maanantai 30. lokakuuta 2017

Opettajan ruuhkavuosigarderoopi

Tervehdys taasen!

Blogitauollani en ollut täydellisellä somepaastolla vaan innostuin viimein myös Instagramista. Kyllä vain - fossiilitkin voivat oppia uutta! ;)

Minulla oli useampi syy, miksi viimein sain aikaiseksi opetella tämän jo kaikkien hyppysissä olevan sovelluksen. Halusin ensinnäkin saada rutiinia arkipäivän kuvaamiseen. Päätinkin, että otan vähintään kuvan per päivä, sillä haluan nähdä kauniita pieniä hetkiä arjessa. Elämä ei tällä hetkellä ole tosiaankaan ole luksusta, kuohuvaa ja hemmottelua - oikeastaan mitään, mihin kuluu paljon rahaa, joten haluan muistuttaa itseäni päivittäin tavallisen elämän helmistä.

Toinen instamotivaattorini oli sitten se, että eräänä briljanttina hetkenä sain päähäni ikuistaa innostukseni sen suhteen, että pääsisin vihdoin taas pukeutumaan meikäläisittäin "normaalisti" eli siisteihin ja hauskoihin asukokonaisuuksiin päivittäin. Jollekulle toiselle tekee ehkä jopa pahaa töihinpaluu juuri siksi, että joutuu taas ajattelemaan pukeutumista, mutta omalla kohdallani kyse on ennen kaikkea mahdollisuudesta. Kaikkein tylsintä kotoelämässä oli nimittäin se, että joutuu olemaan niissä imetyshuppareissa ja pieruverkkareissa.

Jotta varmasti motivoituisin työpukeutumisen suhteen, heitin vielä julkisen haasteen itselleni eräässä facebookin lemppariryhmässä nimeltä "äitejä tyyliromahduksen partaalla". Olen saanut kyseisestä ryhmästä aivan mahtavia pukeutumisvinkkejä, ja toisaalta itsekin jo aiemmin jakanut joitain ideoitani juurikin töihinpalaamistuskissa oleville äiti-ihmisille.

Sainkin heti mukavan lentävän lähdön seuraajien muodossa. En toki ole mikään instamaailman tähti, mutta itseäni potki mukavasti sateisina aamuin persuuksille se tieto, että ainakin muutama henkilö aivan varmasti odotti näkevänsä tämän opettajan päivän asun.

Ja niin tapahtui - pysyin täysin lupauksessani! Pukeuduin jokaikinen työpäivä eri asuun (tai asuvariaatioon). Kiitos ja kummarrus tästä kuului toki siipalleni, joka kiltisti otti päivittäiset räpsyt varastomme edustalla. Olen toki aika ylpeä siitäkin, että (välillä vähän nieleskellen) julkaisin nuo vähän vähemmänkin esteettisten päivien otokset. Aina ei ollut nimittäin aikaa miettiä parasta mahdollista poseerausasentoa tai ilmettä. Eräs pieni Alvari-napero myös otti tavakseeen juoksennella äidin haarojen välistä tai irvistellä taustalla ;)

Osa teistä minua instaan seuranneista on varmaan edellä mainitut työasut jo nähnytkin, mutta voisin nostaa tähän postaukseen kuitenkin parhaat palat pienen analyysin kera. Mitä kaapista siis löytyi?

Ensinnäkin oli huvittavan järkyttävää todeta, että minulla tosiaan riitti lähes täysin eri vaatteita kuvattavaksi noiksi noin 30 työpäiväksi. Vaihtelevia asuja olisi riittänyt itse asiassa vielä jatkoonkin, varsinkin kun ilmat alkoivat muuttua. Ehkäpä työpukeutumisintoaní selitti myös se, että pitkästä aikaa myös mahdoin moniin vanhoihin suosikkeihini, joita en ollut raskinut laittaa poiskaan. Jostain syystä nyt pikku kakkosen imetyksen kohdalla paino on tippunut hanakammin kuin Alvaria imettäessä.

Varsinkin ensimmäisinä helteisinä työviikkoina hyödynsin vanhaa vintagemekkokokoelmaani, johon äitiysvapaavuosien aikana on tullut aika monta uuttakin helmeä. Erityisesti kesäkeleillä vintagesuosikkejani ovat puuvillaiset suomalaiset maksimekot 1960-1970-luvuilta. Ne ovat samanaikaisesti sekä huoliteltuja että rentoja. Ajattelin tässä postauksessa kuitenkin keskittyä ns. "nykymuotiin", jotta postauksessa olisi inspistä mahdollisimman monen valkokaulustyöläisen työpukeutumiselle.

Tyypillistä pukeutumiselleni - on kyseessä sitten vintage tai uudempi vaatetus - on se, että ostan tosi paljon vaatteita käytettyinä. Lempiostopaikkojani ovat erilaiset facebookin-ryhmät sekä perinteiset tori.fi että huutonet. Välillä toki ostan jotain ihan uutenakin - silloin suosin Suomi-muotia, joka on valmistettu vähintään Euroopan unionin alueella.

Tässäpä omia suosikkejani alkusyksyn työasuista:


Marimekon ihana Pihla-tunika löytyi torista n. 80 eurolla. Metsästin Pihlaa alunperin nimiäismekoksi, sillä tyttärestämme piti tulla se Pihla. No ei tullut, mutta mekkosuosikki säilyi ;) Parhaita vaatekappaleita ovat kuitenkin tällaiset sekä arkeen että juhlaan taipuvat vaatekappaleet.


Toinen ikisuosikkini on jo talvellakin kuvissa vilahdellut Noshin Pisara-tunika. Kyseinen yksilö kotiutui käytettyjen Nosh-vaatteiden facebook-ryhmästä.


Kolman tunikalempparini oli tämä Lumoan-mekko. On oikeastaan aika vaikea määritellä, ovatko nämä edellä mainitut tosiaan mekkoja vai tunikoita! Ilmeisesti, mitä välimallimpi, sitä parempi ;) Lumoan löytyi jälleen torista käytettynä.

Kaikkien edellä mainittujen asukokonaisuuksien pariksi olen yhdistänyt Katri Niskasen Skin Pantsit. Ne ovat vähän viimestellympi versio tavallisista leggareista - ja suuressa suosiossa tuolla aiemmin mainitsemassani tyyliromahdus-ryhmässä ;) Tilasin pantsit suoraan Katri Niskasen omasta verkkokaupasta.


Ja mekot jatkuvat... Ilmeisen varma keski-ikäisyyden merkki on se, että Marimekko alkaa viehättää. Minä hankin Marimekkoni kuitenkin käytettyinä kuten tämän loistavan Puketti-tunikan, jonka löysin eräästä facebookin vintagevaateryhmästä. Myös näiden parina ovat nuo KN skinpantsit.


Ja jaahas... Garderoopini ei ole liiemmin housuilla pilattu :D Tästäkin asusta löytyvät Niskasen Skinpantsit ja yläosana puolestaan valtaisin hypetyksen tiedostavien äiti-ihmisten keskuudesssa saavuttanut Papun Kanto-tunika.  Pitihän sellainen nyt testiksi hankkia - ja Tildan tapauksessa tietysti palleroilla höystettynä ;)

Tästä ylläolevasta kuvasta muuten muistan aina sen järkyttävän jomotuksen, kun juuri olin käynyt porailtavana sen surullisen kuuluisan jättireiän suhteen...


Mekko-tunikoiden jälkeen onkin sitten vuorossa hameet, Kuka muistaa vielä tämän nahkahamelempparini?

Maksoin tästä Topolino-merkkisestä retrohamosesta Ihana Kirppiksellä ehkä 10 euroa ja olen siis valtavan onnellinen, että mahdun siihen jälleen. Tähän voi nimittäin yhdistää lähes mitä tahansa! Eräs harvoista uutena hankkimistani vaatekappaleista on tämä Uhanan Secret college - jälleen sen romahdusryhmän syytä ;)


Toinen uusi hankinta on tämä hauska R-Collectionin henkselihame ( ja paita on Noshin). Merkki on selvästi pessyt kasvonsa ja valmistaa palon muutakin kuin niitä iänikuisia anorakkeja. Jään seuraamaan mielenkiinnolla!

 

Sitten vielä asu, joka on suoraan kahdeksan vuoden takaa. Osaa ihmisistä järkyttää se, että miten noin vanhoissa vaatteissa voi kulkea. Rehellisesti sanoen: minäpä odotan aikaa, jolloin materiaalista tulee sen verran kallista, että on pakko! Toki kroppa ei välttämättä pysy samankokoisena, mutta oikeasti - ihmiset haaskaavat vaatteita edelleen ihan liikaa. Oma ongelmani on toki ollut se, että olen säilönyt vanhaa vähän liikaakin ( se onkin sitten toisen postauksen aihe ja siitä lisää myöhemmin), mutta oikeasti vaateteollisuudessa ja ihmisten kuluttamistottumuksissa tarvittaisiin jonkinlainen niksautus. Onneksi käytettyjen vaatteiden markkinat ovat jo kehittymään päin. Jään odottamaan mielenkiinnolla!


Sitten syksyn ainoa vaatehankinta: lähdin ystävän kanssa Marimekon ystävämyynti-iltaan ja sieltä mukaan tarttuivat nämä Marimekon Kia-Housut. Aivan sikakalliit vielä 20% alessakin, mutta täydelliset tämän päärynän ylle. No, ostan suoria housuja keskimäärin kerran seitsemässä vuodessa, joten todennäköisesti ostos oli sen väärti!

 Muuten yleisilmeen suhteen mentiin edellisenä iltana pestyillä päillä ja meikin sipaisuilla - suurempaan väkertämiseen ei ollut aikaa. Seuraavana syksynä aamutoimista tarvinnee edelleen karsia - rutiineja on siis kehitettävä edelleen, sillä tämän syksyn kaltaista lastenhoitopalvelua ei ole tarjolla. Aamurutiinien suhteen otankin mielellään vinkkejä vastaan!

Vielä summa summarum: pärjään näköjään aika niukalla alaosavalikoimalla ja heikkouteni ovat erilaiset värikkäät mekot ja tunikat. Ne ovat tosin erinomainen vaihtoehto tällaiselle päärynämalliselle tapille. Iän myötä hienostelu korkeakorkkoisilla kengillä on vähentynyt (käytännöllisyys ja mukavuus on pop) ja lempityökenkämerkkini taitaa olla Wonders.

Mutta oliko näistä asuista jokin sinun lempparisi? Toivottavasti sait jotain pientä inspiraatiota näistä itsellesi!

Mukavaa viikonjatkoa!

torstai 26. lokakuuta 2017

Täällä taas!

Tervehdys!

Onkohan täällä enää ketään? Täytyy myöntää, etten itsekään ole tainnut pitää näin pitkää taukoa blogistani koskaan.Nyt teen tuttavuutta tämän vanhan päiväkirjani kanssa varovasti; kuulostelen ja mietiskelen. Vieläkö tälle olisi aikaa ja paikkaa?


Sain hieman esimakua siitä, mitä ruuhkavuodet ovat. Seitsemisen viikkoa työelämässä oli ihanaa ja kamalaa kaikkine arjen ulokkeineen. Mahtavaa oli se, että mieheni sai aivan uuden ulottuvuuden lapsiarkeen ja todistaa myös pienen tyttömme moninaisia edistysaskeleita: Kaisla oppi miehen kotiviikkoina mm. istumaan, konttaamaan, nousemaan seisomaan tukea vasten sekä taputtamaan käsiään ja vilkuttaman hyvästiksi. Verbaliikkaakin jo harjoiteltiin: pikku suukista on kuulunut muun muassa haloo, kukkuu ja auton päristelyjä (minkäs voit, kun isoveli tekee siskostaan automekaanikon ;)).

 

Minä sain puolestani mahdollisuuden meikata ja kammata hiukset, juoda aamukahvia koululla ja jopa postata tuon seitsemän viikon ajan myös työasukuvia (,joita mieheni kiltisti otti)! Oli mahtavaa olla ihmisten ilmoilla ja pitää oppitunteja aiheista, joita rakastaa. Oli myöas ilo huomata, miten hienoja, kohteliaita ja huumorintajuisia teinejä suomalaisessa koululaitoksessa (tai ainakin meidän koulussamme) on. Oli myös tyydyttävää huomata, että pysyin selvitytymään arjesta ensimmäiset viisi viikkoa tuomatta töitä kotiin.


Ihan ruusuilla ei tosin tanssittu: poikamme synttäreiden tietämiltä alkoi lasten sairastelukierre, joka kesti viisi viikkoa. Pahimmat hetket liittyivät siihen, kun Kaisla meinasi kuivua ärtsyksi yltyneen vauvarokon/adenovirukset takia. Mieheni oli helisemässä, kun tyttö ei normaalistikaan ottanut nestettä kuin lusikalla syötettynä. Entäpä, kun neidillä oli yli 40 astetta kuumetta ja äidin nahkaleili töissä? Imettävän töihin paluu ei ole tällaisissa tilanteissa herkkua...

Samoihin aikoihin omat hampaani alkoivat prakata. Vakiintunut sanontahan kuuluu, että hammas per lapsi. No, totean tähän, että hammas per väliinjätetty vuositarkastus...

Yksi näistä suuvärkin murheenkyyneistä porailtiin nyt sitten lähes ytimeen asti ja hammaslääkäri varoitteli jo valmiiksi, että tästä voi seurata pahempaakin. No niinpä... noin kuukauden vihlomisten jälkeen päätin vihdoin käydä näytillä, ja totta kai hampi oli kuoliossa... Juurihoitoihin mars... Elämäni kurjin työviikko ajoittuikin oikeastaan aikaan kun varsinaiset oppitunnit oli jo pidetty. Hoidin lapsia päivisin ja kokeitten korjaaminen alkoi keskimäärin n. klo21:30 illalla jatkuen aamuyön tunneille. Pahimpina öinä vauva tietysti herätti juuri, kun ylikierroksilla käynyt kroppani olisi viimein taintunut uneen joskus klo 04 maissa. Olo oli aika aineissa olevalla ja "pieni" jomottelu poskessa ei hirveästi piristänyt.

No, nyt juurihoidot ovat jo prosessissa ja kokeet korjattu. Mieheni joutuu vielä tekemään omia työhommiaan iltaisin, mutta vähitellen aikaa saattaisi löytyä bloggailullekin.

Kysymys kuuluu, mistä haluaisitte lueskella? Osa teistä vissiin onkin seuraillut touhujani tuolla instagramin puolella (nyt kun vihdoin tajusin sen helppouden, niin olen oikein urakalla innostunut asiasta!). Siellä on vilahdellut jonkin verran arkisia hetkiämme, niitä päivän työasuja (työputkeni aikana), kotiamme, kirpparihankintoja yms. Aika paljon asioita voi kuvallisesti ilmaista, mutta kieltämättä koen välillä halua ilmaista itseäni vähän laveamminkin sanallisesti...

Eli mistä jatketaan?

Iloista pyrypäivää kaikille!