Täsmätärppi vintagehääpukua etsivälle!

Tervehdys taas!

Oh-hoh! Taisin tehdä enkat: jo toinen postaus vuorokauden sisään! Parasta kuitenkin hoitaa mielessäni pyörinyt aihe alta pois, sillä pää vuotaa kuin seula nykyään. Kotona pyörimisellä lienee jotakin vaikutusta tähän ;)

Mutta asiaan: Oletko vintagehenkinen, n. 36-38 kokoinen ja menossa lähivuosina naimisiin? Tässä olisi varteenotettava hääpukuvaihtoehto:

Art+Vintagessa on myynnissä aivan ihastuttava 60-luvun hääpuku. Vaikka rakastinkin omaa täyspitsistä 50-luvun hääpukuani, olisi tämä varteenotettava vaihtoehto, jos olisin menossa naimisiin nyt!

Tämänkin yksilön yläosa on pitsiä ja alaosan tyllissä on kauniita kukka-aiheita.

Kokonaisuuden kruunaa vielä huntu, jonka kiinnikeosssa on ihania kukkia!

Art+Designista sanottiin että puvun hinta on noin 200 euroa. Ei ole paha hinta uniikista, ekologisesta ja vieläpä tyrmäävän kauniista kokonaisuudesta!

Puku on kooltaan 38, mutta entisajan koot ovat omanlaisiaan. Mittoja en ottanut, mutta niitä voi varmasti tiedustella liikkeestä.

Toivottavasti joku onnellinen löytää tämän ihanuuden ja puvun tarina voi jatkua!

Mukavaa päivänjatkoa!

Ihmeiden aika ei ole ohi

Tervepä teille!

Ihmeiden aika ei ole ohi. Jouluksi hankittu amaryllis innostui jälleen kukkimaan!

 Se ei ole muuten ollut ainoa ihme. Saimme vihdoin teetettyä viralliset häämuotokuvamme. Eihän siihen mennytkään kuin melkein neljä vuotta...

"Viivästys" johtui siitä, etten ole oikein ollut tyytyväinen kuviin. Ne ovat oikeasti ihan ok ja hyvässä studiossa otettuja, mutta olisin ehkä kuitenkin halunnut luonnossa otetut romanttiset kuvat. Olen nimittäin jälkikäteen nähnyt niin monta kivaa mieheni ottamaa hääkuvaa, etten voi kiistää lievää kademieltäni... Meillä ei kuitenkaan ollut tuolloin opiskelijoina varaa tilata ammattilaisvalokuvaajaa häihin. Harmillista oli lisäksi, että ne muutamat tarkoin valitsemassani paikassa otetut kiitoskorttikuvat menivät tavallaan pilalle, koska kuvia ei vahingossa tarkennettukaan meihin vaan tiehen. Toisaalta jotkut ovat jopa kehuneet tuota "vanhahtavaa" tunnelmaa.  Aikoinaan itkukiukuttelin kuvien (ja samaan aikaan puhjenneen akneni) johdosta, mutta nyt katson asiaa jo neutraalimmin. Sanotaan, ettei suutarin lapsella ole kenkiä - pitänee kai sitten paikkaansa tässäkin tapauksessa. Eihän mieheni tietenkään voinut omissa häissään kuvaajana olla ;)

Ehkä tässä saisi viimein hääkuvatkin albumiin. En ole ollut niistäkään niin kovin innostunut, joten asia on kesken. Ehkäpä teetän ensin Ifolor-kirjan häämatkastamme. Sieltä on ihan mahtavia kuvia! Kahden vuoden takainen Kreikan matka on onneksi jo kansissa :)

Kehystimme nämä "viralliset" kuvat muuten kehystämö Nelilehdessä (Nuppulantie 27) Turun Länsikeskuksen lähellä. Lopputulos oli tosi hyvä. Kehyksiä oli todella kiva valikoima!

Mukavaa illanjatkoa :)

Ps. Äänetyksen viimeistä päivää viedään ;) Kitos kaikille jo osallistuneille :)

Jadea häissä

Illankähmyssä, hiljainen tienoo. Kypsyvät viljapellot ja sirkkojen siritys. Hääpari sai toinen toisensa, yhteinen matka sinetöity voi nyt jatkua. Niihin kahteen minä kyllä luotan. Pitävät varmasti toinen toisestaan huolen.
Tässä tämä nyt on, minun jadenvärinen valmistujaismekkoni. Kyllä tämä förskotti kannatti! Ehkäpä se päätyy sinne publiikkiinkin.

Juhla-asu:

mekko - Youf Face

kengät - Your Face

laukku -sama

käsikoru - Accessories

Ja valkeus tuli...

Heipä hei!

Joskus voi todeta, että odotus (vai pikemminkö saamattomuus?) palkitaan. Eilen nimittäin lunastimme viimeisen häälahjamme. Ja niin - todettakoon vielä uudemmille lukijoillekin, että häät olivat kaksi vuotta sitten. Onneksi emme kuitenkaan menneet ostamaan eräällä lahjakortilla mitään turhaa roinaa entiseen asuntoomme, sillä tilojen tuplaantuessa muun muassa valaisimista syntyi huutava pula!


Eilen pimeys väistyi, sillä Sokoksen valaisinosastolta löytyi ihanat kristallipisarat eteistämme valaisemaan! Olin haaveillut Indiska-tyylisistä, hieman itämaisvaikutteisista lyhdyistä, mutta kristallipisaroiden muotokieli on alkuperäisen ajatuksen kanssa tarpeeksi yhteneväinen. Lisäksi tuo 100 euron lahjakortti mahdollisti 1 1/3 lamppujen arvosta, niin peli oli sillä selvä. :)

Eteisen peilikaappi moninkertaistaa kristallien välkkeen eikä lamput näytä hullummalle olohuoneen vinkkelistäkään katsottuna. Olen oikein tyytyväinen! Kiitos lahjanantajalle :)

Ps. Blogosfääri näyttää hiljentyneen näin kesälomien ajaksi tai sitten blogini on käynyt äärimmäisen tylsäksi. Nyt minulla on kuitenkin pitkästä aikaa mahdollisuus postailla, joten en malta olla jatkamattakaan tätä kuvallista päiväkirjaani. Sen vuoksi kysyisinkin teiltä edelleen linjoilla olevilta, mitä haluatte lukea kesäaikaan tästä blogista? Rustaan tuonne sivupalkkiin kyselyn, mutta ilahdun toki myös yksilöidymmistä kysymyksistä /ehdotuksista, jos joku viitsii niitä vain kommenttiboksiin laittaa. Vaikka postailenkin monenkirjavista aiheista (tai ehkä juuri siksi joku voi pettyä), niin täsmäideat ovat välillä myös bloggailijalle tuikitarpeen :)

Mukavaa viikonloppua, meillä ne sujuvat romanttisesti häiden merkeissä...

Polttareita Turuus ja landella

Heipä hei,

Viikonloppu meni ystävättäreni polttareita viettäen. Kaaso oli suunnitellut ohjelman esimerkillisesti ja minulle puolestaan napsahtivat kameranaisen ja majoitusmestarin roolit ;)

Ilmojen herra oli todellakin puolellamme! Sadekuuroja oli luvattu varsinkin lauantaiksi, mutta ne kiersivät Turun kaukaa - jossakin päin Helsingin motaria liikenne oli jouduttu kuulema ihan sulkemaan kaatosateen vuoksi.

Morsmaikkumme on toiminnallista lajiketta, joten sopivin kohde hänelle oli tietenkin Flowpark.

Vaikka pysyin kameroineni suosiolla maan kamaralla, heräsi minussakin pieni kipinä päästä herättelemään rämäpäisempää puoltani - maaseudun tyttönä sitä on tullut kiipeiltyä pihapiirin puihin ilman minkäänlaisia turvalaitteita... huh, huh näin jälkikäteen ajatellen.

Illemmalla laittauduimme ja lähdimme kaupungille syömään. Näissä polttareissa ei harrastettu ilkeilyjä - ei jätesäkkejä, strippariasuja tai muuta sellaista. Pieniä tehtäviä morsio joutui toki suorittamaan :)

Muiden kellohelmaillessa minulla oli poikkeuksellisesti päällä shortsihaalarit. Missään kuumemmassa en olisi kyllä edes jaksanut juhlia!

Illallisen jälkeen jatkoimme matkaamme karaokeen, musisointi kun on polttarisankarillemme luontaista. Minäkin päädyin lopulta estraadille ja omistin morsiollemme Junnu Vainion "Elämää ja erotiikkaa". Sävelpuhtaus taisi kärsiä siinä jännityksessä, mutta sain kuulla jälkikäteen, että esitykseni oli ollut ihan kunnon show lystikkäine koreografioineen. Jaahas - sitä se päivätyö tietynlaisena viihdetaiteilijana saa aikaiseksi ;)

Seuraavana päivänä sankaria kohtasi vielä yksi yllätys...

Pienlentokoneajalulle pääsi morsion ohella kaksi muutakin onnekasta. Minä hyödynsin odotteluajan kuvailemalla syrjäseutuja.

Silmukoita kone ei sentään tehnyt, mutta mahan pohjasta oli kuulema ottanut! Ja maisemat olivat olleet kerrassaan upeat...

Polttareiden päätteeksi retkueemme suuntasi vielä erään ystävätteren mökille morsiussaunoilemaan ja grillailemaan. Jälkiruuaksi sai dippailla mansikoita ja hedelmänpaloja suklaaseen - ei hullumpaa!

Morsio vaikutti onnelliselta polttareiden jälkeen, mikä on tietysti tärkeintä :) Muualla päin maailmaa asustavana vanhojen ystävien ja tuttujen tapaaminen ja yhdessä vietetty aika ovat varmasti sitä kaikkein tärkeintä hänelle. Vaikka univelkaa kertyikin, hauskaa oli myös meillä muilla :) Ja toivottavasti joku ihan tuntematon saattoi saada tästä postauksesta vinkkejä tulevien polttareiden järjestämiseen!

Minä jatkan nyt G:n kimpussa, kuulemisiin!

Rovinj

Olin lukenut monen menettäneen sydämensä Rovinjille, pienelle Istrialaiselle kalastajakaupungille. Tietenkin suhtauduin tällaiseen hehkutukseen pienellä varauksella, mutta onneksi ihan turhaan! Rovinj oli näkemistämme kaupungeista kaunein ja ehkä samalla myös rentouttavin kokemuksemme. Asiaan vaikutti varmasti se, että päätimme paikan nähtyämme viipyä siellä kolme yötä - kiireettömyys, se on häämatkalla valttia!

Rovinjin historia on pitkä. Aluetta ovat hallinneet niin roomalaiset, venetsialaiset kuin Itävalta-Unkarin suurruhtinaskuntakin. Monet Istrian niemimaan kaupungit olivat aikoinaan kaksikielisiä, mutta Rovinjin erikoisuus on se, että siellä on yhä kaksi virallista kieltä - kroatia ja italia. Kaupungilla on jopa italiankielinen pormestarikin! Paikkakunnan väestö puhuu siis sujuvasti näitä kahta kieltä, mikä selvisi myös majoitusta hankkiessa. Mummu selitti meille sujuvasti molemmilla kielillä lämminvesivaraajan käytön, ikkunoiden sulkemistekniikan ja avainten palautuspaikan. Harmi vaan, kun meille kyseistä kielet eivät olleet niin tuttuja. Onneksi asiat selviävät käsikopelollakin ;)

Majoitumme kotimajoitukseen (sobe), mikä tarkoittaa, että paikalliset asukkaat vuokraavat huoneita kylpyhuoneen kera. Emme olleet ottaneet lainkaan selville Kroatian puolen majoitusvaihtoehtoja, mutta näköjään majapaikan löytäminen ei ollut ainakaan kesäkuussa mikään ongelma. Sobeja riitti joka nurkan takana, ja me hankimme Rovinjin vanhassakaupungissa sijaitsevan majapaikkamme välitystoimiston kautta. Kolmen yön hinta kaupungin sydämessä välitysmaksuineen oli yhteensä meiltä molemmilta vain 115 euroa (laskutus menee huoneen mukaan, ei henkilöiden), joten Rovinjissa oli matkamme halvin majoitus. Aamupalaa ei ainakan meidän sobeemme kuulunut, mutta eipä tuo haitannut, sillä haimme aamupalatarpeet paikallisesta leipomosta ja torilta.

Ja se majapaikka! Vaikka itse huone oli tietysti kohtuu vaatimaton, niin oma tunnelmansa on kulkea kapeita mukulakivikatuja, avata hieman ränsistyneen kivitalon ovi vanhalla avaimella ja hiipiä ylös narisevia portaita.

Käytimme Rovinjia tukikohtanamme, kun teimme retkiä lähiympäristöön. Yhden päivän ohjelmana oli tutustua Brijuni-saariin, jotka olivat aikoinaan olleet Jugoslavian prsedentin Titon yksityistä lomanviettoaluetta. Toisena päivänä taas teimme pienen eväsretken erääseen Rovinjin edustalla sijaitsevaan saareen, ja samalle reissulla muuten uimme matkan ainoan kerran. Reissumme ei siis ollut mitään rantalomailua, mutta Rovinjissa sitäkin olisi voinut harrastaa.Illaksi palasimme yleensä kaupunkiin ja vietimme aikaa illastaen, vanhan kaupungin kapeilla kujilla käyskennellen ja pikku putiikkeihin tutustuen. Ostoksista olenkin jo postaillut ja mukaani tarttui lähinnä koruja ja ne yhdet sandaalit :) Rovinjin taiteesta kirjoitin kanssa, ja siihen kannattaa ihan oikeasti tutustua. Muita perinteisiä tuomisia ovat erilaiset pähkinöitä ja muita herkkuja sisältävät hunajasekoitukset sekä Välimeren alueen yriteistä uutetut eteeriset öljyt ja tuoksupussit. Erityisen tunnettu Kroatia on laventelistaan.

Rovinjia on helppo suositella jokaiselle lämpimästi, sillä uskoisin hyvin monenlaisten ihmisten viihtyvän kaupungissa ja löytävän mieleistään tekemistä. Ainoa miinus oli suhteellisen kalliit paikoitusmaksut. Kaupungin ytimeen ei voi ajaa autoilla, vaan ne on jätettävä valvottuun parkkiin sataman viereen. Ruoka oli taivaallisen hyvää. Söin elämä parhaan pizzan ja maistoin toisena iltana todella hyvää merenelävillä höystettyä risottoa ja tryffelijuustoa. Istriaa ei ole syyttä kutsuttu Kroatian kulinarismin kehdoksi :)