perjantai 27. helmikuuta 2015

Tilda vinkkaa: Fabriikki 8:n kirpputori tulevana sunnuntaina

Perjantaista!

Rintatulehduksen vuoksi en ole jaksanut tällä viikolla blogia päivitellä, mutta tässä kuitenkin viimehetken vinkki viikonlopun riennoksi: Osuuskunta Fabriikki 8 järjestää maaliskuun alkajaisiksi sisustus- ja tyylikirpputorin su 1.3. klo 12-16. Kahvion puolella on puolestaan myynnissä myös gluteenittomia ja vegaanisia herkkuja. Lisätietoa tapahtumasta löytyy osuuskunnan facebook-sivuilta.

Mene ja vie ystäväsikin. Itse olisin mennyt ihan myymäänkin, jollei tämä mokoma tauti olisi vienyt sängyn pohjalle. Ehkä toivun kuitenkin visiitille :)

Mukavaa viikonloppua kaikille!

torstai 26. helmikuuta 2015

Parrasvaloissa

Torstaista!

Heh, kuten tiedätte, allekirjoittanut ei ole blogihistoriansa aikana ollut mikään julkisuustyrkky ja omaa naamaakin olen varonut kuluttamasta minkään sortin mediassa. Muutamiin lehtijuttuihin blogiani on pyydetty vuosien varrella (syksyllä mm. kierrätysaiheiseen raskausmuotijuttuun), mutta vasta nyt tuli sellainen vastaan, josta en voinut kieltäytyä.

Eilen siis ilmestyi Lännen Median lehdissä (mm. Aamulehti, Kaleva, Ilkka, Lapin Kansa, Pohjalainen) juttu viime vuotisesta kierrätyskeijuilustamme. Muutamat teistä lukijoista olittekin sen huomanneet ;)

Vaikka vikuroinkin (ja panikoin) ensin vastaan, ajattelin, että ehkä lopun kaikkea on ihan hyvä laajentaa mediassa olevaa kuvaa tyylibloggaajista ja osallistua julkiseen keskusteluun kuluttamisesta. Maailmassa on toki tämänkin jälkeen liian monta teinityttöä, jotka haaveilevat Vuittoneista ja nopeasta rikastumisesta bloggaamisella, mutta ehkä nukun kuitenkin yöni rauhassa, vaikka joku nyt nimeni tästedes tietäisi tai kasvoni tunnistaisi :)


Blogissa aion kuitenkin edelleen blogata kasvottomana ja nimellä Tilda, ettäs tiedätte ;)

Nyt painun parantelemaan rintatulehdus numero nelosta, puuh...

Ps. Juttu ilmestyy lähiaikoina myös Turun Sanomissa, olkaapa silmä tarkkana ;)

perjantai 20. helmikuuta 2015

Tapaus mössö

Perjantaista!

Tuossa neljän kuukauden kohdilla tammikuussa tuntui siltä, että elimme Alvarin vauvaiän kulta-aikaa. Rintatulehduskierre näytti jääneen taa, poika teki ensimmäiset kieppinsä masulleen ja nauraa hohotti äidin ja isän huvittaville ilmeille.

Edelleenkin kaikki on varsin hyvin - poika on terve, pääosin hyväntuulinen heppu ja tuntuu oppivan koko ajan uutta! Alvarin kommunikointirepertuaariin ovat tulleet viime viikkoina erilaiset päristykset, kurlutukset ja kiekaisut ja viikko sitten pojan puukalan pinnassa havaittiin ihme uria. No, kaksi pientä alahammastahan siellä suukissa teki tulojaan :)

Tämä äiti on seuraillut pienen kehitystä onnellisena - ja hurjan väsyneenä. Viimeisen puolitoista kuukautta rintaruokinnalla ollut poikamme herätti mutsinsa joka yö 4-5 kertaa. Välillä olemme pystyneet jatkamaan unia sitten aamusella muutaman tunnin, mikä on kompensoinut yöllisiä heräämisiä. Lisäksi mieheni on viikonloppuisin laittanut kiltisti herätyskellon soimaan ja vahtinut poikaa sillä välin kun äiti on koisaillut :)

Toisinaan, kuten tänä aamuna, poika on kuitenkin niin meno päällä, että sängystä on raahauduttava ylös. Tällöin äiti keittää tujut kahvit ja yrittää pärjäillä...

Viisikuukautisneuvolan jälkeen päätimme aloittaa vihdoin kiinteät. Ihan nyt edellä kuvaillun vuoksi toiveissa olivat pojan pidemmät yöunet sekä toisaalta siksi aloitimme mössöt nyt, ettei kaikkea tarvitsi aloittaa kauhealla kiireellä sitten kuuden kuukauden kohdalla (mahdollisten allergiatkin voidaan havaita rauhassa).

No, neuvolassa neuvottiin välttämään valmiita kaupan purkkiruokia ja tekemään mössöt kotona itse. Ihan hyvä vinkki, sillä onhan purkkiruuat aika kalliita pidemmän päälle. Lisäksi terveydenhoitaja suositteli muussamaan mössöt haarukalla, jotta lapsi tottuisi hieman rakeisempaan ruuan struktuuriin. Noudatimme kiltisti suositusta, mutta viikon kuluttua aloin hermostua, kun pöperöt eivät meinanneet mennä suusta alas. Alvari vain nyrpisteli ja ruuat valuivat poskia pitkin.


Tässä välissä äitini tuli kyläilemään. Mummi katsoi touhua vähän aikaan ja ehdotti, että josko haettaisiin valmispurkki kaupasta kuiteskin ensi alkuun. Porkkanaperunasoseen joukkoon voisi lisätä myöhemmin sitten itse keitettyä pottua. Tärkeintä alkuun on, että lapsi tottuu makuun.

Johan alkoi sose maistua! Enää ei riittänyt muutama lusikallinen vaan ruokaa upposi pikkusuuhun toistakymmentä. Nyrpistyksen ja itkun sijaan poika hymyili lusikallisten välissä. Ihanan huojentavaa!


Ensi viikolla otetaan sitten testiin päärynä perunan ja porkkanan lisäksi. Siitä viikon päästä viimeistään puurot tai vellit (jälkimmäisiin neuvolassa suhtauduttiin tosin kriittisesti samasta syystä kuin valmismössöihin - niissä ei ole struktuuria). Toistaiseksi kiinteät eivät ole valitettavasti vaikuttaneet millään tavoin Alvarin yöheräilyyn. Poika herättää äidin vähintään kahden tunnin välein.

Yritetetään jaksaa. Kyllä se hyvän miehen ja iloisen pikkuveikan kanssa toistaiseksi onnistuu ;)

Miten teillä sujui kiinteiden aloittaminen? Millä aloitetti ja millä jatkoitte? Vaikuttiko positiivisesti lapsen yönukkumisiin? Mitä mieltä olette neuvolan vellisuosituksista ym?

torstai 19. helmikuuta 2015

Huone aurinkoinen ja shoppailuvinkki

Torstaista!

Esittelin taannoin työhuoneemme remonttia. Kirjahyllyjen sekalainen seurakunta vaihtui maitolasiseen liukuovikaapistoon, joka kätkee sisuksiinsa helpottavan paljon roinaa. Toki kaapisto on melko pliisun värinen, joten aikeissa olikin lisätä jotain väriä huoneeseen. Tapettikaupoille ei kuitenkaan nyt tässä vaiheessa lähdetä, sillä muutaman vuoden sisällä sattaa käydä niinkin, että tästä huoneesta tulee makuuhuoneemme. Sitten on ajankohtaisempaa miettiä harmonista kokonaisuutta niihin tarpeisiin.


Mielessäni on siintänyt myös toinen haave. Väijyin ainakin kolmen kuukauden ajan Hemnes-sohvasänkyä Tori.fi-sivustolta. Olin kuullut paljon suosituksia kyseisestä huonekalusta (erinomainen vaihtoehto vierasvuoteeksi + runsaasti säilytystilaa), mutta budjetti ei oikein antanut periksi uuden hankkimistakaan ( ovh 300 e + uudet patjat).


Lopulta sitten tärppäsi! Turkulainen myyjä tarjosi sohvaa 150 euron hintaan. Siinä olisi kyllä pieni paklattu kolhu, mutta patjatkin tulisivat kaupan päälle. Tartuin heti tarjoukseen miehen varoitteluista huolimatta... Arvanette, ettei kaikki mennyt tietenkään ihan putkeen - varsinkaan kun kaupan tekijöinä on kaksi muijaa (miehen sanoja lainaten) ;)


Niinhän siinä tietysti kävi, että kun saavuimme paikalle, ettei sohvaa saanut enää paloiksi, sillä se oli koottu väärin ja ruuvit kiristetty niin tiukalle, että ne olivat menneet rikki. Lisäksi myyjä ei ollut selvittänyt sitä, että mahtuuko sohva ulos heidän kämpästä. Jep... Kaupat meinattiin sitten jo perua, mutta kun myyjät lupasivat laskea hintaa sataseen (heidän oli joka tapauksessa päästävä eroon sohvasta, vaikka roskalavan kautta), päätimme ottaa riski ja hieman taivuttaa osia. Ihme tapahtui - sohva ei hajonnutkaan!

Tämän jälkeen sohva piti tietysti kantaa kuudennesta kerroksesta alas (mieheni ja myyjän poikakaveri, hah!), koska hissi oli liian pieni. Voi miesten riemua!

Ihme ja kumma siis tapahtui ja saimme sohvan kotiimme, mutta ei siinä kaikki. Minäpä olin mitannut portaikkomme syvyyden väärin. Eikä sohvaa voinut nostaa edes ikkunan kautta sisään, sillä muiden yläkerran huoneiden ovien leveys oli liian kapea. Voi miehen hampaiden kiristelyn määrää...


Viimeinen oljenkortemme oli sitten appi työkaluineen. Onnemme olikin sitten hänen kädentaitonsa. Pappa porineen sai sohvasängyn jälleen paloihin ja uudelleen koottua. Huh-huh! Enpä taida tehdä toisen käden hankintoja vähään aikaan... Säikähdin nimittäin jälkikäteen vielä tuhoeläinmahdollisuutta, mutta ONNEKSI mitään ei ole näkynyt. Patjat olivat kyllä pari vuorokautta kovassa pakkasessa ja päälliset pestiin tämän lisäksi 60 asteessa.


Vähitellen mieskin on onneksi lämmennyt sohvalle ja tuumasi, että satasen sijoittaminen ei ehkä ollutkaan ihan tuhoon tuomittu juttu. Vieraisilla olleet isovanhemmat kehuivat sohvaa todella mukavaksi vierassängyksi.

Itse olen todella tyytyväinen, että ideani realisoitui. Pyysin äitiäni tuomaan lapsuudenkodistamme teinivuosieni intianpuuvillaisen päiväpeiton, Se raikastikin huoneen ilmettä kummasti! Sohvasängyn päälle saatiin mukavasti heivattua myös liiat koristetyynyt olo- ja makuuhuoneista. Muutenkin toisen työpöydän lähteminen huoneesta avarsi kivasti näkymää.

Sohvalla on oikeastaan todella kiva istuskella ja katsella auringonlaskuja! Verhot ovat edellisen kodin vanhat mummoverhot, mutta ihan kivat tähänkin huoneeseen. Vähän Ikea-huonehan tämä nyt on; retroa edustaa lähinnä papan 60-luvulla poikasena tekemä työpöytä :)



Tunnistatteko muuten, mistä kaupungista työpöytämme yllä oleva on peräisin? :)

Ps. VintagEijasin nettikaupassa on tänään Eijan päivän (19.2.) kunniaksi kaikki tuotteet 50 % alennuksella. Alekoodi on EIJA15 ja alennuskoskee yli  30 euron suuruisia tilauksia. Käykääpä tsekkailemassa, löytyisiko jotakin mukavaa :)

Iloista torstain jatkoa!

maanantai 16. helmikuuta 2015

Pilkahdus Alvarin huoneesta


Maanantaista!

Meillä oli supersiivouspäivä eilen, sillä saamme tänään erityisiä vieraita pitkästä aikaa. Mummi ja ukki saapuvat kyläilemään!

Yläkerrassa on koottu viime viikkoina varsinaista tavarapalapeliä erään uuden huutonet-löydön vuoksi. Vihdoin osat loksahtivat paikoilleen - ainakin toistaiseksi. Voipi kuiteskin olla, että nyt saa kierrätyshuonekalulöydöt jäädä vähäksi aikaa huutamatta, jotta tilanne vähän rauhoittuu. Seuraava projekti voisi olla vihdoin viimein tuo pojan huoneen tapetointi - kunhan jäätävä veden tasausmaksun jälkeen saadaan vähän roposia säätettyä tilille... Tässä blogissa eletään siis ihan normaalia tavallisen ihmisen talouskuria - kaikkea ei voi hankkia heti, vaikka mieli tekisi!


No, samalla kun vieras-/työhuone on jälleen muuttanut muotoaan, saatiin Alvarinkin huonetta jälleen siistittyä. Poikahan ei tosiaan vielä huoneessa asu; se on tällä hetkellä lähinnä vaipanvaihtotilana ja Alvarin tavaroiden säilytyspaikkana.

Kotona vietettyjen nimiäisten vuoksi alakertaan tarvittiin lisää tilaa ja siksi keinulammas on asutellut yläkerrassa nyt tovin. Äidin tosi vähälle käytölle jäänyt imetystuoli nököttää nurkassa (meillä syödään yhä makuulla; automatkoilla imetys kyllä onnistuu istualtaankin, mutta kumpikaan meistä ei oikein tykkään siitä).

Jättikokoinen Hemnes-lipasto, jota olin jo myymässä pois löysi paikkansa oven takaa. Se on osoittautunut varsin tarpeelliseksi Alvarin liinavaate- ja vaatevarastoksi. Saas nähdä nyt, miten tuon näätätaulun käy - tämän perheen vanhempi ikäpolvi pitää taulua vähän liian pelottavana pienelle lapselle. Oravataulusta sen sijaan kyllä tykätään (ja muistellaan omia kansakouluaikoja, jolloin vastaavaa taulua on käytetty piirrustuksen tunnilla kuulema ihan mallina!).


Hoitopöydän äärellä, neuvolan hymynaaman vieressä, roikkuu kiinalaisen horoskoopin eläimet. Saimme siskoni kanssa sen aikoinaan Kiinan tuliaisiksi omilta isovanhemmiltamme.


Hemnes-sarjan hoitopöytä on kierrätysostos eräältä lukijaltani. Tähtitasku ja -korit ovat H&M:n lastenosastolta.



Sain vihdoin koottua ja ripustettua myös Adalmiinan Helmestä hankkimani Happy Lights-valosarjan. Sienijakkara tuli puolestaan mieheltäni joululahjaksi Alvarille (ja äidille).



Tapettirintamalla olen päätymässä Ferm Livingin mintunväriseen Half Moon- tapettiin. Täytyy vain odottaa Elloksen uutta keväistä alennuskoodia!

Hieman on siis toki vielä pliisua, mutta ei kannata tehdä päätelmiä bloggaajan tyylistä ennen aikojaan :)

Mukavaa viikonjatkoa!

Alin kuva on lainattu Elloksen sivuilta.

perjantai 13. helmikuuta 2015

Mato Mainio ja omenanvihreä äiti

Perjantaista!

Olen ostanut lapselleni melkeinpä enemmän uusia kirjoja kuin vaatteita. Erään klassikkohankinnan tein jo raskausaikana omien lapsuudenmuistojeni innoittamana. Kuka muistaa vielä tarinan?


Pikkutoukka paksulainen, tuo varsinainen ahmatti, on näyttänyt syömisen mallia lapsosille jo vuosikymmeniä. Eric Carlen vuonna 1969 ilmestynyt tarina on käännetty jo ainakin 24 kielelle.


Omassa lapsuudessani meillä oli sellainen pienikokoinen toukkakirja ja siksi hankin taannoin Hulluilta Päiviltä kovakantisen alkuperäisversion mahdollisen lapseni maisteltavaksi.


No, eipä Alvarin tarvitse vielä itse kirjaa maistella, sillä hän sai eräältä tuttavaperheeltämme ihan maisteltavaksi tarkoitetun version paksulaista.


Ja sehän maistuu! Mato Mainioksi ristitty otus hellii pienen ikeniä mennen tullen ja on virtahepohelistin Möön ja sirkuskirjan ohella pojan suosikkilelut just nyt!


Äidin Polarn o. Pyret löytökin istuu aika kivasti teemaan ;) Näitä potkiksia näytti olevan vielä toissa viikolla merkin alessa; ne ovat tosi paksua materiaalia eli hyvät tällaisille koleille talvikeleille. Tykkään Popin vaatteista siksi melko paljon, että ne ovat oikeasti tarpeeksi lapsekkaita!


Äitikin sonnustautui matoteeman mukaisesti omenan (kaalimadon) väriseen Boob-huppariin. Sekin on itse asiassa klassikko omalla sarallaan. Tämä vinkkinä lasta odottaville ja imetysvaatehankintoja miettiville. Boob B-warmer hupparit maksavat uutena sellaiset 60-80 euroa, joten niitä kannattaa metsästää esimerkiksi huutonetista. Boobin paidat pysyvät melko hyvin kuosissaan ahkerassakin käytössä, joten myös käytetyty paidat säilyttävät kohtuullisen hyvin jälleenmyyntiarvonsa.


Sellaista tänään! Päivän kysymyksenä kysyisin, että mitä lastenkirjaklassikkoa (tai uutuutta) sinä suosittelisit tenevan kirjahyllyyn tai kirjastokeikalta lainattavaksi?

Rentoa viikonloppua ja otetaan herkkusuutoukasta mallia :)

Edit: Kiitos kaikista ihanista kirjavinkeistä! Tutustun niihin ajan kanssa ja huolella. Ehkäpä siitä saa uusia lahjaideoita myös tuttavaperheiden lapsille. Tapanamme on ollut antaa aina jokin kirja vastasyntyneelle vaaville :)

torstai 12. helmikuuta 2015

Kotiäidin voimaantumispäivä


Tervehdys!






Eilisen kulutin entisessä kotikaupungissani Turussa. Ai että, oli ihanaa! Läksimme Alvarin kanssa matkaan jo aamusella, isä kun oli menossa tietysti töihin.

Aamupäivällä kävimme moikkaamassa Elinaa ja Höpöliinaa. Harvoin sitä tulee kyläiltyä ennen aamukymmentä ;)

Veimme tuliaisiksi kassallisen paremmin tyttövauvalle sopivia sukkahousuja (miten ihmeessä niitä oli meille kertynytkin niin monta) sekä muutamat retropotkarit. Harmi, ettei lapsosia tullut ikuistettua samaan kuvaan, mutta äh, elämästä tulee aika tylsää, jos blogiin pitää koko ajan metsästää niitä huippuhetkiä ja parhainta kulmaa! Alle kuukauden ikäisen vauvan näkeminen kuitenkin muistutti, ettei se oma lapsi ole mitään vauvan vakio vaan oikeastaan jo aika jättiläinen pieneen kääröön verrattuna.

Oli virkistävää vaihtaa vauvakuulumisia ja ajatuksia bloggaamisesta. Visiitillemme oli eräs toinenkin syy, mutta siitä sitten joskus myöhemmin lisää.


Puolilta päivän jatkoin Alvarin kanssa kaupungille. Voi hurjaa, siellähän oli ihan kevät! Olin siis ihan ensimmäisen kerran pojan kanssa kahdestaan kaupungilla. Fiilis oli  kyllä ihan katossa kerta kaikkisesti! Kovin moneen liikkeeseen en lähtenyt tunkemaan, mutta Humalistonkadun UFF:lle oli päästävä. Kokemukseni mukaan lähes joka kerta olen löytänyt sieltä erittäin kivoja puuvillaisia retromekkoja eikä tämä kerta ollut poikkeus.

Jätin Alvarin vaunut kassaneidin huomaan ja pinkaisin alas retro-osastolle. Kahmaisin pikaisen arvioinnin jälkeen viitisen mekkoa kainalooni ja kipaisin niitä takaisin ylös sovittamaan. Niistä viidestä kolme olisi kelvannut minulle, mutten kehdannut nyt kolmea hamstrata. Toinen ostoksista jäi saman tien Eijalle korjattavaksi ja tämä 50-luku henkinen kasarimekko lähti sellaisenaan kotiin. Sen kanssa voinee ihan imettääkin kesällä :)


Luksusta on tietysti myös lounastaa ulkona. hansan Kultakalon ravintolakerroksessa näytti viihtyvän muutama muukin mamma, kiitos erinomaisten vauvanhoito- ja ruokintatilojen. Itse tilasin lempipikaruokapaikastani GreenZistä päivän salaatin, joka tällä kertaa sattui olemaan täyttävä lohisalaatti.


Ruokailun jälkeen hiplailin hieman lastenvaatteita Hennesissä ja Lindexillä, mutta pidin järkeni enkä shoppaillut mitään. Tämän jälkeen suuntasin Eijalle, jonne kiikutin sen löytämäni UFF-mekon sekä erään toisen Huutonetista löytämäni retromekon.

Eijallakin kului varmaan ainakin tunti. Olen selvästi kaivannut ihan vain pulinointia! Eijalla on myynnissä aivan ihanat rusettikengät, joita sovittelin haltioituneena. Olisi ne minullekin menneet, mutta vielä paremmin ehkä jollekulle, jolle on puoli numeoroa pienempi jalka (3 1/2).


Sitten isi jo soittelikin. Ihan ihmeen nopeasti päivä oli kulunut ja alkuperäissuunnitelmista poiketen olimeme viettäneetkin koko päivän kaupungilla! Näköjään, kunhan vain varaa matkaan tarpeeksi vaihtovaatteita, harsoja, puhdistusliinoja ja vaippoja sekä muutaman tutin ja vauvan viihdykkeen, on pidempikin kaupunkireissu vauvan kanssa mahdollinen.

Pitääpä ottaa uusiksi :)




perjantai 6. helmikuuta 2015

Voihan nurkka!

Perjantaista!


Tykkään kovasti kotimme alakerrasta (avoin keittiö + olohuone), mutta eräs murheenkryyni on - portaikon alinen tila.

Jo portaat itsessään ovat tylsät puunväriset, mutta tällä hetkellä meillä ei ole varaa hioa lakkoja pois ja maalauttaa niitä valkoisiksi. Tuon värimaailman kanssa on vain elettävä...


Portaiden alla on puolestaan mieheni perintösenkki. Se on hieno, vaikkakin aika raskas eikä siksi oikestaan sovi minnekään muualle kodissamme. Senkin hyviin puoliin kuuluu myös se, että se kätkee sisuksiinsa hirvittävästi säilytystilaa, jota ilman olisimme pulassa. Yhdessä senkki ja portaat ovat värimaailmaltaan kuitenkin tosi pliisut, ainakin omaan makuuni.

Kotiäidin taloudellisessa todellisuudessa suoritin nurkalle pikaisen kasvojenkohotuksen vaihtamalla kotimme taulujen paikkoja. Hollantilaisesta taulukaupasta teininä ostettu Toulouse-Lautrecin revyyjuliste pääsi piristämään ilmettä ja sen pariksi valikoitui punapilkkuinen hatturasia.



Yhtenäisyyttä värimaailman tuo vielä vanha tuttu punaraitainen Sittarin alematto (12 € ), jollaisia meillä on kodissamme lukuisia.


Kokoelman kruunaa vielä vanha tuttu prahalainen marionettinukkekokoelma . Ensimmäistä kertaa sentään tuntuu, että nurkan sisustuksessa on sentään jotain ideaa. Ehkä pelkkä romujen raivaaminen auttoi jo asiaa, Heh!

Toki kuulisin mielelläni, miten te olette vastaavanlaisen tilan sisustaneet!


Tämä oli jälleen kerran tällaista tavallisen kotiäidin hyggeilyä (tanskaa, tarkoittaa kotoilua;  opin uusimmasta Avotakasta).  Ilmeisesti ainakin blogilistan sijoitusten perusteella jokunen jaksaa näitä silti lukea. Antakaa kuulua kera uusien ideoiden, jos alkaa jossain vaiheessa puuduttaa :)

Mukavaa viikonloppua!

torstai 5. helmikuuta 2015

Talvipäivän sirkusta ja äidin urapohdintoja

Terve taas!

Alvari sai taannoin ihanan sirkusaiheisen pehmokirjan ystävältäni lahjaksi. Kyseisessä Lilliputiens-merkin pehmokirjassa on aivan ihanan herkulliset värit ja paljon pientä maistelijaa kiinnostavia yksityiskohtia.


Viime päivinä talvi on antanut parastaan!  Jokohan ensivuonna Alvarin nauttii lumessa peuhaamisesta? 

Kaikkea kivaa on muutenkin tiedossa; saimme muun muassa koko perhe kutsun oikean työmiehen synttäreille (3 vee). Ne ovatkin Alvarin ensimmäiset lastenkemut :)


Täytynee vielä ihan ääneen todeta, että olen viihtynyt pelottavan hyvin kotiäitinä. Olen aina pitänyt itseäni sellaisena keskitien kulkijana näissä äitiys vaiko ura-kysymyksissä. Ilmeisesti jokin mitta kuitenkin täyttyi viimeisimpien elämänkäänteiden myötä, sillä niin paljon kuin omaa ammattia rakastinkin, en ole varsinaisesti kaipaillut töihin.

Joskus kauan sitten pohdin, miten opettajana yhdistää uran ja perheen. Se herätti lukijoissa kipakoitakin mielipiteitä. Toki ymmärrän opettajan ammatissa loma-aikojen olevan huikeat ja työajan joustavan, mutta erityisesti lukion kurssien suunnitettelutyö ja suoritusten korjaaminen mietityttää. Tilannetta ei varsinaisesti helpota opetussuunnitelman muutokset, jotka lisäävät yhteiskuntaopin pakollisia kursseja (niin hienoa kuin se siis onkin!!!). Laki- ja taloustiedon sekä varsinkin EU-asioiden käänteet ovat niin nopeita, että pieni opettaja meinasi läkähtyä tuntien valmisteluissa jo ennen jälkikasvua. No, toivotaan, että opon tutkinto laajentaisi hieman työllistymismahdollisuuksia. Tai jospa työllistyisi joskus pelkästään peruskoulussa... No, todennäköisesti tämä blogikin tulee tiensä päähän viimeistään siinä elämän käännekohdassa, kun töihin on takaisin mentävä.


Mutta ei murehdita vielä! Nyt on aika nauttia pienen miehen huikeista kehitysaskeleista (ja tehdä se hemskutin opotutkinto tässä samalla valmiiksi. Sen lupaan. Viimeistään ensi kesänä...) !

maanantai 2. helmikuuta 2015

Vitamiinimaksi 70-luvulta ja tutikkamiehen uusimmat tempaukset


Tervehdys jälleen!

Porilaisen farkkumekon innoittamana aloin penkoa vaatehuonetta siinä toivossa, että sieltä löytyisi jotain muutakin päälle mahtuvaa. Ja löytyihän sieltä - ainakin melkein!



Muistanette viime keväänä blogissa vilauttamani 70-luvulta peräisin olevan Muotituote Leona-merkkisen tikkimaksihameen. Löysin sen Art + Designista ilman minkäänlaista takuuta siitä, että vyötäröni ikinä mahtuisi sen uumeniin ja edelleen onkin jäljellä muutama sentti kurottavaa... Olen kuitenkin vallan riemastunut siitä, että mahduin hameeseen muuten (ei tullut kuuloonkaan vielä syksyllä) ja jos ne viimeiset sentit eivä tsitten kuroudu, voin viedä hameen ompelijalle levennykseen. Kai sellainenkin onnistuu jonkin huomaamattoman sivusauman turvin.


Hameen värimaailma on toki melkoisen psykedeelinen, mutta kaipaan juuri nyt väriä elämääni!


Juu, ja tähän on ihan syykin. Alan olla kuontaloni kanssa niin maantienvärinen kuin vain voi. Toki aioinkin kasvattaa oman värin takaisin, mutta pikkuhiljaa kaipaisin taas hieman raidoitusta (edelliset otettu lokakuun alussa) ja kotona nysväävää piristäisi myös kestovärit ripisissä ja kulmissa.

Ongelmana on kuitenkin tutikkamies. Hänelle ei kelpaa enää pullo enkä oikein siis voi jättää häntä lapsenvahdille, koska mikään muu juomamaatti kuin tissi ei tällä hetkellä kelpaa! Kokeiltu on pappaa, mammaa, pienempää tuttipulloa, isompi reikäistä tuttipulloa... Edes isi ei enää kelpaa. :/



Tämä on tietysti tällainen klassinen "miten ei tule toimia"-tilanne. Vaikka Alvari söi pullosta mennen tullen vielä 2 kk:n iässä, ajauduimme tähän umpikujaan kaiketi siksi, että siinä rintatulehdustodellisuudessa aloin tyhjennyttää jossakin vaiheessa rinnoistani jokaikisen pisaran kuin mahdollista. Olisi pitänyt tietysti pitää pullostasyöntitaitoa yllä, mutta siinä kivussa ja säryssä suurin helpotus oli se, että rintatulehduskierre saatiin selätettyä ja maidon tulo tasapainotettua.

Kaiketi sitä on vain kärvisteltävä vielä muutamat viikot ilman kampaaja- ja kuntosalikäyntejä (yllätyin tästä ajatuksesta itsekin, selkäni ei niinkään...), mutta kunhan ensi viikkoinen viisikuutautisneuvolakäynti sieltä saatuine neuvoineen on plakkarissa, tässä taloudessa aloitetaan kyllä kiinteät! Toivottavasti helpottaa (ja vähentää samalla yösyöntien määrää)!

Mukavaa viikkoa kaikille!

Ps. Jos jotakuta vielä kiinnostaa, niin se Odd Molly ja Seraphinen mekko ovat yhä kaupan :)