Elämä on parasta itse tehtynä - blogi-ilta Marttojen tapaan

Blogiyhteistyö Lounais-Suomen Marttojen ja Sorrin puutarhan kanssa

Tervehdys!

Edellisestä postauksesta onkin vierähtänyt tovi. Mitäpä siis kuuluu?

Olen palannut tässä välissä työelämään ja kiirettä pitää! Elämä kuitenkin rullaa ihan mukavasti.

Voin sanoa nauttivani töistä ja työnteosta. Olen myös oppinut tekemään tunnit tehokkaasti koululla ja yritän välttää töiden tuomista kotiin. Ihan aina se ei onnistu (puhumattakaan jossain vaiheessa koittavasta koesumasta), mutta ainakin toistaiseksi en ole haikaillut kotiin huolimatta siitä, että Kaisla on oppinut tässä välissä ryömimään, istumaan, konttaamaan ja taputtamaan käsiään. Minusta on mahtavaa, että mieheni, joka nyt pitää kesälomiaan ja sen jälkeen isäkuukautensa voi todistaa näitä tapahtumuia. Taidamme tällä hetkellä viettää kumpikin omaa kuherruskuukauttamme uusien rooliemme kanssa. Toki tilanne voisi olla eri, jos tilanne olisi pysyvä - palaan nimittäin lokakuun alussa vielä kertaalleen hoitovapaalle. Tulevaisuus näyttää sitten, mitä se tuo tullessaan... :)

Mutta sitten päivän epistolaan - mikä sai minut palaamaan pitkästä aikaa blogin pariin?

Syy oli erittäin riemastuttava - sain nimittäin kutsun tulla muiden turkulaisten bloggaajien kera tutustumaan Lounais-Suomen Martat ry:n toimintaan. Illan aktiviteettina olisi salaattikurssi eli aivan mahtavaa vastapainoa työpäivän aivojumpalle! Olen itse keskinkertainen kokki, mutta siltikin erityisesti intohimoinen salaattireseptien keräilijä. Vaikka työpäivän jälkeen väsyttikin vietävästi, ajattelin, ettei ilta olisi hukkaan heitetty, jos saisin kokoelmiini yhdenkin käyttökelposen salaattiohjeen ;)

Entäpä Marttajärjestö? Kukapa heitä ei tuntisi! Kyseisen 118-vuotiaan kotitalousjärjestön tavoitteena on edistää kotien ja perheiden hyvinvointia ja kotitalouden arvostusta. Suomessa on 15 marttapiiriä, joihin kuuluu yli 1200 paikallisyhdistystä.

Varmasti lähes jokaisella meistä on jotain kokemuksia martoista. Omat varhaisimmat muistoni liittyvät lapsuuteen, jolloin leivoimme marttatoiminnassa aktiivisesti mukana olleen isotätimme (jota kutsuimme Torttu-tädiksi) kanssa joulunalusaikoina (heh, edellä mainittuja) leivonnaisia. Samainen istotäti tilasi vuosittain äidilleni joululahjaksi Martta-lehteä, jota itsekin silloin tällöin selailin. Sittemmin marttailu on tullut tutuksi martoissa aktiivisesti toimivan anoppini kautta, joka on suositellut minulle useampaankin otteeseen marttojen erinomaisia kokkikursseja (pelkää kaiketi poikansa puolesta, ettei vaan nälkiintyisi hoivassani :D), ja sellaisilla olen jo ennen tätä blogi-iltaa käynyt sekä kovasti myös tykännyt.

Täytyypä vielä loppuanekdoottina mainita eräs erikoisempi intressiyhteys - Marttaliiton toiminnanjohtajana toimii Marianne Heikkilä, jolla on värikäs ja minua kiinnostava sukutausta. Eräs kotimaisista lempivintagemerkeistäni on Kaisu Heikkilä. Kyseinen rouva oli puolestaan Marianne Heikkilän isoäiti ja Kaisu Heikkilä Oy-muotitalon perustaja :)

Mutta sitten illanviettoomme: Ennen varsinaisia tositoimia eli kokkailuita saimme kuulla marttojen uusimpia kuulumisia kera virkistävien alkumoktailien. Pitkän ja kunniakkaan historiansa ja perinteikkäiden toimintaperiaatteiden ohella Marttajärjestö on mielestäni onnistunut hienosti päivittämään itsensä 2010-luvulle. 

Martat näkyvät ensinnäkin hienosti verkossa ja sosiaalisessa mediassa. Vaikuttaminen ja matalan kynnyksen osallistuminen ovat siellä, missä ihmisetkin nykyään. Lisäksi martat ovat lisänneet yritysyhteistyötä. Esimerkiksi kuluvana vuonna martat ja S-ryhmä tekevät monipuolista yhteistyötä. Tästä esimerkkejä ovat muun muassa Marttojen lapsille suuntaama Ässäkokki-kurssitoiminta, jota S-ryhmä tukee sekä tahojen yhteinen Ruoka-Kalevala-ruokakokemusten ja -tunnelmien keruuprojekti.  

Tällaisen seitsemän plus-tasoisen kotikokin mielestä parasta on kuitenkin se, etteivät marttojen reseptit ja ohjeistukset ole turhan tärkeileviä tai ylivoimaisia. Tärkeintä on saada hommat hoidettua ja pöytään tasapainoisesti sekä maistuvaa että ravintoarvoltaan hyvää kotiruokaa. Kehnommankaan kokin itsetuntoa ei paineta alas liiallisella nipottamisella tai hifistelyllä!

Puhdas, suomalainen lähiruoka on marttojen sydäntä lähellä. Myös meidän kurssillamme oli paikallinen sponsori, nimittäin Sorrin puutarha. Sorrin tuotteet ovat salaattien aatelia. Toisin kuin monet muut salaatit, Sorrin salaatit viljellään aidossa mullassa. Käyttövalmiit, valmiiksi pestyt salaattisekoitukset ovat erinomainen vaihtoehto erilaisten tuoresalaattien pohjiksi.

Sorrin salaatit ovat sesonkiruokaa ja valikoima vaihtelee. Tällä hetkellä parhaimmillaan on esimerkiksi Salanova-salaatteihin kuuluva upeanvärinen Renoir Black eli Mörkösalaatti, joka on syöntivalmis kannan poistamalla.

 

 

Sitten vain kokeilemaan! Tiedätte, että olen suuri linssien ystävä ja onnekseni sain testattavakseni oivan linssi-kasvissalaatin.

Tässä ohje teillekin:

Linssi-kasvissalaatti

1 tlk (n. 4 dl) kypsiä linssejä (1, 6 dl kuivattuina)
2 omenaa tai päärynää
1 rkl voita
1 rkl hunajaa
1 ruukku salaattia
100 g sinihomejuustoa
1 dl pähkinöitä

kastike
3 rlk rypsi- tai pähkinäöljyä
2 rkl omenaviinietikkaa
ripaus suolaa
ripaus mustapippuria

1. Jos käytät valmiiksi kypsennettyjä linssejä, valuta ja huuhtele ne. Jos käytät kuivattuja, katso keitto-ohje pakkausesta.
2. Sekoita kastikkeen ainekset ja ravista pienessä lasitölkissä. Valele kastike kypsille linsseille, sekoita ja jätä vetäytymään.
3. Leikkaa huuhdotut omenat tai päärynät lohkoiksi. Poista siemenkodat. Sulata voi paistinpannuun ja paista hedelmälohkot niin, että ne saavat hieman väriä. Valuta päälle tilkka hunajaa ja ravista pannua.
4. Huuhdo ja kuivaa salaatinlehdet. Levitä ne laakealle tarjoiluastialle tai lautasille. Lisää linssit ja asettele paistetutu hedelmälohkot päälle. Murenna pinnalle juusto ja ripota pähkinämurska.



Se on siinä!

Mahtava kokkailuiltamme päättyi tietysti mihinkäs muuhun kuin yhteiseen maisteluhetkeen. Mitä useampi kokki, sitä useampi salaatti ;) Kotiin lähti vielä doggybag miehelle sekä mieletön kasa Sorrin salaatteja.

 

Suosittelen kyllä lämpimästi marttojen kursseja kaikille! Esimerkiksi nyt syksyllä Lounais-Suomen piirissä järjestetään pinnalla olevia rakka-ruokakursseja, ruisleivän valmistusta sekä joulun alla myös ruokalahjojen valmistusta.

Lopuksi vielä suurkiitos sekä Sorrin puutarhalle että Lounais-Suomen Martoille mahdollisuudesta osallistua piristävälle ja inspiroivalle kurssille! Taidankin jatkaa tätä iltaa jääkaapille suunnaten... Siellä nimittäin odottelee vielä muutama Sorrin MIXIpussi tuhottavaksi ;)

Mukavaa elokuun loppua myös blogilukijoilleni. Lupailen palata vielä lähiaikoina toisenkin postauksen merkeissä :)

Merimasku

Moikka!

Missäs ollaan? No siellä, mihin bloginimikin yhä viittaa ;)

Halusin perheen kanssa laivoja katselemaan; erityisesti toki Alvarin takia, ja senkin uhalla, että bajamaja tai roska-auto kiinnostavat enemmän. Viikonloppuna ei nimittäin ehditä, kun on The Häät!

Isovanhemmat ehtivät kuitenkin nappaaman pojan mukaansa ennen meitä ruuhkavuosivanhempia. Onni onnettomuudessa oli, että miehen töistä meni sähköt (no en tiedä oliko siipan mielestä kovin kivaa), joten hän ehdotti, että lähdetään perään kaupungille!

 

Alvarin paattikierros oli jo ohi ennen kuin ehdimme paikalle (laivat olivat kuulema olleet ihan jees, mutta lounaspaikkamme Pippurimyllyn ikkunasta ohi vilahtelevat poliisiautot ja ambulanssit taisivat vetää pidemän korren).

Mutta olihan mulla pieni seiloriflikka mukana! Veljensä kutsuu häntä nykyään lempinimellä "Masku", joten olisko hän ollut tänään sitten "Merimasku"? :D

Hiio-hoi vaan kaikille ja illantoivotukset kera seiloritytön Marimekon vuodelta 1974!

Kaksi historiallista ja nautinnollista Turku-suositusta

Tervehdys!

Viime viikkoina on ollut sen verran eloisaa, etten ole ehtinyt tänne blogiin vilkuilemaan. Vaikka kotieloakin on riittänyt, olemme olleet Kaislan kanssa välillä oikeita menotyttöjä, ja Turku-keikkojakin on kertynyt huomattavasti tiiviimpään tahtiin kuin talven aikana.

Haaviin on jäänyt noilta menoloilta kaksi paikkaa, joista vinkata teillekin:

 

Kesäkuun alussa kävimme Åblogi-porukalla testaamassa vanhan Turun sydämessä sijaitsevan uuden ravintolan - Rosterin. Nyt on ihan pakko todeta, että noin hulppealla paikalla ei ole menomestaa nähty - vai mitä tuumaatte ikkunasta avautuvasta näkymästä?

 

Roster on Kari Aihisen luotsaama ravintola, joka sijaitsee vanhassa maaherran makasiinissa. On ihan mahtavaa, että tuo tuomiokirkon kupeessa sijaitseva tyhjillään ollut rakennus on saatu arvoiseensa käyttöön!

 

Rosteriin voi poiketa vaikka lasilliselle juomaa Turku-kierroksen päätteeksi tai syömään pidemmän kaavan mukaan. Tarkempia tietoja tarjonnasta löytää Rosterin sivuilta. Ainakin koemaistelun perusteella tarjonta vaikuttaa erinomaiselta ;)



Viime viikonloppuna vietimme puolestaan rakkaan ystäväni polttareita - osa lukijoista ehkä arvaakin, että kenen ;)

Aivan mahtavaa oli, että kaikista mahdollisista paikkakuntavaihtoehdoista juhlintapaikaksi valikoitui yhteinen opiskelukaupunkimme Turku, mikä mahdollisti itsellenkin osallistumisen iloon - toki yhdessä pikku-Kaislan kera. Polttarit olivat toki enemmän rauhallista illanviettoa naisporukalla aivan mahdottoman ihanassa, yli 200 vuottta vanhassa torpassa Hirvensalossa. Ihanan mummolahenkisen tyylin lisäksi taloa ympäröi täydellisen lumoava puutarha, joka kukoisti parhaillaan keskikesän loistossaan.

Illan korvalla oli ihana sukeltaa paljun pohjalle linnunlaulua kuuntelemaan.

Jos olet siis haaveillut Turku-visiitistä tai -lomasta, arvostat kaikkea vanhaa ja kaunista mutta haluat myös omaa rauhaa perheellesi, ystäväporukallesi yms, niin tämä on majapaikka juuri sinulle!

Mukavaa juhannusviikon jatkoa kaikille :)

Manulle (ja meille kasarin lapsille)

Nyt hän sitten lähti. Meidän kasarin lasten THE Presidentti. Koko kansan Manu Suomen Turusta. Olihan se odotettavaa, ettei mikään ole ikuista, mutta kuitenkin. Tuo turvallinen pitkä mies hallitsi koko lapsuuteni Suomea.

 

Vasta myöhemmin koulussa tajusin, että tuo fundeeraava otsakiehkuramies oli arvostettu sen vuoksi, että hän teki itsestään (ja seuraajistaan) vallattoman. Vertaus Suomen perustuslain isään Kaarlo Juho Ståhlbergiin ei ole lainkaan mahdoton.

Koiviston ansiosta perustuslaillinen parlamentarismi vakiintui nykyisiin uomiinsa eikä Kekkonen ollut enää lasten suussa synonyymi presidentin viralle.

Kun suru-uutinen entisen valtiomiehen poismenosta saavutti kansan rivit, haastateltiin tietysti muita maamme eturivin poliitikkoja. Presidentti Tarja Halonen toi esille, että nyt olisi oiva hetki muistella, mitä muistoja Mauno Koivisto tuo mieleen.

No, minäpä kannan korren kekoon tämän pienen postauksen verran:

1. Lapsuudessa koin erittäin kiusalliseksi, että toinen nimeni on Tellervo. Juu - olen siis presidentin rouvan kaima, mutta sen lisäksi meidän luokalla oli erittäin isojalkainen poika, jota tietysti kutsuttiin Manuksi. Loput naittopuuhat sitten arvaatte...

2. Ennen yliopisto-opintoja pidin pakon sanelemana välivuoden, jolloin päädyin koulunkäyntiavustajaksi kouluun, jonka pihasta löytyy tänäkin päivänä presidentillinen huvimaja ja jonka eräässä luokassa tuleva presidentti kansakoulupoikana pulpetin penkkiä kulutti. Ehkäpä eräänä opetusurani huipentumana voisikin pitää sitä, että toimin itsekin sitten apuopettajana ja myöhemmin sijaisena kyseisessä luokassa :)

3.Mauno Koivisto urapolku on henkeä salpaava: satamajätkä, yliopiston opettaja, tohtori ja sitten presidentti kansainvälisillä areenoilla. Gorban ja Reaganin luottomies. Mutta tiedättekös erään vähän tuntemattomamman käänteen hänen urallaan?

Kyllä maar, Manu on tavallaan mun kollega, sillä hän on toiminut aikoinaan myös opona!

Mitkä ovat sinun muistosi Mauno Koivistosta?

Taidetreffeillä Aboa Vetus & Ars Novassa

Åblogiyhteistyö Aboa Vetus & Ars Nova-museon kanssa

Tervehdys!

Eräs syy, miksi olen jatkanut bloggausta hektisessä vauva-taaperoarjessa, on se, että minulla on jokin oma juttu. Saan kirjoittaa, kuvata ja siten jakaa pohdintojani ja kiinnostukseni kohteita. Joskus välillä pääsen myös tuulettumaan muihin maisemiin - sillä jaksaa taas tovin kotosalla :)

Eräs tällainen mahdollisuus koitti menneenä viikonloppuna, kun joukko Turun alueen kulttuuri- ja lifestylebloggaajia sai kutsun tulla tutustumaan Aboa Vetus & Ars Novan näyttelyihin ja samalla verkostoitumaan toisiinsa. Mukaan pääsi äidin siivellä myös pieni Kaisla-tyttö, sillä viime aikoina pullottelu isin kanssa ei ole onnistunut.

 

Tilaisuuden aluksi istuimme saman pöydän ääreen nautiskelemaan museon yhteydessä toimivan ravintola-kahvila M Kitchen & Cafe´n brunssista.

Olin aiemmin suruissani, kun kuulin edellisen toimijan jazz-brunssin tulleen tiensä päähän. Nyt kuitenkin saatoin hymy huulilla todeta, että uusi brunssi on vähintäänkin yhtä hyvä! Erityisen maininnan arvoinen oli jälkkärivalikoima - kukapa turkulainen nyt ei rakastaisi M Bakeryn kakkuja ja niitä oli tietysti tarjolla ;)

Erityisen kiitoksen ansaitsee myös museon henkilökunta, joka kanniskeli tytärtäni sekä nouti lautasellisen herkkuja eteeni. Toki kiitoksen ansaitsee myös tyttäreni, joka nukahti lopulta juuri oikealla hetkellä!

Nautiskelun jälkeen oli museokierroksen aika. Erityisesti ulkopaikkakuntalaisille tiedoksi se, että Aboa Vetus & Ars Nova (uusi ja vanha Turku) on sopiva kattaus nykytaidetta sekä Turun historiaa. Tällä kertaa pääpainon esittelyssä sai taide ja varsin mielenkiintoisessa muodossa: Pääsimme nimittäin treffeille taiteen kanssa!
 


Aboa Vetuksessa on lanseerattu tällainen mielenkiintoinen konsepti, jonka tarkoituksena on löytää sydämensä valittu museon taideteosten joukosta.

Keskimäärin museovieras viettää keskimäärin kuulema n. 14 sekunttia taideteoksen edessä - minuuttitaidetreffit haastaa katsojan viettämään aikaa taiteen parissa hieman pidempään. Minuuttitaidetreffit sopivat erinomaisesti esimerkiksi työyhteisöjen hyvinvointitapahtumaksi tarjoten mahdollisuuden irtautua työnteosta ja työpaikan rooleista.

 

Ideana on, että museon henkilökunta n. valinnut joukon erilaisia teoksia erilaisin kuvauksin. Ensin jokainen meistä treffaajista sai testata kirjallisesti, millainen persoonallisuus henkilökohtaisesti puhutteli. Omalla kohdallani persoonallisuus nro viisi teki suurimman vaikutuksen:

Pienet arkiset asiat tekevät minut iloiseksi. En kaipaa suuria seikkailuja - ihmeellisimmät asiat löytyvät usein läheltä, kunhan vain malttaa etsiä.

Kuulostaakos tultulta? Olen tainnut aika monasti blogissanikin painottaa näitä teemoja ;)

Kirjallisen kartoituksen jälkeen lähdimme sydän pamppaillen treffaamaan viittä hyvin erilaista teosta. Tarkoitus oli viettää kunkin luona viitisen minuuttia tutustuen toisiimme.

Allen Jonesin (1937-) teos Snap (Time Out), 1988 öljy kankaalle taisi puhutella useampiakin miestä taidetreaffaajista. Entä sitten Tildaa? Hmm...

    

Osa meistä löysi puolestaan yhteyden Lars Gunnar Nordströmin (1924-2014) teoksen Dimensionaalinen tilanne (1968) kanssa.

Olihan tyypin kanssa ihan kiva poseerata, mutta siihen se taisi sitten jäädä ;)

Mutta sitten se tapahtui! Vihoviimeisenä teoksena meille esiteltiin Johanna Kiivaskosken (1967-) kallionauhuksen lehdistä tekemä teossarja, joka sisälsi aimo annoksen tarinallisuutta, mytologiaa ja pehmeää värimaailmaa.



Erityisesti sarjan toinen osa Amor Vuohipaimenena, 2008 puhutteli minua. Kuinka ollakaan ajatukset siirtyivät tulevaan kesään ja näin silmissäni pienen pellavapäisen pojan kirmailevan suviniityillä ilman huolen häivää... Ottaisinkin kyseisen teoksen vaikka heti omaa seinäänikin sulostuttamaan :)



Lämmin kiitos Aboa Vetus&Ars Novan väelle mielenkiintoisesta tapaamisesta ja mahdollisuudesta tehdä yhteistyötä. Viime kesäisestä lasten museopäivästä voit muuten lukea täältä!

Otetaanpa kaikki tavoiteeksi vierailla hieman enemmän kotimaisissa museoissa kuluvana Suomen juhlavuonna! 

 

Valokuvat: Neljäs ja viides kuva Jari Nieminen/ Aboa Vetus & Ars Nova. Muut kuvat ovat omiani.

Vauva unipesästä pinnikseen, apina pinniksestä vapauteen

Blogiyhteistyö Unipesäkaupan kanssa

Moikka!

Kahden ja puolen vuoden äitiyskokemuksella totean, että on totisesti hyvä, ettei aina tiedä etukäteen kaikista vanhemmuuden vastaan tulevista haasteista. On paljon parempi, että näitä pähkinöitä tipahtelee vähittäisesti purtavaksi :)

Lasten nukkumiseen liittyvät pulmat ovat hyviä esimerkkejä haasteista. Ensin on niitä vastasyntyneen uni-valverytmiin ja rintaruokintaan liittyviä kommervenkkejä, sitten totuttelua pois yösyötöistä ja unikoulua. Jossain vaiheessa siirrytään omaan sänkyyn - joko pinnikseen tai isomman lapsen sänkyyn.

 

Tuntuu, että meidän vauva- ja taaperotaloudessa on ollut jokin unielämän totutteluvaihe koko ajan päällä. Olen kiitollinen kuitenkin siitä, että nuo vaiheet ovat olleen perättäisiä, eivätkä pamahtaneet kaikki yhtaikaa päälle. Näinkin olisi voinut käydä.

Kuten aiemmin kerroin, Kaisla-vauvamme alkuaikojen nukkumisratkaisut järjestyivät hienosti turkulaisen Unipesäkaupan kanssa tehdyn yhteistyön myötä. Nyt on yhteenvedon aika, oliko ratkaisu toimiva.

Alvari nukkui aikoinaan vastasyntyneestä asti omassa pinniksessään, ensin äitiyslaatikossa ja myöhemmin ilman. Emme halunneet vapauttaa apina-poikaamme vielä Kaislan syntymän aikoihin luontoon, vaan pitää pinniksen hänellä. Toisaalta emme halunneet toista pinnasänkyä kotimme täytteeksi. Tässä tilanteessa vanhempien sänkyyn sijoitettava unipesä tuntui hyvältä ratkaisulta, ja sitä se on ollutkin!

Kaisla on alusta asti viihtynyt hyvin Unipesäkaupan pesässä. Sen pehmeät laidat ovat luoneet ilmeisesti mukavanahtaan (kohdunomaisen) olotilan. Nostan vauvan aina öisin ruokailemaan viereeni, mutta sen jälkeen tyttö palaa pesäänsä. 

Itse äitinä olen myöskin pitänyt unipesästä! On turvallinen olo, kun vauva nukkuu vieressä, mutta ilman pelkoa siitä, että litistäisin hänet. Näen kuitenkin vauvan kasvot eikä minun tarvitse nousta kurkkaamaan laidan yli kuten äitiyspakkauksen kohdalla oli.

Unipesä on helppohoitoinen. Pelkäsin aluksi sen likaantuvan helposti, mutta olemme pärjäilleet hyvin muovitetuilla froteilla ja pyyhkeillä, joita olen pitänyt pehmukkeina pesänpohjalla. Muutaman kerran puklu tai kakka on sotkenut pesää, mutta sappisaippua ja 60 asteen pesuohjelma ovat pitäneet sen siistinä. Pesä on myös pysynyt pesukerroista huolimatta hyvin kuosissaan.

Kyllä unipesä vetää kaksikin naperoa, jos sopu sijaa antaa ;)

Olemme käyttäneet unipesää pääasiassa yöunilla, mutta ensimmäisinä viikkoina Kaisla lökötteli pesässä myös olohuoneessa. Emme nimittäin halunneet ottaa vauvan leikkimattoa samantien käyttöön, jotta isoveli oppisi ensin uuden tulokkaan reviirin rajat. Nyt taannoiselle mummolavisiitille unipesä otettiin myös mukaan ja se osoittautui AIVAN loistavaksi vauvan matkasängyksi! Eli jos perhe matkustelee vauvan ensikuukausina runsaasti, niin suosittelen unipesää mukaan otettavaksi!

Kaisla on nyt reilut nelikuinen ja pikkuhiljaa koittanee hetki, että tyttö luopuu rakkaasta pesästään (Kaisla on ehkä hieman keskivertoa  pidempi; unipesä menee joillakin vauvoilla n. 6 kk:n asti). Äiti ei haluaisi tätä kylläkään ihan vielä... Koska on hyvin todennäköistä, ettei meidän perheeseen pikkuisia enää tule, haluaisin kovasti pitää pikkuiseni vielä hetken vieressäni. Olemme itse asiassa nukkuneet useamman kuukauden ihan tyttöjen kesken, kun isä ei saanutkaan unta pikku mökäfoonin vieressä ;) 

Joka tapauksessa, nyt kun Kaislan unielämässä elellään suvantovaihetta, oli hyvä hetki hoitaa Alvarin nukkumiskuviot seuraavalle asteelle:

Mummolareissun eräänä funktiona oli vanhan Muuramen Jolla-sängyn kotiuttaminen meille. Sänky osoittautui kuitenkin hieman huonokuntoisemmaksi kuin oletimme, joten Jolla jäi edelleen mummolan sängyksi. Katsastelin sitten tapani mukaan tori.fi:n tarjonnan ja erinomaisessa kunnossa oleva Ikean jatkettava lastensänky löytyi 20 eurolla. Det passade bra! Kun kotiuduimme mummolasta, isi oli hankkinut patjan ja laittanut sängyn kuntoon.

Nyt olemme sitten harjoitelleet parisen viikkoa laidattomassa sängyssä nukkumista. Ja no jooh, onhan se meno vähän erilaista.... Alvari ei yrittänyt pinniksestä pahemmin karkailla (ja siksi hänet olikin niin helppo laittaa nukkumaan esimerkiksi päiväunille), mutta nyt on meno kyllä muuttunut. Sekä illalla että päivällä on pakko tehdä nukuttaminen astetta perinpohjaisemmin. Aluksi poika karkaili sängystä melko tiheään, mutta nyt meno on jo rauhoittumaan päin.

Kaipailisin silti hyviä vinkkejä jaettavaksi lapsen nukuttamiseen laidattomassa sängyssä päivä- ja yöunille! Omanikin voin jakaa tuolla kommenttiboksin puolella, jos keskustelua syntyy :)  

Myös omia unipesäkokemuksia voi edelleen jakaa!

Tällaista tänään. Mukavaa viikonjatkoa!

Flör - naistenpäivävisiitillä kukkakeitaassa

Åblogiyhteistyö Flörin kanssa

Tervehdys!

Terminen kevät alkaa yleensä siinä maaliskuun 25. päivän tienoilla, mutta päätin, että minun virkeämpi kevääni alkoi eilen, naistenpäivänä. Olimme saaneet Åblogien poppoolle kutsun tulla tutustumaan Flöriin pääkallon paikalle eli Turun Peltolaan Kaurakadulle.

Jee kukkia, väriä ja virikettä toipilaskauden päätteeksi! Juuri sitä tunnuin tarvitsevanikin!

 

 

Jos et vielä turkulaisena tiedä, mikä kumma tuo Flör on, niin ehkäpä Kauppilan legendaarinen puutarhamyymälä tuo jotain mieleesi. Flör on sama paikka, mutta hieman päivitetymmällä ja trendikkäämmällä konseptilla. Flörin toinen, monille ehkä tutumpi myymälä sijaitsee kauppakeskus Skanssissa.

Kaurakadun Flör on ympäri vuoden toimiva kukka- ja puutarhamyymälä monipuolisine palveluineen. Sieltä löytyvät kaikki kodin ja puutarhan kasvit, kauniit leikkokukat sekä myös pihasuunnittelun ja rakentamisen palveluita. Kauppilan puutarhan valtteihin on kuulunut erittäin laaja puutarhakasvivalikoima ja myös jatkossa Flörista löytyy monipuolinen kattaus harvinaisuuksia.

Flör tarjoaa ihastuttavan valikoiman myös vihersisustamisen trendejä.

Nythän viherkasvit ovat kukkien ja puutarhanhoidon ohella in. Hieman nausreskelen partaani tällaisille trendeille (esim. äidilläni on ollut ihastuttava ja kodikas viherkasvivalikoima varmaan 25 vuotta), mutta toisaalta onhan se kiva, että kun jokin sellainen asia, mista on aina tykännyt tulee muotiin, niin valikoima vaan paranee ;) Flör tarjosi kuitenkin jotain ihan uuttakin ihmeteltävää kuten japanilaisesta perinteestä ammentavia roikkuvia sammalpalleroisia ;)



Kaikkea kaunista, mm. amppeleita olisi ollut tarjolla, mutta hillitsin itseni tietäen, ettei taaperotalouteen kannata hankkia nyt mitään eläväisiä erikoisuuksia maisteltavaksi...

Flörin tavoitteena on tarjota monipuolisesti elämyksellisiä puutarhapalveluita. Kaurakadulla järjestetään puutarha-aiheisia luentoja aina lauantaisin ja erittäin suosittuja ovat olleet myös kukkiensidontakurssit. Tällainen kaunis ja konkreettinen käsillä tekeminen voisi olla erinomainen idea esimerkiksi työpaikan virkistysiltaan tai kaveriporukalla koettavaksi.

Myös me saimme kokeilla floristin taitojamme ja koota Flörin osaavien floristien opastuksella itsellemme aivan mahtavan kimpun naistenpäivän kotiinviemisiksi!

 

Tämän hetken sidontatrendehin kuuluu se, että kukat asetellaan kimppuun samalle korkeudelle. Suosittuja sävyjä ovat esimerkiksi erilaiset sinisen ja sinipunaisen sävyt, joita löytyi meidänkin kimpuistamme. Kukkina ja vihreinä meillä oli muun muassa papukaijatulppaaneja, kärhöjä, ohdakkeita ja rosmariinia.

Kukkien sidonta on muuten hyvin terapeuttista, muttei kuitenkaan mitenkään helppoa! Oksat kun pitäisi osata sitoa spiraaliin, mikä ainakin omissa nakkihyppysissäni oli lähes mahdoton haaste :) Huomanette, että allekirjoittanut osasi valita aika oikean sävyisen vaatteen menoja varten ;)

Tämä päivä onkin sitten kulunut tästä arjen sulostuttajasta nauttien. Kiitos Flörin väki kivasta illasta ja blogisiskot seurasta!

Kevät alkakoon!