sunnuntai 28. tammikuuta 2018

Välähdyksiä viikonvarrelta: kuuraa, luopumista, Beatlesia ja pirunpääkoukkunaulakko

Tervehdys jälleen!

Arvatkaapa mitä - meillä on vihdoin uusi tietokone käytössä! En kuitenkaan pahemmin ole sitä voinut vielä käyttää, sillä suutarin lapsen tavoin olen joutunut luovuttamaan koneen häävalokuvia käsittelevälle miehelleni. Todennäköisimpiä hetkiä, jolloin pääsen itse koneelle, ovat lasten arkiviikkojen päiväunihetket - siis jos he sattuvat nukkumaan suurinpiirtein samoihin aikoihin. Hyvin usein näin ei mene (argh) tai sitten nuo hetket kuluvat muiden juoksevien asioiden hoitamiseen.

No, nyt ilo irti tästä postaushetkestä! :)


Mitäpä viikon varrella on tapahtunut? Saimme pienen hetken nauttia kauniista talvesta. Tai siis me muut - Alvari nauttii edelleen autojensa seurasta :D


Suurimman vaikutuksen taisi tehdä tämä jalkkisreissulla bongattu hakeauto! Voiko hienompaa olla?!



Minä puolestani nautin torstaina patonkini the Beatlesilla. Näin hoitovapaalaisena rauhassa ja aikuisseurassa nautittu aamukahvi on ylellisyyttä, joka tuo miltei vedet silmiin. Samalla tuli saatua muuten hyviä ideoita lukiolaisten itsearvioinnin kehittämiseen.


Koulutus oli tietysti Turussa. Säätyyppi oli muutamassa päivässä ehtinyt muuttua kovin keväiseksi. Komea muraali Kerttulin mäellä sai hätkähdytti ja muistutti siitä, että vierailut vanhassa kotikaupugissa ovat olleet viime aikoina tosiaan melko vähissä.


Ammattiasioiden pohtiminen sai minut myös tajuamaan, että hoitovapaakaan ei ole ikuinen. Ajatus oli käväissyt tosin mielessäni jo aiemmin. Olin tällöin miettinyt, että jos en petraa nyt kotona ollessa joidenkin taitojen suhteen, en tule niitä opettelemaan töihin palattuanikaan. Kaivoinkin kirjahyllystä tosi kivan vauvaperheille suunnatun kirjan Samasta padasta ja leivoin ensimmäiset sämpylät mies muistiin!

Olen jatkanut vaatekaappini raivaamista. Nyt kyytiä ovat saaneet itselle liian pienet vintagemekot.

Kaunein vintagemekkolöytöni koskaan on varmaankin ollut tämä Kaisu Heikkilä. Olen säilyttänyt sitä kaapissa sen toivossa, että imetyksen päätyttyä se istuisi paremmin päälleni. Mutta eipä istunut. Myinkin sen nyt hujauksessa Facebookin vintagekirppiksellä. Pahoitteluni, jos tämä harvinaisuus on ollut useammankin mielessä. Tarjoan näitä mekkojani aina välillä täällä blogissakin, mutten aina osaa aavistaa, kuka seuraa blogiani ja mistä syystä. Aikakin on rahaa (eli nopeat kaupat ovat etu) ja sitä rahaakin olen erinäisistä viime aikoina myös tarvinnut.


Toki jotain "uuttakin vanhaa" tarttuu silloin tällöin mukaan. Erään sisustuslehtijutun innoittamana aloin haikailla ukonnaamanaulakon perään.

Olen asunut opiskelijatyttönä kahdessakin kimppakämpässä, jossa sellainen komeili eteisessä. Hain naulakon nimeä sanoilla "ukon naama-naulakko" ja "'Sokrates- naulakko" - minusta kun tuo naama näytti ihan kreikkalaisen filosofin päältä. No arvaten nimitykseni oli liian kultivoitunut - surffailun seuraukseni huomasin, että naulakoita onkin kutsunut pirunpäänaulakoiksi! Hui kauhia! Rohkaistuin kuitenkin jatkamaan hakujani, ja lopulta eräällä facebook-kirppiksellä huhuiltuani löysin vanhan pirunpääkoukku naulakon.

Nyt tiedän, mitä teen ensi kesänä -kunnostan jälleen yhtä vanhaa romua!

Mukavaa uutta viikkoa kaikille!

lauantai 20. tammikuuta 2018

Huoneruletti osa1: Uusi makuuhuone suunnitelmineen


Tervehdys!

Edellisessä postauksessa kerroin yläkerran huoneruletistamme, jonka ansiosta tuo koko asuinkerros on aika sekaisin ja keskeneräinen edelleenkin. Makuuhuoneet ovat kyllä asuttavassa kunnossa, mutta toimivat lähinnä levon tyyssijoina ilman esteettistä iloa tai toimivien huonekalu- ja säilytysjärjestelmien loppuun saattamista.

Tässä kuitenkin muutamia välähdyksiä makuuhuoneestamme. Pahoittelen kuvien sävyeroja, ne ovat pääasiassa instastani poimittuja ja hyvin eri vuorokauden aikaan otettuja. Ehkäpä niistä kuitenkin kohtuullisen kuvan tilanteesta saa :)



Oikeastaan ensimmäistä kertaa kohta seitsenvuotisen asumishistoriamme aikana voin todeta, että makuuhuoneen mittasuhteet ovat asettuneet paikoilleen. Pikkiriikkinenhän makkari on - ei mitään liiempää tilaa - mutta kaikki tarpeellinen sinne mahtuu ilman liian ahtaita tai väljiä välejä ja kulmauksia.

Aiemman makuuhuoneen ongelmana oli juurikin sellaiset tyhjänpanttitilat, joita ei pystynyt hyödyntämään järkevästi. Tämä huone on kokonaisuutena paljon kompaktimpi!

Alunperin meidän piti sijoittaa sänky huoneen ainutta ehjää seinää vasten. Tämän mukaisesti olimme aikoinaan suunnitelleet liukuovikaapiston syvyydenkin. Haasteena oli kuitenkin se, että näin päin molempien yöpöydille ei olisi jäänyt tilaa. Muuttotilanteessa mies ja appi keksivät kokeilla sänkyä ikkunaa vasten. Tähän se sopikin kuin nakutettu!  Ikkunan edessä olevasta sängystä oli muuten todella kiva katsella täältä mäen päältä lähitienoon ilotulitusrakettien räiskymistä. Enpä ole sellaista aiemmin sängystä käsin kokenut ;)  En kaiken kaikkiaan ole kovin innostunut enää tuosta Ikean Leirvik-sängystä, mutta tällä hetkellä budjetti ei salli uuden hankkimista.
 

Sänkyä vastapäätä on köyhän naisen walk-in-closet eli vaatekaappini. Olen saanut tässä viimeisimmän kolmen kuukauden aikana myytyä erittäin ison osan turhista vaatekappaleistani, mutta edelleen, kuten näkyy, tekee melko tiukkaa...

Kapselipuvustoprojektini tulee jatkumaan. Toki erittäin ison osan kaapin sisällöstä varastaa työmateriaalini, joukossa on toki myös graduni alkuperäisaineisto kopioituna (opiskeluaikojen muistiinpanoista olen sentään autettavasti päässyt onneksi eroon...). En ole siitä osannut vielä luopua, vaikka tuskin jatkotutkimusta tulen tekemään. Elättelen toiveita, että voisin luovuttaa nuo materiaalit joskus jollekulle toiselle kiinnostuneelle. Äh, kun vauva-ajan tavarat viimein alkavat huveta tuolta lämpimästä varastotilasta, voisin kiikuttaa ne ainakin nyt sinne.


Makuuhuone on vielä tällä hetkellä kovin valju kuten ylimmästä kuvasta näkyy. Tarkoitus olisi tapetoida tuo päätyseinä jollakin ihanalla tapetilla. Tästä saadaankin sitten todennäköisesti aikaan aikanaan painokas perheargumentaatio. Mies halunnee seinälle jotakin mahdollisimman neutraalia ja minä puolestani jotain harmoonista, mutta rehevää :D Henkilökohtainen ykkösvalintani olisi Sandbergin Liljekonvalj, mutta miehestäni sekin on liian räikeä.



Verhoina tulee olemaan nämä vanhat, jo 16 vuotta palvelleet verhot, jotka ovat edelleen makuni mukaiset ja varsinkin väriset. Mattona tulee palvelemaan Ikean vanha Alvine-villamatto, joka on muuten muutamaan kertaan yritetty ostaakin minulta tämän blogin kautta ;)

Mitäs ajatuksia ja parannusehdotuksia makuuhuone teissä herättää? Kaipailisin ainakin ideoita tapettivalinnaksi!

Mukavaa viikonlopun jatkoa kaikille :)

Kuva Liljekonvalj-tapetista on lainattu täältä.




keskiviikko 17. tammikuuta 2018

Vuodenvaihteen muutoksia

Tervehdys!

Oikein hyvää uutta vuotta myös meikäläiseltä!
 

Olen ollut laiska ja kiireinen antibloggaaja - myönnetään. Tämän lisäksi kohdalleni on osunut myös hirvittävän huono blogikarma. Loppusyksystä mainitsemani tietokoneongelmat ovat jatkuneet pitkälle tämän vuoden puolelle. Tietokoneemme siis hajosi ja mies hankki (osina) uuden. Siippa pähkäili, että rahaa saisi säästettyä hieman ja kokosi sitten konetta maadoitettuna (käsi ihme kettingillä koneessa kiinni useammankin illan). Totta kai uudenkin koneen kanssa tuli ongelmia, joten kirjoittelen nyt edelleen tällä vanhalla. Ergonomisesta asennostanikin pieni maininta - olen ihan kyyryssä tässä muuttolaatikoiden keskellä. Olo on hieman tukala, joten en kovin pitkää postausta nyt ensi alkuun lupaa ;)

 

No, mitä on tapahtunut? Emme suinkaan ole muuttaneet pois asunnostamme vaan panneet yläkerrassa huoneruletin pystyyn. Makuuhuoneestamme on tullut lastenhuone, työhuoneesta makuuhuone ja Alvarin pikkuhuoneesta uusi työhuone.

Makuuhuone ja lastenhuone ovat jo asuttavassa kunnossa,  mutta tämä nykyinen työhuone... ...voi kauhia mikä kaaos! Päivässä ei yksinkertaisesti näytä ehtivän kovin montaa ekstrajuttua pakollisten lisäksi. Ei se mitään, kärsivällisyyttähän tämä keskeneräisyyden sietäminen lähinnä kasvattaa, mutta ihan lievästi olen hajoillut, kun en ehdi niiden mukavimpien asioiden kimppuun: eli huoneiden sisustamiseen, kapselipuvuston työstämiseen, keskeneräisten valokuvakirjojen laatimiseen (ennen kuin tällä vanhalla koneella voi heittää veslintua) tai blogitekstien kirjoittamiseen.


Mutta ehkäpä paljastan kuitenkin teillekin sen onnellisen ykkösprioriteetin, joiden vuoksi asiat ovat olleet mukavasti rempallaan: Huoneruletin ja lasten nykyisen yhteisasumisen mahdollisti oikeastaan se fakta, että Kaislan imetys saatiin lopetettua onnellisesti.

Joulukuun puolessa välissä ei vielä tosiaankan vaikuttanut siltä: olimme ajautuneet kahden onnistuneen unikoulunkin jälkeen jälleen siihen tilanteeseen, että tyttö tissitteli jälleen sen 5-8 kertaa yössä. Toki tilanteet muuttuvat lapsen eri kehitysvaiheissa ja tässäkin oli taustalla hampaiden tekoa (meidän Kisulille hampat ovat ilmaantuneet vasta tässä yhden vuodeniässä kun velipojalla oli samaisessa vaiheessa oikeastaan jo täysi kalusto suussa), korvatulehduksia ja eroahdistusta.

Olin ehtinyt  itse asiassa jo ottaa itkukurkussa yhteyttä neuvolaan, josta lupailtiin Tyksin unikoulua (ja sinne lähete jo saatiinkin), mutta päätimme tempaista vielä kerran sen kolmannen unikoulun omin voimin: Kun muu perhe yöpyi mummolassa, toinen vanhemista valvoi neidin kanssa. Parina ensimmäisenä yönä tuli itkupotkuraivarit (meidän neiti on aika monta pykälää veljeään tulisempi), mutta sitten tilanne tasaantui, ja alle viikossa neiti nukkui täysiä öitä heräilemättä! Välipäivinä koitti lopulta jo viimeinen päiväaikainen imetyskertakin - selvästi tisuttelu oli ollut hänelle enemmän tapa kuin tarve. Kummasti myös mukimaito alkoi maistumaan tämän käänteen jälkeen kun aiemmin ainut neste, mikä oli mennyt vastahakoisesta suukista alas, oli ollut lusikalla syötetty maito(!).

Hyvä unikarma on jatkunut onnenkantamaisella sitten edelleen tämän muutoksen jälkeenkin - kun lapset laitettiin samaan huoneeseen nukkumaan, ovat he (poislukien tämän viikon flunssailu) nukkuneet siellä keskenään oikein hyvin sekä päiväunia että yöunia. Toki eräs pikumies kipittää jossain vaiheessa yötä lähes jokayö vanhempien väliin nukkumaaan, mutta sitä ei lasketa. Eipähän herätä kuitenkaan siskoaan ;)


Tämän tarinan lopputulema aiheutui siis tuo muuttoaalto, jonka loppumaininkeja selvitellään tavarapaljouden keskellä edelleen. Muutos on kirkastanut minulle edelleen tavoitetta karsia tavaraa. Vaikka kotimme (110 neliötä) ei nyt ihan pieni ole, on tästedes harkittava tarkkaan, mitä kamaa tänne haalii.


Päivän ajatukseksi loppuun oikestaan sellainen, että onneksi tulee välillä näitä vähän rajumpia hyökyjä - ne kun laittavat ajatukset raksuttamaan ja sysäävät muutoksiin ja hyppäyksiin. Meillä on omasa mittakaavassamme nyt keväämmällä edessämme yksi sellainen, hui! Elämä on vanhojen aarteiden ohella myös uudistumista!

Palataan asiaan ja ihan varmasti nyt hieman nopeammin. :) Instaani @turuntilda seuraamalla  kuulet meistä ihan päivittäin, sillä pyrin ottamaan elämästäni yhden kuvan joka päivä :)