Tildan vinkit kierrätyslöytöjen tekemiseen - osa 1

Tervehdys!

Koska näyttää siltä, että kuopus viihtyy masussa Alvaria pidempään, palaan postailemaan aikani kuluksi tänne blogosfääriin ;)

Minulta toivottiin taannoin postausta siitä, mistä löydän kierrätysostokseni. En löytänyt enää kyseistä kommenttia, mutta muistelisin sen liittyneen ensi sijassa vaatelöytöjen tekemiseen.

Ajattelinkin tässä postauksessa keskittyä noihin pyntteisiin, ja jos kiinnostusta ilmenee, tehdä toisen postauksen joskus myöhemmin esimerkiksi lastenvaatteista sekä sisustuslöydöistä (joita jälkimmäisiä tulee tehtyä toki harvemmin). Jossain vaiheessa voisin jakaa myös vinkkini, missä myydä omia ja lasten käytettyjä vaatteita, mutta olkoon sekin sitten oman postauksensa aihe. Toki tämän postauksen rivien väleistä voi niistäkin jo lukea :)

Tildan vinkit tildamaisia vaatteita metsästäville

Turku / Turun seutu

Olen viime aikoina tällaisena odottavana maalaismammana päässyt Turkuun melko harvoin, mutta silloin kun lähden löytöjä metsästämään, käyn ensi sijassa seuraavissa paikoissa:

Kårenin kirppis

Åbo Akademin tiloissa Kårenilla on kirppistelty kuluneen vuoden aikana keskimäärin kerran kuussa. Myyjiä on runsaasti ja myyjäenemmistön ensisijainena toiveena on päästä turhasta roinasta eroon.

Olen löytänyt Kårenilta paljon edullista, hyväkuntoista käyttövaatetta: hyväkuntoisia puuvilla- ja kashmirneuletakkeja, hameita sekä puuvillaisia tunikoita merkeiltä H&M tai  Zara. Lisäksi löysin keväällä esimerkiksi Vagabondin korkkaamattomat kesäkengät kolmella eurolla.

Vagabondit 3 e ja Wondersit 15 e Kårenilta.

Mielestäni kyseinen tapahtuma onkin melkein ainoita Turussa, jossa löytöjä voi tehdä todellisella kirppismeiningillä. Tietysti myyjien kannalta tämä ei välttämättä ole hyvä asia, että paikalla vallitsee ostajan markkinat, varsinkin jos yrittää myydä jotakin oikeasti vähän arvokkaampaa. Vaatteet ja asusteet irtoavat kuitenkin pääasiallisesti hinnoin 0-6 euroa.

Katso Kårenin loppuvuodet kirppistelyt täältä.

Uffin vintageosasto

Varsinaisissa vintageliikkeissä vanhojen vaatteiden hinnat saattavat kohota yllättävän korkeiksi (mikä ei siis ole ihme, sillä kyse on kivijalkaputiikkia pyörittävän elannosta). Edullisimmat (live)vintagelöytöni olenkin varmaan tehnyt Turun Humaliston kadun Uffista, jossa puuvillaiset maksimekot ynnä muut ihanuudet maksavat keskimäärin parisenkymppiä ja Uffin kantiskortilla hinnoista saa vielä pienen alennuksen. Uffilla tiedostetaan kyllä sellaisten merkkien kuin Marimekon ja Vuokon arvo, mutta sen sijaan sellaisia hyviksi havaitsemiani merkkejä kuten Pia&Paula, Golden Finn sekä Kaisu Heikkilä saa hyvään hintaan (toisin kuin vintagemyymälöissä).

Golden Finn-mekko Uffilta n. 20 e.

Art+Design

Turkulainen Art&Design on paikka, jossa sieluni lepää. Liike myy pääasiassa menneiden vuosikymmenten arvodesignia, niin huonekaluja, valaisimia kuin pientavaraa, mutta liikettä pyörittävän rouvan harrastuksiin kuuluu myös vintage.

Vintagemekko Art+Design ja muokkaus Vintageijas. Yhteensä n. 40 e.

Olen löytänyt monia ihania vintagemekkoja, koruja ja uudempaa laatumerkkivaatetta myymälän rekeistä. Putiikkiin ei toki kannata mennä ostoslistan kanssa - joskus kohdalle osuu jotakin omannäköistä, joskus ei. :) Tästä voit lukea muutaman vuoden takaisen juttuni kyseisestä liikkeestä :)

VintagEija´s

Jotkin valmisvaatteet eivät vain istu allekirjoittaneen kropalle. Käännynkin Eijan puoleen, jos tarvitsen mittatilauksena jonkin klassisen vaatekappaleen kuten kynähameen. Kohtuullisen ompelutaidottomana Eija on myös salainen aseeni vintagelöytöjeni korjauttamiseen tai muokkaamiseen kropalleni sopiviksi. Muutaman kerran vuodessa VintagEijas'n nettikaupassa on poistomyynnit. Silloin saatan hemmotella itseäni jollakin ihanalla mekko- tai hameostoksella. Viimeisin hankintani Eijalta on kunnon tyllihame fiftarimekkojeni alushameeksi.

Lasten Seesam/ Toinen tarina

Kaarinalainen Lasten Seesam kuuluu lastenvaatteiden perushankintapaikkoihini. Samoissa tiloissa toimii myös käytettyjen (laadukkaampien) naisten vaatteiden myyntiin erikoistunut osasto Toinen Tarina, jossa möin vaatteitani kesällä hyvällä menestyksellä. Muutaman hyvän löydön olen itsekin sieltä tehnyt :)

Kesällä Toisessa Tarinassa vaatteita sai myydä kuukauden ja niistä perittiin vain provisio. Nyt systeemi on kuitenkin muuttunut viikkohintaiseksi eikä minulla ole kokemusta siitä, kuinka hyvin uudenlainen systeemi palvelee naisten vaatteita myyviä.

Lisäksi teen Turun seudulla satunnaisesti ostoksia esimerkiksi Alles Gute Vintagessa sekä Sifongissa.

1970-luvun Marimekko Alles Gute Vintage 30 e.

Virtuaaliset ostosympäristöt

Teen suurimman osan vaatehankinnoistani nykyään virtuaalisilla toisen käden markkinoilla. Se on ihanan helppoa, stressitöntä ja sopii myös landella asuvalle ;)

Tässäpä omat täsmävinkkini:

Facebookin vaatemerkkiryhmät

Jos olet tykästynyt johonkin tiettyyn vaatemerkkiin, ja harmittelet jonkin mallin loppuunmyyntiä tahi etsit vanhempaa suosikkia kuluneen tilalle, suosittelen ehdottomasti Facebookin vaatemerkkien omia ryhmiä! Ne kokoavat kätevästi kysynnän ja tarjonnon "saman katon alle" ja tarjoavat muutenkin hyviä vinkkejä vaatteiden huoltoon yms liittyen.

Toki tällaisten keskittyneiden markkinoiden seurauksena on tietynlainen hintatietoisuus: esimerkiksi suomalaisen Nosh-merkin ryhmässä jälleenmyyntihinnat saattavat kohota melkein alkuperäistä vastaaviksi. Toisaalta samalla voi melkein luottaa siihen, että laadukkaan hutiostoksen voi myydä kohtuu hyvällä hinnalla eteenpäinkin.

Olen tehnyt itselleni lastenvaatteiden ohella hyviä löytöjä esimerkiksi Sydänpyllyt (Me&I), Nosh sekä Odd Molly-ryhmistä. Lisäksi seuraan tällä hetkellä aktiivisesti vintage-vaatteiden kirpputoria sekä erilaisia imetysvaatteisiin erikoistuneita ryhmiä.

Salonne-merkkinen mekko Facebookin vintagekirppikseltä n. 35 e.

Erityisenä mainintana suosittelen seuraamaan sitä, milloin kotimyyntimerkkien (Nosh, Me&I, House of Lola yms.) mallikappaleiden poismyyntikausi on menossa. Tällöin vaate-esittelijät myyvät hyvällä alennuksella pois edellisen kauden mallikappaleet. Kaikki esittelijät eivät toki laita vaatteita myyntiin näihin kirppisryhmiin vaan myyvät omassa suljetussa facebook-ryhmässään. Lähes kaikkiin edellä mainittyihin Facebook-ryhmiin on kuitenkin mahdollista päästä, kunhan osaa sellaisen sopivan löytää :)

Tori.fi ja Huutonet

Suosikkini kierrätettyjen vaatelöytöjen tekemiseen ovat edelleen tori.fi ja huutonet. Näissä palveluissa on kuitenkin muutamia eroja. Toria käyttävät enemmän ehkäpä ne, jotka haluavat tavarasta eroon ja ovat paikoin valmiita hinnanalennuksiin. Torista saattaakin tehdä jonkin arvokkaammankin löydön facebook-ryhmiä tai huutonettiä edullisemmin, jos vain jaksaa säntillisesti seurata markkinoita.

Huutonetissä valikoima on puolestaan paikoin laajempaa, mutta vaarana on, että joku toinenkin kiinnostuu huudettavana olevasta tuotteesta eikä nopeus ole samalla tavalla valttina. Toisaalta, jos on pitkään metsästänyt jotakin tietyn merkin mallia, niin saattaa olla valmis maksamaankin siitä vähän korkeamman hinnan. Korotusautomaatti on tällöin hyvä, sillä maksimiostohinnan määriteltyäsi voit odotella rauhassa kaupan ratkeamista, sillä huutonet ilmoittaa tällöin automaattisesti, mikäli joku ylittää tarjouksesi.

1970-luvun Marimekko huutonetista n. 40 e.

Itse olen löytänyt huutonetista erityisesti vintagea, Marimekkoa, Minna Parikkaa sekä viimeisimpänä kahden vuoden pitkäaikaisseurannan tuloksena Ivana Helsingin Velvet Lake-malliston mekon. Myös Torista olen löytänyt vintagea, Parikkaa ja nyt viimeisimpänä esimerkiksi sen Milkerin imetysmekon, jota parisen postausta sitten kuuluttelin :) Torista olen hankkinut hyvään alehintaan myös tiettyjä Kalevala Koruja.

Minna Parikan Ginger-laukku huutonetista 130e ja Kalevala Korun Lumikukka-korvikset 35 e sekä riipus ja suuremmat korvikset n. 100 yhteensä.

Loppuun hieman pohdintaa vielä siitä, miten kulutustottumukseni ovat viime vuosina eläneet.

Käyn näemmä todella vähän ostamassa vaatetta uutena, edes alennusmyynneistä. Kuluneena vuonna taisin ostaa muutaman vaatteen Nanson alesta sekä hieman runsaammin Your Facesta, jonka pitkiin trikootoppeihin olen ihastunut.

Nyt joulun jälkeen voisin metsästää uutena hyvin istuvan villakangastakin, mahdollisesti juuri Your Facesta, joiden takeissa on mielestäni hyvä hinta-laatusuhde tai sitten jostakin muualta. Jos joulupukki jostain syystä muistaisi lahjakortilla, niin kippitäisin mielelläni Televisio Lifestyle Storeen ja ostaisin vihdoin viimen Minna Parikan mustat Raquelit. Toisaalta sellaiset saattaa tulla vastaan vielä Torissakin - olenhan viimeisen parin vuoden aikana ollut muutaman kerran jonon kakkonen niitä metsästäessäni :)

Entä hutiostoksia - tuleeko niitä tehtyä?

Toki silloin tällöin. Joskus vaate ei vain istu ja muutaman kerran myyjän näkemys siististä vaatteeta ei ole vastannut omaa käsitystäni. Ostamismentaliteettini on kuitenkin muuttunut. Vaikka ostan (pakostakin) vaatteeni käytetyiltä markkinoilta melko spontaanisti, kyse ei ole varsinaisista heräteostoksista vaan ennemmin sellaisista, joiden hankkimista olen pyöritellyt pidemmän aikaan. Kauppareissuilla tulee oikeastaan haahuiltua enemmän ja ostettua turhaakin kamaa. Olen myös ajan saatossa oppinut miettimään etukäteen, millaist vaatetta saan todennäköisesti kaupattua eteenpäinkin ja tekemään ostokseni tätäkin näkökohtaa silmällä pitäen. Liikaa varmasti ostan edelleen enkä aina osaa kieltäytyä lahjoituksistakaan. Silti kulutustottumukseni ovat muovautuneet parempaan suuntaan - osin kiitos tämän bloggausharrastuksen ja kierrätyskeijuvuoden :)

Olisiko sinulla antaa aiheeseen sopivia lisävinkkejä kierrätysostosten tekemiseen?

Mukavaa päivänjatkoa kaikille!

Ps. Turun Tilda on nykyään myös Facebookissa :)

Toisen käden trikoota ja paitavuoria

Perjantaista!

Täytyy todeta, että kierrätyskeijuvuosi on jättänyt pysyviä vaikutuksia kulutustottumuksiini. Sen sijaan, että olisin lähtenyt kauppaan trikoopaitaostoksille, klikkailin itseni vanhasta tottumuksesta huutonettiin ja ostin eräältä hyväksi todetulta kontaktilta neljä Marimekon retropaitaa. En todellakaan ole mikään Marimekko-asiantuntija, mutta nämä retrommat paidat vaikuttavat ainakin ihan laadukkailta.

Hintaa paidoille tuli 45 euroa postikuluineen, mikä on varmaankin jostakusta liikaa ja toisesta taas ok. Paidat eivät olleet ihan priimaa, pesunukkaa löytyy ja mallit ovat hieman kitistyneitä (tai sitten ne on vaihtoehtoisesti tehty sellaisella vuosikymmenellä, jolla niukempi malli on ollut muotia). Tuo sini-valkoraitainen ja kuvassa ylläni oleva pallopaita jäävät varmasti käyttöön; sen sijaan tuo vaaleanpunapalloinen kesäpaita olisi varmast tosi viilee jollakin xs-kokoisella laiheliinilla maxihameen kanssa. Katsotaanpa, lähteekö se kiertoon. Ylempi musta-valkopalleropaita on puolestaan vitosen löytö Ihana Kirppikseltä (r.i.p) ja ollut aivan oivallinen näinä imetyskuukausina! Materiaali on kuitenkin erilaista kuin noissa uudemmissa ostoksissa; elastaanipitoisempaa ja malliltaan pidempi.

Mutta miksi päädyin kirppistrikoisiin? Seuraavaksi muutama sananen trikoopaidoista ylipäätänsä:

Olen tosiaan ollut todella turhautunut juoksemaan paitaostoksilla kaupoissa. Bulkkipaidat ovat ylipäätänsä laadultaan niin vaihtelevan tasoisia, ettei koskaan tiedä, mikä kestää ja mikä ei. Samalla valmistajalla voi olla hittejä tai huteja ihan saman mallin sisällä - lähdet hihkuen hakemaan toista kappaletta ja saat pettyä. Usein paidat reikääntyvät heti ensimmäisessä pesussa tai saumat lähtevät helman reunasta purkaantumaan. Tuntuu turhauttavalta laittaa kymppiäkään paitaan, joka ei kestä...

Toisaalta, vaikka olen löytänyt hyvät kanavat vintagevaatteiden, Nanson ja muiden parempien merkkien, hameiden ynnä mekkojen kierrättämiselle, kaappini paitavuoret ovat ongelma - pienikokoisena en saa myytyä niitä kirppiksillä, vaikka laatu olisi edelleen ihan kohtuullinen (ja raskauden myötä en todellakaan enää mahdu niihin itse). Välillä olen miettinyt, pitäisikö koko satsi vielä UFFn tai H&M:n kierrätyspisteisiin, mutta aprikoin, mikä mahtaa olla paitojen kohtalo noissakaan? Päätyvätkö ne kuitenkin kaatopaikalle? Voiko elastaania sisältäviä puuvillapaitoja käyttää teollisuuden lumppunakaan?

Pieneksi jääneitä paitoja ja toppeja on kaapeissani paljon (olen säästänyt ehjät paidat varmaan viimeisen kahdeksan vuoden ajalta...), että tuskin ne kaikki löytävät uutta elämään pölyreipuina tai autonrassausrätteinäkään. Eniten minua tosiaan mietityttää elastaanipiteoisen puuvillapaitojen kohtalo, polyester-tuotteethan on helpompi hyödyntää uudelleen teollisuuden raaka-aineena. Kirppareillakin ne tuntuvat menevän paremmin kaupaksi (johtuu ehkä rypyttömyydestä...).

Pohdimme taannoin asiaa Hopeapeilin Elinankin kanssa ja ilmeisesti lähiaikoina on tulossa (vuonna 2016) asetus, joka kieltää tesktiilijätteen viemisen kaatopaikalle. Kuitenkaan tällaisen huonomman tesktiilijätteen kierrätysmahdollisuuksia ei löytynyt paljoakaan Elinan googlettelun tuloksena!! Forssan seudulla asia on ilmeisesti kunnossa, mutta mites me muut? Minkä ratkaisun sinä olet keksinyt?

Millaisen ratkaisun sinä olet löytänyt trikoopaita/-toppiongelmaasi? Entä haluatko vinkata hyväksi toteamastasi trikoopaitamerkistä?

Täällä on ainakin yksi ratkaisua kipeästi kaipaava kuulolla, toivottavasti muitakin!

Huomenna on luvassa sitten vähän teatteriasiaa! Kuulemisiin siihen asti :)

Parrasvaloissa

Torstaista!

Heh, kuten tiedätte, allekirjoittanut ei ole blogihistoriansa aikana ollut mikään julkisuustyrkky ja omaa naamaakin olen varonut kuluttamasta minkään sortin mediassa. Muutamiin lehtijuttuihin blogiani on pyydetty vuosien varrella (syksyllä mm. kierrätysaiheiseen raskausmuotijuttuun), mutta vasta nyt tuli sellainen vastaan, josta en voinut kieltäytyä.

Eilen siis ilmestyi Lännen Median lehdissä (mm. Aamulehti, Kaleva, Ilkka, Lapin Kansa, Pohjalainen) juttu viime vuotisesta kierrätyskeijuilustamme. Muutamat teistä lukijoista olittekin sen huomanneet ;)

Vaikka vikuroinkin (ja panikoin) ensin vastaan, ajattelin, että ehkä lopun kaikkea on ihan hyvä laajentaa mediassa olevaa kuvaa tyylibloggaajista ja osallistua julkiseen keskusteluun kuluttamisesta. Maailmassa on toki tämänkin jälkeen liian monta teinityttöä, jotka haaveilevat Vuittoneista ja nopeasta rikastumisesta bloggaamisella, mutta ehkä nukun kuitenkin yöni rauhassa, vaikka joku nyt nimeni tästedes tietäisi tai kasvoni tunnistaisi :)

Blogissa aion kuitenkin edelleen blogata kasvottomana ja nimellä Tilda, ettäs tiedätte ;)

Nyt painun parantelemaan rintatulehdus numero nelosta, puuh...

Ps. Juttu ilmestyy lähiaikoina myös Turun Sanomissa, olkaapa silmä tarkkana ;)

Kierrätyskeijujen vuosi - loppukatselmus

Terve taasen!

Vuosi sitten päätimme kahden muun bloggaajan, Hopeapeilin Elinan ja Tyylitellen-blogin Annan, kanssa viettää vuoden 2014 kierrätyskeijuina. Kahdelle edellä mainitulle kirppisjumalien suosiossa elelevälle tyylitaiturille kierrätyshelinänä olo istui varmasti jo valmiiksi kuin siivet selkään (heh, olipa kömpely kielikuva), mutta meikäläinen oli astumassa aika tavalla tuntemattomaan. Tavoitetta kuitenkin helpotti sopimus, että kukin sai määritellä melko autonomisesti omat kierrätyshenkiset tavoitteensa. Keskeistä hankkeesamme oli tarkkailla vuoden verran omaa kulutustaan ja tsempata bloggaajina kanssaihmisiä miettimään hankkimisiaan. Tempaukseen otti meidän lisäksemme osaa toistakymmentä muuta bloggaajaa. Kiitos kaikille osallistumisesta!

Kierrätyskeijujen yhteinen tavoite oli olla vuoden verran ostamatta uusia valmisvaatteita. Itselleni poikkeuksen tekivät kengät, alusvaatteet ja sukkatuotteet. Lisäksi sovin itseni kanssa, että helmikuun Lontoon reissulla saan ostaa uuttakin, jos mieli tekee. Myös vaatteiden teettäminen ja kunnostaminen ompelijalla oli sallittua.

Keijuilusuunnitelmani heittivät osittain häränpyllyä, kun huomasin heti tammikuun puolessa välissä olevani raskaana. Olin ajatellut kokeilevani rajojani oman kokoisenani, silloisella vaatevarastollani. Raskauden sujuessa onnellisesti jouduin määrittelemään kierrätyskeijuuteni uusin säännöin: voin ostaa tarpeelliset raskaus- ja imetysajan vaatteet uutenakin, jos en käytettyinä löydä. En halunnut hankaloittaa tuota uutta mullistavaa elämänvaihetta tuskastuttavilla ja perusarkea vaikeuttavilla periaatteilla. Uutena kaupasta tuli loppujen lopuksi hankittua kaksi pitkähelmaista maximekkoa, muutamat äitiyshousut- ja hameet, uusia alusvaatteita ja imetysliivejä sekä anoppini toimesta toppahousut, kun synnytyksen jälkeen rintatulehduskierre paukahti päälle. Osalle noista hankinnoista oli paljonkin käyttöä, osalle vähemmän. Uusi elämäntilanne ja vikatikit kuulunevat yhteen.

Pääasiassa vuosi 2014 kului kuitenkin kierrätyshankinnoin. Vuoden voisi jakaa kahteen osaan: Ihana Kirppiksen kevätkaudeksi ja netin kautta tehtyjen second hand-ostosten loppuvuodeksi. Oli onni, että noin vuoden verran (syksy 2013-kevät 2014) saatoin kokea, miltä tuntuu, kun kirppistelyssä käy mäihä! Turun keskustan tuntumassa toimineen Ihanan sijainti oli kannaltani näppärä ja liikkeen valikoima mukavan vaihtuvaa ja (paikoin) kohtuuhintaista, joten minun tuli tehtyä lähes viikoittain kivoja löytöjä erityisesti raskausajanvaatteiksi. Alkuraskauteni aikana olin vielä töissä ja muutenkin enemmän ihmisten ilmoilla, joten oli kiva pukeutua vaihtelevasti muutaman euron pikkurahalla.

 Kuvien tunikat ja svetari kirppislöytöjä

Etsin ja löysin Ihana Kirppikseltä erityisesti puuvillaisia tunikoita ja aitoa villaa olevia neuleita, mutta myös silkkipaitojen, retromekkojen ja nahkahameiden osalta kyseisen kirppiksen valikoima oli hyvä. Läheskään kaikkia löytöjäni en ole blogissani esitellyt, silllä näin äitiyslomalla mukavuudenhaluisuus on vienyt voiton ja toisaalta imetysluukuttomat vaatteet ja rintatulehduskierre ei ole erityisesti motivoinut päivän asujen esittelyyn. Ehkä sitten taas keväämmällä hieman asianomaisen olemuksen edelleen hieman kevetessä ja kuvaustilojen ollessa hieman valoisammat :)

Ihana Kirppiksen harmillisen lopetuspäätöksen jälkeen aktivoiduin erityisesti huutonet- ja tori.fi-kaupoissa. Kesän aikana löysin edellisesti muutaman hyvä raskausajan mekon kuten alla olevan palloleningin.

Vuoden 2014 aikana hurahdin myös kahteen trikoovaatteita valmistavaan merkkiin - lopullisesti suomalaiseen Nansoon sekä uutena ruotsalaiseen imetysvaatemerkki Boobiin, jonka luomupuuvillaiset paidat ja mekot valmistetaan pääasiassa Portugalissa eli EU:n kemikaalistandardien alaisena .

Eräs keskeisimpiä oivalluksiani oli, että miksi ostaa halpamerkeiltä Aasiassa valmistettuja mekkoja kaupasta, kun pienellä vaivalla ja samalla rahalla voi löytää huomattavasti laadukkaamman kotimaista tuotantoa olevan mekon tai tunikan? En tiedä, tukevatko kierrätysostoksen varsinaisesti kansantaloutta, mutta nyt seitsemisen Nansoa ostettuani kynnykseni ostaa jokin mekko jossakin vaiheessa ihan uutenakin on kyllä laskenut. Toki on houkuttelevampaa ostaa ne seitsemän yhden tai kahden täysihintaisen arvolla...

 Näistä nansoista pulitin n. 15-20 euroa kappale postikuluineen

Kierrätyskeijuvuosi on herättänyt minussa monenlaisia ajatuksia, kriittisiäkin. En väitä, että olisin ollut kierrätysostajana  puhdas pulmunen. Vaikken tehnyt mitään tarkkaa budjettia, oletan kuluttaneeni lähes yhtä paljon rahaa kierrätysostoksiin kuin shoppailuun aiempina vuosina. On sinänsä hienoa, että kierrättää ja kertakäyttöostokset vaihtuivat laadukkaampiin hankintoihin, mutta tarviiko sitä hamstrata? Myönnän, että taisin aluksi villiintyä osto-oikeudestani siinä määrin, että turhiakin kirppishankintoja tuli tehtyä. Jatkossa hoitovapaalla tähän ei ole varaa; suu on pantava kiinni säkkiä myöten ;)

 Vuoden kallein hankintani oli "synnytyslaukku" :D

Lisäksi Rinna Saramäen kirjassaan esittelemä projekti 333 teki vaikutuksen. Vaikken ehkä pystyisi minimoimaan vaatevarastoani kirjan esittelemän tavoitteen mukaiseksi, on ehkä terveempää ostaa - joko käytettynä tai uutena- se, mitä todella tarvitsee eikä sitten muuta. Tässäpä ehkä alkaneen vuoden haaste! En siis aio jatkaa totaalikeijuna tästä eteenpäin, mutta siiventyngät aion kuitenkin säilyttää :)


Positiivista on  kuitenkin ehdottomasti se, etten osaa kuvitella palaavani vanhaan. Olin toki siirtynyt vintagen käyttäjäksi jo ennen keijuvuotta 2014, mutta tein silti kohtuullisen paljon valmisvaatehankintoja erityisesti putiikkien ja nettiliikkeiden kausialeista. Nyt, kun vihdoin viimein pääsin tammialeen, en osannut ostaa yhtään mitään. Kynnys kauppoihin oli noussut! Tunkkaiset polyestervuoret ällöttivät.... Lähdin ensisijaisesti etsimään laadukasta ja kivaa neuletakkia /neuletta, mutta - yllätys, yllätys - eiväthän ne tietenkään olleet alessa. Täysihintaiseen ei taas ollut varaa. Pärjätään siis vanhalla valikoimalla.

Summa summarum: Olennaista on, että kierrätyshankinnat  ja second hand-ajattelu vakiintuivat viime vuoden myötä perustoimintamalleikseni, joista tuskin enää luovun. Siinä mielessä haaste kannatti!

Herättikö pohdintani ajatuksia? Millainen oli sinun ostosvuosi 2014?

EDIT: Tarkemmin ajateltuna voisin ottaa vuoden 2015 haasteekseni kirjata rehellisesti ylös kaikki vaatehankintani ja katsoa vuoden lopussa (silläoletuksella, että blogi silloin on yhä olemassa), kuinka paljon rahaa ostoksiin kului. Huh, tämä on kyllä pelottavampi haaste kuin edeltäjänsä!

Synttäri(synnytys)laukku sekä tarinoita kivusta ja särystä

Tervehdys!

Ihan aluksi kiitoksia tuhannesti lämpimistä ja aidolla sydämellä kirjoitetuista onnitteluista! Ilmeisesti teitä on siellä olettamaani suurempi joukko, jotka ovat seuranneet raskausvaiheitani ja surupohdintojani suurella myötäelolla. Bloggaaja saattaa kokea välillä kirjoittelevansa "tyhjille seinille", vaikka siellä toisessa päässä moni lukisikin ja myötäeläisi tapahtumia. Siksi on ihanaa saada tälla tavalla konkreettinen muistutus, ettei ole täällä yksin :)

Tarkoituksena oli itse asiassa postailla jo pari päivää sitten, synttäripäivänäni, mutta kas vain, lapsivuodeaika on yllätyksiä täynnä. Alvarin rytmi on toistaiseksi ollut aamu-unipainotteinen, jolloin vanhemmatkin ovat saaneet levätä yölliset valvomiset pois. Siksi stressasimme jo etukäteen lastenneuvolan tarkastusta, jonka piti oleman synttäriaamunani klo 9:30. Voi ei, miten jaksetaan nousta ylös sängystä ;) Heh, kuulostaa varmaan tosi hupaisalta konkarivanhempien mielestä, mutta antakaa armoa vasta-aloittelijoille...

No, stressinaihe mitätöityi kyseisenä aamuyönä, kun tämä äitiliini heräsi imettämään pientään klo 4:30 ja päätti käväistä vessassa sitä ennen. Tulos oli järkyttävä lainehtiva verinen lammikko vessan lattialla, jota puoliskonikin säikähti. Loppuyö kuluikin sitten Tyksin ensiavussa ja äitiyspoliklinikalla selvittäen sitä, mistä oli oikein kysymys. Onneksi kyse oli todennäköisesti jonkin sortin jälkisupistuksesta eikä tulehdusarvot ynnä muut olleet koholla. Sitten lähdimmekin ihan "töttöröö" kohti äitiysneuvolaa ja sieltä mammapappalaan valmiille lounaalle. Tämän jälkeen kaaduimme sänkyyn ja heräsimme klo 18:00 maissa. Eli sellainen synttäripäivä :)

No, onneksi olin varautunut juhlapäivääni hyvissä ajoin. Kuten tiedätte, olen innostunut tämän kierrätyskeijuvuoden myötä huutonet- ja tori.fi-kaupoista. Synnytystä edeltävällä viikolla surffailin kyseisillä sivustoilla ja törmäsin ikihaaveeseeni jälleen kerran. Kuinkahan monta kertaa olen vuosien varrella tuonut julki haaveeni Minna Parikan Maxinesta?

Kun hinta oli kohtuullinen (n. 300 e /ovh 550e) ja raskaushormoonit hyrräsivät, tein tunneratkaisun ostoksen suhteen. Se olisi synttärilahjaitselleni! Miestä varten keksin toisen selityksen toimittaja/ mediapersoona Jenni Pääskysaaren taannoista haastattelua mukaellen. Jennin mies oli ostanut puolisolleen lapsen syntymän johdosta merkkilaukun "kivusta ja särystä" vai olikohan sanamuoto "pieni korvaus menetetyistä lantionpohjalihaksista ;)" Laukku olisi siis lahja siitä, että selviäisin synnytyksestä! Kun lopulta uskalsin vihjata asiasta miehelleni (heh, olisikohan synnytys ollut käynnissä...), hän hyväksyi asian muitta mutkitta. Itse asiassa hän oli ajatellut hankkia minulle synttärilahjaksi lahjakortin Minna Parikan verkkokauppaan :)

Älkää nyt käsittäkö väärin tätä lahjahehkutusta. Toki pikkuinen poikani on se tärkein ja todellinen synttärilahja! Mutta täytyy todeta, että kyllä synnytys aika koville otti. En aio lähteä siihen, että yksityiskohtaisesti kertoisin kaikista repeämistä ja istukoista, mutta koska oletan perätilasynnytyksen kuitenkin hieman harvinaisempana synnytysmuotona kiinnostavan, lopuksi muutama sananen siitä.

Kuten aiemmin kerroin, olin ihmetellyt ennakkosupistusteni vähyyttä raskauden loppuvaiheessakin. Kyllä niitä kuitenkin tuli sentään jonkin verran siinä 4-5 päivää ennen synnytyksen käynnistymistä, mutta jotenkin olin varautunut siihe, että yliajalle kuitenkin mennään. No, niinpä ei käynyt.

Kaksi vuorokautta ennen laskettua aikaa heräsin yöllä vessaan ja sen jälkeen aloin ihmetellä, että nyt tuntuu jotenkin oudolta, ihan kuin vessahätä olisi jatkunut. Tajusin kuitenkin, että nyt jokin muu on kyseessä. Olisivatkohan nämä jomotusaallot nyt niitä kaivattuja supistuksia? Makoilin alakerran sohvalla tunnin verran ja hämmästyin. Aaltomaiset kouristukset tuntuivat alusta asti tosi säännöllisiltä, noin 8 min välein tulevilta. Päätin herättää mieheni ihan riskillä. Hän tulisi olemaan töissä tosi väsynyt, jos kyseessä olisikin väärä hälytys... Supistukset tuntuivat kuitenkin tihentyvän ja soitin synnytysosastolle. Ystävällinen ääni totesi synnytykseni todennäköisesti alkaneen ja vielä varsin oppikirjamaisesti. Kotona voisin olla perätilasta huolimatta siihen asti, kunnes/jos lapsivesi menisi tai en enää kestäisi kipua. Varauduin siihen, että tiedossa olisi pitkä pari vuorokautta, mutta eipä aikaakaan, kun supistukset tulivatkin jo neljän minuutin välein ja muuttuivat ärhäkämmiksi. Viimeiset masukuvat kuitenkin ehdittiin ottaa makuuhuoneen tapettiseinää vasten ja supistusaalloista huolimatta äiti taisi niissä vielä ihan hymyilläkin. Sen sijaan moottoritiellä aamuruuhkassa ei hirveästi enää naurattanut. Käskin miestäni painamaan kaasua!

Sairaalassa minut tutkittiin ja koska kohdunsuu oli auki jo sellaiset 3-4 cm, minut otettiin sisään. Supistukset tulivat koko ajan tasaisina ja sain niihin sitä paljon parjattua ilokaasua aluksi. Minun oloani kyseinen ainekuitenkin helpotti, osittain varmaan siksi, että sain sen avulla hengitettyä syvään ja rauhallisesti pahimpien kouristusten aikana. Sinänsä täytyy todeta, että minusta supistukset eivät suinkaan olleet synnytyksen pahin juttu. Mielestäni ne olivat hyvin samanlaisia kuin viime kesänä pienen alkua synnyttyessäni. Tosin tuolloin synnytys tietysti käynnistettiin, mikä yleensä tekee supistukset suhteessa kivuliaimmiksi. Nyt Alvarin synnytyksessä kipujen pahennuttua, sain epiduraalin, joka helpotti hetkessä. Iltapäivän kuluessa sain niitä yhteensä kolme ja koko ajan synnytys eteni. Jossain vaiheessa sain tosin oksitosiiniakin synnytykseksen nopeuttamiseksi.

Viiden jälkeen iltapäivällä kohdunsuu oli auennut täysin ja ajattelin, että jesh, nyt ollaan voitonpuolella. Miten väärässä olinkaan! Nyt alkoi omalta osaltani synnytyksen varsinainen helvetti eli ponnistusvaihe...

Oikeastaan vaihe oli monien epämukavien juttujen sekametelisoppa. Ensinnäkin kolmas saamani epiduraaliannos ei vaikuttanutkaan kropassani tasaisesti vaan toinen jalkani lysähti täysin veltoksi ja toiselle puolelle kehoa aineella ei taas tuntunut olevan vaikutusta. Koska perätilasynnytyksessä joutuu olemaan selinmakuulla jalat telineissä koko ponnistusvaiheen, lopputulos oli se, että yhden kätilön piti koko ajan kannatella jalkaani ylhäällä, kun en itse siihen kyennyt. Toista jalkaani taas sähkötti joka *#PIIP& työnnöllä iskiashermo lanteita myöten, mikä oli ehkä kaikista kauheinta. Tämän lisäksi supistukset hiipuivat juuri sillä hetkellä, kun niitä olisi tarvittu. Perätilasynnytyksessä äiti joutuu muutenkin ponnistelemaan pitkään yksin ilman että hoitohenkilökunta voi auttaa, joten tilanne alkoikin olla kaiken kaikkiaan aika näännyttävä. Keskittymiskykyni katosi täysin aina sen hermosähkötyksen myötä, enkä olisi millään jaksanut ponnistaa 3-5 kertaa kunkin supistuksen aikana. Tupa oli myös täynnä henkilökuntaa - kaksi lääkäriä, kaksi kätilöä, opiskelijoita ynnä muita seuraamassa tätä mielenkiintoista kuriositeettitapausta, heh. Sain niin paljon ohjeita, että menin melkein sekaisin ja paniikkiin. Lopulta minun oli vain pakko pyytää ihmisiä olemaan hiljaa, että saisin hengitysrytmini normalisoitua.

Jostain kummasta tahtotila sitten lopulta löytyi, vaikka väliin mahtui muutama henkinen romahdus, jolloin vain vaikersin, etten pysty tähän. Ponnistusvaihe tuntui kestävän ainakin kaksi tuntia, mutta synnytyskertomuksesta huomaisin sen kestäneen tasan tunnin. Verrattuna raivotilasynnytykseen haasteena on tietysti se, että pepun ohella on synnytettävä vielä pääkin, kun ilmeisesti tavanomaisessa synnytyksessä kätilöt voivat auttaa synnyttyjää heti, kun pää on saatu ulos.

Lopulta pikkuinen syntyi. Olin hiestä märkä ja niin uupunut, etten jaksanut reagoida siihenkään, kun pikkuinen ei ihan heti rääkäissytkään. Äidin lisäksi poikainen oli joutunut olemaan pinteessä aika kauan äidin surkeiden ponnitusyritysten takia...Hänellä oli napanuora kaulan ympärillä, mutta onneksi elvytystä ei tarvittu vaan happikaappi riitti.

Sain toki lapsen hetkeksi rinnoilleni ihmeteltäväksi, mutta tunsin oloni oudon väsähtäneeksi enkä jaksanut kiinnostua pienestä niin paljon kuin olin ennakkoon kuvitellut. Sanonta siitä, että kun lapsen saa rinnoilleen, niin unohtaa heti kaiken säryn ja kivun ei oikein pitänyt kohdallani. Hieman tästä ahdistuin, mutta syykin velttouteeni kyllä selvisi - kun lopulta sain kokoon kursimisten jälkeen luvan nousta syömään, silmissä pimeni joka ikisellä yrityksellä. Hemoglobiinini oli laskenut 87:ään ja seuraava vuorokausi kului aika tavoin sängyn pohjalla ja pyörätuolipotilaana. Mieheni olikin meistä se ensimmäinen, joka pääsi opettelemaan vaipanvaihtoa ja pikkuisen hoitoa ja on edelleen parempi meistä näissä jutuissa :) Onneksi sain kuitenkin olla äitiysosastolla hieman tavanomaista kauemmin, jotta sain itsekin vihdoin varmuutta rutiineihin!

Kaiken kaikkiaan Alvarin syntyminen kesti 14 h, mikä lienee aika normaali ensisynnyttäjän synnytyksissä. Olihan se kokemus järisyttävä - kipeä ja jotenkin pyhä samanaikaisesti! Synnytystä symbolisoivan Maxinen otan puolestaan suurella ylpeydellä käyttöön ;) Pitäähän tavaroilla olla tarina kerrottavanaan!

Runsaudensarvessa

Tervehdys!

Tässä sitä kuulkaa ollaan - jo toista päivää äitiyslomalla!

On kyllä ihan uskomaton fiilis :) Tähän etappiin on tuntunut matkan varrella olevan paikoin loputon suo rämmittävänä enkä välillä edes uskaltanut uskoa, että pääsen tänne. Mutta päästiin - poikainen ja minä :)

Bloggailu on kyllä jäänyt vähemmälle, mikä johtunee useammasta tekijästä. Toki edellisen pienen poismenon vuosipäivän tienoihin en oikein jaksanut postailla. Vielä suurempi tekijä on kuitenkin ollut tämä helle. Aluksi se oli pari viikkoa ihan ok, mutta nyt viimeisimmän kolmen viikon ajan se on ajanut minut yhä useammin vaaka-asentoon. Olen nestetankannut, nukkunut kolmen tunnin tajuttomuuspäiväunia, ottanut vilentäviä suihkuja monta kertaa päivässä ja harrastanut nudismia. Ei siis pahemmin ole ollut päivän asuja, joita kuvailla ;)

Toki oman jännityksensä aihettaa nyt tuo todettu ja todennettu perätila. Yritän olla ajattelematta asiaa liikaa. Viikon päästä ollaan viisaampia ja toivottavasti tietoisempia siitä, syntyykö meidän vaavi alatiesynnytyksellä vai sektiolla. Paljon kiitoksia kaikille, jotka kerroitte omanne tai lähipiirin kokemuksia perätilaodotuksista!

Tässä jossain vaiheessa tajusin, että kuumuudesta ja jännittävistä käänteistä huolimatta on parempi puuhailla jotakin pientä joka päivä. Sellaiselta sopivalta haasteelta tuntui siirtyä omien vaatekuormien järjestelyn jälkeen vihdoin pikkuisen garderoopin pariin. Olen pessyt tähän mennessä jo SEITSEMÄN koneellista pikkuruisia vaatekappaleita, joista tuskin puolta koneellista on itse hankkimiani vaatteita. Kiitoksia mielettömästi ystäville ja tutuille niin blogista tietoisille kuin tietämättömille - olette lahjoittaneet poikaiselle valtavamman vaatevaraston kuin hänen mutsillaan on :D

Olen pessyt tähän mennessä 60 asteessa jo valkoisen, ruskean, sinisen, vihreän ja punakeltaisen koneellisen. Yllä on valkoiset 40 asteessa pestävät vaatteet... Lisäksi olen pessyt jo yhden koneellisen harsoja ja lakanoita. Niitä vissiin sitten vielä ainakin yksi lakanakuorma tämän jälkeen, kunnes siirryn makuupusseihin... Sitten on vielä jäljellä pari koneellista värikkäitä 40 asteen vauvanvaatteita.

Onneksi tiedän jo nyt yhden kohteen, jolle lahjoittaa vaatteita. Ei ollut tarkoitus ryhtyä hamsteriksi, mutta aluksi sitä vain otti kiitollisena vaatenyssäköitä vastaan kunnes tajusi, että vauvanvaatteisiinkin voi hukkua :D

Siis, ainakin te minut henkilökohtaisesti tuntevat: emme tarvitse enää yhtään 60-70 senttisiä vaatteita (ks. ylempi laatikko)! Antakaa rahat vaikka nälkäpäiväkeräykseen tai leipokaa vaikka pikkuleipiä, jos tulette vauvan syntymän jälkeen käymään ;)
 

Pienempiä 50 senttisiä vaatteita on kohtuullisemmin ja jossain vaiheessa aloin jo miettiä, pitäisikö niitä ostaa  hieman lisää? Kauanko vauva on ylipäätään sellainen 50-56 senttinen? Erityisesti mietityttää se, kuinka monet sellaiset tumpulliset bodyt tarvitsee ensimmäisen kuukauden ajaksi? Mutta kai nyt noin neljillä potkuhousuilla ja kuusilla bodyilla pärjää? Ehkä niitä on hieman enemmänkin...Mitä mieltä olette?

Kaiken kaikkiaan poikaisen vaatehankinnat ovat olleet loppujen lopuksi aina tavalla tämän vuoden kierrätyskeijuhaasteen mukaisia. Lisäksi olemme saaneet omaksi tai lainaksi tai tulemme ostamaan käytettyinä matkasängyn, kantoliinan, kantorepun, sitterin ynnä muuta tarpeellista. Uutena olemme ostaneet oikeastaan sängyn, sillä toiset isovanhemmat halusivat ehdottomasti hankkia sellaisen. Itse ostimme taannoin sen Tripp trapp-tuolin.

Uutena taidamme ostaa vielä hoitopöydän sekä itkuhälyttimen - joo ja mamma hankkii toki niitä imetysliivejä ;) Lisäksi äiti katselee jo nyt ahkerasti käytettyjen imetysmekkojen markkinoita. Jos haluaisit kaupata oman vanhan Tildan tyylisen ja kokoisen mekon minulle, ota rohkeasti yhteyttä s-postini kautta!  

Onko imetysmekoilla muuten joitain muita myyntifoorumeita kuin tori.fi ja huuto.net?

Tällaisia turinoita tällä kertaa ja seuraava postaus valmistunee jo ihan lähipäivinä ja lupaan, ettei se liity näihin vauvelijuttuihin ;)

Mukavaa ja rentouttavaa viikonloppua kaikille!

Ajatuksia uudesta H&M-kuvastosta

Tervehdys!

Viime viikolla postilaatikkoon tipahti jälleen massamuodin Raamattu, nimittäin H&M:n uusi syyskatalogi. Vuosikausia se on ollut monelle, myös minulle, varmasti nautinnollinen hetki; itse keitin usein kupin kahvia ja istuin haaveilemaan hankinnoista syysgarderoopiini... Ainakin allekirjoittaneelle nimenomaan syyspuvusto on ollut se aina se massamuodin vuoden juttu. Millaisen uuden hameen tai mekon ostan? Vai löytyykö syysmallistoista jokin ihana pehmeä neule tai vaikka uudet nahkakengät tai peräti saapikkaat? Mielikuvissani näin kirpsakan syyspäivän, värikkäät lehtikasat, Aurajoesta nousevan sumun ja itseni poikakaverin kanssa romanttisella kermakaakaolla, yllä tietenkin ne uudet ihanat vaatteet. Opiskelijanakin tällainen haaveilu oli yleensä realistista, sillä kukkarossa polttelivat vielä kesätienestit. Keväällä olikin sitten kiristettävä kukkaroa.

Pariin vuoteen en ole ostanut pahemmin mitään uutena H&M:ltä. Viime vuoden syyskuvasto taisi olla suorastaan tällaiselle klassisia ja naisellisia vaatekappaleita ihailevalle suorastaan floppi. Tänä vuonna en kierrätyskamppanjan vuoksi edes aio ostaa mitään, vaikkakin mielestäni malliston taso on edellisvuotta parempi! Valikoinkin postauksen kuvitukseksi omia suosikkejani tämän vuoden mallistosta.

Mutta, mutta... Eräs asia kiinnitti huomioni kuvastoa selaillessa ja ärsytti minua suuresti. Kiinnittikö kukaan muu huomiota siihen, että ainakin naisten vaatteiden osalta kuvastosta puuttui totaalisesti tuote- ja materiaalitiedot?! Joidenkin tuotteiden kohdalla saattoi lukea, että neule on villasekoitetta ja Premium-tuotteidem kohdalla kävi ilmi, että ne ovat silkkiä, nahkaa. Muista tuotteista - ei mitään tietoja!

Mietin, että onko kyseessä vahinko? Online-myymälän puolella tuotetiedot ovat nimittäin näkyvissä. Jos kyseessä on tietoinen ratkaisu, pidän sitä kyllä kuluttajien vähättelynä. Kyllä minua ainakin kiinnostaisi tietää, onko ostamani paita kenties polyesteria, akryylia, puuvillaa, puuvillaa, johon on lisätty elastaania, viskoosia tai jotakin edellä mainittujen yhdistelmää. Aiemmissa kuvastoissa materiaalitiedot ovat mielestäni vielä olleet olemassa, joten mitä ihmettä? Jos syy on se siinä, ettei ostajia kiinnosta, on tilanne vielä huolestuttavampaa. Kertakäyttöshoppailijaa ei kiinnosta? Ostetaan uutta sikasäkissä ja heitetään pois? Eilisessä A-Studiossa tuli taas esille, että jokainen suomalainen heitää n. 8 kg tekstiilijätettä menemään vuosittain.

Toivon saavani huolenaiheeseení vastauksen. Täytynee ottaa yhteyttä yrityksen kuluttajapalveluihin, sillä yleisesti ottaen massamuotifirmoja vertaillessa, H&M on kuitenkin ollut taannoisista skandaaleista huolimatta siellä ekologisuuden ja eettisen tuotannon kärkipäässä. Heidän tuotteensa ovat kohtuullisen kestäviä ja suuri volyymi luo mahdollisuuden kehittää ja laajentaa esim. kierrätysmateriaalituotantoa. Mielelläni kannustaisin ja puhuisin tällaisen ketjun puolesta, mutta tällaiset pienet havainnot valitettavasti laskevat brändin arvoa silmissäni.

Kuvat lainattu H&M:n sivulta.

Monikäyttöinen raskausajan juhlamekko

Keskiviikkoista!


Lupailin teille kuvia ystäväni väitösjuhlasta ja hänen iki-ihanasta karonkka-asustaan, mutta odottelen vielä hetken, että hän itse julkaisee postauksen omassa blogissaan. Sen sijaan voinen jo paljastaa oman tämän kesän "vakiojuhla-asuni", joka on ollut ylläni jo kyseisessä väitösjuhlassa sekä eräissä sukujuhlissa.

Voinen todeta monen muun raskaana olevan tavoin, että raskausajan loppupäähän osuvat juhlat, niin ihania kuin ne ovatkaan, aiheuttavat usein harmaita hiuksia. Mitä ihmettä sitä laittaisi ylleen? Ihan hirveästi ei viitsisi asusta maksaa, kun käyttökerrat jäävät usein kohtuullisen harvoiksi ja toisaalta on huomioitava mukavuusaspekti. Itse ainakin tykkään, että raskausaikana mekossa on pienet hihat, sillä muutokset rintavarustuksessa ovat olleen niin huimia, ettei juhlamekkoihin sopivia rintaliivejä viitsi joka mutkassa ostaa. En ole esimerkiksi raaskinut ostaa olkaimettomia liivejä, kun kuppikoosta ei taas parin kuukauden päästä tiedä yhtään mitään... Hihalliseen mekon sisään on sen sijaan helppo kätkeä ne muutamat riemunkirjavatkin, mutta sopivat ja hyvin tukevat liivit!

Toinen ongelma on materiaali. Kovin tyköistuvia, mutta joustavia mekkoja on vaikea löytää. Kaikkein parasta olisi myös se, että mekon käyttöikää voisi jatkaa imetysaikana. Sitten vielä se, että nettikaupat ovat olleet pullollaan kyllä kaikkia ihanuuksia, mutta olen nyt yrittänyt pitää kiinni tästä kierrätyskeijuprojektista edes jonkin verran myös tässä raskausaikana. Olenkin viime kuukaudet kytännyt ahkerasti huutonet- ja tori.fi-palstoja, josko jotakin oman kokoista sattuisi kohdalle. Sekään ei ole itsestään selvyys, sillä suurin osa myynnissä olevista vaatteista on M tai L-kokoa, joiden arvelen olevan itselleni raskaudesta huolimatta varsinkin hartioista liian suuria.

Keväällä kuitenkin tärppäsi! Huutonetissä oli myynnissä s-kokoisena Seraphinen Jolene-mallinen äitiys-/imetysmekko, jonka kuuluisin käyttäjä on tietysti itse Walesin herttuatar.

Tiedättekin kaiketi, että olen uskollinen monarkistien tyylin ihailija. Voisi sanoa, että Kate Middleton on eräs tyyli-ikoneistani. Minua ihastuttaa siveellinen tyköistuva pukeutuminen. Hihat, kivat leikkaukset ja ja polvimitta kuuluvat usein myös omaan repertuaariini.

Haaleanvaaleana minua olisi tietysti pukenut jokin vähän värikkäämpi versio, mutta myynnissä ollut yksilö oli tällainen kitinvärinen Jolene. Toisaalta se oli omaa s-kokoani ja arvelin, ettei Joleneja olisi ihan joka viikko nettifoorumeilla myynnissä. Ajattelin myös, että mekko olisi helppo asustaa vähän eri tavoin eri tilaisuuksiin. Sain pari kertaa käytetyn mekon onneksi vielä 15 eurolla ja hauskinta jutussa oli se, että kaupat tehtyäni paljastui, että mekon möi minulle eräs toinen bloggaaaja, nimittäin Lisbet E ;) Ajattelin, että tämähän on ihan hauska blogijuttu jo! Ehkäpä kauppaan mekon vuorostani jollekin toiselle bloggaajalle joskus ;)

Mutta käytettynä tai uutena - suosittelen ehdottamasti tätä mekkoa odottajille. Hieman Kate-glamouria turvonneelle odottajalle :D

Ja ps. Jos jollakulla lukijoistani on Jolenea pitkähihaisena ja värikkäänä, ostan ehdottomasti pois kaapista pölyyntymästä!

Mukavaa päivän jatkoa!

Kuvalähteet:1 ja 2

32 vuoden takaa

 Tervehdys!

Olen ollut tämän viikon kotopuolessa. Yhtenä päivänä tutkailimme äidin kanssa, mitä hänellä oli tallessa pikku-Tildukan vauvavuosilta. No, sieltähän löytyi vaikka mitä...

Äitini on aikoinaan tehnyt röyhelön äitiyspakkaukseen.

Minut puettiin näköjään erityisesti siniseen ja keltaiseen...

Pikkuruisia pussilakanoita ja tyynyliinoja löytyi useita pareja...

Ehkä eräs parhaista löydöistä oli söpö kissatakki! Alkaa pikkuhiljaa tuntua siltä, että ihan hirveästi ei tarvitse lapsukaiselle mitään uutta hankkia!

Onni on samankokoinen anoppi eli mekko kolmella variaatiolla

Tervehdys!

En oikeastaan tiedä, pitäisikö minun olla nyt hyvällä vai huonolla tuulella, mutta totuus on, että tietokoneeni hajosi äsken. Ja siellähän ei ollut sisällä kuin seitsemän vuoden aikana niska limassa laaditut oppimateriaalit sekä opo-opintojutut, joita en ollut tietenkään vielä lähettynyt eteenpäin. Oma moka, sanoisin, sillä minun on pitänyt tallettaa juttuja viimeiset kaksi kuukautta ulkoiselle kovalevylle, mutten ole muka ehtinyt. Onhan minulla noita tuntisuunnitelmia useammalla muistitikulla ynnä sillä ulkoisella kovalevyllä, muttei kuitenkaan viimeisimmän vuoden aikaisia paranneltuja juttuja. Sen sijaan nuo opojutut kyllä harmittavat, sillä olin ehtinyt tehdä kymmenisen sivua tekstiä harjoittelusta ja siitä ohjausvideosta. No, toivotaan, että tiedot saadaan jollkain ilveellä kaivettua koneen uumenista. Jos ei, niin sitten ei auta muu kuin nöyrästi tehdä jutut uudestaan. Sanoisin joka tapauksessa, että voi p&%#ska!

No, toisaalta edelleen nuo masupötkylään liittyvät uutiset lämmittävät sen verran mieltä, ettei muulla ole kuitenkaan oikein väliä. Pikku herra on alkanut ilmaista itseään pienin rummutuksin, joita ilmeisesti edessä oleva istukka tosin vaimentaa. Silti ne ovat selvästi jo selkeitä potkuja :) unohdun pitkin päivää haaveilemaan enkä oikein jaksa keskittyä mihinkään :)

Olen viettänyt varsinaista vapaaherrattaren elämää tämän päivän. Siihen on kuulunut herääminen klo 11 jälkeen, lempisalaatin nauttiminen kahteen otteeseen, sisustuslehden lueskelua, kahvittelu ja aiemmin tulleisiin blogikommentteihin vastaaminen. Nyt ajattelin vielä tehdä tällaisen asuvariaatiopostauksen miehen tietsikalla loppuun, kun kerran aloitinkin.

Sain kassillisen vaatteita anopilta. Anoppini on melkolailla saman kokoinen kuin minä, joten otin vaatteet mielihyvin vastaan. Kassista löytyi muutama todellinen lemppari, joita varmasti tulen käyttämään tässä tulevina raskauskuukausina. Ensinnäkin kassista löytyi tällainen kiva Lindexin kukkamekko, jota anoppi on ehkä käyttänyt tunikana.

En tiedä, lueskeleeko kuinka moni blogiani enää tyyliblogina, mutta tässä olisi muutama vinkki esimerkiksi muille raskaana oleville, miten muuntaa asu kolmeen eri tyyliin. Asukokonaisuudet on laadittu oman garderoopin pohjalta; ainoastaan alla olevat mustat ballerinat ovat uudet. Ostin nuo Wondersit Hulluilta Päiviltä. Kierrätyskeijulakkonihan ei koske kenkiä, vaikkakin yritän ostaa niitä tänä vuonna maltillisesti. Tähän mennessä olen hankkinut käytettyinä ne Parikat ja no...  ...kolmet ballerinat noilta Hulluilta Päiviltä. Ehkäpä ne vuoden maltilliset kenkäostokset olivat sitten siinä - tai korkeintaan syksyksi hankin Goretex-kengät, jos lastenhankinnoilta joitain pennejä jää...

Tarvitaan siis simppeli empirelinjainen kukkamekko, muutamat kengät ja musta laukku. Noita Fred Perryn tennareita en varsinaisiin kuviin ottanut, koska ne ovat sen verran aktiivikäytössä, etten viitsinyt olohuoneen mattoa sotkea. Voitte kuvitella ne esim. ensimmäisen asukokonaisuuden jatkeeksi :)

Asu 1.

Kukkamekon pariksi sopii hyvin tällainen pitkä rento neuletakki. Se on alunperin Gina Tricotista.

Asun vyö, joka on kaikissa kuvissa, on peräisin Indiskasta ja eräs kaikkien aikojen käytetyimmistä asusteistani. Marco Polon laukku on puolestaan ostettu laatuvaatedivari Sifongista.

Asu 2.

Astetta naisellisemman asun saa, kun vaihtaa pitkän neulenutun kietaisuboleroon ja korkeampi korkoisiin kenkiin. Oma silkkisekoitteinen neuleboleroni on H&M:stä ja se on mukavan vilpoinen kesällä. Samansävyiset kengät ovat tuliainen parin vuoden takaiselta Itävallan reissulta.

Samaiselta matkalta ostin muuten myös ainoan arvolaukkuni, tuon pienen Longchampin.

Asu 3.

Astetta virallisemman kukkamekosta saa, kun sen asustaa laatikkomallisella jakulla. Tätä asukokonaisuutta arkistaa tosin värikäs tuubihuivi, jollaiset meidän opo-opiskelupoppoon naiset hankkivat viime vuonna teemahuivikseen ;)

Lindexiltä löytämäni jakku on tosi kiva, mutta en ole aiemmin osannut yhdistää sitä oikein mihinkään. Tämän mekon kanssa kauluksen muoto stemmaa kohtuullisen hyvin ja värimaailmatkin istuvat yhteen. Sopinee vaikka harjoitteluasuksi näin keväällä!

Edelleen otan mielelläni raskaustyyliblogivinkkejä vastaan :) Mukavaa illanjatkoa!