sunnuntai 10. heinäkuuta 2016

Kahdeksan vuotta bloggausta

Tervehdys!

Kahdeksan vuotta sitten kesällä tuijottelin tyhjää word-pohjaa ja mietin, miten ihmeessä se gradun työstäminen aloitetaan. Kun langanpäätä ei useiden päivien (viikkojen) yrityksestä huolimatta meinannut löytyä, huomasin eksyväni yhä useammin tuijottelemaan tyyliblogien sivuja.

Erityisesti olin haksahtanut kaverini vinkkauksesta yhteisen ystävämme Annan Tyylitellen-blogiin. Huomasin saavani siitä paljon enemmän inspiraatiota kuin yhdestäkään muotilehdestä pitkään aikaan. Kirppislöytöjen, vintagen yhdisteleminen tämän päivän tyylihelmiin sujui tältä tuttavaltani kuin vettä vaan. Hauskaa oli erityisesti se, että meiltä löytyi useampia samoja vaatekappaleita, joten sain päivittäin hyviä vinkkejä omaan pukeutumiseeni.

Toki Tyylitellen-blogissa vilahti paljon muutakin: taidetta, sisustusta ja kokkailua samalla persoonallisella otteella. Aloin miettiä, olisiko minullakin kenties jotain annettavaa tällaiselle harrastukselle. En tiennyt kuin kourallisen muita blogeja ja ne kaikki vaikuttivat vähän liian fiksuilta - kirjallisuutta, politiikka tai syvällisiä kertomuksia elämän vastoinkäymisistä. Munaisinko itseni, jos alkaisin tällä tavoin kepeilemään?

Lopulta sain ahaa-elämyksen: voisinhan siinä sivussa kirjoitella kaikkea, mikä sillä hetkellä tuntui olennaiselta. Olin juuri siirtymässä työelämään ja siksi syntyi nuoren opettajattaren varaventtiili; kanava pohtia opetusuran alun kasvua ja samalla piristää kollegoita persoonallisilla työasuilla. Samalla löysin viimein kanavan pöytälaatikkokirjoittamiselle. Olen aina rakastanut kirjoittamista ja suorittanut yliopistossakin luovan kirjoittamisen opinnot, mutta romaania en koskaan saanut alulle saati sitten buustia/onnenpotkua toimittajan töiden pariin. Bloggaus onkin mahdollistanut oman äänen kuuluville saamisen vallan mainiosti :)

Hyvin nopeasti huomasin, että blogiani seurasi yli sata opetusalalla työskentelevää ja keskustelu oli paikoin hyvinkin kiivasta tuolla kommenttiboksissa! Sainpa jopa eräältä pienkustantamolta tarjouksen kirjoittaa kirjan omista pohdinnoistani! Selvästi moni kaipasi vertaistukea, mutta itse koin hieman haastavaksi pitää keskustelun yleisellä tasolla, kun omat haasteet saattoivat olla jotakin ihan muuta. Anonyymiteetin varjelukin vei voimia ja vähitellen alkoi tuntua siltä, ettei tarvetta syvemmälle pohdiskelulle enää samaan malliin ollut: ammatillista kasvua oli tapahtunut ja toisaalta nuoren kirkasotsaisen broilerin idealismikin oli vaihtunut tyytyväiseen realismiin. Aika ajoin toki jokin koulumaailmaa sivuava teema saa minut yhä tarttumaan sapeliini kynään, mutta en taida olla enää se ihan nuori opettajatar - avioliiton satamaankin olen päässyt purjehtimaan (viittaus Hilja Valtosen romaanin sisältöön) :D

En tiedä, kuinka paljon blogeista on tehty opinnäytetöitä (muuten kuin niiden kaupallistumisesta), mutta tälla tavoin retrospektiivisesti on mielenkiintoista analysoida ainakin oman blogin diskursseja (tai ainakin sisällönanalyysimaisesti teemoja). Olen kirjoittanut lähes vuosikymmenen lifestyleblogia, johon on syntynyt ajansaatossa monenlaisia punaisia lankoja; ydinteemoja. En tiedä, mitä niistä juuri sinä seuraat ja juuri se, että blogini on tällainen sillisalaatti on aiheuttanut itsellenikin hieman haasteitakin ajoittain. Jos alan miettiä, miten miellyttäisin lukijoitani, ahdistun liikaa. Siksi olen ajattelut kirjoittavani erityisesti itselleni. Pidän kirjoitustaitoa yllä ja haastan itseni perustelemaan valittuja teemoja; mitä ne nyt sitten ovatkin.

Erotan tämän blogin erääksi keskeisiksi teemaksi (joista osa voi olla pidemmänkin aikaa piilevänä), juuri tuon mainitsemani ammatillisen kasvun, joka on vienyt minut arasta sijaisuuksia tekevästä opettajan alusta gradunsa työn ohessa valmiiksi saaneeseen maisteriuteen sekä kakkkosammatin pariin opokoulutukseen. Näitä teemoja seurailevia tuskin on mukana enää kauheasti, sillä olen tehnyt aika ajoin selväksi, etteivät nuo teemat ole viime vuosina olleet niin keskeisiä elämässäni. En tarkoita tällä sitä, etteivät ehkä enää koskaan, mutta ahkeruudessani ja sinnikkyydessäni koin joissain vaiheessa totaalisen loppuun palamisen, jota ensimmäisen lapsen menetys vielä korosti.

Toinen keskeinen teema tässä blogissa on ollut kehittyminen kuluttajana. Olen toivoton esteetikko, rakastan kaikkea vanhaa ja kaunista niin vaatteissa kuin sisustuksessa, mutta olen opetellut tietoisesti myös luopumaan. Konmaristi en ole, mutta yritän jo etukäteen miettiä, että hankkimillani tavaroilla on tulevaisuus myös jälkeeni.

Vuosien myötä kolmanneksi punaiseksi langaksi on muodostunut kasvaminen äidiksi ja vanhemmaksi. Tuo tie ei ole ollut itsestään selvyys; se on myös ehkä se sanoma, jota haluan kertoa julkisesti. Monista asioista vaietaan, ne ovat tabuja aiheuttaen turhaa surua ja kärsimystä niistä kärsiville. Jos joku on saanut yhtään eväitä kohdata lähipiirissään vastaavia kokeneita, olen onnistunut tavoitteessani.

Olen siis blogannut kahdeksan vuotta. Hyvin todennäköisesti yhdeksää vuotta ei tule täyteen. Haluaisin kyllä, mutta minun on käytettävä voimavarani enemmin perheeni hyväksi. Tämä ei ole vielä blogin viimeinen postaus, mutta mikään ei ole ikuista. Moni kanssabloggaajakollega on lopettanut. Olen tuntenut suurta harmitusta lempiblogieni kadotessa - mainittakoon esimerkkeinä Tyylitellen, Buttermilk Bisquits ja nyt viimeisimpänä Alma, mutta ymmärrän täysin heidän päätöksensä. Viimeksi mainittu bloggaaja toi hienosti päätöskirjoituksessaan esille sen, että bloggaus on vallan mainio harrastus, mutta hyvin paljon aikaa vievä. Samoihin aikoihin kanssani aloittaneista blogeista ovat silmämääräisesti jatkaneet ne, jotka saavat siitä hyvää talpoudellista korvausta.

Ihmisen on pakko valita, mihin resurssinsa laittaa. Niin kauan kuin on lapseton tai vaihtoehtoisesti ne ovat jo lentämässä pesästä, tällainen pohdintaa, kuvankäsittelyä ja tekstin hiomista vaativa harrastus on jees. Jos siinä haluaa vielä menestyä, se vaatii runsaasti vastavuoroista toimintaa somessa: vastailua lukijoiden kommentteihin ja myös vierailua ja aktiivista kommentointia toisissa blogeissa. Olen itse valinnut ehkä hieman tylyltä tuntuvan vaihtoehdon ja lähinnä kirjoitellut omaan blogiini. Aika ei vain riitä kaikkeen. Pyydänkin teiltä ahkerasti tässä blogissa käyviltä bloggajilta anteeksi tätä kauan jatkunutta nihkeilyä. Vika ei ole teidän blogeissannne vaan tämän harrastuksen aikaavievyydessä!


Haluan olla teille rehellinen. En osaa tällä hetkellä sanoa, kauanko vielä bloggaan: ehkä jaksan töiden alkuun elokuussa tai sitten vauvan syntymään lokakuussa. Voi olla, että vauva-arki on sen verran helppoa, että ehdin silloin tällöin bloggailla siinä samalla. En tiedä vielä, kuinka kauan aion olla kotona toisen lapsen synnyttyä. Siihen vaikuttaa tietysti taloudellinen tilanne. Ehkä, jos keksin jonkin sivuansion, saatan pystyä olemaan lasteni kanssa kotona. Eräs vaihtoehto on tietysti yrittää kaupallistaa blogia, mutta se ei taida olla lukijoitteni mieleen. Laitan mietintämyssyn päähän ja jatkan pohdintaa.

Mutta jos sinulla on mitään tunnesiteitä tätä blogia kohtaan, niin avaapa sanainen arkkusi. Voihan olla, että tämä blogi on tehtävänsä jo täyttänyt ja korvaavia vaihtoehtoja on jo löytynyt teillekin.

Mikä on se punainen lanka tahi syysi seurata juuri tätä blogia?

23 kommenttia:

Nimetön kirjoitti...

kyllä blogimaailmasta löytyy monia pikkulastenkin ahkeria äitejä/isiä jotka ehtivät aktiivisesti blogata, joten kyse on varmaan eemmänkin siitä mikä oikeasti innostaa ja kiinnostaa. jos kipinä blogin pidosta on kadonnut, niin parempi ehkä panna pillit pussiin, kovasti olen kyllä varsinkin vintagepostauksistasi ja ammattiisi liittyvistä pitänyt.

Turun Tilda kirjoitti...

Anonyymi: Kiitos kommentista. Varmasti löytyy innokkaasti bloggaavia vanhempia, mutta epäilen josko kuitenkaan lähemmäs kymmentä vuotta sitä yhtäsoittoisesti harrastaneita. Varmasti kohdallani on turnausväsymystä vaikka edelleen bloggaus kyllä kiinnostaa. Otaksun vain että kohdallani on aika mahdotonta hoitaa lukion opettajan velvollisuudet, hoitaa perhejutut ja siihen päälle bloggailla sitten joskus kun palaan pysyvästi työelämään. Sitä ennen se varmaan vielä onnistuisi jos ei mitään poikkeuksellisen rankkaa vauva-arkea osu kohdille 😊

Nimetön kirjoitti...

Olen lukenut blogiasi pitkään. Se on ollut kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen matka. Olen ikäänkuin tutustunut uuteen ihmiseen, jota en kuitenkaan tunne. On ihanaa, kun olet oma aito itsesi. Sen vuoksi uskon blogitaipaleesi olleen näin pitkän. Kukaan ei jaksa vetää roolia vuodikausia. Ymmärrän silti kovin hyvin ajatuksesi lopettamisesta. Niinhän Se on tässä maailmassa, että aika aikansa kutakin (sanoi pässi, kun päätä leikattiin!) Kunnioitan vilpittömästi päätöstäsi, oli Se mikä hyvänsä. Joskus voi jonkun blogin rivien välistä lukea, kuinka äiti bloggaa esim. Imettäessään tai samalla toisella kädellä lapsen kanssa leikkiessä. Kyllä lapsen kanssa oleminen voittaa böoghaamisen mennen tullen. Riippuu tietysti aina siitä minkälainen lapsi on, nukkuuko hyvin vai ei ollenkaan esimerkiksi. Hyvää jatkoa sinulle. Ja muista, että aina voi pitää ns. Luovan tauon ja jatkaa taas joskus. Kiitos tästä mielenkiintoisesta, hyvää kieltä käyttäneestä kirjoitustyylistäsi.

Nimetön kirjoitti...

Hei Tilda! Itse en pistäisi pahakseni vaikka blogisi vähän "ammattimaistuisi" eli saisit korvausta tehdystä työstä :). Blogisi on minulle tyyliblogi ja perheblogi. Opepohdinnat ei sinänsä minua kiinnosta, kulttuuri- ja matkailuaiheet kyllä :)

Tuire kirjoitti...

Moikka Tilda! Olen tykännyt vintage asuistasi ja kaiken maailman pohdinnoista. :) Itsekin välillä pyörittelen samoja ajatuksia. Olisi kuitenkin kiva lukea postauksiasi vaikka harvemminkin. Iloisia kesäpäiviä sinne!

Nimetön kirjoitti...

Minä olen roikkunut matkassa pitkään. En ehkä ihan alusta mutta likimain kuitenkin. (Kommentit taitaa silti olla laskettavissa yhden käden sormilla.) Turussa asuneen vastavalmistuneen open oli helppo samaistua teksteihisi! No, enää en asu Turussa, ammatillinen perusta alkaa olla aika vankka ja oma tyylinikin on muuttunut eri suuntaan kuin sinun. Minusta on silti inspiroivaa seurata erilaisiakin pukeutujia! Lisäksi meillä on suunnilleen samanikäinen lapsi, ystäväni taival äidiksi on ollut kivikkoinen ja kirja- sekä kulttuuriaiheet kiinnostavat. Itsekin palaan töihin syksyllä... Perheblogi lifestyle-ja opetwistillä ehkä? :)
En panisi lainkaan pahitteeksi sitä että saisit blogisi tekemisestä korvausta - minusta sinulla on samankaltaisua aineksia blogissasi kuin esim. Nelliinalla Kodin kuvalehden alla omassaan.
Itsekkäistä lähtökohdista toivon että haluaisit ja pystyisit jatkamaan mahdollisimman pitkään, mutta ennen kaikkea kiitos ja kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi :)

Nimetön kirjoitti...

Jos lopetat blogin pitämisen, voitko avata instagram-tilin? Olisi niin kiva seurata sinun ja lasten kuulumisia jatkossakin. :)

Blogisi on yksi suosikeistani. Kiitos, että olet jaksanut päivittää sitä näin pitkään.

Celia C/ good to be home kirjoitti...

Olet ensimmäisiä Åblogeja, joihin olen tutustunut ja tykästynyt. Tosin olen vasta tänä vuonna tullut blogimaailmaan lukemaan, kun itse aloitin kirjoittamaan blogia. Tykkään aitoudestasi ja varmaankin myös ammatillinen yhteys on saanut minut seuraamaan blogiasi säännöllisesti.
Mielelläni lukisin juttujasi edelleenkin, mutta toisaalta perhe on tärkein ja se täytyy näkyä myös ajankäytössä. Tiedän myös, miten paljon työ vaatii, varsinkin kun opetettava aine on alati muuttuvaa ja päivitystä vaativaa. Olisiko aikaa vaikkapa kuukauden pikakelaukselle?
Kuuntele sydäntäsi - kaikkea hyvää toivottaen, C

Nimetön kirjoitti...

Voi, onpa harmi! Itsekin opeuran alkuvaiheessa ja pienten lasten vanhempana on ollut mielenkiintoista lukea blogikirjoituksiasi. Moni ihana "oikea ja aito" blogi on lopettanut lyhyen ajan sisällä ja tunnen itse jääneeni vähän tyhjän päälle, kun tarjonta on hyvin pinnallista ja kaupallista. Ihanaa olisi, että vielä joskus löydät aikaa ja intoa naputella monipuolisia kirjoituksiasi meille uskollisille lukijoille :) Kiitos todella rikkaasta blogista sinulle <3
-Janika

Turun Tilda kirjoitti...

anonyymi2: Kiitos todella kauniista sanoista! Ilahduttaa erityisesti kuulla, että kirjoitettu kieleni on ollut kohtuullista, vaikkakin itsestä tuntuu siltä, että tässä lapsivuosina tulee kiireessä kirjoiteltua sitä sun tätä ja korjailen sitten virheitä parin päivän viiveellä :)

Ihanaa kuulla myös aitoudesta. Varmaan kukaan ei pysty olemaan täysin aito (ainakin jos lähipiiriltä kysytään, mutta en kyllä osaa omasta mielestänikään mitään roolia pahemmin esittää.

Katsotaan, miten käy. Ehkä blogi saa vuoden mittaisen lisäajan, jos vauvavaihe ei osoittaudu katastrofaaliseksi. Voinhan toki postailla muutaman kerran kuussa, vaikkakin itsestä se tuntuu sellaiselta vaihtoehdolta, ettei arjesta osaa sanoa mitään (tarkoitan, että silloin yrittää hakea jotain huippuhtkiä ja kohokohtia ja totuus on se, että tavalllista areka todennäköisimmin kuitenkin elellään). Tavallan se, että kirjoitushanan saa auki vaatii omalla kohdallani vähän säännöllisempää päivittämistä.

anonyymi3: Kiitos kommentista! Kiva kuulla lukijalta tällainenkin näkökohta. Voi toki olla, että ortodoksisimmat kaupallisuuden vastustajat putosivat kyydistä jo silloin, kun näytin pärstäni ;)

Tuire: Kiitos kommentista1 Sinun blogistasi on puolestaan ihana käydä kurkistamassa huikeita tunnelmakuvia! Ehkäpä olisi mahdollista vain harventaa väliä. Ja tietysti jos tyyli kiinnostaa osaa lukijoista edelleenkin, niin voisihan harkita kommenttiboksissa mainittua instagrammiakin :)

anonyymi ope: Kiitos, kun jaoit oman taipaleesi tämän blogin seuraajana! Onpa hienoa kuulla, että olet mahdollisesti saanut tukea auttaa ystävääsi kirjoitusteni pohjalta. Kaupallistuminenkin vaatii tietysti oman panostuksesnsa ja markkinointinsa. En ole ihan varma, löytyisikö minulta paukkuja yrittää tyrkyttää blogiani mihinkään. En kaipaile lisää kräässää vaan nimenomaan ehkä sitä, että enemmän vaivannäköä ja aikaa vievistä kirjoituksista saisi ihan rahaa (vähän niin kuin toimittajat). Voisinhan nyt ainakin vielä viedä blogini facebookiin. Sitä kautta voisi löytää uusia kontakteja :)

anonyymi5: Voi kiitos palautteesta! Tuo Instagram on oikein hyvä idea. Kuvan ottaminen ilman vuodatuksia on puolet nopeampaa vähintään ja asukuvat voisi keskittää sinne :)

Celia: Voi kiitos myötäelosta! Opettajan on helppo bloggailla kesällä, mutta koeviikot ja yo-rumbat. Kääk, miten sitä on joskus jaksanutkaan... Toivon todella, että voisin jatkaa. Oma taipaleenikaan Åblogeissa ei ole olltu vielä kovin pitkä, joten olisi kiva tutustua teihin muihin bloggaajiinkin paremmin livenä :)

Janika: Lämmin kiitos sanoistasi. Voi kun saisikin edes pienen elannon tällä, niin ainakin hoitovapaalla jatkaisin mieli hyvin. Katsotaan urkeneeko ura edelleen :) Muussa tapauksessa voisihan sitä kirjoitella vaikka kerran kuussa, vaikkei se tunnu taas ehkä omimmalta vaihtoehdolta. Hyvää kesää ja ammatillista kasvua sinulle!

Nimetön kirjoitti...

Voi kun et hylkäisi meitä uskollisia lukijoitasi!
Olen jo pitkään nauttinut teksteistäsi ja kuvistasi!
Kirjoitat todella kiinnostavasti ja mieleenkäyvästi
- jos vaikka jatkaisit harvemmalla tahdilla!
Ellet, kiitän kuluneista vuosista! On ollut ilo seurata!

Nimetön kirjoitti...

Hei Tilda! Ei ole pelkästään yhtä punaista lankaa blogissasi. Niitä on monta! On ollut mukavaa seurata elämääsi. Olen ollut suht hiljainen seuraaja. Muutamaan otteeseen olen kommentoinut anonyymisti ja sähköpostilla nimen kanssa. Komppaan anonyymi5:sta ja pyydän harkitsemaan Instagram -tilin avaamista. Olen seurannut Alman ja Kaitaliinan blogeja ja on ollut niin mukava seurata heitä instagramissa. Kuvista ja pienestä kuvatekstistä saa yllättävän paljon tietoa siitä, mitä heidän elämäänsä kuuluu ja tilin päivittäminen ei viene niin paljoa aikaakaan. Meistä lukijoistakaan ei varmaan tuntuisi niin tyhjältä, jos saisi kuulla sinusta jonkun kanavan kautta. Kaikkea hyvää sinulle Tilda nyt ja tulevaan mitä ikinä sitten päätätkin tehdä! On ollut ilo saada lukea blogiasi.

Nimetön kirjoitti...

Juu, se on Turku. Entinen kotikaupunkini. 🏡 🌆

mkl kirjoitti...

Kiitos kysymästä, yritänpä minäkin kerrankin avata sanaisen arkkuni.

Alunperin aloin seurata blogia, koska oli virkistävää lukea samassa kaupungissa asuvan, akateemisen opiskelijan ajatuksella kirjoitettuja tekstejä (tuolloin tuntui löytyvän vain helsinkiläisä pintamuotiblogeja). Olemme täsmälleen samanikäisiä, joten sekin oli hauska sattuma. Opintoala, ensiaskeleet työelämässä ja gradutuskakin osuivat suunnilleen samoihin aikoihin, joten blogistasi sai vertaistukea. Blogia on ollut kiva seurata, koska postaukset ovat hyvin kirjoitettuja, ajateltuja ja kuitenkin hyvin monipuolisia - olen tykännyt niin tyyli-, sisustus-, historia-, kulttuuri- kuin ope-elämää käsittelevistä aiheista.

Lapsiin ja perhe-elämään tai sisustukseen liittyvät aiheet eivät ole omassa elämässäni tällä hetkellä ajankohtaisia, joten viime aikoina en ehkä ole saanut blogistasi yhtä paljon irti kuin joskus aikaisemmin, mutta kirjoitat niin hyvin ja olet kaikkien näiden vuosien myötä tullut jollain tapaa läheiseksi (sillä tavalla kuin tuntematon bloggaaja nyt voi tulla läheiseksi, eli älä pelästy :D), joten mielelläni luen blogiasi edelleen. Kovasti siis toivon että jatkat, mutta ymmärrän myös täysin jos se on mahdotonta! Kuten joku aiempi kommentoija jo toivoi, instagramin päivittäminen voisi olla hyvä tapa jatkaa bloggaamista pienimuotoisemmin. Eli nopeammat postaukset (päivän asut, menovinkit yms.) sinne ja pidemmät, pohdiskelevammat tekstit bloggeriin silloin kun niihin on aikaa ja kiinnostusta, ilman paineita säännöllisyydestä.

Ymmärrän että kahden taaperon kanssa aika on kortilla ja se on hyväksyttävä, mutta toivottavasti lapsiperhearjessa ehdit myös rentoutua ja toteuttaa itseäsi, olkoon se tapa sitten kirjoittaminen tai mikä muu tahansa.

(Lopuksi tuli mieleen vielä niinkin huima idea, että jos blogin kaupallistaminen on hankalaa tai vaatisi esim. yhteistyöpostauksia, joihin et ole valmis, miten olisi lisätienestin hankkiminen ihan perinteisten sanomalehtitekstien kautta? Uskoisin että Varsinais-Suomessa olisi useampikin paikallislehti, joka mielellään ottaisi sinut kolumnistikseen tai freelancer-kirjoittajakseen käsittelemään esim. historiallisia tai ajakohtaisia yhteiskunnallisia aiheita. Eipä niistä varmaan hurjasti makseta, mutta jotain kuitenkin...)

Lotta kirjoitti...

Minä luen blogiasi, koska se on ainutlaatuisen persoonallinen ja, tahtoisin sanoa, kaunis sanan monissa merkityksissä.

Joka tapauksessa olen sitä mieltä, ettei blogia missään nimessä pidä jatkaa mikäli tämä tapahtuu oman jaksamisesi kustannuksella. Mielelläni pysyisin lukijanasi, mutta toivotan sinulle sydämestäni kaikkea hyvää myös siinä tapauksessa, että päätät lopettaa kirjoittamisen!

Nimetön kirjoitti...

Minä tykkään kaikista postauksistasi, vain yhtä punaista lankaa on vaikea sanoa. Alunperin löysin blogisi sisustuspostauksiesi kautta, mutta ehkä jos joku teema pitää mainita, joka on ylitse muiden, se on eettinen kuluttaminen. Nautin kyllä paljon myös arkesi seuraamisesta, opettajuudesta/opoilusta, sisustamisesta ja pohdintapostauksista. Toivoisin minäkin, että et lopettaisi bloggaamista, vaan kirjoittelisit sitten vain harvemmin. :) Kommentoin minäkin erittäin harvoin, mutta seuraan blogiasi erittäin aktiivisesti.

t. Katja

Nimetön kirjoitti...

Olen lukenut blogiasi jo kauan, kauan ja aina pitänyt sinun tyylistäsi kirjoittaa elämästä, kodista, perheestä, suruista ja iloista, työstä, yhteiskunnasta ja vintagesta. Itse olen havainnut että moni hyvä bloggari kuten sinäkin kerroit on viime aikoina lopettanut tai ainakin blogi on mennyt tauolle - kertoohan se jotain tästä koko tämänhetkisestä kiireisestä elämästä - tosin voi olla että kaupallisuus on on ollut monelle hyvä tai huono asia kun vaatimustaso kasvaa -tiedä häntä, mutta tarvitseeko kaiken olla niin tehokasta, muodikasta, sisustuksellista ja kulutusta - voiko enää blogia pitää ilman näitä vaikka samalla toisaalta kierrätys elää kukoistustaan. Moni lukija varmaan luulee blogin pitämistä aivan toisenlaista kuin itse todellisuus on. Olen myös arvostanut kun alkusi valitsit linjan ettet paljastanut kasvojasi kuvissasi - tämän ymmärrän paremmin kuin hyvin. Tärkeää on ollut myös että et ole vain markkinoinut tuotteita/ yrityksiä vaan olet aivan itse valikoinut asiat mitkä blogissasi esille olet tuonut. Päädyt nyt kumpaan ratkaisuun tahansa on se sinun oikea päätös ja lukijat tyytyvät siihen -voihan jokainen itse kokeilla omia siipiään blgin pitämisessä - kunhan ensin saavuttaa sen lukijakunnan itselleen. Kiitos ihanista postauksista ja lukuhetkistä ja ihanaa aurinkoista kesää ja tulevaa syksyä sinulle työhön paaluun merkeissä ja unohtamatta sitä tärkeintä - perhettäsi, terkuin HeidiS

Kutri kirjoitti...

Voi Tilda, olisi TOSI harmi, jos lopettaisit bloggailun kokonaan, mutta tiedän kyllä kokemuksesta, että arki kahden lapsen kanssa on jokseenkin kaiken ajan vievää. Mä ihastuin alun perin tildamaisiin mekkoihisi ja kivaan vintagetyyliisi, mutta oli myös tosi mukavaa lukea ajatuksiasi koulusta ja opettamisesta. Sitten olinkin jo uponnut tänne silleen, että luen ihan kaikkea mielellään, ja oli enemmän kuin riipaisevaa seurata matkaasi äidiksi. <3
Meikä kun ei ole mikään huippubloggaaja ja otan tämän todellakin vain harrastuksena, jossa itse päätän kaikesta, niin tämä ei silleen vie multa aikaa. Toista olisi, jos kuuluisin johonkin blogiyhteisöön tai kävisin bloggaajien tapaamisissa tms. Nyt tekstit syntyvät itsestään ja kuvia räpsin mistä mielin.
Toivottavasti pidät blogisi täällä vielä jatkossakin sillä mielellä, että silloin kun mieli tekee, voit tulla kirjoittelemaan jostain haluamastasi aiheesta, ilman paineita kuvista tai tekstin pituudesta tai päivitystahdista.

Nimetön kirjoitti...

Hei Tilda! Olen seurannut blogiasi vaihtelevasti melkeinpä koko bloggausaikasi. Aloittaessasi blogiasi olin juuri muuttanut Turkuun opiskelujen vuoksi. Blogisi kautta ihastuin tyyliisi pukeutujana, joka sopi myös minun ajatuksiini vaatteista. Olenkin erityisesti seurannut blogisi estetiikka aiheisi tarinoita ja tarkastanut useasti mainitsemasi second hand shopit ja kirpparit. Mielestäni sinun ihana ja aito tyylisi kaikessa, mitä kuvaat blogissasi on myös piristänyt ja neuvonut jollain asteella omaa taivaltani Turussa. Kiitos näistä vuosista. Toivon todella, että esim. vaate ja tyyli aiheiset juttusi voisivat jatkaa elämää joko täällä blogissa tai sitten Instagramissa, kuten joku jo ehdottikin.

Mielestäni sinun aito ja realistinen kuvaus elämässäsi tapahtuneista murheista ja onnen hetkistä on ollut koskettavaa seurata. Haluan toivottaa sinulle onnellista ja rauhallista jatkoa elämääsi.

terveisin,
Tuulikki

Lady of The Mess kirjoitti...

Olet yksi niistä blogeista, jota aloin seuraamaan kolmisen vuotta sitten omaa blogiani pohtiessani. Aluksi ihastuin vaatepostauksiisi, sitten blogien takaa löytyi ihminen, johon ihastuin.
Ja tämän ihmisen ja hänen perheensä - ja kuluttajatietoisen vaatekaappinsa - elämää toivoisin voivani jatkossakin seurailla.
Älä lopeta blogiasi - tee kuten minä: ole tietoisesti hidas bloggaaja (olen siitä postannutkin ja linkki siihen postaukseen löytyy blogini sivubannerista) - ei ole paineita eikä vaateita, mutta silloin kun on aikaa ja itseä huvittaa, kirjoittelen mitä kirjoittelen;)
Ihania kesäpäiviä sinulle!

Metsäntyttö kirjoitti...

Aluksi päädyin blogiasi katselemaan vintagevaatteiden vuoksi varmaankin. Ja vaatejutut ne edelleenkin kiinostaa. Meillä on pikkulapsivaihe jo ohi, nuorinkin jo menee kolmannelle luokalle. Kyllä kuitenkin soisin, että bloginpitosi jatkuisi, sillä siitä varmasti on iloa monelle, ja varsinkin jos on itselläkin pieniä lapsia.

Turun Tilda kirjoitti...

anonyymi6: Kiitos kauniista sanoista. Katsotaan, miten käy. Kuukauden työpätkä ennen äitiyslomaa on hyvä testi sen suhteen, miten jaksaisin työn ohessa bloggailla.

anonyymi7: Kiitos kommentista! Harkitsen vakavasti tuota instaa :)

Mkl: Kiitos kommentistasi sekä yhteisen historiamme kuvauksesta! On aina tosi mielenkiintoista kuulla, mikä on ollut se tarttumapinta, joka on pitänyt lukijan kiinnostuneena postauksista. Nuo ideat artikkeleista lehtiin kuulostavat ihan hyvältä vaihtoehdolta.Jostain pitäisi nyt vaan löytää muutama ylimääräinen paukku, jotta saisi muutettua blogin vähän helpommin lähestyttävään muotoon tahi markkinoitua itseään. Sehän pitäisi joka tapauksessa ensi tehdä. No, toivottavasti ensi talvena löytyy paukkuja :)

Lotta: <3 Lämmin kiitos sanoistasi!

Katja: Kiitos kommentista! Ehkäpä täytyy asennoitua bloggailuun vain uudella tavalla. Hitaammin ei ole huonommin :)

Heidi S: Kiitos, Heidi! Arvostan jättämääsi kommenttia tosi paljon! Olen kieltäytynyt taas lähiaikoina muutamasta kaupallisesta yhteistyöstä, joista voisi varmasti saada muutaman pennosen. Koen kuitenkin, että miksi ihmeessä markkinoisin rättejä lukijoilleni, jos itse kirjoitan ihan muuta. Toki materiastahän tämänkin blogin postaukset osittain syntyvät ja ilman sitä ei voi elää - vaikeaa tasapainottelua. Jos olisin rikas asuntolainaton downshiftaaja, voisin jatkaa entiseen malliin ikuisuuksiin. Nyt on sitten kuitenkin se tilanne, että jostain on saatava vuoden sisällä rahaa - menen siis joko takaisin töihin tai kehitän lastenhoidon ohella jotakin pientä bisnestä. Voinhan aloittaa nollasta (mitä sitten osaisinkaan), tai sitten hyödyntää olemassa olevaa osaamistani jollain tavoin. toivoin mukaan kuitenkin omilla ehdoillani :)

Kutri: Kiitos, Kutri! Sinä voisitkin siis toimia esikuvanani rauhallisemman postailutahdin suhteen :)

Tuulikki: Kiitos kovasti kommentistasi!Onpa ihana kuulla, että olen voinut osaltani kotouttaa sinut turkulaiseksi. Kaikkea hyvää tulevaan sinulle <3

Lady: Kiitos komemntista! Arvostan kovasti valitsemaasi tietä. Ehkä on vain sitten pakko opetella pois liiallisesta kriittisyydestä ja lakata kuvittelemasta, mikä on "oikea tapa" blogata! Ihania kesäpäiviä loppulomaasi!

Metsäntyttö: Kiitos komemntistasi! Vintageaiheinen insta-tili on suunnitteilla :)



Nimetön kirjoitti...

Olen myös niitä vanhoja lukijoita, en kyllä muista miten löysin blogiisi. Silloin kahdeksan vuotta sitten ei ihan hirveästi tällaisia ollutkaan, ainakaan siinä määrin mitä nykyään. Olen tykännyt todella paljon huolellisesta kirjoittamisesta, olet siinä taitava ja kirjoitat kauniisti. Juuri tämäkin blogikirjoitus on kuin hyvää romaania lukisi. Liian vähän tällaista hyvää, soljuvaa ja silti hyvää äidinkieltä blogeissa näkee! Ja joo, en ole edes mikään äidinkielenope, ihan muussa ammatissa, mutta nautin lukemisesta :)

Minua ei haittaisi blogin kaupallistuminen, vaikka onhan se nähty, mitä se joillekin blogeille tekee. Omasta mielestäni vie laatua alaspäin, kun vaatimuksena on tietty julkaisutahti ja siten se kirjoittajan omin luovuus jotenkin häviää.

Itselläni on useampi pieni lapsi suht pienellä ikäerolla, ja kyllähän se aika kortilla on. Joten liian tarkkoja suunnitelmia ei kannata tehdä, kun taloon tulee lisää lapsia, mutta äidille itselleen on kai tärkeää sekin, että on näitä henkireikiä olemassa, joihin pujahtaa, kun hetki sallii. Hyvää odotusta sinulle!