torstai 27. kesäkuuta 2013

Elämä on laina

Rakkaat lukijat,

Kesäkyselyistä ja aikaisemmista ideoinneistani huolimatta laitan blogini nyt kesätauolle. Elämässäni on tapahtunut sen verran arvaamattomia ja surullisia käänteitä tällä viikolla, etten jaksa päivittää blogia. Joku voi arvailla, jos haluaa, mistä on kyse, mutten pysty ja halua jakaa näin henkilökohtaisia asioita tällä foorumilla. En osaa myöskään sanoa, pystynkö jatkamaan tätä blogia enää jatkossa. Aika näyttää. Aika voi ehkä myös parantaa haavat.

Oikein hyvää kesänjatkoa kaikille. Olen pitänyt tätä blogia tasan viisi vuotta ja nauttinut tästä virtuaalisesta salongista. En missään nimessä sulje tai lopeta lopullisesti tätä blogia ilmoittamatta siitä teille lukijoilleni. Jos kaipaatte Tilda-henkistä inspiraatiota, kaivakaapa noita blogini arkistoja. Mottonihan on ollut tähänkin asti, että kierrätys kannattaa aina! Mikseipä siis myös tällaisessa tilanteessa. Kaikkea hyvää kesäänne ja elämäänne. Luotetaan, että tuo jälkimmäinen kantaa. Muutakaan ei voi.


 

 Ps. Jos joku minut nimeltä tunteva henkilö luet tätä blogia, voit lähestyä minua sähköpostitse. Kerron tarkemmin, mistä on kyse.

EDIT: Kiitos kaikille ihanista kommenteista ja rohkaisun sanoista. Painotan nyt vielä, etten välttämättä ole totaalisesti lopettamassa blogin pitämistä. Voi olla, että kirjoittaminen ja elämän pienten ilojen kuvaaminen voi muutaman kuukauden päästä olla tapa käsitellä surua ja keino saada muuta ajateltavaa. En vain voi luvata sitä etukäteen, sillä en ole kokenut vastaavaa tilannetta elämässäni vielä koskaan.

sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

Elämää pellossa (ihan sivistyneesti)


Juhannusvieraat lähtivät ja talo tyhjeni. Mieskin reissasi vaihteeksi Saksaan.

Jotenkin oli todella nostalginen juhannus. Vanha poppoo oli paikalla, eräs ystävä tosin vain muistojen muodossa. Uusia pieniä ihmeitä oli kuitenkin mukana syleissä ja masuissa. Se on sitä elämän kiertokulkua.


Raparperipiirakkaa syötiin ja ihailtiin autiotalojen puutarhoja. Juhannuskuviakin otettiin, mutta ne jäivät miehen kameraan. Ehkä onkin paras niin, jotenkin tämä blogi on muodostunut enemmän tällaiseksi hiljaisempien hetkien kuvaajaksi.  Stressailin tosin, että pitäisi saada edes kerran kuva täydellisestä kattauksesta, mutta eihän se onnistu - porukkamme tuntee toisensa niin hyvin, ettei muodollisuuksissta viitsitä välittää - kun pöytä katetaan, sieltä joku on jo jotakin hakenut ja kaikki on jo vähän vinksin vonksin. Täydellistä blogikattausta tärkeämpää onkin hetki ja läsnäolo, se toisten seurassa olo, joka on ollut niin harvinaista herkkua viime kuukausia, että on ollut jo lähes paha olo.


Nyt on taas hiljaisempaa. Nautin kesäolohuoneessamme (terassilla) viikonlopun tähteitä ja elelen niin kuin huvittaa. Syön vähän liian hienoilta lautasilta ja nautin siivouspuuskan vallassa uudelleen löydetyistä Maalaisunelma-lehdistä. Tuota kolmen vuoden ajan kartutettua kokoelmaa en heitä varmaan koskaan pois! Saan inspiraatiota noista lehdistä jokaikinen lukukerta!


Brunssille koottu salaatti maistui hyvältä, mutta sitäkin paremmalta vanha lempparini tomaattisoppa valkosipulipatongin kera. Raikas helteisten kelien janojuoma on miksaus karpalomehua ja vissyä.


Mutta siitä pellossa elämisestä - viikko tuonee mukanaan jotakin ennen kokematonta, ihania hellepäivän lukuhetkiä, pitkiä aamiaisia Hesarin kera ja kokkiystäväni, joka lupasi opettaa minulle muutaman uuden ruokareseptin. Ehkäpä niistä saadaan jotakin juttua tänne bloginkin puolelle :)


En tainnut muuten vielä mainita, että RAKASTAN noita tämän vuotisia kesäkukkiamme. Sinisen ja punaisen yhdistelmä on vain niin raikas...


Mukavaa illanjatkoa ja uutta viikkoa. Taitaa muuten olla menossa viimeinen vuorokausi tuon sivupalkissa olevan kyselyn suhteen. Osallistukaapa, jos ette vielä aiemmin sitä huomanneet :)

tiistai 18. kesäkuuta 2013

Hyvästit lässäkutreille!

 Hei taas!

Tänään mennään jälleen päivän asulla tai sen rippeillä, sillä kotiin tullessa balleriinat ja neulenuttu lensivät ensi töiksi nurkkaan. Päälläni ollut tunika taitaa olla sellainen, joka ei vielä koskaan ole päätynyt blogiini, vaikka se on ainakin kolme vuotta vanha. Tunika on ihanaa materiaalia, viskoosin ja silkin sekoitetta, mutta hieman kitsas olkapää-rinnanympärysakselilta. Jollekin minua vielä kananluisemmalle ja aavistuksen pienirintaisemmalle se istuisi kuin nakutettu. En kuitenkaan ole osannut tunikasta vielä luopua, sillä pidän sen hipiääni hyvin istuvasta värimaailmasta ja jännästä graafis-kaislaisesta kuosista.



Olen yrittänyt viime aikoina vähentää hiuslakoilla ja muotovaahdoilla ylenmääräistä läträämistä, ja viimein eilen illalla keksin mielestäni hyvin idean, kuinka suihkunraikkaat kutrit toimisivat vielä seuraavana päivänäkin.

Olenkin joskus kaiketi kertonut, että minulla on erittäin runsaasti hiuksia (esim. kampaajat joutuvat käyttämään hiusväriä puolentoista henkilön annoksen..), mutta hiukseni ovat valitettavasti erittäin hennot sekä taipuisat ja kampauksesta tulee todella helposti lässähtäneen näköinen tai oikeastaan ihan liru, jollen käytä jotakin struktuuria antavaa ainetta hiuksissa.

Edellä mainituista syistä johtuen olen ollut vuosikaudet muotovaahtokoukussa. Kampaus voi tosin lässähtää silloinkin, jos en föönaa hiuksiani kunnolla - ja kyseinen operaatio kuulkaa kestää (noin 15 min), sillä hiuksia on paljon! Sitten, jos laitan föönatut hiukset hetkeksi kiinni vaikka meikkauksen ajaksi ennen esim. suoristamista, ne menevät hetkessä sikkuraisille mutkille yhden typerän hiuslenkin takia.

Minulla ei ole kuitenkaan sellaisia kauniita ilmavia luonnonkiharia hiuksia, jotka kihartuisivat tasaisesti ja luonnostaan joka puolelta. Olen ollut todella kateellinen eräälle luonnonkiharahiuksille ystävälleni (terveisiä vaan). Tuntuu että hänellä on aina ihana kaunis tukka kehystämässä kasvoja. Huvittavaa on, että kun teemme molemmat letit, niin omat lettini ovat puolta paksummat. Se ei paljon lohduta, jos runsaat hiukset ei näytä runsailta...


No, miksi oikeastaan taistella hiusten luontaisia ominaisuuksia vastaan, vaan pikemminkin korostaa niitä jotenkin? Muistin joskus teininä tehneeni pieniä lettejä märkiin hiuksiini. Tällä tavalla sain aikaan melkoisen afron seuraavaksi päiväksi!  Eilen löysin ensi hätään vain kolme hiuslenksua eivätkä letit olleet edes kovin loppuun asti letitettyjä, mutta olin aamulla tulokseen jo todella tyytyväinen. Hiukset kihartuivat kauniin sotkuisesti, ja lisäämällä Osiksen hiuspuuteria, sain kutreinini todella hyvin pitoa. Uskomatonta! Tämä entinen muotovaahto- ja hiuslakkariippuvainen ei tarvinnut pientäkään suihkausta koko päivänä päähänsä. Ja ihan huippua on, ettei a) tarvinnut käyttää aikaa hiusten föönaamiseen b) tarvinnut stressata takaraivoni kaameista pyörteistä, joita ei suoristusraudallakaan meinaa saada oiottua... Ymmärtänette nyt, miksi pidän nutturoista ja siitä Tilda-kampauksesta... Ne säästävät mielenterveyttä aukinaisten hiusten ongelmilta ;)  Täytynee kehitellä tätä uutta hiusreseptiä etiäpäin. Ehkä voinen pitää kutrit tästedes auki hulmuavampina!

Kerropa oma vinkkisi, jos omistat kaltaiseni hiuslaadun!

maanantai 17. kesäkuuta 2013

Vanhan asukokonaisuuden raikastus


Jotkut vaatteet ovat vain niin kivoja, että ne kuluttaa kirjaimellisesti loppuun. Lopulta harmitus on valtava, kun yhteinen taival päättyy. Minulle sellainen vaate on ollut esimerkiksi tämä marjapuuronpunainen puuvillamekko. Sen salaisuus on kaiketi konstailematon materiaali (eli luonnonmateriaali, joka ei näytä kammottavalta silittämättömänäkään) ja vartalolle armelias malli (ei haittaa, vaikka maha välillä vähän pömpöttäisi).

Vanha uskollinen rakkaussuhde voi saada kuitenkin arvaamatonta buustia jostakin pienestä ektrasta. Minulle se oli nyt tuo arveluttava lepardihuivi. Jotenkin mekon vaaleanpunaisuus väheni tyylikkäällä tavalla, vaikkei entinen lempivärini mitenkään äklötä minua edelleenkään. En osaa selittää fiilistä tämän paremmin.


Joka tapauksessa mekko lepardilla ja vanhalla mininutulla on ollut prikulleen samanlaisena päälläni nyt kaksi päivää - ensin kyläreissulla Espoossa ja tänään opoharjoittelussa koululla. Jotenkin pikkaisen krumeluurit uudet balleriinatkaan eivät hyökkää silmille, kun parina on modernia kissaa ei-niin-prinsessan mekon parina.


 Odotan innolla, millaisen raikastuksen keksin jollekin toiselle vanhalle lempparilleni...

Nyt päivällistämään! Loppuillan vietän nenä kiinni romskussa; olen kotini ainoa herran miehen työmatkaillessa. Huomenna sitten taas harjoitteluun!

Mukavaa illanjatkoa ja muistakaapa tuo kysely. Osa lukijoistani on kaiketi lomilla, mutta sitten mennään kyselyyn osallistuneiden toiveiden pohjilta :)

lauantai 15. kesäkuuta 2013

perjantai 14. kesäkuuta 2013

Hemmotteluksihan se meni!

Perjantaista!

Tiedän, keskiviikkona shoppailumopo taisi hieman karata käsistä.. Minulla on muutama traditionaalinen ajankohta vuodesta, jolloin oikein odotan tiettyjen liikkeiden alennusmyyntejä tai tarjouksia.

Kirjojen osalta sellainen taitaa olla joulun jälkeiset alennukset niin Akateemisessa kuin Suomalaisessa Kirjakaupassa. Kesäkuisin olen taas hamstrannut lomalukemiset Suomalaisen pokkarialesta. Voi että, tämä on NIIN luksusta pelkän kokeiden korjaamisen tai opintosuoritusten sijaan... Toki minun pitäisi väsätä kokonainen proseminaari kesällä, mutta tällä hetkellä en jaksa edes ajatella asiaa... On mulla oikeus nauttiakin kesästä ja lukea ihan mitä huvittaa! Sen verran väsy olo on tällä hetkellä.


Tällä kertaa luettavaksi valikoitui Mma Ramotsewea parin lisäkirjan verran. Parissa kuukaudessa ehtikin jo tulla ikävä tuoa sympaattista botswanalaista ladya. Muut kirjat valitsin hämärien positiivisten muistikuvien perusteella tai ihan takakannen tekstien perusteella. Oletko sinä lukenut jonkin noista romaaneista? Mistähän kannattaisi aloittaa? Muistelen, että ainakin tuota Falconesin Meren katedraalia hehkutettiin joitakin vuosia sitten.


Toinen pahoja kuolaus- ja tärinäefektejä aikaansaava ale on kohdallani Accessorize-putiikin ale. Tällä kertaa mukaan tarttui kohtuullisesti värikäitä korviksia (nuo siniset tulevat olemaan IHANAT sen 60-luvun leningin kanssa!).


Hieman epätildamaisempaa linjaa edustavat tuo Afrikka-henkinen kaulakoru ja VARSINKIN tuo lepardihuivi. Jotenkin vain koin, että sille voisi olla kesän aikana kuitenkin käyttöä. Jos ei ole, niin arvon vaikka teille ;)


Viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä aleostoksena löysin tosiaan balleriinat Aleksilta. Nämä nahkakengät tuntuivat ok hyviltä jalkaan (eivät tosin yhtä hyviltä kun kaksi vuotta käytössä olleet Mangon punosballeriinat), ja hankin vielä erilliset nahkaiset pohjalliset pidentämään kenkien käyttöikää ja pehmentämään kävelyä.

Nyt annan synninpäästön itsellni tästä tuhlailusta, lupaan nauttia löydöistäni ja pistän samalla kukkaronnyörit kiinni. Seuraava loputon rahareikä on jo hyvin tiedossa. Meidän pitäisi myös hankkia liukuovikaapistot työhuoneeseen. Minkä firman/ merkin palveluihin olette olette olleet tyytyväisiä? Kaapit pitäisi kaiketi teettää ihan mittatilaustyönä, jotta kohtuullisen korkea huonetila saadaan hyödynnettyä parhaalla mahdollisella tavalla :)

Mukavaa viikonloppua!

Ps. Huomioikaapa sivupalkin pienimuotoinen kesäkysely :)

keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

The Best Striped Dress Ever!


 Jos talvella pärjää hyvin täydellisellä pikkumustalla, niin kesän korvilla raikas raitamekko on tytön paras ystävä.


Periaatteessa olen kaipaillut torikahvit kestävää trikoista raitaista maximekkoa, mutten voinut kuin kiljahtaa riemusta, kun törmäsin Wiklundilla 30 % alennuksessa olleeseen Espritin "säkkikankaiseen" kotelomekkoon (ks. alempi pikku kuva). Tykkään nimittäin paksummista kankaista, joissa on struktuuria. Vielä enemmän tykkään siitä, että takapuoleni mahtuu kellohelmojen ohella johonkin kapealinjaisempaan malliinkin (no kukapa nainen ei...) :D


Mekon juju taitaa olla vetoketju, joka ulottuu tarpeeksi alas... Täytyypä painaa mieleen tulevienkin löytöjen /ompelutusten varalle!


Joo, tänään tuli pitkästä aikaa hieman shoppailtua perusvaatekaupoissa. Enpä ole niissä vähään aikaan viihtynytkään. Ostin mekon ohella myös mustat nahkaballeriinat (tarpeeksi pehmustettujen ja jalkaan istuvien baltsujen löytäminen on mielestäni aina tosi työlästä...)

Kaulakoru on muuten aiemmin keväällä tehty löytö Lindexiltä. Taisi vakka löytää kantensa tässä yhdistelmässä :)

Hassua muuten kuvailla olohuoneessa. Uusi pöytä vie enemmän tilaa! Keksin muuten yhden uuden sohvapöydän tuunausidean. Mitäpä, jos poistaisin maalit tuosta rusehtavasta päällispinnasta ja vain vahaisin huonekaluvahalla alta paljastuvat luonnollisen puun? Jaloista en välttämättä edes rapsuttaisi maaleja pois. Miltäs tällainen kuulostaa?

Mukavaa illanjatkoa! Minulla onkin tulevina päivinä tiedossa jälleen opoharjoittelua... Täytyy tehdä päiviä varastoon syksyn kiireitä silmällä pitäen. Että sellaista lomailua ;)

tiistai 11. kesäkuuta 2013

Tilda vinkkaa: Pilipalipaja


Tiistaista!

Eilen kerroin uudesta sohvapöydästämme, ja nyt on aika paljastaa, millaisesta inspiroivasta putiikista sen löysimme.

Littoisissa, osoitteessa Vanha Littoistentie 63, sijaitsee aivan ihana käytetyn tavaran liike nimeltään Pilipalipaja. Liikkeen toimintaperiaate on pelastaa joillekin muille arvotonta, mutta toisille kallisarvoista vanhaa tavaraa. Kuten jo kerroin, on Pilipalipajan pihapiiri näkemisen arvoinen. Siellä on muun muassa aivan ihania ikkunanpokia, joita mekin hankimme valokuvien kehystämistä varten. Huomioni kiinnittui myös nyt niin muodikkaisiin puulaatikoihin, joita liikkeessä oli hyvä määrä.



Varsinkin puutarhan sisustamista silmällä pitäen putiikin valikoimissa on mieletön valikoima erilaisia "romurautaesineitä", kuten aidosti vanhoja sinkkisoikkoja ja -ämpäreitä, vanhoja hieman ruostuneita työkaluja ja erilaisia koukkuja. Ylipäätään paikka on aarreaitta sellaisille, joilla on mielikuvitusta ja jotka tykkäävät tuunata.



Pilipalipajassa myydään nimenoman suomalaisia vanhoja esineitä, ei sitä joka myymälän ikkunoista ja ovista tursuavaa tanskalaista kalliin hintaista sisustustavaraa. Pilipalipajan hinnat ovat varsin kohtuulliset! Itse ostimme sohvapöydän lisäksi kaksi rustiikkista lautaa ( 5 e / kpl) olohuoneen valokuvahyllyä varten, vanhan sinkkiiämpärin (7e), ikkunanpokat maksoivat muistaakseni 5e, 7 e ja hienoin, jossa oli yhä lasiruudut 15 e. Puulaatikot lähtevät alle kympillä.

Pilipalipajan henkilökunta tuunaa itsekin tuotteita asiakkaiden toivomusten mukaisesti ja putiikin Facebook-sivuja seurailemalla saa tietoa tulevista huutokaupoista. Pilipalipajalla ei ole toistaiseksi omia kotisivuja, mutta sellaiset ovat kuulema tekeillä.

Sanoisin, että eräs tyhjiö on Turun seudulla nyt täytetty. Käykääpä tsekkaamassa liike :)

maanantai 10. kesäkuuta 2013

Vihdoinkin se oikea?


Maanantaista!

Olimme palaamassa kauppareissulta Ravattulan Citymarketista, kun päätimme fiiliksen vuoksi ajella ohikulkutien sijaan Littoisten pikkuteitä.


Kotiin oli jo hieman kiire, Madeleinen häitä kun ei sopinut jättää väliin ;)

Häät kuitenkin unohtuivat, kun näimme yllättäen meille uuden mielenkiintoisen näköisen vanhan tavaran putiikin.  Pihalla oli puulaaatikoita, vanhoja ikkunanpokia, sinkkisoikkoja sekä eräs pöytä, jonka kohdalla aivoni alkoivat kiivaasti raksuttaa.... Josko tästä olisi kauan kaivatuksi olohuoneen pöydäksi...


1930-luvun talonpoikaispöytä lähti lopulta 50 eurolla. Kotona siitä nipsaistiin jalat poikki, vähän hiomakonetta ja tassut pohjaan.


Putiikissa juttelin myyjälle, että aion maalata pöydän ehdottomasti valkoiseksi. Kotona aloin kuitenkin miettiä, että mustikansiniset jalat ja (sinänsä kamottava) okranruskea sointuvat kohtuullisen hyvin sohvan pariksi sellaisenaankin.


Onko pöytä mielestäsi hitti vai huti olohuoneemme sohvapöydäksi? Millaista tuunausta ehdottaisit pöydän viimeistelemiseksi?

Kerron myöhemmin lisää löytämästämme liikkeestä. Ihan huippupaikka huippuhinnoin!

sunnuntai 2. kesäkuuta 2013

Kevätjuhlamekko



Iltaista!

Tämän vuoden juhlaeleganssi meinasi sitten ihan unohtua kiireiden keskellä. Viime vuonna oli punaista ja sitä ennen vihreää. Olisikohan ensi vuonna keltaisen vuoro ;)

Tämän vuoden kevätjuhla-asu oli tosiaan sama kuin viime publiikissa. Sekä klänninki että korut olivat tuomisia vintage-Tukholmasta :) 

Nyt yritän parissa päivässä rutistaa loput kurssisuoritukset. Josko sitten pääsisi rästiopintojen kimppuun ja lopulta lomailemaan...

Mukavaa viikonalkua!