torstai 27. maaliskuuta 2014

Pieniä juttuja lastenhuoneeseen

Iltapäiväistä!

Vaikken todellakaan aio mitään vauvanhuonetta kunnostaa tai sisustaa ennen kuin vasta loppukesästä, niin saahan sitä sentään haaveilla?

Mietin, mitä meiltä löytyy jo omasta takaa; mitä hyvin todennäköisesti aion siirtää pikkuisen huoneeseen.


 Vauveli saa ainakin Georgen kaverikseen. Ja kyllä, ostin nallukun Lontoosta juurikin pikkuista silmällä pitäen.



Keinulammas saattaa jäädä alas vanhempia lapsivieraita viihdyttämään, mutta jonakin päivänä sen paikka lienee yläkerran kammarissa.


Vanha opetustaulu voisi olla aika kiva lastenhuoneessa...

Olen myös vuosikaudet kaavaillut kaappausta lapsuudenkotimme leikkimökkiin. Siellä näet majailee tällainen pilkukas eliö ;)


Äitini ei ole kylläkään vielä suostunut kaupantekoon, saati sitten kaappaukseen. Toivottavasti kasvava masuni pehmittää hänet jossakin vaiheessa :D

Postauksen sienituoli löytyy Eerikin nettiputiikin sivuilta.

keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Lintuja nutussa, perhosia vatsassa?

Iltaista!

Tämä on nyt tällainen tynkäpostaus, sillä minun pitäisi oikeastaan korjata paraikaa kokeita eikä keikkua täällä blogin puolella... Jotenkin en vain osaa keskittyä tällä hetkellä mihinkään! Laitetaan siis edes päivän työasukehiin, sillä niitähän ei ole luvassa enää kovin montaa; tulevat asut ovat sitten päivän asu-nimikkeen alla.


On todella outoa jäädä luvalla pois töistä kesken vuoden, jotenkin se jänskättää. Toki enemmän jänskättää se, milloin vauvan liikkeet masussa tuntuvat. Kesällä ehdin todennäköisesti niitä tuntea, ihan varma en ole. Sellaista pientä poreilua iltaisin. Nytkin olen jo mielestäni jotakin tuntenut. Tai sitten en... Perhoset vatsassa saattavat olla ihan vain jännitystä, sillä parin viikon sisällä olen raskauden suhteen täysin tuntemattomilla vesillä. En viimeksi ehtinyt pidemmälle. Siksi sen rajapyykin ylittäminen myös pelottaa. Entä jos pieni kuolee taas samoilla viikoilla?

 

Mutta niinkuin raskaudestani kertoessa totesin, ei auta kuin mennä päin tuntematonta. Ehkä elämä kantaa tällä kertaa.

tiistai 25. maaliskuuta 2014

Outo Molli töissä ja ajatuksia rahasta


Iltaista!

Tässä lakitiedon koetta väsätessä (tämän vuoden viimeistä lukiokoetta, jesh!) ajatteliin esitellä teille tämän talven yhden pidetyimmän asukokonaisuuden.


Viime syksyn viimeisellä opolähijaksolla hurahdin tai pärähdin, miten sen nyt haluaa ilmaista. Visiteerasin Toivolan vanhalla pihalla ja sorruin ostamaan elämäni ensimmäisen  (ja ehkä viimeisen) Odd Molly-neuleen.

Kuvien puuvillainen Odd Molly-neule oli tietysti soma kuin mikä ja 50 % alessa, mutta silti 100 euroa ei ole yleensä niin paljon, että minulla varaa tällaisia ostaa. Enkä suoraan sanottuna ole ihan varma laadustakaan. Hieman hihat ovat löpsähtäneet, mutta ehkä se kuuluu vain merkin boheemiin imagoon ;)


Joka tapauksessa Molly-neule yhdistetty alla olevaan Halens-merkkiseen puuvillaiseen kirpparilöytö tunikaan (5 e) on ollut eräs vakkariasuistani kuluneena vuonna. Söpöiset yksityiskohdat ja tunikan kivan armelias ballerinahelma ovat olleet lyömätön yhdistelmä myös tässä raskausaikana.


Raha-asiat taitavat olla muuten aika tabu blogeissa, ja eihän tietty ole hyvän maun mukaista kovin yksityiskohtaisesti omia talousasioitaan sosiaalisessa mediassa (tai muutenkaan) levitellä.

Hieman haluaisin kuitenkin teemaa käsitellä ihan siksikin, että olen aika ajoin (toki blogilistan top 200 kovin syvällisesti perehtymättä) ihmetellyt, miten omalla blogillani on näinkin paljon lukijoita siitä huolimatta, etten vietä kovin glamoröösiä elämää. Yleensähän niitä suosituimpia blogeja seurataan kai niiden tarjoaman unelmatodellisuuden takia. Ehkä se onkin sitten tämä raadollinen todellisuus, joka tässä blogissa on lukijoihin vedonnut, heh?

Itse en tosiaankaan matkustele monta kertaa vuodessa ulkomailla, en ostele merkkilaukkuja/ huonekaluja tai esittele lähikaupunkini ravintola- ynnä brunssivalikoimaa tai maistele viinejä. Minulla ei yksinkertaisesti ole edellä mainittuihin asioihin varaa, enkä oikeastaan häpeä sitä edes myöntää. Olen melko pienituloinen humanisti, vaikkakin tienestini ovat olleet useamman vuoden jo säännölliset, mikä on tietysti hyvätuurista verrattuna moniin samasta tiedekunnasta valmistuneisiin. Mieheni on puolestaan tehnyt pätkätöitä tähän päivään asti. Ajelemme 15 vuotta vanhalla Toyota Avensiksella ja hankimme taulutelkkarin ja Moccamasterin vasta kuluneen vuoden aikana. No, pitkän kärvistelyn jälkeen niistä osasi sitten kyllä nauttiakin ;) Se, mistä olemme aidosti onnellisia ja ylpeitä on kotimme täällä maaseudulla. Emme sijainnin tai maisemien takia vaihtaisi sitä mihinkään hulppeampaan lukaaliin. Täysinhän se ei ole meidän, vaan tietysti pankin. Jos muuttaisimme Helsinkiin, meillä ei olisi minkään sortin mahkuja asua näin mukavasti.

No, kuten monia nuoria pariskuntia, kyllä nuo raha-asiat huolettavat, varsinkin kun perheenlisäystä on tiedossa. Talous joutunee melko tiukalle jatkossa ja nykyisenkin tasoinen vaatteiden ostelu saanee jäädä. Se onkin monen mielestä (eikä vähiten lähipiirini) varmasti  asia, josta voinen karsia! Olenkin ollut oikeastaan aika kiitollinen nyt tästä Kierrätyskeijupäätöksestä, sillä sen myötä on ollut pakko totutella tulevaan. Kotiäitinä ei ostella uusia vaatteita, vaan maksetaan todennäköisesti lapsen kannalta turvallisemman auton lainaa ynnä asuntolainan korkoja. Jos tällainen realismi kiinnostaa, niin tervetuloa jatkossakin seuraamaan tarinoitani :)

Se, mikä ehkä hieman harmittaa, on tuo rakkaan antiikkisohvani kohtalo. Mies totesi tänään, että vauvalle ei kyllä aiheuteta astmaa, vaan sohva saa syksyllä lähteä, jos sitä ei kunnosteta. Joudun kuitenkin käyttämään säästöni ennemmin juuri tuohon auton ostoon ja niihin aiemmin mainituihin liukuovikaapistoihin, joten verhoiluun tarvittavaa ylimääristä tonnia tuskin löytyy. Haluaisiko joku kenties ostaa siis tuon rötjäkkeen? Nyyh, surutyö on siis varmaankin pakko aloittaa jo nyt...

Ps. Kierrätyskeijuilun ohella olen muuten onnistunut ihan vahingossa säästämään myös kampaamokuluissa. Olen viimeksi värjännyt hiukset viime elokussa ja sen näköinen tuo kuontalo onkin, että ihan kauhistuttaa... Toisaalta en tässä raskausaikana taida uskaltaa hiuksia vaalentaa... Joten antaa mennä vielä seuraavat puoli vuotta tällä maantiepäällä...  Mites on teidän muiden odottaneiden  suhtautuminen hiusten värjäämiseen raskausaikana?

maanantai 24. maaliskuuta 2014

HiroNIA-päähine

Huomenisia!

Koska keho muuttuu ja paisuu, ajattelin satsata pukeutumisessa raskausaikana asusteisiin. Päälaella keikkuvat pikkuhatut ovat eräs heikkouteni, joita harrastan vapaa-ajan pukeutumisessa - kouluun en nyt oikein osaa sellaisessa lähteä ;)

Tyylillisiä esikuvia ovat tietysti tässä mielessä vanhan ajan hyvin pukeutuneet daamit sekä tietysti Cambridgen herttuatar Catherine.



Löysin Eijan muuttoalesta soman hatun, jota olin kyllä vilkuillut jo aiemmin. Se osoittautui tamperelaisen salonkiompelimo HiroNIAn tuotannoksi eli kyseessä ei ollut tällä kertaa vintagehattu. Eija kuitenkin kertoi ostaneensa hatun alunperin itselleen, joten nyt hieman löysästi tulkisin hatun olevan käytetty ;) Toki mielestäni suomalaista käsityöyrittäjyyttä voi kierrätyskeijuvuoden aikana ihan hyvin tukea.



Hatun väri on houkuttelevan keväinen. Te pitkäaikaisemmat lukijat jo ehkä tiedättekin, että vuodenaikojen mukaan vaihtelevan värikarttani mukaan yleensä syksyllä innostun kylmistä marjaisista sävyistä ja keväisin sitten hieman pehmeämmistä ja koralliin sointuvista pinkeistä. Nyt on siis kauden virallinen keväthattu hankittu!


Edustavasta raskaustyylistä puheenollen, suositelkaapa kivoja kotimaisia ja ulkomaisia raskaustyyliblogeja! Olisin kovin kiitollinen :)

Mukavaa päivänjatkoa!

lauantai 22. maaliskuuta 2014

Tulevia postauslinjauksia ja yksi second hand-mekko

Huomenisia!

Voi vitsit, kyllä viikonloppu on ihana juttu! Olen ollut viime kuukaudet erittäin väsynyt, pahin vaihe oli varmaankin kuukausi, puolitoista sitten. Erityisesti itsensä kokoaminen aamun ekoille lukiotunneille oli työn ja vaivan takana. Jos historiassa asioita voi hieman maalailla ja laveerata, yhteiskuntaopissa tietojen pitäisi tulla kuin apteekin hyllyltä. Minulla oli useinmiten lähinnä olo, että tarvitsisin oikeastaan itse jotakin apteekin hyllyltä ;)



No se siitä, nyt on pahin takana. Edessä on tosin viimeinen kokeenkorjausrutistus, mutta oppituntien osalta helpottanee. Odottelen edelleen sitä aikuiskoulutustukipäätöstä, ei ole vielä tullut. Sijainenkin on jo hankittu, mutta yritän pitää pään kylmänä. Kyllä se sieltä tulee, kun ennakkopäätös oli kuitenkin myönteinen.

Eilen vein pari ryhmää vielä käräjäoikeuteen. Huh, kaikenlaisten retkien järjestämisessä on oma työnsä. Onneksi niistäkin saa nyt paussin!


Päivän työasuna minulla oli tällainen musta hieman löysemmän mallinen H&M-mekko, jonka löysin alkuviikosta Ihana Kirppikseltä neljällä eurolla. Jotenkin tuo kyseinen summa on olltu viime aikoina vakio näissä kirppisostoksissani. Se on vielä mielestäni sellainen hinta, jonka henkkamaukkakamasta voi maksaa, jos juttu on mieleinen. Tämän mekon juju on miehustan ihana rypytys, joka näkyy toivottavasti joissakin noissa vaaleamman sävyisissä kuvissa. Lisäksi pienet pyöreät kaulukset ja  koko vuori olivat plussaa! Tykkään juuri tällaisista rennoista ja juhlavan arkisista koltuista :)


Muuten kyllä hieman ihmettelen myyjien linjauksia Ihana kirppiksellä. Ihan törkeitä summia pyydetään toisarvoisesta tavarasta! Onneksi joukosta tekee pari kertaa kuussa joitakin tällaisia helmilöytöjä.

Päivän asusteista sen verran, että lempparikaulakoruni on Art + Design-liikkeestä, korvikset omien oppilaitteni yrittäjyyskurssilla väsäämät ja kengät yli viisi vuotta vanhat. Ostin tällaiset ensin mustina ja sitten alesta vielä beigeinä. Samanlaiset oli ensin Annalla, annettaan rehellisyyden nimissä tunnustus tästä hänelle ;)

Kiitos runsaasta osallistumisesta tuohon sivupalkin kyselyyn. Näyttäisi siltä, että raskauspostaukset ovat pääasiallisesti teille ok, ja osa oikeastaan ihan haluaisikin niitä lueskella. Arvostan taas ihan eri mieltä olleiden mielipidettä; ymmärrän, että kaikkia eri elämäntilanteessa olevia ei kiinnosta tällaiset jaarittelut. Toivottavasti kuitenkin ymmärrätte, mitä olen vuoden sisällä kokenut ja sallitte minun postailla siitä, mikä on omassa elämässäni olennaista  ja merkityksellistä tässä hetkessä. Muutenhan blogin aitoudeltakin menee oikeastaan pohja. Yritän toki tehdä ihan erillisiä postauksia, joissa raskautta ei mainita sanallakaan, mutta suurin osa postauksista on ehkä jatkossa tämän tyylisiä, että raskaus saataa livahtaaa jossakin sivulausessa. Kaiketi kuitenkin asiasta tai siunatusta tilastani vähämmän välittävät saavat kuitenkin edelleen isnpiraatiota esim. päivän asujen muodossa, en laskisi niitä kuitenkaan varsinaisksi odotusaiheisiksi postauksiksi.

Muuten toivon pääseväni postailemaan teille keveemmällä ehkä yläkerran huoneiden muutoksista. Pistimme nyt viimen rattaat pyörimään työhuoneen liukuovikaapiston suhteen. Tästä aiheesta on varmasti tulossa ennen ja jälkeen kuvia, samaten työn alle pääsee, jos raskaus suotuisasti etenee, lasten huoneen muokkaaminen. Se on ollut tähän asti romuvarastona, joten en ole nähnyt tarpeelliseksi sitä vilautella kuvissa...

Kunhan pääsen vauhtiin opoharjoitteluiden, ja rästitehtävien laatimisen suhteen, varmaan joitakin ajatuksia sitten siitäkin. Tavoitteeni noiden opintojen suhteen ovat hyvin pätevyysorientoituneet, pingottamista olen harrastanut ihan tarpeeksi aikoinaan gradun ja historian opintojen suhteen.  Haluan siis lähinnä pätevöityä ennen pikkuisen syntymää.

Mitäs muuta sitten? Haluaisin ehkä kokkailla enemmän kuin ennen. Ehkä siis jaan joitakin ruokareseptejä, jos kohdille sattuu hyviä! Lontoon postauksiakin on muutama vielä tulossa, kunhan saan käytöoikeuden mieheltäni muutamiin kuviin.

Olisiko teillä tarkempia toiveita tulevien postausten suhteen?

Mukavaa viikonlopun jatkoa!

Ps. Kysely on auki vielä pari päivää :)

torstai 20. maaliskuuta 2014

Toivon, että onnen kultakäsi antoi, mitä hait...

Iltaista!

Heti alkuun kiitos ihan mielettömästi tuosta kommenttitulvasta boksin puolella. Jotenkin tuntuu, että kommentointi on ollut viime kuukausina jotenkin vireämpää tässä blogissa kuin pitkään aikaan. Ja se ei ole kyllä ainakaan minun vuorovaikutustaitojeni ansiota; en ole oikein kunnolla aina ehtinyt vastailla kommentteihin. Yritän nyt huomioida nuo pariin edelliseen postuakseen tulleet kommentit ennen kuin väsään uutta postausta. Siihen aika onkin kyllä aika kortilla; seuraavan viikonlopun korjaan taas ylppäreitä aika tiiviisti.


Päivän asuna oli tänään H&M-painotteinen asu. Nuttu on blogissa monesti nähty merinovillaneuletakki, jonka omistan myös haalean vaaleanpunaisena ja viininpunaisena. Ihan huippu sarja, sanon minä!

Tunika on jälleen sellainen neljän euron löytö Ihana Kirppikseltä. Tämän alla masulla on tilaa vielä hetken kasvaa, vaikkei se trikoota olekaan. Asu keräsi muuten aika lailla kehuja tänään työpaikan nuoremmilta ;)


Tässä vielä lähi kuva nutun napeista ja lempirihkamakorustani, sydämestä.


Lush Designs-peltipurkki majailee tällä hetkellä olohuoneen puolella, vaikka ajattelin alunperin sijoittaa sen keittiöön.

Vähiin käy ennen kuin loppuu. Pidin eilen viimeisen aamunavauksen ehkä todella pitkään aikaan. Mietin kovasti, mitä haluaisin sanoa. Sitten keksin soittaa Johanna Kurkelan ihastuttavan kappaleen Jossain metsäin takana. Olen monasti ajatellut, että jos aamunavausnakki osuu ihan toukokuun loppuun, soittaisin sen joskus abeja ja ysejä silmällä pitäen. Tilaisuutta ei tule ainakaan tänä vuonna, joten omistin sen nyt maaliskuussa oppilailleni ja kiitin tästä vuodesta. Kerroin, että heitä on ollut ilo opettaa.

Nyt omistan samaisen kappaleen myös teille lukijoilleni ja kiitän, että olette, osa hyvinkin pitkään, seuranneet tätä blogia ja ilahduttaneet kommentein myös minua :)

Ps. Kysely jatkuu vielä muutaman päivän ajan tuossa sivupalkissa :)


tiistai 18. maaliskuuta 2014

Kierrätyskeijudilemma

Iltaista!

Kierrätyskeijutaivaltani on kestänyt kohta kolmisen kuukautta ja olen välttynyt erittäinkin hyvin vierailuilta perusvaateliikkeissä.

Kirpputoriostoksia on tullut tehtyä ja toki Lontoon matkalta shoppailtua muutamia äitiysvaatteiksikin soveltuvia asuja, mutta muuten olen ollut pätökselleni uskollinen.

Yksi dilemma on vain matkassa: en tiennyt ostolakkoon ryhtyessäni, että olisin näin pian raskaana. Tilanne tosin selvisi minulle jo muutaman viikon kuluttua päätöksestä. Olin siis ajatellut alunperin, että normaalitilassa pystyisin hyvin testaamaan tällaista uutta elämäntapaa. Mutta entä nyt, kun vartalon mittasuhteet muuttuvat jatkuvasti?

Tähän mennessä en ole joutunut shoppailemaan raskauteen liittyen kuin rintaliivejä. Kirppareilta olen löytänyt koko joukon tunikoita ja trikoovaatekappaleita, joita hyödyntää raskausajan vaatteina. Mutta silti vähän arveluttaa... Ehkä minun täytyy jossakin vaiheessa rikkoa lakkoni, jotta voin hankkia ne ihan tärkeimmät perusraskausvaatteet. Onneksi ollaan menossa kohti kesää, jolloin löysä tunika ja legginssit ovat varmasti ihan mukavatkin perusvaatteet. Varmasti omasta takaa löytyy vaatteita, joita muuntaa raskausvaatteiksi enkä ehdoin tahdoin aio ostaa mitään.

Kysyisinkin nyt teiltä, jotka olette raskausajan vaatehankintoja tehneet, mitä on ihan pakko hankkia kevät-syksyraskauden ajaksi ja miten olette nuo keskeiset vaatekappaleet hankkineet?

Yritän toki parhaani mukaan tehdä löytöjä kirppareilta, mutta tämä on minulle nyt muutenkin uusi ja outo elämäntilanne, joten en kyllä aio otsasuoni sykkien kirppareita kiertää. Olisi eri asia, jos omaisin kokemusta aiemmista pitkälle edenneistä raskauksista ja ylipäätään tietäisin, mitä kirppareilta hakea!

Parista kivasta raskausajan vaatekappaleesta unelmoin. Toinen olisi trikoinen maksimekko, jonka uumenissa kasvattaa pallomahaa ,) Seppälän mallistosta löytyy tällä hetkellä esimerkiksi tällainen trikoinen mekko, ja sen huomattuani, lakkoni on ollut vähän koetuksella. En välttämättä törmää tällaiseen kirppareilla, vaikka kuinka yrittäisin!

Toinen kätevä ja tyyliini istuva odotusvaate olisi trikoinen korkeavyötäröinen kynähame, jonka uumeniin kätkeä taas se pallomasu. Mistähän sellaisen löytäisi? Trikoo saisi tosiaan olla sopivan napakkaa, ei mitään plöröä. Pitäisiköhän sellainen teetättää vai olisiko jollakulla vihjettä kuvailemastani hamosesta?

Nyt nukkumaan! Hyviä unosia kaikille :)

Ps. Tuossa sivupalkissa olisi nyt tuollainen raskausaiheinen kysely. Saa vastata :)

Kuvat on haettu Seppälän sivuilta.

maanantai 17. maaliskuuta 2014

Rinna Saramäki: Hyvän mielen vaatekaappi

Tervehdys taasen!

Ensimmäinen erä ylppäreitä on korjattu, joten voin harrastaa hetken bloggailua;)

Luin jo tammikuun puolella mielenkiintoisen ja ajatuksia herättäneen Rinna Saramäen teoksen Hyvän mielen vaatekaappi. Saramäki on opiskellut vaatesuunnittelua Taideteollisessa korkeakoulussa ja julkaissut jo aiemmin muutaman käsityöaiheisen kirjan.  Itse asiassa kirjan luettuani huomasin, että Rinnalla on blogikin ja se on löytynytkin jo muutaman kuukauden omalta blogilistaltanikin.


Vinkin Hyvän mielen vaatekaapin lukemiseen sain kollegaystävältäni, mutta kyllähän tuo Saramäen kirja esiintyi vuoden vaihteessa mediassa muutenkin ja oli kiinnittänyt huomioni.

Teoksen lukemisesta on kulunut jo tovi, enkä kaikkia sen hienoja yksityiskohtia enää ehkä muistakaan, mutta toisaalta pieni ajan kuluminen on ollut ehkä vain hyväksi ja kristallisoinut ne kirjan parhaimmat ideat ja havainnot. Hyvän mielenvaatekaappi ei tosin päästänyt lukijaansa helpolla. Jouduin toteamaan useampaan otteeseen, että Kierrätyskeijuprojekti on ollut ihan hyvä lähtökohta valistuneemmalle kuluttajuudelle, mutta faktahan on, että omistan ihan liikaa vaatteita ja asusteita.

Mutta ihan alkuun hieman kirjan rakenteesta. Saramäen kirja jakaantuu karkeasti ottaen kahteen osaan, jotka ovat nimetty pahan mielen vaatekaapiksi sekä tieksi kohti hyvän mielen vaatekaappia.
Pahan mielen vaatekaappi sisältää hätkähdyttävää tietoutta nykypäivän globaalista vaatebisneksestä. Sinänsä, jotakin tuon kaltaista osasin odottaa, mutta silti esimerkki vaatteen hinnanmuodostuksesta oli karmivaa luettavaa. Faktahan on, että nykypäivän länsimainen kuluttaja haluaa saada vaihtuvat ja muodikkaat t-paitansa tai biletoppinsa 15-25 euron hintaan (tai jopa halvemmalla). Me pidämme sitä oikeutenamme. Tämä johtaa siihen, että monikansalliset yritykset, jotka hoitavat lähinnä suunnittelun ja tuotteen markkinoinnin pistävät alihankintaketjunsa todella tiukoille. Tuote, esim. paljettitoppi, on saatava mahdollisimman halvalla ja nopeasti markkinoille. Kehittyvän maan tehtaiden omistajat eivät voi kieltäytyä alistavista ehdoista, sillä naapurimaasta löytyy toisia tehtaita, jotka suostuvat vähintäänkin yhtä huonoihin, jollei huonompiin ehtoihin. Voi olla, että loppujen lopuksi niitä paljetteja eivät käsin ompelekaan tämän virallisen sopimustehtaan naiset, vaan jonkin hämäräperäisemmän työpajan työntekijät.

Hätkähdyttävintä pahan mielen vaatekaappia käsittelevässä osioissa oli Saramäen esittelemät laskelmat siitä, kuinka paljon kalliimmaksi tulisi t-paita, jos ompelijan palkka nostettaisiin elinkelpoiselle tasolle. Saramäki sai summaksi vain 2,48 e tai vaihtoehtoisesti 8 euroa, jos huomioitaisiin vielä luomupuuvillan viljelijän kohtuullinen korvaus ynnä muut tuotantoprosessin alkupään työläiset. Samalla vaate tulisi tehtyä ekologisemmasta materiaalistakin!

Ongelma ei ole kuitenkaan kovin helposti korjattavissa. Ensinnäkin, tuotantoketjun ylemmät toimijat eivät kukaan suostuisi tietenkään siihen, että vain alimpien toimijoiden tulotasoa nostetaan; sehän olisi pois heidän omasta voitostaan. Toiseksi, uudenlainen tuotanto vaatii ensisijaisesti muutosta nimenomaan länsimaisten kuluttajien päänuppien sisällä. Kyllähän jo nyt suurillakin monikansallisilla yrityksillä (ainakin H&M) on olemassa erilaisia reilumman kaupan projekteja. Ne jäävät kuitenkin kuriositeeteiksi ja kallliimmiksi niin kauan kuin niiden tuotantomäärät ovat pieniä. Kuluttajien on uskallettava vaatia muutosta, jotta yritykset uskaltavat kunnolla muuttaa linjaansa.

Olo voi tuntua pieneltä ja mitättömältä valtavien globaalien rakenteiden rinnalla, mutta Saramäki rohkaisee silti pientä pisaraakin meressä: Mitä kuluttaja voi henkilökohtaisen harkitsevan kuluttajuuden ohella tehdä, on ottaa yhteyttä suosikkivaatemerkkiinsä sähköpostitse ja kysyä heiltä mieltä askarruttavia kysymyksiä. Saramäki helpottaa tätä tehtävää listaamalla näitä kysymyksiä, joita voisivat olla esimerkiksi tiedustelu puuvillan alkuperästä, vaarallisten kemikaalien käytöstä, sekä siitä, miten yritys valitsee käyttämänsä tehtaat ja valvooko jokin ulkopuolinen taho näiden toimintaa. Saramäen kirjasta vinkannut ystäväni oli itse asiassa jo ottanut erääseen tanskalaiseen vähän luksuksempaa vaatetta valmistavaan yhtiöön yhteyttä ja ollut pettynyt, kun asiaan ei oltu reagoitu. Olettaisin, että jos kuluttajat usemmin ja rohkeammin ottaisivat yhteyttä vaatetusalan yrityksiin, tällaiselle ylimielisyydelle ei olisi varaa ja yritysten olisi pakko satsata imagoonsa tältäkin osin.

Hyvän mielen vaatekaapin toinen osio käsittelee taas toimivan, oman tyylisen ja eettisesti kestävän garderoopin luomista. Voi veljet, miten inspiroiva tämä osio oli ja osittain huomasin kyllä noudattavanikin useimpia Saramäen suosittelemia periaatteita!

Saramäki antaa esimerkiksi vinkkejä laadukkaisiin materiaalivalintoihin, sillä eettistä kulutusta on laadukkaiden tuotteiden ostaminen. Kuulostaapa tutulta :) Toinen Saramäen vinkki on oman tyylin tunnistaminen. Sitä varten Hyvän mielen vaatekaapista löytyy oivallinen tyylitaulukko, jota täytellä. Olennaista on myös tietää, mitä ylipäätään yleisimmin tekee ja millaisissa vaatteissa. On turha hankkia jakkupukuja, jos niitä ei tarvitse arjessaan!

Hyvän mielen vaatekaapin haastavin aihe allekirjoittaneen kohdalla oli ehdottomasti Saramäen esittelemä P333. Se perustuu Courtney Carverin (bemorewithless.com) ideaan.  P333 tarkoittaa, että henkilö valitsee vaatekaapistaan 33 vaatekappaletta, joihin pukeutuu kolmen kuukauden ajan. Muut vaatteet suljetaan visusti varastoon pois silmistä. Projektin tiukkuuden voi säätää itse. Esimerkiksi asusteita, sukkiksia ja kenkiä ei ole pakko ottaa huomioon tuon 33 vaatekappaleen valinnassa.

Saramäen mukaan P333 on ollut hänen omalla kohdallaan mullistava vaikutus. Projektin myötä käyttöön tulee valittua niitä kaikista laadukkaimpia vaatteita ja vaatekappaleet ovat hitsautuneet paremmin tyylillisesti yhteen. Samalla myös harhashoppailu on vähentynyt. Kaupasta tulee ostettua vain sitä, mitä oikeasti tarvitsee. Sama koskee myös kirpparilöytöjä. Saramäen mukaan asetelma kääntyy päälaelleen: kun ennen jokin ihanuus vaati tulla ostetuksi, koska se on NIIN ihana, nyt hän esittääkin tiukkoja kysymyksiä vaatekappaleelle - miksi se ansaitsisi päästä osaksi hänen garderoopiaan :) Pikkuhiljaa Saramäki on myös luopunut varastoon kuskaamistaaan ylijäämävaatteista. P333:sta on ollut myös se hyöty, että vanhoja laatuvaatteita on tullut korjattua ahkerammin ja myös tuunattua/ tuunautettua.

Täytyy myöntää, että P333 herätti minussa monenlaisia tunteita, eikä vain positiivisia. Minulle tuli suorastaan epämukava olo ja huono omatunto, sillä omistan kyllä varmasti triplasti tai enemmänkin vaatteita P333:n nähden. Vastareaktio oli, että aloin heti keksiä syitä, miksi P333 ei toimisi ainakaan omalla kohdallani. Ensinnäkään en usko, että samojen vaatteiden käyttö useampana päivänä viikon aikana toimii. Edelleenkin olen hieman sitä mieltä, että mitkään vaatteet eivät ole niin kestäviä, että kestäisivät jatkuvaa kulutusta. En yksinkertaisesti uskaltaisi uhrata rakkaimpia vaatteitani P333: alttarille! Tiedän, että Rinna on tästä eri mieltä, joten jatkan pohdintaani. Eihän tässä tarvitse heti mitään päätöksiä tehdäkään. Toisaalta, ehkäpä voisin sallia 50 vaatekappaletta kolmelle kuukaudelle, eh?

Sitten aloin miettiä Kierrätyskeijuprojektin miellekkyyttä. Nythän saan ostaa edelleen mielin määrin vaatteita, jos ne ovat kirpparilta tai muuten käytettyjä. Hyvän mielen vaatekaappi ei arvota tällaista toimintaakaan kovin korkealle. Olennaista olisi saada siivottua garderoopi toimivaksi ja turhasta pois. Toisaalta visioinkin vuoden 2014 olevan omalla kohdallani tällainen välivuosi. Jättämällä nettishoppailut ja perusputiikkivierailut väliin, voisin oikeasti oppia hahmottamaan, mitä todellisuudessa tarvitse ja miten usein. Tietyllä tapaa ajattelussani oli sama päämäärä kuin P333:lla.

Erään loistokkaan ajatuksen Hyvän mielen vaatekaapin P333 kuitenkin tarjosi: vaikka ostaa harvoin, se ei tarkoita, että kohtuulliseksi laadittua budjettia tarvitsisi sen enempää rajoitella. Jos esimerkki henkilö on aiemmin käyttänyt esimerkiksi 1000 e vuodessa halppisrääsyjen ostamiseen, voi hän P333 aikana ostaa edelleen 1000 euron edestä, mutta nytpä onkin yllättäen varaa siihen Balmuirin villahuiviin tai Canada Goosen -untuvatoppikseen! Saramäki esittelee kirjassaaan muuten esimerkin vaateostosten viisivuotissuunnitelmasta (ah, kuinka hissanope nauttii, kun voi tunkea vaatepostaukseen tällaisen termin...). Kirjailija muun muassa itse ostaa vuodessa keskimäärin kolmet kengät. Kun kiintiö tulee täyteen, sitä ei ylitetä!

Minulle Hyvän mielen vaatekaappi oli tarpeellinen lukukokemus, vaikken ehkä vielä ollutkaan täysin kypsä sen kaikille ideoille. Luulen silti, että se jää tekemään alitajuntaista työtään mielessäni. Suosittelen kirjaan tutustumista lämpimästi!

Oletko lukenut Hyvän mielen vaatekaapin? Millaisia ajatuksia se ja P333 sinussa herättivät?

Ps. Kirjan herkullisista anekdooteista täytyy vielä mainita erään tyyli-idolini Wallis Simpsonin noudattamaa 14 pisteen sääntöä. Sen mukaan jokaisesta vaatekappaleesta ja niiden silmiinpistävistä ominaisuuksista saa yhden pisteen eikä noiden pisteiden yhteenlaskettu arvo saa ylittää lukua 14. Windsorin herttuattarella pistemäärä oli aina 12!

kuvalähteet: 1

torstai 13. maaliskuuta 2014

Syksyisen asun keväistäminen ja ajatuksia alkuraskaudesta

Torstaista!

Tuhannesti kiitoksia kaikista ihanista onnitteluista! Jos jotkut teistä kertoivat kerroitte tirauttaneenne kyyneleitäkin tällaisen tuntemattoman raskausuutisen johdosta, niin kyllä minäkin herkistyin lukiessanne noita boksiin tulleita terveyhdyksiä ja privaattiviestejä :)

Kyllä blogi ja sitä kautta syntynyt vuorovaikutteinen yhteisöllisyys ovat osoittautuneet monesti, niin surun ja kivun kuten nyt ilonkin hetkillä, voimavaraksi. Toivottavasti olen osannut tarpeeksi selkeästi kiittää teitä kaikkia, jotka muistitte minua viime syksynä keskenmenosta kertoessani, ja olette tukeneet minua matkan varrella. Tuo teidän täysin tuntemattomien ihmisten tuki on ollut minulle yllättävän merkityksellistä ja kannattelevaa, varsinkin vertaiskokemusten muodossa. Toivon edelleen, että pystyn kääntämään kokemukseni voimavaraksi ja olemaan kenties joskun jonkun toisen vastaavia kokeneen vierelläkulkijana.


Sitten päivän työasuun. Jotenkin mies sai kaunistelua mahan piiloon näissä kuvissa ;) Toisaalta tuollainen boleromainen neule peittää näkyvyyden melko hyvin. Jos siellä ruudun toisella puolella on (ja ilmeisesti on aika montakin) odottajia, kannattaa käydä tsekkaamassa Indiskan trikoomekkovalikoima. Sekä tämä, että viimeviikkoinen vihertävänmusta kietaisumekko ovat heidän valikoimastaan. Syksyisen värimaailman pyrin tällä kertaa kompensoimaan värikkäillä sukkiksilla ja heleällä korulla :)

Koulussa muuten ainoastaan yhden luokan oppilaat ovat tähän mennessä suoraan kysyneet, olenko raskaana. En siis osaa sanoa, kuinka näkyvää raskauteni tällä hetkellä on. Saattaapi nimittäin olla, että vatsakummun sijaan he olivatkin kuulleet, kun jossain vaiheessa tilitin aamupahoinvoinnista...


Jep, tällä kertaa (vertailukohtana edellinen raskaus) pahoinvointi ei ole ollut pelkkää kuvotusta. En kovin pitkään pystynyt sensuroimaan oksenteluani työpaikalla. Sitä on riittänyt, usein miten aina silloin, kun olen saapunut töihin. Kerroin siis aika nopsasti suoraan työkavereilleni, että raskaana tässä jälleen ollaan.

Olenpa voinut pahoin ihan oppilaitteni nähdenkin. Ei voinut mitään! Onneksi kyseessä oli alakoulun tunti ja luokassa lavuaari. Pikkuiset eivät kyllä tajunneet mitään, olivat lähinnä huolissaan, että tarttuuko mahatauti nyt muihin, HUI!


Pahoittelen, jos menin nyt liian yksityiskohtaisiin kuvauksiin, mutta pahoinvointi on eräs syistä, miksi todella toivon, että työt loppuisivat mahdollisimman pian. Voihan se tosin olla niin, että pahoinvointikin lakkaa vihdoin tuolloin...Kuulema jotkut raukat kärsivät vaivasta koko raskausajan, voi parkoja!

Toinen vaiva, jos nyt sellaisista puhutaan pulinahanan jo avauduttua, on ollut akne. Jep, meikäläisen kohdalla raskaus ei ainakaan vielä ole tehnyt äärimmäisen hehkeäksi. Jos jollakulla on tietoutta, kuinka raskausajan aknea kannattaa hoitaa, otan vinkkejä miellelläni vastaan. Sama ongelma ehti tulla jo edellisen raskauden kohdalla. Tällaiset iho-ongelmat kyllä kestää, jos voi ajatella, että lapsi on ikään kuin palkkio "särystä ja kivusta", mutta voitte kuvitella, että viime kesänä ei paljon naurattanut. Lähinnä itketti. Liian monta epäreilua juttua samalla kertaa.

No, onpahan liiallinen turhamaisuus tässä vuosien varrella kadonnut. Oikein huvittaa, että tuo TCA-kuorintapostaus on blogihistoriani luetuin postaus ja saan vuosittain siihen liittyen jopa kymmeniä kyselyjä.

Kuten edellisessä postauksessa jo totesin ja aiemmissa jo ehkä rivien välistä vihjailin, tämä raskausajan odottamisen kestäminen ja sietäminen on ollut meikäläisen pääkopalle aika kova juttu. Ensihuuman jälkeen tuli syöksy pimeyteen ja rotkoon. Kun ei ole kokemusta kuin pieleen menneestä yrityksestä, elämän hallitsemattomuus alkoi tuntua sietämättömältä, en tiennyt, miten pitäisi olla. Suosittelenkin kaikkia vastaavaa kokeneita rohkeasti hakemaan ammattiapua, jos siltä tuntuu. Minua se on auttanut. Samaten erittäin tarpeellinen kokemus oli yksityisessä varhaisultrassa käyminen. Edellisellä kerralla emme sellaiseen menneet ja siksi niskapoimu-ultraus oli, no... melkoisen traumaattinen kokemus. Nyt sentään sain tietää, että alkio oli kohdussa ja sen sydän löi :)  Rauhotuin ehkä juuri siksi melkoisesti.

Nyt takana on jo positiivinen kokemus 12. viikon ultrastakin.  Siis huikeasti paljon enemmän positiivisia kokemuksia kuin edellisessä raskaudess. Tämä jo sinänsä on iloittava asia, vaikka raskauden lopputuloksesta ei vielä tiedä.

Siihen asti vain Carpe Diem, vai pitäisikö sanoa Campe Diem Paskat-kirppislöydöt -blogia siteeratakseni ;)

tiistai 11. maaliskuuta 2014

Uuden ja tuntemattoman edessä

Kolme vuotta sitten seisoin näillä samaisilla kallioilla ja ihailin uutta kotimaisemaani. Sisällä läikehti ilon ja jännityksen tuntemukset; kyselin itseltäni, että miten tällainen onni onkaan voinut osua kohdallani, mitä olen tehnyt ansaitakseni tämän.


Tänään seisoin jälleen töiden jälkeen samaisilla kallioilla ja tein päätöksen: uskallan olla onnellinen, uskallan elää. Uskallan myös jakaa onnentunteeni jälleen kerran.


Olen ollut vuoden sisällä yhteensä reilusti yli seitsemän kuukautta raskaana. Ensimmäinen raskauteni päättyi viime kesänä suruun ja ennenaikaiseen synnytykseen. Tällä hetkellä on menossa toisen raskauden toinen kolmannes.


Aluksi ajattelin, etten paljasta raskauttani täällä blogissa ennen kuin rakenneultra on ohi. Huhtikuun loppupuolelle tuntuu kuitenkin olevan vähän liian pitkä aika tällaisen tyyliblogin kannalta. Jo nyt tekee todella tiukkaa mahtua useimpiin vintagemekkoihini. Vyötärö on ollut meikäläisellä se ohuin kohta ja jatkossa täytynee ottaa kaikki avut vastaan, jotta saan loihdittua kivan ja oman näköisen raskaustyylin ;) Toisaalta, kun omat ajatukset pyörivät lähinnä raskaudessa ja odotuksessa, en jaksa esittää, että jaksaisin nyt pohtia sellaisia teemoja, joita olen tässä blogissa vuosikaudet pohtinut. Tuskin tämä blogi miksikään raskausblogiksi muuttuu, mutta muutoksia varmasti tulee. Olen tällä hetkellä ainakin työelämää (en tarkoita tällä työtäni tai ammattiani) turpaani myöten täynnä!

Jatkoin sisäistä pohdintaani, paljastaako raskauteni virallisesti täällä vai ei...Mietin, että odotetaan nyt sitten ainakin ensi viikon neuvolalääkäriin asti, voihan olla, ettei pikkuisen sydän enää lyökään...

Kaksi asiaa saivat kuitenkin muuttamaan mieleni. Kaukana asuva ystäväni suositteli raskausuutiseni kuultuaan, että minun kannattaisi pitää raskauspäiväkirjaa. Myöhemmin saattaisi harmittaa, ettei mitään tullut dokumentoitua stressin ja kiireen keskellä. Luulen, että en erityistä päiväkirjaa välttämättä jaksa/osaa pitää, mutta blogini toimii jo nyt henkilökohtaisena muistojen albumina, joten miksi en sitten uskaltaisi ainakin joitakin tuntemuksiani matkan varrella tänne kirjata?

Sitten luin viime viikolla, kuten varmaan moni teistä, Hesarista perheestä, joka oli kohdannut kaksi kohtukuolemaa, molemmat vain viikkoa ennen laskettua aikaa. Ajatus asiasta tuntuu aivan liian epäreilulta ja karmivalta ollakseen totta, mutta näin vain ilmeisesti voi tapahtua. Salama voi iskeä samaan puuhun kaksikin kertaa. Kaikki mahdollinen sympatia ja empatia ainakin omalta osaltani tuolle kyseiselle perheelle!


Aloin ajatella tuon artikkelin jälkeen käänteisesti. Mitä tahansa voi tapahtua vielä viime metreillä, vaikka raskaus etenesi muuten miten moitteettomasti tahansa. Ehkäpä minulla niinkuin kellä tahansa odottajalla on oikeus iloita raskaudestani juuri nyt, tässä hetkessä! Tulevasta ei koskaan tiedä. Itse asiassa niskapoimu-ultran jälkeen olin ottanut tähän jo tietoisen askeleen - kaivoin viime vuonna kaapin perälle hautaamani vauvalehdet jälleen esille ja ostin itselleni jopa uuden sellaisen!


Tämä on nyt jatkoa ihmiskokeelle nimeltä Tilda. Ehkäpä uskallus elää on suurempaa rohkeutta kuin mikään muu. Helppoa se ei tule olemaan, niinkuin ei ollut myöskään tämä päätös paljastaa raskaus virallisesti täällä. Toivon, että ymmärrätte sen. Tämä ei ole mikään makupala, joita heitellään lukijoille. Menene eteenpäin päivä kerrallaan oman pääkopan pirulaisia vastaan taistellen.


Tai, no jos joku on sitten kovasti raskausmahojen perään, niin tässäpä se sitten. Tätä ei tungeta enää fiftarimekkoihin... :D

Mukavaa illanjatkoa!

maanantai 10. maaliskuuta 2014

Uudenlaisen Tildan sirpaleita


Toivottavasti jaksatte vielä hieman kyökkipsykologiaa ja päivän asuja - ehkäpä sitten reilun kolmen viikon jälkeen on aikaa huolellisemmin laadituille sisustus-, opo-opinto- ja kirjapostauksille sekä kenties ihan uudenlaisillekin teemoille.


Olen viime päivinä ollut iloinen, hämmentävän onnellinen. Ehkäpä noita tunteita heijastellakseni kaivoin kaapista viime keväänä 70 % alesta ostamani pirteän pinkin Your Face-toppiksen, joka - täytyy nolona myöntää - on lojunut kaapin perukoilla käyttämättömänä. Tosin, värinsä puolesta se sopii parhaiten juuri kevättalven ja alkukevään päiviä lämmittämään. Olen ostanut elämäni aikana kolme takkia Your Facelta, joka kerta alennusmyynneistä. Jos jotakin takkimerkkiä suosittelen, niin kyllä tätä! Mielettömän hyvä hinta-laatusuhde varsinki näissä toppiksissa! Ne ovat ihanan ohuita, mutta todella lämpimiä. Tässäkin on oikeita untuvia täytteenä.


Mutta takaisin kyökkipsykologiaan. Tajusin ehkä juuri tällä viikolla jotain erityistä tai sitten se on kypsynyt ajatuksekseni pikku hiljaa tässä kuukausien aikana.

Mikä onni onkaan, että kaikilla ei mene samaan aikaan huonosti! Kaiken sen viimesyksyisen ja talvisen kiukun ja katkeruudenkin aikana en nähnyt muuta kuin sen, että meneepä muilla, ainakin suurimmalla osalla hyvin.

No hyvänen aika, onneksi menee! Silloin on ihmisiä, jotka kykenevät pyörittämään tätä yhteiskuntaa ja auttamaan ja tukemaan niitä, joilla ei juuri sillä hetkellä mene. Mihin joutuisimmekaan, jos kaikki sairastuisivat, menettäisivät läheisiään tai joutuisivat johonkin onnettomuuteen yhtäaikaa? Kuvittelin olleeni, ja toki olinkin kiitollinen kaikesta saamasta tuesta ja avusta jo tuolloin, mutta nyt tajuan myös sen, että kannattaa olla kiitollinen myös toisten hyvinvoinnista. En olisi pystynyt sanomaan sitä ääneen viime syksynä, mutta nyt on sen aika.


Viime kuukausina on tullut tehtyä muuten Ihana Kirppikseltä taas kaikenlaisia löytöjä. Postauksen nahkalaukku (10 e) on eräs sellainen. Toinenkin löytö tarttui viime viikolla mukaan. En tosiaankaan ole farkkupaitaihmisiä (Gina Tricot / 4 e) ja mieheni nauroi kuollakseen nähdessään tämän ysäriviba-paidan! Mielestäni pitää kokeilla kuitenkin kaikkea uutta ;) Jatkuvasti ei voi pukeutua fiftarimekkoihin. Mutta mitenkähän stailaisin tämän Tilda-tyyliseksi? Saa antaa ehdotuksia! Muutenkin olisi joskus mieletöntä päästä jonkun toisen stailattavaksi. Vaikka itsellä onkin vankka näkemys omasta tyylistä, se ei tarkoita sitä, etteikö ajoittain voisi olla ihan hyödyllistä saada ulkopuolista inspistä. Kukas haluaisi stailata siis minut? :D


Mukavaa maanantain jatkoa joka Iitulle!

lauantai 8. maaliskuuta 2014

Hyvän mielen lauantai

Lauantaista!

Tänään, puoli kymmeneltä yllättäneestä takatalvimyrskystä huolimatta, on Varsinais-Suomessa ollut keväistä ja aurinkoista. Olin sopinut treffit Onnelin, vanhan bloggaajatuttuni kanssa. Edellisestä tapaamisestamme olikin vierähtänyt neljä ja puoli vuotta! Olipa mukava tavata pitkästä aikaa :)


Taidan olla muuten aika outolintu, sillä en ole naamatuttu ja tunnettu bloggaajapiireissä kovin laajalti. Henkilökohtaisesti tuntemani muut bloggaajat tiedän lähinnä muista kuin blogiyhteyksistä! Olisikohan blogikontakteistani juuri Onneli ja Elina aidosti tulleet pelkän blogituttavuuden perusteella. Toisaalta, en ole pahemmin eksynyt tai saanut kutsuja mihinkään blogikissanristiäisiin, joissa kontakteja olisi voinut tulla . Jatketaan siis oman tien tallaajana ;)


No, harmittelin kovasti Onnelille perusturkulaista sääilmiötä, mutta onneksi aurinko tupsahti esiin räntäpilvien takaa. Käväisimme Eijalla, jolla on nyt huikeat tyhjennysmyynnit; nyt kaikki vaatteet ja asusteet on 20 % alessa ja ensi viikolla loput pyntteet myydään kuulema muovikassihinnoilla! Eijan putiikki on siis muuttamassa Soitin Laineen naapuriin Maariankadulle numeroon kymmenen.


Eijan jälkeen suuntasimme Onnelin kanssa kokeilemaan Aulan Jazzbrunssia. En ollut aikaisemmin sielä käynyt ja täytyy todeta, että tarjottavat ja tunnelma olivat 18 euron arvoiset! Täytyy mennä toistekin, vaikka oman kullan kanssa :)


Päivän asukuvat ovat jo eiliseltä. Olen tällä hetkellä koukussa kietaisumekkoihin helppoutensa ja mukavuutensa vuoksi, kuten viime viikkojen kuvasaldosta on voinut ehkä päätellä. Eilen hemmottelin itseäni jo naistenpäivän johdosta. Hain lempialusasuliikkeestäni Changesta kolmet uudet setit; eilen ja tänään kyseisessä liikkeessä on olltu 40 % tarjous yhdestä alusasusetistä ja pidempi aikaisena tarjouksena ovat kaikki Fashion-malliston alusasut tarjouksella kaksi yhden parin hinnalla. Suosittelen!

Mukavaa naistenpäivää kaikille!

keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

Tämänpäiväiset

Keskiviikkoista!

Tänään mennään  perinteistä perinteisemmilläkin päivän työasukuvilla.

Jotenkin ihan hulvatonta, että kuvat saattoi ottaa pihalla tähän aikaan vuodesta, eikä edes palellut ;)



 Asukoostumus sisältää jälleen uutta sekä vanhaa, myös kierrätettyä.

Ruskea villakangastakki ja nahkasaapikkaat ovat ajalta miekka ja kirves eli ennen blogin perustamista ;) Hyvin toimivat vielä edelleenkin, takki on Vero Modan selkeästi sitä parempaa tuotantoa ja saappaat ostettu Halosen aleosastolta siihen kultaiseen aikaan, jolloin kyseisen liikeen aleosasto oli ainakin Turussa ihan käsite kattavuudeltaan ja laadultaan. Sopuhintaisia nahkakenkälöytöjä tuli tehtyä useampiakin...

Panta on löytö Brick Lanelta, Lontoosta. Se on nyt uustuotantoa, mutta erään tuunaajatytön omaa tuotantoa.


Moitteettomassa kunnossa ollut Onlyn trikootunikalörpäke taas löytyi taas tammikuussa Ihana Kirppikseltä. Näistä elementeistä Tildan päivän asu oli tällä kertaa koottu :)

Mukavaa illanjatkoa!

Ps. Tietääkö kukaan yhteiskuntaopin ope, miten vuokrarästeihin suhtaudutaan omaisuuden ositustehtävässä (ero avioliitosta/rekisteröidystä parisuhteesta), jos vuokrasopimus on siis ollut vain toisen nimissä. Onko se siltä jokapäiväsitä elämää varten otettua velkaa, joka jaetaan molempien kesken? Vitsit, lakitieto on oikeasti mun heikko lenkki. Se on täynnä poikkeuksen poikkeuksia... Saa juristitkin tähän vastata tai valitettavan tilanteen kokeneet.... Anyone pliis!