maanantai 29. toukokuuta 2017

Golden Finn (handprinted in Finland)

Moikka!

Pahoitteluni heti alkuun, nyt tulee jo kolmas mekkopostaus putkeen. Selvä kesäkelien merkki ;)

Mietin vain, että mitä yleisesti suomalainen (tiedostava) nykykuluttaja olisi valmis maksamaan kotimaassa käsinpainetusta mekosta? Millainen sellaisen hintataso olisi?


Minä maksoin tästä 1970-luvun Golden Finn-merkkisestä mekosta 40 euroa. Se on ehkä aika paljon, mutta Golden Finn-merkki on eräs ehdottomista lemppareistani suomalaisessa vanhassa puuvillamekkotuotannossa.

Rakastan merkin kuoseja, löydät niitä esim. näistä aiemmista postauksistani. Tämä mekko on muuten kokoa 42. Se voisi olla vyötäröltä hieman kapoisampi ja valitettavasti mekkoon ilmeisimmin kuulunut vyö on kadonnut. Imetyksellisistä syistä kainalomitta on kuitenkin täysin passeli tällä hetkellä, mutta siltikin tuntuu hullulta, että mekko on oikeasti määritelty kyseiseksi kooksi - on nimittäin vähintään numeron tai kaksi pienempi oikeasti. Olen nähnyt samalla kuosilla muistaakseni 34 koon. Kuka kumma siihen oikein mahtuu?


Tällainen oli siis eilisen menomekko - taasen imetykseen passeli :)

Mukavaa viikonjatkoa!

keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Vintagenistan imetysmekko

Tervehdys!

Tänään pakkasin neidin autoon ja ajaa huristimme kaupungin humuun tsekkaamaan äidin lempparikaupat näin tyttöjen kesken. Päälle piti saada tietysti jotain mukavan kesäistä eikä missään nimessä varsinaisia imetysvaatteita! Olen ollut viime viikot täysin kyllästynyt edellä mainittuihin.


Onneksi näin kesäiseen aikaan pystyn hyödyntämään mainiota vetoketjullisten vintagemekkojeni kokoelmaa. Ne olivat tyypillisiä joillekin 1960- ja 1970-lukujen malleille.

Myös tässä helsinkiläisen Ansa Second Hand -liikkeen valikoimista bongaamassani mekossa on tuollainen kiva napaan asti aukeava systeemi. Olen siis todella iloinen, että pystyn pitämään jonkin verran kiinni vintageharrastuksesta näin mammaillessakin :)


Tämä ilmeisesti 1950-luvun lopulta peräisin oleva puuvillamekko on muuten merkkiä Riitta Immonen Sport - heh, tällaisesta urheilullisuudesta minäkin pidän ;)

Tuo kyseinen Riitta Immonen ei muuten ole kuka tahansa tyyppi. Hän on suomalaisen muodin Grand Old Lady, joka oli perustamassa mm. Marimekkoa Armi Ratian kanssa. Marimekon ensimmäinen mallisto on muuten hänen suunnittelemansa.

Tykkään kovasti mekon pastellista vesiväreillä löträtyn näköisestä kuvioinnista ja olen tässä äitiydyttyäni huomannut, että 1950-luvun kapeavyötäröisten leninkien sijaan nämä hieman a-linjaiset 1960-luvun henkiset mekot sopivat vartalolleni melko hyvin.

Muuten, olen pohtinut viime aikoina, että voi, kun joku tekisi kunnollisen kirjan Suomi-muodin helmistä! Lainaisin mielelläni omaa mekkokokelmaani sen sivuille.

Mikä on sinun garderoopisi Suomi-design helmi?

perjantai 19. toukokuuta 2017

Muodikas kerran 40 vuodessa

Tervehdys!

Te vakkariseuraajat tiedättekin rakkauteni vintagea, erityisesti suomalaista vuosikertadesignia kohtaan. Metsästän säännöllisesti erityisesti 1950-1970-lukujen tuotantoa merkeiltä Kaisu Heikkilä, Salonne, Pia &Paula, Muoti-Tuote Leona, Golden Finn sekä tietysti Marimekolta. 

Helmilöydön kriteereitä ovat yleensä kohtuullisen hinnan (0-40 e) ohella leningin materiaali (mieluiten puuvillaa, jonka voi pestä 60 asteessa), talvi- ja juhlavaatteissa vuorellisuus sekä se, ettei vaate ole liian retro vaan hyvällä tavalla ajaton. Minulla löydöt tulevat nimittäin käyttöön eivätkä mihinkään teemabileisiin ;)

Harvemmin tällainen vuosikertapukeutuja kokee olevansa "muodikas". Tietystihän on kiva kuulla olevansa tyylikäs tai ajaton, mutta makuasiat ovat tietysti aina yksilöllisiä. Välillä saa kuulla kysymyksiä tyyliin, että "teetkö vaatteesi itse" yms. - kai sen nyt kuitenkin huomaa, ettei kledjut ole viimeisimmästä H&M:n kierrosta ;)


Ostin parisen vuotta sitten tori.fi:sta eräältä toiselta vanhan rakastajalta kaksi Marimekon paitamekkoa, joista myyjä luopui tunteellisena. Hän oli vaalinut mekkoja rakkaudella, muttei enää niihin mahtunut. Vakuutin, että luonani mekot saisivat hyvän kodin toisen vanhaa Marimekkoa rakastavan "vintagenistan" luona. Toista näistä mekoista, ihanaa sateenkaaren väreissä hehkuvaa raitamekkoa, myyjä kuvaili kauneimmaksi näkemäkseen Marimekoksi. 

Tähän arvioon oli kyllä helppo yhtyä. Pienen salapoliisityön myötä selvisi, että Kirjo-nimisen kuosin oli suunnitellut vuonna 1974 Pentti Rinta. Maksoin mekoista hieman enemmän kuin keskimäärin, yhteensä 100 euroa, mutta eipä tainnut olla paha... 


Nimittäin kuluvana keväänä Marimekko lanseeraasi Suomen 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi erän vanhojen mallistojen aarteita. Joukosta löytyi, yllätys, yllätys, Liidokki-mekko keulukuvanaan Paula Vesala.


Kappas kehveliä (sanonta lainattu pojaltani), yhtäkkiä kyseinen kaapumekko onkin Marimekolta loppuunmyyty!

 

Omistan itsekin yhden kaavumman Marimekon, mutta itse olen tyytyväinen tähän paitamekkomalliin, joka sallii mukavasti myös imetystuokiot.

Ja jos joskus kuosiin väsyn (mitä kyllä epäilen), niin olisiko tässä sitten muumimuki kakkonen myytäväksi?  Ja mitä otsikkoon tulee - ehkäpä mekko kuuluukin muodikkaan sijaan kategoriaan klassikot - ja nehän vasta ovatkin muodissa nyt ja aina!

Lämmintä viikonvaihdetta kaikille!

Ps. Blogini löytyy nykyään myös Facebookista :)

Liidokki-mekon vintagekuva haettu täältä.

maanantai 15. toukokuuta 2017

Tunne kehosi - hyvinvointipalveluita äideille ja vauvoille

 Blogiyhteistyö Tunne kehosi-hyvinvointipalveluiden kanssa

Tervehdys!

Viime aikoina oloni on ollut, hmm... mitenkähän sen nyt kauniisti ilmaisisi - hieman toispuoleinen.

Syy tähän on se, että Kaislan ja minun yhteinen imetystaival on muotoutunut pitkälti oikealla rinnalla tapahtuvaksi ruokinnaksi. Erityisesti yöimetyksen aikoihin tyttöä tuli myös nosteltua ruokailemaan kohtuullisen epäergonomisissa kulmissa, ja paikat alkoivat puutua yhdellä kyljellä makaamisesta. Ei siis ihme, että varsinkin keski- ja yläselkä alkoivat tuntua panssariin ahdetuilta, ja imetyksen jälkeen oli ajoittain vaikea nukahtaa selän jomottaessa.

No, sittemmin yöimetys on taaksejäänyttä aikaa, mutta keskikeho on tuntunut edelleen rautakangelta, tosin nyt toisesta syystä: tyttö (eli kahdeksan kiloinen jötkäle) ruokailee mieluiten (ainoastaan) sylissä ja syöttäminen tapahtuu siten, että vasen puoli kropastani pitää tytön (möhkäleen) paikoillaan mahdollisimman suotuisassa asennossa samalla, kun oikeakätisenä yritän tunkeä mössöä hangoittelevaan suukkiin.

Kehoni kriisipesäke onkin vaihtanut mukavasti puolta eli siinä mielessä tasapainossa ollaan :D

No ei todellakaan... Alkoikin jo olla selviö, että ulkopuolinen apu olisi paikallaan jumituksen ehkäisemisessä!

Tällaisessa kontekstissa sain todella mieluisan yhteydenoton naantalilaiselta yritykseltä nimeltä Tunne kehosi, joka tarjoaa erilaisia hyvinvointipalveluita nimenomaan äideille ja vauvoille.

Nainen yrityksen takana on äitiysfysioterapeutti ja diplomiravintoneuvoja Maria Jokela, ja hänen monipuoliseen hoitorepertuaariinsa kuuluvat esimerkiksi koliikkivauvojen kokonaisvaltainen hoitaminen sekä erilaiset hoidot äideille raskauden aikana ja synnytyksen jälkeen.

Raskauden ja imetyksen aikana keho herkässä tilassa, joten hieronnassa voidaan käyttää apuna käyttää erilaisia asentotyynyjä.
Omasta kokemuksestani tiedän, etteivät kaikki hierojat osaa tai uskalla hieroa raskaana olevia äitejä, ja kuitenkin erityisesti loppuraskauden tukaluudessa moni tarvitsisi jumeihin ja kramppeihin apua. Sen tähden, jos lähiseudulla on erityisesti odottaviin äiteihin erikoistunut hieronnan ammattilainen, kannattaa tällaisen puoleen kääntyä!

Entä sitten synnytyksen jälkeen? Tällöin kroppa vasta jumissa onkin sen tekemän valtavan hienon työn jäljiltä!  Tunne kehosi tarjoaa äideille synnytyksen jälkeistä hierontaa ja mobilisointia sekä myös liikuntaohjausta ja ravintoneuvontaa. Lisäksi Maria luennoi ja vetää kursseja erilaisista kiinnostavista ja hyödyllisistä aiheista kuten lantionpohjan kunnossa pidosta sekä vauvahieronnasta. Näistä löytää tarkemmin tietoa yrityksen koti- ja facebook-sivuilta.

Hierontatuokio alkoi imetystä edistävällä teehetkellä. :)
Tiedän, että imetysikäisen vauvan äitinä on vaikea lähteä hoitamaan asioita tai vaikkapa hoitoihin. Kun Maria ehdotti minulle imetysaikaisen hieronnan kokeilemista, hän painotti, että Kaisla voisi tulla mukaan.
 

Kuulosti kokeilemisen arvoiselta!

Marian vastaanotolla hieronnat ja muut hoidot tehdään tosiaan perheen pienimmäisen ehdoilla. Äiti voi kesken hoidon pitää hyvin pienen imetystuokion tai ottaa vauvan loikoilemaan hetkeksi viereensä. Meilläkin Kaisla pääsi pariin otteeseen äidin viekkuun. :) Toki hieronta-aika yms kannattaa valita vauvan rytmin kannalta suotuisaan ajankohtaan, mutta pointtina on se, että tähän hoitolaan ei tarvitse pelätä vauvan mukaan ottamista!

Hieronnassa Maria yhdistelee klassiseen hierontaan lihaskälvojen käsittelyä, osteopaattisia tekniikoita sekä vyöhyketerapiaa. Sain ihanan 90 minuuttisen Marian hyppysissä ja selän ohella hierotuiksi tulivat myös raajat ja pää. On uskomaton tunne, kun tuntee veren kiertävän kunnolla pitkästä aikaa! Sain mukaani myös muutaman hyvän kotihoito-ohjeen rintarangan kunnon ylläpitämiseksi. Tottahan on, että pelkällä hieronnalla ei ratkaista pitkäkestoisesti mitään jumituksia vaan kehon hyvinvoinnin ylläpito vaatii myös omaa aktiivisuutta.


Lämmin kiitos vielä kertaalleen Marialle ihanasta äidin ja tyttären hemmotteluhetkestä :)

sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Manulle (ja meille kasarin lapsille)

Nyt hän sitten lähti. Meidän kasarin lasten THE Presidentti. Koko kansan Manu Suomen Turusta. Olihan se odotettavaa, ettei mikään ole ikuista, mutta kuitenkin. Tuo turvallinen pitkä mies hallitsi koko lapsuuteni Suomea.

 

Vasta myöhemmin koulussa tajusin, että tuo fundeeraava otsakiehkuramies oli arvostettu sen vuoksi, että hän teki itsestään (ja seuraajistaan) vallattoman. Vertaus Suomen perustuslain isään Kaarlo Juho Ståhlbergiin ei ole lainkaan mahdoton.

Koiviston ansiosta perustuslaillinen parlamentarismi vakiintui nykyisiin uomiinsa eikä Kekkonen ollut enää lasten suussa synonyymi presidentin viralle.


Kun suru-uutinen entisen valtiomiehen poismenosta saavutti kansan rivit, haastateltiin tietysti muita maamme eturivin poliitikkoja. Presidentti Tarja Halonen toi esille, että nyt olisi oiva hetki muistella, mitä muistoja Mauno Koivisto tuo mieleen.

No, minäpä kannan korren kekoon tämän pienen postauksen verran:

1. Lapsuudessa koin erittäin kiusalliseksi, että toinen nimeni on Tellervo. Juu - olen siis presidentin rouvan kaima, mutta sen lisäksi meidän luokalla oli erittäin isojalkainen poika, jota tietysti kutsuttiin Manuksi. Loput naittopuuhat sitten arvaatte...

2. Ennen yliopisto-opintoja pidin pakon sanelemana välivuoden, jolloin päädyin koulunkäyntiavustajaksi kouluun, jonka pihasta löytyy tänäkin päivänä presidentillinen huvimaja ja jonka eräässä luokassa tuleva presidentti kansakoulupoikana pulpetin penkkiä kulutti. Ehkäpä eräänä opetusurani huipentumana voisikin pitää sitä, että toimin itsekin sitten apuopettajana ja myöhemmin sijaisena kyseisessä luokassa :)

3.Mauno Koivisto urapolku on henkeä salpaava: satamajätkä, yliopiston opettaja, tohtori ja sitten presidentti kansainvälisillä areenoilla. Gorban ja Reaganin luottomies. Mutta tiedättekös erään vähän tuntemattomamman käänteen hänen urallaan?


Kyllä maar, Manu on tavallaan mun kollega, sillä hän on toiminut aikoinaan myös opona!

Mitkä ovat sinun muistosi Mauno Koivistosta?

tiistai 9. toukokuuta 2017

Kirppistelyn ihmemaassa

Tervehdys!

Viikonvaihteessa tuli taas kirppisteltyä. Paikallisesta MLL:n kirppistapahtumasta löytyi jälleen kerran vaikka mitä, kun vähän kasoja kaiveli...

Tässä parhaimmat löydöt:

1. Tytylle kenkiä. Ostin eräältä myyjältä korkkaamattomat nahkakengät kesän juhliin. Kengät sylivauvalle ovat vähän turha juttu, ja neiti tuskin osaa vielä kävellä heinäkuisten häiden aikaan, mutta eiköhän nuo kahdeksan euroa saa takaisin, kun laittaa popot häiden jälkeen uudelleen kiertoon.


Toiselta myyjältä löysin kahdella eurolla överipinkit converset. Voi olla, että Kaislan jalka on vuoden päästä eri kokoinen, mutta kiertoon sitten vain ;) Enemmän harmittaisi, jos tällaisia uutena hankkisi.


2. Sen sijaan varmasti hyödyllinen löytö oli Kivat- merkin siistikuntoinen villahaalari, 5 e. Tämä 80 cm koko meiltä puuttui haalarikokoelmasta, kun Alvari on pari talvea rämpinyt 90 cm:n haalarissa. Kaisla saa nyt sitten paremman kokoisen kuin veliparka toissa talvena...

3. Kuvassa näkyy myös duploalusta, 6 e. Kelpo löytö, kun nekin maksavat lähemmäs parikymppiä uutena.

4. Mainitsin kirppisseuralleni paikalle saavuttuamme, että Martinexin muumitalo olisi kiva löytö. No, sellainen sitten jäikin haaviin. :D Tosin muumitalo herätti runsaamminkin kiinnostusta ja huutovimmani tietysti nosti päätään. Maksoin lopulta 20 e. Ehkä vähän siinä rajoilla, kannattiko. Mutta olettaisin että tässä poika-tyttötaloudessa leikkijiä kyseiselle kapistukselle kuitenkin löytyy käyttäjiä pidemmän tovin. Ihan vielä ei koko kapistusta edes oteta esiin, ettei kuopus ala harjoittamaan muumikannibalismia ;)


Tällaista tänään! Olivatkos löydöt mieleenne? ☺

Mukavaa viikonjatkoa!

Ps. Blogini löytyy nykyään myös facebookista :)

lauantai 6. toukokuuta 2017

Huonerulettia ja ikuinen tapetti-ihastus

Tervehdys!

Tarkoitukseni on kirjoitella jossain vaiheessa ajan kanssa Kaislan uusimmista kuulumisista nyt puolen vuoden maagisessa iässä, mutta näin pikaisemmin totean, että kaikenlaista hässäkkää on ollut, ja muun muassa unikoulun eräänä lopputulemana tyttäremme on siirtynyt nukkumaan väliaikaisesti työhuoneeseemme (ja hänen tilalleen isi puolen vuoden tauon jälkeen makkariin ;)).


Muutos ei kuitenkaan liene kovin pitkäikäinen ja kesän aikana olisi tarkoitus pyörittää huonerulettia yläkerrassa. Tästä työhuoneesta tullee makkarimme, nykyisestä makkarista lasten yhteinen huone sekä Alvarin nykyisestä huoneesta työhuone. Huh, huh kun pelkkä ajatuskin pyörryttää...

No, joka tapauksessa siinä vaiheessa kun muutokset tehdään, olisi oiva tilaisuus hieman freesata tämän valkeaa valkeamman tulevan makkarimme ilmettä. Asensimme muutama vuosi sitten kaapiston peililasiovilla toiselle seinustalle, joten ainoa vaihtoehto värittää huonetta on laittaa takaseinälle jotain kivaa tapettia sängyn päätyyn.

Tietysti minulla jääräpäällä on ollut pinttynyt visio siitä, mitä sinne laitetaan ja TIETENKÄÄN en ole puhunut siitä mitään miehelle, joten en tiedä, tykkääkö hän edes tuosta haaveitteni tapetista (tarkennukseksi, että ollaan sentään tapetoinnista puhuttu).


Mikäs se sitten olisi? Tuosta blogini sivupalkista sen on voinut jo pidemmän aikaa vakoilla, mutta laitetaan nyt vielä oikein kuva. Armastukseni on Sandbergin Liljekovalj, ihana kielomeri!

Paljon kukkia, parempaa unta... Vai mitä mieltä sinä olet? Olisiko hyvä?

Saa ehdotella muita samantyylisiä!

Ihanaa lauantain jatkoa!

Kuva lainattu Sandbergin sivuilta.

perjantai 5. toukokuuta 2017

Kaislan Body Awards

Tervehdys!

Laadin taannoin postauksen poikamme Alvarin vauva-ajan lempivaatemerkeistä. Vaikka en voikaan vielä retrospektiivisesti tarkastella Kaislan taakse jäänyttä vauva-aikaa, ajattelin jälleen jakaa ajatuksiani tällä erää parhaimmiksi osoittautuneista bodymerkeistä.

 

Sitä ennen kuitenkin hieman silmäniloa röyhelöpyllyjen muodossa. Täytyy myöntää, että olen ottanut nyt ilon irti näistä tytyvaatekappaleista, jotka suorastaan ärsyttivät minua aikoinaan poikalapsen äitinä :D


Nuo röyhikset kuten kaikki muutkin tämän postauksen vaatekappaleet ovat totta kai hankittu kaikki käytettyinä.

Mielestäni tämän postauksen relevanssi onkin siinä, että sen sijaan, että joku hehkuttaisi/mainostaisi täysin käyttämättömiä uusia vaatekappaleita, voi sanaani ainakin luottaa, mitä tuleman pitää vaatteiden laatuun, sillä kehumani bodyt ovat kestäneet useamman lapsen pulautukset sekä möyrimiset, hieman liian kuumat konepesut ja rummutukset.

Tässä seuraavaksi siis Kaislan palkintopalleille päässeet. Arvioitavia kriteereitä ovat olleet tuotteiden laadukkuus ja esteettisyys sekä tuotannon eettisyys:

Sija 1. Metsolan bodyt

Olen vasta nyt Kaislan vauva-ajan hankintojen myötä löytänyt paremmin sellaisia bodyja, jotka sekä miellyttävät omaa estetttistä silmääni että ovat laadukkaita.

Viime aikoina olen ollut erityisen ihastunut Metsolan bodyihin ja ollut samalla kyseisen merkin facebook-kirppiksen aktiivikyttä ;) En aiemmin oikein pitänyt merkin kuoseista; ne vaikuttivat inan verran liian retroilta ja räikeänvärisiltä omaan makuuni ja Alvarin omiin väreihin.
 
Mutta minäpä en tiennyt, kuinka laaja Metsolan kuosivalikoima loppujen lopuksi on! Lisäksi veljeään astetta tummalle Kaislalle värikkäät kuosit sopivat erinomaisesti. Olenkin viime aikoina löytynyt Metsolalta vaikka mitä kuosihelmiä. Entäpä materiaali? Voi miten paksua, laadukasta ja pitkäikäistä!

Tällä hetkellä Kaislan lemppareihin kuuluvat Pupu Tupuna - ja Babushka-kuosit. Nuo vaaleanpunainen Waves-body sekä keltainen frillahihabody odottavat kesäkäyttöä ;) Nyt kyttäyksen alla on Babushka kuosinen body koossa 74/80 sekä tikkitakki samalla kuosilla taaperoiälle. Ilmianna omasi, jos teillä on jäämässä pieneksi :)

Metsolan vaatteet valmistetaan pääasiassa Baltiassa. Osa kankaista tulee Suomesta ja loput Baltiasta. Ompelu tapahtuu Virossa. Tuotantoa voi siis hyvlllä syyllä pitää lähes lähituotanton aja sitä säätelee EU:n lainsäädäntö, mikä varmistaa tuotteiden eettisen ja turvallisen alkuperän.

Sija 2. NOSHin bodyt

NOSHin vaatteista olen kirjoitellut useampaan otteeseen jo aiemmin, mm. Kaislan ensibodyista.

Metsolan ohella NOSHin materiaalit ovat pääsääntöisesti laadukkaita sekä eettistä eurooppalaista tuotantoa. Erityiskehut tulevat haarovälin tuplaneppareista, jotka sanansa mukaiseti tuplaavat vaatekappaleen käyttöiän. Tällä hetkellä Kaislan garderoopissa on vähän NOSH-vajaus; kesäksi on tulossa käyttöön tuo raitabody sekä tuo erään kirppiskaupan kylkiäisiksi tullut kirsikkabody, joka odottaa tuunaamista lyhythihaiseksi (hihoissa on muutamia reikiä).

Erityisesti kiitosta saavat minulta tällä hetkellä Noshin leikkiasu-yökkärit, jotka ovat olleet käytössä jo tammikuun puolivälistä saakka (koko 62/68). Sellainen löytyy tytyn vaatekaapista mm tuossa samaisessa kirsikkakuosissa. Yöpuvut ovat niin hyvässä kunnossa edelleen, että voinen myydä ne vielä kertaalleen hyvällä omalla tunnolla eteenpäin. Erityisesti rintaruokintavaiheen vauvojen vaatteiden sotkuongelmat johtuvat pääasiassa niskakakoista, ja tuo haaste on helposti selätettävissä sappisaippuan käytöllä. Vinkki vitoseni on, että likaisen vaatteetn laittaa kostutettuna ja sappisaippuakäsiteltynä yöksi suljettuun muovipussiin ja sen jälkeen pesuun. Tällä menetelmällä ainakaan meillä ei ole yksikään vaatekappale jäänyt tahraiseksi!



Sija 3. Melli

Jyväskyläläinen Melli Ecodesign on uusin tuttavuuteni. Mellin vaatteet sekä suunnitellaan että valmistetaan Suomessa. Vaatteissa käytettävä luomupuuvillakin kasvatetaan Euroopassa, Kreikassa!

Toistaiseksi Kaislalla on ollut käytössä vain yksi Mellin body, tuo yläkuvan keskimmäinen keltasävyinen body.  Tykkään kovasti Mellin pehmeästä ja hieman graafisesta tyylistä. Itselläni on puolestaan käytössä merkiltä käytettynä ostettu imetystunika, voin laittaa siitä kuvan joskus. Molempia Mellin käytettyjä vaatekappaleita vaivaa pieni pinnan hahtuisuus (eivät ole joustotrikoota), mutta se ei ole käytössä haitannut. Pisteitä Mellin bodyt saavat samankaltaisesta tuplanepparisysteemistä kuin NOSHin bodyissa on.


Laitetaanpa loppuun vielä muutama makupala kuva Kaislan kesägarderoopista. Kuvan mekko ja hellehattu ovat Hennesin Marimekko-tribuuttimallistosta ja totta kai kauniita nutukoita pitää olla myös lämpimämmille keleille ;)

Oikein mukavaa viikonloppua kaikille, ja jättäkääpä halutessanne omia vinkkejänne laadukkaista suosikkibodymerkeistä :)

keskiviikko 3. toukokuuta 2017

Suomi 100 vuotta-postaussarja: Kodin kymmenen kotimaista

Tervehdys!

Pahoittelen pidempää taukoa. Viime aikoina on ratkaisukeskeisesti haettu lopputulemaa kahteen vauvamysteeriin - parempiin yöuniin sekä myös parempaan ruokahaluun. Nyt helpotusta on alkanut tulla, joten palkitsen itseni blogipostauksella :)

Ajattelin tällä kertaa kirjoitella kotimme kotimaisista huonekaluista ja sisustuselementeistä - tietenkin itsenäisyytemme juhlavuoden kunniaksi. Samantapainen postaus löytyy muun muassa Good to be home-blogista, josta inspiksen tällä kertaa nappasin :)

 

1. Juvin Ruustinna-vitriini

Sain taannoin muiden serkkujeni ohella pienen ennakkoperintösumman isoäidiltäni. Raha oli oikeastaan muisto hänen siskostaan, naimattomasta isotädistäni. Hankin tuolla summalla asian, joka kuvastaa hyvin myös tuon ahkeran ja taitavan suurtalousemännän aikaansaanoksia muonituslottana ja Helsingin vuoden 1952 kisavieraiden muonituksesta vastanneena pääemäntänä - Juvin vitriinikaapin astioille.

Tuo vitriinikaappi on suomalaista puusepän työtä parhaasta päästä. Keittiön askareisiin syventyessä on hyvä muistella samalla niitä hetkiä, kun leivoimme mummun ja isotädin kanssa lapsena joulutorttuja ja pipareita.


 2. Ritola & Pihlgrenin tapetit

Kun muutimme seitsemisen vuotta sitten nykyiseen kotiimme, päätin tapetoida ainakin osan huoneista suomalaisilla design-tapeteilla. Tapettitehtaan tapetit painetaan Toijalassa, joten ne ovat täysin suomalaisia niin designilta kuin valmistukseltaan.

Mitä meidän seiniltä sitten löytyy? Olohuonettamme koristaa Ritva Kronlundin 1970-luvulla suunnittelma Kirsikankukka ja makuuhuoneessa on Birger Kaipiaisen Ken kiuruista kaunein 1950-luvulta.




 3. Yki Nummen Lokki

Yki Nummen 1960-luvulla suunnittelema ja Innoluxin valmistama Lokki-valaisin on suomalainen avainlipputuote. Sen valo on samanaikaan riittoisa, mutta pehmeä. Opettajana olen todennut kokeiden korjaamisen hoituvan hyvin sen valossa, mutta hämyisinä talvi-iltoina sen kirkkaus ei kuitenkaan hyökkää päälle.


 4-5. Lastenhuoneen kotimaiset

 

Alvarin huoneen kotimaisuuspitoisuuden hoitaa Marimekon Siniverinen-verhot, jotka löytyivät taannoin Marimekon poistomyynnistä. Tämän lisäksi sekä lastenhuoneen sienijakkara että tori.fi:stä löytyneet pikkujakkarat on valmistettu lounaissuomalaisena käsityönä. Ne ovat peräisin Onnimannista.


6.-7. Huonekalujen verhoilut

Yli satavuotias sohvavanhus on huutokauppa-aarteeni, joka on kulkenut matkassani jo reilut kymmenkunta vuotta. Sen alkuperästä ei ole tietoa, mutta toissa vuonna teetetty verhoilu on ainakin 100 % kotimasta työtä. Laadukkaan verhoilun teki Verhoomo Annikaisen Mari Vataa, jota voin suositella lämmöllä.


Myös nojatuolivanhukset, jotka mieheni pelasti opiskeluvuosinaan roskalavalta, on verhoiltu kotimaisin voimin. Verhoilun teki ystävämme, joka opiskeli aikoinaan verhoilijaksi. Kiitos siitä hänelle :)



8. Pentikin Vekki-sarja

Toivoimme ja saimme häälahjaksi runsaasti Pentikin vekki-astiastoa, jonka muotokieli puhuttelee minua edelleenkin. Valitettavasti sarja on poistunut tuotannosta, mutta kuten kaikki Pentikin asitat, niiden valmistus tapahtuu Lapissa Posiolla.

9. Boknäs-hyllystö

 


Hankin ensimmäiset Boknäs-hyllyni opiskeleaikoinani tekemällä hieman pidemmän sijaisuuden normaalikoulussa (heh, työ oli hirveetä, mutta liksa tosi jees ;)). Sittemmin hankimme täydennystä häälahjarahoillamme. Boknäsin hyllyt ovat mielestäni iättömiä ja valmistus tapahtuu tottakai Suomen kamaralla :)

10. Barkerin kutomon villahuopa ja Arabian vintageastiat



Sellaisiakin löytyy, mutta nyt lastenhoitovuoroni on alkamassa, joten kuvia en ehdi kaivaa ;)

Mitä suositeltavia suomalaisia sinun kodistasi löytyy?

Mukavaa viikonjatkoa!