Raskauskynähameen paluu

Tervehdys!

Kiusaan teitä näköjään oikein urakalla asukuvilla. No, kerta inspis on nyt päällä, parempi postailla aiheesta nyt, ettei jää kokonaan tekemättä. Edellisessä raskaudessahan alkoivat juhannuksen jälkeen kuumat piinaviikot eikä alastomasta bloggaajasta ollut oikein asuja bloggaamaan ;)

Maksimekon ohella raskauspukeutumisen ikisuosikkini on trikoinen kynähame. Ostin Alvaria odottaessani Mama Liciuoksen kynähameen, mutta en oikein lämpene sille enää. Se on yksinkertaisesti vähän liian pinkeä nykyiselle mitoitukselleni. Tähän raskauteen kun lähdettiin nelisen kiloa painavampana kuin aiempiin.

Korvike löytyikin sitten Indiskan alerekistä kymmenellä eurolla. Voi kyllä olla, että tämä uusi hamonen on auttamattoman väljä sitten odotusajan jälkeen, mutta löytänee hyvän kodin jonkin toisen odottajan vaaterekistä.

Raskauskynähameen pariksi sopii mielestäni parhaiten jokin hieman hulmuava helmainen ja löysähkö, mutta hartioista hyvin istuva paita. Omat suosikkini ovat melko peittäviä, mieluiten puolipitkillä hihoilla. Yllä olevan sinisen puuvillapaitiksen löysin muutamalla eurolla kirppikseltä edellisen raskauden aikoihin.

Koru on työelämäaikainen suosikkini ja se löytyi muistaakseen Hennesiltä. Kengät ovat ne tämän kevään Kårenin löytö. Vagabondit kustansivat kolme euroa.

Ei siis mikään maailman kallein asu taaskaan :)

Mutta mitäs veikaatte, onko tuloillaan tyttö vai poika? :D

Visiitti Aveliaan

Tiistaista!

Viime viikonloppu oli ihana! Aurinko paistoi ja minulla oli pitkästä aikaa tilaisuus päästä turkuilemaan. Tottahan toki päälle piti laittaa jotakin keväisempää, vaikka lähtö tuli hieman yllättäin.  

Ylle valikoitui nopean harkinnan jälkeen UFF:lta vuosi sitten löytynyt 70-luvun nahkahame ( 7 e), suosikkikevät(talvi)takkini (H&M) sekä Hironian hattu päähän keikkumaan. Hatun värisen kaulahuivin olin jo ehtinyt riisua, sillä päivä osoittautui yllättävän lämpimäksi.

 

Julinian maittavan lounaan jälkeen mainitsin miehelleni, että jossakin vaiheessa voisimme piipahtaa sisustusliike Avelian uusissa tiloissa. Kirjoitinkin kyseisestä liikkeestä kolmisen vuotta sitten, kun se vielä sijaitsi Turun keskustassa. Mututuntumani oli, että liike olisi muuttanut jonnekin Turun sataman tienoille, mutta hakupalvelu osoittikin Ruisssaloa. Mielenkiintoista! Lähdimme siis tsekkaamaan, minkälaisesta paikasta oli oikein kyse.

Avelia löytyi Ruissalon Telakan liepeiltä, osoitteesta Hevoskarintie 23. Vanhaan satamahalliin muokatu tilat olivat ihanan valoisat ja avarat. Liikkeen valikoima oli edelleen yhtä ihana; ihailin erityisesti Tolixin tuoleja, tehdasvalaisimia sekä ahavoituneesta vanhasta kierrätyspuusta tehtyjä pikkupöytiä ja penkkejä.

Avelian yhteydessä toimii uutuutena myös kahvila huikeine merellisine maisemineen :)

Hoitovapaalaisen budjetti on niukka, mutta löysin nyt sen kaipailemani betoniruukun (6 e) Granitin purnukoiden jatkoksi :)

Siellä se jo koristaa kotipihaa, kun sain vihdoin viimein hankittua muutaman teten pihalle...

Tässäpä vielä viikonloppuinen asu siten, että hatun sivuprofiilikin näkyy hieman paremmin.

Mukavaa viikonjatkoa kaikille!

Operaatio sohvapöytä ja ajatuksia yrittäjyydestä

Perjantaista!

Tälle päivälle on suuret odotukset. Pääsen nimittäin tekemään sellaista, mistä olen vuosikaudet haaveillut eli entisöintikurssille. Tarkoitus olisi ottaa työn alle vihdoin viimein muutama vuosi Pilipalipajasta hankittu suutarinpöytä vai miksi tuollaisia pienellä lokerikolla varustettuja pöytiä kutsutaan. Ihan itsenäisesti en ole uskaltautunut siitä maaleja poistelemaan, sillä pöytä on oikeasti melko vanha - tästä kertoo ainakin se, että pöydässä on käytetty puunauloja. Joku lukija taisikin muinoin arvella, että se olisi peräisin 1920- tai 1930-luvulta.



Taisin jo vuosia sitten kysellä teiltä lukijoilta, että miten kunnostaa pöytä. Ajatuksesta maalata pöytä valkoiseksi olen jo aikoja sitten luopunut, mutta haluaisin pois ainakin tuon karmean punaruskean päällispinnan. Jalat voisivat olla myös joko puunväriset tai sitten tuollaiset tummat kuten nyt.

No, kurssin vetäjältä saanen varmasti vinkkejä, mutta jotenkin houkuttaisi rapsutella esille alkuperäinen puupinta ja käsitellä se sitten vaikka jonkin sortin vahalla. En sitten tiedä, onko hyvä ajatus, kun pöydässä on selvästi aika monta kerrosta vanhaa maalia. Varmasti osa on imeytynyt puuhun saakka. Saa ideoida, jos kiinnostaa :)



No, joka tapauksessa pöydän parina tulee olemaan antiikkisohvamme, joka verhoillaan uudestaan. Vakaat aikeeni saada "uusi" sohva kesäksi heitti kuitenkin häränpyllyä, kun emme osanneet ajoissa päättää, millä kankaalla sohva verhoiltaisiin. Empimisen seuraksena verhoilijamme oli saanut sen verran paljon tilauksia, että entisöinti siirtyi elokuulle. Ajattelin, että ihan ok, sillä saisimme lisäaikaa miettiä vaihtoehtoja.

Sitten kohtalo puuttui peliin. Verhoilijamme joutuikin sairaslomalle ja on raukka sillä vielä ainakin kuukauden. Mahdollisesti saisimme sohvan kuitenkin työn alle vielä tämän vuoden puolella. Katsotaan, miten käy. Pääasia, että saadaan verhoilijamme työkuntoiseksi!

Sivuhuomiona voisin kuitenkin tähän väliin todeta, että tasan eivät käy puntit tässä maassa. Kaikkihan nyt ovat varmastikin perillä maamme vaikeasta taloustilanteesta ja nykyhallituksen sen vuoksi kaavailemista säästötalkoista, joihin palkansaajat osallistuisivat mm. maksamalla ensimmäisen sairaspäivän omasta kukkarostaan. Tämä on tuntunut meistä opettajista ja varsinkin hoitoalan henkilöstöstä aiheellisesti epäreilulta, sillä taudit saadaan usein työpaikalta.

Hieman kuitenkin perspektiiviä aiheeseen. Verhoilijani kertoi, ettei hänen kannata ihan pienistä tai edes suuremmista edes hakea sairaslomaa. Yrittäjillä kun karenssi on vähintään viikon. Paremmat sairasetuudet maksavat pienyrittäjälle niin paljon, ettei niitä kannata ottaa. Yksinyrittäjä tuskin on mikään kroisos tai veropakolainen, joten muistinpa taas olevani aika etuoikeutettu palkansaajana. Pienen tai keskisuuren yrityksen omistajalle, joka näissä olosuhteissa työllistää toisen on nostettava hattua: lomarahat, eläkkeet, sosiaalimaksut ynnä muut hoituvat pitkälti työnantajan puolesta. Mutta....Mikähän mahtaa olla palkansaajien tulevaisuus? Olemmekohan tätä menoa kohta kaikki yksinyrittäviä? Osaankohan (mahdollisesti) tasapaksun mukavasti palkaanauttivana opinto-ohjaajana edes esitellä yrittäjyyttä oikeista tulokulmista?

No, takaisin sohvateemaan. Päädyin kesän myötä ja teidänkin ideoita tarkoin harkiten lopulta siihen, että sohva tulee saamaan joko nykyisenkaltaisen tummanpunaisen tai sitten tuossa ylemmässä kuvassa näkyvän tummanharmaan päällisen (on muuten oikeasti vielä astetta syvempi siniseentaittuva harmaa). Tällä hetkellä olen kallistumassa tummanharmaaseen, silä sopivaa punaista ei löytynyt. Jossain vaiheessa yksinkertaisesti haluaa vain saada tuloksia aikaan :) ja mä haluan mun sohvan kuntoon!

Mukavaa viikonloppua!

Saat sen, mistä luovut (eli Tildan blogikirppis)...

Tervehdys!

Olen viime päivät tehnyt pikkaisen surutyötä sen kanssa, etten taida enää koskaan mahtua tiettyihin vaatekappaleisiini. Olen pähkäillyt, että mitä realistisesti kannattaa edes säästää, sillä olen kuitenkin viime kuukausinakin löytänyt tosi kivoja pikkaisen suuremman koon vaatteita, jotka näyttävät hyvältä yllä. Miksi pantata makkarankuoria, kun vaatteita tulee ja menee? Ne ovat vain materiaa ja elettyä elämää, joka elää muistoissa ja vaikka tämän blogin valokuvissa.

Ehkä paras muistutus siitä, että joskus kannattaa jostain luopuakin tapahtui eilen, kun piipahdin Turun UFFilla.

Muistaako kukaan tätä Sandin armymekkoa?

Se istui aikoinaan ylleni kuin hansikas ja on varmaan ainut vaate, jonka ostin ikinä jo kuopatusta turkulaisesta Kappa-shopista. No, ei mene enää ylle ja nimenomaan tuosta rintavarustuksesta. Olen tässä miettinyt, mihin hintaan siitä luopuisin ja mistä saisin ikinä yhtä ihanan työvaatteen.

No, vastaus kuuluu, että Turun UFFlta! Samainen mekko löytyi koossa 38 (tuo ylempi on 34). Hieman napit kinnaa siinäkin, mutta toivotaan, että kunhan saan toispuoleisen imetyksen lopetettua, niin mekko on täydellinen. Ainakin, jos hankin pienentävät rintaliivit (saa muuten antaa vinkkejä merkeistä!).

Eli jos jotakuta kiinnostaa, niin tällainen moitteettomassa kunnossa oleva mekko olisi myynnissä. Hintapyyntö on 25 e + postikulut.

Koska blogikirppistäkin on kaipaltu, niin tässä alla joitakin mekkoja, hameita ja tunikoita (alimpana yhdet shortsit), joita aion ottaa viikonlopuksi myyntiin. Pääasiassa vaatteet ovat kokoa 36. Jos sinua kiinnostaa jokin niistä, niin pyydä kokotiedot s-postitse ja tee hintatarjous mieluusti ilman postikuluja. Halvemmaksi tulee tietysti, jos haluaa ostaa useamman vaatekappaleen:

Aikaa loppui taas kesken niinkuin usein vauvaperheessä. Enemmänkin myytäviä juttuja olisi varmaankin löytynyt, mutta tässä oli siis hieman esimakua... Toivottavasti kuvat saa suuremmaksi niitä klikkaamalla.

Mukavaa illanjatkoa! :)

Vitamiinimaksi 70-luvulta ja tutikkamiehen uusimmat tempaukset

Tervehdys jälleen!

Porilaisen farkkumekon innoittamana aloin penkoa vaatehuonetta siinä toivossa, että sieltä löytyisi jotain muutakin päälle mahtuvaa. Ja löytyihän sieltä - ainakin melkein!

Muistanette viime keväänä blogissa vilauttamani 70-luvulta peräisin olevan Muotituote Leona-merkkisen tikkimaksihameen. Löysin sen Art + Designista ilman minkäänlaista takuuta siitä, että vyötäröni ikinä mahtuisi sen uumeniin ja edelleen onkin jäljellä muutama sentti kurottavaa... Olen kuitenkin vallan riemastunut siitä, että mahduin hameeseen muuten (ei tullut kuuloonkaan vielä syksyllä) ja jos ne viimeiset sentit eivä tsitten kuroudu, voin viedä hameen ompelijalle levennykseen. Kai sellainenkin onnistuu jonkin huomaamattoman sivusauman turvin.

Hameen värimaailma on toki melkoisen psykedeelinen, mutta kaipaan juuri nyt väriä elämääni!

Juu, ja tähän on ihan syykin. Alan olla kuontaloni kanssa niin maantienvärinen kuin vain voi. Toki aioinkin kasvattaa oman värin takaisin, mutta pikkuhiljaa kaipaisin taas hieman raidoitusta (edelliset otettu lokakuun alussa) ja kotona nysväävää piristäisi myös kestovärit ripisissä ja kulmissa.

Ongelmana on kuitenkin tutikkamies. Hänelle ei kelpaa enää pullo enkä oikein siis voi jättää häntä lapsenvahdille, koska mikään muu juomamaatti kuin tissi ei tällä hetkellä kelpaa! Kokeiltu on pappaa, mammaa, pienempää tuttipulloa, isompi reikäistä tuttipulloa... Edes isi ei enää kelpaa. :/

Tämä on tietysti tällainen klassinen "miten ei tule toimia"-tilanne. Vaikka Alvari söi pullosta mennen tullen vielä 2 kk:n iässä, ajauduimme tähän umpikujaan kaiketi siksi, että siinä rintatulehdustodellisuudessa aloin tyhjennyttää jossakin vaiheessa rinnoistani jokaikisen pisaran kuin mahdollista. Olisi pitänyt tietysti pitää pullostasyöntitaitoa yllä, mutta siinä kivussa ja säryssä suurin helpotus oli se, että rintatulehduskierre saatiin selätettyä ja maidon tulo tasapainotettua.

Kaiketi sitä on vain kärvisteltävä vielä muutamat viikot ilman kampaaja- ja kuntosalikäyntejä (yllätyin tästä ajatuksesta itsekin, selkäni ei niinkään...), mutta kunhan ensi viikkoinen viisikuutautisneuvolakäynti sieltä saatuine neuvoineen on plakkarissa, tässä taloudessa aloitetaan kyllä kiinteät! Toivottavasti helpottaa (ja vähentää samalla yösyöntien määrää)!

Mukavaa viikkoa kaikille!

Ps. Jos jotakuta vielä kiinnostaa, niin se Odd Molly ja Seraphinen mekko ovat yhä kaupan :)

Raskauskynähame kolmella tavalla

Sunnuntaista!

Kiitos vielä tosi paljon edellisen postauksen kommenteista! Vastaan teille henkilökohtaisesti kaikille, kunhan ehdin. Sain paljon ajattelemisen aihetta, ihan uusiakin näkökulmia tuohon päättömänä bloggaamiseen. Ehkäpä on tosiaan niin että blogin intiimi tunnelma saattaakin säilyä nimenomaan siksi, että kasvojaan ei näytä. Tällöin myös ainakin osalta julkisuudelta ja niiltä pelottavan kuuloisilta kuvakaappauksilta tulee vältyttyä, vaikkakin yllätyin myös siitä, kuinka moni henkilöllisyyteni on saanut selville.

Lisäksi anonyymiys luo sellaisen universaalin vaikutelman. Vaikka bloggaan persoonallani ja olen kertonut henkilökohtaisia tuntemuksia, ovat tietyt aiheet kuitenkin yleismaailmallisia ja monia koskettavia ja pyrkimykseni on kuitenkin tietyllä tapaa olla asiakeskeinen. Esimerkiksi keskenmenoista ja kohtukuolemista olisi hyvä puhua enemmänkin julkisuudessa, jotta tabut aiheen ympäriltä hälvenisivät ja niitä kokemattomat ihmisetkin ymmärtäisivät, millaisista mullistuksista ihmisen elämässä on kyse. Toisaalta omasta tyylistä bloggaaminen on varmasti omalla tapaa egoistista ja pinnallista, mutta toisaalta kun omasta tyylistä tykkää ja muotibisnestä ilmiötä ei pakoon  tässä maailmassa pääse, voi tähänkin genreen antaa oman panoksensa tuomalla vähän erilaisen näkökulman kulutukseen ja vanhan arvostamiseen.

Ja tästä aasinsiltana tämänpäiväiseen aiheeseen. Ajattelin nyt ryhdistäytyä ja vinkata vielä ennen jakautumistani, miten monikäyttöinen ja hyödyllinen raskausajan vaatekappale trikoinen raskauskynähame on! Tälla tavalla tekemistä keksimällä myös saan hetken helpotusta jatkuvasti päässäni kiertäviin pelkoihin siitä, mitä ensi viikolla tapahtuu. Pikkuiseni on tosiaan yhä perätilassa ja seuraavaksi on vuorossa magneettikuvaus. Sitten sitten arvioidaan mahdollista synnytystapaa ja kääntöyritystä. Ja en vielä todellakaan tiedä, mihin päädyn. Haluaisin vain saada tällä kertaa elävän lapsen ja välttää tietysti riskejä viimeiseen asti. Mutta kun en voi tietää, mitä riskit milloinkin kenenkin kohdalla ovat...

Mutta hameasiaan. Oma raskaushamoseni löytyi ihan uutena turkulaisesta OZ Babysta. Se on Mamalicious-merkkinen ja kustansi vähän päälle 20 euroa. Tätä mallia ei ehkä enää löydy, mutta eiköhän raskauskynähameita ole äitiysvaatemerkkien valikoimissa ympäri vuodenkierron.

Minulta kyseltiin taannoin, osoittautuiko tämä kevätjuhliin käyttöön ottamani vaatekappale hyödylliseksi nyt raskausaikana. Vastaan, että kyllä ja ei. Hameessa ei ole mitään vikaa, ja jos olisin ollut esim. jouluvauvan odottaja, tämä hame olisi ollut varmasti raskausajan työasujen kulmakivi.  Oma raskauteni ajoittui kuitenkin siten, etten ole tarvinnut tällaisia casual-vaatekappaleita ihan hirveästi, koska kesälomalla olen ollut paljon kotosalla enkä ihmisten ilmoilla. Lisäksi säät muuttuivat niin radikaalisti kuumiksi kesäkuun jälkeen, ettei tällaiseen hameeseen oikein tehnyt mieli pukeutua. Ehkä tässä ilmojen viiletessä ehdin kuitenkin muutaman kerran hametta vielä käyttää. Uskoisin myös, että tämä saattaa toimia ihan raskauden jälkeenkin sekä tietysti mahdollisisssa tulevissa raskauksissa :)

Harrastan päivän asukuvissa yleensä ihan autenttisia käytössä samaisena päivänä olleita asukokonaisuuksia, mutta nämä seuraavat kuvat ovat kyllä edellä mainituista syistä lavastettuja ihan teitä varten. Toivottavasti joku raskauden alkuvaiheessa oleva saa näistä nyt vinkkiä! Pahoittelen turvonneita potkiani, mutta en jaksanut verhota niitä nyt sukkahousuihinkaan :) No, ei kai odottava äiti nyt pienistä kauneusvirheistä törkykommentteja saa ;)

Asu 1.

Musta raskauskynähame on siitä hyvä vaatekappale, että siihen voi yhdistää oikeastaan millaisen tahansa yläosan. Löysin kaappieni kätköistä vähemmälle käytölle jääneen Zaran perhoshihaisen ja -kuvioisen paidan, joka sattui vielä laskeutumaan masuni päälle. Paita oli kyllä hieman haasteellinen kuvattava ja ylipäätään omalle kropalleni sopii näköjään tässä raskausaikanakin paremmin se, että paidan helma on hameen sisässä. Mutta kannattaa testailla. Jos on oikea von Koipelin - toisin kuin minä - niin ehkä tällainen paita hameen päällä yhdistelmä on tosi hyvä!

Asu 2.

Sitten hieman syksyisempiin tunnelmiin. Piukean kynähameen kanssa kannattaa hieman löysähkö yläosa. Näin on toki raskausaikana ihan pakkokin tehdä ;)

Olin iloinen, kun tämä ikivanha Lindexin paita mahtui hyvin ylleni ja näytti tosi hyvältä itse asiassa hamosen kanssa!

 Luulen, että jos laskettu aika olisi ollut yhtään myöhemmin, tällä olisi ollut kovastikin käyttöä!

Asu 3.

Vielä Ihana Kirppiksen satoa... Tämä Zaran paitapusero löytyi kyseisestä paikasta kolmella eurolla.

Muutenkin mahan kasvaessa pieniharteisen ihmisen on hyvä lisätä yksityiskohtia vartalon yläosaan kuvioiden ja korujen muodossa. Tätä asua pääsi koristamaan viime syksynä voimakorukseni ostama Helene. :)

Olisiko teillä lisävinkkejä, kuinka toteuttaa raskausajan asukokonaisuus kynähameella?

 Mukavaa sunnuntain jatkoa!

Kevätjuhla-asu vuosimallia 2014

 1. Tuuli hiljaa henkäilee,
aalto vapaa välkkyilee,
pikkulintu suruton
laulelee; "nyt kevät on!"
Vuokko kaino kuvustaan
avaa silmäns' unestaan,
kaunokuvat hymyten
nousee kasteniityllen.

 

2. Pursi kaunis kiikuttaa
somasti sen soutajaa!
maamies peltoon pehmeään
kylvää, kyntää siementään
Lapset kukkakimpuillaan
koristavat hiuksiaan,
riemulaulu verraton
kaikuvi: "nyt kevät on!"

Tämän lapsuuteni lempikevätjuhlalaulun (Suvivirren ohella) myötä haluan toivottaa kaikille uurastuksensa päätökseen saaneille lempeitä kesätuulia ja lämpimän luonnonvesien virvoittamia varpaita :)

Samalla kaksi vinkkiä kesäisten juhlien mammavieraille ja -juhlakaluille: Mamaliciouksen venyvä trikookynähame on raskausvaatteiden aatelia. Enpä taida tarvita muita hameita tänä kesänä ;) Perinteistä Tilda-kampausta voi taas piristää keväisellä kukkaseppeleellä ja hehkua kilpaa omenankukkien kanssa. Näitä löytää ainakin Glitteristä ja Accessorize-liikkeistä. Omani sain mieheltä hääpäivälahjaksi (pienten vinkkausten jälkeen...).

Oikein ihanaa päättäjäisviikonloppua kaikille! Minä kätken sydämeni sopikoihin muutaman ihanan palautteen, joita sain opiskelijoiltani ja haikeana muistelen matkaa, jonka sain tehdä jopa kuudennestä luokasta asti opettamieni nuorten kanssa.

Kukkia mekossa ja puutarhassa kera muiden kuulumisten

Tervehdys pitkästä aikaa!

Huh, huh hellettä ja kiirettä. Voi, kumpa voisin sanoa edes opiskelleeni ahkerasti viimeisimmän puolitoista viikkoa, mutta se ei ole todellinen syy hiljaisuuteen. Nyt vain on ollut niin, että minulla on ollut tavallista enemmän sosiaalista ELÄMÄÄ. ;)

Ystäviä on vieraillut Wienistä ja Jyväskylästä, ja lauantaina meillä oli grillailemassa miehen työporukoita perheineen. Ilmeisesti hyvät ilmat saivat ihmiset liikkeelle, sillä parhaimmillaan paikalla oli reilusti yli 30 (40?) ihmistä, joista kolmasosa lapsia. Huh! Hauskaa tosin oli ja mies vastasi pääosin tarjoomisista.

Saimme tuliaisiksi aivan ihanan hehkuva hortensian ja tomaatintaimen. Mies oli pari päivää aiemmin hankkinut viisivuotishääpäivälahjaksi minulle jo muutaman muun pihan kaunistuksen :)

Mitä muuta sitten on tapahtunut? Tässäpä hieman listaa:

1. Olen saanut vihdoin opoharjoitteluni purkkiin, jesh! Viisi viikkoa on nyt täynnä ja kokemusta tuli matkan varrella niin peruskoulusta, ammatillisesta koulutuksesta kuin lukio-opoilustakin. Lisäksi tutustuin jo viime kesänä peruskoulun jälkeisen nivelvaiheen tukitoimiin. Olisi ollut toki hyvä, että olisin suorittanut edes pienet harjoittelupätkät ammattikorkean ja yliopiston puolella, mutta päätähtäimeni on työllistyä jatkossakin joko peruskoulussa tai toisella asteella. Nyt sitten tarvitsisi kirjoitella oppimispäiväkirjaa noista harjoitteluista ja hoitaa muut loput lyhyemmät kirjalliset rästit. Valitettavasti aikataulutukseni petti sen verran, että lopputyötä väsään ilmeisimmin sitten vasta kesällä.  Heh, no se onkin minulle tuttua touhua neljän G-kesän jälkeen ja lupailen teille jo nyt lämpimiä kesäkelejä, sillä perinteisesti aina, kun minun pitää lopputyötä väsätä, on varmat kesähelteet tiedossa ;)

2. Mieheni sai muuten pelastettua läppärivainaani kovalevyn sisällöt! Voi onnea! Tärkeintä on, että opomateriaali pelastui, mutta eipä haittaa sekään, että seitsemän vuoden oppituntien suunnitteluähellysten tuotokset pelastuivat ja "jokunen" digikuvakin... Kiitollisin mielen lupaan ottaa vahingosta opikseni!

3. Ensimmäinen konkreettinen vauvahankintakin on tehty. En osaa edes sanoin kuvailla, miten mahtava juttu meitä kohtasi. Saimme eräiltä tutuilta ILMAISEKSI nelisen vuotta vanhat Teutonia-yhdistelmärattaat hoitolaukun ja turvakaukalon kera. Siis koko paketti kaikilla mausteilla. Rattaat ovat olleet käytössä vain yhdellä vauvalla.

Olen niin kiitollinen ja helpottunut, sillä vaunojen vertailu tuntui jo alusta asti melko mahdottomalta tehtävältä. Uskon ja luotan, että saamamme rattaat soveltuvat hyvin maaseudun oloihin, sillä etupyörät saa tarpeen vaatiessa lukittua ja menopelissä on käsijarrukin. Voi tätä muikeutta!

4. Olin perjantaina henkilökohtaisena shopparina (vai mikä se on?) ystävälleni, joka etsi Turusta vintagemekkoa omiin väitösjuhliinsa. Hih ja huh! Tehtävä oli ihana, mutta myös pelottavan vastuullinen, sillä vuosikertavaatteen metsästys on aina vähän niin ja näin - ne kun ovat uniikkeja. Loppujen lopuksi ystäväni löysi aivan ihanan aidon SUOMALAISEN 50-luvun Marilyn-henkisen kellohelmaunelman, jonka nimesin saman tien kesäillan unelmaksi ;) Ystäväni lupasi, että saan postata puvusta sitten, kun suuntaamme hänen väitösjuhliinsa kesäkuun puolella.

5. Heh, teimpä myös minä pallohama vintagehenkisiä heräteostoksia ilman mitään takuuta siitä, että vaatteet koskaan mahtuvat päälleni. No, en ota paineita vaan myyn vaatteet sitten vaikka eteenpäin.

Käväisin pitkästä aikaa Art+Design-liikkeessä ja kas - sieltähän löytyi taas aivan uskomattomia aarteita!

Olen jo pidemmän aikaa haaveillut punakukkaisen vintagemekon löytämisestä. Nyt tuo haave toteutui, mutta löytämäni ihana pitsikauluksinen mekko vaatii jonkin verran fiksaamista. Klänningin vetoketjut on nimittäin ommeltu umpeen ja kapeahko vyötärökin arveluttaa... Mutta ei murehdita vielä  ;)

Toinen löytöni on tätäkin huimempi! En ole nimittäin koskaan törmännyt mihinkään vastaavaan.

Art+ Designin rouva kiikutti näytille aivan uskomattoman 70-lukuisen maksihameen. Se on Leona-merkinen; suomalaista tuotantoa. Tuo tikkinen hame olisi aivan uskomaton asu esimerkiksi töissä syksyisin, se yllä voisi leimuta kilpaa syysruskan! Mutta katsotaan, miten käy...  Nyt vyötärö ei mennyt lähellekään kiinni, toivottavasti sitten syksyllä menee. Jos ei mene, niin myyn sen sitten eniten tarjoavalle. Alle kolmellakympillä ei kyllä lähde - sen verran maksoin siitä itsekin :)

Mukavaa helleillan jatkoa!

Ps. Kiitos mielettömästi edelliseen postaukseen tulleista vakuutusvinkeistä. En ala vastaamaan niihin yksityiskohtaisemmin, mutta totean lukevani ne erittäin huolellisesti läpi. Toivottavasti niistä on hyötyä myös muille vastaavassa tilanteessa oleville :)