Ainutkertainen hetki

Tervehdys taas!

Tänään pysähdyin miettimään, että elän oikeastaan eriskummallista, ainutkertaista aikaa. Olen nimittäin lähes koko blogihistoriani ajan opiskellut työni ohessa. Ensin kirjoitin gradua ja nyt viimeiset kolme vuotta olen jumittanut opo-opintojeni parissa. Laskeskelin, että  olen kuluttanut yliopiston kirjoilla 13 vuotta lähes katkeamatta, huh!

Mutta nyt se on ohi. Olen ainakin hetken vapaa kuin taivaan lintu!

Onhan minulla ihan hyviä syitäkin siihen, miksi opintoni ovat venähtäneet, mutta silti on aika vaikea rimpuilla siitä tunteesta eroon, että jotakin on kesken. Jotakin työlästä, keskittymiskykyä ja perslihaksia vaativaa touhua... Vaikka puoleen vuoteen ei tekisi sivuakaan, niin se tunne velloo vatsassa...

Sinänsä olen aina pitänyt kirjoittamisesta, mutten ole siinä kovin nopea. Näitä blogipostauksia olen opetellut tekemään nopeastikin, mutta kirjallisia opintoihin liittyviä töitä en ole oppinut nopeuttamaan. Sekä huonojen että hyvien lauseiden tuottamiseen menee aikaa; päiväkohtainen maksimi lähdeviitteiden kera on parisen sivua. Nyt vauvan kanssa ei sitäkään useimpina päivinä.

Mutta kuten jo totesin, nyt se on ohi! Lähetin nimittäin toissa päivänä opolopputyön tarkastukseen!!! Arvatkaa, kuka aikoo ottaa kaiken ilon irti luvatuista lämpimistä elokuun päivistä. Se en ole ainakaan minä, joka kulutan aikaa tutkimuskammiossa. :)

Minä kerään lähipusikoista mustikoita ja punaisia viinimarjoja. Laulaa loilotan Alvarille, kun hän keinuu pihakeinussa. Viis, vaikka naapurit kuulevat :)

Lisäksi aion mennä kampaajalle, hankkia uudet silmälasit ja ilmoittautua valokuvauskurssille. Ties, vaikka tämänkin blogin kuvat pääsisivät vihdoin uudelle tasolle :D

Tänään oli muutenkin erikoisen erityinen päivä: kävin ensimmäisen kerran näin kesän aikana kyläilemässä ystävän luona ilman poikaa. Puinpa vielä ylleni mekon, jossa ei ole nappeja imetystä silmällä pitäen. Mekko on 60-luvun huutonet-löytö viime kesältä. Eipä tosiaan mahtunut silloin ylle, mutta nyt on ihan mainio.

Aion muutenkin olla hieman sosiaalisempi ja kunnostautua taasen blogirintamallakin. Nyt ensimmäiseksi osallistun Turun alueen sisustus- ja lifestyleblogien eli Åblogien kirppistapahtumaan  Liedon Vilkkimäen meijerillä. Tapahtuma on siis ensi sunnuntaina 9.8.2015 klo 12-15. Olen siellä myymässä ihanan Lady of the Mess-blogin Ladyn avecina. :) Pitäkääpä peukkuja, ettei tule ukkoskuuroja. Tapahtuma pidetään nimittäin pihalla!

Pääasiassa taidan myydä vaatetta ja asusteita, mutta ehkä löydän jotakin sisustustavaraakin myyntiin. Jos jollakulla on jotain toiveita myyntiartikkeleiden suhteen, niin voin kaivaa kaappeja sillä silmällä.

Nähdäänhän tapahtumassa! Saa tulla moikkaamaan, jos tunnistaa :)

Nekku-kangas ja opoäidin puurolaulu

Tervehdys ja iloista elokuun alkua!

Lähes tulkoon kuukausi on postailematta, ja sille on ollut syynsä. Olemme visiteeranneet Kööpenhaminassa, tehneet piharemppaa ja sairastelleetkin vähän. Kaikista olennaisin syy on ollut kuitenkin ollut opintojen loppuun saattaminen. Mies on kiltisti hoitanut poikaa sillä välin, kun olen naputellut tuntikausia tekstiä opokammiossani. Siksipä opiskelupäivän pääteeksi en ole kehdannut enää jumittaa lisäaikaa koneen äärellä vaa päästää mieskin välillä vapaalle. Nyt opolopputyö on johtopäätöksiä vaille valmis, joten suon itselleni pienen tauon blogin parissa. Ihan mahtavaa, että tuo rästihomma alkaa vihdoin viimein olla historiaa!

Kesän aikana on tullut tehtyä useampikin kiva second hand-löytö. Katsuji Wakisakan Marimekolle vuonna 1972 suunnitelema Nekku-vahakangas on eräs niistä tarpeellisimmasta lapsiperheen arjessa. Tori-löytö kustansi n. 40 euroa postikuluineen ja olin ilmeisen onnekas - myyjä kertoi varsinaisen kyselyvyöryn seuranneen omaa yhteydenottoani.

Nekku-kankaassa toistuu uskomattomalla tavalla oikeastaan alakertamme värimaailma - valkoinen, punainen, pinkki, harmaa ja musta. noihin väreihin lisäilen oikeastaan vain luonnonmateriaalien sävyjä.

Alvarin takia kangas pitäis varmaan kiinnittää nastoilla pöytään. Poika kun pistää tuulemaan, niin hups- keittiön järjestys on pistetty uusiksi!

Alvarista muuten sen verran, että vaikka lastenhoito-oppaissa neuvotaan usein, ettei ruokailutilanne saisi olla leikkimistä, tämä eivalitettavasti oikein toteudu meillä... Alvari tarvitsee aina jonkin kapustan tai erikoisvehkeen, jotta hän pystyy keskittämään syömiseen. Viimeksi valikoimass taisi olal lävikkö, paitinlasta ja pala ruisleipää. Tällöin suu kyllä aukeaa ja poika vetelee suorastaan järkyttävät määrät puuroa.

Samaisella kerralla äiti kokeili myös uutta niksiä. En tiedä, saisiko syöttäessä laulaa, mutta pistin kännykän säestämään ja lauloin vanhan kunnon päiväkotilaulun minusta tulee isona. Siis sen, jossa lehmiä lellitään ja niityllä kellitään ;) Rohkaisuhan on ohjauksen A ja O, joten laulun viimeisen säkeistön voi tämäkin opo-äitikin allekirjoitta:

"Kaikista tulee isona jotain aivan varmasti.
Kyllä haaveilla saa, pannaan onnistumaan
oma unelmien ammatti."

Mukavaa päivänjatkoa! Eiköhn se postailutahti tästä palaa entiselleen :)

Seiloritytön mekko

Hups!

Mies ja poika hyppäsivät autoon ja huristavat kohti Espoota. Minä jäin kotiin päätteen äärelle kahvikupin kera. Ihan kuin jotain kaikuja menneessä - niin graduntekovaiheesta kuin tuntien suunnittelusta.

Ainakin tällainen hiljaisuus on luksusta.

Nyt ei auta roikkua somessa vaan pistää pökköä lopputyön pesään eilisen jumipäivän jälkeen. No, tai vaikka sivuja ei kauheasti syntynyt, sain kuitenkin luettua kirjallisuutta. Nyt on jo uusi kirkkaampi ajatus kristallisoitumassa. Vielä, kun sen saisi siirrettyä paperille....

Kuvituksena eräs huutonet-löytö. Klänninki on pin up-tyylistä uusvintagetuotantoa Love Label merkiltä ja se on mukavan paksua puuvillakangasta. Ostohinta oli posteineen vähän päälle 20 e.

Huomaa kyllä, että nykymitoitus on niin erilaista. Tämä 38 koon mekko on yläosasta jopa aavistuksen verran iso, mutta eiköhän nuo maitomeijerit pidä mekon paikallaan ;) Tosin, niin kauan kuin imetän, mekkoa on hieman vaikeahko käyttää julkisesti. Ensi kesänä sitten ehkä täydemmällä teholla ;)

Mukavaa torstain jatkoa!

Ps. Huomasin, että aika moni oli käynyt lukemassa opopostauksen. Omia ohjauskokemuksia voi toki edelleen käydä jättämässä, vaikkakaan en voi niitä enää sisällyttää varsinaiseen päättötyöhön.

Kiikkustuolin minäkin ostan...

Tervepä taas!

Huh! Tänään olen edistänyt luvattoman paljon matelevaa opolopputyötäni kahdella sivulla, joten palkitsen itseni pienellä blogipostauksella ;) Tällä hetkellä mennään 11/25 sivussa, joten ihan puolivälin krouvissa ei vielä olla, mutta kunhan tämän viikon sateiden aikaan saisin tehtyä sellaiset viisi sivua, niin olisin jo ihan tyytyväinen. En voi palauttaa työtäni ennen syksyä, mutta kyllähän valmis työ pudottaisi tietynlaisen myllynkiven sydämeltä ja vapauttaisi energiaa nauttia loppukesästä ihan toisella tavalla. No, ei pidä valittaa, sillä onhan tämä luksusta, kun mies hoitaa isäkuukaudellaan Alvaria ja minä voin näin ollen opiskella.

Pitkäaikaisimmat lukijat postauksen varmaan muistavatkin, mutta jos jotakuta tuoreempaa blogini seuraajaa kiinnostaa, niin lopputyöni aihe löytyy tästä postauksesta. Aika jännä juttu itse asiassa, millaista monenmoista hyötyä tällaisen blogin pitämisestä voikaan olla!

Mutta sitten päivän varsinaiseen teemaan. Viime sunnuntain kirpparitapahtumasta löytyi jotain muutakin pojalle, nimittäin tällainen ihana pieni kiikkutuoli :) Eräs myyjä putsasi oikein peräkärryn kera nurkkiaan ja möi kiikkustuolin minulle 10 euron hintaan. Tasinpa saada muutamat potkuhousut ja bodyt vielä kylkiäisiksi!

Miestä taisi hieman pelottaa päästää minut moisen tapahtumaan, mutta tähän ostokseen hänkin taisi olla ihan tyytyväinen. Kiikkua voi nimittäin käyttää tulevaisuudessa myös lapsipotrettien ikuistamiseen. :)

Tällaista tänään! Jos teillä on mitään kokemuksia Kööpenhaminasta niin otan vinkkejä edelleen mielelläni vastaan edelliseen postaukseen. Mukavaa viikonjatkoa!

Vähän magna, vähän kaikkea

Olipa kerran nuori historianopettaja, joka väsäsi gradua useamman vuoden ja turhaantui elämänsä teoreettisuuteen. Kauppareissulta Citymarketista hän osti perus-Singerin, jotta saisi elämäänsä jotakin käytännöllistä.

Viisi vuotta myöhemmin tuon historianopettajan ystävä, eräs käsityönopettaja, kaivoi tuon edelleen korkkaamattoman koneen kaapista. Hän opetti kädestä pitäen, miten langat laitetaan, miten puolataan. Siistit sivusaumat saa, kun malttaa mitata ja höyryttää taitoksen silitysraudalla.

Näin meidän poika sai viimein verhot!

Ei muuten ollut lainkaan vaikeaa ja seuraavat verhot osaan ommella ihan itse. Tajusin kuitenkin, että ihminen osaa kehittää kummallisia henkisiä lukkoja itselleen, kun ei muka osaa. Ja kun on muka tietynlainen.

Minulle naurettiin kolmannella luokalla, kun leikkasin farkkurepun etutaskun siitä kankaasta, joka oli tarkoitettu repun muihin osiin. Minulle naurettiin koko luokan voimin. Tai ehkä muistan väärin. Olen kyllä hieman hajamielinen, mutta olenko sittenkään niin kömpelö kuin tuosta hetkestä lähtien ajattelin käsityön tunneilla? Oliko kyseessä kuitenkaan perustavanlaatuinen luoteenpiirre vaan ehkä hetkellinen katkos ajatuksissa? Ehken uskaltanut pyytää apua opettajalta?

Niin minä kuitenkin itsenin määrittelin ja polttoleimasin. Onneksi eheyttävän käsityökokemuksen voi saada vielä aikuisiällä. Olisipa kaikilla käsityönopettaja lähipiirissä!

Kun tämä vihoviimeinen teoreettinen pakkopulla valmistuu, en haluaisi opiskella enää yhtään. Tietysti toki päivittää osaamistani ammatisssa, mutta kolmas tutkinto olisi liikaa.

Joskus muuten erehdyin "kömpelyyteni" takia kuvittelemaan, että olisin kovinkin teoreettinen. No, en ole.  Masennuin tietysti, kun sain esimerkiksi gradusta magnan. Siis minä, joka olen luotu teoreetikoksi!

No en ole. Olen sellainen välimallityyppi. Vähän teoreettinen, vähän luova - jopa käytännöllinenkin pakon edessä. Arka, mutta rohkea - ihmistyöhönkin sopiva.

Sellainen olen. Olen magna (myös kooltani) ja siihen oikeastaan ihan tyytyväinen :)

Erinomaista viikonloppua!

Hermolepoa vihreässä

Sunnuntaita!

Klikkasin äsken itseni ulos Moodlesta, ja ansioäidin itseopiskelukurssit on nyt 80 % tehty. Ajattelin, että kirjoittelen vaihteeksi kuulumisiani tänne blogiin, mutta postaukseen lataamieni kuvien orastava ja intensiivinen vihreä imi sanani. Tai oikeastaan viimeiset ajatukseni.

Paljon on tapahtunut - kaikenlaista pientä, mutta tällä kertaa en osaa pukea päivien kulkua sanoiksi. Liikkuvasta junasta on vaikea hypätä toiseen.

Taidan jatkaa vihreää terapiaa kitkemällä pihaa loppupäivän. Ehkä löydän lisää luonnon uskomattomia yksityiskohtia, joita hämmästellä. Toivottavasti saan myös lisää energiaa.

Sitten onkin vuorossa opo-opintojen lopputyö. Ennen juhannusta sen on oltava purkissa. Onneksi tehokkaan miehen rinnalla oppii tehokkuutta.

Mutta kerropa sinä, mitä haluaisit lueskella tästä blogista tämän kesän aikana.

Kuulemisiin!

Kukkia mekossa ja puutarhassa kera muiden kuulumisten

Tervehdys pitkästä aikaa!

Huh, huh hellettä ja kiirettä. Voi, kumpa voisin sanoa edes opiskelleeni ahkerasti viimeisimmän puolitoista viikkoa, mutta se ei ole todellinen syy hiljaisuuteen. Nyt vain on ollut niin, että minulla on ollut tavallista enemmän sosiaalista ELÄMÄÄ. ;)

Ystäviä on vieraillut Wienistä ja Jyväskylästä, ja lauantaina meillä oli grillailemassa miehen työporukoita perheineen. Ilmeisesti hyvät ilmat saivat ihmiset liikkeelle, sillä parhaimmillaan paikalla oli reilusti yli 30 (40?) ihmistä, joista kolmasosa lapsia. Huh! Hauskaa tosin oli ja mies vastasi pääosin tarjoomisista.

Saimme tuliaisiksi aivan ihanan hehkuva hortensian ja tomaatintaimen. Mies oli pari päivää aiemmin hankkinut viisivuotishääpäivälahjaksi minulle jo muutaman muun pihan kaunistuksen :)

Mitä muuta sitten on tapahtunut? Tässäpä hieman listaa:

1. Olen saanut vihdoin opoharjoitteluni purkkiin, jesh! Viisi viikkoa on nyt täynnä ja kokemusta tuli matkan varrella niin peruskoulusta, ammatillisesta koulutuksesta kuin lukio-opoilustakin. Lisäksi tutustuin jo viime kesänä peruskoulun jälkeisen nivelvaiheen tukitoimiin. Olisi ollut toki hyvä, että olisin suorittanut edes pienet harjoittelupätkät ammattikorkean ja yliopiston puolella, mutta päätähtäimeni on työllistyä jatkossakin joko peruskoulussa tai toisella asteella. Nyt sitten tarvitsisi kirjoitella oppimispäiväkirjaa noista harjoitteluista ja hoitaa muut loput lyhyemmät kirjalliset rästit. Valitettavasti aikataulutukseni petti sen verran, että lopputyötä väsään ilmeisimmin sitten vasta kesällä.  Heh, no se onkin minulle tuttua touhua neljän G-kesän jälkeen ja lupailen teille jo nyt lämpimiä kesäkelejä, sillä perinteisesti aina, kun minun pitää lopputyötä väsätä, on varmat kesähelteet tiedossa ;)

2. Mieheni sai muuten pelastettua läppärivainaani kovalevyn sisällöt! Voi onnea! Tärkeintä on, että opomateriaali pelastui, mutta eipä haittaa sekään, että seitsemän vuoden oppituntien suunnitteluähellysten tuotokset pelastuivat ja "jokunen" digikuvakin... Kiitollisin mielen lupaan ottaa vahingosta opikseni!

3. Ensimmäinen konkreettinen vauvahankintakin on tehty. En osaa edes sanoin kuvailla, miten mahtava juttu meitä kohtasi. Saimme eräiltä tutuilta ILMAISEKSI nelisen vuotta vanhat Teutonia-yhdistelmärattaat hoitolaukun ja turvakaukalon kera. Siis koko paketti kaikilla mausteilla. Rattaat ovat olleet käytössä vain yhdellä vauvalla.

Olen niin kiitollinen ja helpottunut, sillä vaunojen vertailu tuntui jo alusta asti melko mahdottomalta tehtävältä. Uskon ja luotan, että saamamme rattaat soveltuvat hyvin maaseudun oloihin, sillä etupyörät saa tarpeen vaatiessa lukittua ja menopelissä on käsijarrukin. Voi tätä muikeutta!

4. Olin perjantaina henkilökohtaisena shopparina (vai mikä se on?) ystävälleni, joka etsi Turusta vintagemekkoa omiin väitösjuhliinsa. Hih ja huh! Tehtävä oli ihana, mutta myös pelottavan vastuullinen, sillä vuosikertavaatteen metsästys on aina vähän niin ja näin - ne kun ovat uniikkeja. Loppujen lopuksi ystäväni löysi aivan ihanan aidon SUOMALAISEN 50-luvun Marilyn-henkisen kellohelmaunelman, jonka nimesin saman tien kesäillan unelmaksi ;) Ystäväni lupasi, että saan postata puvusta sitten, kun suuntaamme hänen väitösjuhliinsa kesäkuun puolella.

5. Heh, teimpä myös minä pallohama vintagehenkisiä heräteostoksia ilman mitään takuuta siitä, että vaatteet koskaan mahtuvat päälleni. No, en ota paineita vaan myyn vaatteet sitten vaikka eteenpäin.

Käväisin pitkästä aikaa Art+Design-liikkeessä ja kas - sieltähän löytyi taas aivan uskomattomia aarteita!

Olen jo pidemmän aikaa haaveillut punakukkaisen vintagemekon löytämisestä. Nyt tuo haave toteutui, mutta löytämäni ihana pitsikauluksinen mekko vaatii jonkin verran fiksaamista. Klänningin vetoketjut on nimittäin ommeltu umpeen ja kapeahko vyötärökin arveluttaa... Mutta ei murehdita vielä  ;)

Toinen löytöni on tätäkin huimempi! En ole nimittäin koskaan törmännyt mihinkään vastaavaan.

Art+ Designin rouva kiikutti näytille aivan uskomattoman 70-lukuisen maksihameen. Se on Leona-merkinen; suomalaista tuotantoa. Tuo tikkinen hame olisi aivan uskomaton asu esimerkiksi töissä syksyisin, se yllä voisi leimuta kilpaa syysruskan! Mutta katsotaan, miten käy...  Nyt vyötärö ei mennyt lähellekään kiinni, toivottavasti sitten syksyllä menee. Jos ei mene, niin myyn sen sitten eniten tarjoavalle. Alle kolmellakympillä ei kyllä lähde - sen verran maksoin siitä itsekin :)

Mukavaa helleillan jatkoa!

Ps. Kiitos mielettömästi edelliseen postaukseen tulleista vakuutusvinkeistä. En ala vastaamaan niihin yksityiskohtaisemmin, mutta totean lukevani ne erittäin huolellisesti läpi. Toivottavasti niistä on hyötyä myös muille vastaavassa tilanteessa oleville :)

Keväisiä maisemia kotiseudulta ja mietteitä viikon varrelta

 Sunnuntaista!

Täällä vietetään äidin ja poikaisen viimeistä yhteistä rellestyspäivä; isä palannee kotiin joskus ensi yönä Amerikan maalta.

Minulle iski tuossa puolessa välissä viikkoa jonkin sortin blogiväsymys; en vain keksinyt enää, mistä kirjoitella (nopeasti). Kaikenlaisia juttuja toki pyörii mielessä, mutta monenkin idean toteutus vaatii sen verran resursseja, etten ehdi. Valitettavasti tällaisen maallikkobloggarin arjessakin aika on rahaa ja se pitää sijoittaa aina välillä varsinaisten elämää eteenpäin vievien juttujen hoitamiseen kuten opiskeluun. Tämän päivän tavoite on tehdä tuo viimeinen kirja-alustus. Sain luettua viimein sen edellisessä postauksessa mainitsemani metodologisen teoksen. Sen sijaan, että bloggaisin nyt esim. Khaled Hosseinin uusimmasta, yritän oksentaa paperille jotakin olennaista tuosta opintoihin kuuluvasta teoksesta.

Mutta tässä hieman maisemia kotiseudultamme. Jotkut teistä ovat tunnistaneet nämä seudut, ja välillä tulee kyselyjä tai pohdintoja, missä päin oikein asustamme, mutta en aio asiaa täällä erikseen mainita.  Tunnistatte, jos tunnistatte ;)

Tein tuossa viikko sitten muuten erään itselleni todella radikaalin jutun. Postasin itsestäni ja vauvamahastani kuvan Facebookiin ilman mitään selityksiä. Vaikka mahani ei nyt vielä mikään jättiläinen ole, sain kyllä jonkin verran onnitteluja ja lukuisia tykkäyksiä. Ilmeisesti kuvan viesti meni perille ;)

En tosiaan ole puinut mitenkään viime kesän menetystä tai uutta raskautta tähän mennessä Facebookissa. En vain koe kyseistä foorumia omakseni enkä ole halunnut asioista puolitutuille tuolla kiiltokuva-areenalla puhua. Jotenkin hassua, että olen sitten täällä blogin puolella kertonut asiasta ihan tuntemattomillekin. Tämä on jännä juttu. Jotenkin kai ajattelen, että jos joku tutuistani on ihan oikeasti kiinnostunut siitä, mitä minulle kuuluu, hän tulee käymään täällä blogin puolella. Muiden ei sitten tarvitsekaan tietää. Voihan tämä tietysti jonkun mielestä itseriittoista ajattelua, mutten välitä. Blogin pitämisen ainut tarkoitus ei ole jakaa henkilökohtaisia asioita vaan postailla myös universaaleista kiinnostavista asioista. Tämä on tavallaan yhden naisen aikakauslehti ;)

Kuitenkin, tuo "raskauskaapista" ulos tulo tuntui ihan hyvältä tuossa viikolla 21; jotenkin oma luottamus raskauden positiiviseen kehitykseen vahvistui. Toki pienet rytmikkäät, jo mahan pinnassa tuntuvat potkuttelut ovat omiaan lisäämään uskoa tulevaan :)

Seuraavan kerran sinne Facebookiin laitan sitten jotakin, Jos/ kun pikkuinen syntyy. Silloin ajattelin postata ilmaisulla, että "Tänään /eilen syntyi enkelivauvamme pikkuveli".

Meille syntyvä lapsi ei voi mitenkään olla esikoisemme. Miten voisi olla, kun olen saattanut pikkuisen tyttöni viimeiselle matkalleen pienessä valkoisessa pahviarkussa papin siunausten myötä?

Iloisia ja harmillisia uutisia second-hand-rintamalta

Iltaista!

Päivä on kulunut niinkin riemukkaissa merkeissä kuin lukemalla teosta nimeltä Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Kyseessä on viimeinen pakollinen kirja-alustus, joka minulla on tekemättä opo-opintoihin. Yritän nyt saada kaksi kärpästä yhdellä iskulla, sillä toivon voivani hyödyntää teoksen ajatuksia oman  kehittämistyöni analyysissa.

Heh, ehkäpä ensimmäistä kertaa minulle muuten valkeni, miten monimuotoisen kentän laadullinen tutkimus muodostaakaan. Miksi kummassa tämä teos ei osunut käsiini gradua tehdessä? No, eipä haittaa. Hassua vain, millaisissa soissa sitä välillä tulee turhaan rämmittyä...

No, viimein päivän varsinaiseen aiheeseen. Sain tänään uusimman Huutonet-ostokseni. Menin sitten huutamaan vielä yhden Nanson mekon. Tällä hetkellä tuo XS-kokoinen Paola Suhosen suunnittelema Black Dress-malliston I`m Your Queen-klänninki ei kyllä näytä kovin hotilta päälläni, jätän sen suosiolla odottamaan jakautumisen jälkeistä aikaa.

Tämä on siis se päivän positiivinen Second Hand-juttu. Olen varsin iloinen, että löysin tämän mekon lähes uutena.  Myyjän mukaan hän oli käyttänyt sitä kerran ja siltä mekko vaikuttikin. Tein muuten joskun kolmisen vuotta Black Dress-mallistosta postauksenkin, jossa ykkössuosikikseni nimesin juuri tämän mallin. :)

Ainut, mitä ihmettelin mekkoon tutustuessani, oli se, etten löytänyt merkintää, missä mekko on valmistettu. Vieläköhän Nanso valmistaa kaikki mekkonsa Suomessa? Siinä parisen vuotta vanhemmassa LoveCats-mekossa oli vielä Suomi-merkintä!

Ja sitten se ei niin kiva uutinen...

En tiedä, saisiko tätä kertoa, mutta ei minua kiellettykään. Ihana Kirppis kuulema lopettaa kesän alla. Olen NIIN harmissani, sillä pidän paikasta todella. Välillä suorastaan turhauttaa, kun yrittää puhua vaihtoehtoisten putiikkien puolesta ja mainostaa niitä ja sitten touhu ei kannatakaan. Kuinkahan monen pienen turkulaisen putiikin puolesta, jotka sittemmin ovat lopettaneet, olen jo tässä kuuden vuoden aikana puhunut? En jaksa edes laskea. Pienyrittäjyys on totisesti nykypäivänä hardcore-laji.

Ei voi muuta kuin todeta, että jatketaan töitä asian puolesta. Ja ihmiset hyvät, menkää ja tukekaa pieniä putiikkeja, kun se on mahdollista! Käykää nyt vaikka siellä Ihana Kirppiksellä ostoksilla tai varatkaa pöytä toukokuuksi! On turha harmitella jälkikäteen, että olisipa ollut mukava käydä...

Kuva Nanson sivuilta.

Rakastuneiden kissojen mouruntaa

Oikein hyvää kiirastorstaita!

Täytyy todeta, että tämä opiskelu ilman alituista painetta leipätöistä sopii minulle (no, kellepä ei sopisi...). Olen taas päässyt ainakin pikkuisen kärrylle siitä, mitä opinto-ohjaus tarkoittikaan, ja saanut testata ohjaustaitojani ihan käytännössä. On niin mukavaa, kun kohdalle sattuu sellainen harjoittelunohjaaja, joka päästää harjoittelijan testaamaan edes hiukan taitojaan opiskelemallaan alalla :)

Tämän päiväinen asu sopii teemaan, ei nyt ihan harjoittelun vuoksi, vaan sen, mitä pihalla tapahtuu. Pihamme on TÄYNNÄ eläimiä. Tänäänkin olen bongannut harakoita, fasaaneja ja häntärottia, jotka aterioivat  (kröhömm) eräällä ruokintapaikalla lähistöllämme. Parasta oli kuitenkin, että ohi vilisti myös pitkähäntäisiä kavereita, joita luulin ensin ketuiksi. No, eihän ne nyt niitä olleet vaan ihan kissoja, jotka jahtasivat lähinnä toisiaan tyrkyllä olleiden pulleiden kanalintujen sijaan ;)

Se on kuulkaas sitä rakastuneiden kissojen aikaa jälleen; meno on kuin kyöpelinvuoren juurella konsanaan ;)

Hankin Nanson LoveCats-mekon - yllätys, yllätys käytettynä huutonetistä. Olen tainnut päästä vähän liikaakin kyseisen foorumin makuun niiden Parikoiden innoittamana. Tämä mekko lähti hieman alle kahdella kympillä + postimaksut päälle eli ei klänninki mikään pilkkahintainen ollut, mutta rakastuin väriin ja kuosiin. Minulla on nimittäin ollut kevään samanlainen LoveCats kokoa pienempänä. Löysin sen joskus vuodenvaihteen aikoihin Ihana Kirppikseltä, mutta se on kyllä vähän nafti. Ehkä pitäisi laittaa uudelleen kiertoon...

Tämän mekon kanssa sijaan masun kasvattelu onnistuu vielä muutaman kuukauden :)

Mukavaa pääsiäisen aikaa ja kuulemisiin viimeistään sunnuntaina arvonnan merkeissä :)

Kuka sinä olet?

Sunnuntaista!

Jesh, jesh, jesh!

On muutama syy olla iloinen tässä uuden viikon kynnyksellä:

1. Sain äsken analysoitua viimeisen rästiin jääneen videoidun ohjauskeskusteluni. Itse keskustelu purkitettiin jo viime syksynä, mutta minulla ei vain ole olut rahkeita tarttua näihin opiskeluhommiin. Tämä oli nyt ensimmäinen, jonka sain tehtyä rästilistaltani. Huomenna painun sitten opoharjoitteluun :)

2. Ja mikäpä mahdollistaa tämän kaiken? No se, että se kauan kaivattu päätös aikuiskoulutustuesta napsahti viimein perjantaina postilootaan! Olen niin onnellinen! Jos kaikki menee putkeen, menen töihin... ...joskus :) :) :)

3. Olin kivoissa juhlissa lauantaina! Saatte nähdä niistä kuvamateriaalia myöhemmin. Kyseessä oli blogin kautta tullut juttu, mutta ei mitkään Aussie Awardsit. Ei tietenkään, sillä eihän tällaista tavista sellaisiin kutsuta ;) Vai olisinko sittenkin liian erikoinen moisiin pippaloihin? Minun pippaloni olivat ihan Turussa :)

Tämän postauksen kuvamateriaali on toiselta paikalliselta yhteistyökumppaniltani. Laatudesignia myyvässä Art+Design-liikkeessä on myynnissä jonkin verran myös vintagevaatteita ja -asusteita. Olen tehnyt kyseisestä liikeestä lukuisia kivoja löytöjä.

Art + Design päätti tukea Kierrätyskeijukamppanjaamme lahjoittamalla arvottavaksi kaksi vanhaa rintarossia. Itselleni noista kelpaisi kumpi vain: olenhan isoäidin aikaisten aarteiden ystävä :)

Voit osallistua arvontaan esittelemällä itsesi tämän postauksen kommenttilootaan. Olen kertonut teille vuosien varrella kaikenlaista itsestäni. Nyt olisi ihana kuulla pitkästä aikaa teistä! Tein joskus parisen vuotta sitten vastaavan postauksen ja luin monta viikkoa uudestaan ja uudestaan noita vastauksia. Se oli parasta palkkiota tästä hommasta!

Keitä siis siellä ruudun toisella puolella on? Mikä sinun elämääsi määrittää, inspiroi ja tuottaa siihen iloa?

Jos mummoilu ei ole tyyliäsi, mutta haluat ilahduttaa tätä blogin pitäjää ja muita lukijoita jättämällä jäljen itsestäsi, kirjoita kommentin perään, ettet osallistu arvontaan :) Jos arvonta taas kiinnostaa, laita vastauksessi myös se, kumpi rintarossi kiinnostaa enemmän. Vastausaikaa on ensi viikon sunnuntaihin saakka. Arvon palkinnot pääsiäissunnuntaina illalla klo 21:00.

Mukavaa pääsiäisenalusviikkoa kaikille!