Jotkut vaatteet ovat vain niin kivoja, että ne kuluttaa kirjaimellisesti loppuun. Lopulta harmitus on valtava, kun yhteinen taival päättyy. Minulle sellainen vaate on ollut esimerkiksi tämä marjapuuronpunainen puuvillamekko. Sen salaisuus on kaiketi konstailematon materiaali (eli luonnonmateriaali, joka ei näytä kammottavalta silittämättömänäkään) ja vartalolle armelias malli (ei haittaa, vaikka maha välillä vähän pömpöttäisi).
Vanha uskollinen rakkaussuhde voi saada kuitenkin arvaamatonta buustia jostakin pienestä ektrasta. Minulle se oli nyt tuo arveluttava lepardihuivi. Jotenkin mekon vaaleanpunaisuus väheni tyylikkäällä tavalla, vaikkei entinen lempivärini mitenkään äklötä minua edelleenkään. En osaa selittää fiilistä tämän paremmin.
Joka tapauksessa mekko lepardilla ja vanhalla mininutulla on ollut prikulleen samanlaisena päälläni nyt kaksi päivää - ensin kyläreissulla Espoossa ja tänään opoharjoittelussa koululla. Jotenkin pikkaisen krumeluurit uudet balleriinatkaan eivät hyökkää silmille, kun parina on modernia kissaa ei-niin-prinsessan mekon parina.
Odotan innolla, millaisen raikastuksen keksin jollekin toiselle vanhalle lempparilleni...
Nyt päivällistämään! Loppuillan vietän nenä kiinni romskussa; olen kotini ainoa herran miehen työmatkaillessa. Huomenna sitten taas harjoitteluun!
Mukavaa illanjatkoa ja muistakaapa tuo kysely. Osa lukijoistani on kaiketi lomilla, mutta sitten mennään kyselyyn osallistuneiden toiveiden pohjilta :)
4 kommenttia:
Mitäs se mahan pömpötys meinaa? Anteeksi, tämä on varmaan ärsyttävää utelua, mutta pakko oli kysyä :)
Olet kotisi ainoa herra? Eiköhän se teidän kodin ainoa herra oo herra Råtta kun miehes on matkoilla... ;D
anonyymi: No, ainakin minulla maha pömpöttää välillä vähän enemmän ja toisinaan vähän vähemmän. SIksi tuollaiset mekot ovat huippuja! Ei asiaan mitään sen suurempaa dramatiikkaa liity.
Saara: Totta! Enpä ole RÅttaa kyllä vähään aikaan nähnyt. On ehkä riiuu- tia viinanhaku matkalla Virossa ;)
Korot sopisivat äärettömän hyvin asuun :-)
Lähetä kommentti