maanantai 1. maaliskuuta 2010

TCA-kuorinta

Olen tässä viikon verran pohtinut, että haluanko paljastaa täällä blogin puolella erään jutun. Asia on minulle henkilökohtaisesti aika arka, mutta ajattelin kertoa siitä kuitenkin, jos voisin samalla tuoda helpotusta jonkun toisen elämään.

Olen silloin tällöin maininnut, että olen kärsinyt aikuisiän aknesta viime vuosina. Oikeastaan kohdallani ei voi puhua mistään runsaasta finniryöpystä, vaan olen saanut huonosti parantuvia näppyjä ryöppyinä silloin tällöin. Pahin ryöppy sattui viime kesänä häiden jälkimainingeissa.

Minua ei olisikaan haitannut muutama näppy tai useampikaan, mutta ongelmaksi osoittautuivatkin kuukausi tolkulla ihon alla majailevat paiseet, jotka jokainen jättivät selkeän kuoppa-arven poskiini. Finnejä ei kaiken kaikkiaan koskaan ole ollut samanaikaisesti montaa, mutta ihoni alkoi näyttää siltä kuin olisin kärsinyt runsaammastakin aknesta.

Viime kesänä aloin viimein selvittää, mistä voisin löytää avun. Akne rauhoittui onneksi Diane Nova-kuurin ansiosta ja on ollut siitä lähin siedettävä. Seuraavaksi vaihtoehdoksi minullekin olisi kaavailtu Roaccutan-hoitoa, jota en olisi halunnut sen vahvojen haittavaikutusten takia.

Olin kuitenkin mielettömän masentunut. Tirskahtelin itkuun päivittäin. Blogin sulkeminen oli todella lähellä niin kuin osa teistä pidemmän aikaa seuranneista ehkä muistaa. Minusta tuntui vain tolkuttaman typerältä esitellä vaatteita, kun tunsin itseni maailman rumimmaksi otukseksi. Oli ironista saada mukavia ihastelevia viestejä tyylistäni, vaikka olisin siinä hetkessä vaihtanut kaikki leninkini kauniiseen ihoon. Vaikka kuulostaa ja tuntuukin typerältä verrata itseensä muihin (olenhan kaiken lisäksi vielä tällainen "kypsempi" bloggaaja), niin intoani ei ainakaan lisännyt se, että blogosfäärissä bloggailee mieletön joukko kuvankauniita naisia omilla kasvoillaan. Tietysti tässä taustalla vaikutti sekin, että kaunis iho oli aiemmin ollut yksi valttikorteistani. Jokaisella naisella on ulkonäössä jokin sellainen asia, josta on ollut iloinen. Minulla se oli nimenomaan kaunis iho ja myönnän avoimesti, että minun on ollut erittäin vaikea hyväksyä tätä muutosta itsessäni. Tämä on pinnallista, mutta luulisin, että ymmärrettävää.

Syksyn mittaan asia helpottui, kun lääkkeet alkoivat tepsiä. Pahin masennus väistyi, mutta silti oli vaikeaa kohdata omat kasvoni kovassa keinovalossa. Yritin saada lääkäreiltä vastauksia siihen, mitä aknearpiselle iholle voi tehdä. Usein miten vastaus oli, että eipä juuri mitään, akne pitää pysäyttää ennen kuin arpia syntyy! Joku lääkäri mainitsi laserhoidosta, toiset eivät mitään.

Tiesin kuitenkin, että on olemassa muutamia muitakin vaihtoehtoja. Aiemmin edellisenä vuonna olin käynyt kosmetologilla nk. Schrammeck-hoidossa, joka on vahvin kosmetologin tekemä hiova hoito. Muissa maissa kuten Saksassa ihotautilääkärit saattavat määrätä kyseistä hoitoa potilailleen. Suomessa lääkärit eivät ole edes kuulleet hoidosta. Oudointa kuitenkin oli, että lääketieteen ammattilaiset, jotka ovat erikoistuneet ihotauteihin, eivät tienneet mitään TCA-kuorinnasta. Minusta se ei ole kovin ammattitaitoista, vaikka ymmärränkin että saman erikoistumisalueen sisällä lääkäreillä voi olla omia intressi- ja osaamisalueita.

Olin saanut selville, lähinnä internetin keskustelupalstojen avulla, että Suomessa muutamat ihotautilääkärit tekevät nk. TCA-kuorintaa. Se on vahva kemiallinen kuorinta, joka tehdään trikloorietikkahapolla. Kuorinnan tehoa ja vaikutusta voidaan säädellä hapon vahvuudella. Usein pahimpiin kuoppakohtiin tehdään ns. etsaushoito eli ensin kuoppiin laitetaan vahvempaa happoa ja sitten muille aknealueille miedompaa. Tällä tavoin hoidon teho maksimoidaan.

TCA-kuorinta on melko rankka hoito ja lääkäri määrää yleensä sairaslomaa yli viikon. Tämä johtuu siitä, että naama kuoriutuu käsittelyä seuraavina päivinä voimakkaasti ja pahin kuoriutumisvaihe osuu itse asiassa vasta päiville 4.-8. Sairaslomalla ei saa harrastaa hikiliikuntaa, mennä saunomaan. Myöskin kylmää pakkasilmaa tulee välttää. Kuorintaa ei voi myöskään tehdä kesäaikaan, jolloin talvikuukaudet jäävät ainoiksi vaihtoehdoiksi. TCA-kuorinta voidaan tehdä kaikenlaiselle iholle, koska hapon vahvuutta voidaan tosiaan säädellä. Parhaimman avun kuorinnasta saavat miehet, joilla on paksu, rasvainen ja isohuokoinen iho. Pienihuokoinen ohut naisen iholle hoito ei aina ole yhtä tuloksekas. Usein miten hoito pitää tehdä kolme kertaa, jotta tuloksia saadaan ja yleensä toinen kerta on se tehokkain.

Olin lueskellut pidemmän aikaa hoidossa käyneiden kokemuksia ja ne olivat pääsääntöisesti erittäin positiivisia. Koska työni päättyi, ja tiesin, että olisin useimmat päivät muutenkin neljän seinän sisällä kokeita korjaten, päätin kokeilla hoitoa. Mieheni otti poskistani mahdollisimman tarkat kuvat, jotka lähetin toisella paikkakunnalla toimivalle lääkärille. Tämän perusteella keskustelimme puolisen tuntia puhelimessa. Hän oli erittäin ystävällinen ja kertoi suoraan näkemyksensä ihostani. Vaikka ihotyyppini ei vaikuttanut parhaalta mahdolliselta hoitoa silmällä pitäen, päätökseni piti ja tilasin ajan.

Itse toimenpide ei ollut kivulias. Schrammeckia testanneena se ei itse asiassa tuntunut miltään. Tosin kipu voi olla yksilöllistä. Toiset ovat olleet vedet silmissä välittämästi eikä taas Schrammeck ole tuntunut miltään. Minulle tehtiin kuitenkin melko kevyt TCA (arpiin etsaus 20 % vahvuisella hapolla ja muulle iholle 10 %. Oikein rasvaiselle iholle voidaan tehdä jopa 35 % hapolla). Toimenpiteen jälkeen naama punoitti kuin pahan auringonpistoksen jälkeen, mutta ei sen enempää. Sain muutamien näppyjen takia myös antibioottikuurin, koska näin voimakkaan toimenpiteen jälkeen on aina tulehdusriski.

Toimenpidettä seuranneina päivinä ihonpinta alkoi muuttua liimamaiseksi kuoreksi. Tuo oli ehdottomasti inhottavin vaihe. Naamaa ei saanut pestä liian usein, lähinnä joka toinen päivä ja naaman koskettelua tuli välttää. Kolmen neljän päivän kuluttua iho alkoi lohkeilla. Tällöin ihoa ei saanut nyppiä, vaikka kuinka olisi tehnyt mieli, vaan rasvailla Bevita-voiteella. Noihin aikoihin naamani näytti seuraavalta. Poskien iho ei ollut vielä tuolloin alkanut kuoriutua.


Nyt kuorinnasta on kulunut 11 päivää ja vihdoin viimeisetkin "rämmäleet" ovat irtoamassa. Pahimmat arpikohdat ovat punoittava, mikä kuuluu asiaan eivätkä kuopat ole kokonaan kadonneet. Mielestäni ne ovat jonkin verran tasoittuneet ja matalimmat "haihtuneet" lähes kokonaan. Kuorinta tehtiin kuitenkin melko mietona minulle, jolloin tehokaan ei voi olla yhtä hyvä kuin täysillä tehoilla tehty. Parantumisprosessi kuitenkin jatkuu noin kuukauden päivät eikä lopputuloksesta vielä tiedä. Prosessin läpi käyneet ovat kertoneet, että heidän ihossaan on tapahtunut merkittäviä muutoksia vielä viikkoja kuorinnan jälkeen. Odottelenkin toiveikkaana mitä tuleman pitää.

Haluaisin kuitenkin rohkaista kaikkia, jotka ovat menettäneet toivonsa aknearpien kanssa. Peli ei ole menetetty! Arville voi tehdä jotakin. Luultavasti ihosta ei koskaan tule samanlaista sileää kuin hyväihoisilla, mutta TCA-hoidossa käyneet ovat kertoneet huomattavista muutoksista sarjahoidon jälkeen. Laserhionnat ovat kivuliaita sekä mielettömän kalliita (jopa 2000 euroa) ja niistä toipuminen voi kestää vuosikausia. TCA on nopeampi ja edullisempi (n.250 e kerta). Ja muut lukijat, jos lähipiirissänne on aknearpiongelmasta kärsiviä, niin vinkatkaa asiasta. Heidän lääkärinsä ei välttämättä ole kertonut kaikista vaihtoehdoista. Varsinkin aknearvista kärsivät miehet saavat apua TCA:sta. En halua mainostaa mitään tiettyä tahoa täällä blogin puolella, mutta voin antaa kyseisen lääkärinaseman yhteystiedot, jos joku kyselee asiaa s-postitse.

Voi olla, etten enää tänä keväänä aikataulullisista syistä ehdi toiseen kuorintaa, mutta ajattelin mennä sinne vuoden sisällä uudestaan. Kauniin ihon saaminen on todella kallista puuhaa. Minä yritän nyt sitten säästellä kaikesta muista jutuista, mm pyntehankinnoista. Mm. tämän takia luovuin siitä laukkuhaaveestanikin. Mielestäni tämä kuitenkin sen arvoista. :)

EDIT. Kirjoitin tämän jutun jo joitakin päiviä sitten, mutta jostain kumman syystä minua on ujostuttanut tämän jutun julkaiseminen. Pohdin, että miksi? Siksi kai, että pelkään, että minusta saa kauhean turhamaisen kuvan. Toisaalta blogit ovat pullollaan meikkivinkkejä, kosmetologien hemmotteluhoitoja ym. Miksi se, että kertoo halustaan saada sairauden runtelemaan ihoon apua olisi jotenkin pinnallisempaa? Tällaisia siis pohdin...

45 kommenttia:

Bisquits kirjoitti...

Hei Tilda! Ymmärrän hyvin sen, että ihoon liittyvät ongelmat tuntuvat itsestä todella pahalta. Itse kärsin toisinaan psoriasiksesta, ja se saattaa näyttää aika villiltä ulkopuolisen silmiin. Viime keväänä psorini äityi tosi pahaksi ja sitä oli paljon esimerkiksi selässäni, mutta sitten se lähti pois lääkkeillä. Silloin mainitsin siitä blogissanikin, kun joku olisi saattanut ihmetellä läiskiäni. :-D

Minusta on tärkeää, että näistä asioista puhutaan. Ihosairauksissa ei ole mitään hävettävää, vaikka toisinaan siltä tuntuukin. Pää pystyyn vain, olet kaunis sellaisena kuin olet. :-)

Noora kirjoitti...

Kiva, että kuitenkin rohkaistuit kirjoittamaan :) Eihän siinä ole mitään hävettävää ja joku voi saada tästä hyvän avun. Eikä siinä ole mitään pinnallista, että alkaa masentaa, kun naama tuntuu omasta mielestä rumalta. Emmeköhän me kaikki ole kokeneet sen joskus? Ainakin minä :)

Maija-Kaisa kirjoitti...

Voi tsemppiä Tilda!

Voin aivan hyvin kuvitella tuntemuksesi.

Itse olen jo 39-vuotias ja kammottava akne puhkesi 3 vuotta sitten, aivan yllättäen.

Aluksi ne tavanomaiset reseptilääkevoiteet, joista oli kyllä hieman apua (paikamat todella isoja ja paranevat hitaasti, jopa 3 viikkoa ja arpia jää). Vaihtoehtona oli jopa lääkekuuri, mutta koska minulla on erittäin herkkä vatsa, ajattelin yrittää sinnitellä ja kokeilla kaikkea mahdollista.

Sitten sattui kaksi tapahtumaa, jotka luultavasti auttoivat, en tiedä kumpi seuraavista oikeasti auttoi, kun aloin käyttämään molempia yhtäaikaa:

Eli joka paikassa mainostettiin D-vitamiinia ja päätinkin sitten hake apteekista purkin. farmaseutti kehoitti nauttimaan 40 mikrog päivittän ja näin tein.

Toinen oli mineraalimeikkisarja Bare Minerals, jota ystäväni alkoi käyttää ja itse innostuin siitä.

Näitä kahta käyttäessäni iho alkoin muutamassa viikossa rauhoittua eli talineritys väheni huomattavasti. Myös pintakuivuus väheni ja iho on nyt voinut erinomaisesti jo puolen vuoden verran.

Ja niin, sitten siinä samoihin aikoihin aloin käyttämään rypsiöljyä päivittäin salaatinkastikkeena, se saattoi vielä auttaa asiassa.

No näin siis minulle. Voi olla täysin sattumaa, että akneni paran juuri nyt. Tai sitten ei.

Toivon sinulle kaikkea hyvää ja jaksamista ja että saisit avun iho-ongelmaan.

Nina kirjoitti...

Tosi kiva kun kerroit kokemuksistasi! Itselläni on samanlainen ongelma ja olenkin miettinyt mitä asialle voisi tehdä. Minulla arvet ovat tosin jo useamman vuoden vanhoja, mitenköhän hoito tehoaa vanhoihin arpiin? Entä onko kuorinnassa käytettävä aine kovinkin "myrkyllistä", eli voiko se aiheuttaa myöhemmin jotain ongelmia? Kiitos vielä, että kirjoitit aiheesta. Ymmärrän täysin tunteesi, sillä minustakin iho-ongelmat vaikuttavat tosi paljon mielialaan ja itsetuntoon. Aurinkoista kevättä ja iloista mieltä!

Inaria kirjoitti...

Toiv lopputulos miellyttaa :)

Saara kirjoitti...

Mielestäni on tosi hienoa, että kerrot kokemuksistasi! Tuntuu myös siltä, että suurin osa Suomalaisista sairastaa jotakin ihotautia jossakin vaiheessa elämässään. Itse olen psoriaatikko kuten Bisquits.

Ei sitä mielestäni kannata hävetä. Helppohan se on sanoa, ei sille voi mitään jos häpeää... mutta huomasin itse voivani paljon paremmin kun uskalduin ekoja kertoja elämässäni 20-vuotiaana kesähelteellä ulos topissa!! :) Ennen sitä pukeuduin aina pitkähihaseen piiloottaakseni läiskät.

Oletko ikinä törmännyt blondinbella-blogiin? Vaikka tyttö onkin 18-vuotias (??en ihan varma) hänellä on vakava akne ja esittelee naamastaan kuvia ja kirjottaa pitkiä litanioita itseluottamuksesta. Sekin on minusta hienoa.

Pointtini siis oli se, että jos asioista puhuu niin se yleensä helpottaa muita samaa ongelmaa potevia kuin myös itseään :) Olet just hyvä!!

Trillian kirjoitti...

Saat ymmärrystä ja kiitoksen tästä postauksesta. Itse kävin poistattamassa viime vuonna pieniä suonikohjuja kosmeettisistä syistä. En halunnut kertoa kenellekään, koska se vaikutti mielestäni turhamaiselta. Mutta omaa mieltä kyllä ilahduttaa, kun taas voi käyttää hameita ilman kamalaa tietoisuutta sinisistä suonista. Tsemppiä jatkoon, toivottavasti ihosta tulee hyvä!

Milla kirjoitti...

Kiitos postauksesta! Paljon turhamaisempiakin huolenaiheita on kuule maailma pullollaan!

Mulla on kokemusta ihon räjähtämisestä, se perinteinen tarina, eli lopetin epäsopivan e-pillerimerkin. Ta-daa, muutaman kuukauden viipeellä lopettamisesta minusta, entisestä persikkaposkesta tuli finnimonsteri! Lukumäärällisesti niitä ei aivan tolkuttomasti ollut, mutta ne olivat todella kipeitä, suuria, ja muhivat pitkään. Aiemmin minulla ei ollut finnejä edes teininä, joten olin aika kauhuissani, etenkin kun oli kesä, ja olisi ollut kiva mennä ja tulla meikittömänä. Kaiken huipuksi finnejä oli myös selässä. Olin kieltämättä suorastaan masentunut koko kesän, eikä mieli tehnyt mennä biitsille. Tilanne onneksi rauhoittui itsestään noin puolessa vuodessa, mutta muutama arpi jäi pariksi vuodeksi muistuttamaan. Sittemmin nekin ovat häipyneet. Toivottavasti sinä saat pysyvän avun hoidosta!

PS Taidat muuten asua huutoetäisyydellä meikäläisestä... jos en väärin ole arvannut, niin katselen samaa ihanaa puistoa vastakkaisesta suunnasta ;)

Ilona kirjoitti...

Ei mitään syytä ujostella, minusta tämä oli hyvä ja hyödyllinen postaus! Varmasti moni blogisi lukija saa tästä rohkaisua mennä kysymään apua iho-ongelmien kanssa.

Ja hyvä pointti tuoda esille, että yhden tai kahdenkaan lääkärin kommentit eivät välttämättä ole niitä ainoita ja oikeita.

Toivottavasti olet tyytyväinen lopputulokseen, kun iho tuosta rauhoittuu!

Anonyymi kirjoitti...

Minusta et todellakaan ole mitenkään turhamainen tämän ihoasian kanssa (etkä kyllä muutenkaan). Itse syön pitkää antibioottikuuria akneen. Akneni ei todellakaan ole mistään pahimmasta päästä, mutta silti se harmittaa. En haluaisi Roaccutan-kuuria, koska se kuulostaa yksinkertaisesti todella rajulta. Onneksi nyt näyttää siltä, että antibiooteista on kuin onkin apua. Ei tuntunut mukavalta, kun opettajana toimiessani minulla oli paljon enemmän näppyjä kuin suurimmalla osalla teineistä! Pahimpina päivinä olisin vain halunnut pistää vaikka paperipussin päähän.
Toivottavasti saat hoidosta hyviä tuloksia!

annika kirjoitti...

Hienoa, että kirjoitit tästä! :) Akne on sairaus, joka vaikuttaa ihmisen itsetuntoon, joten ei todellakaan ole turhamaista hakea apua niin isoon ja häiritsevään ongelmaan. Itselläni on samanlaisia iho-ongelmia, mutta e-pillereiden avulla ne pysyvät suht. hyvin kurissa. Arpia on hieman jäänyt, mutta en ole toistaiseksi tehnyt niille mitään, koska en halua pistää rahaa kalliisiin hoitoihin, jos iho-ongelmat palaavat sitten kun joskus lopetan ne e-pillerit... Masentava ajatus. Ai niin ja jos siis syöt Diane Novaa, niin sillä on ainakin kaksi rinnakkaisvalmistetta, jotka ovat käsittääkseni paljon edullisempia kuin DN. :) Kannattaa kysyä apteekista. Tsemppiä sulle :)

Anonyymi kirjoitti...

Hei! Et todellakaan ole turhamainen, iho merkkaa meille kaikille aivan hirvittävästi. Minulle tuli mieleen, että oletko kiinnittänyt huomiota ruokavalioosi? Syötkö riittävästi ns. hyviä rasvoja; oliivi- ja/tai rypsiöljy, mantelit, avokado mm. antavat hyviä rasvoja elimistölle ja vaikuttavat suuresti ihon kuntoon. Samoin valkoisen vehnäjauhon ja sokerin välttäminen... Ks. Paula Heinosen sivut...Toivon sinulle paljon tsemppiä, minusta sulla on hieno asenne elämään ja ihana tyyli :)

Anonyymi kirjoitti...

Hienoa, että rohkaistuit kertomaan. Itselläni on atopia ja joskus koko naama on kirkuvan punaisen ihottuman vallassa. Lääkäri lohdutti, että tietää harvoja atoopikkoja, joiden iho ei iän myötä paranis.. nyt 30 jokunen vuosi sitten täytettyäni, huomaan, että hän oli osin oikeassa. Ihottuma on hellittänyt hieman ja nyt kärsin suurista finneistä leuan alueella. Leukaspitaali! Mutta onneksi on hoitovaihtoehtoja ja joku, joka avoimesti kertoo mikä on auttanut. Kiitos!!!

Maesa kirjoitti...

Hei sinne! Oma iho on tärkeä asia ja varsinkin naisille. Useampi meistä ainakin kerran päivässä kurkkaa peiliin, eikä ole hauskaa jos sieltä katsoo kumma hirviö vastaan. Mahtavaa, että otit asian esille.

Vaatteita voi vaihtaa ja luoda vaikka millaisen tyylin, mutta omalle iholleen ja sen ongelmille onkin sitten vaikeampi vaihtaa suuntaa. Varsinkin uusille ja yllättäville, joiden syiden selvittäminen onkin sitten salapoliisin työtä. Vuosia olen sivusta seurannut läheiseni kamppailua erilaisten iho-ongelmien kanssa, lähinnä päänahkaan ja kasvojen alueeseen liittyen. Joten osaan kuvitella ahdistuksen määrääsi.

Toivottavasti hoito onnistuu ja saat kauniin ihon takaisin.

Anonyymi kirjoitti...

Sinulle, anonyymi, joka kirjoitit ruokavaliosta:
akne (eli ns. finnitauti) ei johdu ruokavaliosta eikä parane sillä. Pahasti punoittavat näpyt johtuvat tulehduksesta, jotka vaativat hoitoa (itselläni antibiootit).

aini kirjoitti...

Voi ei, ei ole ollenkaan pinnallista tai turhamaista:) Tosi hienoa että kirjoitit tästä!

Mulla oli teini-iän akne ja iho on vieläkin tosi "huono", sellainen rasvainen ja helposti näppyyntyvä. Onnekseni itsellä auttoi aika, kun teini-iän aknesta oli kyse ja nyt siis naama pysyy kurissa hyvillä pesuaineilla ja kosteutuksella. Joskus käyn uä-ihonpuhdistuksessa vähän kirkastamassa ihoa, onneksi se riittää tällä hetkellä.

En ole tainnut koskaan kommentoida täällä, mutta lueskelen usein blogiasi, tykkään kovasti:)

Elisabet kirjoitti...

Myös minusta oli hienoa, että rohkaistuit kertomaan asiasta. Uskon, että siitä on monelle apua. Mielestäni ei ole turhamaista hoidattaa aknen aiheuttamia ihomuutoksia. Toivottavasti hoidosta tulee hyviä tuloksia! :)

Anonyymi kirjoitti...

Minäkin symppaan ja tsemppaan. Ymmärrän tosi hyvin tuon ajatuksesi, että harmittaa kun joku ilon aihe omassa olemuksessa muuttuu täydellisesti. Ei se ole pinnallista, kyllähän oma käsityksemme omasta vartalosta ja ulkonäöstä on osa identiteettiämme (hyvässä ja pahassa).

Minä en ole kasvoiltani ollenkaan kaunis, mutta kehtaan sanoa että minulla on kaunis vartalo. Siksi pelkään ihan hulluna, mitä käy jos ja kun tulen raskaaksi. Kun oon nähnyt riittävän monta huonoa esimerkkiä. (Nyt en puhu lihomisesta vaan asioista joille ei oikeasti voi mitään kuten raskausarville, suonikohjuille, rintojen muodolle ja koolle.) Ja taitaa olla mulla huonot geenit noiden suhteen, siis lähisuvussa ei raskaus ole mitenkään positiiviseen suuntaan vienyt.

Näistä asioista on vaan tosi vaikea puhua kellekään, kun eihän näillä asioilla ole mitään väliä sitten kun on se vauva sylissä... eihän? ;)

suikkis kirjoitti...

Mahtava että kerroit Tilda tästä! Oli erittäin kiva lukea, itsekin näin aknearpisena. Nyt jään miettimään, oisko jossain vaiheessa rahaa tämmöiseen. :)

Tsemppiä paranemiseen ja toivottavasti tulokset on hyvät! Olet kaunis!

Turun Tilda kirjoitti...

Bisquits: Kiitos tuesta, toinen iho-ongelmainen ymmärtää aina parhaiten.

Minulle oli vaikea tunnustaa ääneen, että minulla on tällainen ongelma. Pelkäsin leimautumista vain ihosairaaksi. Nyt kun se on tehty, tuntuu oikein hyvältä. Toivon todella että joku hyötyy kertomastani :)

Noora: Kiitos tuesta! Toivon, että joku saa avun kertomani hoidon avulla.

Maija-Kaisa: Kiitos myötätunnosta. Nämä asiat ovat aika karuja eikä niitä käsite ennen kuin nen tulevat omalle kohdalle.

Todella hyvä, jos sait avun ilman lääkitystä. Minä on todellaan pitänyt tuosta antibioottikuurista, pisti mahan sekaisin eikä konkreettist aapua ollut. Minulla nuo e-pillerit olivat/ ovat väliaikainen pelastus.

Kiitos noista vinkeistä, pistän korvan taakse!

Nina: Kiitos tsempistä :) Hoitoa voi kokeilla ihan hyvin vanhoihinkin arpiin. Olen kuullut henkilöistä, joiden teini-iän aknearpia on hoidettu kyseisellä hoidolla. Myrkyllisyydestä en itse asiasa tajunnut kysyä tarkemmin,mutta ymmärsin, että hoito olisi vaaraton. Tietysti auringolta ym. pitää suojautua hoidon jälkeen, koska iho on aluksi ohut. Mutta näistä voi kysellä suoraan paikan sairaanhoitajalta tai lääkäriltäkin.

Inaria: No, sen näkää ajan kanssa :)

Saara: Komenttisi oli yksinkertaisesti mahtava, kiitos! Ja ruotsalaisten asenteesta voi aina ottaa mallia :D Satuin lukemaan blondinbellaa ensimmäisen kerran just silloin kun hän kertoi ongelmastaan. Aika rohkea likka!

Trillian: Kiitos kokemuksen jakamisesta ja tuesta, toivotaan että ihon rassaamisesta tulee oleman hyötyä. Eniten minua lämmittää, että lukijoita voi auttaa jollakin tavoin :)

Milla: No tässä oli meille sitten oikein vertaistukea! Minäkin selvisin teinivuodet ehjin nahoin, finnejä alkoi pukkaamaan vasta päälle 25-vuotiaana. Oma ihoni on niin vaalea(nkellertävä), että siinä näkyy kaikki helposti. Nyt finnit ovat poissa, mutta tietysti en voi ikuisuuksia käyttää samaa e-pillerimerkkiä. Mutta se on sen ajan murhe. Voi olla että iho ei mitenkään räjähdä sitten muutaman vuoden kuluttua.

Ahaa, hauska kuulla, missä asut ;) On kyllä ihana näköala, vai mitä? Toivottavasti eivät koskaa rakenna siihen taloja. Nythän kaavaillaan, että siihen pöpeliköön vanhainkodin ja sen kuntoutuskeskuksen väliin tulisi uusia kerrostaloja parin vuoden sisällä ja sinne meidän puistoon rakennettaisiin leveäpyörätie! toivottavasti eivät kaada montaa puuta!

Turun Tilda kirjoitti...

Ilona: Kiitos kannustuksesta!

Olen edelleenkin kovin kummastunut siitä, miten vähäiset tiedot lääkäreillä (3 kpl)on ollut TCA:sta tai Schrammeckista. Luulisi, että vaikkei olisi hoitojen kannattaja, niin edes tietäisi alan uusimmista virtauksista. Mutta sentakia halusin nostaa tuon pointin esille, sillä kenties muillekin on käynyt samalla tavalla.

anonyymiope: Voi, tiedän tunteen, millaista on olla finniopettaja, kun oppilailla tuntuu olevan parempi iho ( välillä ihmettelee, että miten se olikaan, eikös niitä finnejä pitänyt olla just teini-iässä?)! Itse en aiemmin meikannut ihoani lainkaan, mutta nyt se on ollut useamman vuoden säännöllinen aamrutiini. En ole mikään pakkelin ystävä, mutta tässä ammatissa siedettävä ulkomuoto on oman jaksamisen elinehto.

Hyvä, että olet saanut apua antibiooteista. Minäkään en olisi halunnut roaccuttania missään tapauksessa! Itselleni antibiootit eivät tehonneet, mutta Diane nova auttoi. Antibiootit pistivät mahan sekaisin ja niissä on inhottava ruoka-aikataulu. Mutta senkin kyllä kestää, jos avun saa!

Aknesta ja oppilaista puheenollen: kyllä tietysti niitä akneoppilaitakin on. Ja ehkäpä tämä vaaditiin, että ymmärtäisin todella, miltä heistäkin tuntuu. Välillä sitä kyllä ihmettelee, ettei todellakaan käy tässä maailmassa onnenlahjat tasan, kun näkee vaikka jonkun nuoren pojan, joka kärsii tosi pahasta aknesta.

Annika: Kiitos tsempistä! Olen ollut tietoinen noista rinnakkaisista, mutta en ole halunnut ottaa riskiä,että ne toiset eivät auttaisikaan. Kai niihin voi luottaa, mutta mulle on tullut jokin fiksaatio asiaan... Eli pitäisikö sittenkin vaihtaa?

anonyymi: Kiitos kannustuksesta!

Nuo on hyviä vinkkejä, mitä annoit, ruokavalion parantamisen suhteen riittää aina parannettavaa. Tosin en usko, että omat ongelmani johtuivat pelkästä ruokavaliosta, sillä olen iät ja ajat syönyt samansuuntaisesti.Ja nytkin kun finnejä ei taas tule. Hormonaaliset vaihtelut ovat yleensä pahojen akneongelmien taustalla. Mutta ruokavaliota kannattaa muuttaa ihan yleisen hyvinvoinnin takia!

anonyymi: Voi leukaspitaalia! Täysimyötätuntoisuus olkoon kanssasi!

Unohdin mainita, että TCA:han ei voi valitettavasti mennä ennen kuin tulehtunut iho on parantunut. Muutama finni saa olla ,muttei enempää. Mutta siinä on kuitenkin eräs keino joka mahdollisesti auttaa meitä reikänaamaisia :)

Maesa: Kiitos kommentista ja myötätunnosta!

Voi läheisparkaasi. Olen oman ongelman puhkeamisen jälkeen viettänyt lukuisia tunteja internetin keskustelupalstoilla tietoa hakien. Vastaan on tullut vaikka minkälaisesta iho-ongelmasta kärsivää. Moni heistä vertaa esim. akneongelmaa syöpään - koskaan ei tiedä, mitä tuleman pitää. Moni noista ihmisistä on syrjäytynyt sosiaaliseta kanssakäymisestä, mikä on jo itsessään invalidisoivaa.Lisäksi ihmisten asenne on se, että he ovat jotenkin likaisia, iho-ongelmat on itseaiheutettuja: mitäs et syö terveellisesti, et varmaan pesydy kunnolla ym. Ihan kauheaa.

Moni akneongelmainen nuori ei ole koskaan seurustellut, osa välttää ihmissuhteita, on kokenut torjutuksi tulemista. Toisin sanoen iho-ongelmat aiheuttavat usein mielenterveysongelmia. Olisi tärkeää, että akne- ym potilailla olisi sosiaalinen turvaverkko, johon turvautua.

anonyymi 3: Niinhän se on, yleistä hyvinvointia voi pitää yllä ruokavaliolla, mutta ruokavalio ei vaikuta pahimpiin akneongelmiin.

Aini: kiitos vertaistuesta! Ja kiva kuulla uudesta lukijasta :) Tervetuloa vain uudestaankin!

Elisabeth: Kiitos tuesta ja myötätunnosta :)

anonyymi4: Kiitos tuesta! Mielenkiintoinen näkökulma, tästä monella olisi varmaan kommentoitavaa (jos vain huomaavat). Meillä kaikilla on tosiaan näitä rakkaita fyysisiä piirteitä, joista iloitsee eikä halua luopua. Lapsen saamiseen liittyy monenlaisia tabuja, siitä pitäisi iloita, sillä onhan uskomattoman ihana asia. Kuitenkin monet kärsivät raskauden jälkeisestä masennuksesta ym. Kropan löpsähtäminen voi olla se yksi syy...

Suikkis: Kiva, että saatoin auttaa! Kannattaa perustaa vaikka säästötili, ja pistää jokin pikkusumma kuussa, ehkä se siten kertyisi! :)

Anonyymi kirjoitti...

Komppaan edellisiä; kiva, että kerroit! Huonoihoisena kaikki akneihon hoitomenetelmät kiinnostavat. Schrammeckista olen lukenut (en ole kyllä kokeillut), mutta TCA ole tuttu. Taidanpa alkaa googlailla sekä kysäistä sinulta erikseen niitä lääkäriaseman yhteystietoja!

Oma ihoni vaatii huolellista hoitoa, mutta reagoi silti herkästi näppylöillä kaikkiin muutoksiin (voiteet, veden laatu, stressi...). Kärsin siitä teininä niin paljon, että opiskeluaikoina otin Roaccutan-kuurin (jouduin kyllä hiukan painostamaan YTHS:n lääkäriä, joka ei pitänyt akneani niin pahana). Ja aika varovasti kehottaisin Roaccutaniin suhtautumaan, sillä itse kärsin sen takia edelleen, 15v myöhemmin helposti haavautuvista nenän limakalvoista. :(

Sittemmin olen oppinut sekä elämään ihoni kanssa, eli hoitamaan, että jotakuinkin hyväksymään tilanteen. Aina välillä harmittaa silti enemmän, jos on joku itsepäinen ja isompi finni ja vaikka joku meno jonnekin. Mutta toisaalta taas osaan iloita myös siitä, jos joskus ei ole tarvetta peitepuikkoa käyttää.

Itse olen käynyt viime vuosina kosmetologilla Elsa Hjeronymos -hoidossa pari kertaa vuodessa. Turussa ainakin 2-3 kosmetologista hoitolaa tekee noita Hjeronymos-hoitoja, n. 70e kerta. Ensimmäisillä kerroilla se kirveli aikalailla, mutta olen tottunut ja lisäksi aineita/hoitotapaa on muutettu. Se puhdistaa ihoa myös syvemmältä, jotain happoa siinäkin käytetään, ja minusta se kirkastaa ihoa muutenkin.

Olisi muuten kiva kuulla myöhemmin, tuntuuko TCA tehoavan pidempiaikaisesti!

-Annis-

Turun Tilda kirjoitti...

Annis: Kerron kyllä, miten TCA tehoaa. Käsitykseni mukaan hoidon kyllä pitäisi tasoittaa ihoa ihan lopullisesti eli kuopat eivät tupsahda esiin sitten jossakin vaiheessa. Itse huomaan muutoksen nyt siinä, että meikin jälkeen kuoppia ei havaitse niin selkeästi. Minulle tehtiin kuitenkin sen verran mieto hoito, että tuloksetkaan eivä tole siitä parhaimmasta päästä. Tca-hoitoa käytetään muuten hyvin erilaisiin tarkoituksiin: niin onnettomuuspotilaiden ihonhoitoon ja kyllä myös ryppyjen tasoittamiseen. Tuossa jälkimmäisessa tapauksessa rypyt tulevat tietysti takaisin, sillä eihän ihon koostumusta voida lopullisesti muuttaa.

Itselleni nuo Hjeronymos-hoidot ovat olleet aika hasardi: kävin kahdesti ennen häitä sillä seurauksella, että ihoni vain paheni. Olisi pitänyt muistaa, mitä tapahtui silloin joskus viisi vuotta aiemmin, kun kävin samaisessa hoidossa, myös silloin ihoni paheni. En tiedä johtuiko se sitten siitä, että lopetin hoidot sen kahden kerran jälkeen molemmilla kerroilla, mutta säikähdin aika lailla ja olen välttänyt hoitoa siitä lähtien. Ehkäpä se ei vain sovi minulle...

Anonyymi kirjoitti...

Missä kävit tca-kuorinnassa?

Anonyymi kirjoitti...

Hei kaikille! Minä kärsinyt koko pienen ikäni huonosta ihosta (nyt 45v.) välillä ihoni on ollut suht hyvä mutta aina niitä näppyjä ollut.Roaccutan kuuri tuli syötyä n. 10 vuotta sitten ja se oli tosiaan kamala kuuri, älkää sitä tehkö elimistölle että sitä rupeette syömään, roaccutan kuurin jälkeen iho kuitenkin palautuu ja näpyt palaavat niin kuin kävi itsellekin niin kuin monelle muullekin.Toinen erittäin hyvä lääke on spiresis, se on nesteenpoisto lääke mutta kuulemma tehoo näppyihin, tehokas ja hyvä ja ei ole elimistöllekään niin paha tosin spiresistä syödään paljon pidempään mutta toitotulos on taattu ja pysyvä, toista kuin roaccutanissa näpyt uusiutuu noin 10 vuoden kuluttua. Olen itse spiresis kuurilla paraaikaa. Tulin neljä päivää sitten ekasta TCA-kuorinnasta ja olen jo nyt erittäin tyytyväinen tulokseen, minä itse nään paranemisen merkkejä kuopat ovat tasaantuneet, en tiedä sitten näkeekö ystävät mitään eroa mutta pääasia että olen itse tyytyväinen. Hoito sinällään oli hurjan raju, en tiedä kykenenkö koskaan menemään moiseen hoitoon enää. On vaan ruvennut mietityttämään että mitähän seuraamuksia on tälläsesta hoidosta koska siinä vaurioitetaan iho, onko tässä syöpä vaara jossakin elämän vaiheessa, iik apua, mitähän tuli tehtyä, no sitä ei saa miettiä. ISO kiitos Turun Tildalle kirjotuksestasi se oli erittäin hyvä ja senpä takia pisti minutkin kirjottamaan kyseisesta aiheesta oman tarinani,ja anteeksi ehkä ei ole oikea paikka mutta en tiedä mihin muuallekaan olisin voinut oman juttuni kirjottaa.
Niin sitä mun piti vielä sanoa että töissä olen ollut ihan normaalisti enkä ole hiiskannutkaan kellekään mitä mulle on tehty, tosin tänään töissä ihmettelivät että onko mulla allergiaa, minä siihen että joo,tosi kova allergia reaktio lääkeaineelle. Kun ei kehdannut sanoa tosi asiaa.

Anonyymi kirjoitti...

Lintun blogissa oli linkki tänne.

Minusta tämä juttu oli kaikkea muuta kuin pinnallinen, toki tekstistäsi huomasi että koit joutuvasi puolustelemaan ns. "pinnallista" ja "turhamaista" tekoasi. Kuitenkin juuri tällainen aito kirjoitus tuo myönteiseen ja inhimilliseen valoon sen, että ulkonäköön liittyvät asiat voivat olla henkilökohtaisesti vaikeita ja jos niihin saa apua, se parantaa elämänlaatua. Sinulla oli lieviä masennuksen oireita aknen takia, ja on hyvä että taistelit, etkä jäänyt katselemaan arpista ihoa vain siksi, että olisit "vahva" ja "kypsä" ja "aikuinen" ja "turhamaisuuden yläpuolella".

Hieno juttu ja uskon että tarinastasi on apua mullekin!

Anonyymi kirjoitti...

Hyvä postaus! Saatan arpiin kyllästyneenä koittaa itsekin:)

Anonyymi kirjoitti...

Voi että, kiitos postauksesta. Sitä aknen kanssa käpertyy niin omaan itseensä ja suree ja häpeää ja välttelee muita. Sama kaava täälläkin, entinen siloposki (finnejä kyllä oli, mutta posket niin siloiset..) ja akne hiipi kolmen vuoden aikana ja sitten vain räjähti. Nyt on vuosi ollut aivan järkyttävää menoa, molemmat posket ja leuan alusta paiseiset, kipeät, tulehdusta on. Peiliin katsoessa itkettää, olenko tuo todellakin minä?! Ei peity meikillä ei. Opetustyössä olen, jossa lasten kanssa kyllä kestää, mutta ne kollegat ja muut..

Jos miettii miten paljon olen rahaa laittanut tämän vuoden aikana meikkeihin, rasvoihin, eri kosmetologeihin ja lääkäreihin niin huhhuh. Ruokavalioitakin kokeiltu, kaikki liika karsittu moneksi kuukaudeksi eikä mitään merkitystä. Jossainhan syy on(hormonitoiminnassa?).

Valitettavasti sitä joutuu pinnistelemään, että lähtee ihmisten ilmoille. Pinnallistahan tämä on, tiedän! Eikä tästä sen vuoksi juuri muille puhukaan.

Seuraava tavoite olisi syksyyn - jospa sitä töiden alkaessa olisi vähän helpompaa tämä elämä..

Tsemppiä kaikille kohtalotovereille!

-Lila

Inaria kirjoitti...

Milta iho nayttaa nyt kuukausien jalkeen? Olisi kiva nahda uusi postaus aiheesta!

xx

Turun Tilda kirjoitti...

Inaria: No täytyy myöntää, että tca-kuorinta oli osittain turhuutta. Eivät ne kuopat kunnolla pois lähteneet. Toiselta puolelta ehkä jonkin verran. Toisaalta, tiesin, ettei ihoni ole kuorinnan kannalta parasta mahdollista tyyppiä. Ehkäpä miehet ja isohuokoisemman rasvaisen ihon omaavat naiset saavat kuorinnasta konkreettista apua! Ehkäpä mainitsen tästä jossakin vaiheessa postausten yhteydessä.

Anonyymi kirjoitti...

Olen 15v. ja olen käynyt ihotauti lääkäriilä ja sain isotretinoin actavis kuurin, se on auttanut minulla myös finneihin mutta kärsin edelleen akne arvista. Osa arvista on punoittavia, osa kuoppamaisia. Olen miettinyt tca-kuorintaan ja haluaisinkin kysyä onko siihe tiettyä ikärajaa ? Itse en ainakaan selaillessani löytänyt ikärajoista mitään ? o:

Turun Tilda kirjoitti...

Jennäö: Hei, minun täytyy sanoa, etten tiedä ikärajoista. Hoito on tosin aika "hellävarainen" verrattuna muihin kuoppa-arpien hoitokonsteihin, joten uskoisin, että alaikäisetkin voivat mennä tca-kuorintaa. Suosittelen kysymään asiaa suoraan hoitoja antavalta lääkäriltä.

Maija kirjoitti...

Hei! Googlen kautta tuli tämä sinun tekstisi vastaan. Mietin tässä, että ilmeisesti jätit tuon kuorinnan yhteen kertaan? Itse haluaisin todella kokeilla, koska onhan tämä ihan ylivoimaisesti halvempi kuin esim. ihon hionta, mutta en toisaalta haluaisi ihan turhastakaan maksaa. Toisaalta en ole ikinä edes kokeillut mitäään edullisempia, kosmetologin suorittamia hoitoja, mutta jotenkin usko siihen, että niistä voisi saada arpiin apua on aika heikko

Turun Tilda kirjoitti...

Maija: Sorry, unohdin vastata sulle näköjään... Kävin kuorinnassa itse asiassa kahdesti. Tca-happohoito on mielestäni kohtuullisen tehokas ja hienovarainen verrattuna moniin muihin hoitoihin (no, minulla on kokemusta lähinnä schrammeckista). Riippuu tosin ihotyypistä, kuin ka hyvin se toimii. Omalla kohdallani se auttoi kasvojen toiseen puoleen, tuoreempiin arpiin paremmin. Arpeni eivät kuitenkaan olleet loppujen lopuksi kovin syviä. toivottavasti tämä info auttaa päätöksenteossa.

Manna kirjoitti...

Olen suunnitellut tota ihon kemiallista kuorintaa jo pari vuotta, mutta kamalan hankala saada tietoa missä ja kuka tekee? Kävitkö itse siis Turussa ihotautilääkärillä ja hoidossa,jos niin missä? itselläni on isot ihohuokoset ja auringosta kärsinyt iho ja hieman epätasaisuuttakin ja naama kiiltää jatkuvasti. Kuorinnasta saattais olla toivon mukaan apua ;)Oisin todella kiitollinen jos joku kertois mihin Turussa kannattaisi mennä???

Turun Tilda kirjoitti...

Manna: En käynyt Turussa. Jos halaut tietäää paikasta tarkemmin, niin lähetä mulle s-postia.

Anonyymi kirjoitti...

Heippa! Mikä sun s-posti osoite on? Kyselisin vähän enemmän :)

Turun Tilda kirjoitti...

anonyymi: se lukee tuossa sivupalkissa: turuntilda@gmail.com

Anonyymi kirjoitti...

Okei kiitti :) Mä oon puhelimella joten en jostain syystä nää sivupalkkeja ollenkaan.

Sipe kirjoitti...

Kyllä näistä asioista vaan kannattaa keskustella, itse kärsin myös aikuisiän aknesta ja olen onnellinen, että eräällä ystävälläni on sama ongelma, ja voimme sitten jakaa murheemme. Ei sitä täydellisen mattaihon omistava ihminen välttämättä ymmärrä miten rankkoja iho-ongelmat voivat olla..

Yhteen asiaan minun täytyy kuitenkin takertua, ihan vaikka siltä varalta että aknesi uusii joskus myöhemmin (toivottavasti kuitenkin ei!). Kirjoitit, ettet halunnut Roaccutan-kuuria sen vahvojen haittavaikutusten takia. Näin minäkin olin ajatellut, mutta kun olin popsinut jo kahdet miedommat antibiootit ja akne vaan jylläsi täysillä, oli aika ottaa järeämmät aseet käyttöön ja kävin hakemassa tuon pelätyn Roaccutan-reseptin. Ja tiedätkö mitä, olen kärsinyt tasan yhdestä sivuvaikutuksesta, ja se on huulien kuivuus. Kasvojen iho on pintakuiva, mutta sitä se on aina ollutkin. Silmätkin kuivuvat hieman, mutta käytän myös piilolinssejä, joten se on aivan normaalia. Tarkoitan tällä sitä, että kuuri vaikuttaa jokaiseen yksilöllisesti, mutta jotenkin olen saanut esim nettikirjoittelun perusteella sellaisen kuvan, että ihmiset toitottelevat noita kaikista pahimpia haittavaikutuksiaan ja ne sitten ikävästi rinnastetaan kuuluvaksi tuohon kuuriin... :/

Yritänkin kannustaa kaikkia voittamaan Roaccutan-pelkonsa ja edes kokeilemaan sitä, koska itse olen ainakin ollut hurjan tyytyväinen (:

Camilla kirjoitti...

Joku oli linkannut tähän vanhaan kirjoitukseesi Lintun blogissa.

Olen käynyt yhdessä laserissa ihoni kanssa, joka ei toki tehnyt paljoa muuta, kuin poisti punaisuutta. Arvet eivät ole hirveän syviä, mutta häiritsevät, varsinkin kesällä, jolloin pitäisi olla ilman meikkiä.
Haluaisi eroon niistä ikävistä muistoista, joita ne tuovat mieleen.
Ei se mielestäni tee pinnallista, jos ajattelee niin. =) Nyt keräilen rohkeutta, jos uskaltaisin mennä tuohon kuorintaan ensi talvena. Ainoa asia joka pelottaa, on se mahdollinen tulehdus, joka todennäköisesti aiheuttaisi jälleen psoriasiksen iskemisen, enkä sitä riskiä haluaisi missään nimessä ottaa! Eli ristiriitaisin fiiliksin mennään.

Anonyymi kirjoitti...

Olisi ihanaa saada tuo yhteistieto, helpottaisi suuresti elämääni. Tässä on mun sähköposti osoite tarita@hotmail.fi

Celia kirjoitti...

Minulla on ollut aina sileä ja kaunis iho. Niinpä olin järkyttynyt, kun joitakin vuosia sitten rupesin saamaan isoja, kipeitä aknenäppylöitä kasvoihini ja kaulan seudulle.

Ikävä kyllä huomasin tulleeni yliherkäksi hajusteille. Lopetin päivittäisen hajuvesien käytön ja akne on pysynyt poissa. Joskus haluaisin tuoksua lempihajuvedelleni. Näyttää kuitenkin siltä, että ihoni kärsii hajusteesta silloinkin, kun suihkutan sitä vaatteille.

Anonyymi kirjoitti...

Minä kyllä sanoisin että ruokavalio vaikuttaa tosi paljon... mun akne helpotti kun vähensin rajusti ruisleivän syöntiä... jos intoudun sitä enemmän syömään tuloksena on pari finniä yleensä. olen 37 v. viljat kannattaa jättää pois, kokeilla ehkä elävää ravintoa, jos pystyy. Maitohappobakteerit ja hapankaali ovat hyviä, akne johtuu suolisto-ongelmista luulisin, varsinkin aikuisiällä.

Asas kirjoitti...

Kiva kun olet kirjoittanut jutun näinkin arasta aiheesta, itselläni oli melko prikuulleen samat tuntemukset omasta aknearpisesta ihosta. Olen käynyt nyt yhden kerran TCA-kuorinnasssa ja suunnittelen toista kertaa, voisitko laittaa paikan yhteystiedot jossa kävit?
Tuolla vilahti puolet edullisempi hinta kuorinnasta verrattuna paikkaan jossa itse kävin! Kiitoksia jo etukäteen :)