torstai 27. syyskuuta 2012

Aamulehti ja kahvia

Rakastan aamulehden  ja -kahvin yhdistelmää. Niin ilmeisesti myös Juuso! En suoraan sanottuna ymmärrä henkilöitä, jotka eivät ole kiinnostuneita siitä, mitä ympärillä tapahtuu. Juuso komppaa! Pitäähän sitä nyt tietää, mihin suuntaan esimerkiksi hunajan hinta on kehittymässä ;) Yhteiskuntaopin opettaja likes :D



Lähde: karhutv.fi

tiistai 25. syyskuuta 2012

Ekologinen kynähame


 Iltaista!

Ennen illan aherruksia haluan esitellä teille pikaisesti uusimman "hankintani".


Ostin vuonna 2002 köyhänä opiskelijatyttönä Lindexistä ihanan a-linjaisen puolihameen - sellaisen paksua tweediä graafisella kukkakuvioinnilla. Hame oli käytössäni vuosikaudet eräänä garderoopini luottoasuna. Vähitellen sen käyttö kuitenkin jäi mittasuhteilleni epäedullisen pohjepituuden (käytin muuten aina saapikkaiden kanssa) ja muuttuvan muodin vuoksi. Lisäksi aloin oivaltaa olennaisia asioita kroppani mallista ja minulle sopivista asuista - alhaalla roikkuva lannevyötärö ei ole se edukkain päärynälle, jolla on luonnostaan jyrkkä vyötärö/peffa -suhde.


Koska hame pölyttyi vaatetangolla, ajattelin jo sen myymistä kirpparilla. Pidin kuitenkin edelleen tosi paljon hameen materiaalista ja kuvioinnista. Sitten keksin - hameestahan voisi muokkauttaa erittäin korkeavyötäröisen sihteerikköhameen! Tartuin tuumasta toimeen ja kiikutin hameen Eijalle, joka loihti hamoselle aivan uskomattoman muutoksen (mulla ei valitettavasti ole blogissani ainuttakaan kuvaa hameesta ennen muutosta)!


Pieni tipsi siis kaikille peffakkaille kapeavyötäröisille - hameen vyötärölinjaa ei kannata katkaista välttämättä siitä kaikista kapeimmalta tai ainakaan sieltä lannekohdalta. Korkeavyötäröisessä hameessa vartalon kaunis kaari pääsee edukseen. Päärynävartaloiset - meidän kannattaa olla iloisia tästä kroppamme piirteestä. Ei siis aina päivitellä pyöreitä reisiä tai ratsastuskahvoja ;) Jokaisessa vartalotyypissa on omat hyvät ja kauniit kohtansa. Kynähame kannattaa muuten teettättää ihan ompelijalla, sillä massastandardimitoitus ei ymmärrä "vintage"-vartaloiden päälle.

Tahdon tällä postauksella myös kannustaa tuunaamaan ja muokkauttamaan oman garderoopin vaatteita. Ei osteta aina uutta, eihän?

Mukavaa illanjatkoa!

sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Mitäs me hamsterit!

Hei taas!

Elo on ollut kovin kiireistä viime päivinä. Painuin Jyväskylän keikalta lyhyhköjen yöunien jälkeen töihin ihmettelemään. Enpä ole kyllä pitkään aikaan ollut yhtä tööt! Lähijakson runsas informaatio ja ylenpalttinen sosiaalisuus imivät kaikki mehut. Lauantain lepo tuli todella tarpeeseen ja tänään on korjattu ylppäreitä. Korjausputki jatkunee monta päivää eteenpäin, joten sen enempää en viimeisimmistä opintofiiliksistä ehdi tässä kertoilemaan. Pahoittelen näin jälki- ja myös etukäteen, että aktiivisuuteni täällä blogin puolella on ollut ja myös tullee olemaan vaimeaa. Toivon, ettette loukkaannu myöskään siitä, että panokseni vuorovaikutukseen ja kommentointiin tulee edelleen olemaan surkeaa. Hävitin myös muutaman kommenttinne matkan aikana. Pahoitteluni sinä eräs Lotta ja joku, joka ihmettelit bussietikettimieltymyksiäni.


Mutta ihan toiseen aiheeseen.. Arvatkaapas, mitä minun rakas aviomieheni onkaan puuhaillut poissaoloni aikana! Hän on ryhtynyt hamsteriksi! Kyseessä ei ole tällä kertaa mikään sellainen parisuhteissa esiintyvä outo lempinimi, vaan aito oikea huovislainen hamsteruus. Tiedättehän kai tuon suomalaisessa heräävän vietin näin syksyllä - luonnonantimia ja muita tarvehankintoja tehdään synkän talven varalle :D Armaani on sienestänyt lähes joka toinen päivä ja tästä innostuneena panostanut myös oheislaitteistoon, kun kiertoilmauunilla pelaaminen alkoi kuulema käydä hermoille...


Tässäpä se on, uusi hyötykasvikuivurimme! Ennen kuin tämä valittu löytyi, siippa sukkuloi pitkän tovin netin syövereissä kyseisistä kapineista tietoutta ammentaen. Välillä kiikarissa oli jo 300 euron hifistelylaite, mutta sitten ihan vahingossa löytyi kuudenkympin Prego-kuivuri termostaatilla varustettuna. Ja moista kuivuria etsivät - muistakaa, että tuo lämmönsäädin on ihan ehdoton hyötykasvikuivureissa. Muuten kasvit voivat ikään kuin "palaa" koneessa.

Tähän mennessä mies on kuivaillut kuivurilla suppilovahveroita, tatteja ja omanansiipaleita. Ette arvaa, kuinka sääliittävän pieneen tilaan massiiviset määrät sieniä ja omenia kutistuu! Alla olevassa purkissakin on kymmeniä omenia!


Vaikka hieman hyväntahtoisesti naureskelenkin miehen innostukselle, olen hänestä kovin ylpeä! Olen muutenkin tosi onnellinen, että meillä on yhteisiä harrastuksia kuten sienestäminen. Ja tuollaiset kuivatut omenansiivut ovat tosin hyviä ja kaiken lisäksi terveellisiäkin. Aika näyttää, mitä muuta kuivurilla voisi kuivailla... Saa antaa vinkkejä!



Hyvät yöt kaikille! :)

maanantai 17. syyskuuta 2012

Startti

Muistatko, kun silloin joskus ihan ensimmäisenä kouluaamuna kipristeli mahan pohjassa. Pihlajat hehkuivat punaisina ja ilmassa oli hieman sumua. Äiti saattoi lapsosensa koulunpihalle ja jäi portille vilkuttamaan.

No, minun koulutieni alkoi vähän tähän malliin myös tänään. Tosin tämä lapsonen on jo päivää vaille 31-vuotias, mutta ilman mamman kyytiä kaupunkiin ja sen oikean yliopistorakennuksen luokse tuskin olisin löytänyt, ainakaan ajoissa ;)

En voi muuta todeta kuin, että onpa mukava taas olla opiskelija! Hihkuin muiden mukana innoissani, kun kuulin näidenkin opintojen oikeuttavan ateriatukeen. Kahvitaukoja on ihan joka mutkassa! Täähän on lomaa töistä (, vaikka siis hommiakin pääsee tekemään)! Ympärillä näkyi tänään vain iloisia naamoja; tuntuukin, että tällaisiin aikuiskoulutusopintoihin suhtaudutaan määrätietoisemmin ja kypsemmin kuin niihin nuoruuden opiskeluvuosiin. Sen saa kai aikaan kokemus työelämästä ja itse elämästä.

Opiskelijaporukkamme on kovin heterogeenista: valikoituneeseen porukkaan kuuluu sekä hyvin eri ikäisiä ihmisiä työuran varrelta että myös hyvin erilaisia opetusalan ammattilaisia aina alakoulusta yliopiston ja ammattikorkean puolelle. Ainoa ehkä hieman hämmästystäkin aiheuttanut homogeeninen piirre liittyy sukupuolijakaumaan - meitä on 39 naista ja YKSI mies! Mistähän moinen voisi kertoa?

Olen iloinen, että meitä on myös hyvin maantieteellisesti hajautunut porukka. Erityisen paljon opiskelijoita taitaa olla Pohjois-Suomesta ja Oulun korkeudelta, mutta myös muualta. Rakastan noiden pohjoisen ihmisten tapaa käyttää ihanasti koko murrerepertuaariaan. Se on mieletön rikkaus!

Yhden huomion tein myös keskisuomalaisesta tapakäyttäytymisestä, josta olen muuten joskus aiemminkin kirjoitellut. Körötellessäni linjuriautolla kohti vanhempiani huomioin, että ihan kaupunkialueellakin kaikki, myös murrosikäiset teinit, kiittivät ja moikkasivat bussikuskia jäädessään pois kydistä! Hurmaavaa! Tätä kohteliasta piirrettä kaipaisin myös turkulaiseen joukkoliikenteeseen ja vastarannan kiiskenä olen harjoitttanut tätä keskisuomalaista tapaa aina, kun itse matkustan yleisillä. Ilmeisen ärsyttävää turkulaisten mielestä...

No, opintotarinoita sitten taas joskus. Nyt lähden untenmaille, jotta heräisin hehkeänä 31-vuotispäivääni ;) Ehkäpä saan kakkuuni huomenna 31 kynttilää. En muista milloin olisin viimeksi juhlistanut synttäreitä lapsuudenkodissani. Aika ihanaa...

 Moikka!

lauantai 15. syyskuuta 2012

Voyage, Voyage!


Viikonloppuja! Kukas arvaa, missä kävimme kahvilla? Tällaisille maalaistollukoille on aina luksusta päästä haistelemaan entisen kotikaupungin tuulia.


Huomenissa Tildukka matkustaa kohti entisiä kotiseutuja, ja seuraava viikko tulee kulumaan mielenkiitoisten uusien opintohaasteiden parissa! Tämän postauksen myötä blogi hiljenee ainakin puoleksi viikkoa, mutta toivottavasti palaa Jyväskylän keikalta täynnnä uutta intoa ja ammatillisia haasteita.


Eipä muuta kuin Bon Voyage, Tilda!

torstai 13. syyskuuta 2012

Jälleen minttua ja työniloa!


Terveisiä metsästä!

Saalistimme juuri miehen kanssa tämän syksyn tähän mennessä parhaan suppilovahveroaarteen! Edelleenkään en voi kuin hehkuttaa sienestämisen rentouttavaa vaikutusta. Hirvikärpäsistä huolimatta ;)


Viimeiset kaksi viikkoa ovat menneet töissä taas jotenkin positiivisemmalla fiiliksellä.  Olen löytänyt jälleen tuon salaperäisen työn ilon. Kyseinen tunne syntyy todennäköisimmin siitä, että tuntee itsensä tarpeelliseksi. Muistin taas kuinka hyödyllinen ja käytännönläheinenkin aine yhteiskuntaoppi yläkoulussa on. Jotenkin tuntuu siltä, että erittäin monet yläkoulun yhdeksännelle luokalle siirtyvät kokevat vuosittain jonkinasteisen heräämisen juuri tämän aineen suhteen - ja mielenkiintoistahan se on: esimerkiksi parisuhteiden juridista vertailua, perinnönjakoa ja kansalaisen oikeuksia ja velvollisuuksia. Olen pyrkinyt lisäksi viemään ryhmiä niin usein kuin mahdollista käräjäoikeuteen seuraamaan oikeudenkäyntejä. Noiden vierailujen jälkeen yleensä 2-3 oppilasta luokasta ilmoittaa haluavansa juristiksi!

Ylipäätänsä on palkitsevaa, kun eri teemoista syntyy keskustelua, oma-aloitteisia kysymyksiä ja jopa väittelyä. Korostan aina, että jokainen perusteltu mielipide, kunhan se ei loukkaa muita, on oikea. Yhteiskuntaopissa ei tarvitse olla samaa mieltä opettajan kanssa ja sekös nuoriso riemastuttaa! Opettajan onnistumisen kokemusta lisää ehdottomasti vielä se, että yläkoulussa yhteiskuntaopille on tarpeeksi aikaa. Asioihin voidaan sukeltaa pintaa syvemmälle ilman jatkuvaa kiireen tunnetta. Kiitos vain päättäjille! Uskon, että aineelle aikoinaan annettu kolmas viikkotunti on positiivista pääomaa koko kansakunnan tulevaisuuden kannalta.


Toinen ahaa-elämys on tullut lukion taloustiedonkurssin puolelta. Olenhan minä sitä opettanut jo monta vuotta, mutta vasta nyt palaset alkavat todella loksahdella kohdilleen: kansantalouden kiertokulku, talouskasvun merkitys, globaalit suhdannevaihtelut ja suhdannehäiriöiden kansallinen ja ylikansallinen ehkäisy ja korjaaminen... Voisin kiljua riemusta! Ja niin paljon pelkäsin noiden tuntien pitämistä silloin joskus hamassa menneisyydessä (vaikka olinkin  suorittanut kansantaloustieteen apron hyvin tiedoin yliopistossa)... Eli tämä rohkaisun sanaksi aloitteleville opettajille. Ja kyllä ne opiskelijat pystyvät kirjoittamaan sitten E:tä ja L:ää keskinkertaisenkin opettajan avustuksella :)



Pakko tehdä teillekin vielä eräs taloustiedon tunnilla pidetty testi. Mitäs veikkaatte, liittyvätkö seuraavat väitteet nousu- vai laskukauteen? Eli onko väite puppua vai faktaa?

1. Laskukaudella syödään enemmän hampurilaisia kuin nousukaudella.

2. Australialaisen AC/DC-yhtyeen levyt myyvät paremmin laskukaudella kuin nousukaudella.

3. Koiranpentuindeksi kertoo, että ihmiset ottavat itselleen enemmän koiranpentuja nousukauden aikana.

4.  Nousukaudella tapahtuu vähemmän liikennekuolemia.

5. Nousukaudella ilmenee enemmän masennusta ja itsemurhia.

Mitäs veikkaatte? Voin laittaa oikeat vastaukset jossakin vaiheessa kommenttiboksiin jos jotakuta kiinnostaa...Mukavaa illanjatkoa!

Päivän työasu:

minttuinen pitsipaita - H&M

farkut - Cheap Monday

koru - vintage

kengät - vagabond

laukku - Itävallasta

Edit: Olipa kiva, että pikku pähkinäinen innosti teitä! Tässä siis oikeat vastaukset edelliseen suhdannevisaan:

1.  Laskukaudella syödään enemmän hampurilaisia kuin nousukaudella. Totta.

- Pikaruokaketjujen tulos paranee, koska ihmiset syövät ulkona aikaisempaa halvemmissa ravintoloissa. Esimerkiksi McDonald´sin tulos parani finanssikriisin seurauksena kaikkialla maailmassa v. 2008 lopusta alkaen.

2.Australialaisen AC/DC-yhtyeen levyt myyvät paremmin laskukaudella kuin nousukaudella. Totta.

- Yhtyeen levyjen myynti näyttää korreloivan taloussuhdanteiden kanssa. Laskukaudella levyt menevät paremmin kaupaksi kuin nousukaudella. Ilmiötä selitetään sillä, että laskukaudella ihmiset kaipaavat tuttua ja turvallista musiikkia.

3. Koiranpentuindeksi kertoo, että ihmiset ottavat itselleen enemmän koiranpentuja nousukauden aikana. Puppua.

- Taantuman aikana leikataan kodin ulkopuolella tapahtumista harrastuksista ja raha käytetään perhettä yhdistäviin asioihin.

4.  Nousukaudella tapahtuu vähemmän liikennenkuolemia. Puppua.

- Nousukaudella on paljon liikennttä teillä. Ihmisillä on kiire, ja he ajavat huolettomasti. Laskukaudella yritysten kuljetuksiin liittyvät ajot pienenevät eikä teillä ole nin paljon rekkoja. Lisäksi sakkoja pyritään välttämään enemmän laskukaudella.

5. Nousukaudella ilmenee enemmän masennusta ja itsemurhia. Totta.

- Tutkijat selittävät ilmiötä sillä, että nousukaudella ne, joilla menee huonosti kokevat suurempaa huonommuutta kuin laskukaudella. Laman aikana on yleistä, että ihmisillä menee huonosti, joten omaa huonoa asemaa voi selittää itselleen laman syyksi.

tiistai 11. syyskuuta 2012

Materia ja henki


Heipä hei! Näin alkuun varoitus: tämä postaus on totaalinen sillisalaatti. Ajatuksenvirtaa siis parhaimmillaan ;)

Aloitetaanpa siitä, että tänään kunnian kukko ei taida laulaa Tildukalle... Menin nimittäin eilen illalla pesemään pyykkiä hieman huolettomasti. Heitin muun pyykin ohella koneeseen erään punaisen huivin, jota ainakaan lopputuloksen perusteella en tainnut olla pessyt kertaakaan aiemmin...



Pyykki värjäytyi aika lailla vaaleanpunaiseksi. Joukossa oli muun muassa tämänpäiväinen paita, jonka kaulukset ovat sitten entisen hohtavan valkoisen sijaan pinkit (muu paita on, ah niin ihanaa tekokuitua, joten väri ei tarttunut...) Että näin!

Hetkellisen harmittelun jälkeen tosin totesin, että pinkki taitaa sopia itse asiassa kasvojani vasten paremmin kuin kova valkoinen. Tällaisen olmin kasvoille pieni väriläikkä tekee aina terää! Mutta ei tässä kaikki... Koneessa sattui olemaan myös eräs mieheni lempiteeppari... Mitähän siippa mahtaa sanoa, kun saapuu tänään työmatkalta. Toivottavasti ei ainakaan tule lukeneeksi tietoa täältä blogista (hänellä on taipumusta tehdä yllätysiskuja blogiini nähdäkseen, olenko sortunut ostamaan jotakin, heh)... Mieheni on todella tarkan markan mies ja haluaa käyttää vaatteensa loppuun. Tällaiset takaiskut harmittavat häntä vietävästi!


Vaatteiden ostelusta heräsi vähän muitakin ajatuksia.  Blogit ovat kivoja inspiraation lähteitä, mutta aiheutttavat toisaalta materiahysteriaa. Tällä kertaaa pohdin asiaa erityisesti näin bloggaajan kannalta. Olen, kehtaisinko jopa sanoa, tyytyväinen vaatevarastooni. En tarvitse paljon mitään. Minulla on vaatteita, joita olen käyttänyt vuosikausia, mutta myös tietysti välillä uutuuksia.  Jostain syystä bloginpitäjänä minulle tulee kuitenkin välillä sellainen olo, että pitäisi aina olla jotakin uutta esiteltävää. Inhoan tuota tunnetta, sillä en ole täysin osannut eliminoida sitä sisältäni. Ajattelen, että  jos näytän tämän tietyn asun nyt kuudennen kerran blogissani, niin eihän tätä jaksa enää kukaan seurata. Tämä on kasvun paikka, sillä en oikeasti halua pitää blogia kannustaakseni ihmisiä vain shoppailemaan vaan tekemään löytöjä omien vanhojen hankintojensa joukosta. Helsinkiläinen esseisti Antti Nylén on joskus todennut, että todellista antimaterialismia on se, että rakastaa omistamiaan asioita niin paljon, ettei halua ostaa uutta. Tähän minä ainakin haluan pyrkiä. Parin päivän päästä päässen hakemaan VintaEijas'n Eijalta kymmenen vuotta vanhan lannehameeni, josta hän on muokkaamassa ihanaa korkeavyötäröistä kynähametta minulle. En oikeasti voinut luopua siitä sen täydellisyyttä hipovan kuosin takia :) Ihan ekologistakin, eikä vain?


 Mukavaa illanjatkoa!

maanantai 10. syyskuuta 2012

Syksyn purppuraisia sävyjä ja pläkkipeltiä

Eiliset vieraat toivat ihania kukkia, ilmeisesti jotakin jättikokoista maksaruohoa? Joka tapauksessa purppuraiset kukat antavat ihana säväyksen keittiön ennestäänkin jo punertavaan ilmeeseen.


Purppuraisena kukkivat myös pation krysanteemit; hieman tosin harmittaa, etten raskinut ostaa niitä aikoinaan kuin kaksi kappaletta. Pallojen ihailu on ollut joka aamuinen iloni teen hörppimisen ohella...


Tein myös erään muutoksen eteiseen. Kesällä ostamani seitsemän euron alepeltikori pääsi terassilta sisälle sontikkavarastoksi. Eteisen keskeneräisyys raastaa muuten hermojani yhä enemmän. Kiviseinäpora on olut huushollissamme jo kuukauden, mutta mitään ei olla saatu vielä seinille! No, eipä auta muuta kuin edelleenkin hokea mantraa, että hitaasti hyvä tulee...


Mukavaa illanjatkoa kaikille! Minä taidan suunnata pienelle juoksulenkille...

sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Maalaisen iloja

 Kahta en vaihtaisi - nykyistä kotipaikaani ja sen mukanaan tuomia joka syksyisiä sieniretkiä (sienestimme tosin joka vuosi Turussa asuessammekin, mutta nyt sen on vain huomattavasti helpompaa)!

 En oikeasti tiedä rentouttavampaa harrastusta öljyvärimaalauksen ohella.

 Sienestäessä unohtaa totaalisesti työkiireet ja muun stressin. Se on kuin meditointia luonnon helmassa; hiljaisuuden retriitissä olemista.
Onneksi suppilovahverokausi onkin vasta aluillaan...

perjantai 7. syyskuuta 2012

Onnettaren mekko

 Perjantai-iltaista!


 Osallistun kohtuu harvoin suosituissa blogeissa järjetettäviin arvontoihin. En kai sitten usko, että voittaisin niissä.


Uuden Kuun Emilia oli kuitenkin  arpomassa niin ihanaa mekkoa (tai tunikaa), etten voinut vastustaa kiusausta. Pakkohan tuollaista pitsikauluksista unelmaa oli yrittää tavoitella! Ihan Tildukan tyylinenkin!


 No, mekko arvottiin eikä arpa tietenkään osunut kohdalleni, blääh! Viime viikonloppuna raahauduin sitten sairasvuoteeltani  blogien lämpöön itseäni parantelemaan, ja mitä kummaa - Uuden Kuun postauksessa komeilikin oma nimeni! Turun Tilda oli voittanutkin Lumoan mekon!


Tietysti länsimaalainen ihminen osaa heti keksiä ongelmia itselleen - en osannut päättää, ottaisinko suklaan, graffiitin vai hiekan värisen yksilön... Lopulta päädyin omiin väreihini ehkä parhaiten sopivaan vaihtoehtoon eli roosaan. Valinta kuuluu ehdottomasti sarjaan "naisellisen rationalismin abc" - mulla ei ollutkaan vielä kevyttä vaaleanpunaista mekkoa ;) Tämä on tänään todistettu aivan loistavaksi työvaatteeksi - vyötäröltä tyköistuva, mutta sellaisella armollisella tavalla :)

torstai 6. syyskuuta 2012

Päivän minttu ja vaaka


Mies osti vaa'an. Meidän taloudessamme ei ole ollut sellaista pitkään aikaan. Miehellä on myös missio - pari kiloa pitäisi pudottaa, ettei vatsa kasva salakavalasti. Moni on hymähdellyt miehelleni - jaa, että sulla vai liikakiloja? Sähän olet tuollainen pitkäraajainen ja solakka! Totuus kuitenkin  on, että työterveyslääkäri suositteli miehelleni, että kilot kannattasi karistaa heti, ettei vararavinnon kertyminen kiihdy.


No, minäkin kipusin sitten vaa'alle, ensimmäisen kertaan ehkä viiteen vuoteen. En oikeasti edes tiennyt, mitä painaisin. Ajattelin etukäteen, että tästä ei nyt sitten numeroa tehdä. Painonhallintafilosofiani on ollut tähän asti se, että jos vaatteet alkavat kiristää, niin sitten pitää miettiä, mitä pitäisi tehdä. No, vaaka näytti ehkä paria kiloa enemmän (58 kg ja rapiat) kuin silloin joskus parikymppisten puolivälissä. Ehkäpä  olo onkin tuntunut viime aikoina vähän tuhdimmalta kuin aiemmin.


En aio tehdä edelleenkään vaa'alla käynnistä mitään ongelmaa, mutta kieltämättä havahduin siihen, että ehkäpä kannattaisi katsoa, mitä suuhunsa laittaa. Turhat rasvaiset ja sokeriset välipalat voisi ainakin karsia ja syödä yhä enemmän täysjyväleipää. Mutta lähinnä siksi, että voisin paremmin. Ehkäpä lähden vielä tänä syksynä vesijumppaankin.  Kunhan tuo syysflunssa lähtee kokonaan pois.


Päivän työasu:

mekko - H&M

irtokaulus - Lindex

huivineule - H&M

kengät - Itävallasta

keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Hieman eri paria - mutta niihän elämässä yleensäkin on :)


Roomaa ei rakennettu päivässä - mutta ei kyllä meidän makuuhuoneemme sisustustakaan. Olemme kohta asuneet puolitoista vuotta uudessa kodissamme, muttaa vasta pikku hiljaa elementit ovat alkaneet osua kohdillensa.


Toisaalta, kröhöm, en ole mikään maailman nopein synttärilahjojen lunastajakaan. Täytän kahden viikon kuluttua 31-vuotta, mutta vasta tänään sain lunastettua äidin antaman 30-vuotislahjan. Mutta ihan oikeasti -  en vain keksinyt, mitä haluaisin.

Sitten ajattelin praktisesti: on ollut puhetta toisen yölampun hankkimisesta. Varallisuus ei kuitenkaan ole antanut periksi hankkia uuteen kotiin sitä sun tätä. Eli siinäpä se sitten oli!

 Päädyin siis "toivomaan" eli itse toiveeni toteuttamaan shoppaamalla äidin puolesta Pentikin jalkalampun. Sattuivat sopivasti olemaan Stockan kuukauden kantistarjouksenakin. Harmillista vain oli, että häälahjamme väristä eli hiekan väristä varjostinta ei ole enää saatavilla. Nyt dilemmoin sitten sen kanssa, häiritseekö pieni sävyero minua vai ei. Tänään ostettu varjostin nimittäin on tummemman beigen värinen. Mitäs mieltä te olette?


Toisaalta, eipä nuo meidän yöpöytämmekään ihan samaa paria ole... Aikamme kuhnailtuamme Ikeakin teki sitten päätöksen umpinaisen Hemnes-yöpöydän valmistamisen lopettamisesta.


Mutta onneksi sisustuksen ei tarvitse olla täydellistä - pienet puutteet ja virheet tekevät siitä paremminkin kai särmikästä! Päteekö tämä sitten meidän makkarin sisustukseemme - jääköön se jokaisen katsojan päätettäväksi.

Hei ja Jei! Tänään se 500 000 sivuston katselukertaa meni sitten rikki! Kukaan ei olekaan vielä ehdottanut, miten sitä voisi sitten juhlia. Eli miten? Syömällä esim. viiliä? Lähdenkin tästä iltapalalle...

Ps. Kommentointivälit voivat nyt hieman venyä, sillä sisustamisen sijaan pitäisi tehrä vähän töitäkin ;)







tiistai 4. syyskuuta 2012

Vilpitön luomivärisuositus

Iltaista!

Raision Myllyssä on Inglotin liike...



 ... ja minä olen puolessa vuodessa hurahtanut Inglot-faniksi. Yrityksellä on kerrassaan loistava idea - päällekkäin pinottavia magneettisia koteloita. Kyseinen tekniikka toimii sekä läpinäkyvien päälliskansien osilta, joita avataan toisesta laidasta liu'uttamalla että pinoamalla luomivärikotelot päällekkäin.


Mutta ihan sama koteloilla - tärkeintä on, että näissä napeissa on kunnolla sitä pigmenttiä! Hinta tuollaiselle kolmen napin kotelolle ja sen luomiväreille on siinä kolmenkympin hujakoilla. Ja kun väri, loppuu, ostaa pelkkiä täyttönappeja.





Onko joku toinenkin  hurahtanut Inglotin tuotteisiin? Mitä muuta heidän tuotettaan suosittelisit? Minä en ole toistaiseksi testannut vielä muita kuin näitä luomivärejä...

Sorry, kun ihan kauheat värit näissä kuvissa. Täytyy harjoitella kuvan käsittelyä taas vähän lisää...