tiistai 11. lokakuuta 2011

Se on lähetetty

Mitä Tilda sanoo G:n viimeisen korjauspuristuksen, seitsemän oppitunnin suunnittelun, niiden pitämisen ja maraton-opekokouksen jälkeen?

Se on lähetetty. Muuta en sitten jaksakaan sanoa. Tällaisella hetkellä myös usko siihen, että kuinka jaksan blogia ylipäätänsä kirjoittaa, horjuu jälleen pahasti.

Mutta tämä on yksi päivä, huomenna taas toinen. Ja minulla on kiva uusi kietaisunuttu ;) Onni on myös oma rikostoveri, joka ottaa kuvat kolmessa minuutissa. Ainakin kerran viikossa.

Saa onnitella.

Edit: Sydämellinen kiitos kaikille myötäelämisestä! Tämä on minulle henkilökohtaisesti todella suuri juttu,ja oikeastaan sanat eivät riitä kuvaamaan sitä ahdistusta ja riittämättömyyden tunnetta, jota olen kokenut viime vuodet työskennellessäni epäpätevänä opettajana. Kiitos myös kaikille teille, jotka ovat suhtautuneet tilanteeseeni tässä vuosien varrella myötätuntoisesti, positiivisesti ja tsemppihenkisesti, vaikka asiaa olisi voinut kommentoida ilkeämielisesti valeopettajuuden näkökulmasta. Tilanne ei ole ollut täysin omissa käsissäni, vaan elämä vie kutakin meistä miten vie. Tämä on ollut Tildan tie ja te olette saaneet tässä samalla kokea siitä pienen häivähdyksen. Koko todellisuuttani en ole voinut enkä ymmärrettävästi edes halunnut jakaa. Toivottavasti tarinoinnistani on ollut iloa, hyötyä ja rohkaisua ainakin osalle teistä.

Nyt seuraa pakollinen tauko. Maalla mokkulayhteys pätkii ja edellisen sopimuksen irtisanottuamme uusi ei ole vielä astunut voimaan. Toivottavasti nettiyhteyden saamiseen ei mene viikkoja, sillä samalla vaikeutuu vähän liikaa open arkikin...

Aurinkoisin syysterveisin Tilda

39 kommenttia:

-Iiris- kirjoitti...

Onnittelut! Itsekin gradun vääntäneenä muistan sen helpotuksen tunteen, kun g:n sai pois käsistä.

opettajatar kirjoitti...

HUIKEAA! Onnea, onnea, onnea!

Outi kirjoitti...

Onnea! Minä tässä yritän aloitella kyseistä urakkaa..

Tessa kirjoitti...

Onnea! Koita nyt ottaa hetki rennosti ennen kuin kehittelet mitään uusia suurprojekteja :).

Anonyymi kirjoitti...

Onneksi olkoon!!

Jee, huippua! Mä muistan itse, että en pystynyt omaan työhöni koskemaan moneen vuoteen sen jälkeen.

terveisin auskuystäväsi Salla Helsingistä

Luokanope kirjoitti...

Hienoa! Itsekin jonkun aikaa töiden ohessa opiskelleena muistan hienon tunteen, kun sai keskittyä vain töihin, eikä opinnot enää rummuttaneet takaraivossa. Isot onnittelut!

piparminttu kirjoitti...

Onneksi olkoon!

SaraJana kirjoitti...

Onnea onnea!! Oma G vielä kokonaan pakertamatta, saa nähdä jääkö tutkinnon loppuun suorittaminen kokonaan välistä sen vuoksi. Kun on jo vakityö ja nyt äitiysvapaalla tuon armaan pikkunatiaisen kanssa, niin eipä voisi vähempää kiinnostaa mikään tutkielman vääntäminen. Ja arvostan sen vuoksi teitä sen ahertaneita entistäkin enemmän! :)

Niin kirjoitti...

ONNEA! Omasta gradusta on jo muutama vuosi, mutta kyllä se helpotuksen tunne muistuu yhä mieleen.

Onneli kirjoitti...

Jes, onnea, olet sankari! Olen niin ylpeä susta kun selätit sen ison pahan suden. Ja nyt vaan meet sen mukaan mitä mieli halajaa, vaikkas sitten bloginkin hetkeksi unohtaisit. Kunhat et kokonaan pistä pillejä pystyyn ;)

Kutri kirjoitti...

Onnittelut! <3 Mulla niin ikään takana maratonmittainen opekokous työpäivän päälle, ja huomiset tunnit taiotaan hihasta, mutta c'est la vie. Puoltoista viikkoa, sitten on syysloma ja saa hengähtää!

Anonyymi kirjoitti...

Onnea!

Anonyymi kirjoitti...

Iso urakka ja nyt se on sitten takana. Huippua!!! Onnea!!!

ambra kirjoitti...

Oikein, oikein paljon onnea! Hyvä sinä!

Anonyymi kirjoitti...

Valtavasti onnea! :)
-M-

Anonyymi kirjoitti...

ONNEA, ONNEA. HYVÄ SINÄ !

Kerttuli kirjoitti...

Mahtavaa, Tilda! Isot onnittelut koko meidän perheeltä! Olen niin ylpeä sinusta! Ole sinäkin itsestäsi :)

Kaitaliina kirjoitti...

Vaude! Paljon onnea jo tässä vaiheessa, on varmasti aika helpottunut tunne.

Ainoanniina kirjoitti...

Oikein paljon onnea!! Uupumuksen tunne on nyt sinulla varmaan päällimäisenä, mutta kohta se vaihtuu helpotuksen tunteeseen ja riemuun ja jippii, ei enää koskaan tarvitse kyseiseen työhön tarttua! Saat unohtaa pitkään rinnallasi kulkeneen "rakkaan" tyystin. Itse tosin näen vielä joskus unia opiskelusta, niissä kapinoin "hei, en minä enää halua, minä olen jo tehnyt nämä hommat!". Helpotuksen tunne on suuri kun herään ja tajuan, että se olikin vain unta ;)

Amalia kirjoitti...

Onnea! Ihailen sinua, kun jaksoit tehdä gradun työn ohessa. Upeaa!

(P.S. Kommentoin aiemmin siihen Suomi putos -postaukseen. En ole töissä historia-alalla vaan ihan muualla, en ole myöskään opettaja. Olen kyllä tehnyt aika paljon sijaisuuksia vuosien varrella, joten koulumaailma kiinnostaa, ja siksi siitä on kiva täältäkin lukea.)

Bisquits kirjoitti...

Onnea hurjasti, iso juttu pois alta! :-D

Comments kirjoitti...

Väikkätarinoita odotellessa :) Onnea!

Elina kirjoitti...

Paljon onnea gradusta (ja kiva päivän asu)!

Anonyymi kirjoitti...

Onnea onnea! Ja asusikin on aivan hurmaava!

Olen lukenut blogiasi jo kauan, mutta nyt jäin miettimään, että jatkatko siis entisessä koulussa vai oletko uudessa paikassa? Olet ainakin saanut taas kuvaajan :)

Anonyymi kirjoitti...

Onnittelut!! Helpotus tulee tiukan puserruksen jälkeen usein jälkijunassa, sen sisäistää vasta hetken päästä, että enää ei tarvitse uhrata yhtään iltaa/viikonloppua ko. urakalle, vaan sitä on VALMIS!

-Annis-

PS. Mistä söpöinen kietaisunuttusi on kotoisin?

Anonyymi kirjoitti...

Hienoa Tilda! Luot uskoa siihen, että se omakin G joskus on paketissa töistä ja kaikesta muusta elämästä huolimatta! Ja nyt palkitset itsesi huolella koko urakasta! :)

Kerttu

Anonyymi kirjoitti...

Onnea mahtavasta suorituksesta! Oma gradu työn alla ja valmista pitäisi tulla tammikuun alkuun mennessä, jolloin ykkösluokka kutsuu.

omppu kirjoitti...

Paljon paljon onnea! :)

Anonyymi kirjoitti...

Mahtava homma ja älyttömän paljon onnea!!! Täällä onkin odotettu, että jäät pois töistä hetkeksi ja saat gradun tehtyä loppuun! Itsehän olin samanlaisessa tilanteessa useampi vuosi sitten.

terkuin Hanneli-ope

Kikka kirjoitti...

Voi pupunen, ihanaa että se on nyt mennyt! Onnea! Ja rentoutumista!

Lisa kirjoitti...

Rutkasti onnea gradun valmistumisen johdosta! On se sen verran iso työ ja puristus, että jonkun aikaa on mielestäni ihan oikeutettua olla väsynyt ja ottaa hieman rennommin!:)

Tilda kirjoitti...

Hei, kommentoin vain muutamille tällä kertaa. kiito s kuitenkin kaikille onnitteluista!

iiris: Helpottaa todellakin! Tosin esitarkastuksen jälkeen pitänee tehdä pieniä korjauksai. Suurempia en jaksa.

Outi: tsempit!

Tessa: Miten ois väikkäri ;) No vitsi. Ainakin tänä vuonna...

Salla: Voi Salla, kiva kun kirjoitit. Kiitos onnitteluista! Mites erityisopen arki sujuu?

Luokanope: Kyllä tuo on niin totta :)

Sarajana: Voi, onnittelut lapsukaisen johdosta. No sulla on kylä hyvin asiat noinkin :)

Onneli: Ihanaa olla sankari :D

Kerttuli: Voi, kun ihanaa, että muutkin ovat minusta ylpeitä. Tervetuloa kyläilemään. Se on vissiin miesten kesken jo sovittukin.

Ainoanniina: Toipuminen kestää kylä kauan. Olen aika väsynyt. Mutta mielen rauha ja toiveikkuus sitä suuremmat... :)

Amalia: Ok :)

Comments: Katotaan nyt mitä proffa tuumaa. Kovin huonolla arvosanalla en kehtaa sellaista ajatellakaan... mutta sinänsä kyllä kiinnostasi ;)

anonyymi: Jatkan entisessä ainakin tämän vuoden. Rikostoverikin on siksi sama :D

Annis: kiitos kannustukseta aiemmin ja nyt :) Kietaisunuttu on tämän syksyn henkkamaukan kuvastosta!

Tilda kirjoitti...

Kikka: En kähtenyt muuttaman johdannon rakennetta, mutta aika palon muuten hyödynsin vinkkejäsi. Fyysisenkin viänsi ruumiillisuudeksi, paitsi yhdestä luvusta, kun aika loppu taas kesken. Ehtiihän sen vielä...

Anonyymi kirjoitti...

Onnea! Mikä tää valeopettajuusjuttu on, onko opettajilla siis oikeasti jotain sisäistä kyräilyä/hierarkiaa aiheesta? Puhutaanko opettajanhuoneessa selän takana ei-valmistuneista valeopettajina? Vai mistä moinen? Kiintoisaa.

Mii kirjoitti...

Onnea hurjan paljon! Muistan miten ihanalta itsestä tuntui saada pätevän paperit ja päästä pois epäpätevän leimasta. Minulla tosin gradun tavoitetaso oli nolla ja ainut tavoite oli saada paperit ulos. Arvostan suuresti sitä, miten jaksoit paneutua graduusi loppuun asti.

Anonyymi kirjoitti...

Heippa!

Erityisopen arki sujuu ihan jees, mutta säännöllisin väliajoin mietin aina jotain muuta.. :D

En tiedä, pitäiskö joskus vielä kokeilla uudelleen hissanopettamista, mutta työtilanne on sitten mitä on. Erityisopettamisessa on hyvät puolet: pienet ryhmät ja yksilöllisyys. Huonoa on jatkuva riittämättömyyden tunne ja sen sietäminen, ettei koskaan tule valmista. Ja aina tulee oppilaita, joilla on jotain vaikeuksia.

Soittele ihmeessä, jos joskus olet tulossa Hesaan päin, olisi kiva nähdä! En ole enää fb:ssa... Mun s-postiosoite on etunimi.sukunimi@edu.hel.fi

t. Salla <3

Anonyymi kirjoitti...

Voi onnea tuhannesti Tilda!! Olen seurannut blogiasi kauan, mutta koskaan en ole uskaltanut kommentoida..miksiköhän. Mutta NYT oli pakko! :) Ja ainakin minulle se, että olet jakanut ope-elämääsi ja muitakin pohdintojasi on ollut tärkeää. Ja tämä kannustaa ainakin minua, ikuisuushistorianopiskelijaa ja pätkätyöläistä ;)

Turun Tilda kirjoitti...

Valeopettajuudesta kysellyt anonyymi: siis tällähän hetkellä puuhataan sitä, että opettajan nimikettä pitäisi muuttaa siihen suuntaan, että ainoastaan pätevät saisivat käyttää sitä. Tällöin vanhemmatkin tietäisivät, onko heidän lastensa opettaja pätevä. Valeopettaja-nimitys ylesityi mediassa varmaan sen valelääkärijupakan jälkeen...

madjaarienmailla kirjoitti...

Onnea vielä täältä madjaarien mailta! Hienosti väänsit loppuun asti, toivottavasti saat itseäsi tyydyttävän arvosanan, tosin kuka niitä koskaan kyselee tai muistelee, jos ei tutkijaksi aio ;)

Minulla kävi niin, että gradun valmistumisen aikana ja pitkään sen jälkeenkin, en pystynyt lukemaan romaaneja. Ensinnäkin jo kirjan käteen ottaminen puudutti, ja toisaalta takaraivossa oli tunne, että ei saa lukea romaania kun pitäisi lukea tutkimuskirjallisuutta... Hyvä että jaksat kuitenkin lukea Oliviaa :)