Keittiöremppaa tiedossa

Tervehdys!

Blogi on ollut hieman tauolla kesäflunssien ja muiden kiireiden vuoksi. Raskaus etenee omalla painollaan - ja nimenomaan tuolla painollaan. Olen joutunut viettämään kohtuullisen paljon aikaa makuuasennossa ikävien suonikohjuvaivojen vuoksi. Poikainen painaa melko ikävästi paikkoja tällä hetkellä. En ala kuvailla asiaa sen tarkemmin julkisesti, sillä en tahdo epämääräisiä googleosumia blogiini. Saman kokeneet arvanevat, mistä saattaa olla kyse.

Mutta sitten päivän epistolaan: Meille on tuloillaan pienimuotoinen keittiöremontti. Keittiömme on nykyisellään ihan perussiisti, ja vain pelkistä esteettisyyssyistä emme olisikaan alkamassa uudistuksiin. Nyt kuitenkin, kun toinen lapsi on tulossa, on eräs tekijä, joka on pakko uudistaa: tiskiallas. Se on nykyisellään ihan turkasen pieni! Sinne ei mahdo paistinpannua, ei mitään (ja kysymys kuuluu, että kenelleköhän rivitalokämpät sitten oikein suunnitellaan - ei vissiin ainakaan lapsiperheille...). Vesi lainehtii tosi helposti yli äyräiden. Alvarin pullorumban aikoihin hermo meinasi mennä jo moneen otteeseen.

Lisäksi rakennuttaja on tehnyt keittiöremontin ilmeisen kiireessä. Nykyisten kaapinovien hantaakit on kiristetty liian syvään, jolloin veden valuessa ovat ovat päässeet paikoin turpoamaan. Ajattelimmekin tehdä keittiöremontin vaihtamalla vanhaan runkoon vain kaapinovet ja hantaakit sekä uusimalla pöytälevyn ja sen tiskialtaan.

Koska runko aiotaan pitää samana, kaapinovia yms. ei voi hankkia ihan mistä tahansa standardikaupasta. Näillä näkymin ajattelimme tilata uudet vermeet kaarinalaisesta Puuvajasta, joka tekee toimittaa keittiökalusteita mittatilaustyönä. Jos jollakulla on kokemusta kyseisestä yrityksestä, kuulisin mielelläni kokemuksistanne.

Suurin vääntö tuleekin sitten olemaan perheen sisällä keittiön uuden tyylin valinnasta. Tiedän, että mieheni tykkäisi eniten jostakin korkeakiiltosesta modernista keittiöstä, mutta myönsi itsekin, että  kierrätyspuupöytäämme ja Juvin lasivitriiniin sopisi hieman rustiikkisempi tyyli. Mitään täysmaalaisromanttista keittiötä en itsekään toivo, vaan jotakin rosoisuutta ja särmää modernimmilla vivahteilla siinä saisi olla.

Tällä hetkellä omaa silmääni miellyttää eniten jokin Ikean Hittarp-kaapistojen tyylinen vaihtoehto. Puuvajassa oli valikoimissa samantapainen vaihtoehto. Rosoisuutta saisi aikaan mustilla tai teräksisillä yksityiskohdilla, mutta toisaalta lämmin vaalea puutasokin houkuttaa. Aitoa puutasoa emme tosin edes harkitse, sillä olemme niin laiskoja hoitamaan tuollaisia pintoja.

Vinkkejä ja ideoita otetaankin sitten mielihyvin vastaan! Olisiko jokin tämäntyylinen meille sopiva vai kenties jokin ihan muu?

Mukavaa viikonjatkoa!

Kuva Ikean sivuilta

Auringonkukkia, omenapaistosta ja vitamiinipitoisia värihippuja

Tervehdys!

Viime päivät on ainakin täällä Varsinais-Suomessa kylvetty auringonpaisteessa ja imetty ruskan vitamiineja talven pimeiden varalle.

 

Meidänkin poika on päässyt viimein hiekkalaatikolle ja puistoihin, kun oppi konttailun jalon taidon. Täll hetkellä tosin äitiavusteiset kävelykierrokset ja asfaltti tuntuvat kiinnostavan enemmän ;)

Teimme toissapäivänä pienen retken naapurin lasten kanssa. Olimme ihastelleet pitkään erästä auringonkukkapeltoa ja uskaltauduimme lopulta ohikulkijan kehotuksesta pellolle kukkia ihastelemaan ja keräilemään.

Sanoisinko, että teimme sen konkreettisesti viime hetkellä. Seuraavana aamuna koko kukkalakeus makasi maassa horroksen vieminä. Alvarista ei siis tullut otettua aiottua kuvaa kukkameren keskellä, mutta saimme sentään muistoksi kimpun ihania vitamiineja kahvipöytään.

 

 

Ehdoton syysajan herkkumme on vanha kunnon kaura-omenapaistos. Olen tehnyt sitä tälläkin viikolla jo kaksi kertaa. Mitään mittasuhteita en yleensä laskeskele, mutta heitetään hatusta ohje vaikka näin:

8 omenaa, jotka viipaloidaan kuorimisen jälkeen ja laitetaan uuninkestävään vuokaan

Heitä omenan palojen sekaan fariinisokeria (1 dl), vaniliinisokeria (2 rkl) ja kanelia (1 rkl)

Sulata n. 150 grammaa voita

Sekoita voin sekaan  3 dl kaurahiutaleita ja kaada seos omenaviipaleiden päälle. Tärkeintä siis on, että omenat peittyvät.

Paista seosta 45 min vajaassa 200 asteessa (tai kunnes kauraseos on kauniisti ruskistunutta).

Nauti Tildan tapaan valmiin vaniljakastikkeen tai vaniljajäätelön kera, kun jälkikasvu on untenmailla ;)

Sellaista tänään. Käykääpä kiltit vielä ruksailemassa sivupalkin kyselyssä suosikiteemojanne tässä blogissa. Näköjään minulla on vielä ainakin reilut 30 uskollista lukijaa huolimatta näistä iänikuisista lapsijorinoista ja laahaavasta postaustahdista. Kiitoksia tästä kuten myös siitä, että silloin tällöin joku teistä kommentoikin :) Se ei ole mikään itsestäänselvyys seitsemän bloggausvuoden jälkeen näinä nykypäivän blogipaljouden päivinä.

Mukavaa päivänjatkoa!

Sisustusshoppailuja Kööpenhaminasta

Tervehdys!

Teimme tuossa heinäkuun puolessa välissä pienen reissun Kööpenhaminaan. Matka oli oikeastaan mieheni 33-vuotislahja minulle ja toisaalta halusimme hieman testailla, miten reissailu alle vuodenikäisen kanssa sujuisi. Jos teitä kiinnostaa, voin kertoa muutenkin, miten reissailu sujui vauvan kanssa, mutta tällä kertaa ajattelin jakaaa muutaman sisustusaiheisen tärpin, mitä Köpiksestä voisi löytyä.

Minulla on siis tapana tuoda jokin sisustusjuttu ulkomaanmatkoiltamme matkamuistoksi. Vähintä on, että pyrin löytämään jonkin kivan magneetin jääkaapin oveen. Vuosien varrella kotimme on täydentynyt löydöillä niin Lontoosta, Kroatiasta,  Sveitsistä, Prahasta, Amsterdamista ynnä monesta muusta kohteesta. Pidän siitä, että tavaroilla on jokin tarina tai sielu. Sisustusmuistojen avulla pystyy lisäksi palaamaan ihanasti takaisin matkan tunnelmiin :)

Hay

Hay tuotteineen taitaa olla tällä hetkellä tanskalaisen designin lippulaiva. Ei taida olla suomalaista sisustuslehteä, jonka esittelemissä kodeissa ei kuukausittain olisi jotain sen huonekalua. Finnish Design Shopin sivuilla Haysta kerrotaan näin:

"Innovatiivisuus, rohkea muotokieli ja laadukkuus yhdistyvät vuonna 2003 perustetussa tanskalaisessa designhuonekaluyritys HAYssä. Kekseliäiden ja yllättävien huonekalujen suunnittelun taustalla on erityinen toiminta-ajatus.

Suunnittelijoille ei kerrota, mitä HAY:n valikoima kullakin hetkellä tarvitsee, vaan heille annetaan täysi luova vapaus suunnittelutyöhön – ainoana vaatimuksena on viedä eteenpäin HAY:lle tärkeitä perusasioita: kestävyyttä, arkkitehtonisia ja teknologisia tavoitteitta sekä uusien tuotantomuotojen käyttöä."

Olihan Hay:n lippulaivamyymälä Strøgetillä siis tsekattava, vaikka itse aina vähän vastustelenkin tyylejä, jotka tulvivat joka tuutista. Hayn myymälä sijaitsee osoitteessa Oestergade 61, toinen ja kolmas kerros. Tämä on siis hieman hämäävää, sillä ensimmäisessä kerroksessa on vain kapea portaikko ja hissi.

Minulla ei valitettavasti ole kuvia Hayn myymälästä, mutta on myönnettävä, että se näkemisen arvoinen. Huoneessa, jossa myytiin pientavaraa, olisi ollut kaupan myös Hayn ihania pahvirasioita, mutta niitä olisi ollut vähän haastavaa lähteä kotiin roudaamaan. Sen sijaan valitsin matkamuistokseni käden. :D Ajattelin tehdä siitä ajan myötä sormus- ja korutelineen, mutta toistaiseksi se viihdyttää meitä ihan olohuoneen lipaston päällä.


Bungalow 

Jos magneettien keräily matkamuistoksi ei kiinnosta, olen havainntu hväksi kakksovaihtoehdoksi keittiöpyyhkeet. Olen hankkinut niitä jo parista eri matkakohteestamme.
 

Pyyhkeitä löytyi tällä kertaa Bungalow-ketjun myymälästä. Itse asiassa tämänkin intialaisesta perinteisestä käsityöstä ammentavan ketjun tuotteita on saatavilla Suomestakin, mutta hurmaannuin liikkeen valikoimaan niin, että ostin setin kotiin. Oikeastaan tämä oli ihan järkihankinta, sillä vanhat keittiöpyyhkeet ovat aika loppuun kulutetut.

Hankin pyyhkeet tietysti punaisen eri sävyissä - kyseistä väriähän löytyy alakerrastamme ei vivahteissa.

Søstrene Grene -All over the world

Eräs reissun hauskimpia sisustuskohteita oli  Søstrene Grene - All over the world-ketju. Tämä minulle aiemmin täysin tuntematonta ketjua myy kaikenlaista sisustus- ja kodintavaraa maan ja taivaan väliltä. Liikeen tyyliä voisi kuvailla, että se on jotain ruotsalaisen Granitin ja Suomessakin toimivan Tiimarin syrjäyttäneen Tigerin väliltä. Myytävät tuotteet ovat muotokieleltään ja värimaailmaltaan ihan kalliimman tanskalaisen designin tapaista, mutta hinnat - no, ne ovat halvat.

Liike ei varmasti ole mikään maailman ekologisin, mutta hetken aikaa kyllä tuntui siltä, että olisin voinut kotiuttaa sieltä vaikka mitä. Otin lopulta järkikullan käteeni (ja muistin, että matkalaukun tila on rajallinen..) ja päädyin lopulta hankkimaan Alvarin leluille kaksi jättikokoista musta-valkoista canvaskoria, jotka sain rutistettua matkan ajaksi superpieneen tilaan. Toinen koreista sijoitettiin olohuoneeseen ja toinen pojan omaan huoneeseen.

Søstrene Grenen liikkeitä on Kööpenhaminan seudulla useita; esimerkiksi osoitteessa Amagertorv 24 Strøgetin sydämessä.

 Haluaisitko lisätä listaan jonkin ehdottomasti vierailun arvoisen sisustuskohten Köpiksessä?

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Nekku-kangas ja opoäidin puurolaulu

Tervehdys ja iloista elokuun alkua!

Lähes tulkoon kuukausi on postailematta, ja sille on ollut syynsä. Olemme visiteeranneet Kööpenhaminassa, tehneet piharemppaa ja sairastelleetkin vähän. Kaikista olennaisin syy on ollut kuitenkin ollut opintojen loppuun saattaminen. Mies on kiltisti hoitanut poikaa sillä välin, kun olen naputellut tuntikausia tekstiä opokammiossani. Siksipä opiskelupäivän pääteeksi en ole kehdannut enää jumittaa lisäaikaa koneen äärellä vaa päästää mieskin välillä vapaalle. Nyt opolopputyö on johtopäätöksiä vaille valmis, joten suon itselleni pienen tauon blogin parissa. Ihan mahtavaa, että tuo rästihomma alkaa vihdoin viimein olla historiaa!

Kesän aikana on tullut tehtyä useampikin kiva second hand-löytö. Katsuji Wakisakan Marimekolle vuonna 1972 suunnitelema Nekku-vahakangas on eräs niistä tarpeellisimmasta lapsiperheen arjessa. Tori-löytö kustansi n. 40 euroa postikuluineen ja olin ilmeisen onnekas - myyjä kertoi varsinaisen kyselyvyöryn seuranneen omaa yhteydenottoani.

Nekku-kankaassa toistuu uskomattomalla tavalla oikeastaan alakertamme värimaailma - valkoinen, punainen, pinkki, harmaa ja musta. noihin väreihin lisäilen oikeastaan vain luonnonmateriaalien sävyjä.

Alvarin takia kangas pitäis varmaan kiinnittää nastoilla pöytään. Poika kun pistää tuulemaan, niin hups- keittiön järjestys on pistetty uusiksi!

Alvarista muuten sen verran, että vaikka lastenhoito-oppaissa neuvotaan usein, ettei ruokailutilanne saisi olla leikkimistä, tämä eivalitettavasti oikein toteudu meillä... Alvari tarvitsee aina jonkin kapustan tai erikoisvehkeen, jotta hän pystyy keskittämään syömiseen. Viimeksi valikoimass taisi olal lävikkö, paitinlasta ja pala ruisleipää. Tällöin suu kyllä aukeaa ja poika vetelee suorastaan järkyttävät määrät puuroa.

Samaisella kerralla äiti kokeili myös uutta niksiä. En tiedä, saisiko syöttäessä laulaa, mutta pistin kännykän säestämään ja lauloin vanhan kunnon päiväkotilaulun minusta tulee isona. Siis sen, jossa lehmiä lellitään ja niityllä kellitään ;) Rohkaisuhan on ohjauksen A ja O, joten laulun viimeisen säkeistön voi tämäkin opo-äitikin allekirjoitta:

"Kaikista tulee isona jotain aivan varmasti.
Kyllä haaveilla saa, pannaan onnistumaan
oma unelmien ammatti."

Mukavaa päivänjatkoa! Eiköhn se postailutahti tästä palaa entiselleen :)

There is always hope

Perjantaista!

Kuten te pitkään blogiani seuranneet ehkä muistatte, tapanamme on ollut tuoda ulkomaanmatkoiltamme magneetteja jääkaappimme oveen. Tällä hetkellä kyseinen ovi on kyllä melkoinen sillisalaatti; olisikohan eh, pienen karsimisen aika?

Joka tapauksessa vajaan vuoden takaiselta Lontoon reissultakin tarttui mukaan yksi magneetti, jolla on ollut minulle tavanomaista suurempi merkitys.

There is always hope-graffiti on eräs Banksy-nimisen tuntemattoman englantilaisen graffititaiteilijan teoksista. Oletin teoksen sijaitsevan jossakin Brick Lanella muiden fantastisten graffitien joukossa, mutta sitä ei tullut vastaan. Tietääkö teistä kukaan, missä se sijaitsee?

Graffitissa pieni tyttö pitää sydämen muotoista palloa. Oletan, että sen suurempaa eksplikointia ymmärrätte,  miksi kuva teki minuun vaikutuksen. Olisin halunnut itse asiassa kuvan taidekorttina olohuoneen antiikkisohvan yläpuoliselle hyllylle, mutta miehen mielestä magneetti sai riittää. Siitä tulikin minun voimamagneettini raskauden loppuajaksi.

Silti mieltä jäi hieman kaihertamaan ajatus tuosta taidejulisteesta ja olen miettinyt, pyytääkö jotakuta Lontooseen matkaavaa tuttua tuomaan sellaisen vielä minulle. Näköjään kuvaa voi kuitenkin tilata myös Amazonista. Pitäisiköhän? Vai pitäisikö graffiti nähdä ensin ihan livenä?

Valoisaa viikonloppua kaikille!

Punavalkoraitaa, omppuja ja vesiputouksia

Lauantai-iltaista!

Vietän tässä valokuvausleskenä rauhaisaa viikonloppua, ja innostuin pitkästä aikaa kuvailemaan kotiamme.

Kliseistä kai, mutta elämän käänteet saivat minut kaipaamaan uutta ryhdikkyyttä keittiön ilmeeseen. Ehkäpä oman pesän laittaminen tuo ryhtiä ja rutiineja, joilla saada pikkuhiljaa kiinni arkisesta elämänrytmistä.

Pitkäaikaisemmat lukijani ehkä ovatkin jo huomanneet, mikä on tällä hetkellä vaaleahkon kotimme korosteväri.

Olen ollut pitkän aikaa sitä mieltä, että punaista kaivattaisiin sopivina annoksina myös keittiöömme. Erityisesti olen kaipaillut uusia mattoja, sillä vaaleat matot ja kokkailu - no, se on yksinkertaisesti melko hasardi yhdistelmä. Kuten sivupalkistakin on voinut päätellä, olen kaipaillut nimenomaan perinteisiä värikkäitä räsymattoja keittiön tunnelman luojaksi.

Muutama viikko sitten kävimme tavanomaisilla ruokaostoksilla Citymarketissa. Jonkin aikaa olin jo keittiön mattoja etsiskellyt ja mitäs sieltä sitten löytyikään: napakoita puuvillamattoja 60% alennuksella. Otettiin ensin yksi ja sitten hamstrattiin vielä kaksi lisää. Pikkumatto maksoi kuusi euroa ja pitkät 12 euroa. Ihan hyvä hinta, toivottavasti myös laatu... Kyllä nämä saa kuitenkin 40 asteessa sentään pestä.

Kaksi mattoa päätyi keittiöön ja kolmas harkinnan jälkeen eteiseen. Hieman hassulta tuntui aluksi tuo kristallilampun ja raitamaton yhdistelmä, mutta muutaman viikon jäljiltä olen siihen jo niin tottunut, että ihmettelen aikaisempaa kalvakkaa mattolinjaani!

Keittiössä on muutakin uutta kaunista. Hemtexistä löytyi syksyyn sopivat kivat tabletit, mietin tosin, ovatko ne jo vähän liiankin Martha Stewart-henkiset (mistäköhän tuollainen mielikuva edes tuli...); kaunis kukkakimppu tuli muistamisena taas ihanilta työkavereilta.

Pitkinä epätietoisuuden viikkoina yritimme pitää itsemme kiinni arjessa (tai lomassa). Otimme vihdoin itseämme niskasta kiinni ja teimme kolmen vuoden takaisesta häämatkastamme 70-sivuisen valokuva-albumin! Kerrankin oli aikaa, eikä oikein olisi jaksanut mitään kauhean toiminnallistakaan.

Tänään albumia katsellessani ajattelin, että huolellinen kuvien läpikäynti ja sivujen sommittelu (käytimme aikaa varmasti viisi työpäivää...) on ollut vaivansa väärti. Ihana muisto meidän hanimoonista :)

Mukavaa viikonlopun jatkoa kaikille :)

Valonpilkahduksia apatian ja kiireen välimaastossa

Heipä hei jälleen!

Aikaa on vierähtänyt edellisestä postauksesta, mutta hengissä vielä ollaan. Itse asiassa, olen tällä hetkellä palkattomalla vapaalla, jotta saisin hieman edistettyä opintojani. Onneksi on pappa, joka betalar muutaman päivän, mutta mieluummin olisin kyllä ottanut sitä aikuiskoulutustukea. En edelleenkään jaksa ymmärtää, miksi juuri yli kahdeksan vuotta työelämässä olleita tuetaan ansiosidonnaisen verran ja äitiysvapaitakin luetaan työvuosiksi, kun taas vajailla tunneilla kitkuttavien työuran alkupuolella olevien täystyöllistymistä ei tueta. No se siitä, lupaan etten purnaa asiasta enää uudestaan. Yhteiskunnassa on toki vähän pahempiakin porsaanreikiä kuten vaikka omaishoitajien saamat naurettavan pienet korvaukset.

Ihan täysillä en ole vielä pystynyt orientoitumaan opintoihin, mutta pääasia on, että työrästit ovat vihdoin jossain määrin balanssissa. Viime päivinä olen voinut hieman huiliakin ja tehdä normaaleja juttuja, jotka koeviikkojen kiireessä helposti unohtuu - olen ainakin ulkoillut, syönyt muutakin kuin eineksiä, soittanut muutamalle ystävällä ja pessyt pyykkiä. Seuraavaksi sitten rästioppimispäiväkirjojen pariin! Huomaan, että jatkuva kiire on aiheuttanut minussa lopulta apatiaa. Väsyneenä hermot eivät meinaa palautua työpäivän jälkeen ja tavalliset haasteet alkavat tuntua vuoren korkuisilta. Lopulta mikään ei enää innosta tai kiinnosta. Senkin vuoksi oli pakko ottaa tämä breikki.

 Ja onhan tässä kaikkea ihanaakin ehtinyt tapahtua: lumet ovat jo lähes sulaneet, mustarastaat laulaneet jo kuukauden ajan ja meillä on uutta elektroniikkaa ;)

Jep, Moccamaster ei nyt kovin seksikkäältä kuullosta, (jos sitä vertaa kahvihifistelijöiden erikoisvempaimiin,) mutta kukas muistaa vielä, mistä on lähdetty liikkeelle?

Se on katsokaas aina, mihin vertaa. Mieheni pappavainaan jäämistöstä löytynyt avaamattomassa pakkauksessa ollut 80-luvun tuliterä abc-merkkinen keitin palveli nuoren parin arkea aikansa, kunnes posahti/ kannu halkesi tai jotakin muuta kummaa. Sen jälkeen olemme nauttineet häälahjaksi saamamme termoskahvinkeittimen annista, joka no suoraansanoen palvelee sellaisia henkilöitä, jotka uskovat kylmän kahvin kaunistavan ;) Ero on valtava. Kahvi on nyt kuumaa ja aromikasta!

Moccamasterin hankin kirppismyynnin saldolla ja seuraavan keikan kuormaan päätyy termoskeittimen ohella myös kymmenen vuotta vanha kuvaputkitelkkarimme, sillä olemme siirtyneet (vakiintuneella viiden vuoden viiveellä, joka pätee kaikkeen elektroniikan hankintaamme) taulutelevisioaikaan. Olo on kyllä kuin Imatran mummolla kun ensimmäisen kerran kännykän näki (sorry kaikki Imatran mummot, olette todennäköisesti edistyksellisempiä kui me)!

 Leevi & The Leavinginsin Onnellisia laulaessa ihailen suosikkikukkani hortensian kukoistusta ja nautin Lokin valosta. Sen alla on ollut ihana korjata kokeita iltaisin!

 Myöhäisherännäisyys koskee myös valokuvakirjojen teettämistä. Parin vuoden takaisen Kreikan matkan valokuvia katsellessa mietin vain, miksei noin iisiä juttua tullut aiemmin opeteltua...

Tildukan kuvakirjasta löytyy tietysti kylärakkiaukeama, miehen ottamia tunnelmallsia iltakuvia ja aamuisia kuvia kylämarkkinoilta. Kuvia on tietysti myös muun muassa Meteoran luostarialueelta ja oliivilehtovaellukselta. Oijoi, miuten ihanaa! Melkein muistan lempeän tuulen iholla, tuoreiden pinaattipiiraiden tuoksun ja kylärakkien haukun...

Sellaista tällä kertaa! Kirjoittelen ehkä taas viikon päästä tai sitten kuukauden. Mukavaa keväänjatkoa :)

Lokki katossa ja mummo räpissä

Maanantaista!

Koimme viikonloppuna pienen sisustuksellisen seikkailun.  Kuten olette ehkä havainneet, kotipesän pöyhiminen on minulle kohtuu rakas harrastus, vaikken mikään ultimate-virittelijä olekaan. Tykkään kuitenkin suunnitella kodin ulkoista olemusta ja yleensä tiedän ensi näkemältä, mitä kotiini haluan.

No, se ei tarkoita, että ideani toimisivat aina paikan päällä... Hiihtolomalla yllätimme itsemme varaamalla sohvapöydän Kodin Anttilasta. Sydämemme valittu oli tietenkin se kauan pohdittu Aspen sohvapöytä, jota esittelin teille täällä bloginkin puolella joulukuussa...Vähän pöydän mittasuhteet kyllä epäilyttivät, mutta tällä kertaa jouduimme tarjouksen pauloihin. Kodin Anttilassa oli helmikuussa kaikki huonekalut - 25 %, mikä sinetöi hairahduksen. Budjettimme ei olisi kyllä kestänytkään muiden kalliimpien vaihtoehtojen harkitsemista.

Viime perjantaina tuli sitten soitto, että pöytien toimitus viivästyisi juhannukseen - voi ei! Miehen ilmaistua harmituksensa puhelimeen myyjä ehdotti, josko haluaisimme mallikappaleen kotiin pienellä lisäalella. No toki! Pöydälle ei olisi jäänyt hintaa enää kuin 200 e. Kuulosti tosi kohtuulliselta.

Mutta ei olisi kannattanut nuolaista ennen kuin tipahtaa... Kuten monet teistä jo kommentoittekin, pöytä oli aivan liian suuri ja korkea antiikkisohvan tai edes toisen sohvamme eteen. Eihän sitä halunnut uskoa, kun halpa hinta sumensi kaiken arvointikyvyn... Siinä sitten mittailimme pöytää ja mietimme, mistä alkaisimme sahailla sitä  pienemmäksi - näitä maailman fiksuimpia ideoita ;)

Lopulta mies ehdotti, josko kokeiltaisiin tikulla jäätä ja soitimme liikkeeseen takaisin. Myyjä lupasi ottaa pöytämme poikkeuksellisesti takaisin. Niin ei olisi kuulema tehty, jos olisimme odottaneet sitä juhannuksena saapuvaa pöytää. Onni siis onnettomuudessa!

Palautimme pöydän seuraavana päivänä Kodin Anttilaan. Liikkeeseen oli ilmestynyt uusia kylttejä - lähestyvän muuton seurauksena kaikki huonekalut, valaisimet ja matot olivat 30 % alennuksessa (vink-vink vaan!). Ei olisi saanut pillastua, mutta kuinka ollakaan, mukaan lähti lintu lentävä...

Enpä tiedä, onko järkevää käyttää rahoja suomalaiseen muotoiluun (lue ylihintaiseen akryylilamppuun). Kaunis valo siitä joka tapauksessa tulee ja keittiön pöydän ääressä pystyy nyt jopa lukemaankin pimeään aikaan.

Vaikka rouhea industrial-tyyli viehättääkin ja tehdasvalaisin olikin vahva vaihtoehto keittiön valaisimeksi, pidän ihan mielettömästi Lokin keveydestä. Lisäksi se on tarpeeksi iso kohtuu massiivisen pöytämme ylle.

Hitti tai huti, en tiedä... Kaikkia ei voi miellyttää, mutta itse olen kallistumassa onnistuneen hankinnan puolelle.

Näiden materialististen dilemmojen lopuksi hieman pehmeämpiä mummoarvoja. Seuraava on loistava esimerkki nykyvaikuttamisen keinoista. Ihan varmana rääkkään oppilaitani vielä tällä skipaleella :D

Mukavia mummohetkiä kaikille mummoilijoille!

Lokki vai tehdasvalaisin?

Torstaista! Olen jo pidemmän aikaa pähkäillyt keittiöömme valaisinta. Tykkään kyllä vanhan Ikean valaisimemme keveydestä, mutta se on harmillisen pieni nykyisen ruokapöytämme päälle. Todellisuudessa tällaisena osa-aika opiskelijana ei kylläkään ole varaa hankkia mitään uutta, mutta ainahan sitä voi kuitenkin haaveilla...

Oikeastaan tiedän sen, mitä en halua. Keittiömme on aika vaalea, ja siellä on modernit kaapit. Rustiikkinen kierrätyspuupöytämme ja Juvin Ruustinna-vitriini luovat maalaisromanttista tunnelmaa, mutta en halua korostaa tätä tyyliä liikaa. Haluaisinkin jotakin modernimpaa tai rosoisempaa...

Tällä hetkellä pähkäilen seuraavien vaihtoehtojen välillä:


1. Olen myöhäisherännäinen suomalaisten klassikoiden suhteen. Yki Nummen suunnitteleman Lokki-valaisimen muotokieli on kuitenkin alkanut houkuttaa - vaalea värimaailma sallii monenlaisen taustan. Valaisimen antaa kauniisti sekä suoraa että taustavaloa. Suurempi Lokki olisi myös halkaisijaltaan tarpeeksi näyttävä (60 cm) massiivisemman ruokapöydän ylle...

Mietin, että istuuko Lokki kuitenkaan tyyliltään Ruustinnan ja ruokapöydän pariksi? Tulisiko yhdistelmästä sittenkin sillisalaatti?

2. Toisaalta ihailen rosoisia ja rouheita industrial-tyylisiä valaisimia. Jokin tällainen sopisi varmasti ronskin ruokapöytämme pariksi. En kylläkään löytänyt mistään jalkoja täysin alta vievää yksilöä... Tsekkailtuani netin tarjontaa, olen joutunut myös toteamaan, että suurin osa tehdasvalaisimista on läpimitaltaan liian pieniä. nykyinenkin valaisimemme on halkaisijaltaan n. 40 cm, mikä liian pieni. Eräs vaihtoehto voisi olla asentaa useampia suutarinlamppuja pöydän yläpuolelle, mutta ovatkohan sähkötyöt tässä tapauksessa turhan monimutkaiset...

Jos joku tietää nettikaupan, josta saa kookkaampiakin (halkaisija 50-70 cm) tehdasvalaisimia, niin otan vinkkejä mielelläni vastaan.

Onneksi lopullista päätöstä ei tarvitse tehdä pitkään aikaan. Se oikea voi löytyä vaikka viiden vuoden päästä! Mitä mieltä siis olet, sopisiko keittiöömme paremmin moderni suomalainen klassikko vai industrial-tyyli? Vai kenties jotain ihan muuta? Saa antaa vinkkejä kivoista valaisimista!


kuvalähteet: 1, 2, 3 ja 4