lauantai 27. helmikuuta 2016

Äiti ja poika kemutamineissa


Tervehdys!

Pidetäänpä tänään puheet lyhyinä ja mennään suoraan asiaan. Kävimme Alvarin kanssa synttäreillä. Juhlakalu oli henkilökohtaisesti kutsunut meistä jokaisen, mikä oli suuri kunnia!

Äiti sonnustautui pitkästä aikaa lempparivintagemekkoonsa (hankittu Eijalta) eli tuohon tässä blogissa niin monasti nähtyyn kirjastontätimekkoon. Alvarilla oli puolestaan toisen käden Pomp-farkut ja joulunjälkeisalesta löytyneet Popin body ja Newbie-nuttu.


Alvaria olisi kuvastilanteessa kiinnostanut poseeraamista huomattavasti enemmän kameranjalusta, mutta eräs keino tepsii meidän pikku-ukkoon AINA: "Tulepas Alvari tänne vähän siivoamaan! Siivoapa vähän pöytää, lampaan selkää, sohvaa yms." Poika tuntee ihmeellistä kutsumusta putsinkiin. Anoppilassa mammaa komennetaan suoristamaan maton reunoja (useamman kerran, kun ei olla ensimmäiseen korjaukseen tyytyväisiä), äidille tuodaan maasta nypittyjä roskia, ja lattioita kontataan rätti kädessä (tänään viimeisimmän kerran...).


Sanoisin, että nyt on jokin geeni hypännyt yhden sukupolven yli ;)

Mikä sinua jaksaa ihmetyttää lapsesi luonteessa/kiinnostuksen kohteissa?

tiistai 23. helmikuuta 2016

Lamb of Horror ja muita tarinoita hyvästä naapuruudesta

Tervehdys!

Siekailematta väitän, että mulla on maailman paras naapurusto. Tai ok, en tiedä, löytyiskö jostain suunnalta Ulan Batoria tai Montevideota vielä piirun verran parempia, mutta aika kovilla pitäisi pamauttaa, että ne mahdolliset kilpailijat ykkösiksi pääsisivät.

Ja perustelut?

Kuvituksen kukat on muuten saatu naapurilta :D

- Yhtäkkiä ovikelloni saattaa soida ja ovella odottaa tuoreita croissantteja, pullaa tai muita herkkuja. Ihan esimerkiksi sunnuntaiaamuna tai maanantai-iltana.

- Tällainenkin laiskamato on saanut huhkittua läpi 10 kerran toiminnallisen sarjakortin, kun pihapiiristä lähtee neljä muutakin naista marraskuun illassa tihkuiselle ulkokentälle hikoilemaan.

- Kun lapsi sairastuu tai muita vastoinkäymisiä osuu kohdalle, löytyy ammattilaisia ja muita saman jo kokeneita tsemppaamaan ja antamaan vinkkejä, kuinka toimia.

- Pihasta löytää aina seuraa niin jälkikasvulle kuin itselleen - joskus olen jopa huvittuneena huomannut hilautuneeni kahvikupin kanssa hiekkalaatikolle, vaikkei sitä omaa naperoa olisi lähimaillakaan. Perjantai-illan pihasaldo saattaa olla esimerkiksi seitsemän aikuista ja viisi lasta ;)

- Naapurustossa järjestettävät synttärit, vaatekutsut ja muut tapahtumat ovat kotiäidin elämän pieniäsuuria iloja. Huipentumana tähän mennessä on ollut ehkä se, että kaksi naapuriani varasivat toisistaan tietämättä samalle päivälle Pomp de Lux-kutsut - meikä aloitti kierroksen brunssilla ja illalla oli tarjolla kuplivaa ja meksikolaista.


- Naapuruston uusin aluevaltaus on valokuvauskerho. Joukkomme on taidoiltaan ja ideoiltaan kaikenkirjava, mutta into oppia on suuri. Ensimmäisellä kerralla jänistin kuvauksen suhteen, mutta nyt toiselle kokoontumiskerralle olin ottanut kuvan. Teema oli hyytävästi murha, ja mitäpä muuta kieroutunut kotiäiti keksikään kuin valjastaa lapsen lelut objekteiksi ;) Aihe ei sentään ollut minun ideani ;)

Ensi kerraksi pitäisi otaa kesä-aiheinen kuva. Haaste sekin. Pehmolelut uima-altaaseen loiskimaan? :D

Mutta summa summarum: En yksinkertaisesti ymmärrä, mitä olen tehnyt ansaitakseni nämä itseäni ympäröivät ihanat ihmiset. En ole aiemmissa asuinympäristöissäni tällaista kokenut ja liekö tulevaisuudessa enää koenkaan. On siis nautittava näistä hetkistä ja vuosista, kun tilanne on vallitseva.

Kiitos naapurit, te tiedätte kyllä itse, että tarkoitan teitä! <3>

Kertokaapa vuorostanne te, lukijani, ihania naapuruuteen liittyviä tarinoita!

Mukavaa päivänjatkoa!

sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Kuningatar Kristiina - Tyttökuningas

Tervehdys!

Tänään tiedossa on vähän erilainen postaus :) En ole pitkään aikaan kirjoitellut lukukokemuksistani, mutta nyt ajattelin ryhdistäytyä tällä rintamalla.

Koska rakastan vaikuttavien naisten elämänkertoja ja tietenkin historian popularisointia, pidin tutustumisen arvoisena Peter Englundin teosta Kuningatar Kristiinasta. Englund on eräs Ruotsin Akatemian jäsenistä ja eräs naapurimaamme maineikkaimmista historioitsijoista, joka on erityisesti perehtynyt Ruotsin 1600-luvun suurvalta-aikaan.

Kirjallisen lukuelämyksen ohella minulla on toki myös muita lehmiä ojassa. ;) Halusin ensinnäkin tällaisena mattimyöhäisenä käydä katsomassa Mika Kaurismäen Tyttökuninkaan ja peilata näkemääni jotakin tieteellistä tekstiä vasten. Toiseksi lukulistalla olevista teoksista pääsevät sisäisen portsarini ohi helpoimmin ne, jotka jollain tapaa konkreettisesti hyödyttävät leipätyötäni. Koska vakaa oletukseni on, että opoilun sijaan tulen vetämään lähivuosina muutaman lukion historian kurssin, on parasta panostaa tähän. Opiskelijani saavat lukion syventävillä historian kursseilla suorittaa osan opinnoista muun muassa kirja-arvioina, esitelminä ja esseinä ja kuningatar Kristiina on erinomainen teema esimerkiksi HI5-kurssille.

Mutta itse kirjaan, elokuvaan ja Kristiinaan. Mitä tiesin tai kuvittelin tietäneeni Kristiinasta ennen lukemaani?


Hän oli tyttö, joka sai kuninkaanpojan kasvatuksen. Tiedenainen, joka rakasti kulttuuria ja taidetta. Descartesin maahantuoja. Isiensä uskon kieltänyt katolisen kirkon propagandavoitto. Nainen, jonka seksuaalisuus on askarruttanut ihmisiä.

Yhtä paljon Kristiina on ollut (ja oli jo elinaikanaan) myytti ja kulttuurituote, jonka kukin sukupolvi on rakentanut oman näköisekseen, omasta ajastaan käsin. Itse asiassa Kristiina oli itsekin tietoisesti osallisena myyttinsä synnyttämisessä. Englundin teoksen keskeinen teema on nahkan luomiset, metamorfoosit, joita Kristiina toteutti elämänsä aikana loppuun saakka aina kruunusta luopumisesta ja katolisen uskon omaksumisesta oman elämänkertansa kirjoittamiseen.

Englundin teos on perinteistä elämänkertaa ennemmin yritys ymmärtää erään Euroopan vaikutusvaltaisimpiin kuuleneen ylhäisaatelisen naisen sielunmaisemaa. Teologis-filosofiset ja tieteelliset pohdinnat sekä vapauteen, valtaan ja tunteisiin liittynyt problematiikka pitivät Kristiinaa pauloissaan hänen elämänsä loppuun asti. Toisaalta Englundin teosta voi lukea mielenkiintoisena kuvaksena 1600-luvun Euroopasta, tuosta sotien, absolutismin (itsevaltius), vastauskonpuhdistuksen ja nousevan tieteellisen maailmankuvan vuosisadasta.

Englundin mukaansatempaava tyyli on saanut paljon kiitosta ja voin allekirjoittaa tämän. Mitään kronologista teosta on turha odottaa, vaan historioitsija luo oman taitavan kudelmansa Kristiinan elämän keskeisten teemojen kautta. Teskti on paikoin koukeroista ja raskasta, mutta erittäin lyhyet luvut luovat tarvittavat hengähdystauot.

Englundin teoksen painopiste on enemmän Kristiinan vallasta luopumisen jälkeisessä ajassa; ehkä siksikin, että kuningatarvuodet ovat sen verran tutkittua ja kuvattua aikaa. Näin aiheeseen ylimalkaisesti perehtyneenä,  olisin itse ehkä kuitenkin kaivannut jonkin verran perustietoa Kristiinan nuoruus-, lapsuus-, ja kuningatarvuosista, vaikka niitäkin kyllä sivuttiin.


Opin kuitenkin paljon uutta (vallasta luopuneesta) Kristiinasta: Hänelle jäi kyltymätön halu vaikuttaa. Muutamaan otteeseen Kristiina oli innokkaasti leipomassa itseään jonkin eurooppalaisen alueen hallitsijaksi tai vähintään rauhanvälittäjäksi. Usein esteeksi nousi kuitenkin se, mitä hän eniten vihasi - hänen sukupuolensa. Teatteri oli loppujen lopuksi kenties ainut paikka, jossa sankarittarimme saattoi unohtaa itsensä ja rentoutua.

Katolinen Kristiina oli myös elinaikaansa nähden erittäin vapaamielinen. Hän harjoitti alkemiaa ja astrologiaa sekä suosi kyseenalaisiakin ajattelijoita ja taitelijoita. Kristiina myös rakastui mieheen - vai rakastuiko?

Neitsytkuningattaresta jäljelle jääneestä lähdemateriaalista on luotavissa monia tulkintoja - riippuu oikeastaan, mitä haluaa korostaa.


Mika Kaurismäen elokuvassa Tyttökuningas onkin valittu toisin. Keskiössä ovat Kristiinan nuorusvuodet kuningattarena ja mahdollinen suhde kauniiseen hovinaiseen, Ebba Sparreen. Tätä rakkaussuhdettahan on arvuuteltu siltä pohjalta, että Ebba toimi kuningattaren virallisena sängynlämmittäjänä ja kuningatar lähetti hänelle ylitsevuotavan rakastuneita kirjeitä. Toisaalta sängynlämmittäjät olivat yleisiä kruunupäillä ja Kristiinalla oli tapana kirjoittaa yli-imeliä kirjeitä ihailemilleen henkilöille - niin miehille kuin naisille.

Verrattuna kansainvälisiin historiallisiin suurtuotantoihin, elokuva oli selvästi pienemmän budjetin kamarikuva. Elokuvan ehdoton sydän on Malin Buska, joka näyttelee erinomaisesti vallan ja vastuun saavaa älykästä, mutta tunteissaan epävarmaan kuningatarta. Myös hänen kiinnostuksensa tieteisiin ja filosofiaan tuodaan sopivasti esille.


Kaurismäki on tehnyt elokuvan selvästi tunne ja draaman kaari edellä - historialliset faktat olivat paikoin vähän niin ja näin. Ehkäpä olisikin ollut parempi ottaa vähän etäisyyttä historiallisiin faktoihin ja katsoa elokuva joskus myöhemmin.

Tehty kuitenkin, mikä tehty :) Lopputulemana voisin oikeastaan todeta, että elokuva on katsottava nuoren naisen kasvutarinana, jonka voisi sijoittaa myös johonkin toiseen aikaan ja paikkaan. Tämän ohella ex-turkulaista tietysti sykähdyttivät kauniit kotoisat maisemat.

Piditkö sinä Tyttökuninkaasta tai Peter Englundin teoksista? Millaisia mielikuvia sinulla itselläsi on kuningatar Kristiinasta?

Mukavaa viikonalkua!

Kuvat: 1 ja 2 wikipedia commons ja Tyttökuninkaan traileri täältä.

tiistai 16. helmikuuta 2016

Äidin ja pojan uutta vanhaa



Tervehdys!

Tänään mennään blogin perusteemoilla eli uudella vanhalla ;)

Odd Molly on merkki, josta en ikinä olisi valmis maksamaan täyttä hintaa. En ole ihan ymmärtänyt, perustuuko merkin tyyriys runsaisiin kerroksiin, huolelliseen viimeistelyyn ja laadukkaisiin materiaaleihin, vai ihanko vain brändiin. Yhden käsin laskettavat omat Mollyni ovat (yhtä lukuunottamatta, jonka ostin puoleen hintaan alesta) käytettyinä ostettuja, ja laadultaan/kunnoltaan ihan hyviä, mutta riittääkö ihan hyvä? Kysyn vaan.

 

No, joka tapauksessa 20 euroa on jo sellainen hinta, jolla parin sadan mekon voi ostaa. Siksi tämä beige rimpsuhelma kotiutui meille viime keväänä. Mekkoa ei olisi kannattanut ehkä käyttää imetysmekkona; muutama nirhautunut napinläpi kaipaa tällä hetkellä hoivaavaa ommelta... Mutta onhan tuo helma kivan muhku! Vai tuleeko jollekulle (muullekin) hieman Taikapeili/ Ace of Bace aikojen-viboja. Yh, no onneksi ne ovat tällä hetkellä aika lieviä ;) Kårenilta löytynyt 2, 5 euron Mark&Spencerin nuttu hivuttaa tyyliä enemmän meikäläisen omaksi :)

Hopeapeilin Elinan innostamana ajattelin vinkata teille lastenvaatekirppis Seesamista, joka on osoittautunut pitkän aikavälin tarkastelussa oikeastaan aika hyväksi kirppikseksi. Aluksi toki (perusturkulaiseen tapaan) muutama negatiivinen huomio: osaa Seesamin myyjistä, kuten nyt ylipäätään tiettyjä kirpputorikauppiaita, vaivaa joko sokeus, ahneus tai jopa molemmat oman kaupattavan tavaran suhteen.

Hei haloo! Nyppyisistä ja tahraisista bulkkivaatemerkkien vaatteista ei kannata oikeasti pyytää 4-5 euroa eikä selvästi käytettyjä parempien merkkien vaatteitakaan kukaan osta kympillä tai jollakin muulla naurettavalla hinnalla! Tai ehkä narri ei ole se, joka pyytää vaan se joka maksaa, mutta ihmettelen osaa tarjontaa vaivaavaa ylihinnoittelua.

Mutta kuitenkin, kun Seesamissa jakaa ravata (sanotaan 2-4 kertaa kuussa), niin yllätys, yllätys - aarteita alkaa jäädä haaviin. Tässä niistä muutamia, jotka edustavat Alvarin paria seuraavaksi käyttöön otettavaa vaatekokoa:



Me&I:n bodyt ovat valitettavan usein olleet juuri noita nukkaantuneita ylihintaisia vaatekappaleita. Olenkin ostanut käytetyt miikkaribodyt viime aikoina muualta, mutta sen sijaan olen iloisesti yllättynyt vastaantulleista pitkähihaisista trikoopaidoista.
 

Oletukseni on, että A on ensi kesänä sen verran iso poika, että bodyt alkavat jäädä unholaan ja paidat tulla tilalle. Suomen viileässä ja vähälumisessa säässä pitkähihaiset paidat ovat varmasti t-paitoja parempi sijoitus ;) Siististä miikkaripaidasta olen suostunut maksamaan sellaiset 4-7 euroa, jos se on tahraton ja ihan vain vähän haalistunut.

Me&I:n ohella olen ollut mielissäni muutamista Pomp de Lux-löydöistä:


Pompeista olen maksanut aika saman verran kuin miikkareista: 4-8 euroa.  Kyseiseltä merkiltä löytämäni yksilöt ovat olleet mielestäni kohtuu hintaisia kun taas tyttöjen pomppeja myydään ihan ökyhintoihin! No, ehkä jotkin mekkohamstraajat ovat valmiita maksamaan maltaita jostakin tietystä tyllimallista, joka on värisuorasta jäänyt puuttumaan ;) Poikien vaatteiden osalta suosittelen tsekkaamaan merkiltä erityisesti paksut pehmoiset talvifarkut ja ribbipaidat. Ne siirtyvät helposti isoveikalta nuoremmalle!


Lopuksi kokoelma vielä sekalaisia löytöjä:


Näköjään kivoja ja värikäitä poikien vaatteitakin löytää vielä toistaikseksi, kun vain jaksaa hakea!


Reunimmainen pesukarhupaita on tuntemattomaksi jääneeltä suomalaiselta merkiltä. Se löytyi uudenveroisena kuuden euron hintaan. Noshin krokopaidasta pulitin kaikista kalleimman hinnan, 12 euroa, mutta olin sen pienen harkinnan jälkeen valmis tekemään tuosta varsin hyväkuntoisesta yksilöstä.



Froteisessa pupu&autopaidassa on vain merkintä, että se on tehty käsin Suomessa. Helleyökkäri sekä amppari-paita ovat merkiltä Blaa! ja myös suomalaista designia. Kaikki nuo tarttuivat mukaan 5-8 euron hintaan.

Tällaista tänään. Suosittelen Turun seudulla asustelevia tutustumaan Seesamin tarjontaan, mutta muistutan, että ne parhaimmat löydöt tulevat yleensä säännöllisen kyttäyksen seurauksena ;) Tämä on onneksi yleispätevä neuvo kirppistelyyn kautta Suomen!

Mikä oli sinun lempparisi näistä löydöistäni? Mitä itse etsit lapsellesi kirpputoreilta?



sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Ystävänpäivän erikoispostaus: Foodora

Tervehdys!

Tänään tässä blogissa tehdään historiaa. Sen sijaan, että postailisin itse, annankin ohjakset vierailevalla tähdelle. Turun kantakaupungin alueella asuva ystäväni lupautui nimittäin toimimaan puolestani koekaniinina eräässä yhteistyökuviossa. ;)

Siis ystävänpäivän kunniaksi, tästä eteenpäin jatkaa Tildan ystävä:

Maukasta ravintolaruokaa suoraan kotiovelle kuljetettuna? Kyllä kiitos! Kun Tilda tiedusteli halukkuuttani testata Turussa tällä viikolla aloittanutta ruoan kotiinkuljetuspalvelu Foodoraa, ei minun tarvinnut miettiä vastaustani kahdesti. Pienten lasten äitinä minua viehätti erityisesti ajatus ravintolaherkkujen nauttimisesta rennosti kotona, sillä kahden alle kouluikäisen kanssa ravintolakäynti on yleensä sekä aikaa että hermoja vaativa operaatio.

 

Berliinissä puolitoista vuotta sitten perustettu Foodora laajeni Helsinkiin kesäkuussa 2015 ja tällä viikolla vuorossa oli Turku. Mukana olevien ravintoloiden määrä on vielä melko pieni, mutta uusia ravintoloita tulee mukaan koko ajan. Foodora toimii toistaiseksi Turun keskusta-alueella, mutta toimitusalue laajenee vähitellen uusien ravintoloiden mukaantulon myötä. Palvelu on käytettävissä sekä Foodoran nettisivujen että mobiilisovelluksen kautta, ja tällä kertaa tein tilauksen ensin mainitulla tavalla kotikoneeltani.
 

Tilaaminen Foodorasta oli varsin vaivatonta. Palvelun nettisivuilta oli helppo löytää mukana olevat ravintolat ja niiden ruokalistat.  Valittavissa oli ravintoloiden pienestä määrästä huolimatta ruokaa moneen makuun: kasvisruokaa, kiinalaista, meksikolaista, italialaista, bistroruokaa ynnä muuta. Sushiravintolan puuttumisesta annan alapeukkua, mutta oletettavasti tämä puute korjaantuu ennemmin tai myöhemmin.
 

Foodora lupaa toimittaa ruoat keskimäärin 35 minuutissa tilauksen tekemisestä. Itse valitsin tällä kertaa kuitenkin ennakkotilauksen parin tunnin päähän ja klikkasin ruoan toimitusajaksi klo 16–16.30. Viisihenkinen seurueemme päätyi tilaamaan ruoat Paninin listalta ja poimimme ostoskoriimme pizzaa, pastaa ja ranskalaisia. Ruoan toimitusmaksu Foodoralla on kiinteä 3,90 euroa per tilaus, mikä on mielestäni edullinen diili. Koko tilausprosessi maksamisineen oli yksinkertainen, ainoan miinuksen annan siitä, etten päässyt tarkastelemaan tilaustani enää sen lähetettyäni.
 

Tasan kello 16 ovikello pirahti ja sisään astui Foodoran hyväntuulinen pyörälähetti pinkkeine lämpölaukkuineen. Tilauksessamme oli kaikki juuri niin kuin piti ja nostelimme ruoat pöytään. Pizzat toimitettiin tavanomaisissa pizzalaatikoissa, pasta ja ranskalaiset pyöreissä muovikannellisissa pahvirasioissa. Minkä nopeudessa ja helppoudessa voittaa, sen estetiikassa luonnollisesti menettää, mutta mikä tärkeintä, ruokien maku oli yhtä herkullinen kuin itse ravintolassa. Ruokien lämpötila jätti aikuisten mielestä hieman toivomisen varaa, mutta lapset olivat mielissään, kun ruoka oli kerrankin sopivan lämpöistä syötäväksi ilman jäähdyttelyä.

Kokonaisuudessaan Foodora oli selvästi positiivinen kokemus ja tulen varmasti käyttämään sitä myöhemminkin. Ainakin sitten, kun se sushiravintola vielä saataisiin mukaan!

Niin se menee  - hyvä ruoka, parempi mieli!

Iloista ja rentoa ystävänpäivän iltaa kaikille lukijoilleni myös minun (Tildan) puolesta :)

keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Olohuoneen sisustushaaveita

Keskiviikkoista!

Olen viime aikoina innostunut haaveilemaan olohuoneen seuraavista uudistuskohteista, ja siksi julkaisen tällä kertaa kuvan niin, että olohuoneen takaseinä näkyy kerrankin kokonaan.

Taka-ajatukseni on tietysti se, että saisin teiltä vinkkejä ajatusteni jalostamiseen ;)



Ajatuksen tasolla olevia uudistushaaveita on kolme. Jossain vaiheessa haluaisin uudet verhot. Nykyisten kanssa kuitenkin pärjään, joten ei niistä vielä sen enempää.

Sen sijaan käyn jatkuvaa kamppailua tuon mustan laatikon kanssa. Tuppaan rajaamaan möhkäleen kuvista pois, koska no, en saa itse kovastikaan kiksejä siitä esteettisesti.

Olen googletellut kovasti sellaisia sisustusviritelmiä, joissa vanhasta antiikkikaapista on tehty televisionpiilotuskaappi. Kovin montaa ei ole osunut kohdalle, muttasen sijaan löysin jotain, mikä sai sydämeni tykyttämään jonkin verran nopeammin...

 

Muistatteko vielä keittiön vitriinikaapin, jonka ostin mummuni ennakkoperintörahoilla? Löysin samaisen suomalaisen puuseppäfirman, Juvin, mallistosta aivan huikean vaihtoehdon oikeasti vanhalle kaapille.


Mies tosin torppasi idean saman tien todeten olohuoneen nurkan muuttuvan liian ahtaaksi. Minä taas suunnittelin, että kaappiin saisi piilotettua kivasti sekä television, stereot ja kaikki cd-levyt eikä tarvitsisi tuijotella tv-tason, pikkupöydän ja levyjen epämääräistä sillisalaattia... Lisäksi kaapin päälle voisi laittaa jotain kivaa kuten edes yhden viherkasvin, joka saisi kunnolla valoa.

No, moninaiset ovat naisen keinovalikoimat, kun miestä aletaan pehmittää ;) Katsotaanpa parin vuoden päästä, onko meillä tuollaista kaappia  :D

Toinen ikuisuushaaveeni on olohuoneen jalkalamppu. Nykyinen lamppumme on melko karsea ysärilamppu, mutta sen avuihin kuuluu kuitenkin ihan mahtava valo: kirkas, mutta pehmeä (heittää valon mukavasti ylöspäin). Siksi, koska olen kovin nirso sen suhteen, millainen valaisin meille kelpaisi, olen tyytynyt nykyistä katselemaan.


Kuvailisin kotimme tyyliä moderniksi mummolaksi ja eräs vaihtoehto olohuoneen jalkalampuksi olisi tietysti autenttinen vanha valaisin. En kuitenkaan kaipaa kotiini sellaista perinteistä hapsulamppua vaan enemmän jotain 1920-luvun tyylistä valaisinta "sienimäisellä" varjostimella kuten tämä Antiikkiverstaan valaisin on.

Toisaalta valaisin voisi olla jotakin vähän modernimpaa. Esimerkiksi Secto Designin jalkalampun muotokieli viehättää kovasti. Vaan entäpä se valaistus? Meillä olohuoneen kattolampun käyttöaste on nimellinen ja pääasiallinen valaostus tulee iltaisin jalkalampusta. Onko kenelläkään kokemusta siitä, onko Secton tarjoama valo riittävää yleisvalaistukseksi  (muutama muu pieni kohdevalo olisi lisänä)?



Tällaista tälla kertaa! Mukavaa viikonjatkoa :)

Kuvat on haettu Secto Designin, Antiikkiverstaan ja Juvin sivuilta.

maanantai 8. helmikuuta 2016

Kårenin kirppistunnelmia ja alle viiden euron asu


Tervehdys!

Ihana Kirppis kuoli ja kuopattiin pari vuotta sitten, mutta nyt on tapahtunut jotain suurenmoista turkulaiselle kirppariskenelle - nimittäin Kårenin kirppis-tapahtuma!

Ensimmäiseen tapahtumaan tämä landella asuva perheellinen ei päässyt, mutta eiliseen numero kakkoseen onneksi maltoin lähteä! Vaikutuin, ja nyt on oma myyntipaikkakin varattu huhtikuun kierrokselta :D


Turusta on selvästi puuttunut sellainen keskustassa pidettävä viikonloppujen pop up-kirppis, vaikka otaksuttavasti tämän kokoisessa opiskelijakaupungissa kysyntää riittäisi. Katsokaa ylintä kuvaa: ei varmaan tarvitse selventää, tuliko tarpeeseen! Kävijämäärä lähenteli neljän tunnin aikana vissiinkin tuhatta henkeä!



En tiedä, miten Kårenin kirppistapahtuma sujui ensimmäisellä kerralla, mutta nyt kaikki toimi vähintään kohtuullisesti. Jonotusaika sisään ei ollut kuin kymmenisen minuuttia, ja myyntipaikkoja oli entisestään lisätty. Toki ahdasta oli paikoin. Onneni oli se, että maltoin kiertää alueen useampaan kertaan. Pöydistä löytyi aarteita, kun vähän jaksoi penkoa pahimman ryysiksen rauhoituttua.

Ja mikä parasta, hinnat olivat kerrankin kohtuulliset. Kirpparille mennään mielestäni myymään, jotta vanhoista, itselle tarpeettomista tavaroista päästään eroon. Myyjät olivat onneksi tällä asenteella liikkeellä ja tavara selvästi liikkui. Itse kulutin kirppistelyihini rahaa 13 euroa ja sain sillä neljä neuletakkia, kaksi trikoopaitaa ja yhden hameen. Sämpylään ja kahviin meni viisi euroa ;)


Kårenin seuraava kirppis järjestetään 6.3. Myyjien osalta se on vissiin jo täynnä, mutta kynnelle kykenevien kannattaa ehdottomasti käydä tsekkaamassa paikan anti :)

Mutta niihin omiin löytöihini... Pesukone hurisi jo eilen illalla, ja tänään minulla oli ylläni jo ensimmäinen versio kirppistelyistäni :)


Saanko esitellä, neljän ja puolen euron asu! Trikoopaita (0, 5 e) ja neulenuttu (2 e) H&M ja Ichin hame (2 e). Ihan parasta kirppislöydöissäni oli se, että löysin useamman jo omistamani, mutta pieneksi jääneen vaatekappaleen tilalle numeroa suuremman version. Ihanaa, sillä en koe tarvetta muuttaa tyyliäni :)
 

Paitsi tietysti hiukan pitää aina uudistua ;)

Hoksasin tuossa taannoin poikani opettamana, että keltainen onkin meikäläiselle ihan hyvä väri.


Joo, Alvarilla on hieno ja rakas mummilta ja ukilta joululahjaksi saatu keltainen kippiauto, jota ei voi erottaa pojasta. En saanut kuitenkaan innoítusta varsinaisesti tästä menopelistä vaan siitä, että totesin syksyllä keltaisen sopivan punaisen (ja sinisen) ohella hirmu hyvin pojalleni. Aloin miettiä asiaa hieman tarkemmin, ja hokasin, että jos poika tulee ulkoisesti minuun, samojen värien on pakko sopia itsellenikin.

Lisää siis keltaista kehiin!

Mukavaa illanjatkoa!

Ps. Vastaan kommentteihinne mahdollisimman pian. Pahoittelut tästä rajallisesti ajankäyttöasteesta!


perjantai 5. helmikuuta 2016

Perjantain mod-tyttö(täti) ja kun äiti pojastaan kokkia leipoi


Tervehdys!

Minähän en tunnetusti muodin aallon harjalla ratsasta. Paremmat vaihtoehdot löytyvät menneiltä vuosikymmeniltä, kuten esim. nyt tällä kertaa 1960-luvulta.

Huomasin syksyllä tori.fi-ilmoituksen, jossa lähellä asuva nainen kauppasi omia nuoruudenvaatteitaan. Suurin osa niistä oli ompelijalla teinitytölle teetettyjä pikkuruisia minimekkoja, jotka eivät olleet nyt ihan tällaisen synnyttäneen 34-vuotiaan kokoa. Muutaman löydön kuitenkin tein, kuten tämän omenanvihreän virkatun tunikan/mekon.

Ja tosiaan - siveyspoliisit, huom!! Ei tarvitse olla huolissaan. En aio nolata itseäni julkisella paikalla leikkimällä, että tämä on minulle mekko vaan laitan housut alle ;)

En muuten taida olla yleensä näin värikäs. Omenanvihreä ei kuitenkaan ole kesäimmeiselle paras mahdollinen väri (se on kevään väri), mutta mätsäsin sen tämän lisääntyneen valon antaman energian turvin turkoosin paidan kanssa. Ehkä pikkulapsiarki tekee piirun verran leikkisämmäksi ;)
 

Siksipä laitoin vielä korviinkin maatuskat:)

Ehkä muistatte, että muutama viikko sitten kyselin Ikean leikkikeittiön perään. Yhtään yhteydenottoa ei tätä kautta tullut, mutta bongasin lopulta kohtuuhintaisen tarjouksen torista. Hain Alvarin Duktigin saman mittaisen matkan päästä kuin jos olisin kurvannut Ikeaan, ja pulitin tästä 55 euroa.


Kuulostaako teistä kalliilta hinnalta käytetystä leikkikeittiöstä?

No joo, olin jo tovin ihmetellyt, miten tori- ja huutonet-kaupoilla näiden Ikea-keittiöiden hinnat kohoavat ihan pilviin. Huusin parisen päivää ennen näitä toteutuneita kauppoja yhtä toista samanlaista keittiötä, ja olisin ollut valmis maksamaan siitä sellaiset 53 euroa. Keittiön huusi kuitenkin joku immeinen Helsingistä yli 60 eurolla(!) ja oli valmis maksamaan vielä rahtikulutkin. Jossain Lapissa näitä on edelleen myyty TÄYTEEN hintaan!!

No, kävinpä vilkaisessa Ikean sivuilla vielä kerran, että mikä mahtaisi vaikuttaa tällaiseen Duktig-hysteriaan. Eipä ollut enää se perusosa myynnissä (ainakaan nettikaupan puolella). Onkohan valmistus lopetettu kokonaan.

Siispä kaikki Ikean leikkikeittiön omistavat: teillä on kultakimpale kourassanne. Älkää nyt ainakaan myykö keitiiötä kellekään alle kympin hintaan ;)


 

Tässäpä oli tämän muorin kahvihetki. Nyt lähden sosekeiton tekoon, sillä poikakin heräilee varmasti kohtsillään unilta.

Ja otsikosta poiketen - joo, kyllä meidän poikaa kiinnostavat toistaiseksi kippiautot vielä enemmän, mutta välillä tehdään myös ruokaa (ja siivotaan).

Oikein rentouttavaa viikonloppua kaikille :)

Ps. Sinä varsinaissuomalainen lukijani: Jos sinulla on piakkoin tarpeettomiksi jääviä kivannäköisiä lasten leikkiastioita (esim. Ikean), niin minulle voi tarjota :)

maanantai 1. helmikuuta 2016

Poikasen koelento


Asiaa voisi lähestyä kahdesta tulokulmasta: joko nyt tai sitten jo oli aikakin!


Joka tapauksessa poika oli eilen ensimmäistä kertaa yksin mummolassa yökylässä.


Ilmeisesti öinen retki oli suurempi koettelemus vanhemmille kuin pojalle itselleen. Puhelun taustalla kuului naurun räkätystä. Sain whtasuppiin kuvia pienestä kylpemisestä nauttivasta vesipedosta ja reteän ylpeästi lumilapiota olalla roikottavasta jäppisestä.


 Nukuttaminen oli vaatinut sen uutukaisen lumilapion sekä Papan läsnäoloa ja vartin unilaulut (siis tarkoitan sitä lapsen ääntelyä). Yöllä isoisä oli heräännyt makeaan naurukohtaukseen. Poika oli jatkanut kuitenkin samantien uniaan :)


Aamulla oli saatu mamman suukotukset ja haettu se lumilapio. Päivä oli kulunut syöden, uinaillen ja lumilapiota puristaen.

Välipalan jälkeen pieni mies saapui kotiin. Äiti oli sydän tykyttäen ovella vastassa. Vastaus iloiseen tervehdykseen oli tuhahdus ja kääntyminen kannoillaan. 

Lumityöt odottivat pihalla ;)