Kuppaisesta kaunottareksi

Tervehdys itse kullekin säädylle!

Heti alkuun totean, että tämän postauksen otsikko ei viittaa meikäläiseen, vaikka kieltämättä oloni alkaa näin viikon sisätiloissa oleskelun jäljiltä olla sellainen, etä kaipaisin johonkin "kaikki pärstän, tukan ja tyylin suhteen uusiksi"- kamppikseen. Ihan kiljuisin riemusta! Tämän viikon kohokohta on ollut nimittäin se, että kävin äsken kaupassa ja postilaatikolla. 

Sekä poikainen että minä olemme olleet perinteisessä räkätaudissa, ja kun kuukauden sisällä on ollut kaksi tällaista tautia, alan jo ymmärtää, mitä kotiäitiys voi ehkä nurjemmalta puoleltaan olla. En kuitenkaan ole yksinhuoltaja, lapseni ei sairasta mitään kroonista tautia ja isovanhemmat ovat tässä lähelle, joten ei valittamista. Mutta muuttumisleikki olisi siltä piristävää. Hah, miettikääpä kuka muinoin postaili tyylivinkkejä muille ;)

No, päivän aiheeseen. Se koskee sohvaamme, joka kävi uudestisyntymässä verhoilijalla! Ennen kuin näytän kuvia siitä, niin tässä olisi muutama hirvityskuva mieheni kamerasta. Kävimme nimittäin välivisiitillä tsekkaamassa, mitä verhoomossa oli viikossa tapahtunut. Mies nimesi minulle lähettämänsä tiedoston nimellä "kuppainen sohva", siitä siis idea otsikkoonkin:

Verhoilijan mukaan vaikuttaa siltä, ettei tämän satavuotiaamme jousia ja sisälmyksiä oltu vuosisadan aikana uusittu kertaakaan. Näkymä oli sen kaltainen: meriheinät olivat pöllyävänä mössönä ja säkkikankaat rikki. Ei ihme, että sohvan uumenista tuntui tuprahtelevan aika ajoin jotakin ja SE ei ollut todellakaan mitään pyhää valkoista savua vaan paremminkin jotakin terveyspommiin viittavaa...

Verhoilujen suhteen vaikuttaisi siltä, että sohva on joskus aikoinaan oltu verhoiltu vihreäksi. Öön, no ei ehkä mikään lempparini!



Seuraava sen sijaan on... Tsadaa, tässäpä Tildukan antiikkisohvan uusi verhoilu:

Kotimaisen Lauritzonin kankaan etuja olivat väri, kankaan pinna kaunis struktuuri ja ennen kaikkea helppohoitoisuus. Pinnan voi kuulema pyyhkiä fairy-veteen kastetulla vaahtomuovilla ja sillä siisti.

Vaikka osa teistä suosituksia antaneista kannatti alkuperäisen kaltaista tummanpunaista, voin sanoa, etttä henkilökohtaisesti väri alkoi jo tympiä, sillä sohva oli seurannut minua alkuperäisessä kunnossaan jo yli kymmenen vuotta opiskelijaboksista toiseen. Tämä uusi antrasiitin(?) siniharmaa on rauhallinen, tunnelmallinen ja sadunomainen ja mahdollistaa uudenlaiset väriyhdistelmät olohuoneessamme.

Toistaiseksi toki mennään ihan vanhoilla tilpehööreillä, hoitovapaalla ei juhlita!

Lämmöllä suosittelen myös Turun seudulla verhoiluttamista harkitseville Mari Vataata, joka loihti sohvamme uuteen uskoon. Verhoomo Annikainen voisi olla teidänkin ratkaisunne sohvapulmiinne!

Mukavaa illanjatkoa!

Vihoviimeinen häälahja :)

Uutta viikkoa kaikille!

Vaalit on nyt pidetty ja tämänkin yhteiskuntaopin open päässä on jälleen raksuttanut paljon kaikenlaista. Sanottavaakin varmasti olisi, mutta jatkan poliittisesti sitoumatonta linjaani täällä blogin puolella. Sen verran totean kuitenkin ihan ääneen, että oli äänestystuloksesta mitä mieltä tahansa, piristävää oli kuitenkin se, että kohtuullisen runsas joukko itseni ikäisiä nuoria naisia pääsi valtakunnallisesti läpi. Suotavaa nimittäin on, että poliittisen kirjon ohella kansa tulee edustettuna myös muilla akseleilla, kuten lavean ikäjakauman ja sukupuolisen tasa-arvon kautta. Matkaa vielä täydelliseen 100 miestä 100 naista-jakaumaan on, mutta vielä huolestuttavampaa on ollut eduskunnan ukkoutuminen (pappautuminen)! Huolimatta siitä, mikä nuoren naiskansanedustajan poliittinen sitoutuminen on, uskon, että yhtymäpintaa tällaisen nuorehkon äidin kanssa luo samantapainen elämäntilanne.

Mutta ei sen enempää tästä aiheesta. Tämän blogin huhtikuinen huipentuma on ehdottomasti se, että olemme vihdoin keksineet (päässeet jonkin asteiseen yksimielisyyteen siitä), miten käyttää vuosia sitten appivanhemmiltamme häälahjaksi saamamme 1000 euroa. 

 

Aivan oiken! Se käytetään nyt sitten olohuoneen antiikkisohvan kunnostamiseen! Voin sanoa, että jo oli aikakin tehdä jokin ratkaisu sohvan suhteen. Kuten joskus aiemmin mainitsin, sohvan sisuksista tupruilee jotakin epämääräistä paksumpaa pölyä, ja kaiken kaikkiaan sohvan plyyshipinta on järkyttävän vaikea pitää pölyttömänä ja puhtaana.

Mutta tästä se riemu vasta sitten alkoikin... Ensin piti löytää verhoilija! Selvittelin jonkin verran vaihtoehtoja Turun seudulla, mutta olemme nyt päätymässä erääseen oman paikkakunnan pienyrittäjään. En mainosta häntä tässä vaiheessa nyt sen enempää, tokihan haluan nähdä työn jäljen ensin :) 

Viime viikolla pyörät lähtivät kulkemaan kuitenkin jo sen verran eteenpäin, että kyseinen varteenotettava verhoilija teki meillä kotikäynnin ja toi mallikankaita testattavaksi.

Huh, mitä hommaa! Kangasvaihtoehtoja oli lukemattomia. Pientä rajausta saatiin kuitenkin sillä, että meikäläinen oli saanut fiksaation siihen, että sohvan tulisi jatkossakin olla kotimme väriläiskä. Potentiaalisen värimaailman aprikoin olevan jotakin viileää marjanpunaista nykyisestä tummanpunaisesta aina pinkkeihin saakka. 

Kangas voisi olla kuvioton ja yksivärinen, mutta se saisi kuitenkin olla mahdollisesti eläväpintainen. Valitun kankaan pitäisi myös sopia Ritva Kronlundin Kirsikankukka-tapetin kanssa sekä sointua sohvan punertaviin puuosiin sekä harmaaseen villamattoon. Mielellään kangas saisi olla myös helppohoitoinen ja keskihintainen...

Näillä raja-arvoilla kangasvalikoima sitten tipahtikin yllättävän alas! Sopivia punaisen sävyjä olikin yllättävän vaikeaa löytää yhdistetynä miellyttävään ja helppohoitoiseen materiaaliin. 

Verhoilija ehdotti itse kankaaksi Lauritzonin hieman eläväpintaista kangasta, josta saattaisi ihan fairy-vedellä putsata pois tahroja. Kuulema jopa vaaleistakin kankaista lika lähtisi yllättävän hyvin pois! Tuossa ylhäällä näkyvässä kuvassa oleva viininpunainen kangas on melko lähellä sohvan nykyistä kangasta, mutta lähempi tarkastelu osoitti sen kuitnekin hieman liian oranssiin taittuvaksi, mikä ei mielyyttänyt silmäämme. Sen sijaan pakan vaalein kangas, tuo jäinen pinkki valikoitui yhdeksi varteenotettavaksi vaihtoehdoksi. Kysymys kuuluu kuitenkin, että onko se liian haalea verrattuna nykyiseen tummanpuhuvaan kankaaseen? Lisäksi mietin, riiteleekö väri punertavien puuosien kanssa. Tapettiin sen sijaan kangas sointuisi ihan kivasti sekä myös harmaaseen villamattoon.

Tässä reilun viikon pähkäilyn jälkeen, saimme lisää kankaita mallailtavaksi. Yllättäen aloinkin miettiä, olisiko pehmeän utuinen sini-harmaa sittenkin parempi vaihtoehto uudeksi päälliseksi. Lauritsonin Vintage-kokoelmassa olisi tarjolla muutama varteenotettava vaihtoehto - kuviopintainen vaaleamman harmaa sekä tummemman siniharmaa.

Itse mietin jo tuota kuviollistakin, mutta mies torppasi sen. Nyt sitten  olen kovastikin pohtinut tuota tummemman harmaata. Se sointuisi ainakin todella kauniisti noihin puuosiin ja ei riitele myöskään tapetin kanssa. Tällä valinnalla huoneen punasävyinen harmonia, jota aiemmin tavoittelin, häviäisi, mutta haitanneeko tuo..

Olisikohan aika siiryä hieman erilaisiin tunnelmiin tässäkin olohuoneessa?

Ääk, auttakaapa Tildaa pohdinnoissa eteenpäin!

Mitä mieltä olet, mikä väri miellyttää omaa silmääsi? Harmaa, pinkki vai jokin muu? Muitakin väriehdotuksia voi siis ideoida ja antaa kangassuosituksia!

Mukavaa päivänjatkoa!