Tervehdys jälleen!
Te pitkään blogiani lukeneet tiedätte, että postailin päivän tyyleistä paljonkin tämän virtuaalisen vuodatuskanavani alkuaikoina. Pukeuduin (ja pukeudun kaiketi jatkossakin) työelämässä mielelläni mekkoihin, hameisiin ja tunikoihin. Vintagetyyli on olennainen osa tildamaista pukeutumista, mutta aivan kaiken ei ole tarvinnut olla vuosikertakamaa. Paras tyyli niin sisustamisessa kuin pukeutumisessa löytyy mielestäni oivaltavasta risteyttämisestä ;)
Esteettisyyden ohella tyylipohdintoihini ujuttautuivat pikku hiljaa myös ajatukset laadusta. Turun Tildan alkuvuosina olin vielä satunnaisesti töitä tekevä opiskelija, jonka garderoopi sai täydennystä yleensä kirppareilta ja alennusmyynneistä. Kun sitten aloin saada säännöllistä opettajan palkkaa, ostin jonkin verran keskihintaisten merkkien vaatteita.
Hyvin pian minua alkoi harmittaa useampikin seikka: mielestäni nykyajan vaatteet eivät oikein istuneet ylleni, keinokuitu tuntui ikävältä päällä ja lisäksi monet vaatteet venähtivät, kulahtivat tai nyppääntyivät helposti. You name it.
Oikeastaan hääpukuni ja erään Södermalmin vintagekierroksen innoittamana aloin selvitellä enemmän myös kotimaista vintagetarjontaa. Turusta löytyivät onneksi VintagEija´s, Boutique Minne, Art+Design ja UFF:n loistava retropuoli. Vähitellen tulin sinuiksi myös virtuaalisten vintagemarkkinoiden suhteen. Kirpputori- ja second hand-tarjonnasta löysin pieniharteiselle ja -vyötäröiselle (heh, se oli siis silloin...) naiselle sopivia luonnonmateriaalisia vaatteita: puuvillaisia mekkoja, nahkahameita ja villanuttuja. Nyt raskaus- ja kotiäitivuosina vaatekaappi on puolestaan täydentynyt vartalolle hieman armollisimmilla Nanson ja Me&I:n trikoomekoilla.
Eräs ongelma minulla on kuitenkin ollut tähän päivään saakka ratkaisematta: mistä löytää laadukkaita (yksi värisiä) trikootoppeja ja -paitoja? Satunnaisesti merkiltä kuin merkiltä on tullut vastaan hyviä yksilöitä. Valitettavasti toista vastaavaa kappaletta hankkiessa olen saanut huomata, ettei laatu olekaan ollut enää yhtä hyvä. Lisäksi pohdin edelleenkin, kuinka kierrättää nukkaantuneet elastaanipitoiset paidat. Omatuntoni estää minua heittämästä niitä roskiin, mutta pikkuhiljaa alan hukkua kymmenisen vuotta säilyttämääni vuoreen.
Olen kysellyt trikoojätteestä aiemminkin, mutta edelleenkin saa vinkata. Kuinka te olette sen kierrättäneet?
Laadukkuuden ohella minua on vuosien myötä vaivannut yhä enemmän myös tuotannon eettisyys. Se, että tuotanto tapahtuu työntekijöiden kustannuksella jossain kaukana epämääräisissä alihankkijatehtaissa, jotta meillä olisi joka kuukausi uutta halpaa ostettavaa, ei oikein vastaa oikeustajuani.
Tunnustan silti avoimesti, että etten ole trikookysymyksessä mikään pulmunen. Vaikka ostan paljon käytettynä, heikkouteni ovat esimerkiksi Lindexin lastenvaatteet. Ne ovat kohtuu laadukkaita, kivannäköisiä ja - no, edullisia. Lindex on kuitenkin yksi niistä monikansallisista yrityksistä, joilla on edelleen parannettavaa tuotantopään olosuhteissa, vaikkakaan yritys ei ole ilmeisesti sielä ihan pahimmasta päästä. Toistaiseksi olen ostanut alunnusmyynneistä myös Your Facen toppeja, jotka ovat Bangladeshissa valmistettuja. Liha on siis heikko, vaikka henki muuta haluaisi...
Onneksi, vaikka olen hidas muuttamaan tapojani, olen saanut niitä jo muutettua. Nyt on menossa operaatio trikoo. ;)
Olen löytänyt kaksi merkkiä, joihin aion jatkossa panostaa. Kotimainen Nosh vakuutti minut Alvarin bodyilla. Olen sittemmin tilannut merkiltä muutaman naisten vaatteenkin ja ihmetellyt trikoon laadukuutta! Erään vaatteen kohdalla istuvuus ei ollut ehkä paras mahdollinen, mutta esimerkiksi nuo kaksi raitatunikaa, jotka vilahtelevat tässä postauksessa ovat osoittautuneet loistaviksi ja monikäyttöisiksi perusvaatteiksi. Noshin tuotanto tapahtuu Portugalissa, mikä tänä päivänä on vissiin luettava ihan kotikenttätoiminnaksi. Luomupuuvillaisten vaatteiden valmistamista säätelevat samalla EU:n standardit ja lait, mitkä takaavat tuotteiden eettisyyden ja ekologisuuden.
Toinen, myös vaatekutsumerkki, johon olen tutustunut ja hyväksi todennut, on ruotsalainen House of Lola. Sen tuotanto tapahtunee vieläkin lähempänä eli Liettuassa (ainakin itse hankkimieni paitojen osalta). Myös Lolan trikoo on kestävää ja muotoilu silmääni miellyttävää. Merkillä on valikoimassaan myös hyviä perustoppeja, joihin mieleni tekisi tutustua paremmin.
Omat Lolani ovat merkin Nicetop-paitoja; voin esitellä ne joskus toiste! Tähän loppuun päätön kuva vielä Noshin trikootunikasta kera sen Tanskanmaalta löytämäni second hand-villanutun, jota kehuin syksyllä maasta taivaisiin :)
Millaisia kokemuksia sinulla on merkeistä Nosh ja House of Lola? Kuulisin mielelläni ajatuksianne!
Mukavaa viikon jatkoa kaikille!
Ps. Uusi kamerani kotiutui vihdoin. Tämän postauksen kuvat ovat ensimmäiset jotka on otettu uudella Canonin Powershot G7X-kamerallani :) Aijai, mikä pokkari - ihan kaikilla pikkukameroilla ei saa vangittua esim tällaisia yökuvia. Nyt täytyy opetella käyttämään...
