maanantai 22. helmikuuta 2010

Työpukeutumisen sanattomat säännöt

Eri ammattiryhmien pukeutumista säätelevät hyvinkin erilaiset pukeutumiskoodit. On ymmärrettävää, että esimerkiksi sairaanhoitajilla ja elintarviketeollisuudessa työskentelevillä on erityisen tarkat määräykset siitä, kuinka töihin tulee pukeutua. Samaten papeilla, lääkäreillä ja pankkivirkailijoilla ovat omat pukeutumissääntönsä.

Opettajan ammattipukeutuminen muodostaa melkoisen poikkeuksen verrattuna edellä mainittuihin ammattiryhmiin. Opettajien pukeutuminen on nimittäin yllättävän vapaata. Oman persoonallisuuden ja vapaa-ajantyylin voi antaa heijastua myös työpukeutumiseen. Rohkenenkin väittää, että opettajien työpukeutuminen on huomattavasti liberaalimpaa kuin esimerkiksi yritysmaailman ammattilaisten. Siellähän pukeutumiskoodi on usein se jakkupuku, kotelomekko tai sitten vähintään pikkutakki farkkujen kanssa (ja ottakaa tähän toki kantaa, ehkäpä tämä on yrityskohtaista!).

Opettajien pukeutumiseen vaikuttaa toki huomattavasti se, millä luokka-asteella opettaa, mutta myös luokka-asteen sisällä pukeuminen voi olla hyvin heterogeenista. Oma mielikuvani esimerkiksi luokanopettajista vaihtelee miespuolisista verskankuluttajista Aarikka-korujaan ylväästi kantaviin vanhan ajan kansankynttilöihin. Kieltenopettaja voi toki olla Kumman kaa- sarjan tyttömäinen Anne, Maripaidan kuluttaja tai tummanpuhuva rokkari lävistyksineen.

En ole koskaan saanut saanut selkeitä sanallisia ohjeita opettajan pukeutumisesta. Pukeutumisessani olen luottanut lähinnä vaistooni siitä, mikä on soveliasta pukeutumista. Muuten opettajanrooli on antanut ainakin minulle mahdollisuuden nauttia henkilökohtaisesta tyylistäni täysin siemauksin. Ja edelliseen liittyen - en ole ikinä edes yrittänyt kieltää, etteikö juuri tämä vapaamuotoisen pukeutumisen mahdollisuus olisi eräs opettajan ammattin parhaista puolista ;)

Tehdäänpä pieni empiirinen tutkimus opettajan pukeutumisen sanattomista normeista - Tildan työpukeutumista hyväksi käyttäen:

Blogiani seuranneet tietänevät, että tyylini on kohtuullisen konservatiivinen eikä välttämättä eroa virastopukeutumisesta. Monia asujani voisi käyttää varmasti muissakin ammateissa. Tässä seuraavassa käyn läpi tyylini ydinkohtia. Pyrin samalla erittelemään, mikä on saanut minut valitsemaan juuri kyseisen asukokonaisuuden:

1. Sopiva hameenmitta


Rakastan hamosia. Työhameet valitsen kuitenkin siten, ettei ole vaaraa vilkkuvista alushousuista. Nyrkkisääntöni onkin, että hameessa on pystyttävä poimimaan tavara kuin tavara lattialta (kunnolla pyllistämällä!).


Nykyinen hamemuoti on saanut tosin minutkin hankkimaan hieman lyhyempiä helmoja. Jos päädyyn ns. ladymini-mittaan, niin pidän huolen siitä, että käytän kohtuullisen matalakantaisia kenkiä. Minihame-korkkarit-yhdistelmä on mielestäni melko irvokas.

Poimin arkistostani myös muutaman kuvan, jotka omasta mielestäni ovat siinä rajalla, kannattaako niitä työasuiksi valita:

Tämä kynähame on todellinen makkarankuori, enkä tuntenut oloani siinä mukavaksi -ainakaan tuon tiekan trikoopaidan kera. Jos tulevaisuudessa käytän kyseistä hametta töissä, niin aion yhdistää siihen huomattavasti löysemmän yläosan.

Tämä hamonen oli taas sen verran lyhyt, että korkkarit olisi voinut jättää pois. En tarkoita, että hame olisi naurettavan lyhyt tai että moraloisin sellaisia, jotka näin pukeutuvat, mutta itse taidan työasuna välttää vastaavia kokonaisuuksia. Taisi lisäksi olla niin, että tuulen puuska hiukan heilutteli tuota kietaisumallista hametta arveluttavin seurauksin...

2. Kohtuulliset kaula-aukot

Rintavaon esittely on minulle erittäin vierasta. Luulisin, että kotikasvatuksella on vaikutusta tähän, sillä tunnen itseni aivan alastomaksi, jos kaula-aukko kasvaa liian avaraksi. Tämä ei tarkoita sitä, että käyttäisin vain kaiken peittäviä poolopaitoja. Mielstäni osa dekolteesta voi näkyä. Rakastan kuitenkin erilaisia siveitä pikkukauluksia ja laitan usein toisen paidan liian avoimen paidan alle. Saatan lisäksi peittää dekolteeta kohtuullisen kookkaalla korulla tai huivilla.




3. Hillitty korujen käyttö

Moni pitää työpukeutumistani tällaisenaankin melko juhlavana, mutta itse katson tekeväni eron juhla- ja arkipukeutumisen välille asustevalinnoilla. Mielestäni vaatteet on tarkoitettu käytettäväksi, ja arjesta voi tehdä hauskemman pukeutumisen avulla. Överyyksiin asti ei silti tarvitse mennä. Tämän takia en käytä roikkuvia korvakoruja tai massiivisia helmiröykkiöitä töissä (muutama poikkeus tosin vahvistaa säännön;)). Lempityökorujani ovatkin erilaiset rintarossit ja yksinkertaiset helminauhat.



4. Erottuminen teineistä

Nykypäivänä aikuiset ja lapset pukeutuvat hyvin samantapaisesti. Muodin kiertokulku on nopeaa, ja teinit nappaavat siitä parhaat palat varttuneempien lailla. Nuorena opettajana minulle on ollut tärkeää erottautua oppilaistani. Tässä kohdassa kyse on siis siitä, mitä pääni sisällä tapahtuu; kasvustani opettajana. Nuoren opettajan on aina saavutettava oma asemansa ja auktoritteettinsa kouluympäristössä. Muutaman kerran sekä eräät oppilaat että oppilaiden vanhemmat ovat luulleet minua oppilaaksi. Onhan se toisaalta ollut mairittelevaa, mutta toisaalta ei! Jokainen haluaa tuntea olevansa ammattilainen omalla alallaan.

Vintage-henkinen pukeutuminen onkin ollut eräs keino erottautua huppari-pillifarkku-tunika-massasta. Olen käyttänyt klassisempia mustia housuja ja jakkujakin, mutta rock-hengellä maustettuna.


Muutaman kerran olen kokeillut (lukijan toiveesta) rennompaakin työpukeutumista. Minun on kuitenkin todettava, että poikkeava pukeutuminen vaikuttaa yleisfiilikseeni huomattavasti. En ole tuntenut oloani yhtä kodikkaaksi ja itsevarmaksi. Tämä heijastui varmasti myös tuohon yllä olevaan kuvaankin (kääpiöitynyt Tilda) ;)


Tässä oli lyhyesti se sanaton koodisto, joka ohjaa työpukeutumistani. Olen saanut palautetta pukeutumisesta niin työkavereilta, oppilailta kuin työyhteisön ulkopuolisilta ihmisiltä. Pääasiassa palaute on ollut positiivista. Varsinkin yläkoulun tytöt sekä opettajakollegat ovat ihastelleet asujani. Kriittisempää palautetta on tullut lähinnä lähipiiriltäni. Joidenkin mielestä pukeudun liian hienosti, mutta lasken tämän palautteen osittain sukupolvieroksi. Vanhemmille ikäluokille pukeutuminen on on ollut säästönkohde muiden asioiden lailla.

Eräs mieheni kommentti on kuitenkin jäänyt mietityttämään minua. Hän pohti, että voisiko opettajan hieno pukeutuminen aiheuttaa komplekseja sellaisille oppilaille, joiden vanhemmilla ei ole varallisuutta panostaa lastensa pukeutumiseen. Luokkakavereiden hienot vaatteet voivat olla kova pala, mutta entä jo opettajakin näyttää arvostavan kaunista vaatetusta? Olisiko siis parempi, että opettaja pukeutuisi mahdollisimman vaatimattomasti ja tavallisesti, mikä mahdollisesti viestittäisi näille oppilaille heidän olevan hyväksyttyjä? Olen kuitenkin hiukan itsekkkäästikin sitä mieltä, että jos opettaja saa kivasta työpukeutumisesta voimaa, hän jaksaa tehdä työnsä energisemmin ja iloisella mielellä, jolloin hän toivottavasti kykenee kohtaamaan oppilaansakin rakkaudella.

Huh, huh, kun paljon papupadan porinaa! Kerropa nyt vaihteeksi sinä ajatuksiasi työpukeutumisen saralta!

25 kommenttia:

Bisquits kirjoitti...

Tosi hyvä postaus! Minä olin hyvin samoilla linjoilla sinun kanssasi silloin, kun olin vielä opettajana. Nykyääkin pukeudun aika samalla tyylillä, vaikka muussa ammatissa olenkin.

Ihmettelen usein tuota suhtautumista siitä, että joku pukeutuisi liian hienosti, jos on tyyliin korkkarit ja hame. Mieluummin olen itse yli- kuin alipukeutunut, ja minusta erityisesti opettajan kuuluukin pukeutua suhteellisen tyylikkäästi. Toki riippuu opettajastakin: onko ala-asteen opettaja, liikunnan opettaja jne.

Kerran minulle kävi täällä Hollannissa työhaastattelussa niin, että haastattelija sanoi minulle kaiken päätteeksi: "olet mielestämme oikein sopiva tähän työhön, mutta pelkäämme, että olet liian hieno tähän firmaan" (minulla oli hame, kauluspaita, huivi ja korkkarit). Vastasin heille, että olette oikeassa. :-D En ottanut työtä vastaan.

Anonyymi kirjoitti...

Olen ostanut todella paljon vaatteita Ranskasta, jossa asun. Pari päivää sitten hain "unelma-duunia" Suomessa, siten, että mietin todella paljon pukeutumista.

Osa vaatteistani on "liian hienoja" Suomeen, nyt olin ihan "ok", tosin laittaisin nyt hameen. Musta jakku ja housut ja helmet. Haastattelijalla oli nuhruinen villatakki ja housut, toisella villatyylinen tunika. Pojat olivat puvuissa.

Kassissani oli kotelomekko, mutta en ehtinyt vaihtaa sitä - pakkasta oli noin -20C ja tulin junalla.

Muuten suomalaisten virkanaisten pukeutuminen on aika mielikuvituksetonta, mutta joku kaunis Tara Jarmon jakkupuku olisi ollut yli..

Peruskoulussa pukeuduin todella tavallisesti, jopena oskus laitoin jakun ja sain hyvää palautetta.

Annukka kirjoitti...

Mainio kirjoitus! Itse en käytä koruja missään muualla kuin korvissa, mutta muuten pukeudun koulussa eli töissä aika lailla samojen ohjeiden mukaisesti kuin sinäkin. Ehkä tärkeimpänä pidän tuota teineistä erottumista. Se johtuu varmasti osittain siitä, että olen 27-vuotias ja näytän ikäistäni nuoremmalta - muodollisempi pukeutuminen tuo itsevarmuutta. Lisänneekö auktoriteettia oppilaiden silmissä, en tiedä, mutta oma tunne on tärkein.

Miina kirjoitti...

Mielestäni sinulla on erinomainen tyyli, joka sopii loistavasti opettajalle. Tyylisi varmaan miellyttää myös siksi, että pukeudun itse samantyylisesti ;) Minullekin välillä huomautellaan, että oletpa hienona (siis ihan arkena), vaikka päälläni on mielestäni täysin "normaalit" ja merkittömät (ei siis mitään Chanelia) vaatteet (hame, korkkarit, sukkahousut, kauluspaita/neule) ilman mitään blingblingiä.

Tuntuu, että monet mieltävät hameen vain juhlaan/parempaan pukeutumiseen, ja ehkä siksi sinäkin saat noita kommentteja. Itse taas käytän housuja harvoin, hameessa on vaan mukavampi olla.

Mielestäni oppilaasi eivät voi pukeutumisestasi tuntea alemmuutta. Ennemminkin se toimii esimerkkinä siististä työpukeutumisesta. Tuolla pukeutumisella et mielestäni korosta merkkejä tai hienojen vaatteiden omistamisen tärkeyttä. Juttu olisi toinen, jos kulkisit aina Louboutinit jalassa, Vuitton kädessä ja vaikka Chanelin jakkupuku päälläsi :)

Mikri kirjoitti...

Tosi hyvä postaus! Mielestäni sinulla on mahtava tyyli vaikka oma tyylini onkin erilainen. Näkisin, että pukeutumisesi on loistava esimerkki oppilaille: tyylikästä ja mielenkiintoista ilman jokapäiväisiä kalliitta merkkivaatehankintoja, persoonallista ja hyvän maun mukaista, ... Listaa voisin jatkaa pidempäänkin :)

Yritysmaailmassa pukeutuminen riippuu hirveästi toimialasta ja tehtävästä. Usein myyjät ja muut suorassa asiakaskontaktissa olevat henkilöt vastaavat parhaiten jakkupukustereotypiaa. Insinöörien keskuudessa sen sijaan farkut ja kulahtaneet t-paidat ovat valitettavan yleinen näky. Itse koitan pysyä jokseenkin kultaisella keskitiellä ja nautin valinnan vapaudesta vailla tiukkoja pukukoodeja.

Olga kirjoitti...

Hyvä postaus! Mielestäni sinulla on juuri upea tyyli historian opettajaksi, koska pukeutumisessasi on välillä havaittavissa eri aikakausien elementtejä. ;-)

Monenlaista opettajaa on matkan varrella kohdalle osunut ja suurin osa on suosinut "väritöntä" pukeutumista. Mielestäni olisi vain mukavaa, jos opettajan persoona näkyisi myös pukeutumisessa ja tietysti sellainen hajuton pukeutuminenkin voi kieliä siitä. :) Tärkeimpinä kohtina alallasi pitäisin juuri näitä, ettei asu ole paljastava (tarpeeksi peittävä yläosa ja riittävän pitkä hame) ja että pukeutuminen eroaa edes jossain määrin oppilaiden pukeutumisesta.

Yläasteella meillä oli keski-ikäinen naisopettaja, joka käytti hyvin lyhyitä hameita, korkeita korkoja ja voimakasta meikkiä ja monet paheksuivat hänen tyyliään avoimesti. Minua hänen pukeutumisensa ei haitannut, vaikka itse pukeutuisinkin opettajan työssä erilailla. Hän lunasti auktoriteettinsa olemalla tiukka ja erinomainen opettaja, joka piti luokan kuin luokan kurissa.

Nykyisessä työssäni on työasu firman puolesta ja lähes joka päivä mietin, kuinka ihanaa olisi, jos saisi pukeutua omiin vaatteisiin! Toisaalta työasu on kiva niinä päivinä, kun ei tunnu löytävän mitään päällepantavaa. ;-)

Kerttu kirjoitti...

Olen samoilla linjoilla, että tyylisi on juuri opettajalle sopiva. Ihailen muutenkin ajatonta tyyliäsi ja mielestäni tyylisi voi toimia myös esikuvana niille nuorille tytöille, joilla ei ehkä ole varaa/mahdollisuutta perhetaustansa takia ns. kauniisiin vaatteisiin. Tarkoitan, että en usko, että nuoret tai heidän vanhemmat kritisoivat liian hienoa pukeutumista opettajilla, vaan nimenomaan liian huonoa. Jos esimerkiksi päihdeongelmaisille vanhemmille tulee sellainen olo, että opettaja on jokseenkin samassa veneessä heidän kanssaan jo ulkoisen olemuksen perusteella, tuskin siitä syntyy kunnioittava yhteistyösuhde puolin ja toisin.

Sitä paitsi myös sinä ostat kirpputoreilta vaatteita ja käytät tarvittaessa ompelijalla, joka mielestäni on myös esikuvallista nuorille. Ei välttämättä tarvitse olla paljon rahaa pukeutuakseen kauniisti, se on nuorille tärkeä seikka ymmärtää.

Ja melko samanlaiseen työhöni viitaten, pukeutuminen melko vapaasti on raskaan työn etuja. Antaa kummasti piristystä päivään, vaikka olen myös törmännyt vanhempien ihmisten ihmettelyihin, että joku mekko on tarkoitettu pyhäkäyttöön eikä töihin..=)

Susanna kirjoitti...

Neljännen kohdan toisessa kuvassa oleva asu on aivan ihana! :)

Anonyymi kirjoitti...

Asuin kuutisen vuotta Keski-Euroopassa ja Suomeen palattuamme ja töitä etsiessäni eräs miehen kolleegan vaimo, joka on ala-asteen opettajana eräässä Helsinkiläisessä koulussa, värväsi mut sinne muutamaksi viikoksi hätävara-kouunkäyntiavustajaksi (muuten olisin tuskin tällä koulutuksella kouluun töihin eksynyt..). Mutta, mut yllätti (ehkä juuri tuon konservatiivisen Keski-Euroopan jälkeen) opettajan todella rento pukeutuminen. Tuntui, että heillä saattoi olla päällään mitä tahansa.

Nyt ollaan oltu takaisin Suomessa jo 7 vuotta ja saattaa olla, etten enää reagoisi opettajien pukeutumiseen kuten silloin heti palattuani.

Siitä, voiko opettaja pukeutua kauniisti on pakko todeta, että joskus Hanken aikoina mulla oli nuori venäläinen nainen venäjän keskustelun opettajana. Joka ikinen viikko odotin innolla mitä hänellä olisi sillä kertaa päällään. Todella tyylikäs nainen (ei ollenkaan sellainen stereotypinen kuva mikä venäläisistä naisista ensin tulee mieleen).
Ovathan opettajat tavallaan esikuvia oppilailleen ja mielestäni kaunis, siisti pukeutuminen on osa tätä.

Ja ylipäätänsä, sehän on kanssaihmisten arvostamista että viitsi satsata pukeutumiseensa, mitäs pahaa siinä voisi olla. Me suomalaiset vaan ollaan valitettavasti vieläkin ja EU:sta huolimatta metsäkansaa...

PupuLihavisto kirjoitti...

Open hommissa ja aikanaan kirjastotyössä oon antanu persoonallisuuteni näkyä eli oon pukeutunu kuten muutenkin hameisiin & mekkoihin. Poikkeuksena en kyllä pistä päälleni niin lyhyitä hamosia/mekkoja, joita muuten pitäisin ja kaula-aukosta pidän huolta;)Open homman etuna on kyllä se, ettei tarvitse noudattaa mitään pukeutumiskoodistoa esim. jakkupukuineen:) Pukeutumiseni näyttää kyllä herättävän huomiota niin opehuoneen naisopejen kuin oppilaidenkin parissa ja naisopet usein ihmettelevät mekkojani sun muuta:)

Anonyymi kirjoitti...

Hei,

Mielenkiintoinen postaus siulta jälleen kerran. Olen kanssasi samaa mieltä opettajan pukeutumisesta vaikken itse ole alalla. Ylipäätään pukeutumisesta Suomessa on todettava, että ainakin omien empiiristen havaintojen pohjalta suurin osa pukeutuu melko "rennon kaavan" mukaan (missä ei tietenkään ole mitään pahaa). Mie itse tykkään kovasti käyttää hameita+mekkoja ja olen huomannut, että monet mieltävät kyseiset vaatekappaleet juuri juhlapukeutumiseen. En kuitenkaan koe olevani hameissa tai mekoissa mitenkään ylipukeutunut, kukin taaplatkoon tyylillään.
Olen lukenut blogiasi jo vuoden verran ja täytyy sanoa, että se kuuluu omiin harvoihin suosikkeihin. Vaikutat älykkäältä ja oman tyylisi löytäneeltä naiselta, jatka rohkeasti samaan malliin myös tulevissa työpaikoissasi.

Intoa gradun tekoon, itse yritän väkertää omani pois alta kevään aikana:-)

Malou kirjoitti...

Mielestäni pukeudut sopivasti opettajaksi ja tyylisi on omannäköisesi, olet tehnyt siis erittäin onnistuneita valintoja vaatekaapilla ja kaupoissa. Mielestäni on tärkeää, että opettaja erottuu oppilaista, mutta myös, että opettaja (tai kuka vain) viihtyy vaatteissaan.
Itselläni on nykyisessä työssäni hyvinkin vapaa pukeutuminen. Saamme "no jeans" -varoituksen jos seuraavana päivänä toimistolle on tulossa vieraita, joiden edessä ei voi farkuissa keekoilla.
Ja sen takkimekko-postauksen kommentin ei ollut tarkoitus nolostuttaa, mutta olit ihan oikeassa, asun ei tarvitse olla paljastava ollakseen seksikäs.

Saara kirjoitti...

Oma ajatukseni opettajien pukeutumisesta on juuri se, mitä sanoit. Että saa pukeutua lähes miten haluaa mutta pitäen mielessään sen, että työskentelee lasten/nuorten kanssa ja on siten asiallinen.

Kun olin toimistossa muutaman vuoden töissä, meillä oli mielestäni loistava "pukukoodi": piti olla puku/jakkupuku/vastaava asiallinen ja siisti asu kun oli kokouksia asiakkaiden kanssa tai kun teki muuta edustavaa työtä mutta jos istui koko päivän toimistolla tietokonetäöitä tehden sai olla vaikka missä rennossa asussa :)

Turun Tilda kirjoitti...

Bisquits: Kiitos :)

Ääh, ehkäpä meidän missiomme on levittää hameiden ilosanomaa ;) Aika yllättävää, että näin kävi myös Hollannissa! Oletin, että K-Euroopassa perinteisempää pukeutumistakin sallittaisiin liberaaliuden nimissä ...

anonyymi: Hih, aika hauska kuvaus! Rakastan itsekin Tara Jarmonin vaatteita. Ehkäpä joskus sitten olisi varaa hankkia Tara Jarmonin söpöliini kotelomekko jossakin uskomattomassa värissä :)

Annukka: Tuota erottumisen tärkeyttä monet ulkopuoliset eivät edes kykene ymmärtämään! Itselleni kävi niin, että olin kerran erään lukioryhmän ryhmänohjaaja. Miestä otettiin tietysti luokkakua, jota opiskeljiat esittelivät kotona. Erään kotona oli vasta kolmannella veikkauksella osuttu opettajaan... Itselleni ryhdikäs pukeutuminen oli aivan a ja o, kun jouduin opettamaan syksyllä muutamaa ylisuurata lukioryhmää yhteiskuntatieteellisissä aineissa, joissa omat tietonikin ovat vasta karttumassa...

Miina: Kiitos vastauksesta! Minustakin hame voittaa housut mukavuudessaan satanolla! Todella arvokas pointti nuo merkkikamat. Ehkäpä teinitkin ehdollistuu nykypäivänä niihin kovin, ja tässä kohtaa ope voi näyttää mallia käyttämällä kierrätysvaatetysta :)

Turun Tilda kirjoitti...

Mikri: Kiitos kivasta palautteesta ja valistuksesta! Unohdinkin ihan kokonaan nuo ingenjöörit, mahtavat olla omaa luokkaansa;) Ja totta yritysmaailma on hyvin laaja käsite. Unohdin ihan oman isänikin yrityksen. ei sielläkään puku päällä heiluta ;)

Olga: Tuo työpuku on varmasti helpotus huonoina päivänä, mutta ymmärrän hyvin kaipuusi omien vaatteiden pariin! Ehkäpä sinäkin olet jonakin päivänä hamehelmaisena opettajana (muistelin, että olet puhunut alalle hakeutumisesta) :)

Olen kallistunut ihan samalle kannalle, miksei persoona voisi näkyä pukeutumisessa? Ja hyvä opettaja on todellakin jotain muuta kuin oikeanlainen pukeutuminen kuten esimerkkisi osoitti. Sitten täytää vain olla valmis sietämään paheksunnat ym.

Äläkä innostua mua liikaa, kohta otan hissan opettamisen niin tosissaan, että menen tooga päällä kouluun ;)

Turun Tilda kirjoitti...

Kerttu: voi kiitos palautteesta! Hienoa, että jatkoit myös tuon opettajalle soveliaan puketumisteeman pohdintaa. Tuo mainitsemasi päihde- ym.ongelmaisten näkökulma oli hyvä. Sosiaalinen työ on aina raskasta, ottakaamme ilo irti siis pukeutumisesta :)

Susanna: Kiitos! Mekko on ostettu Lisa Larsson-nimisetä vintage-putiikista Tukholmasta :)

anonyymi: Hih, tuo opettajien vapaamuotoinen pukeutuminen on todellista... välillä siis vähemmän mairittelevaa. Hieno esimerkki hyvin pukeutuvan opettajan vaikutuksesta!

Pupu: siinäpä toinen hamevalistaja ;) Mutta tyylisi on kanssa saanut ihailua joten jatka samaan malliin! Ehkäpä hamebuumi leviää peruskouluunkin :D

Ulla kirjoitti...

Mielenkiintoinen juttu! Minäkin ihailen kovasti sinun tyyliäsi ja se sopii mielestäni mainiosti opettajalle. Olisipa vaan itselläkin ollut yhtä tyylikäs opettaja! Oppilaan näkökulmasta ainakin itselleni se että opettaja ei tunnista toiseen käytä vain samoja vaatteita, kiinnittää kyllä huomion positiivisella tavalla ja saattaa jopa vaikuttaa motivaatioon tuntityöskentelyssä. Vaikka tuntuukin kyllä tosi hassulta sanoa että open vaatteet ja opiskelumotivaatio millään tavalla liittyisi toisiinsa :) Ehkä ajatukseni juontuu joistain kuivakoista uskonnon tunneista, joilla ope aina luennoi samalla monotonisella äänellä, seisten samassa kohtaa luokkaa ja pukeutuen aina samoihin harmaisiin housuihin ja poolopaitaan :)

Turun Tilda kirjoitti...

anonyymi: Kiitos tsempistä mukava anonyymi! Tällaiset palautteet kannustavat "vaihtoehtotyyli"-blogin pitäjää kovasti! Jos jokin aihe muuten kiinnostaa, niin saa vinkkailla! Tätäkin postausta ihan ehdotettiin minulle. Usein olen miettinyt erilaisia postausvaihtoehtoja, mutta sitten kun tulee kunnon potku persuuksille, niin se saa toteutettua :D Tsemppiä myös sinulle gradun kanssa! :)

Malou: Hih, kiitos! Se sinun kommenttisi oli oikeasti tosi hauska, olen vain niin ujonsiveä, että mielikuva sai punan kasvoille ;)

Tuohan on hyvä käytäntö, että varoitetaan ajoissa, ja muuten saa pukeutua miten lystää!

Saara: Sisäistetty normisto on aina paikallaan. Teillä onkin hyvin samantapainen pukukoodi kuin edellisen kommentin Maloun työpaikalla.

Ulla: Kiitos kehuista :)Voi teidän uskonnonpe raukkaa! Pitäisköhän kokeilla yhtenä päivänä tuollaista monotoonista puhetta vai menisköhän se huumorin puolelle ;)

Anonyymi kirjoitti...

Kun itse aloitin opettajan työt (lukiossa), ajattelin itsekin silloin, että minun pitää erottautua oppilaista. Käytin siis hieman "normaalia" tyyliäni konservatiivisempia vaatteita. Sitten oivalsin, että ei se ammattitaito ja auktoriteetti ole todellakaan vaatteista kiinni, eikä minun tarvitse näyttää keski-ikäiseltä ollakseni uskottava (viittaan tällä siis vain itseeni, ettei kukaan ota hernettä nenuun). Pikku hiljaa työpukeutumiseni muuttui enemmän itseni näköiseksi, eli toisaalta klassisia vaatteita, mutta maustan niitä itselleni sopivilla trendeillä. Minihameet ja avonaiset kaulukset ovat ehdoton NOU - en tosin muissakaan yhteyksisä sellaisia juurikaan käytä.
Minusta on oikeastaan ollut jopa huvittavaa, kun minua on joitakin kertoja arveltu oppilaaksi =).
Olen muuten myös miettinyt tuota samaa: voiko opettaja ns. "koreilla" vaatteilla. Varsinkin kun omat oppilaani ovat hyvin tarkkana pukeutumiseni suhteen ja jopa huomauttivat, jos minulla sattui vaikka olemaan uudet kengät jalassa.
Korostan vielä, että viittaan vain ja ainoastaan itseeni ja omiin kokemuksiini =).

Turun Tilda kirjoitti...

anonyymi: No en ainakaan minä vedä hernettä nenuun ;) Olen oikeastaan melko samalla linjalla kanssasi. Minäkään en halua pukeutua tätimäisesti, mutta esim. jakkupuvun takki yhdistettynä farkkuihin eroaa jo jonkin verran perusteinin vaatetuksesta (omassa lukioiässä jakut taisivat olla enemmän muotia myös oppilaiden keskuudessa). Jakku antaa jotenkin ryhdikkäämmän olemuksen. Toisaalta taas se, että voin pukea ylleni hameen, on taas ominta itseäni, jolloin tunnen oloni kodikkaaksi luokan edessä. Lisäksi se, että voin hiukan "hullutella" vanhan ajan mekoilla ym. kertoo oppilaille sen, että aina ei tarvitse mennä massan mukaisesti.

Sen sijaan "logo"/ merkkivaatepukeutuminen ei ole ominta itseäni, enkä siis käytä sellaisia vaatteita töissä. Toivon, että tällä saan viestitettyä arvoistani. Kerran oppilaat ihastelivat erästä villahamettani ja kerooin, että olin käyttänyt sitä jo heiädn ikäisenään (14-vuotiaana). Sitäpä tytöt vallan ihmettelivät. Totesin vain että kivoja vaatteita ei kannata heittää pois;)

Ilona kirjoitti...

Aloin miettiä omaa kouluaikaani: en muista, että olisin kiinnittänyt mitään huomiota siihen miten opettajani olivat pukeutuneet. Toki erään opettajan ikuisista neuleasuista vitsailtiin ja toisen nuoremman naisopettajan minihameita pojat katselivat tirskuen, mutta minulle vaatetus ei ollut ilmeisesti kovin merkittävä juttu.

Mutta jos minulla olisi ollut nuori naisopettaja joka pukeutuisi kuten sinä nyt, olisin luultavasti kiinnittänyt hänen tyyliinsä huomiota myönteisessä mielessä! Minusta opettajat saavat ihan hyvin pukeutua "hienommin" kuin oppilaat, hehän kuitenkin ovat auktoriteettiasemassa ja heistä voisi vaikka ottaa mallia... (tai ehkä nämä ajatukset ovat jostain esihistorialliselta ajalta ;)
)

Milla kirjoitti...

Kiva postaus! Hyvin samoilla linjoilla olen, vaikka oma työyhteisöni onkin perusvirasto, eli hieman erilainen vaatimuksiltaan.

Suotta olet huolissasi, että olisit liian "hieno". Eri asia olisi, jos harrastaisit näkyviä merkkilogoja ym. Mielestäni laadukas pukeutuminen kuuluu opettajan "brändiin" - onhan kyseessä kuitenkin arvostettu ammatti ja ainakin nuoremmille oppilaille hänen tulee olla esikuva ja auktoriteetti. Siksi mielummin liian "hieno" kuin liian rento!

Mun periaate numero 1 on, että vain yksi "rohkea" elementti per asu. Eli jos on korkeat korot, silloin helma on pidempi ja kaula-aukko siveellinen jne. Itse työskentelen miesvaltaisessa instituutiossa, joten liian hempeä ja naisellinen ei voi olla, jos haluaa välttää "tytöttelyä". Musta poolo ja mustat/harmaat suorat housut on varma vaikkakin tylsä valinta ;)

Olen uusi lukija ja selasin blogiasi pitkään, sulla on aivan ihana, oma tyyli (tosin melko erilainen kuin omani) ja erityisen vaikutuksen teki hääpukusi - voi luoja miten tyylikäs! Olen myös suht tuore turkulainen, joten jossain määrin olisin kiinnostunut lukemaan mistä teet hankintojasi Turussa.

Turun Tilda kirjoitti...

Ilona: Suuri osa opettajista pukeutuukin juuri asialliseseti, mutta värittömästi ja sitten on muutama, jotka muistaa jostakin poikkeuksesta - liian lyhyistä hameista tai hirveästi hajuveden käytöstä.

Itse pukeudun omalla tavallani töihin, jotta saisin voimaa, mutta aina voi yrittää viestittää jotakin arvoistaankin, jos tyttöjen kanssa tulee juttua pukeutumisesta. :)

Milla: Tosi hyvä periaate tuo "yhden rohkean elementin"-linjaus! Sopii ihan minkälaiseen pukeutumiseen tahansa!

Tervetuloa lukemaan blogia ja kiitos palautteesta :) Hääpuku oli yksi tekemistäni arvovalinnoista, mutta kyllä esteettisyys oli myös tärkeä tekijä ;) Täytyypä miettiä, mitä vinkkaisin Turusta. Ostan kyllä ihan peruskamaa keskustan ketjuliikkeistä, mutta sitten suosin noita pieniä vintage-second hand-putiikkeja, joista olenkin pienet jutut tenhyt tänne blogiin. Jos vintage kiinnostaa niin kannattaa vierailla Boutique Minnessa tai VintagEija´s-nimisissä liikkeeissä :)

Maija kirjoitti...

Kovin on tutunoloisia ajatuksia. Itse työskentelen yliopistokirjastossa, ja voisin allekirjoittaa kutakuinkin kaikki nuo kohdat. Töissä kuuluu olla siistin ja asiallisen näköinen, paljaan pinnan paljastelu ei sinne kuulu. Lyhyimpiä hameita en siis kehtaa töihin laittaa, en vaikka miten olisi paksut mustat sukkahousut alla. :) Mutta en minäkään tylsästi pukeudu, vaikka asiallisuuteen pyrinkin. Keveyttä, hauskuutta ja tyttömäisyyttä tulee kivasti röyhelöistä, vyötärövöistä ja kirkkaista väreistä.

En ole ajatellut asiaa aiemmin, mutta haen tuolla asiallisella pukeutumisella varmaan myös uskottavuutta. Olen nuori kirjastolaiseksi (koko paikan nuorin) ja vasta urani alussa, joten ulkoisella olemuksella voi ehkä vähän saada sitä arvostusta, joka voisi jäädä nuoruuden ja kokemattomuuden vuoksi saamatta.

Tuota "liian hienosti" pukeutumista tulee myös välillä mietittyä, kun pukeudun selvästi hienommin kuin muut työpaikallani (lukuunottamatta ehkä esimiestä). Välillä tuntuu hölmöltä hiihtää menemään hörsylähelmahameessa ja kauluspaidassa kun muut pyörii selvästi arkisemmissa vaatteissa (ehkä niitten ei tarvi enää todistella mitään ;>). Mutta no, ei ole kukaan vielä sanonut mitään, ja parempi se on kuitenkin liian hienosti pukeutua kuin liian arkisesti/rennosti. Ja jos en voisi töissä käyttää "hienoja" vaatteita, niin sittenhän ne jäisi kokonaan käyttämättä..!

Turun Tilda kirjoitti...

Maija: Hauskaa kuulla kirjastoihmisen ajatuksia pukeutumisesta! sinunkin ammattisi on sellainen, jossa voi vähän leikitellä, tietysti hyvän maun rajoissa. Kyllä pukeutumiseta kannataa ottaa ilo irti ja olla välittämättä siitä, jos muut pukeutuvat villapaidan nuhjuihin (ainakin Turun yliopiston kirjastossa siltä näyttää..). Ja jos omalaisesta puketumiseta saa vielä ammattillista uskottavuutta, niin aina parempi :)