lauantai 29. lokakuuta 2016

Tukkajumalatar

Tervehdys TYKSistä!


Saanen esitellä: tässä hän on, meidän perheen pikkuinen tukkajumalatar, isänsä näköinen tyttö!

Tunnettakoon hänet tässä blogissa vaikkapa nimellä Kaisla - nimi, jonka ehkä mieluiten olisin antanut hänelle, jos se olisi jotenkin istunut sukunimeemme. Tavallaan kiva, että nimivaihtoehto saa elon kuitenkin tällä tavoin virtuaalisesti :)

Kaisla on vasta alta kahden vuorokauden ikäinen, mutta paljon on ehtinyt jo tapahtua. Niistä lisää jonkin toisen postauksen myötä. Kaikki on tällä hetkellä hyvin, mutta toistaiseksi vietämme jonkin aikaa täällä sairaalan turvissa.

Kaikkea hyvää siihen saakka teille lukijoille ja tunnelmallista marraskuun alkua!

maanantai 24. lokakuuta 2016

Naisia yliaikaisuusromahduksen partaalla

Miten menee?  Ootteko jo laitoksella?

Joko, joko, joko?

Hermot menee. Ihan kaikkeen. Omaan olotilaan ennen kaikkea, mutta jatkuviin (hyvää tarkoittaviinkaan) kysymyksiin ei jaksaisi enää vastailla. Ei kuunnella yhtään vitsiä mäkijuoksusta tai ohjetta kokeilla s-alkuisia juttuja...

Ja nyt on vasta 40+4!

Ääh! Miten te, joilla on mennyt aika reilusti yli lasketun, olette saaneet aikanne kulumaan? Mä olen yrittänyt tehdä yhtä keskeneräistä Ifolor-kuvakirjaa, mutta keskittyminen ei oikein riitä saati lukemiseen. Nukun melko paljon, kun väsyttää. Tänäänkin nukuin klo 12 asti!

Olisiko teillä mitään postausehdotuksia, joita voisin tehtailla (heh, tosin nykyisen istumiskyvyn rajoissa), jos tämä piina yhä jatkuu? Ottaisin vastaan mielihyvin toiveita varsinkin muihin kuin vauva- ja perheaiheisiin postauksiin - niitä kun syntyy tässä sivutuotteena ihan huomaamatta :) Ja jos vauva sitten kuitenkin piakkoin syntyy, niin olisipa sitten varastossa postausaiheita hormoonihuurun ulkopuoleltakin :)

Loppuun kuva vielä siitä ihanasta vähän käytetystä Milkerin villamekosta, jonka löysin 30 eurolla torista (ovh 120 e). Saas tosin nähdä, mahtuuko tuo s-koko päälleni ja milloin. Luulen, että iltapäiväisellä neuvolapunnituksella se maaginen kasikymppiä menee rikki ekaa kertaa elämässäni. Uh!

 

No, joka tapauksessa mukavaa viikkoa kaikille ja ehkä se käärö vielä syliin saadaan :)

torstai 20. lokakuuta 2016

Tildan vinkit kierrätyslöytöjen tekemiseen - osa 1

Tervehdys!

Koska näyttää siltä, että kuopus viihtyy masussa Alvaria pidempään, palaan postailemaan aikani kuluksi tänne blogosfääriin ;)

Minulta toivottiin taannoin postausta siitä, mistä löydän kierrätysostokseni. En löytänyt enää kyseistä kommenttia, mutta muistelisin sen liittyneen ensi sijassa vaatelöytöjen tekemiseen.

Ajattelinkin tässä postauksessa keskittyä noihin pyntteisiin, ja jos kiinnostusta ilmenee, tehdä toisen postauksen joskus myöhemmin esimerkiksi lastenvaatteista sekä sisustuslöydöistä (joita jälkimmäisiä tulee tehtyä toki harvemmin). Jossain vaiheessa voisin jakaa myös vinkkini, missä myydä omia ja lasten käytettyjä vaatteita, mutta olkoon sekin sitten oman postauksensa aihe. Toki tämän postauksen rivien väleistä voi niistäkin jo lukea :)

Tildan vinkit tildamaisia vaatteita metsästäville

Turku / Turun seutu

Olen viime aikoina tällaisena odottavana maalaismammana päässyt Turkuun melko harvoin, mutta silloin kun lähden löytöjä metsästämään, käyn ensi sijassa seuraavissa paikoissa:

Kårenin kirppis

Åbo Akademin tiloissa Kårenilla on kirppistelty kuluneen vuoden aikana keskimäärin kerran kuussa. Myyjiä on runsaasti ja myyjäenemmistön ensisijainena toiveena on päästä turhasta roinasta eroon.

Olen löytänyt Kårenilta paljon edullista, hyväkuntoista käyttövaatetta: hyväkuntoisia puuvilla- ja kashmirneuletakkeja, hameita sekä puuvillaisia tunikoita merkeiltä H&M tai  Zara. Lisäksi löysin keväällä esimerkiksi Vagabondin korkkaamattomat kesäkengät kolmella eurolla.

Vagabondit 3 e ja Wondersit 15 e Kårenilta.

Mielestäni kyseinen tapahtuma onkin melkein ainoita Turussa, jossa löytöjä voi tehdä todellisella kirppismeiningillä. Tietysti myyjien kannalta tämä ei välttämättä ole hyvä asia, että paikalla vallitsee ostajan markkinat, varsinkin jos yrittää myydä jotakin oikeasti vähän arvokkaampaa. Vaatteet ja asusteet irtoavat kuitenkin pääasiallisesti hinnoin 0-6 euroa.

Katso Kårenin loppuvuodet kirppistelyt täältä.

Uffin vintageosasto

Varsinaisissa vintageliikkeissä vanhojen vaatteiden hinnat saattavat kohota yllättävän korkeiksi (mikä ei siis ole ihme, sillä kyse on kivijalkaputiikkia pyörittävän elannosta). Edullisimmat (live)vintagelöytöni olenkin varmaan tehnyt Turun Humaliston kadun Uffista, jossa puuvillaiset maksimekot ynnä muut ihanuudet maksavat keskimäärin parisenkymppiä ja Uffin kantiskortilla hinnoista saa vielä pienen alennuksen. Uffilla tiedostetaan kyllä sellaisten merkkien kuin Marimekon ja Vuokon arvo, mutta sen sijaan sellaisia hyviksi havaitsemiani merkkejä kuten Pia&Paula, Golden Finn sekä Kaisu Heikkilä saa hyvään hintaan (toisin kuin vintagemyymälöissä).

Golden Finn-mekko Uffilta n. 20 e.

Art+Design

Turkulainen Art&Design on paikka, jossa sieluni lepää. Liike myy pääasiassa menneiden vuosikymmenten arvodesignia, niin huonekaluja, valaisimia kuin pientavaraa, mutta liikettä pyörittävän rouvan harrastuksiin kuuluu myös vintage.

Vintagemekko Art+Design ja muokkaus Vintageijas. Yhteensä n. 40 e.

Olen löytänyt monia ihania vintagemekkoja, koruja ja uudempaa laatumerkkivaatetta myymälän rekeistä. Putiikkiin ei toki kannata mennä ostoslistan kanssa - joskus kohdalle osuu jotakin omannäköistä, joskus ei. :) Tästä voit lukea muutaman vuoden takaisen juttuni kyseisestä liikkeestä :)

VintagEija´s

Jotkin valmisvaatteet eivät vain istu allekirjoittaneen kropalle. Käännynkin Eijan puoleen, jos tarvitsen mittatilauksena jonkin klassisen vaatekappaleen kuten kynähameen. Kohtuullisen ompelutaidottomana Eija on myös salainen aseeni vintagelöytöjeni korjauttamiseen tai muokkaamiseen kropalleni sopiviksi. Muutaman kerran vuodessa VintagEijas'n nettikaupassa on poistomyynnit. Silloin saatan hemmotella itseäni jollakin ihanalla mekko- tai hameostoksella. Viimeisin hankintani Eijalta on kunnon tyllihame fiftarimekkojeni alushameeksi.

Lasten Seesam/ Toinen tarina

Kaarinalainen Lasten Seesam kuuluu lastenvaatteiden perushankintapaikkoihini. Samoissa tiloissa toimii myös käytettyjen (laadukkaampien) naisten vaatteiden myyntiin erikoistunut osasto Toinen Tarina, jossa möin vaatteitani kesällä hyvällä menestyksellä. Muutaman hyvän löydön olen itsekin sieltä tehnyt :)

Kesällä Toisessa Tarinassa vaatteita sai myydä kuukauden ja niistä perittiin vain provisio. Nyt systeemi on kuitenkin muuttunut viikkohintaiseksi eikä minulla ole kokemusta siitä, kuinka hyvin uudenlainen systeemi palvelee naisten vaatteita myyviä.

Lisäksi teen Turun seudulla satunnaisesti ostoksia esimerkiksi Alles Gute Vintagessa sekä Sifongissa.

1970-luvun Marimekko Alles Gute Vintage 30 e.

Virtuaaliset ostosympäristöt

Teen suurimman osan vaatehankinnoistani nykyään virtuaalisilla toisen käden markkinoilla. Se on ihanan helppoa, stressitöntä ja sopii myös landella asuvalle ;)

Tässäpä omat täsmävinkkini:

Facebookin vaatemerkkiryhmät

Jos olet tykästynyt johonkin tiettyyn vaatemerkkiin, ja harmittelet jonkin mallin loppuunmyyntiä tahi etsit vanhempaa suosikkia kuluneen tilalle, suosittelen ehdottomasti Facebookin vaatemerkkien omia ryhmiä! Ne kokoavat kätevästi kysynnän ja tarjonnon "saman katon alle" ja tarjoavat muutenkin hyviä vinkkejä vaatteiden huoltoon yms liittyen.

Toki tällaisten keskittyneiden markkinoiden seurauksena on tietynlainen hintatietoisuus: esimerkiksi suomalaisen Nosh-merkin ryhmässä jälleenmyyntihinnat saattavat kohota melkein alkuperäistä vastaaviksi. Toisaalta samalla voi melkein luottaa siihen, että laadukkaan hutiostoksen voi myydä kohtuu hyvällä hinnalla eteenpäinkin.

Olen tehnyt itselleni lastenvaatteiden ohella hyviä löytöjä esimerkiksi Sydänpyllyt (Me&I), Nosh sekä Odd Molly-ryhmistä. Lisäksi seuraan tällä hetkellä aktiivisesti vintage-vaatteiden kirpputoria sekä erilaisia imetysvaatteisiin erikoistuneita ryhmiä.

Salonne-merkkinen mekko Facebookin vintagekirppikseltä n. 35 e.

Erityisenä mainintana suosittelen seuraamaan sitä, milloin kotimyyntimerkkien (Nosh, Me&I, House of Lola yms.) mallikappaleiden poismyyntikausi on menossa. Tällöin vaate-esittelijät myyvät hyvällä alennuksella pois edellisen kauden mallikappaleet. Kaikki esittelijät eivät toki laita vaatteita myyntiin näihin kirppisryhmiin vaan myyvät omassa suljetussa facebook-ryhmässään. Lähes kaikkiin edellä mainittyihin Facebook-ryhmiin on kuitenkin mahdollista päästä, kunhan osaa sellaisen sopivan löytää :)

Tori.fi ja Huutonet

Suosikkini kierrätettyjen vaatelöytöjen tekemiseen ovat edelleen tori.fi ja huutonet. Näissä palveluissa on kuitenkin muutamia eroja. Toria käyttävät enemmän ehkäpä ne, jotka haluavat tavarasta eroon ja ovat paikoin valmiita hinnanalennuksiin. Torista saattaakin tehdä jonkin arvokkaammankin löydön facebook-ryhmiä tai huutonettiä edullisemmin, jos vain jaksaa säntillisesti seurata markkinoita.

Huutonetissä valikoima on puolestaan paikoin laajempaa, mutta vaarana on, että joku toinenkin kiinnostuu huudettavana olevasta tuotteesta eikä nopeus ole samalla tavalla valttina. Toisaalta, jos on pitkään metsästänyt jotakin tietyn merkin mallia, niin saattaa olla valmis maksamaankin siitä vähän korkeamman hinnan. Korotusautomaatti on tällöin hyvä, sillä maksimiostohinnan määriteltyäsi voit odotella rauhassa kaupan ratkeamista, sillä huutonet ilmoittaa tällöin automaattisesti, mikäli joku ylittää tarjouksesi.



1970-luvun Marimekko huutonetista n. 40 e.

Itse olen löytänyt huutonetista erityisesti vintagea, Marimekkoa, Minna Parikkaa sekä viimeisimpänä kahden vuoden pitkäaikaisseurannan tuloksena Ivana Helsingin Velvet Lake-malliston mekon. Myös Torista olen löytänyt vintagea, Parikkaa ja nyt viimeisimpänä esimerkiksi sen Milkerin imetysmekon, jota parisen postausta sitten kuuluttelin :) Torista olen hankkinut hyvään alehintaan myös tiettyjä Kalevala Koruja.


Minna Parikan Ginger-laukku huutonetista 130e ja Kalevala Korun Lumikukka-korvikset 35 e sekä riipus ja suuremmat korvikset n. 100 yhteensä.

Loppuun hieman pohdintaa vielä siitä, miten kulutustottumukseni ovat viime vuosina eläneet.

Käyn näemmä todella vähän ostamassa vaatetta uutena, edes alennusmyynneistä. Kuluneena vuonna taisin ostaa muutaman vaatteen Nanson alesta sekä hieman runsaammin Your Facesta, jonka pitkiin trikootoppeihin olen ihastunut.

Nyt joulun jälkeen voisin metsästää uutena hyvin istuvan villakangastakin, mahdollisesti juuri Your Facesta, joiden takeissa on mielestäni hyvä hinta-laatusuhde tai sitten jostakin muualta. Jos joulupukki jostain syystä muistaisi lahjakortilla, niin kippitäisin mielelläni Televisio Lifestyle Storeen ja ostaisin vihdoin viimen Minna Parikan mustat Raquelit. Toisaalta sellaiset saattaa tulla vastaan vielä Torissakin - olenhan viimeisen parin vuoden aikana ollut muutaman kerran jonon kakkonen niitä metsästäessäni :)

Entä hutiostoksia - tuleeko niitä tehtyä?

Toki silloin tällöin. Joskus vaate ei vain istu ja muutaman kerran myyjän näkemys siististä vaatteeta ei ole vastannut omaa käsitystäni. Ostamismentaliteettini on kuitenkin muuttunut. Vaikka ostan (pakostakin) vaatteeni käytetyiltä markkinoilta melko spontaanisti, kyse ei ole varsinaisista heräteostoksista vaan ennemmin sellaisista, joiden hankkimista olen pyöritellyt pidemmän aikaan. Kauppareissuilla tulee oikeastaan haahuiltua enemmän ja ostettua turhaakin kamaa. Olen myös ajan saatossa oppinut miettimään etukäteen, millaist vaatetta saan todennäköisesti kaupattua eteenpäinkin ja tekemään ostokseni tätäkin näkökohtaa silmällä pitäen. Liikaa varmasti ostan edelleen enkä aina osaa kieltäytyä lahjoituksistakaan. Silti kulutustottumukseni ovat muovautuneet parempaan suuntaan - osin kiitos tämän bloggausharrastuksen ja kierrätyskeijuvuoden :)

Olisiko sinulla antaa aiheeseen sopivia lisävinkkejä kierrätysostosten tekemiseen?

Mukavaa päivänjatkoa kaikille!

Ps. Turun Tilda on nykyään myös Facebookissa :)

perjantai 14. lokakuuta 2016

Saumanvaran sydämestä - Roosa Nauha-huutokauppa käynnissä tämän vuorokauden!

Tervehdys!

Olen tässä äimistellyt aamupäivän aivan mielettömiä itsetehtyjä lasten- ja naisten vaatteita sekä asusteita.


Facebook-ryhmä Saumanvaran jokavuotinen hyväntekeväisyyshuutokauppis on parhaillaan menossa (14.10. klo 10:00-22:00) ja näitä ihanuuksia voi käydä huutamassa itselleen tai läheisilleen tässä osoitteessa. Muista ensin pyytää pääsyä ryhmään :)

Toivottavasti saat tehtyä hyviä löytöjä hyvällä asialla :)

Mukavaa perjantain jatkoa!

Ps. Turun Tilda löytyy nykyään myös facebookista :)

torstai 13. lokakuuta 2016

Milloin (suomi- ja pulla)hanat aukeaa - no nyt!

Tervehdys!

Kuten ehkä muistatte, Alvari on ollut puhelias mies. Ainut on ollut vaan se, että suomea (turkua tai sen paremmin savoakaan) hän ei ole viitsinyt oikein haastaa.

Aloin olla jo vähän ihmeissäni. Itse sanoin ensimmäiset sanani 10 kk iässä ja Alvarin ikäisenä puhelin jo pitkiä lauseita. Pojan ensimmäinen sana saatiin houkuteltua sanotuksi suklaapalalla viime keväänä (kakka), mutta senkin viljely loppui pojalta viikon verran kestäneen tarjoilun päätyttyä :) Kesällä viimein käyttöön tulivat perhesanat "äiti", "mamma", "pappa" ja lopulta myös "isi" sekä toki niin käyttökelpoinen "ei" :D 

 Apupulla kaksivuotiskuvauksissa :D

Vähän alkoi jo pelottaa koko kaksivuotisneuvola. Vaikka suhtautuminen olikin kuulemma lempeää, niin tavoitteena on kaiketi kuitenkin se, että lapsi puhuisi tuossa vaiheessa jo kaksisanaisia lauseita.



Mietin tosin, että ehkäpä Alvarin toimintamalli on samansuuntainen kuin kävelyyn lähtiessä: hän haluaa ensin olla ihan varma, mitä tekee. Ensimmäisiksi askeleet olivatkin oikeastaan juoksu kurvissa kaatumatta.

 
 Kuvituksena tässä Alvarin synttäripullia. Ensimmäinen on Entero-pulla, jotta poika ei olisi aivastanut kynttilöitä puhaltaessaaan varsinaiseen kakkuun. Toinen on mummin tekemä pullapoika pullapojalle :D

No, nyt oikeastaan parisen viikkoa ennen Alvarin kaksivuotissynttäreitä ja sen jälkeen on tapahtunut kummia: sanoja vain putkahtelee sieltä täältä. Sanat, joita olin aiemmin yrittänyt maanitella esiin, ovat tulleet ihan omatoimisesti. Onkohan pojan juonena ollutkin vain se, ettei hän viitsi sanoa niitä, vaikka olisi osannut. Yleensä hän vain hymyili tai naureskeli äidin yrityksille!

Koska en ole saanut aikaiseksi Alvarin vauvakirjan päivitystä ties kuinka pitkään aikaan, listailen nyt tähän lapsukaisen uusimpia sanoja. 

Kröhömm, ne ovat hyvin ruoka- ja teknispitoisia: kakku, keksi, omppu ja pulla (viimeisin Alvarin suurin rakkaus kuten tämän postauksen kuvituksestakin huomaa). Auto, rekka, koukku, juna sekä tietysti pii-paa! Alvarin suurinta nautintoa pullansyönnin ohella onkin katsoa ambulanssi- ja poliisiauto sekä lentokoneen nousuvideoita.

Sitten on vielä määrittelemätön kategoria: sinne, tänne, kukka, nalle, kuu, puu, tähti, kenkä, Puma (Alvarin lempi lenkkarit), puuppa (eli pieru) sekä tietysti anna, kanna, nosta ja pois! Numeroitakin Alvari laskee tyyliin yksi, kaksi ja kuusi.

 Ja mikä suloisinta: juuri tässä lasketun ajan korvilla poika päätti vihdoin lausua myös sanan vauva.


Äidiltä taisi valua kyllä tuolloin muutama kyynel silmänurkasta...

Mukavaa viikonjatkoa! Olisikohan seuraava postaus jo sitten jakautumiseni jälkeen...

Ps. Tein vihdoin blogille Facebook-sivut. En tosin tiedä, toimivatko ne, mutta lisään julkaisemani postauksen myös sinne tästeteenpäin.

maanantai 10. lokakuuta 2016

Unipesä - varteenotettava ratkaisu vauvan ensisänkypulmiin

 Blogiyhteistyö Unipesäkaupan kanssa

Tervehdys!

Olemme hankkineet kuluneen raskauden aikana todella vähän uutta tulevalle pikkuiselle. Alvarin jäljiltä on olemassa jo lähes kaikki tarpeellinen ja oikeastaan olen (riskillä) hankkinut lähinnä vain hieman tyttömäisempiä vauvanvaatteita.

Tavaroita ei kannata hankkia varsinkaan kahtena. Monilta osin tämän ohjenuoran mukaisesti toimiminen on ollut helppoa, sillä lapsillemmehan on tulossa hieman yli kahden vuoden ikäero. Tulokas perinnee isoveljeltään paljon käyttökelpoista ja hyväkuntoista lelua, vaatetta ja muuta hyödykettä.

On kuitenkin eräs asia, joka on kuitenkin muodostanut poikkeuksen - nimittäin Alvarin pinnasänky.

Poika on nukkunut siinä koko tähän astisen elämänsä. Alunperin ajatuksenamme oli laittaa kaveri nukkumaan isomman pojan sänkyyn tuossa kaksivuotissynttäreiden aikoihin, mutta se jäi alkusyksyn hektisissä käänteissä. Yritin myös kysellä tuttavilta kakkospinnistä lainaksi, mutta kun sellaista ei nyt ihan nurkan takana majaillut, en jaksanut vaivautua metsästämään sitä käytettyjen huonekalujen markkinoilta. Faktahan kuitenkin on, että kakkospinnasängyn tarve olisi ollut niin lyhytaikainen, että ajatus nurkissa pyörivästä ylimääräisestä vauvansängystä herätti jo valmiiksi harmaita hiuksia.

Valvoessani öisin raskausoireitteni vuoksi, minulla on ollut aikaa miettiä, miten ratkaista kyseinen ongelma. Aluksi ajattelin, että pakostihan meiltä löytyisi jokin matala pöytä, penkki yms., jonka päälle asettaa äitiyspakkaus muutamaksi ensi kuukaudeksi. Lopputulemana en kuitenkaan keksinyt muuta tasoa kuin saunan alapenkin ja se olisi kyllä aivan liian kiikkerä alusta pikkuihmiselle! Noin kuukausi sitten aloin olla yökyöpeleissäni jo hieman huolissani, että keksinköhän loppujen lopuksi sittenkään ratkaisua tähän tulokkaan sänky-dilemmaan...

Lopulta tajusin, että taidan olla liian fiksautunut ajatukseen, että vauvan olisi nukuttava omassa sängyssään, kuten Alvarin kohdalla olimme toimineet. Hänen kanssaan kyseinen toimintamalli oli toki sujunut kuin rasvattu. Alvari nukkui makkarissamme pinnikseeen sijoitetussa äitiyspakkauslaatikossa ensimmäiset kolmisen kuukautta ja pakkauksesta luovuttuamme omassa sängyssään. Joskus kuuden kuukauden kohdalla siirsimme sängyn hänen omaan huoneeseensa eikä poika valitellut tätäkään vaihtoehtoa. En siis ole ollut varsinaisen perhepedin tai lapsentahtisuuden ylipapitar, vaikka muuten pidänkin läheisyyttä ja lapsen hellimistä tärkeänä.

Varsinaisen perhepeti-ideologian vieroksumisen taustalla ovat toisaalta vaikuttaneet kokemukseni synnytyslaitokselta. Olin perätilasynnytyksen jälkeen fyysisesti ihan loppu (hemoglobiiniarvot alle 80), jäsenet jumissa eikä imetys sujunut.  Tässä yhtälössä olisi sitten pitänyt vielä nukkua vauvan kanssa erittäin kapeassa sängyssä. Pelkäsin kuollakseni vauvan murjomista enkä pystynyt rentoutumaan - ja seurauksena oli tietysti se, että että olin seuraavana päivänä entistä kipeämpi, jumiutuneempi ja hysteerisempi. Eipä tehnyt mieli sitten kotosalla ottaa vauvaa väliin nukkumaan...



Mutta... minäpä en tuolloin tiennyt sellaisesta jutusta kuin unipesä. Se on pienen vauvan (0-6 kk) nukkumispatja, jossa on pehmeät säädettävät reunat. Unipesän eli babynestin idea on luoda turvallisuuden tunnetta vauvalle pienen, kohdun kaltaisen pesän muodossa.

Olin aluksi varma, että kyseinen ruotsalaisten kätilöiden kehittämä keksintö olisi turhake. Onhan meillä suomalaisilla kuitenkin äitiyspakkauksen laatikko, jota käyttää vauvan ensivuoteena.

 

Mutta kukapa kuitenkaan ottaa äitiyspakkauslaatikon omaan sänkyynsä, jos se vauvan pinnasänky puuttuu?

Pienen totuttelun jälkeen unipesä alkoikin tuntua houkuttelevalta vaihtoehdolta tulevan vauvamme ensi vuoteeksi. Laidallisen unipesän kanssa voisin myös nukkua astetta rauhallisemmin pelkäämättä vauvan murjomista.
 

Toki mietin, mahtaisiko vauvan vierottaminen perhepedistä olla sitten joskus haasteellista, jos vauva tottuu jatkuvaan öiseen läheisyyteen. Toisaalta vauvalla on unipesässä oma rajattu reviirinsä, ja kyllähän Alvarikin omaan koppaansa äidinmaidon varmasti haistoi. Aloin jo olla melko varma, että unipesä voisikin olla ratkaisu vauvan ensivuoteeksi!


Mietin keinoja sopivan unipesän löytämiseksi. Hyviä vaihtoehtoja löytyi sekä käytettynä torista että uutena suurten nettiketjujen valikoimista. Ajattelin kuitenkin, että olisi hienoa, jos löytäisin yhteistyökumppaniksi jonkin paikallisen kivijalkayrittäjän, jonka tuotetta voisin tässä samalla mainostaa.


Löysinkin melko nopeasti varteenotettavan yhteistyökumppanin, ja blogihistoriani ensimmäisen kerran otin rohkeasti yhteyttä blogiyhteistyötä ehdottaakseni! Hyvin usein sitä nimittäin saa kaiken maailman kummallisia turhake-ehdotuksia yhteistyöksi. Mieluummin teen yhteistyötä harvakseltaan, mutta ihan oikeaan tarpeeseen! :)


Turkulainen Unipesäkauppa on kahden turkulaisen nuoren naisen yritys, joka valmistaa kauniita ja laadukkaita vauvojen unipesiä käsityönä. Tarjolla on sekä valmiita malleja että mahdollisuus persoonallisiin räätälöityihin unipesiin. Putiikin nettikauppa toimittaa unipesiä kaikkialle Suomeen. Saimme Unipesäkaupalta mahdollisuuden testata heidän valmistamaansa unipesää ja kerromme sitten blogissa käyttökokemuksistamme.

Unipesäkauppaa pyörittävien Iinan ja Ninan liikeidea syntyi, kun Nina oli ommellut kummilahjaksi Iinan pojalle unipesän, ja pikkumies perheineen ihastui sen monikäyttöisyyteen. Naisille syntyi yhteinen visio siitä, että ehkäpä monessa muussakin perheessä unipesä voitaisiin kokea varteenotettavaksi ensisänkyvaihtoehdoksi.

Ja unipesän käyttömahdollisuuksiahan riittää: unipesää voi käyttää niin pinnasängyssä kuin perhepedissä, mutta sen lisäksi se toimii erinomaisena matkasänkynä, jolloin vauvan ei tarvitse luopua turvallisista petituoksuista vieraassa ympäristössä. Lisäksi helposti siirreltävää unipesää voi pitää päiväunipaikkana sohvalla tai sijoittaa vaikkapa vaunuihin. Unipesää voi käyttää myös hoitoalustana, kunhan muistaa laittaa palan muovitettua froteeta pohjalle.



Meille tiensä löytänyt Unipesäkaupan unipesä on putiikin ihana unisex-uutuus, jonka voi pestä 60 asteessa. Kunkin pesän kohdalla kannattaa tarkistaa, mikä on valitun kankaan pesälämpötila. Unipesä kannattaa muuten kuivattaa vaakatasossa, ja sen täytteet pöyhiä kuivatuksen yhteydessä.

Tunnetilani on tällä hetkellä todella helpottunut. Nyt kaikki alkaa vihdoin olla valmista pikkuisen tuloa varten!

Lupaan kirjoitella teille kokemuksia unipesän käytöstä parin kuukauden sisään vauvan syntymisestä. Sitä ennen toki kuulisin mielelläni teidän mahdollisista unipesän käyttökokemuksista.  

Mikä toimi ja mikä ei? Olisiko teillä vielä lisävinkkejä, kuinka hyödyntää unipesää?

Mukavaa viikonalkua kaikille! :)

perjantai 7. lokakuuta 2016

Tulen morsian - elokuvanautinto Maailman opettajien päivänä

Tervehdys!

Enpä olisi uskonut ehtiväni vielä elokuviin ennen h-hetkeä, mutta niin vain kävi.

Kun työkaverini vajaa kuukausi sitten ehdotti, että lähdettäiskös MOP-päivänä (Maailman opettajien päivä) OAJ:n biffaamaa elokuvaesitystä katsomaan, totesin että, haetkos mut sitten vaikka laitokselta, sillä tuon Turussa (Varsinais-Suomessa opettajille järjestettäviä näytöksiä pidettiin eilen kahdeksalla paikkakunnalla) esitettävän rainan haluaisin kyllä nähdä. ;)


Aikaisemmin ammattijärjestömme alajaosto on tarjonnut opettajien päivänä esimerkiksi suklaata, mutta tämä elokuvavaihtoehto oli kyllä erinomainen idea. Toivottavasti se saa jatkoa tulevina vuosina!


Ja WAU, olipa OAJ osannut mukiinmenevän elokuvan valita :) Saara Cantellin Tulen morsian pesi selvästi esimerkiksi keväällä näkemäni Tyttökuninkaan, joka tuntuu tätä tarinaa vasten peilattuna hieman pompöösiltä epookkidraamalta.

Tietysti voi olla, etten osaa historiallisia elokuvia katsoessani täysin rentoutua vaan ammattiminä puskee läpi. Etsin aina elokuvien joukosta sellaisia helmiä, joita voisin mahdollisesti hyödyntää opetuksessa. Tulen morsian vaikutti jo ennakkoon otolliselta. Noitavainot, ja vielä ainoat Suomen kamaralla tapahtuneet, sivuavat useammankin lukiokurssin teemoja, joten olin jo valmiiksi hihkua innosta, kun tajusin, että aiheesta on tekeillä elokuva.

Noitavainot ovat muuten mielenkiintoinen historiallinen teema siksikin, että aiheeseen liittyy jonkin verran väärinkäsityksiä. Usein noitavainot mielletään "pimeällä keskiajalla" tapahtuneiksi katolisen kirkon toimenpiteiksi. Todellisuudessa katolilaisena aikana suvaittiin hyvin paljon kristinuskoon kääntyneiden kulttuurien aiempia vaikutteita. Tästä hyvänä esimerkikkinä on keskiainen pyhimyskultti, joka sulautti paikalliset esikristilliset jumaluudet osaksi kristillistä perintöä. Monin paikoin vanhaa ja uutta uskontoa harjoitettiin sulassa sovussa ilman että kirkko siihen pahemmin puuttui.
 

Luterilaisen puhdasoppisuus yhdistettynä valtiollisen byrokratian tehostumiseen sai aikaan sen, että
muutoksen tuulet puhalsivat nimenomaan Cantellin Tulen morsiamen kuvaamana aikana.

Uskonpuhdistuksen myötä luterilaisen puhdasoppisuus yhdistettynä tiukkenevaan valtiolliseen kontrolliin sai aikaan monia ikäviä lieveilmiöitä. Esimerkiksi kirkon harjoittama hoito-, kulttuuri- ja opetustyö kärsivät valtion viedessä kirkon varat. Lisäksi tapahtui tuntuva muutos mm. kansanperinteiden suvaitsemiseen, mikä tulee hienosti esille myös elokuvassa.

On tosin hieman hupaisaa, että  elokuvassa muinaisloitsut ja riimittelyt olivat aina suomeksi. Suomen ainoat noitavainot tapahtuivat nimittäin Ahvenanmaalla enkä usko, että kyseisellä seudulla puhuttiin tuolloin suomea yhtään sen enempää kuin nykyäänkään. Sallittakoon ohjaajalle kuitnekin taiteilijan vapaus, sillä loihan elokuvan kaksikielisyys tietynlaista kontrastia tiukkenevan vallankäytön ja vanhojen tapojen välille.

En halua paljastaa elokuvan juonta sen enempää, mutta totean elokuvan tarjonneen kauniisti kuvattuja saaristolaismaisemia eri vuoden aikoina, luontevia roolisuorituksia sekä ehyen tarinakaaren. Elokuvassa oli tiettyä intiimiyttä, vaikka aihe onkin kohtuu ronski ja raadollinen. Olen historian alalla tällainen yleismies Jantunen, joten ammattitaitoni ei riitä nillittämään pienistä mahdollisista autenttisuuden puutteista. Mielestäni elokuvan hyvät ominaisuudet kuitenkin voittivat selkeästi huonot.


Ehkäpä eräs keskiöön nouseva teema on jälleen ihmisyys rujoine puolineen. Ihminen kykenee yllättävän julmiin tekoihin vallan, rakkauden tai kostonhimon sokaisemana. Noitavainojen aikaan julmuudet juontuivat esimerkiksi esimerkiksi naapuruston välisestä kateudesta tai tehtävään valitun virkamiehen intnosta toteuttaa ylätasolta annetut tavoitteet.

Erityisen hyvin Tulen morsiamessa käy ilmi jollain tapaa yleisnormeista poikkeavien kohtalo - jos nykyään heidät ohjattaisiin mielenterveys- ja sosiaalipalvelujen pariin sekä kuntoutukseen, oli 1600-luvulla varsinkin naisilla vaarana tulla tuomituksi noituudesta.

Suosittelen lämpimästi Saara Cantellin Tulen morsianta kaikille!

Oletko sinä jo nähnyt sen? Mikä oli kokemuksesi? Istuitko kenties samassa salissa kuin minä ;)

Kuvalähteet 1 ja 2.

keskiviikko 5. lokakuuta 2016

Hakusessa täydellinen imetysneulemekko

Tervehdys!

Nyt olisi sitten sellainen parisen viikkoa laskettuun aikaan. Vaikka kaikenlaista vaivaa on matkan varrella ollut, on kyllä aika kiitollista olla kesäajan odottaja! Tähän asti on menty samoilla rönttykamppeilla eikä ole tarvinnut miettiä raskaustoppahousujen ynnä muiden hankkimisia.

Eilen kylmenevät kelit yllättivät oikeastaan ensimmäisen kerran. Tämä palautti mieleeni saman tien myös seuraavan haasteen, joka nurkan takana odottaa - mahdolliset rintatulehdukset. Alvarin kohdalla rintatulehduksia tuli neljä, joihin kaikkiin söin antibioottikuurin. Kaksi tulehduksista äityi erityisen pahoiksi 40 asteen kuumehorkiksi.

Olen ajatellut suhtautua asiaan spartalaisella tyyneydellä: osin voin vaikuttaa asiaan oikeanlaisella lämpimällä pukeutumisella, mutta valitetttavasti rintatulehdukset johtunevat osittain maidontuotannon määrästä sekä perintötekijöistä, sillä myös äitini kärsi molempien imetettävien kohdalla samaisesta vaivasta. Tulee siis, mitä tulee. Kyllä niistäkin selvitään.

Imetysvaatteita minulta löytyy ihan mukavasti edellisen imetyskaaren jäljiltä. Olenkin ajatellut panostaa lähinnä muutamaan laadukkaaseen villaiseen imetysvaatteeseen, jotka hankin vaikka uutena, jos muuten ei löydy.


Jo edellisessä raskaudessa haaveilin Milkerin Liv-tunikasta. Suomesta niitä saa ainakin Bebesistä, mutta hinta on kyllä tosi suolainen 119 e. Olen nyt kyttäillyt tovin niitä käytettyinä, mutta jäänyt toistaiseksi jonon kakkoseksi. Siksipä ajattelin kysäistä tätäkin kautta, olisiko jollakulla lukijalla myydä tarpeettomaksi jäänyttä omaansa minulle? Hakusessa olisi S tai M-koko, en ole ihan varma, kumpi olisi parempi. Siksipä otan kiitollisena vastaan infoa myös merkin mitoituksesta.

Samaten, jos jollakulla olisi myydä villaa sisältäviä imetysneuleita, voisi niitäkin tarjota myytäväksi s-postitse. Onneksi omistan ennestään muutaman Boobin imetyshupparin ja fleecella vuoratun paidan, joten ensi hätään kyllä pärjäillään.


Tähän lopppuun vielä naapurissa asuvan ystäväni ottama raskauskuva, johon tykästyin kovasti. Aika norsunahan sitä tässä jo mennään, joten oli ihanaa vähän sutia meikkiä naamaan ja ikuistaa pulleus nätillä tavalla muistojen arkistoihin :)

Lämmin kiitos ystävälle!

Mukavaa päivänjatkoa kaille!

Liv-tunikan kuva on  haettu täältä

maanantai 3. lokakuuta 2016

Vähän isomman pojan huone

Maanantaista!

Mehän ei jätetä mitään viime tinkaan... paitsi, että jätetään ;) Mutta nyt on edistytty projektissa "vauva" - ja huh, huh kun helpottaa!

Loppuviikko sujui siis rykäistessä yläkerta uuteen uskoon. Mistään sen suuremmasta ei ollut kyse kuin muutaman strategisen huonekalun siirtelystä, mutta kerrannaisvaikutukset olivatkin sitten merkitykselliset: pystyn nyt muutosten seurauksena laittamaan syntyvän lapsen vaatteet ja tarvikkeet vihdoin paikalleen sekä miettimään Alvarin huoneen dynamiikkaa.


Muuttuvia tekijöitä oli oikeastaan kolme: minne laittaisimme vauvan hoitopöydän, makuuhuoneemme kirjahyllyn sekä ison vaatekaapin, jossa mieheni pitää käyttövaatteitaan. Rajoituksia oli seuraavat: hoitopöytä ei mahdu kylpyhuoneeseen eikä voi olla Alvarin huoneessa, jotta poika voi nukkua yönsä rauhassa. 

Yläkerran aulatila on puolestansa asuntomme heikko lenkki: siinä on hukkanelioitä, ja oikein mikään ei toimi siellä. 

Miehen vaatekaappi on saatu sijoitettua aulatilan yhteen kuolleeseen kulmaan ja sitä olisi ollut sääli lähteä siirtämään, varsinkaan Alvarin pikkuriikkiseen huoneeseen. Pojan huoneeseen kyseistä massiivista  kaappia ei olisi kuitenkaan loppujen lopuksi voitu edes sijoittaa kaavaillulle kohdalle palouloskäynnin vuoksi. Mutta jos iso kaappi jää aulaan, sinne ei sitten enää mahdu hoitopöytää (heh, mahtaakohan teistä kukaan edes hahmottaa, mitä tarkoitan näillä kuvailuillani) ...


Lopputuloksena vaihdoimmekin vain hoitopöydän ja kirjahyllyn paikkoja. Mies ei tosin oikein lämmennyt ajatukselle hoitopöydästä makuuhuoneessamme. Onhan siinä riski, että yöunet häiriintyvät pahasti, jos vaippoja vaihdellaan keskellä yötä (mies on siis todella huonouninen tapaus). 

Joka tapauksessa hoitopöytä laitettiin nyt makkariin ja kyseisen huoneen yleisilme keveni huomattavasti. Kirjahylly muutti puolestansa Alvarin huoneeseen, mikä kevensi tuotakin pientä huonetta. Paperilla (ja visuaalisesti) näyttää siis hyvältä, mutta toki todellisuus valkenee sitten kun vauva on saapunut tykömme.


Kesän myötä varastoksi muuttuneesta saunasta kannettiin vihdoin pojan huoneeseen myös kesäinen tori.fi-löytöni: mallia "päiväkoti" oleva lasten leikkipöytä sekä toisen tori.fi-kaupan saldona saapuneet vankilapuoti Onnimannissa valmistetut jakkarat. Itse asiassa tuo sienijakkarakin on samaisesta myymälästä, mutta ihan uutena ostettu. Ajattelin muuten ensin jotakin huokeaa Ikea-pöytää lastenhuoneeseen, mutta tuollainen jykevä puolipyöreä päiväkotipöytä on ihan nappivalinta monenlaiseen tilaan.

Boknäs-kirjahyllyyn lastenhuoneen elementtinä liittyy tietysti taas omat vaaransa. Tarkoituksena on nyt pikimmiten vaihtaa tuo mappivitriinin ovi puiseksi tapaturmien välttämiseksi. Lisäksi ylin hylly saa luvan lähteä varastoon odottamaan tulevia vuosia. Siten kokonaisuus kevenisi vielä hieman.


Muuten Alvarin huone näyttänee aika samalta kuin ennen. Nyt poika pystyy kuitenkin jo hieman puuhailemaankin siellä :)


Isomman pojan sänkykin on jo odottamassa isovanhemmilla. Muuramen Jollaa ei kuitenkaan yksinkertaisesti jaksettu ottaa tässä suurten muutosten syksynä käyttöön vaan pidämme apinan vielä hetken häkissä ;)
 

Hoidon aloittaminen, pottailun aktiivinen harjoittelu sekä meikäläisen työkeikaus yhdistettynä loppuraskauteen ovat imeneet sen verran mehut, että päätettiin jatkaa pinnasänkyilyä vuoden vaihteeseen. Ja ehkäpä sujuvan sisaruussuhteen syntymisenkin kannalta on hyvä, ettei pojalta viedä sänkyä sille mokomalle syntyvälle rääpäleelle nyt heti laitokselta kotiutumisen jälkeen. Sitten kun, tilanne vähän tasoittuu ja lapsukaiset pääsevät rauhassa tutustumaan toisiinsa, voidaan alkaa jutella, josko Alvari ottaisi ison pojan sängyn ja vauva saisi hänen pinniksensä :)

Mutta tulevat sänkyjärjestelyt ovat sitten toisen postauksen aihe. Niistä lisää lähiviikkoina!

Mukavaa ja kirpsakan aurinkoista viikonalkua kaikille!