Vauva unipesästä pinnikseen, apina pinniksestä vapauteen

Blogiyhteistyö Unipesäkaupan kanssa

Moikka!

Kahden ja puolen vuoden äitiyskokemuksella totean, että on totisesti hyvä, ettei aina tiedä etukäteen kaikista vanhemmuuden vastaan tulevista haasteista. On paljon parempi, että näitä pähkinöitä tipahtelee vähittäisesti purtavaksi :)

Lasten nukkumiseen liittyvät pulmat ovat hyviä esimerkkejä haasteista. Ensin on niitä vastasyntyneen uni-valverytmiin ja rintaruokintaan liittyviä kommervenkkejä, sitten totuttelua pois yösyötöistä ja unikoulua. Jossain vaiheessa siirrytään omaan sänkyyn - joko pinnikseen tai isomman lapsen sänkyyn.

 

Tuntuu, että meidän vauva- ja taaperotaloudessa on ollut jokin unielämän totutteluvaihe koko ajan päällä. Olen kiitollinen kuitenkin siitä, että nuo vaiheet ovat olleen perättäisiä, eivätkä pamahtaneet kaikki yhtaikaa päälle. Näinkin olisi voinut käydä.

Kuten aiemmin kerroin, Kaisla-vauvamme alkuaikojen nukkumisratkaisut järjestyivät hienosti turkulaisen Unipesäkaupan kanssa tehdyn yhteistyön myötä. Nyt on yhteenvedon aika, oliko ratkaisu toimiva.

Alvari nukkui aikoinaan vastasyntyneestä asti omassa pinniksessään, ensin äitiyslaatikossa ja myöhemmin ilman. Emme halunneet vapauttaa apina-poikaamme vielä Kaislan syntymän aikoihin luontoon, vaan pitää pinniksen hänellä. Toisaalta emme halunneet toista pinnasänkyä kotimme täytteeksi. Tässä tilanteessa vanhempien sänkyyn sijoitettava unipesä tuntui hyvältä ratkaisulta, ja sitä se on ollutkin!

Kaisla on alusta asti viihtynyt hyvin Unipesäkaupan pesässä. Sen pehmeät laidat ovat luoneet ilmeisesti mukavanahtaan (kohdunomaisen) olotilan. Nostan vauvan aina öisin ruokailemaan viereeni, mutta sen jälkeen tyttö palaa pesäänsä. 

Itse äitinä olen myöskin pitänyt unipesästä! On turvallinen olo, kun vauva nukkuu vieressä, mutta ilman pelkoa siitä, että litistäisin hänet. Näen kuitenkin vauvan kasvot eikä minun tarvitse nousta kurkkaamaan laidan yli kuten äitiyspakkauksen kohdalla oli.

Unipesä on helppohoitoinen. Pelkäsin aluksi sen likaantuvan helposti, mutta olemme pärjäilleet hyvin muovitetuilla froteilla ja pyyhkeillä, joita olen pitänyt pehmukkeina pesänpohjalla. Muutaman kerran puklu tai kakka on sotkenut pesää, mutta sappisaippua ja 60 asteen pesuohjelma ovat pitäneet sen siistinä. Pesä on myös pysynyt pesukerroista huolimatta hyvin kuosissaan.

Kyllä unipesä vetää kaksikin naperoa, jos sopu sijaa antaa ;)

Olemme käyttäneet unipesää pääasiassa yöunilla, mutta ensimmäisinä viikkoina Kaisla lökötteli pesässä myös olohuoneessa. Emme nimittäin halunneet ottaa vauvan leikkimattoa samantien käyttöön, jotta isoveli oppisi ensin uuden tulokkaan reviirin rajat. Nyt taannoiselle mummolavisiitille unipesä otettiin myös mukaan ja se osoittautui AIVAN loistavaksi vauvan matkasängyksi! Eli jos perhe matkustelee vauvan ensikuukausina runsaasti, niin suosittelen unipesää mukaan otettavaksi!

Kaisla on nyt reilut nelikuinen ja pikkuhiljaa koittanee hetki, että tyttö luopuu rakkaasta pesästään (Kaisla on ehkä hieman keskivertoa  pidempi; unipesä menee joillakin vauvoilla n. 6 kk:n asti). Äiti ei haluaisi tätä kylläkään ihan vielä... Koska on hyvin todennäköistä, ettei meidän perheeseen pikkuisia enää tule, haluaisin kovasti pitää pikkuiseni vielä hetken vieressäni. Olemme itse asiassa nukkuneet useamman kuukauden ihan tyttöjen kesken, kun isä ei saanutkaan unta pikku mökäfoonin vieressä ;) 

Joka tapauksessa, nyt kun Kaislan unielämässä elellään suvantovaihetta, oli hyvä hetki hoitaa Alvarin nukkumiskuviot seuraavalle asteelle:

Mummolareissun eräänä funktiona oli vanhan Muuramen Jolla-sängyn kotiuttaminen meille. Sänky osoittautui kuitenkin hieman huonokuntoisemmaksi kuin oletimme, joten Jolla jäi edelleen mummolan sängyksi. Katsastelin sitten tapani mukaan tori.fi:n tarjonnan ja erinomaisessa kunnossa oleva Ikean jatkettava lastensänky löytyi 20 eurolla. Det passade bra! Kun kotiuduimme mummolasta, isi oli hankkinut patjan ja laittanut sängyn kuntoon.

Nyt olemme sitten harjoitelleet parisen viikkoa laidattomassa sängyssä nukkumista. Ja no jooh, onhan se meno vähän erilaista.... Alvari ei yrittänyt pinniksestä pahemmin karkailla (ja siksi hänet olikin niin helppo laittaa nukkumaan esimerkiksi päiväunille), mutta nyt on meno kyllä muuttunut. Sekä illalla että päivällä on pakko tehdä nukuttaminen astetta perinpohjaisemmin. Aluksi poika karkaili sängystä melko tiheään, mutta nyt meno on jo rauhoittumaan päin.

Kaipailisin silti hyviä vinkkejä jaettavaksi lapsen nukuttamiseen laidattomassa sängyssä päivä- ja yöunille! Omanikin voin jakaa tuolla kommenttiboksin puolella, jos keskustelua syntyy :)  

Myös omia unipesäkokemuksia voi edelleen jakaa!

Tällaista tänään. Mukavaa viikonjatkoa!

Pihla-maniaa

Tervehdys pitkästä aikaa!

Vähäinen lasten päiväunien aikaan sijoittuva vapaa-aikani on kuulkaas kulunut viime aikoina kaappeja penkoessa. Vaikka (joululahjaksi kaiketi vinkkinä, heh, saatu) Konmari-kirja seisookin yhä lukemattomana hyllyssä, olen kokenut suurta puhdistavaa tunnetta henkareiden tyhjetessä.

Tunne on tosin saattanut liittyä kapselipukeutumiseen tähtävään filosofian sijaan siihen, että olen pääasiallisesti päässyt raskaudenaikaisista KAAVUISTA eroon - niin somia kuin jotkin niistä ovat olleetkin. Sen kuukauden töissä viettämäni ajan aikana sain turvonneena kehuja muutamista tunikakaavuista, joita olisin kuulema voinut käyttää jakautumisen jälkeenkin. Mutta en mä vain pysty! Mieleen tunki väkisin loppuraskauden kolotus ja huohotus ihan kyseisiä kledjuja vain vilkaisemalla...

Toisaalta olen kaupitellut niitä auttamattomasti liian pieneksi jääneitä 36 kokoisia työvaatteitani, joihin tuskin on enää palaamista. Hyvin ovat nekin menneet kaupaksi. Paras myyntipaikka simppeleille vähän laadukkaammille käyttövaatteille näyttää olevan facebookin ryhmä "minimalistin kirpputori". Siellä saa myydä halpaa ja kallista, kunhan on minimalistista (toki merkkilista kannattaa tsekata ensin säännöistä) ja laadukasta.

Nämä vaatteista saadut rahat olen kyllä (itselleni antamani luvan kanssa) hassannut sitten uusiin kierrätysostoksiin. Lapsille löydän helposti vähän enemmänkin kuin pitäisi :D Lähinnä olen täydennellyt miikkarin haaremihousukokoelmaa ja Kaislalle ostanut vähän kaikkea "tarpeellista" suuremmissa koissa. Itselle olen hankkinut puolestaan vähän NOSHIa, vintagea ja sitten kankaan, joka on saanut sydämeni tykyttämään vähän tavallista enemmän:

Marimekon Pihla-kangas!

Kuten ehkä muistatte, tyttärestämme tuli melkein Pihla. Sotasuunnitelmaani kuului tietysti se, että olisi nimiäisissä pukeutunut Marimekon Pihla-mekkoon :)

No, mekkoa ei osunut käytettynä kohdille (ei niitä kaiketi muullain enää saakaan tässä kuosissa), eikä tytöstä tullut Pihlaa, mutta alkuviikosta törmäsin Facen uutisvirrassa tähän isohkoon palaan 160 cmx 158 cm, ja ostin samantien pois. Maksoin siitä posteineen 40 euroa. Olikohan, eh, liikaa?

Nyt pitäisi sitten vain keksiä, minkä mallisen mekon haluaisin. Mielestäni kankaan muotokieleen istuisi ehkä parhaiten minimalistinen 60-lukuhenkinen tyyli. Tällaisen löysin VintagEijasin sivuilta. Eijallahan on oma mallistonsa, mutta hän tekee mekkoja myös asiakkaiden kankaista, jos sopiva malli löytyy hänen omasta mallistostaan. Kuulema helman ja hihan pituutta voisi säätää ja haluaisinkin sellaisen prinsessa Victoria-tyylisen vappu-/ äitienpäivä mekon tyköistuvana, mutta siveän mittaisena ja hihallisena. Kaiketi tuo malli tunnetaankin "prinsessaleikkaus"-mallina kuten Eijankin sivuilla lukee ;)

Nyt vain loppuja äippämekkoja ja turhia imetysvaatteita myymään ja mekkorahastoa kartuttamaan :)

Mukavaa viikonvaihdetta kaikille!

kuva: VintagEija´s

Unipesä - varteenotettava ratkaisu vauvan ensisänkypulmiin

 Blogiyhteistyö Unipesäkaupan kanssa

Tervehdys!

Olemme hankkineet kuluneen raskauden aikana todella vähän uutta tulevalle pikkuiselle. Alvarin jäljiltä on olemassa jo lähes kaikki tarpeellinen ja oikeastaan olen (riskillä) hankkinut lähinnä vain hieman tyttömäisempiä vauvanvaatteita.

Tavaroita ei kannata hankkia varsinkaan kahtena. Monilta osin tämän ohjenuoran mukaisesti toimiminen on ollut helppoa, sillä lapsillemmehan on tulossa hieman yli kahden vuoden ikäero. Tulokas perinnee isoveljeltään paljon käyttökelpoista ja hyväkuntoista lelua, vaatetta ja muuta hyödykettä.

On kuitenkin eräs asia, joka on kuitenkin muodostanut poikkeuksen - nimittäin Alvarin pinnasänky.

Poika on nukkunut siinä koko tähän astisen elämänsä. Alunperin ajatuksenamme oli laittaa kaveri nukkumaan isomman pojan sänkyyn tuossa kaksivuotissynttäreiden aikoihin, mutta se jäi alkusyksyn hektisissä käänteissä. Yritin myös kysellä tuttavilta kakkospinnistä lainaksi, mutta kun sellaista ei nyt ihan nurkan takana majaillut, en jaksanut vaivautua metsästämään sitä käytettyjen huonekalujen markkinoilta. Faktahan kuitenkin on, että kakkospinnasängyn tarve olisi ollut niin lyhytaikainen, että ajatus nurkissa pyörivästä ylimääräisestä vauvansängystä herätti jo valmiiksi harmaita hiuksia.

Valvoessani öisin raskausoireitteni vuoksi, minulla on ollut aikaa miettiä, miten ratkaista kyseinen ongelma. Aluksi ajattelin, että pakostihan meiltä löytyisi jokin matala pöytä, penkki yms., jonka päälle asettaa äitiyspakkaus muutamaksi ensi kuukaudeksi. Lopputulemana en kuitenkaan keksinyt muuta tasoa kuin saunan alapenkin ja se olisi kyllä aivan liian kiikkerä alusta pikkuihmiselle! Noin kuukausi sitten aloin olla yökyöpeleissäni jo hieman huolissani, että keksinköhän loppujen lopuksi sittenkään ratkaisua tähän tulokkaan sänky-dilemmaan...

Lopulta tajusin, että taidan olla liian fiksautunut ajatukseen, että vauvan olisi nukuttava omassa sängyssään, kuten Alvarin kohdalla olimme toimineet. Hänen kanssaan kyseinen toimintamalli oli toki sujunut kuin rasvattu. Alvari nukkui makkarissamme pinnikseeen sijoitetussa äitiyspakkauslaatikossa ensimmäiset kolmisen kuukautta ja pakkauksesta luovuttuamme omassa sängyssään. Joskus kuuden kuukauden kohdalla siirsimme sängyn hänen omaan huoneeseensa eikä poika valitellut tätäkään vaihtoehtoa. En siis ole ollut varsinaisen perhepedin tai lapsentahtisuuden ylipapitar, vaikka muuten pidänkin läheisyyttä ja lapsen hellimistä tärkeänä.

Varsinaisen perhepeti-ideologian vieroksumisen taustalla ovat toisaalta vaikuttaneet kokemukseni synnytyslaitokselta. Olin perätilasynnytyksen jälkeen fyysisesti ihan loppu (hemoglobiiniarvot alle 80), jäsenet jumissa eikä imetys sujunut.  Tässä yhtälössä olisi sitten pitänyt vielä nukkua vauvan kanssa erittäin kapeassa sängyssä. Pelkäsin kuollakseni vauvan murjomista enkä pystynyt rentoutumaan - ja seurauksena oli tietysti se, että että olin seuraavana päivänä entistä kipeämpi, jumiutuneempi ja hysteerisempi. Eipä tehnyt mieli sitten kotosalla ottaa vauvaa väliin nukkumaan...



Mutta... minäpä en tuolloin tiennyt sellaisesta jutusta kuin unipesä. Se on pienen vauvan (0-6 kk) nukkumispatja, jossa on pehmeät säädettävät reunat. Unipesän eli babynestin idea on luoda turvallisuuden tunnetta vauvalle pienen, kohdun kaltaisen pesän muodossa.

Olin aluksi varma, että kyseinen ruotsalaisten kätilöiden kehittämä keksintö olisi turhake. Onhan meillä suomalaisilla kuitenkin äitiyspakkauksen laatikko, jota käyttää vauvan ensivuoteena.

 

Mutta kukapa kuitenkaan ottaa äitiyspakkauslaatikon omaan sänkyynsä, jos se vauvan pinnasänky puuttuu?

Pienen totuttelun jälkeen unipesä alkoikin tuntua houkuttelevalta vaihtoehdolta tulevan vauvamme ensi vuoteeksi. Laidallisen unipesän kanssa voisin myös nukkua astetta rauhallisemmin pelkäämättä vauvan murjomista.
 

Toki mietin, mahtaisiko vauvan vierottaminen perhepedistä olla sitten joskus haasteellista, jos vauva tottuu jatkuvaan öiseen läheisyyteen. Toisaalta vauvalla on unipesässä oma rajattu reviirinsä, ja kyllähän Alvarikin omaan koppaansa äidinmaidon varmasti haistoi. Aloin jo olla melko varma, että unipesä voisikin olla ratkaisu vauvan ensivuoteeksi!

Mietin keinoja sopivan unipesän löytämiseksi. Hyviä vaihtoehtoja löytyi sekä käytettynä torista että uutena suurten nettiketjujen valikoimista. Ajattelin kuitenkin, että olisi hienoa, jos löytäisin yhteistyökumppaniksi jonkin paikallisen kivijalkayrittäjän, jonka tuotetta voisin tässä samalla mainostaa.

Löysinkin melko nopeasti varteenotettavan yhteistyökumppanin, ja blogihistoriani ensimmäisen kerran otin rohkeasti yhteyttä blogiyhteistyötä ehdottaakseni! Hyvin usein sitä nimittäin saa kaiken maailman kummallisia turhake-ehdotuksia yhteistyöksi. Mieluummin teen yhteistyötä harvakseltaan, mutta ihan oikeaan tarpeeseen! :)

Turkulainen Unipesäkauppa on kahden turkulaisen nuoren naisen yritys, joka valmistaa kauniita ja laadukkaita vauvojen unipesiä käsityönä. Tarjolla on sekä valmiita malleja että mahdollisuus persoonallisiin räätälöityihin unipesiin. Putiikin nettikauppa toimittaa unipesiä kaikkialle Suomeen. Saimme Unipesäkaupalta mahdollisuuden testata heidän valmistamaansa unipesää ja kerromme sitten blogissa käyttökokemuksistamme.

Unipesäkauppaa pyörittävien Iinan ja Ninan liikeidea syntyi, kun Nina oli ommellut kummilahjaksi Iinan pojalle unipesän, ja pikkumies perheineen ihastui sen monikäyttöisyyteen. Naisille syntyi yhteinen visio siitä, että ehkäpä monessa muussakin perheessä unipesä voitaisiin kokea varteenotettavaksi ensisänkyvaihtoehdoksi.

Ja unipesän käyttömahdollisuuksiahan riittää: unipesää voi käyttää niin pinnasängyssä kuin perhepedissä, mutta sen lisäksi se toimii erinomaisena matkasänkynä, jolloin vauvan ei tarvitse luopua turvallisista petituoksuista vieraassa ympäristössä. Lisäksi helposti siirreltävää unipesää voi pitää päiväunipaikkana sohvalla tai sijoittaa vaikkapa vaunuihin. Unipesää voi käyttää myös hoitoalustana, kunhan muistaa laittaa palan muovitettua froteeta pohjalle.



Meille tiensä löytänyt Unipesäkaupan unipesä on putiikin ihana unisex-uutuus, jonka voi pestä 60 asteessa. Kunkin pesän kohdalla kannattaa tarkistaa, mikä on valitun kankaan pesälämpötila. Unipesä kannattaa muuten kuivattaa vaakatasossa, ja sen täytteet pöyhiä kuivatuksen yhteydessä.

Tunnetilani on tällä hetkellä todella helpottunut. Nyt kaikki alkaa vihdoin olla valmista pikkuisen tuloa varten!

Lupaan kirjoitella teille kokemuksia unipesän käytöstä parin kuukauden sisään vauvan syntymisestä. Sitä ennen toki kuulisin mielelläni teidän mahdollisista unipesän käyttökokemuksista.  

Mikä toimi ja mikä ei? Olisiko teillä vielä lisävinkkejä, kuinka hyödyntää unipesää?

Mukavaa viikonalkua kaikille! :)

Jotakin pojalle, jotakin minulle, jotakin äideille ja jotakin teille :)

 Tervehdys!

Täällä ollaan taas, kotona!

Vaikka matkoilla on kivaa, varsinkin mummilassa, reissussa aina rähjääntyy.  Nyt ollaan muutama päivä ihan vain aloillaan ja rauhoitutaan. Sitten aletaan odottaa isiä kotiin ekalta komennukselta.

Nyt on tiedossa tällainen sekamelskapostaus ennen matkaa tapahtuneista jutuista. Pari päivää ennen lähtöämme piipahdin naapurin naisten kanssa jo perinteeksi muodostuneella Murena-visiitillä Salossa. Minusta on nykyään hauska osallistaa tuttavia ja ystäviä näihin blogitouhuihin mahdollisuuksien mukaan. Jaettu ilo on aina moninkertainen ilo :)

Olen kertonut teille faktoja Herkku ja Lahja Murenasta jo muutamaan otteeseen. Siksi ei tällä kertaa pitkiä jorinoita itse liikkeestä muuten kuin, että kyseessä on aivan ihana kivijalkaliike - juuri sellainen, joiden haluaisi olevan olemassa ja pitkään!
 


Murenan Miina on saanut minut koukutettua toistaiseksi kahteen juttuun: heidän leluosastoonsa, josta on tullut hankittua joka visiitillä jotakin Alvarin huoneeseen. Tällä kertaa mukaan lähti suloinen Sass & Bellen kettutyyny!

 

Toiseksi olen mennytä naista sitruunaoliiviöljyn suhteen.Se on lähes varmasti maailman paras ruokakeksintö!

Tuota uskomatonta makuyhdistelmää voi lorauttaa salaatinkastikkeeksi, sipaista uunikasvisten kyytipojaksi tai grillattavien lisäksi. Mulla on nyt neljäs pullo menossa vuoden sisään, joten ei tarvinne enempää mainostaa ;)

 

Itse tilaisuudessa saimme maistella perniöläisen Kahvila Opaliinan herkkuja että Mathildedalin kyläleipurin uunituoretta juurileipää, jota saimme lämpimäisiksi myös kotiin. Kuulimme samalla tarinaa myös Malmgårdin kartanon tuotteista. Murena onkin loistoliike juuri siksi, että sieltä saa monenmoisia loistavia lähiruokaherkkuja sekä mutiakin suomalaisten pientuottajien tuotteita. 

Aloimme muuten miettiä naapurin naisten kanssa, että kesäretki Perniön ja Teijon seudulle ei olisi yhtään hullumpi idea ensi kesänä :) Sen verran nähtävää ja koettavaa lähiseudulla vaikuttaisi olevan.

Iltamissa ollessani tajusin, että äitienpäivälahja omalle äidille on hankimatta. Jaamme äidin kanssa rakkauden kaikkeen esteettiseen, mutta tällä kertaa en löytänyt mitään sopivaa sisustusjuttua (kuten esimerkiksi jouluksi löysin).

 

Päätin sitten olla käytännöllinen ja ostin silitysvettä. Kuulema ihme tuote, joka suoristaa kaiken sellaisenaan suihkutettunakin. No, en voi ihan vielä allekirjoittaa väitettä, sillä olen kokeillut tuottetta vain kerran eli tänään. Alla oleva uutuusvintageni vaati silitystä ja siitä sitten testailemaan ;) Hyvin toimi ainakin silityksen yhteydessä, mutta todella tuoksuherkälle silitysveden ostamista kannattaa miettiä. Itse tykkäsin kyllä hajusta, mutta osa haluaa vaatteensa tuoksuttomina.

Vintagemekkoni on muuten herätysostos Kårenin kirppikseltä. Tapahtuma ei ollut minulle mikään jymymenestys, vaikkakin sain ihan mukavasti tavaraa katoamaan. Osan voitostani upotin sitten tähän 70-luvun puuvillaiseen Kaisu Heikkilään. Kuinkahan monta kyseisen vuosikymmenen maksimekkoa ihminen voi hyvällä omalla tunnolla omistaa ;) Tähän mahtuu toistaiseksi vielä raskausmassukin!

No, takaisin alkuperäiseen teemaan. Lupasin otsikossa jotakin teillekin :)

Murena on avannut hiljattain verkkokaupan. Koodilla TILDA10 saat 10% alennuksen kertaostoksestasi. Koodi on voimassa 31.5.2016 saakka. Toivottavasti sinulle on iloa tästä mahdollisuudesta :)

Mukavaa viikonjatkoa kaikille!

Tyttö ja vuohi - nättiä ja reilua

Tervehdys!

Vuodesta toiseen, ainakin gallupien perusteella, te lukijani toivotte kotiin ja sisustukseen liittyviä postauksia. Kyseiset teemat ovat minulle mieluisia, mutta näin taaperoarjessa siistien kotoisten kuvakulmien löytäminen on hieman haasteellista.

Aiemmin rakastamieni sommitelmien kuten kynttiläasetelmien ja vaasien sijaan kotoista menoa määrittää lähinnä turvallisuus - miten saada vaaralliset tahi vaaravyöhykkeellä olevat, mutta taaperoa niin kovin kiinnostavat esineet yhä osaksi sisustusta, mutta pienten käsien ulottumattomiin. Olenkin jo joutunut hyväksymään kaksi tosi asiaa: osa tilpehööristä on yksinkertaisesti ollut pakko raivata kaappiin odottamaan tolkullisempia aikoja ja toiseksi lapsen leikkitavarat ovat tulleet osaksi vakituista sisustusta.

No, onneksi sisustusta voi esitellä muutenkin kuten vinkkaamalla suosikkikaupoistani (joo, eikä tämä aloitus meinaa sitä, etten tekisi postauksia kotinikin sisustuksesta). Vaikka osa teistä lukijoistani ei ole varsinaissuomalaisia, ei koskaan tiedä, viekö esimerkiksi kesäisen retken tie Suomen Turkuun. Siksi haluan jakaa kanssanne seuraavan vinkin:

Osoitteessa Linnankatu 9-11 (käynti myös kauppakeskus Forumista) toimii nykyään todella uniikki ja ihana liike nimeltä Tyttö ja vuohi. Putiikin pitäjät kuvaavat itse kauppaansa "tarinataivaana, jonka punaisena lankana on liputtaa kehitysmaiden kädentaidoille". Tyttö ja vuohi eroaakin positiivisesti vallitsevasta valkoisen-kliinisen-tanskalaisen-countryhenkisen sisustusliikepaljouden massasta. Se on rehellisesti värikäs, etninen, iloinen - täynnä kaukomaiden tunnelmaa!

Liikkeen pitäjät ovat aiemmin toimineet kehitysyhteistyössä Afrikassa, josta idean siemen putiikin tuotteille on saatu. Myynnissä on kolmannen maailman, lähinnä Afrikan ja Aasian, pienten kylien pajojen tuotteita reilun kaupan hengessä. Tarkoitus on taata valmistajille parempi huominen, mutta toki tuoda iloa meille tänne koto-Suomeen.

Jos säikähdit alkuperäistä kuvaustani, niin voin painottaa, ettei kyseessä ole mikään "liian hippi" puoti. Tuotteet on valittu hyvällä maulla, skandinaaviseen makuun istuen.

Erityisesti kiinnitin huomioni ihaniin luonnonmateriaaleista tehtyihin tarjottimiin, vaaseihin ja koreihin. Ne sopivat monenlaiseen tyyliin. Osalla tavaroista on tosiaan huikea tarina ihan toisenlaisesta käytöstä kuten aivan mahtavilla kulunutta puuta olevilla kiinalaisilla koulujakkaroilla tai intialaisilla metallisilla ruoka-astioilla.

Kaiken ei etnisessä kaupassa kuitenkaan pidä olla väritöntä. Tytön ja vuohen tekstiilit iloittelevatkin kaikissa elämänkirjon sävyissä. Suosittelen myös tsekkaamaan huikeat höyheniset Kamerusta peräisin olevat Jujut, joita näkyy myös ylemmissä kuvissani.

Nettikauppaa Tytöllä ja vuohella ei vielä ole, mutta toivokaamme hartaasti, että sellainen vielä joku päivä saadaan. :)

Mukavaa vapunaikaa! Kuullaan viimeistään toukokuun alussa :)

Ps. Kyselyni jatkuu sivupalkissa. Käykääpä kertomassa mielipiteenne siitä, mitä haluaisitte lukea Turun Tildasta kevään korvilla :)

Häissä masupallon kanssa

Tervehdys!

Viime päivät ovat olleet aikamoista haipakkaa ja lisää on luvassa! Tulen viettämään yksinhuoltajan elämää lähes koko ensi kuun, sillä mieheni on kahteen otteeseen ulkomaankomennuksella.

Mutta eipä se mitään! Tänään oli nimittäin ensimmäisen lääkärineuvolan vuoro ja pikkuisen sykkeet kuultiin. :) Kaikki muukin tuntui olevan kunnossa. En voi muuta todeta kuin että tunnen syvää kiitollisuutta. Normaali raskaus on luksusta. Sen tietää jokainen, jolla on ollut jotakin vastoinkäymisiä lastensaannissa.

 

Olimme viikonloppuna häissä. Ne olivat ehkä eleganteimmat kokemani, mutta kuitenkin todella rennot. Hyvä yhdistelmä, vai mitä ;)

Mietin taannoin asuani kyseisiin häihin. Kyselinkin teiltä mielipiteitä siitä mustasta vintagepitsimekosta, mutta nytpä kävi sitten niin, etten enää ruvennut sullomaan masupullaani melko joustamattomaan asuun. Ajattelin, että sekä fetuksella että äidillä on paremmat oltavat vähän väljemmillä vesillä ;)

Muistin kaapissani majailevan viime syksyn kirppislöydön. Löysin tuolloin eräältä turkulaiselta kirppikseltä kauniin, hieman empirelinjaisen mekon, jonka oli ainakin myyjän mukaan ommellut Boutique Minnen Marjo, eräs turkulaisista alansa huipuista! Leningin kangas oli samaisen kuvauksen mukaan aitoa 50-luvun vintagekangasta, joka oli nyt sitten uudelleen hyödynnetty. Satuin kirppislooshin kohdalle muutenkin kreivin aikaan, sillä kaikki artikkelit oli alennettu puoleen hintaan. Maksoin mekosta lopulta 10 euroa.

Sininen on väri, johon minulla on ollut viha-rakkaussuhde. Siis sinisistä suurin osa kaiketi sopii minulle; ehkä jopa paremmin kuin mitkään muut värit. Ongelma onkin sitten se, että sain lapsena yliannostuksen väriä. Minut puettiin aina siniseen ja pikkusysteri vaaleanpunaiseen. Taisin olla muutaman kerran kateellinen...

Näin aikuisiällä olen kuitenkin löytänyt sinisen uudestaan. Minulla on oikeastaan niin hyvä sinisten mekkojen kokoelma, että uskalsin tehdä reilu vuosi sitten kaupat eräästä tietysti laukusta ;) Minna Parikan Ginger on ollut eräs veska haaveiteni listalla. Kun löysin laukun torista alle puoleen hintaan,oli asia selvä. Viikonloppuna laukku pääsi sitten ensimmäistä kertaa tosi toimiin. Tykkäsin kyllä kovasti :)

Tällaista tänään! Palailen blogosfääriin vielä tämän viikon aikana.

Morjens!

PS. Lisäsin tuohon sivupalkkiin taas kyselyn, jotta pysyisin edes hieman kärryllä siitä, mikä teitä lukijoita mahdollisesti voisi kiinnostaa tässä blogissa. Käykäähän kiltit klikkailemassa :)

Lempimekkoni x 10

Tervehdys!

Olo tuntuu onneksi normalisoituneen tällä viikolla ja olen jo tehnyt muutakin kuin ollut vaakatasossa!

Kiitos kovasti edelliseen postaukseen tulleista kysymyksistä ja postausehdotuksista. Siitä riittää aihetta varmasti muutamankin postauksen verran. Aloitetaan kummiskin mekoista, koska sellaisten perään kyseltiin pariinkin otteeseen.

Lempimekkoni - ah, miten monimutkainen ja haasteellinen aihe, ihan oikeasti! En pysty valitsemaan oikeasti sitä yhtä tärkeintä; kymmenenkin on haasteellista löytää! Toiseksi mietin, voinko ottaa listalle sellaisiakin, jotka eivät tällä hetkellä täysin mahdu ylleni. Aihe on siis yllättävän kipeäkin, sillä rakastan mekkojani enkä haluaisi niistä luopua. Olen yrittänyt asennoitua aiheeseen niin, että teen ratkaisun mekkojen kohtalosta sitten joskus, kun lapsiluku on täynnä. Sitä ennen ei kannata hätiköidä.

Aloitetaanpa arkimekoista:

1. Charleston-henkinen mekko 1960-luvulta

Tämä vintagemekko löytyi hetken aikaa Turun Rautatiepuiston liepeillä vaikuttaneesta Retrobotista. Iloinen asia on se, että lasketun vyötärönsä ansiosta se mahtuu edelleen ylleni. Olen käyttänyt mekkoa paljon töissä; pitkä neuletakki ylle lämmittämään ja helminauhaketju kaulaan. Se on siinä :)

2. Rento palleromekko 1970-luvulta

Jos minun pitäisi nimetä lempivaatemerkkini, se saattaisi olla suomalainen Golden Finn. Top10 listallenikin mahtuu kolme mekkoa kyseiseltä merkiltä! Löysin tämän mukavuusmekon turkulaisesta Art+Design-liikkeestä, joka on ollut näköjään ykköspukijani viime vuosina (jos tätä mekkolistaa tarkemmin tutkitaan ;)). Palleromekko on ihanteellinen työvaate, mutta siinä kehtaa onneksi olla kotonakin. Imetys- ja raskauskauden vuoksi en ole voinut mekkoa käyttää, mutta nyt sen voisi oikeastaan ottaa uudestaan käyttöön. Kiitos muistutuksesta :D

3.  Mukasiveä kirjastontätimekko 1960-luvulta

Jos minun olisi ihan pakko valita yksi mekko tästä listasta yli muiden, niin kyllä se olisi tämä. Kyseisen mekon löytymisellä on ollut suuri symbolinen merkitys myös tälle blogille. Mekon myötä aloin tietoisesti viedä tyyliäni enemmän vintagehenkiseksi. Mekko löytyi muuten ensi visiitilläni VintagEija´s putiikkiin. Eijasta on tullut matkan varrella, ihana tuttu tyyppi, jonka luona Maariankadulla on aina mukava poiketa.

4. Marimekkoni mun 1970-luvulta

Kaunein näkemäni Marimekko! Myös Armi elää-elokuvasta tuttu. Vyötäröni ei ole kyllä parhaimmillaan, mutta kyllähän nuo 1970-luvun alun väri-iloittelut sen puutteen korjaavat ;) Tämä mekko löytyi huutonetista.

Kesämekkoja:

5. Maksimekko 1970-luvulta

Miettikääpä, tällainenkin on mahdollista: laadukas suomalainen puuvilla mekko, jonka voi pestä 60 asteessa, kaunis printti, joka ei ole haalistunut sitten 1970-luvun yhtään ja joka ei ole liian räikeä nykyajan työvaatteeksikaan. Itkin katkerasti, kun rintavarustukseni ei mahtunut tähän imetyskuukausina. Nyt en ole uskaltanut kokeilla. En myy vielä! Olen kiitollinen niistä vuosista, kun mahtui työkäyttöön ja toivon parasta. Merkki on Golden Finn ja ihanuus löytyi jälleen kerran Art+ Designista.

6. Toisto tekee terää: maksimekko 1970-luvulta.

Jepulis, merkki on Golden Finn ja samat faktat kuin edellisen kohdalla paitsi, että tämä on ostettu lapsen saannin jälkeen ja mahtui varsin hyvin viime kesänä :) Ilmeisen onneksi mulla on niin outo maku, että saan rauhassa ostella mekkoni, mistä haluan. Tämä löytyi Turun Humalistokadun UFF:lta parilla kympillä. :D

Juhlamekkoja:

7. Fiftarihelma H&M:ltä

Minulla on muutama mekko, joiden kohdalla sydän itkee verta. Tämä henkkamaukkalainen ja sen minttu sisrapuoli ovat sellaiset. Olen hyväksynyt, ettei vyötäröni palaa välttämättä enää koskaan entisiin mittoihinsa. Siksipä olen vuoden verran kytännyt tätä yksilöä kierrätettyjen vaatteiden markkinoilta. Eli jos sinulla on tämä mekko koossa 38, niin tarjoa pois! Sitten voin pistää tämänkin myyntiin, kun niitä kyselyitä on välillä tullut :)

8. Cristelle & Co -neulemekko

Tämä mekko on hankittu aikoinaan Stockmannilta ja on ollut runsaasti käytössä. Olisikohan mekon salaisuus mukavuus. Läpuikuultavista hihoista ja kissarusetista plussaa :)

 9. Valmistujaismekko Lisa Larssonilta

Löysin tämän ihanan aidon 1950-luvun leningin Södermalmilta, Tukholmasta. Kun käyn rapakon takana, Lisa Larssonille on päästävä. Hieman epäilen, mahtuuko vyötäröni enää mekon uumeniin. Ehkä leninkiä voisi näyttää Eijalle ja kysyä, pystyykö taikoja tekemään. Tai sitten on otettava käyttöön perinteiset konstit - nimittäin korsetti. Elina, sulta saisi varmaakin vinkkejä aloittelijalle? :)

10. Unelmamekko 1950-luvulta

Kyllä nuo 1950-luvun vaatteet ovat vain niin kauniita ja niin armottomia vyötärölle ;) Tämä yksilö on kuitenkin pienennetty minulle sopivaksi, joten saumavaraa löytynee. Muutokset teki Eija ja mekko löytyi alunperin Art+Designista. Tuo kangas... Perustanko mekkomuseon?

Tällaista tänään! Mikä on oma suosikkisi näistä mekoista?