Täällä on viime päivinä leivottu pääsiäispullia (ei muuten mikään itsestään selvyys, kun meikäläinen on kyseessä) ja peuhattu siskontytön kanssa.
Lisäksi olemme kyläilleet ja saaneet itse vieraita. Päivää on paistateltu kotikalliolla ja lapsellisten kavereiden kanssa keskustelut ovat kääntyneet - yllätys, yllätys - vauvanvarustehankintoihin ;) Vieläkin hieman itseäni pidättelen, ennen kuin ensi viikkoinen rakenneultra on ohi, mutta kaiketi voisin sitten piakkoin täällä blogosfäärissäkin kysellä teiltä pikkulapsiarjen kokeneilta vinkkejä keskeisistä hankinnoista. Näköjään nuo vauvatarvikkeet voivat olla aikamoista hifistelyä ja superkalliita, esimerkiksi lastenrattaat. Pääni on jo ihan pyörällä kaikenlaisten käsitteiden kuten yhdistelmävaunujen ja telakoiden kanssa!
Paljon iisimpää olisi miettiä jotakin yksinkertaisempaa kuten lastenhuoneen tapetteja. Tässäpä eräs tämänhetkinen rakkauteni, Ritva Kronlundin Perhonen. Eikös vain sopisi sekä tytön että pojan huoneeseen?
Olisihan meillä tosin omasta takaa pari rullaa Kirsikankukkaakin, mutta en nyt tiedä, haluanko katsella samaa tapettia sekä muksun huoneessa että olohuoneessa...
Mutta sitten arvontatuloksiin. Kiitos ensinnäkin kovasti vielä kaikillle osallistuneille ja varsinkin myös teille, jotka jätitte kommentin muuten vain! Oli todella kiva lueskella, keitä siellä ruudun takana nykyään on. Tuntuu siltä, että arvontaan osallistui taas ihan eri henkilöitä, jotka muuten saattavat kommentoida. Ihan monipuolista ja heterogeenista lukijaporukkaa te kaiken kaikkiaan olette!
Suoritin arvonnan perinteisellä hattuarvonnalla ja vedin sieltä numerot 2 ja 6. Eli kommentointijärjestyksessä (pois lukien arvontaan osallistumattomat) seuraavat kommentit:
Upeat pukukorut molemmat, osallistun, itse olen
juuri sopivan ikäinen ja viime vuonna opintoni uudelleen aikuisena uuteen
työhön valmistunut ja niinkuin sinullakin koulu on minunkin työmaatani. Ihana
kun meillä on olemassa aikuiskoulutustuki, joka minullekin mahdollisti vuoden
opintovapaan ja uuden koulutuksen. Kylläpä noista koruista kelpaisi kumpi vaan
- terkuin pääsiäisenä Turkuun saapuva, Talvikki
- terkuin pääsiäisenä Turkuun saapuva, Talvikki
Seuraava henkilö kommentoi ilman nimimerkkiä:
Olen 3 pienen lapsen kotiäiti, nuorin syntyi pari kuukautta sitten.
Opiskelin kulttuurialaa ja ennen naimisiinmenoa työskentelin eri museoissa ja olin hulluna historiaan. Nautin myös arkkitehtuurista.
Olin nippanappa 24, kun menin naimisiin. Muutin mieheni perässä Etelä-Amerikkaan (hän työskenteli siellä kolmessa maassa) ja jouduin jäämään kotiin kielimuurin ja työlupa-asioiden vuoksi. Kotona olo ilman "järkevää tekemistä" oli rankkaa ja siinä päällä vielä kulttuurishokki. Myös raskaaksi tulossa meni oma aikansa ja olin monin tavoin palasina, identiteetti hukassa. Opinnot, työ, harrastukset Suomessa oli kuin kaukainen uni.
Elämäni mamuna muuttui, kun aloitin kielen opiskelun paikallisessa yliopistossa. Sain itsevarmuutta, kun opin liikkumaan miljoonakaupungissa ja yliopisto itsessään oli huikean mielenkiintoinen rakennus: kuin rappioromanttinen, ränsistynyt kartano. Ihastuin paikalliseen arkkitehtuuriin ja tarinoihin rakennusten takana. Kuten kuinka kolera ja rutto autioitti kaupunkipalatsit.
Kun esikoinen syntyi, siitä aukesi mulle taivas. Nautin äitiydestä valtavasti.
Jouduin olla paljon kotona lapsen kanssa, sillä kaduilla saattoi olla turvatonta ja välillä pakenin lapsi sylissä, kun joku lähti seuraamaan. Mies teki pitkää päivää ja matkusti. Piti löytää harrastus ja "henkireikä" kotoa. Ihastuin netistä löytyviin 1800-luvun valokuviin ja varhaisiin videopätkiin 1900-luvun alusta. Tänä aikana löysin myös blogisi :)
Nyt asumme Suomessa, mutta lähtö on ajan kysymys (miehen työ).
Olen mukana arvonnassa ja suosikki on se koristeellisempi!
Opiskelin kulttuurialaa ja ennen naimisiinmenoa työskentelin eri museoissa ja olin hulluna historiaan. Nautin myös arkkitehtuurista.
Olin nippanappa 24, kun menin naimisiin. Muutin mieheni perässä Etelä-Amerikkaan (hän työskenteli siellä kolmessa maassa) ja jouduin jäämään kotiin kielimuurin ja työlupa-asioiden vuoksi. Kotona olo ilman "järkevää tekemistä" oli rankkaa ja siinä päällä vielä kulttuurishokki. Myös raskaaksi tulossa meni oma aikansa ja olin monin tavoin palasina, identiteetti hukassa. Opinnot, työ, harrastukset Suomessa oli kuin kaukainen uni.
Elämäni mamuna muuttui, kun aloitin kielen opiskelun paikallisessa yliopistossa. Sain itsevarmuutta, kun opin liikkumaan miljoonakaupungissa ja yliopisto itsessään oli huikean mielenkiintoinen rakennus: kuin rappioromanttinen, ränsistynyt kartano. Ihastuin paikalliseen arkkitehtuuriin ja tarinoihin rakennusten takana. Kuten kuinka kolera ja rutto autioitti kaupunkipalatsit.
Kun esikoinen syntyi, siitä aukesi mulle taivas. Nautin äitiydestä valtavasti.
Jouduin olla paljon kotona lapsen kanssa, sillä kaduilla saattoi olla turvatonta ja välillä pakenin lapsi sylissä, kun joku lähti seuraamaan. Mies teki pitkää päivää ja matkusti. Piti löytää harrastus ja "henkireikä" kotoa. Ihastuin netistä löytyviin 1800-luvun valokuviin ja varhaisiin videopätkiin 1900-luvun alusta. Tänä aikana löysin myös blogisi :)
Nyt asumme Suomessa, mutta lähtö on ajan kysymys (miehen työ).
Olen mukana arvonnassa ja suosikki on se koristeellisempi!
Laittaisitteko Talvikki ja Etelä-Amerikan kokenut anonyymi minulle s-postitse tulemaan yhteystietonne. Talvikille lähtee näillä näkymin tuo keltainen koru ja anonyymi saa koristeellisemman :) Vastaisitteko mahdollisimman pian! Jos teistä ei kuulu, suoritan arvonnan viikon päästä uudelleen.
Mukavaa illanjatkoa kaikille!
kuva haettu Tapettitehdas Pihlgren& Ritolan sivuilta.
