Mekko illanhämyssä

Tervehdys!

Hiljaiseloni katkeaa tänään hetkeksi, kuopus sammui matkasänkyyn (viimein) ja taapero lähti isovanhempiensa kanssa käymään läheisellä eläinpihalla.

 

Olemme olleet jo reilun viikon kesälomareissussa kotiseudullani. Ohjelmaan on kuulunut Alvarin suuria kalasaaliita ja hurjia potkupyöräkurveja sekä sukujuhlat kotipaikan päärakennuksessa. Pitkästä aikaa tuo hiljentynyt talo oli täynnä puheensorinaa ja lasten riemunkiljahduksia.

Halusin pukeutua juhliin rennon tyylikkäästi sekä tietysti imetyskelpoisesti. Siksi nappasin mukaani viimevuotisen Marimekko-löytöni, jonka sain nyt vihdoin myös lyhennettyä sopivan mittaiseksi. Rakastan mekon veistoksellisuutta ja musta-valkoisuutta. Jotenkin huvittavaa, että viitisen vuotta sitten en varmana olisi pukeutunut näin värittömästi ja vieläpä näin väljään kaapuun! Onkohan seurausta mammautumisesta?  Vai onko tämä sitten ennemmin sellainen aikuisen naisen mekko ;)

Kiitos kovasti edelliseen postaukseen tulleista henkilökohtaisista tarinoistanne. Niitä oli ihana lukea! Vastaan niihin varmasti henkilökohtaisesti vielä jossain vaiheessa. Tällä hetkellä tämä näpyttely vanhempien koneella (ilman hiirtä, argh) on vähän hidasta, joten siirryn nauttimaan vielä hetkeksi kesäisestä Keski-Suomesta. Kuulemisiin!

Ps. Tarkoitin edellisessä postauksessa ensi sijaisesti sitä, että blogin lopullinen kuopaaminen on näillä näkymin todellisuutta vuoden päästä, ei vielä nyt. En siis pistä tätä toistaiseksi pakettiin, vaikka postaustahti hiljennee. Nautitaan nyt ensisijaisesti suloisesta suvesta!

Häissä masupallon kanssa

Tervehdys!

Viime päivät ovat olleet aikamoista haipakkaa ja lisää on luvassa! Tulen viettämään yksinhuoltajan elämää lähes koko ensi kuun, sillä mieheni on kahteen otteeseen ulkomaankomennuksella.

Mutta eipä se mitään! Tänään oli nimittäin ensimmäisen lääkärineuvolan vuoro ja pikkuisen sykkeet kuultiin. :) Kaikki muukin tuntui olevan kunnossa. En voi muuta todeta kuin että tunnen syvää kiitollisuutta. Normaali raskaus on luksusta. Sen tietää jokainen, jolla on ollut jotakin vastoinkäymisiä lastensaannissa.

 

Olimme viikonloppuna häissä. Ne olivat ehkä eleganteimmat kokemani, mutta kuitenkin todella rennot. Hyvä yhdistelmä, vai mitä ;)

Mietin taannoin asuani kyseisiin häihin. Kyselinkin teiltä mielipiteitä siitä mustasta vintagepitsimekosta, mutta nytpä kävi sitten niin, etten enää ruvennut sullomaan masupullaani melko joustamattomaan asuun. Ajattelin, että sekä fetuksella että äidillä on paremmat oltavat vähän väljemmillä vesillä ;)

Muistin kaapissani majailevan viime syksyn kirppislöydön. Löysin tuolloin eräältä turkulaiselta kirppikseltä kauniin, hieman empirelinjaisen mekon, jonka oli ainakin myyjän mukaan ommellut Boutique Minnen Marjo, eräs turkulaisista alansa huipuista! Leningin kangas oli samaisen kuvauksen mukaan aitoa 50-luvun vintagekangasta, joka oli nyt sitten uudelleen hyödynnetty. Satuin kirppislooshin kohdalle muutenkin kreivin aikaan, sillä kaikki artikkelit oli alennettu puoleen hintaan. Maksoin mekosta lopulta 10 euroa.

Sininen on väri, johon minulla on ollut viha-rakkaussuhde. Siis sinisistä suurin osa kaiketi sopii minulle; ehkä jopa paremmin kuin mitkään muut värit. Ongelma onkin sitten se, että sain lapsena yliannostuksen väriä. Minut puettiin aina siniseen ja pikkusysteri vaaleanpunaiseen. Taisin olla muutaman kerran kateellinen...

Näin aikuisiällä olen kuitenkin löytänyt sinisen uudestaan. Minulla on oikeastaan niin hyvä sinisten mekkojen kokoelma, että uskalsin tehdä reilu vuosi sitten kaupat eräästä tietysti laukusta ;) Minna Parikan Ginger on ollut eräs veska haaveiteni listalla. Kun löysin laukun torista alle puoleen hintaan,oli asia selvä. Viikonloppuna laukku pääsi sitten ensimmäistä kertaa tosi toimiin. Tykkäsin kyllä kovasti :)

Tällaista tänään! Palailen blogosfääriin vielä tämän viikon aikana.

Morjens!

PS. Lisäsin tuohon sivupalkkiin taas kyselyn, jotta pysyisin edes hieman kärryllä siitä, mikä teitä lukijoita mahdollisesti voisi kiinnostaa tässä blogissa. Käykäähän kiltit klikkailemassa :)

Äidin ja pojan juhla-asuja

Tervehdys!

Viikko on ollut erittäin hektinen, mutta toisaalta mikäs siinä, kun mukavaa on ollut!

Ohjelmaan on kuulunut muun muassa muutamat vieraat, serkkuni häät Helsingissä sekä sunnuntainen Åblogien kirpparitapahtuma, joka kieltämättä oli jymymenestys! Enpä ole kirppistellessäni vielä aiemmin moista väenpaljoutta kokenut. Leuka suorastaan loksahti auki, kun klo 12 aikaan satuin vilkaisemaan olkani yli tiellä - autoja mateli paikalle horisontista asti! Ostajat jonottivat haluamiaan juttuja jo kymmeniä minuutteja ennen myynnin alkua - allekirjoittanutkin joutui toppuuttelemaan innokkaimpia, jotka olisivat putsanneet meikäläsenkin pöydästä tietyt haluamansa jutut. Sain myytyä niin paljon roinaa ja vanhoja vaatteita, että se onneksi jo tuntuu ja näkyy komeroissa (ja jopa lompakossa). Mikä helpotus :D Tämä hoitovapaalla oleva bloggaaja kiittää ja kumartaa Åblogi-poppoota mahdollisuudesta päästä mukaan myymään :)

Mutta sitten viikonlopun häähumuun. Olin jo muutaman viikon pyöritellyt, mitä kummaa laittaa sekä itseni että poikani ylle häihin. Muutama viikko sitten oli (, jos enää muistatte,) hieman koleampaa. Kiertelimme Turun vauvojen vaatteita myyvissä liikkeissä ja pienten poikien juhlavaatteiden kohdalla oli aina ei oota. Alkoi jo vähän hermostuttaa! Tytöille oli taas rimpsumekkoa toisensa perään, mutta kuulema poikain juhlavia bodyja myydään kuten eräässä nimeltä mainitsemattomassa ruotsalaisesa ketjussa todettiin "yleensä ennen joulua".  Mitä pippuria? #'&¤ No nämä ovat taas niitä poikalapsen äidin vuodatuksia.

No, onneksi päätin vielä kerran tsekata Alvarille joululahjaksi ostamani Laura Peterzéns-merkin asukokonaisuuden. Olin testannut sitä pojalle Kööpenhaminassa, mutta en ollut saanut vedettyä paitaa päälle, ja ajattelin sen olevan jo auttamattomasti liian pieni. Höhlä minä! En ollut tajunnut, että paidassa on kauluksessa napit, jotka aukaisemalla hieman helpottaa paidan päälle pudottamista. Alvarin vaatepulma ratkesi kertarysäyksellä :D Tosin hiostavan kuumana hääpäivänä vaihdoimme pojan päälle Lindexin seilorishortiasun. Pikkumies oli siis vallan fiininä koko juhlahumun ;)

Omaa pukeutumista hieman rasitti ainakin ajatuksen tasolla yhä jatkuva imetys. Joo - miettikääpä, millainen meidän imetyksellinen alkutaival oli! Siihen nähden en olisi ikinä uskonut rintaruokkivani lasta vielä 11 kk iässä ja sen onnistuvan ihan missä vain. Oikeastaan ongelmana taitaa olla se, että maitoa tulee yhä niin runsaasti, että poika pystyy sammuttamaan janonsa sillä eikä ole kiinnostunut pulloista ja mukeista kuin pienten vesihörppyjen muodossa. Mitenkähän ihmeessä onnistumme lopettaamaan imetyksen? Tuttavien samanikäiset vauvat ovat kuulema kuvainnollisesti sylkeneet tissin suustaan jossakin vaiheessa, mutta ei meidän pieni herra. Hän rakastaa touhua! Yöimetyksen olemme lopettaneet siinä 8 kk iässä, mutta aamulla klo 6 poika saa ekat maidot ja siitä eteenpäin koko päivän. Itse asiassa tuo aamurinta mahdollistaa sen, että poika vetää vielä parintunnin tirsat ja heräilee mukavasti vasta siinä puoli yhdeksän maissa. Kyse on siis myös vanhempien mukavuudenhaluisuudesta. Jatkamme varmaan ainakin nämä kesän lämpimät kelit imettäen, mutta saas nähdä miten paljon ennalta imettämisen takarajaksi asettama vuoden ikä paukkuu...

Mutta takaisin äidin asuun. Sen verran kuitenkin halusin tähän kesän ainoaan juhlaan laittautua, etten suostunut laittamaan mitään imetusvaatetta enää ylleni! Päättelin touhun onnistuvan turkulaisesta second hand-liike Sifongista löytämässäni strech-mekossa, sillä siinä on alas asti ulottuva vetoketju ja toisen olkapään sai kohtuu vaivattomasti ujutettua mekosta ulos. Jalkaan sujautin ensimmäistä kertaa huutonet-Parikkani. Jaksoin juhlien puoleen väliin, jolloin sujautin ballerinat jalkaan. Sen verran mukavuudenhaluiseksi olen tullut ;)

Tässä kaikki tällä kertaa. Jatkan Alvarin kuulumisista toisen postauksen myötä :)

Mukavaa lämmintä päivää kaikille!

Ystäväni karonkka-asu

Iltaista!

Nyt, kun itselläni ei ole asiaa vintagemekkoihin, on hyvä hetki esitellä ystäväni ihastuttavat väitös- ja karonkka-asut. Sain luvan myös näyttää kuvat ilman epämääräisiä sydämiä ynnä muita suttuja, mikä on tietysti poikkeuksellista herkkua tässä blogissa, jossa blogin pitäjä yrittää vielä edes jollain tavoin suojella yksityisyytensä rippeitä ;)

Ystäväni Kirsi-Marian virallinen väitösasu löytyi Helsingistä Fida-kirpparilta ja muuttui ompelijan käsissä tyylikkääksi ja ajattomaksi polvimittaiseksi pikkumustaksi.

Karonkka-asua kerroinkin olleeni mukana metsästämässä. Kirsi-Marian etnologian alan väitöskirjan aihe  ”Ei elämääni lomia mahtunut.” Naisten muistelukerrontaa palkkatyöstä talvi- ja jatkosotien ja jälleenrakennuksen aikana ajoittuu tarkastelemaan 1940- ja 1950-lukuja, joten hänen toiveensa oli löytää leninki kyseiseltä ajanjaksolta.

Kiertelyjen lopputuloksena asu löytyi lopulta yllätys, yllätys VintagEija´sista. Kirsi-Maria oli kyseistä mekkoa jo netistä vilkuillut, muttei pitänyt sitä ensin vaihtoehtona. Tämä makutuomari vakuuttui leningistä ensi silmäyksellä, että se oli se oikea. Nimesin tuon ihastuttavan vaaleanpunaisilla kukilla koristellun mustan mekon mekon "kesäyön unelmaksi". Se on ehkä kauneimpia näkemiäni 50-luvun leninkejä ja kaiken lisäksi vielä kohtuullisen harvinaista suomalaista tuotantoa!

Kirsi-Marian väitös oli ensimmäinen, johon osallistuin alusta loppuun. Olen kyllä ollut aiemminkin väitöstilaisuudessa tai sitten karonkan jatkoilla, mutta oli hieno elämys nähdä tapahtumaketju alusta loppuun saakka. Ystäväni väitös oli myös läheisimmän ihmisen väitös, jossa olen ollut mukana. Luulenpa, että me ystävät ja tutut olimme enemmän hermostuksissamme kuin väittelijä itse. En voinut kuin ihastella ystäväni sanavalmiutta ja sädehtivää olemusta! Melko pakkaus kaiken kaikkiaan ;)

Kuuluin myös harvoihin ja valittuihin, jotka saivat uunituoreen väitöksen tiskin alta. Sitä ehti selailla jo väitökseen seuraksemme lähtenyt  91-vuotias isoäitini ja äitinikin on tilannut teoksen lukulistalleen.

Kirsimaria on muutenkin erikoistunut 50-luvun historiaan. Suosittelen aikakaudesta kiinnostuneille muun muassa Onnen aika? Valoja ja varjoja 50-luvulla-teosta, jonka Kirsi-Maria on kirjoittanut yhdessä Keijo Rantasen kanssa. Jään mielenkiinnolla odottelemaan ystäväni uusia aluevaltauksia! Kaikkea hyvää ja menestystä uralle uudelle tohtorisnaiselle!

Kuvat 1 ja 2  lainattu Illuusioita-blogista ja kuva 3 on lainattu täältä.

Monikäyttöinen raskausajan juhlamekko

Keskiviikkoista!


Lupailin teille kuvia ystäväni väitösjuhlasta ja hänen iki-ihanasta karonkka-asustaan, mutta odottelen vielä hetken, että hän itse julkaisee postauksen omassa blogissaan. Sen sijaan voinen jo paljastaa oman tämän kesän "vakiojuhla-asuni", joka on ollut ylläni jo kyseisessä väitösjuhlassa sekä eräissä sukujuhlissa.

Voinen todeta monen muun raskaana olevan tavoin, että raskausajan loppupäähän osuvat juhlat, niin ihania kuin ne ovatkaan, aiheuttavat usein harmaita hiuksia. Mitä ihmettä sitä laittaisi ylleen? Ihan hirveästi ei viitsisi asusta maksaa, kun käyttökerrat jäävät usein kohtuullisen harvoiksi ja toisaalta on huomioitava mukavuusaspekti. Itse ainakin tykkään, että raskausaikana mekossa on pienet hihat, sillä muutokset rintavarustuksessa ovat olleen niin huimia, ettei juhlamekkoihin sopivia rintaliivejä viitsi joka mutkassa ostaa. En ole esimerkiksi raaskinut ostaa olkaimettomia liivejä, kun kuppikoosta ei taas parin kuukauden päästä tiedä yhtään mitään... Hihalliseen mekon sisään on sen sijaan helppo kätkeä ne muutamat riemunkirjavatkin, mutta sopivat ja hyvin tukevat liivit!

Toinen ongelma on materiaali. Kovin tyköistuvia, mutta joustavia mekkoja on vaikea löytää. Kaikkein parasta olisi myös se, että mekon käyttöikää voisi jatkaa imetysaikana. Sitten vielä se, että nettikaupat ovat olleet pullollaan kyllä kaikkia ihanuuksia, mutta olen nyt yrittänyt pitää kiinni tästä kierrätyskeijuprojektista edes jonkin verran myös tässä raskausaikana. Olenkin viime kuukaudet kytännyt ahkerasti huutonet- ja tori.fi-palstoja, josko jotakin oman kokoista sattuisi kohdalle. Sekään ei ole itsestään selvyys, sillä suurin osa myynnissä olevista vaatteista on M tai L-kokoa, joiden arvelen olevan itselleni raskaudesta huolimatta varsinkin hartioista liian suuria.

Keväällä kuitenkin tärppäsi! Huutonetissä oli myynnissä s-kokoisena Seraphinen Jolene-mallinen äitiys-/imetysmekko, jonka kuuluisin käyttäjä on tietysti itse Walesin herttuatar.

Tiedättekin kaiketi, että olen uskollinen monarkistien tyylin ihailija. Voisi sanoa, että Kate Middleton on eräs tyyli-ikoneistani. Minua ihastuttaa siveellinen tyköistuva pukeutuminen. Hihat, kivat leikkaukset ja ja polvimitta kuuluvat usein myös omaan repertuaariini.

Haaleanvaaleana minua olisi tietysti pukenut jokin vähän värikkäämpi versio, mutta myynnissä ollut yksilö oli tällainen kitinvärinen Jolene. Toisaalta se oli omaa s-kokoani ja arvelin, ettei Joleneja olisi ihan joka viikko nettifoorumeilla myynnissä. Ajattelin myös, että mekko olisi helppo asustaa vähän eri tavoin eri tilaisuuksiin. Sain pari kertaa käytetyn mekon onneksi vielä 15 eurolla ja hauskinta jutussa oli se, että kaupat tehtyäni paljastui, että mekon möi minulle eräs toinen bloggaaaja, nimittäin Lisbet E ;) Ajattelin, että tämähän on ihan hauska blogijuttu jo! Ehkäpä kauppaan mekon vuorostani jollekin toiselle bloggaajalle joskus ;)

Mutta käytettynä tai uutena - suosittelen ehdottamasti tätä mekkoa odottajille. Hieman Kate-glamouria turvonneelle odottajalle :D

Ja ps. Jos jollakulla lukijoistani on Jolenea pitkähihaisena ja värikkäänä, ostan ehdottomasti pois kaapista pölyyntymästä!

Mukavaa päivän jatkoa!

Kuvalähteet:1 ja 2

Kevätjuhla-asu vuosimallia 2014

 1. Tuuli hiljaa henkäilee,
aalto vapaa välkkyilee,
pikkulintu suruton
laulelee; "nyt kevät on!"
Vuokko kaino kuvustaan
avaa silmäns' unestaan,
kaunokuvat hymyten
nousee kasteniityllen.

 

2. Pursi kaunis kiikuttaa
somasti sen soutajaa!
maamies peltoon pehmeään
kylvää, kyntää siementään
Lapset kukkakimpuillaan
koristavat hiuksiaan,
riemulaulu verraton
kaikuvi: "nyt kevät on!"

Tämän lapsuuteni lempikevätjuhlalaulun (Suvivirren ohella) myötä haluan toivottaa kaikille uurastuksensa päätökseen saaneille lempeitä kesätuulia ja lämpimän luonnonvesien virvoittamia varpaita :)

Samalla kaksi vinkkiä kesäisten juhlien mammavieraille ja -juhlakaluille: Mamaliciouksen venyvä trikookynähame on raskausvaatteiden aatelia. Enpä taida tarvita muita hameita tänä kesänä ;) Perinteistä Tilda-kampausta voi taas piristää keväisellä kukkaseppeleellä ja hehkua kilpaa omenankukkien kanssa. Näitä löytää ainakin Glitteristä ja Accessorize-liikkeistä. Omani sain mieheltä hääpäivälahjaksi (pienten vinkkausten jälkeen...).

Oikein ihanaa päättäjäisviikonloppua kaikille! Minä kätken sydämeni sopikoihin muutaman ihanan palautteen, joita sain opiskelijoiltani ja haikeana muistelen matkaa, jonka sain tehdä jopa kuudennestä luokasta asti opettamieni nuorten kanssa.

Monitoimimekko Sifongista

Iltaista!

Lupasin esitellä tammikuun alkupuolella laatuvaatedivari Sifongista löytämäni secon hand-mekon, joka samalla värimaailmallaan kuvastaa kevääseen kurkottavaa mielentilaani ;)

Tämä BGBC Maxazria (?)-merkkinen mekko on ehkä jotain ihan muuta kuin blogissani on tyypillisesti totuttu näkemään - ensinäkin se on aikas tiukanistuva, jopa makkarankuorimainen, mutta uskokaa tai älkää - hirmu mukava päällä johtuen joustavasta materiaalista! Onneksi tuo korsettimainen kangas hieman luo ryhtiä epäurheilijan asuun ;)

 

Toinen mekon mahtavista ominaisuuksita on alas asti ulottuva vetskari - siis jokaisen latinopeppuisen unelma, kun kerrankin saa vedettyä tiukemman mallisen asun ylleen :)

 Iltalaukun roolia esittää vanha kunnon Longchamp ja korvikset ovat n. 10 vuoden takaa Lindexistä.

Mitäs tykkäätte? Onko tilda-tyyliä vai ei?

Mutta nyt pitää rientää! Baletti odottaa :)

Joulurauhaa kera talvisen vintagemekon

Rakkaat blogini seuraajat, toivotan teille kaikille lepoa ja rauhaisaa joulumieltä! En ole tähän mennessä stressannut joulusta yhtään. Sacher-kakkuoperaatiokin on sujunut hyvin; yhteistyönä siippani kanssa :)

Tässä joululahjani teille - esittelen nyt aatonaaton kunniaksi uusimman vintagemekkoni. Se löytyi kokoa liian suurena Art +Design-liikkeestä ja Eija pienensi sen minulle sopivaksi. Sama mekko oli ylläni koulunjoulujuhlassa sekä eilen kauneimmissa joululauluissa Turun tuomiokirkossa. Yhteensä mekko kustansi pienennyksineen 60 euroa.

Puvun kaksikerroksinen sini-vaaleanpunainen kangas on varmaan kaunein omistamani vintagekangas, toki hääpukukankaani ohella. Mekko edustaa 50-luvun lopun tyyliä vinoon leikattuine kaula-aukkoineen.

Hattu ja juhlalaukku ovat myös second hand-löytöjä.

Vietän joulupyhäni täällä Turun suunnalla, mutta sitten suuntaamme Suomen-turneelle lähisukuni suuntaan. Saatan laatia inspiraation yllättäessä Tapaninpäivä postauksen, mutta muuten palataan asiaan tammikuun puolella. Silloin on luvassa uusia kujeita - sekä kaupasta ostettujen vaatteiden ostolakkovuosi starttaa. Tällä hetkellä tuntuu, että olen oikealla tiellä. Kiitos kaikille kyselyyn osallistuneille. Teitä  seuraajia taitaa olla jopa enemmän kuin vuosi sitten. :)

Ja lopuksi toivotan vielä: rauhaa maahan ja hyvää tahto ihmisten kesken! Annetaan hyvän kiertää :)

Uusintapostaus: 1940– ja 1950 -lukujen vivahteita juhlakauteen

Hyvää Anelman ja Unelman päivää!

Koska lukijakuntaan on liittynyt jonkin verran uusia lukijoita, mutta kokeenkorjaajan verkkarit eivät ole kovin glamoröösi asukokonaisuus, ajattelin julkaista vuoden takaisen pikkujoulutyylipostaukseni uudelleen. Itse asiassa saan postauksesta itsekin inspistä, miten pukeutua jälleen näin joulun alla :)

 Muuten jatkan tässä Kreikan ja Rooman kulttuurien vertailua käsittelevien esseiden korjauksen parissa... Miksiköhän vertailu (erojen ja yhtäläisyyksien esittäminen) kirjallisesti on joillekin lukiolaisille niin kovin vaikeaa? Olisiko reaaliaineiden tahi äidinkielen opettajilla vinkkejä, kuinka opetatte kyseistä asiaa?

Postaus on julkaistu alunperin 4.12.2012

Hei taas!

Pikkujouluja on jälleen tipe-tippailtu ja sesongin muutkin juhlat ovat vasta tuloillaan. Moni miettii, mitä ihmettä laittaisi ylleen firman tarjoamaan teatteri-iltaan, ystävien glögijuhliin tai vaikka uudenvuoden vastaanottajaisiin. Ajattelin kantaa korteni kekoon, ja antaa inspiraatiota vintage-tyyliseen juhlapukeutumiseen.

Tiedätte varsinkin 1940- ja 50-lukujen tyylien olevan sydäntäni lähellä. Kun ei ala liian ortodoksiseksi, on kyseisten vuosien glamourista helppo napata kivoja yksityiskohtia omaan juhlalookkiinsa. Tässäpä muutamia yleisohjeita 1940- ja 50-lukujen tyylin tunnistamiseen:

Hameet ja mekot

Kun Dior esitteli vuonna 1947 New Look-kokoelmansa, syntyivät 50-luvun tyylin tunnusomaisimmat piirteet, hulmuava kellohelma ja kapeaksi kurottu vyötärö. Kellohelman vallitsevin mitta oli puolisääreen, mutta sahasi muodin oikkujen mukaisesti vuoroin ylemmäs ja vuoroin alemmas. Kellohelmojen alla käytettiin puolestaan usein tyllialushameita, jotka kohottivat  helmaa ja toivat hameeseen liikettä. Alushameet kovetettiin tärkillä tai sokeriliuoksella, jotta ne olisivat säilyttäneet muotonsa.

Aivan kivuttomasti naisellinen ampiaisvyötärö-look ei muuten syntynyt - vartalon virheitä ja puutteita korjailtiin strategisiin kohtiin sijoitetuilla toppauksilla ja vartaloa muokkaavilla alusvaatteilla. Esimerkiksi nailonista valmistettu korseletti teki vyötäröstä tarvittavan kapean, kavensi lantiota ja työnsi rintoja ylös- ja ulospäin.

Naiset ympäri maailman hurmaantuivat Diorin tyylistä - pitkien sotavuosien ajan he olivat raataneet käytännöllisissä sukupuolettomissa vaatteissa,  ja nyt oli viimein tilaisuus pukeutua naisellisiin vaatteisiin. Soraääniäkin tosin kuului - joidenkin mielestä Diorin luoma tyyli edusti sodanjälkeiseen Eurooppaan sopimatonta tuhlailevaa tyyliä; käytettiinhän joihinkin luomuksiin jopa 18 metriä kangasta! Toiset olivat taas ihmettelivät sitä, miksi naiset suostuivat sovinnaisuuden muotiin saavutettuaan sodan aikana vihdoin pitkään tavoiteltua tasa-arvoisuutta! Joka tapauksessa 1950-luku jäi historiaan eräänä muotitietoisimmista aikakausista.

Toinen 1950-luvulle tyypillinen tyyli oli uumaa korostava kapea ja linjakas kynähame-look. Tämä "nilkutushameeksikin" kutsuttu kapea suora hame rajoitti tehokkaasti askeleen pituutta. Hame laskeutui kapeasta vyötärökaitaleesta lähes ilman poimutuksia ja laskoksia. Takana oli yleensä vain pieni halkio, joka mahdollisti liikkumisen.  Tällainen 1950-luvun sihteerikköhame ulottui puolisääreen reilusti alle polvien, mutta moderni pikkujoulunainen voi toki helpottaa liikkumistaan tanssilattialla, kuten pian omasta kynähame-lookistani näette ;)

Asusteet

1950-luvun elegantti olemus vaati oikeat asusteet. Hyvin pukeutuva nainen käytti hattua ja hansikkaita, ja kenkien ja käsilaukun tuli sopia yhteen. Iltapukeutumisessa pitkät hansikkaat, korkeat korot ja riippuvat korvakorut olivat olennainen osa kokonaisuutta. Juhlakengät olivat teräväkärkisiä piikkikorkokenkiä. Lisäksi vyötärön kapeutta korostettiin lähes jokaisessa vuosikymmenen tyylissä. 50-lukuisen daamin juhlakoruihin kuuluivat näyttävät rihkamakorut, kuten rintaneulat, joita saatettiin käyttää esimerkiksi turkisstoolan yhteydessä.  Myös erilaiset helminauhat ja -korut kuuluivat aikakauden asusteisiin.

Hiukset ja meikki

1950-luvun hiusmuoti oli pehmeä ja kiharainen. Pitkät hiukset muotoiltiin pallomaiseksi kampaukseksi papiljoteilla. Grace Kellyn ansioista banaaninutturasta tuli suosittu juhlakampaus, mutta myös Audrey Hepburnin tyyliset lyhyet hiukset olivat muotia.

Vuosikymmenen ehostustyylillä tavoiteltiin puolestaan persikkaista ja kermaista ihonsävyä. Meikkipohjan tuli olla pehmeähkö ja naisellinen. Kulmakarvat olivat kapeahkot eikä poskipunaa tai luomiväriä käytetty, koska luonnollisuus oli muotia. Iltameikki oli sen sijaan dramaattisempi. Eyelinerilla tehtiin yläluomelle terävät ja tarkat rajaukset. Luomilla saatettiin käyttää vaalean ja ruskean sävyjä Marilyn Monroen tyyliin. Myös tekoripsiä käytettiin. Huulet maalattiin seksikkäiksi ja täyteläisiksi - tietysti punaisella.

Tildan vintage-variaatioita

Väliotsikkoni saattoi johtaa hieman harhaan, sillä tällä kertaa en aio esitellä vuosikerta-aarteitani, vaan näyttää, kuinka ihan nykypäivän peruskauppojen valikoimasta voi löytää aarteita juhlakauden vintage-henkiseen pukeutumiseen. Oma tyylini on sekamelska 40- ja 50-lukujen vaikutteita (hieman liian lyhyillä helmoilla) ja postaukseen väsätty kampaus on esimerkiksi jotakin 40-luvun valkkikampauksen ja 50-luvun kiharakampauksen väliltä. Tämän postauksen tarkoitus onkin lähinnä tarjota inspiraatiota,  joten eihän aleta liian fundamentaaleiksi puolin ja toisin ;)

Asu 1.

Ensimmäinen pikkujoulukokelaani on tällainen kellohelmainen kotelomekko, jonka asustin lyhyehköllä neulenutulla.

Tämän asukokonaisuuden 50-lukuhenkisyys ilmenee esimerkiksi mekon ja nutun pehmeässä pastellisessa värimaailmassa, mekon painokuviossa (yleistyivät räjähdysmäisesti nimenomaan 1950-luvulla) ja vyötärövyössä. Myös neuletakit kuuluivat aikakauden tyyliin. Leningin alle voisi muuten laittaa vielä tyllin muhkeutta tuomaan, mutta säästän alushameen asuun numero kaksi. Kylmillä keleillä (kuten tänään)  voisin sonnustautua tekoturkisjakkuun. Ehkäpä se istuu kuitenkin paremmin vielä juhlavampien iltapukujen kanssa.

Roikkuvat helmikorvakorut ja kaulakoru ovat itse asiassa asukokonaisuuden ainoat autenttiset asiat. Hankin korut viime kesänä tukholmalaisesta koruparatiisista, ja ne ovat koristaneet jo esimerkiksi tätä vähän historiallisempaa juhlatyyliä.

Asu 2.

1950-luvun juhlatyyliin kuuluivat tyllialushameet. Minä taas tuumin, että eikös pelkällä tyllilläkin voisi olla liikkeellä?

Tyllihameen kaverina minulla on koristeellinen neuletakki, joka itse asiassa täyttää täysin 1950-luvun tyylipiirteet. Tuolloin olivat muodissa twinsetien ohella runsaalla helmikirjonnalla koristetut nutut. Takin alla oleva silkkinen rusettipaita viittaa puolestaan 1940-lukuun - tällöin olivat muotia puseroiden ja leninkien solmittavat rusetit.

Asu 3.

Tässäpä "menokynä" nykypäivän tytölle!

Kynän kaveriksi sopii samainen rusettipaita ja päälle merinovillanuttu. Kengät ja laukku ovat mielestäni ihan yhteensopivat; huulet taas sointuvat yhteen kivasti kengänpohjien kanssa ;)

Asu 4.

Tämän pikkumustan vintage-henkisyydestä en ole yhtään varma. Pidän siitä kuitenkin kovasti, ja halusin sen siksi mukaan :) Olisiko siinä silti hitunen 1940-lukua? Minua viisaammat voivat valistaa...

Joka tapauksessa dramaattiset korvakorut ja punaiset huulet ovat takuuvarmaa menneiden aikojen glamouria - asusta riippumatta.

Jos sisälläsi asuu laillani vintage-tyylien fani, on menneiden aikakausien pukuloistoa mahdollista
päästä ihailemaan alkuvuodesta myös valkokankaalla. Tammikuussa saa ensi-iltansa 1940-luvun loppuun sijoittuva Ganster Squad. Kyseisen elokuvan naispääroolissa vanhanajan glamouria säteilee Piiat-elokuvastakin tuttu Emma Stone.

Ikimuistoisia loppuvuoden juhlia kaikille :)

Ps. Huomioikaapa sivupalkin kysely, joka on auki vielä muutaman päivän ajan.

Postauksen kirjalliset lähteet:  Vintage Fashion. Muodin vuosikymmenet (Otava) sekä kampaus- ja ehostustietojen osalta www.tyylitaika.com.

Kuvalähteet lainattu seuraavilta sivuilta: 1, 2, 3, 4 ja  5 

Kevätjuhlamekko

Iltaista!

Tämän vuoden juhlaeleganssi meinasi sitten ihan unohtua kiireiden keskellä. Viime vuonna oli punaista ja sitä ennen vihreää. Olisikohan ensi vuonna keltaisen vuoro ;)

 

Tämän vuoden kevätjuhla-asu oli tosiaan sama kuin viime publiikissa. Sekä klänninki että korut olivat tuomisia vintage-Tukholmasta :) 

Nyt yritän parissa päivässä rutistaa loput kurssisuoritukset. Josko sitten pääsisi rästiopintojen kimppuun ja lopulta lomailemaan...

Mukavaa viikonalkua!