maanantai 2. helmikuuta 2015

Vitamiinimaksi 70-luvulta ja tutikkamiehen uusimmat tempaukset


Tervehdys jälleen!

Porilaisen farkkumekon innoittamana aloin penkoa vaatehuonetta siinä toivossa, että sieltä löytyisi jotain muutakin päälle mahtuvaa. Ja löytyihän sieltä - ainakin melkein!



Muistanette viime keväänä blogissa vilauttamani 70-luvulta peräisin olevan Muotituote Leona-merkkisen tikkimaksihameen. Löysin sen Art + Designista ilman minkäänlaista takuuta siitä, että vyötäröni ikinä mahtuisi sen uumeniin ja edelleen onkin jäljellä muutama sentti kurottavaa... Olen kuitenkin vallan riemastunut siitä, että mahduin hameeseen muuten (ei tullut kuuloonkaan vielä syksyllä) ja jos ne viimeiset sentit eivä tsitten kuroudu, voin viedä hameen ompelijalle levennykseen. Kai sellainenkin onnistuu jonkin huomaamattoman sivusauman turvin.


Hameen värimaailma on toki melkoisen psykedeelinen, mutta kaipaan juuri nyt väriä elämääni!


Juu, ja tähän on ihan syykin. Alan olla kuontaloni kanssa niin maantienvärinen kuin vain voi. Toki aioinkin kasvattaa oman värin takaisin, mutta pikkuhiljaa kaipaisin taas hieman raidoitusta (edelliset otettu lokakuun alussa) ja kotona nysväävää piristäisi myös kestovärit ripisissä ja kulmissa.

Ongelmana on kuitenkin tutikkamies. Hänelle ei kelpaa enää pullo enkä oikein siis voi jättää häntä lapsenvahdille, koska mikään muu juomamaatti kuin tissi ei tällä hetkellä kelpaa! Kokeiltu on pappaa, mammaa, pienempää tuttipulloa, isompi reikäistä tuttipulloa... Edes isi ei enää kelpaa. :/



Tämä on tietysti tällainen klassinen "miten ei tule toimia"-tilanne. Vaikka Alvari söi pullosta mennen tullen vielä 2 kk:n iässä, ajauduimme tähän umpikujaan kaiketi siksi, että siinä rintatulehdustodellisuudessa aloin tyhjennyttää jossakin vaiheessa rinnoistani jokaikisen pisaran kuin mahdollista. Olisi pitänyt tietysti pitää pullostasyöntitaitoa yllä, mutta siinä kivussa ja säryssä suurin helpotus oli se, että rintatulehduskierre saatiin selätettyä ja maidon tulo tasapainotettua.

Kaiketi sitä on vain kärvisteltävä vielä muutamat viikot ilman kampaaja- ja kuntosalikäyntejä (yllätyin tästä ajatuksesta itsekin, selkäni ei niinkään...), mutta kunhan ensi viikkoinen viisikuutautisneuvolakäynti sieltä saatuine neuvoineen on plakkarissa, tässä taloudessa aloitetaan kyllä kiinteät! Toivottavasti helpottaa (ja vähentää samalla yösyöntien määrää)!

Mukavaa viikkoa kaikille!

Ps. Jos jotakuta vielä kiinnostaa, niin se Odd Molly ja Seraphinen mekko ovat yhä kaupan :)

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hame on yllättävän tasapainoisen värinen kirjavuudestaan huolimatta. Hieno löytö!!

Vakkari

Lady of The Mess kirjoitti...

Ihana hame - juuri sellainen, josta saa kunnon väriterapiaa! Ja ei tuosta kyllä huomaa, että kinnaisi jostain;)
Hiukset ja ripset ehtii myöhemminkin - ja Alvarikin aikaan popsii sörsselit hyvällä ruokahalulla - kunhan saa itse päättää, milloin;)
Valoisia päiviä!

Bisquits kirjoitti...

Miksi et ottaisi vauvaa ja miestä mukaan kampaajalle? Itse käyn niin, ja imetän tarvittaessa ihan kampaajantuolissa. :-)

Karkkis kirjoitti...

Hameesi on todella hieno! Tikkaus tekee siitä sopivan talvisenkin. Minäkin tein melkein vastaavan löydön UFFilta viime lauantaina. Materiaali ei tosin ole yhtä hienoa, mutta kuosi on saman henkinen ja aikakausi sama. Ja maksoi kympin! Vielä mahtui vyötäröltä kiinni, muttei varmaan kauaa.

Turun Tilda kirjoitti...

anonyymi: Kiitos! Kaavailin tätä ensin ruskan ajan lehtikasatansseihin, mutta ehkä sitten ensi syksynä biker-takin kera ;)

Lady: Kiitos! Vetskari ei mene ihan ylös asti, pitäisi saada n. 5 cm vyötäröstä pois, mutta en ota paineita - hameen voi aina leventääkin ;)

Bisquits: Hienoa, jos teillä ehditään :) Mä luulen,ettei meillä miehen työ anna moiseen mahdollisuutta. Pistän toivoni, että kuukauden päästä tilanne ruokailujen suhtene on toinen :)

Karkkis: Hei, kiva kuulla, etä vastaavia hameita on liikkeellä enemmänkin. Mä en ollut nimittäin moista ennen nähtnyt! Voi, kun ehtisi Uffillekin taas joskus...

Päivi Nielikäinen kirjoitti...

Ompas pirtsakka hame😊