Tervehdys!
Onkohan täällä enää ketään? Täytyy myöntää, etten itsekään ole tainnut pitää näin pitkää taukoa blogistani koskaan.Nyt teen tuttavuutta tämän vanhan päiväkirjani kanssa varovasti; kuulostelen ja mietiskelen. Vieläkö tälle olisi aikaa ja paikkaa?
Sain hieman esimakua siitä, mitä ruuhkavuodet ovat. Seitsemisen viikkoa työelämässä oli ihanaa ja kamalaa kaikkine arjen ulokkeineen. Mahtavaa oli se, että mieheni sai aivan uuden ulottuvuuden lapsiarkeen ja todistaa myös pienen tyttömme moninaisia edistysaskeleita: Kaisla oppi miehen kotiviikkoina mm. istumaan, konttaamaan, nousemaan seisomaan tukea vasten sekä taputtamaan käsiään ja vilkuttaman hyvästiksi. Verbaliikkaakin jo harjoiteltiin: pikku suukista on kuulunut muun muassa haloo, kukkuu ja auton päristelyjä (minkäs voit, kun isoveli tekee siskostaan automekaanikon ;)).
Minä sain puolestani mahdollisuuden meikata ja kammata hiukset, juoda aamukahvia koululla ja jopa postata tuon seitsemän viikon ajan myös työasukuvia (,joita mieheni kiltisti otti)! Oli mahtavaa olla ihmisten ilmoilla ja pitää oppitunteja aiheista, joita rakastaa. Oli myöas ilo huomata, miten hienoja, kohteliaita ja huumorintajuisia teinejä suomalaisessa koululaitoksessa (tai ainakin meidän koulussamme) on. Oli myös tyydyttävää huomata, että pysyin selvitytymään arjesta ensimmäiset viisi viikkoa tuomatta töitä kotiin.
Ihan ruusuilla ei tosin tanssittu: poikamme synttäreiden tietämiltä alkoi lasten sairastelukierre, joka kesti viisi viikkoa. Pahimmat hetket liittyivät siihen, kun Kaisla meinasi kuivua ärtsyksi yltyneen vauvarokon/adenovirukset takia. Mieheni oli helisemässä, kun tyttö ei normaalistikaan ottanut nestettä kuin lusikalla syötettynä. Entäpä, kun neidillä oli yli 40 astetta kuumetta ja äidin nahkaleili töissä? Imettävän töihin paluu ei ole tällaisissa tilanteissa herkkua...
Samoihin aikoihin omat hampaani alkoivat prakata. Vakiintunut sanontahan kuuluu, että hammas per lapsi. No, totean tähän, että hammas per väliinjätetty vuositarkastus...
Yksi näistä suuvärkin murheenkyyneistä porailtiin nyt sitten lähes ytimeen asti ja hammaslääkäri varoitteli jo valmiiksi, että tästä voi seurata pahempaakin. No niinpä... noin kuukauden vihlomisten jälkeen päätin vihdoin käydä näytillä, ja totta kai hampi oli kuoliossa... Juurihoitoihin mars... Elämäni kurjin työviikko ajoittuikin oikeastaan aikaan kun varsinaiset oppitunnit oli jo pidetty. Hoidin lapsia päivisin ja kokeitten korjaaminen alkoi keskimäärin n. klo21:30 illalla jatkuen aamuyön tunneille. Pahimpina öinä vauva tietysti herätti juuri, kun ylikierroksilla käynyt kroppani olisi viimein taintunut uneen joskus klo 04 maissa. Olo oli aika aineissa olevalla ja "pieni" jomottelu poskessa ei hirveästi piristänyt.
No, nyt juurihoidot ovat jo prosessissa ja kokeet korjattu. Mieheni joutuu vielä tekemään omia työhommiaan iltaisin, mutta vähitellen aikaa saattaisi löytyä bloggailullekin.
Kysymys kuuluu, mistä haluaisitte lueskella? Osa teistä vissiin onkin seuraillut touhujani tuolla instagramin puolella (nyt kun vihdoin tajusin sen helppouden, niin olen oikein urakalla innostunut asiasta!). Siellä on vilahdellut jonkin verran arkisia hetkiämme, niitä päivän työasuja (työputkeni aikana), kotiamme, kirpparihankintoja yms. Aika paljon asioita voi kuvallisesti ilmaista, mutta kieltämättä koen välillä halua ilmaista itseäni vähän laveamminkin sanallisesti...
Eli mistä jatketaan?
Iloista pyrypäivää kaikille!
5 kommenttia:
Itse toivoisin, että jatkat blogin pitämistä. :) Instagrammissa on "kaikki", joten kuvat on nopeasti selattu ilman sen isompaa mielenkiintoa. Blogiasi on ollut ilo lukea ja olen kaivannut blogipäivityksiäsi. Ilostuin suuresti, kun näin uuden postauksen!
Toivottavasti jatkat blogin päivittämistä, vaikka sitten harvemmallakin tahdilla.
Nyt taitaisi maistua tunnelmointi (mutta koskaanhan ei tiedä, millaiset jutut huomenna eniten miellyttäisivät). Varmaan ensilumi toi tämän fiiliksen. Enkä osaa tarkemmin kuvailla tätä tunnettani/toivettani, varmaankin kaikki miellyttää, mistä vain kirjoitat. Koitin katsella tunnisteistasi, vastaisiko joku niistä kysymykseesi... Joulusta tietysti olisi kiva lukea ja siihen valmistautumisesta, vaikka vielä kyllä ollaan kaukana joulusta...
Kiva lukea postausta pitkästä aikaa! Minusta sama vanha linja on hyvä - eli mistä milloinkin sattuu olemaan kirjoitettavaa! Minusta osaat kirjoittaa hyvin aiheesta kuin aiheesta. Ja pukeutumiseen liittyvät eettiset pohdinnat kiinnostavat aina.
Ihana kun olet palannut- mukava lukea arjestasi tai juhlastasi jälleen, instagramista en niin välitä, ihanaa marraskuun odotusta, terkuin HeidiS
anonyymi: Lämmin kiitos kommentistasi! Kokeillaan nyt tuolla harvemmalla tahdilla, ehkäpä saisin sellaisen 3-4 postausta taiottua kuussa. Se olisi realismia, mutta tosi motivoivaa :)
E: Kiitos vinkistä; se voisi inspiroida itseänikin :) Ja kiitos ylipäätään siitä, että kommentoit. Mukavaa joulun odotusta. Toivotaan piristäviä kuulaita lumipäiviä kera narskuvan pakkaslumen ainakin muutamaan otteeseen ennnen joulua!
Karkkis: Kiitos kommentista Karkkis1 Pukeutumista tulee varmasti. Olen suossa vaatemäärien kanssa, joten kapselikaapin uusi tuleminen odottaa ;)
Heidis: LÄmmin kiitos kommentistasi myös sinulle! Mahtavaa, että täällä on ollut muutama uskollinen vielä hollilla. Yritän olla hylkäämättä teitä :)
Lähetä kommentti