maanantai 30. heinäkuuta 2012

Kuvittele päivä...

Kuvittele päivä ilman huolia...
Kuvittele aamupäivän väreilevä helle - ei sellaista paahtavaa kuumuutta kuin alhaalla laaksossa vaan vieno tuulen vire paljaalla iholla. Se virkistää; kuin uisi lämpimässä vedessä.
Kuvittele päivä ystävän kanssa - päivä kaunilla kukkakedolla keskellä perhosien tanssia.
Kuvittele päivä, jolloin voit nukkua koiranunta vaikka koko päivän...

Kuvittele päivä, jolloin susikin on lempeä kuin karitsa (tai vähintään kuin naapurin Tepsu)...


sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Pyhän Jaakobin pyhiinvaellusreitillä

Grüss Gott! Terveisiä helteisestä Itävallasta!

Suomen matalapaineinen kesä jäi osaltamme tosiaan kymmeneksi päiväksi unholaan, kun suuntasimme Keski-Euroopan sydänseuduille. En ollut aiemmin käynyt Itävallassa, mutta lähipiirissämme parin viime vuoden aikana tapahtuneiden muutosten vuoksi näyttää siltä, että kyseinen maa saattaa näytällä merkittävää roolia elämässämme tulevaisuudessakin - Itävallassa asuu tällä hetkellä sekä ystäviämme että perheenjäseniämme. Kiittelinpä matkan aikana hiljaa mielessäni myös sitä, että sitä lukioaikana niin kovasti ärsyttänyttä saksaa tuli luettua ja se tuli kirjoitettuakin aikoinaan. Ylioppilaskirjoitusten nolo-C osoittautui kuitenkin huomattavasti paremmaksi ratkaisuksi kuin mieheni aikoinaan lukemat kaksi kurssia - ymmärsin puhetta ja tekstiä paikoin jopa hyvin ja osasin sanoa peräkkäin ainakin kolme sanaa :D Ehkäpä voisin lähteä joku päivä jopa saksan kertauskurssille iltalukioon - anoppi istui siellä jo viime vuonna ;)

 Vietimme aikaa sekä Klagenfurtissa sekä Wienin lähellä. Pääasiallinen majoituspaikkamme oli ystäviemme koti (mikä kartano!), josta saimme käyttöön ihan oman kerroksen kylpäreineen. Ystävämme asuvat muuten aivan lähellä kuuluisaa keskiaikaista Pyhän Jaakobin pyhiinvaellusreittiä, jonka lonkerot ulottuivat aikoinaan ympäri Eurooppaa. Reitin päätepistehän oli Espanjan Santiago de Compostela, missä sijaitsi apostoli Jaakobin hauta. Pyhiinvaeltajien kuuluisa symboli oli simpukankuori, ja noita tunnuksia saattoi nähdä myös ystäviemme koiran ulkoilutusreitillä :) Kohtuullisen epistä - ainakin näin historianopettajan näkökulmasta!


 
  Itävallassa kesä oli pidemmällä. Sadonkorjuun aika oli jo käsillä. Kumpuilevat pellot auringonkukkineen ja maissintähkineen, puutarhat aprikooseineen ja viinitarhat rypäleineen odottivat ahkeroijia...


 Minäkin pääsin kuvaan auringonkukkien keskelle!

 Elokuun mittaan tiedossa on siis tarinoita Itävallan matkalta, mutta tietysti myös alkavan syksyn odotusta. Tie vie Tildaa eteenpäin - ei ehkä Santiago de Compostelaan, kuten tuossa alemmassa kuvassa, mutta kohti ainakin kohti uusia opintoseikkailuja!

maanantai 16. heinäkuuta 2012

Colourscaping



Iltaista! Me lennämme huomenna Itävaltaan, mutta tässä vinkki teille Turkuun jääville, mitä tehdä tehdä täällä koto-Suomessa. Ei muuta kuin mukavaa heinäkuun loppupuolta kaikille! Tilda palailee Suomen kamaralle heinäkuun viimeisenä viikonloppuna! Auf Wiedersehen :)




Colourscape tuo ainutlaatuisen väri- ja musiikkielämyksen Kupittaanpuistoon

Maailman suurin värilabyrintti Colourscape on kiinnittynyt Turun Kupittaanpuistoon. Kolmen viikon vierailun aikana yleisö saa nauttia uskomattomasta värien maailmasta, musiikista ja työpajoista. Colourscape avautuu yleisölle 17.7. ja on avoinna tiistaista sunnuntaihin 5.8. saakka.


Turun kulttuuripääkaupunkikesänä 2011 supersuosittu Colourscape palaa Turun Kupittaanpuistoon. Colourscape koostuu sadasta värikkäästä kuplasta, jotka kytkeytyvät toisiinsa muodostaen labyrintin. Jättimäinen Colourscape-solukko siivilöi auringonsäteet  värien juhlaksi sekä tarjoilee musiikkia ja taidetta uudessa, kiinnostavassa valossa.

Colourscape vieraili viime vuonna ensimmäistä kertaa Pohjoismaissa. Värilabyrintin ohjelma on jälleen erittäin monipuolinen, ja esittelee erityisesti paikallista musiikkia. Colourscapessa järjestetään tänä kesänä live- ja levykonsertteja keskiviikosta sunnuntaihin ja väriä, valoa ja musiikkia yhdistäviä työpajoja tiistaisin ja keskiviikkoisin. Musiikkiohjelmaa suunnittelemassa on ollut mukana monia paikallisia tahoja mm. Turku Modern- ja Ilmiö -festivaalit sekä The X-Rust Organization. Workshoppaamaan pääsee puolestaan esimerkiksi viime vuonna erityisen suosituissa vauvojen värikylpytyöpajoissa. Niissä perheen pienimmätkin nauttivat yhdessä aikuisten kanssa huikeasta värimaailmasta.

Colourscapen kennosto antaa musiikille ainutlaatuisen akustiikan. Colourscapen omat taiteilijat ovat tapahtumassa läsnä koko vierailun ajan ja esiintyvät ja ohjaavat työpajoja. Tapahtuman johtaja Simon Desorgherin erikoisalaa ovat erilaiset huilut, Michael Ormiston on yksi Euroopan huipputaitajista mongolialaisessa kurkkulaulussa ja Lawrence Casserley hallitsee konemusiikin ja gongit. Ryhmään kuuluu lisäksi ääniteknikko Matt Saunders.

Laaja ohjelmakokonaisuus on täydentynyt viime metreillä vielä suomalaisten ja englantilaisten huippumuusikkojen yhteisillä jammailusessioilla: sunnuntaina 22.7. suomalaiset Vuk ja mm. Kaikukastin ja Puppa J:n kanssa esiintynyt saksofonisti Sini Palokangas tunnelmoivat improvisoitua musiikkia Colourscapen oman muusikon Michael Ormistonin kanssa.

Colourscapessa vieraili kesällä 2011 kolmen viikon aikana yli 15 000 kävijää. Englantilainen audiovisuaalisten elämysten tuottamiseen erikoistunut Eye Music Trust tuo Colourscapen Suomeen nyt toista kertaa. Tapahtuma on jatkoa Euroopan kulttuuripääkaupunkivuodelle 2011 Turussa. Paikallisena vastuutahona toimii Bryggman-instituutti.

Älä jätä Colourscapea väliin tänä vuonna, tule jo hyvissä ajoin ja vältä jonot!

Ohjelma ja aukioloajat:

Maanantai - kiinni
Tiistai - auki klo 14-18 (workshop klo 12-14)
Keskiviikko - auki klo 14-18 (workshop klo 12-14, live-esitys klo 14:30 alk.)
Torstai - auki klo 13-18, live-esitys
Perjantai - auki klo 13-18, live-esitys
Lauantai - auki klo 13-18, live-esitys
Sunnuntai - auki klo 13-18, live-esitys

Kovalla tuulella Colourscape joudutaan pitämään turvallisuussyistä suljettuna.

Liput:

Aikuiset 8 €
Lapset (4-16v.) ja alennusryhmät 5 €
Perhelippu 20 € / S-Etukortilla 18 € (maks. 2+3 hlöä)

Lipunmyynti ovella.

Häivähdys punaista - erään tahtonaisen tarina

Lomalle jäädessäni ajattelin rykäistä kaikkien aikojen lukukesän. Nooh, tähän mennessä kirjasaldo on yksi kirja ja kolkytsivua toista, mutta ne ovat olleet antoisia ja onhan tässä kesää vielä jäljellä!

Ehkäpä hidas alku selittyy ainakin osaksi tuhdilla alkupalalla. Aloitin nimittäin luku-urakkani Erkki Tuomiojan Tieto-Finlandia palkitulla teoksella Häivähdys punaista, joka kertoo Tuomiojan isoäidin  Hella Wuolijoen ja hänen sisarensa Salme Duttin niin henkilökohtaisen kuin poliittisen elämäntarinan. Samalla kirja tarjoilee paketin Viron, Suomen ja Neuvostoliiton 1900-luvun alkupuolen historiaa. Sanoisin, että perusteellisen yleishistoriallisen katsauksen ohella tuo konteksti tarjosi paljon uutta tietoa myös historianopettajalle esimerkiksi 1918 tapahtuneen Sosialidemokraattisen puolueen hajoamisen myötä syntyneisiin vasemmistoryhmiin  (esim. vasemmistososialistit) sekä 1920- ja 1930-luvun kulttuurielämään liittyneiden tietojen muodossa.


En voi olla kuin reilusti kateellinen Tuomiojalle.  Ensinnäkin hän kertoo tehneensä isoäitiinsä liittyvää tutkimusta kymmenisen vuotta ennen sen ilmestymistä. Mitähän muuta hän mahtoi noina vuosina? Toimia Suomen ulkoministerinä? Ja vielä Suomen Euroopan unionin puheenjohtajuuskaudella? Jotkut ovat ilmeisesti aika tehokkaita!

Toiseksi Tuomiojan teos on hyvää tutkimusta. Häivähdys punaista perustuu runsaaseen arkistomateriaaliin, tosin ulkoministerille aukenivat suhteilla myös sellaiset arkistot, jotka tavalliselta pulliaistutkijalta olisivat vaatineet ehkä pidempiä oven kolkutteluja. Tuomioja malttaa myös tarkastella kriittisesti isoäitinsä tarinoita ja toimia ja myöntää avoimesti, että kartoittamattomiakin kohtia vielä jää. Ne tärkeimmät arkistot Venäjällä kun jäivät ulkoministerillekin kuitenkin avautumatta.

Kolmanneksi ja tämä on se tärkein - kenellä toisella nyky-Suomessa on tällaiset sukujuuret? Poliittisia vaikuttajia useammassa sukupolvessa ja se kaikkein huikein ja mysteerisin tapaus isoäitinä...

Miksi Hella Wuolijoen tarina sitten kiinnostaa minua? Kyseinen nainen vaikuttaa olleen todellinen kameleontti. Ella Murrik syntyi etelä-virolaiseen porvarisperheeseen, ja syntymämaalla ja omalla kansalla oli aina paikka hänen sydämessään. Tässä mielessä Hella Wuolijoen tarina linkittyy yleisempään kiinnostukseeni Viron historiaa kohtaan.  Muutettuaan Suomeen Ella vaihtoi nimensä Hellaksi ja nai vasemmistopoliitikko Sulo Wuolijoen. Näin Suomesta tuli Wuolijoen asuin- ja kotimaa. Vasemmalle kallistuneen Hellan ihailun kohde oli kuitenkin uusi uljas Neuvostoliitto. Elämänsä aikana hän pyrki olemaan parhaansa mukaan uskollinen ja lojaali näille kaikille kolmelle maalle, mikä paikoin aiheutti myös suuriakin ongelmia hänen elämässään - esimerkiksi talvisodan aikana hän kelpasi rauhantunnustelijaksi idän ja Suomen välillä, mutta jatkosodan aikana hän oli samasta syystä melkein joutua kuolemaantuomituksi. Tätä Wuolijoen itsensä vaalimaa ajatusta Tuomioja kuitenkin pyrkii teoksessaan kyseenalaistamaan.


Hella Wuolijoen kameleonttimaisuus näkyi muutenkin hänen elämässään. Wuolijoki on tietysti suomalaisten hyvin tuntema näytelmäkirjailija - Niskavuori-näytelmät ja elokuvat kuuluvat suomalaisuuden kuvastoon. Wuolijoki oli kuitenkin myös aikansa menestynein bisnesnainen, oikea kapitalisti, joka kävi ja laajensi monien artikkelien ulkomaankauppaa erityisesti 1920-luvulla. Tämä mahdollisti Wuolijoelle myös leveän ja makoisan elämän. Ajatus kapitalistista tuntuu kuitenkin hullunkuriselta ajatellen sitä suurta vasemmistolaista paloa ja Neuvostoliiton ihailua, joka Hellan rinnassa paloi. Toisaalta Wuolijoki muistetaan kulttuuris-poliittisen salongin pitäjänä, jonka kodissa niin kaupungissa kuin maalaiskartanossa vieraili muun muassa neuvostodiplomaatteja ja -agentteja, amerikkalaisia ja englantilaisia kauppatuttavia, suomalaisia kulttuurilupauksia ja muuta älymystöä. Niin valtiollinen poliisi kuin muiden maiden viranomaiset olivat kiinnostuneita tästä toiminasta, eikä kukaan loppujen lopuksi oikein tiennyt, kenen pussiin Wuolijoki pelasi.

Hella Wuolijoen elämän dramaattisimmat vuodet sijoittuvat tietenkin toisen maailman sodan aikoihin. Talvisodan aikana Wuolijoki sai aikaan neuvotteluyhteydet neovostoliittolaisen diplomaatin Aleksandra Kollontain kautta Neuvostojohtoon, mikä ainakin osittain edesauttoi välirauhaa. Jatkosodan aikaan Wuolijoki teki pahan virheen majoittamalla yhden yön kuuluisaa desanttia Kerttu Nuortevaa, joka jäi kiinni. Vyyhdin alkaessa purkautua myös Wuolijoki tuomittiin elinkautiseen valtiollisesta rikoksesta.

Kosto oli mitä suloisin. Moskovan välirauhan jälkeen poliittiset vangit, Wuolijoki mukaan luettuna, vapautettiin ja sodan aikainen poliittinen johto joutui sotasyyllisyysoikeuteen. Erityisen pahasti Wuolijoki oli pettynyt Väinö Tanneriin, jonka vaimo Linda oli ollut Hellan opiskelutoveri ja hyvä ystävä. Wuolijoki ajoi Tannerille kiivaasti mahdollisimman kovaa rangaistusta, mikä rikkoi Wuolijoen ja Tannerien välit lopullisesti.


Sodan jälkeen vasemmistomielisen Wuolijoen elämässä koitti muutenkin uusi vallanaika. Suomi-Neuvostoliitto-seuran jäsenenä ja SKDL:n kansanedustajana hän pääsi moniin tärkeisiin tehtäviin ja tapaamisiin. Wuolijoen poliittinen ura huipentui Yleisradion johtajan pestiin. Sieltä hänet kuitenkin pakotettiin pois poliittisten suhdanteiden jälleen kääntyessä. Tämän jälkeen Hella vetäytyi jälleen kirjailijan uralle viimeisiksi elinvuosikseen.

Häivähdys punaista ei anna lopullista vastausta siihen, mikä tai kuka Hella Wuolijoki viime kädessä oli.Teos on historiantutkijan hienosti laatima analyyttinen ja pohtiva katsaus kuuluisasta lähiomaisesta, joka merkittävällä tavalla linkittyy meidän kaikkien suomalaisten historiaan. Ehkäpä Hella Wuolijoessa kaikkein kiinnostavinta olikin se, että hän oli vahva naistoimija aikana jolloin se oli vielä niin kovin harvinaista.


kuvalähteet:1, 2 ja 3

lauantai 14. heinäkuuta 2012

Täti shortsihaalareissa


 En oikein osaa käyttää shortseja, mutta Lindexin shortsihaalari on huippu! Mieltymykseni tällaisiin playsuiteihin on ilmennyt täällä blogissa muuten aiemminkin ;)


Mahtavatkohan pihapiirin lapset muistaa minut sinä tätinä joka kykki pihamaalla hassunkurisessa kukka-asussa? Leppikset ovat muuten terassin valmistujaislahja kivoilta naapureiltamme :)


Kesäisissä tunnelmissa kun ollaan, niin laitetaan vielä loppuun Tildan ykköskesäbiisit. Mukavaa viikonloppua kaikille!

perjantai 13. heinäkuuta 2012

Vagabondeja syksyksi

Hei taas!


Tämän kesän alet ovat olleet kohdallani kohtalaisen (ruukku- ja) kenkäpainotteiset.  Pikku hiljaa myös naistenlehtien mantra "Osta sellaista, mikä käy syksylläkin" on tuottanut tulosta. Hansan Click´stä tarttui juhannuksen alla kahdet erittäin kelvot syyskengät mukaan. En yleensä vieraile kyseisessä liikkeessä, sillä muovin käry hyökkää jo ovelta. Ja minähän en voi sietää muovikenkiä!  Koska Vagabondeja löytyi kovin niukasti muista liikkeistä alehintaisina, päädyin tarkistamaan tilanteen myös kyseisestä putiikista. Ja kappas! Löytyi juuri sellaisia kuin olin kaavaillutkin :)



Nämä harmaanbeiget yksilöt ovat täsmälleen samanlaiset kuin keväällä ostamani punaiset! Olen käyttänyt korkkareita esim. töissä ja publiikissa. Hirveän hyvät käyttökengät! Sopivat niin arkeen kuin juhlaan. kengät taisivat olla noin 30 % alennuksessa Click`ssä.




Toinen ehkä enemmän ex tempore-ostos oli nämä 1920-luvun tyyliset Charleston kengät. Nämä olivat 50% alennuksessa, jotakin 30-40 euron väliltä. Ei kovin paha hinta suosikkimerkkini nahkakengistä.! Näitä voisin käyttää syksyllä ainakin 60-luvun tyylisten A-linjaisten pikkumekkojen kera, esim näiden vanhojen tuttujen kanssa.


Sellaista tällä kertaa! Kirjoittelen vielä pariin otteeseen ennen Itavallan reissuamme. Mitkä olisivat teidän viime hetken Wien-tärppinne?