kuulema olleet ihan jees, mutta lounaspaikkamme Pippurimyllyn ikkunasta ohi vilahtelevat poliisiautot ja ambulanssit taisivat vetää pidemän korren).

Mutta olihan mulla pieni seiloriflikka mukana! Veljensä kutsuu häntä nykyään lempinimellä "Masku", joten olisko hän ollut tänään sitten "Merimasku"? :D

Hiio-hoi vaan kaikille ja illantoivotukset kera seiloritytön Marimekon vuodelta 1974!

Mekko illanhämyssä

Tervehdys!

Hiljaiseloni katkeaa tänään hetkeksi, kuopus sammui matkasänkyyn (viimein) ja taapero lähti isovanhempiensa kanssa käymään läheisellä eläinpihalla.

 

Olemme olleet jo reilun viikon kesälomareissussa kotiseudullani. Ohjelmaan on kuulunut Alvarin suuria kalasaaliita ja hurjia potkupyöräkurveja sekä sukujuhlat kotipaikan päärakennuksessa. Pitkästä aikaa tuo hiljentynyt talo oli täynnä puheensorinaa ja lasten riemunkiljahduksia.

Halusin pukeutua juhliin rennon tyylikkäästi sekä tietysti imetyskelpoisesti. Siksi nappasin mukaani viimevuotisen Marimekko-löytöni, jonka sain nyt vihdoin myös lyhennettyä sopivan mittaiseksi. Rakastan mekon veistoksellisuutta ja musta-valkoisuutta. Jotenkin huvittavaa, että viitisen vuotta sitten en varmana olisi pukeutunut näin värittömästi ja vieläpä näin väljään kaapuun! Onkohan seurausta mammautumisesta?  Vai onko tämä sitten ennemmin sellainen aikuisen naisen mekko ;)

Kiitos kovasti edelliseen postaukseen tulleista henkilökohtaisista tarinoistanne. Niitä oli ihana lukea! Vastaan niihin varmasti henkilökohtaisesti vielä jossain vaiheessa. Tällä hetkellä tämä näpyttely vanhempien koneella (ilman hiirtä, argh) on vähän hidasta, joten siirryn nauttimaan vielä hetkeksi kesäisestä Keski-Suomesta. Kuulemisiin!

Ps. Tarkoitin edellisessä postauksessa ensi sijaisesti sitä, että blogin lopullinen kuopaaminen on näillä näkymin todellisuutta vuoden päästä, ei vielä nyt. En siis pistä tätä toistaiseksi pakettiin, vaikka postaustahti hiljennee. Nautitaan nyt ensisijaisesti suloisesta suvesta!

Golden Finn (handprinted in Finland)

Moikka!

Pahoitteluni heti alkuun, nyt tulee jo kolmas mekkopostaus putkeen. Selvä kesäkelien merkki ;)

Mietin vain, että mitä yleisesti suomalainen (tiedostava) nykykuluttaja olisi valmis maksamaan kotimaassa käsinpainetusta mekosta? Millainen sellaisen hintataso olisi?

Minä maksoin tästä 1970-luvun Golden Finn-merkkisestä mekosta 40 euroa. Se on ehkä aika paljon, mutta Golden Finn-merkki on eräs ehdottomista lemppareistani suomalaisessa vanhassa puuvillamekkotuotannossa.

Rakastan merkin kuoseja, löydät niitä esim. näistä aiemmista postauksistani. Tämä mekko on muuten kokoa 42. Se voisi olla vyötäröltä hieman kapoisampi ja valitettavasti mekkoon ilmeisimmin kuulunut vyö on kadonnut. Imetyksellisistä syistä kainalomitta on kuitenkin täysin passeli tällä hetkellä, mutta siltikin tuntuu hullulta, että mekko on oikeasti määritelty kyseiseksi kooksi - on nimittäin vähintään numeron tai kaksi pienempi oikeasti. Olen nähnyt samalla kuosilla muistaakseni 34 koon. Kuka kumma siihen oikein mahtuu?

Tällainen oli siis eilisen menomekko - taasen imetykseen passeli :)

Mukavaa viikonjatkoa!

Muodikas kerran 40 vuodessa

Tervehdys!

Te vakkariseuraajat tiedättekin rakkauteni vintagea, erityisesti suomalaista vuosikertadesignia kohtaan. Metsästän säännöllisesti erityisesti 1950-1970-lukujen tuotantoa merkeiltä Kaisu Heikkilä, Salonne, Pia &Paula, Muoti-Tuote Leona, Golden Finn sekä tietysti Marimekolta. 

Helmilöydön kriteereitä ovat yleensä kohtuullisen hinnan (0-40 e) ohella leningin materiaali (mieluiten puuvillaa, jonka voi pestä 60 asteessa), talvi- ja juhlavaatteissa vuorellisuus sekä se, ettei vaate ole liian retro vaan hyvällä tavalla ajaton. Minulla löydöt tulevat nimittäin käyttöön eivätkä mihinkään teemabileisiin ;)

Harvemmin tällainen vuosikertapukeutuja kokee olevansa "muodikas". Tietystihän on kiva kuulla olevansa tyylikäs tai ajaton, mutta makuasiat ovat tietysti aina yksilöllisiä. Välillä saa kuulla kysymyksiä tyyliin, että "teetkö vaatteesi itse" yms. - kai sen nyt kuitenkin huomaa, ettei kledjut ole viimeisimmästä H&M:n kierrosta ;)

Ostin parisen vuotta sitten tori.fi:sta eräältä toiselta vanhan rakastajalta kaksi Marimekon paitamekkoa, joista myyjä luopui tunteellisena. Hän oli vaalinut mekkoja rakkaudella, muttei enää niihin mahtunut. Vakuutin, että luonani mekot saisivat hyvän kodin toisen vanhaa Marimekkoa rakastavan "vintagenistan" luona. Toista näistä mekoista, ihanaa sateenkaaren väreissä hehkuvaa raitamekkoa, myyjä kuvaili kauneimmaksi näkemäkseen Marimekoksi. 

Tähän arvioon oli kyllä helppo yhtyä. Pienen salapoliisityön myötä selvisi, että Kirjo-nimisen kuosin oli suunnitellut vuonna 1974 Pentti Rinta. Maksoin mekoista hieman enemmän kuin keskimäärin, yhteensä 100 euroa, mutta eipä tainnut olla paha... 

Nimittäin kuluvana keväänä Marimekko lanseeraasi Suomen 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi erän vanhojen mallistojen aarteita. Joukosta löytyi, yllätys, yllätys, Liidokki-mekko keulukuvanaan Paula Vesala.

Kappas kehveliä (sanonta lainattu pojaltani), yhtäkkiä kyseinen kaapumekko onkin Marimekolta loppuunmyyty!

 

Omistan itsekin yhden kaavumman Marimekon, mutta itse olen tyytyväinen tähän paitamekkomalliin, joka sallii mukavasti myös imetystuokiot.

Ja jos joskus kuosiin väsyn (mitä kyllä epäilen), niin olisiko tässä sitten muumimuki kakkonen myytäväksi?  Ja mitä otsikkoon tulee - ehkäpä mekko kuuluukin muodikkaan sijaan kategoriaan klassikot - ja nehän vasta ovatkin muodissa nyt ja aina!

Lämmintä viikonvaihdetta kaikille!

Ps. Blogini löytyy nykyään myös Facebookista :)

Liidokki-mekon vintagekuva haettu täältä.

Vintagevaatteita myynnissä

Tervehdys!

Lupasin vinkata, jos olen laittamassa vintagemekkoja myyntiin. Nyt tarjolla olisi tällainen kattaus. En yksinkertaisesti ehdi mittailla näitä tarkemmin. Jos jokin kiinnostaa annettujen alustavien tietojen perusteella, ota yhteyttä allekirjoittaneeseen s-postitse (turuntilda@gmail.com). Pahoittelen, että osa on otettu tosi väsyneellä naamalla. En kuitenkaan myy naamaa vaan mekkoa ;)

Ota kohtuu pikaisesti yhteyttä, sillä olen tarjoamassa näitä myös vintagejälleenmyyjille :)

1. 1950-luvun  mekko n. koko 36/38. Hp 35 e spk. Mekko on myyty.

2. 1970-luku Lacella koko 40 (38). Hintapyyntö 22 e spk. Mekko on myyty toisaalla.

3. Pia& Paula 1970-luku. Rinnanympärys n. 45 cm. Hintapyynto 30 e spk. Mekko on myynnissä toisaalla.

4. 1960-luvun kotelomekko n. koko 36/38. Vuoritettu. Hintapyyntö 26 e spk. Mekko on myyty.

5. Ruotsalainen vuoritettu 1960-luvun mekko. Koko 38 (36). Hp 28 e spk. Mekko on myyty.

6. 1960-luvun silkkimekko Atelier/Neulomo S. Miramo. Koko 40 (38). Hintapyyntö 38 e spk.

7. 1940 (tai 1930)-luvun samettimekko. Koko 38. Hp 40 e spk.

8. Merry Finn-puuvillatunika/paitis 1970-luku, koko 38. Hintapyyntö 18 e spk. Tunika on myynnissä toisaalla.

9. Pentikin nahkalaukku 22 e spk. Laukku on myynnissä toisaalla.

Retro raskausmekko ja Pupu Tupuna-rakkautta

Morjens!

Nyt alan olla jälleen raskauden siinä vaiheessa, ettei oikein mikään mahdu päälle - paitsi tietysti tämä edellisen raskauteni aikana tekemä retro tori.fi-löytö. Suomalaisen äitiysvaateklassikon Pia & Paulan takkimekko on aika muumikaapu, mutta se saadaan patellavyön ansiosta näyttämään ihan siedettävältä. Jos Marilyn-vyötärö ei ole mahdollinen, niin raskaana olevahan voi hieman huijata muotoja tissinalusvyötäröllä ;)

Jos joku on muuten kiinnostunut ostamaan näitä muutamia retrohenkisiä raskausajan mekkoja, niin kannattaa ottaa yhteyttä s-postitse. Ihan kuukauden sisällä en näistä vielä luovu, mutta tämäkin paksupuuvillainen mekko taipuu varmasti talviodottajalle sopivaksi.

 

Retrorakkauksista hieman lisääkin: Olen huomannut, että lasten vaatetuksen suhteen en ole ollut tähän mennessä ihastunut kovin retroon stailiin. Esimerkiksi Metsolan vaatteet ovat kyllä laadukkaita, mutta ehkä hieman liian räikeitä omaan makuuni. Eräs merkin valikoimasta löytyvä mallisto tekee kuitenkin poikkeuksen; se saa sydämeni oikeastaan läpättämään ihan hurjasti:



Lapsuuteni klassikko, Pupu Tupuna! Oi ihanuutta :)

Rakastin (ja pelkäsin) Alvarin ikäisenä sitä Pupu Tupuna-kirjaa, jossa jänönen kiipeää talon piipusta sisään ja tömähtää takan kautta lattialle. Kohta piti lukea kuitenkin uudestaan ja uudestaan... Pitäisikin varmaan tsekata lapsuuden kodin kirjahyllyt, josko edes muutama Pupu Tupuna-klassikko olisi tallella. Onneksi Tupuna-kirjoja näyttäisi olevan hyvin kierrätettynäkin tarjolla (sekä kaiketi ihan uutenakin kirjakaupoissa).

Heti, kun bongasin Pupu Tupunat Metsolan mallistosta, aloitin niiden kuumeisen metsästämisen. Kovin helppo niitä ei ole näköjään löytää käytettyinä. Parin kuukauden sitkeän kyttäämisen jälkeen olen kuitenkin onnistunut löytämään kolme hyväkuntoista Pupunaa: kaksi tulevalle vauvalle sekä trikoopaidan Alvarille. Tuosta viimeisimmässä oli itse asiassa vielä laput kiinni. Lentiskkapaita oli selvästi alepaita, josta maksoin kiltisti pyydetyn 20 euron hinnan. Bodyt lähtivät n. 10 eurolla posteineen.

Päivän kysymykseni kuuluukin, että tiedättekö, milloin Pupu Tupunat ovat mahdollisesti alessa Metsolan sivuilla tahi mahdollisilla jälleenmyyjillä? Olisin tiedosta kovin kiitollinen :) Tai ehkäpä raskin ostaa Alvarille seuraavan koon paidan ihan normaalihintaisena joululahjaksi.

Mukavaa päivänjatkoa! Muistakaapa vielä, että Turun Kirjamessulippujen arvonta jatkuu vielä tämän vuorokauden loppuun. Käykääpä osallistumassa :)

Marimekko vuosimallia 1974

Non-niin...

Olen tehnyt tänä keväänä kaksi vintagemekkolöytöä yli muiden. Tästä huutonet-Marimekosta oli kiinnostunut myös joku japanilainen lady, mutta olisikohan ollut kuitenkin vähän liian suuri hänelle ;)

Mekko on vuodelta 1974, jolta on useampi muukin omistamani Marikolttu. Hyvä vuosi siis meikäläiselle ;) Maksoin mekosta postikuluineen 37 euroa, mikä on oikeasti hyvä hinta vanhasta klassikkomekosta.

 

Mekko ei ole aivan vartalomyötäinen ja yllätyinkin, kun se näytti näinkin hyvin raskauden puolessa välissä olevan päällä. Alun perin innoistuin mekon nähdessäni kuitenkin siitä, että voisin käyttää sitä vuoden päästä kesällä imetysmekkona. Vihdoin omistan a) vintamekon, jota voi ylipäätään käyttää imetysmekkona ja b) vieläpä sellaisen, jossa ei ole rinnuksista pois paukkuvia nappeja :D

Toki mietin, voisiko mekkoa sitten hamassa tulevaisuudessa hieman kaventaa vyötäisiltä, kun/jos vyötärö tästä hoikistuu. Se saattaisi toisaalta olla kyllä klassikkomekon raiskaamista.

Vintagepalstoilla käydään jatkuvasti keskutelua siitä, saako vanhoja mekkoja ylipäätään muokata omaan käyttöön sopivammiksi. Osa, varsinkin täysvintagea harrastavista on ehdottomasti sitä mieltä, että vanhojen mekojan ominaisluonne pilataan niitä pätkimällä yms. Itse olen enemmän käytännöllisorientoitunut,vaikka jossain määrin ymmärränkin myös ortodoksisempien tuskaa.

No, joka tapauksessa asia ei ole aivan ajankohtainen. Katsotaan nyt ensin, millaiseksi pötkyläksi tämän frouvan kroppa palautuu tulevan poksumisen jälkeen.

Mikä on oma suhteesi Marimekkoon? Mitä merkiltä käytät, mitä rakastat? Vai onko merkki mielestäsi yliarvostettu?

Mukavaa viikon jatkoa kaikille!

Jotakin pojalle, jotakin minulle, jotakin äideille ja jotakin teille :)

 Tervehdys!

Täällä ollaan taas, kotona!

Vaikka matkoilla on kivaa, varsinkin mummilassa, reissussa aina rähjääntyy.  Nyt ollaan muutama päivä ihan vain aloillaan ja rauhoitutaan. Sitten aletaan odottaa isiä kotiin ekalta komennukselta.

Nyt on tiedossa tällainen sekamelskapostaus ennen matkaa tapahtuneista jutuista. Pari päivää ennen lähtöämme piipahdin naapurin naisten kanssa jo perinteeksi muodostuneella Murena-visiitillä Salossa. Minusta on nykyään hauska osallistaa tuttavia ja ystäviä näihin blogitouhuihin mahdollisuuksien mukaan. Jaettu ilo on aina moninkertainen ilo :)

Olen kertonut teille faktoja Herkku ja Lahja Murenasta jo muutamaan otteeseen. Siksi ei tällä kertaa pitkiä jorinoita itse liikkeestä muuten kuin, että kyseessä on aivan ihana kivijalkaliike - juuri sellainen, joiden haluaisi olevan olemassa ja pitkään!
 


Murenan Miina on saanut minut koukutettua toistaiseksi kahteen juttuun: heidän leluosastoonsa, josta on tullut hankittua joka visiitillä jotakin Alvarin huoneeseen. Tällä kertaa mukaan lähti suloinen Sass & Bellen kettutyyny!

 

Toiseksi olen mennytä naista sitruunaoliiviöljyn suhteen.Se on lähes varmasti maailman paras ruokakeksintö!

Tuota uskomatonta makuyhdistelmää voi lorauttaa salaatinkastikkeeksi, sipaista uunikasvisten kyytipojaksi tai grillattavien lisäksi. Mulla on nyt neljäs pullo menossa vuoden sisään, joten ei tarvinne enempää mainostaa ;)

 

Itse tilaisuudessa saimme maistella perniöläisen Kahvila Opaliinan herkkuja että Mathildedalin kyläleipurin uunituoretta juurileipää, jota saimme lämpimäisiksi myös kotiin. Kuulimme samalla tarinaa myös Malmgårdin kartanon tuotteista. Murena onkin loistoliike juuri siksi, että sieltä saa monenmoisia loistavia lähiruokaherkkuja sekä mutiakin suomalaisten pientuottajien tuotteita. 

Aloimme muuten miettiä naapurin naisten kanssa, että kesäretki Perniön ja Teijon seudulle ei olisi yhtään hullumpi idea ensi kesänä :) Sen verran nähtävää ja koettavaa lähiseudulla vaikuttaisi olevan.

Iltamissa ollessani tajusin, että äitienpäivälahja omalle äidille on hankimatta. Jaamme äidin kanssa rakkauden kaikkeen esteettiseen, mutta tällä kertaa en löytänyt mitään sopivaa sisustusjuttua (kuten esimerkiksi jouluksi löysin).

 

Päätin sitten olla käytännöllinen ja ostin silitysvettä. Kuulema ihme tuote, joka suoristaa kaiken sellaisenaan suihkutettunakin. No, en voi ihan vielä allekirjoittaa väitettä, sillä olen kokeillut tuottetta vain kerran eli tänään. Alla oleva uutuusvintageni vaati silitystä ja siitä sitten testailemaan ;) Hyvin toimi ainakin silityksen yhteydessä, mutta todella tuoksuherkälle silitysveden ostamista kannattaa miettiä. Itse tykkäsin kyllä hajusta, mutta osa haluaa vaatteensa tuoksuttomina.

Vintagemekkoni on muuten herätysostos Kårenin kirppikseltä. Tapahtuma ei ollut minulle mikään jymymenestys, vaikkakin sain ihan mukavasti tavaraa katoamaan. Osan voitostani upotin sitten tähän 70-luvun puuvillaiseen Kaisu Heikkilään. Kuinkahan monta kyseisen vuosikymmenen maksimekkoa ihminen voi hyvällä omalla tunnolla omistaa ;) Tähän mahtuu toistaiseksi vielä raskausmassukin!

No, takaisin alkuperäiseen teemaan. Lupasin otsikossa jotakin teillekin :)

Murena on avannut hiljattain verkkokaupan. Koodilla TILDA10 saat 10% alennuksen kertaostoksestasi. Koodi on voimassa 31.5.2016 saakka. Toivottavasti sinulle on iloa tästä mahdollisuudesta :)

Mukavaa viikonjatkoa kaikille!

Visiitti Aveliaan

Tiistaista!

Viime viikonloppu oli ihana! Aurinko paistoi ja minulla oli pitkästä aikaa tilaisuus päästä turkuilemaan. Tottahan toki päälle piti laittaa jotakin keväisempää, vaikka lähtö tuli hieman yllättäin.  

Ylle valikoitui nopean harkinnan jälkeen UFF:lta vuosi sitten löytynyt 70-luvun nahkahame ( 7 e), suosikkikevät(talvi)takkini (H&M) sekä Hironian hattu päähän keikkumaan. Hatun värisen kaulahuivin olin jo ehtinyt riisua, sillä päivä osoittautui yllättävän lämpimäksi.

 

Julinian maittavan lounaan jälkeen mainitsin miehelleni, että jossakin vaiheessa voisimme piipahtaa sisustusliike Avelian uusissa tiloissa. Kirjoitinkin kyseisestä liikkeestä kolmisen vuotta sitten, kun se vielä sijaitsi Turun keskustassa. Mututuntumani oli, että liike olisi muuttanut jonnekin Turun sataman tienoille, mutta hakupalvelu osoittikin Ruisssaloa. Mielenkiintoista! Lähdimme siis tsekkaamaan, minkälaisesta paikasta oli oikein kyse.

Avelia löytyi Ruissalon Telakan liepeiltä, osoitteesta Hevoskarintie 23. Vanhaan satamahalliin muokatu tilat olivat ihanan valoisat ja avarat. Liikkeen valikoima oli edelleen yhtä ihana; ihailin erityisesti Tolixin tuoleja, tehdasvalaisimia sekä ahavoituneesta vanhasta kierrätyspuusta tehtyjä pikkupöytiä ja penkkejä.

Avelian yhteydessä toimii uutuutena myös kahvila huikeine merellisine maisemineen :)

Hoitovapaalaisen budjetti on niukka, mutta löysin nyt sen kaipailemani betoniruukun (6 e) Granitin purnukoiden jatkoksi :)

Siellä se jo koristaa kotipihaa, kun sain vihdoin viimein hankittua muutaman teten pihalle...

Tässäpä vielä viikonloppuinen asu siten, että hatun sivuprofiilikin näkyy hieman paremmin.

Mukavaa viikonjatkoa kaikille!