Olen tässä viikon verran pohtinut, että haluanko paljastaa täällä blogin puolella erään jutun. Asia on minulle henkilökohtaisesti aika arka, mutta ajattelin kertoa siitä kuitenkin, jos voisin samalla tuoda helpotusta jonkun toisen elämään.
Olen silloin tällöin maininnut, että olen kärsinyt aikuisiän aknesta viime vuosina. Oikeastaan kohdallani ei voi puhua mistään runsaasta finniryöpystä, vaan olen saanut huonosti parantuvia näppyjä ryöppyinä silloin tällöin. Pahin ryöppy sattui viime kesänä häiden jälkimainingeissa.
Minua ei olisikaan haitannut muutama näppy tai useampikaan, mutta ongelmaksi osoittautuivatkin kuukausi tolkulla ihon alla majailevat paiseet, jotka jokainen jättivät selkeän kuoppa-arven poskiini. Finnejä ei kaiken kaikkiaan koskaan ole ollut samanaikaisesti montaa, mutta ihoni alkoi näyttää siltä kuin olisin kärsinyt runsaammastakin aknesta.
Viime kesänä aloin viimein selvittää, mistä voisin löytää avun. Akne rauhoittui onneksi Diane Nova-kuurin ansiosta ja on ollut siitä lähin siedettävä. Seuraavaksi vaihtoehdoksi minullekin olisi kaavailtu Roaccutan-hoitoa, jota en olisi halunnut sen vahvojen haittavaikutusten takia.
Olin kuitenkin mielettömän masentunut. Tirskahtelin itkuun päivittäin. Blogin sulkeminen oli todella lähellä niin kuin osa teistä pidemmän aikaa seuranneista ehkä muistaa. Minusta tuntui vain tolkuttaman typerältä esitellä vaatteita, kun tunsin itseni maailman rumimmaksi otukseksi. Oli ironista saada mukavia ihastelevia viestejä tyylistäni, vaikka olisin siinä hetkessä vaihtanut kaikki leninkini kauniiseen ihoon. Vaikka kuulostaa ja tuntuukin typerältä verrata itseensä muihin (olenhan kaiken lisäksi vielä tällainen "kypsempi" bloggaaja), niin intoani ei ainakaan lisännyt se, että blogosfäärissä bloggailee mieletön joukko kuvankauniita naisia omilla kasvoillaan. Tietysti tässä taustalla vaikutti sekin, että kaunis iho oli aiemmin ollut yksi valttikorteistani. Jokaisella naisella on ulkonäössä jokin sellainen asia, josta on ollut iloinen. Minulla se oli nimenomaan kaunis iho ja myönnän avoimesti, että minun on ollut erittäin vaikea hyväksyä tätä muutosta itsessäni. Tämä on pinnallista, mutta luulisin, että ymmärrettävää.
Syksyn mittaan asia helpottui, kun lääkkeet alkoivat tepsiä. Pahin masennus väistyi, mutta silti oli vaikeaa kohdata omat kasvoni kovassa keinovalossa. Yritin saada lääkäreiltä vastauksia siihen, mitä aknearpiselle iholle voi tehdä. Usein miten vastaus oli, että eipä juuri mitään, akne pitää pysäyttää ennen kuin arpia syntyy! Joku lääkäri mainitsi laserhoidosta, toiset eivät mitään.
Tiesin kuitenkin, että on olemassa muutamia muitakin vaihtoehtoja. Aiemmin edellisenä vuonna olin käynyt kosmetologilla nk. Schrammeck-hoidossa, joka on vahvin kosmetologin tekemä hiova hoito. Muissa maissa kuten Saksassa ihotautilääkärit saattavat määrätä kyseistä hoitoa potilailleen. Suomessa lääkärit eivät ole edes kuulleet hoidosta. Oudointa kuitenkin oli, että lääketieteen ammattilaiset, jotka ovat erikoistuneet ihotauteihin, eivät tienneet mitään TCA-kuorinnasta. Minusta se ei ole kovin ammattitaitoista, vaikka ymmärränkin että saman erikoistumisalueen sisällä lääkäreillä voi olla omia intressi- ja osaamisalueita.
Olin saanut selville, lähinnä internetin keskustelupalstojen avulla, että Suomessa muutamat ihotautilääkärit tekevät nk. TCA-kuorintaa. Se on vahva kemiallinen kuorinta, joka tehdään trikloorietikkahapolla. Kuorinnan tehoa ja vaikutusta voidaan säädellä hapon vahvuudella. Usein pahimpiin kuoppakohtiin tehdään ns. etsaushoito eli ensin kuoppiin laitetaan vahvempaa happoa ja sitten muille aknealueille miedompaa. Tällä tavoin hoidon teho maksimoidaan.
TCA-kuorinta on melko rankka hoito ja lääkäri määrää yleensä sairaslomaa yli viikon. Tämä johtuu siitä, että naama kuoriutuu käsittelyä seuraavina päivinä voimakkaasti ja pahin kuoriutumisvaihe osuu itse asiassa vasta päiville 4.-8. Sairaslomalla ei saa harrastaa hikiliikuntaa, mennä saunomaan. Myöskin kylmää pakkasilmaa tulee välttää. Kuorintaa ei voi myöskään tehdä kesäaikaan, jolloin talvikuukaudet jäävät ainoiksi vaihtoehdoiksi. TCA-kuorinta voidaan tehdä kaikenlaiselle iholle, koska hapon vahvuutta voidaan tosiaan säädellä. Parhaimman avun kuorinnasta saavat miehet, joilla on paksu, rasvainen ja isohuokoinen iho. Pienihuokoinen ohut naisen iholle hoito ei aina ole yhtä tuloksekas. Usein miten hoito pitää tehdä kolme kertaa, jotta tuloksia saadaan ja yleensä toinen kerta on se tehokkain.
Olin lueskellut pidemmän aikaa hoidossa käyneiden kokemuksia ja ne olivat pääsääntöisesti erittäin positiivisia. Koska työni päättyi, ja tiesin, että olisin useimmat päivät muutenkin neljän seinän sisällä kokeita korjaten, päätin kokeilla hoitoa. Mieheni otti poskistani mahdollisimman tarkat kuvat, jotka lähetin toisella paikkakunnalla toimivalle lääkärille. Tämän perusteella keskustelimme puolisen tuntia puhelimessa. Hän oli erittäin ystävällinen ja kertoi suoraan näkemyksensä ihostani. Vaikka ihotyyppini ei vaikuttanut parhaalta mahdolliselta hoitoa silmällä pitäen, päätökseni piti ja tilasin ajan.
Itse toimenpide ei ollut kivulias. Schrammeckia testanneena se ei itse asiassa tuntunut miltään. Tosin kipu voi olla yksilöllistä. Toiset ovat olleet vedet silmissä välittämästi eikä taas Schrammeck ole tuntunut miltään. Minulle tehtiin kuitenkin melko kevyt TCA (arpiin etsaus 20 % vahvuisella hapolla ja muulle iholle 10 %. Oikein rasvaiselle iholle voidaan tehdä jopa 35 % hapolla). Toimenpiteen jälkeen naama punoitti kuin pahan auringonpistoksen jälkeen, mutta ei sen enempää. Sain muutamien näppyjen takia myös antibioottikuurin, koska näin voimakkaan toimenpiteen jälkeen on aina tulehdusriski.
Toimenpidettä seuranneina päivinä ihonpinta alkoi muuttua liimamaiseksi kuoreksi. Tuo oli ehdottomasti inhottavin vaihe. Naamaa ei saanut pestä liian usein, lähinnä joka toinen päivä ja naaman koskettelua tuli välttää. Kolmen neljän päivän kuluttua iho alkoi lohkeilla. Tällöin ihoa ei saanut nyppiä, vaikka kuinka olisi tehnyt mieli, vaan rasvailla Bevita-voiteella. Noihin aikoihin naamani näytti seuraavalta. Poskien iho ei ollut vielä tuolloin alkanut kuoriutua.
Nyt kuorinnasta on kulunut 11 päivää ja vihdoin viimeisetkin "rämmäleet" ovat irtoamassa. Pahimmat arpikohdat ovat punoittava, mikä kuuluu asiaan eivätkä kuopat ole kokonaan kadonneet. Mielestäni ne ovat jonkin verran tasoittuneet ja matalimmat "haihtuneet" lähes kokonaan. Kuorinta tehtiin kuitenkin melko mietona minulle, jolloin tehokaan ei voi olla yhtä hyvä kuin täysillä tehoilla tehty. Parantumisprosessi kuitenkin jatkuu noin kuukauden päivät eikä lopputuloksesta vielä tiedä. Prosessin läpi käyneet ovat kertoneet, että heidän ihossaan on tapahtunut merkittäviä muutoksia vielä viikkoja kuorinnan jälkeen. Odottelenkin toiveikkaana mitä tuleman pitää.
Haluaisin kuitenkin rohkaista kaikkia, jotka ovat menettäneet toivonsa aknearpien kanssa. Peli ei ole menetetty! Arville voi tehdä jotakin. Luultavasti ihosta ei koskaan tule samanlaista sileää kuin hyväihoisilla, mutta TCA-hoidossa käyneet ovat kertoneet huomattavista muutoksista sarjahoidon jälkeen. Laserhionnat ovat kivuliaita sekä mielettömän kalliita (jopa 2000 euroa) ja niistä toipuminen voi kestää vuosikausia. TCA on nopeampi ja edullisempi (n.250 e kerta). Ja muut lukijat, jos lähipiirissänne on aknearpiongelmasta kärsiviä, niin vinkatkaa asiasta. Heidän lääkärinsä ei välttämättä ole kertonut kaikista vaihtoehdoista. Varsinkin aknearvista kärsivät miehet saavat apua TCA:sta. En halua mainostaa mitään tiettyä tahoa täällä blogin puolella, mutta voin antaa kyseisen lääkärinaseman yhteystiedot, jos joku kyselee asiaa s-postitse.
Voi olla, etten enää tänä keväänä aikataulullisista syistä ehdi toiseen kuorintaa, mutta ajattelin mennä sinne vuoden sisällä uudestaan. Kauniin ihon saaminen on todella kallista puuhaa. Minä yritän nyt sitten säästellä kaikesta muista jutuista, mm pyntehankinnoista. Mm. tämän takia luovuin siitä laukkuhaaveestanikin. Mielestäni tämä kuitenkin sen arvoista. :)
EDIT. Kirjoitin tämän jutun jo joitakin päiviä sitten, mutta jostain kumman syystä minua on ujostuttanut tämän jutun julkaiseminen. Pohdin, että miksi? Siksi kai, että pelkään, että minusta saa kauhean turhamaisen kuvan. Toisaalta blogit ovat pullollaan meikkivinkkejä, kosmetologien hemmotteluhoitoja ym. Miksi se, että kertoo halustaan saada sairauden runtelemaan ihoon apua olisi jotenkin pinnallisempaa? Tällaisia siis pohdin...
