keskiviikko 26. elokuuta 2009

Elämäni aakkoset

Noin vuosi sitten blogeissa kirjoiteltiin kilvan elämän aakkosia Glorian tyyliin. Itse en silloin saanut enkä myöskään napannut kyseistä haastetta. Teen sen nyt, ikään kuin puhtaalta pöydältä. Ehkäpä tämä lista valottaa teille ajatteluani paljastamatta kuitenkaan liikoja itsestäni.

Allegri: Miserere mei, Deus. En olisi uskonut hurahtavani katoliseen pääsiäismessukappaleeseen. Niin kuitenkin kävi.

Bloggaaminen: Tapa luoda, vuorovaikuttaa ja luoda uusia kontakteja. Uskomatonta, että jossakin päin maailmaa joku voi jopa elättää itsensä tällä. Mikä ihana haave!

Chanelin Allure. Lempparini lähes kymmenen vuoden ajan.

Depp. Jotkut tykkäävät Pittistä, mutta minä olen Depp-tyttö ;)

Esteettisyys. Minulle on ilmeisesti suotu sitä keskimääräistä enemmän. Voi olla rasite silloin, kun pitäisi tyytyä vähempään.

Fazerin sininen. Maitokahvin kanssa nautittuna. Resepti onnelliseen hetkeen.

Gradu. Välttämätön paha vai kunnianhimoinen haaste. Siinäpä pulma...

Historia. En ole koskaan voinut ymmärtää ajatusta, että historia olisi kuivaa tai tylsää. Historiahan on koko elämä! Onkohan moinen ajatus pesiytynyt ihmisten päihän tylsillä historiantunneilla. Voi harmi...

Itä-Suomi. Henkisesti olen enemmän itäsuomalainen kuin länsisuomalainen. Se on vain jotenkin kotoisampaa.

Juutalaisuus. Uskonnoista kiehtovin ja salaperäisin. Osaan hyvin Vanhan Testamentin, mutta myös keskiaikainen ja uudemman ajan eurooppalainen juutalaisuus kiinnostavat.

Kirjallisuus. Ihmiselämä on lyhyt. Kirjat tarjoavat mahdollisuuden tutustua sellaisiin maailmoihin, joihin ei ikinä muuten ehtisi. Odotan aikaa, jolloin minulla on pitkät opettajan kesälomat vapaina vain lukemista varten.

Luovuus. En ole lahjakas kielissä tai matematiikassa. Omasta mielestäni paras lahjani on luovuus, erityisesti mielikuvituksen muodossa.

Mucha, Alphonse. Art Nouveau-taiteilija, jonka taide vallitsee kodissani monenlaisina kulttuurituotteina. Ihan niinkuin hänen omana aikanaankin.

Naisellisuus. Tyylini perusta tietyllä rouheudella.

Oma tila. Tarvitsen varsinkin töiden jälkeen.

Praha. Marionettien ja mustan teatterin kotikaupunki, joka pitää kokea ainakin kerran nuoruudessa.

Queen. Komeita kappaleita. Yritän löytää oman sisäisen kuningattareni aina lukion yhteiskuntaopin tunnilla, kun joudun yli 40 oppilaan eteen. Tuolloin kyllä korkokengät auttavat!

Retket. Mieheni ja minun tapa nauttia elämän pienistä iloista. Seikkailla voi lähelläkin!

Sanomalehti. En olisi voinut valita elinkumppania, joka ei seuraa aikaansa.

Taide. Intohimo, jossa haluaisin kehittyä.

Usko. Saa aikaan paljon hyvää ja pahaa.

Virpi Hämeen-Anttila. Ihailemani henkilö, joka on kyennyt yhdistämään akateemisuuden ja populaariuden kadehdittavalla tavalla.

Waltari. Suomalaisista kirjailijoista kiehtovin.

X-muuttuva tekijä. Sellaista elämä on. En ole hyvä heittäytymään hetkeen. Tuota taitoa täytyy yhä harjoitella ja harjoitella...

Ystävämme Anna. Halusin olla ja ehkä vieläkin. Ja Annastahan tuli vielä kirjailijakin!

Zaire. ELi nykyään Kongo. Olen hyvä maantiedossa. Se juontaa juurensa siitä, että luin lapsena kaiken maailman Atlaita ja karttakirjoja koulun jälkeen. Viereen kasasin kauhean määrän munakasta jogurttia ja muita välipalaherkkuja. Nam!

Åbo. Kotikaupunkini, joka osaa olla niin vieraanvarainen, mutta kuitenkin töykeä. Niin kaunis, mutta kuitenkin paikoin säälittävän ruma. Olen täällä niin kotonani, mutten kuitenkaan perillä.

Äiti. Varastin teininä kuvia äitini nuoruuden valokuva-albumista. Mielestäni (ja eräiden luokkani poikien, tästä olin tietysti ylpeä) äiti oli niissä todella kaunis. Ihmettelin, kuinka minä olin puolestani sellainen rumilus. Tärkeintä äidissä on rakkaus.

Öljyvärit. Tapa ottaa irtiotto hetkestä. Joillekin se on liikunta, minulle öljyvärit.

Haastan Hanstun, Kirsi-Marian ja Piafin laatimaan omat elämänsä aakkoset! Tarttukaa toki myös muut tähän haasteeseen :)

keskiviikko 19. elokuuta 2009

Tildan Ahvenanmaa

Melko ankeahko kesäni sai erittäin iloisen päätöksen, kun teimme tyttöporukalla The Roadtripin Ahvenanmaalle. Matka kuuluu oikeastaan jo perinteeseen: viime vuonna teimme unohtumattoman piknikristeilyn lähes samalla kokoonpanolla sillä poikkeuksella, että nyt uskaltauduimme ihan maihin saakka. Siljalla työskentelevä ystäväni oli saanut hommattua meille erittäin huokeat matkat akselille Turku-Maarianhamina-Helsinki.

Tunnelma kohosi heti satamassa, kun vanha tuttu opiskelijaporukkamme oli saatu yksiin. Naurun remakka siirtyi lähdön jälkeen laivan aamiaissaliin, jossa tankkasimme urakalla, jotta jaksaisimme koko päivän. Mennessä oli aikaa tehdä myös Tax free-ostoksia. Olin luvannut viedä muutamalle tutulle tuomisia ja itselleni hamstrasin lähinnä Lancomen Hypnose-ripsaria. Sorruin kuitenkin ihanaan Chanelin luomiväripakkaukseen, joka sisälsi neljä erilaista ruskean ja vaaleanpunertavan sävyä. Hajuvettä ostin vain anopille, sillä olen erittäin nirso nykyisten hajuvesi valikoimien suhteen. Jaksan harmitella vuodesta toiseen Calvin Kleinin Contradiction tuoksun lopettamista. En vain ole löytänyt sille vertaista!

Maarianhaminassa hyppäsimme ihanan mintunvärisen vuokra-auton kyytiin. Tunnelman kohottajana toimi Tax free:sta ostamani Anna Puun samansävyinen uutuus. Kyytipoikana oli tietenkin Fazerin sinistä. Päivä porotti aivan valtavan upeana ja aurinkoisena. Tuntui kuin olisi noussut lentoon. Sydän hypähteli riemusta. Hyvä seura, kaunis ilma ja ihana pirteä musiikki saivat aikaan oikean matkafiiliksen!

Kun joukko historianopiskelijoita (niin ja valmiita maistereita ja tohtorikoulutettavia...) lähtee retkellä, niin minnekähän se mahtaisi suuntautua? No tietenkin linnoja katsomaan! Ensiksi pysähdyimme erään kauniin kirkon luona ja söimme pienen välipalan näköalapaikan kahvilassa. Kun verensokeri oli jälleen kohdallaan, jatkoimme retkeä.




Toinen pääkohteistamme oli Kastelholman linna. Tuo keskiaikainen linna on osittain pystyssä ja entisöity museokohteeksi. Linnan kukoistuksen aikaa oli erityisesti Kustaa Vaasan aika, jolloin linna toimi hänen metsästyslinnanaan. Vaasan poika Eerik XIV joutui puolestaan virumaan linnassa vangittuna, ennen kuin hänet siirrettiin Ruotsin puolelle.

Vierailuhetkellämme linnassa juhlittiin myös häitä, jonka vuoksi emme voineet liikkua (lue riehua) aivan joka puolella. Pääsimme kuitenkin sovittelemaan keskiaikaisia päähineitä ynnä muuta mukavaa ja täytyy vain toivoa, ettei hääväki hermostunut alemmasta kerroksesta kaikuneesta hihityksestä ;)



Retki Ahvenanmaalle herätti minussa myös jonkin sortin Déja vu-ilmiön. Olin vieraillut viimeksi saarella 7-vuotiaana ja yllättäen monet paikat alkoivat vaikuttaa tutuilta. Muistin hämärästi ihanan kesäisen päivän, kun sirkat sirittivät heinikossa. Minulla ja siskollani oli rumat valkoiset plyysishortsit jalassa ja ympärillä kävi kova kuhina. Olimme jonkin sortin maalaismarkkinoilla. Muistan, kuinka kansallispukuihin pukeutuneet naiset pesivät pyykkiä perinteisillä pyykkilaudoilla. Muistelin nähneeni myös juhannussalon. Ostimme ilmeisesti juuri noilta markkinoilta tikkulampaan, jonka villapeite oli tehty aidosta Ahvenanmaan lampaan villasta. Se tuoksui lapsen mielestä ihanalle...

Kun kävelimme Kastelholman linnan vieressä sijaitsevalla ulkoilmamuseoalueella tajusin, että kyseisellä paikalla olin kokenut tuon lapsuuteni elämyksen. Paikalta löytyi edelleen myös tuo juhannussalko!

Vauhdikkaat ystäväni pistivät tietysti juhannustanssit pystyyn! Paikalliset puuhepat saivat puolestaan vähän kyytiä ;)


Kastelholman linnasta suuntasimme toiselle kuuluisalle linnoitukselle. Bomarsundin venäläislinnoituksesta ei ole tosin jäljellä kuin rauniot, sillä linnoitus tuhottiin Oolannin sodassa engelsmannien toimesta! Myöskään tällä linnoituksella emme aikailleet, vaan kiipesimme heti miten raunioiden päälle. No, toisella puolella luki sitten tietysti, että kiipeily on kielletty. Pitääpä muistuttaa oppilaita, jos sellaisten kanssa paikalle joskus eksyy ;)

Raunioiden ohi ajoi yhdessä vaiheessa näyttävä pappamoposaattue.Juoksin ainakin sata metriä saadakseni fiksun kuvan. Siitä tuli kuitenkin hiukan tärähtänyt.


Näimme retkemme aikana useampaan otteeseen myös tämän vekkulin pakettiauton. Lopulta meikäläisen piti päästä retroilemaan tämän mekkoni tyyliin sopivan auton eteen ;)



Illan korvilla lähdimme viimein ajelemaan Maarianhaminaa kohti. Omituista oli, että kyseinen kaupunki oli todella hiljainen, vaikka oli lauantai-ilta ja kaupungissa piti olla sillä hetkellä jazz-festifaalit. Missään ei kuitenkaan näkynyt kuvainnollisesti ristinsielua... Onneksi olimme tosiaan vuokranneet tuon auton, sillä jos olisimme jääneet vain Maarianhaminaan, matkamme olisi varmasti ollut yksipuolisempi.


Eräs ystävistäni tiesi kuitenkin mukavan illastamispaikan, jonne parkkeerasimme loppuillaksi. Kyseessä oli tuo alemmassa kuvassa näkyvä laiva. Aika kului hyvässä seurassa, emmekä osanneet harmitella, vaikka jazz-festivaalin kohtalo jäikin mysteeriksi.

Keskiyöllä hyppäsimme sitten Helsinkiin menevään laivaan päivästä kylliksi saaneena. Tällaisia päiviä voi sitten muistella onnellisena syksyn synkän hetkinä :)

maanantai 17. elokuuta 2009

VintagEija´s

Iltapäiväistä!

Työt pyrähtivät tänään käyntiin, kun riiviöt saapuivat koululle. Iltapäivän opekokous tuntui lähinnä maratoonilta, ja nyt istun anoppilan vierashuoneessa ja tuijotan näyttöä. Miten jaksankaan väsätä huomiseksi tunteja näin pitkän tauon jälkeen. Heti aamulla auditorio täyttyy ilman mitään pehmeää laskua lähes viidestäkymmenestä teinistä ja estraadi on minun. Täytyisi vissiin ollajotain sanottavaa... Harmillista, että tuon kurssin oppikirjaa ei näköjään tullut pakattua muuttokuormaan. Täytynee pärjätä kilpailevan kirjasarjan versiolla...

No, pakenen vastuuta vielä hetkisen ja kerron teille vielä perjantain löydöstä. Kyseessä on eräs uusi putiikkituttavuus:





Jotain hyvää perjantaisessa vierailussa poliisiasemalle siis oli. Sain vihdoin viimein vierailtua 50-60-lukujen pukeutumiseen erikoistuneessa VintgEija`ssa. Onneksi! Oli aivan mahtava paikka :)

Paikka on rockabilly-henkisten ihmisten taivas. Liikkeessä myydään kohtuuhintaan ihania aitoja 40-60-lukujen vaatteita. Myös muut kuin vannoutuneet fiftarit löytävät varmasti jotakin päälle pantavaa( eräskin opettaja-rouvakin löysi ihanan 60-luvun palleromekon siveillä kauluksilla. Tuosta mekkosesta löytyy juttua edellisestä postauksesta)! Paikan omistaja oli hauska Eija-niminen nainen, joka kertoi pyörivänsä noissa fiftaripiireissä. Sitä kautta hänellä on myös toimiva verkosto, josta hän saa myyntiin noita ihanuuksia...

VintagEija`sta saa myös mittatilaustöitä ja liikkeellä on myös oma mallistonsa. Myynnissä on ollut esimerkiksi tällaisia ihania fiftarishortseja ;)


Minä neuvottelin jo Gloriassa olleen Mari "Mollamills" Leppälän tyyliin ommeltavasta armeijatyylisestä henkselihamosesta. Ja kevääksi voisin sitten harkita Vogue-tyylistä mekkoa. Eijalla on kuulema ohjeet siihenkin :) Taitaa olla niin, että Tildan hoviompelija on löytynyt! Olenhan pohtinut ennenkin tätä omannäköisten istuvien vaatteiden teettämistä. Ehkäpä ongelma on nyt ratkaistu!


Eija kertoi suunnittelevansa vanhojen vaatteiden fiksaus/tuunauspiiriä. Siinä saisi noin 15 euron korvauksella käyttöönsä ompelukoneen ja muut tarvikkeet( kuten hyvälaatuiset vahvikekankaat) sekä henkilökohtaisen neuvonnan. Minä hihkuin riemusta, sillä juuri tuollaista palvelua tällaiset uusavuttomat kuten minä ovat kaivanneet. Vanhat vaatteet pois kaapista pölyttymästä ja käyttöön entistä ehompana!

lauantai 8. elokuuta 2009

Oodi lapsuudenmaisemille

"En kanna kaunaa enkä kaipaa tänne koskaan" laulaa PMMP. Koen, että tuo laulu sopii omaan elämääni, mutta varmasti vielä paremmin jonkun toisen. Tämän tietää jokainen massaan sopeutumaton pienen paikkakunnan kasvatti.


Lapsuudenpaikkakunnalla minua ei viehätä mikään. Ruma taajama jossakin jumalanselän takana. Lapsuudenaikaisista ystävyyssuhteista ei ole säilynyt kuin yksi, sekin hyvin katkonaisesti.

Yläasteen liikuntasalin ikkunoissa oli kalterit ja koulun betonisella pihamaalla peltinen kovaääninen. Taajamassa ränsistyi ostari ja pulpettikattoisia taloja. Maiharit, fanellipaidat ja piilokaljut olivat muotia. Minä haaveilin yliopisto-opinnoista ja kirjailijan urasta, tein käsinukkeja ja halusin keskustella kultakauden taiteilijoista. En saanut vastakaikua, joten jatkoin keskustelua itseni kanssa.



Olen opetellut jättämään tuon ajan omaan arvoonsa, en kuitenkaan unohtanut. Jo tuolloin syntyi identiteetti, joka määrittää minua vieläkin - niin hyvässä kuin pahassa.


Jotakin kuitenkin kaipaan. Kotimäkemme on kaunis: ahomansikat, pihlajat, mummun kukkapenkit ja äidin omenapuut. Mäellä sijaitsevat päärakennus ja navetta. Niiden asukkaat ovat rakkaimmat maailmassa.