lauantai 27. joulukuuta 2014

Mummilassa


Tervehdys ja hyviä joulunvälipäiviä!

Vaikka todellinen joulu syntyy sydämessä, olen aina onnellinen jos pääsen lapsuudenkotiini joulun tienoilla. Tärkeintä on tietysti läheisten seura, mutta nautin täysin siemauksin mummilan joulutunnelmasta. Jos jossain, niin erityisesti jouluisen tunnelman ja muutenkin sisustamisessa äitini on mielestäni taitava. 


Äidille on myös erittäin helppoa hankkia sisustusaiheisia joululahjoja. Makumme on niin samanlainen, että pettymyksiä ei ole tainnut tulla tai sitten äiti osaa fuskata tosi taitavasti ;) Tällä kertaa äiti sai lahjaksi Pentikin koristeellisen lyhdyn.

 Äiti tykkää yhdistää sisustuksessaan vanhaa ja uutta - kuulostaako tutulta? Siro sohvakalusto on 40-luvulta isovanhempieni kodista ja päällystetty aina kerran 15-20 vuodessa. Varsinkin vanhemmat ihmiset kehuvat, kuinka ryhdikkäissä nojatuoleissa mukava istua. Taidettiin pulakaudella osata vähän paremmin tuo huonekalujen valmistus kuin nykyään...


Toinen yhdistävä tyylielementti on tunnelmavalojen runsaus. Hämäränhyssyssä on ihanaa! Aaltomainen takka on äidin itse suunnittelema. Vuosien varrella tiilipinta sai vaalean rappauksen ylleen.


 Lapsuudessani meillä oli aina kaksi kuusta - olohuoneessa isompi olkikoristeineen ja amerikkalainen tilpehöörikuusi värikkäine valoineen lastenhuoneessa. Myöhemmin olohuoneen olkikoristeet ovat vaihtuneet kultaisiin. Kulta, valkea ja hopea taitavat olla muutenkin mummilan joulukoristeissa nykyään in.

Kiitoksia mummille kuvausluvasta ja tervetuloa muutenkin tyttäresi blogin lukijakuntaan ;) Eihän siinä mennyt kuin kuusi vuotta ennen kuin uskalsin asian paljastaa. Seuraavaksi on (ehkä) anopin vuoro :)

Seuraavaksi sitten se sacher-postaus uudenvuoden juhlien inspikseksi! Kuulemiin!

maanantai 22. joulukuuta 2014

Toivioretkellä

Suomalaiset bruukaa ajatella, että kell´onni, se sen kätkeköön. Kenties someaika on asiaa jonkin verran muuttanut, mutta sen lieveilmiö on yleinen ahdistuneisuus ja kademieli toisten uskomattoman upeasta elämästä. No, ehkä hehkutus menee joiltakin hieman yli virtuaalisessa todellisuudessa, mutta kyllä ihmisen olisi hyvä osata havaita ja todeta ihan ääneen ne pienet hyvät asiat omassa elämässä.


Meikäläisen ei kannata osallistua Suomen kaunein koti-kilpailuihin, mutta ehkäpä kuitenkin maamme kaunein-vaunulenkkimittelöön? Toki kauneus on katsojan silmissä ja siinä, millaisia yksityiskohtia ja suurempia kokonaisuuksia katsellaan hahmottaa. Minulle päivittäinen kävelykierrokseni tuottaa joka tapauksessa suunnatonta iloa vuoden ajasta ja säästä riippumatta.


Kiitollisuuden aiheita on niin monia: kevyt lumikuorrute ympärillä, pieni rakas poika tuhisemassa vaunussa. Kaunis auringonlasku ja hämäränhyssy. Talven törröttäjät ja punaiset marjat. Ränsistyneet autiotalot ja mielikuvitusleikki siitä parhaimmasta tontin paikasta, jolle koskaan tuskin on varaa rakennuttaa perinteistä puutaloa. Haaveilla kuitenkin saa :)


Tällä hetkellä joululahjat on kerrankin jo paketoitu ja illemmalla alkaa operaatio sacherkakku. Kuulema jostakin lännestä saapuu oikein kunnon lumipyrykin!


 Kuinka tosiaan sama maisema voi näyttää niin erilaiselta lumipeite yllään!


Eilen toteutin myös erään joulunajan perinteeni huolimatta siitä, että seura teki tepposet ja jouduin lähtemään yksin matkaan.


Kauneimmat joululaulut Turun tuomiokirkossa on lauleskelevan hissanopettajan juhlakauden kohokohtia. Minulla kävi myös moukan tuuri. Lähdin liikkeelle aivan liian myöhään, joten varauduin jäämään kirkon perille seisoskelemaan.


Mutta suntiopa ohjasi minut muutaman muun ohella alttarin taakse kirkon etuosaan ihan paraatipaikalle!


Tällä kertaa kauneimpia säesti aivan huippu jazzahtavaa big band-musiikkia soittava orkesteri. Lauloin sydämeni kyllyydestä kaiken paitsi pientä seimen lasta ja jouluaamun varpusta käsittelevät kappaleet. Äitiyshormonit saivat muutaman itkukohtauksen aikaan.

Tilaisuuden lopussa vieressäni istunut mummo kiitti minua sanoen, että oli ollut ilo kuunnella lauluani ja toivotti hyvät joulut. Olipa kivasti sanottu tällaiselle sekakuorosopraanolle, joka laulanee vähän liian kovaa korkeimmat kohdat ;)


Näillä kuvilla ja tunnelmilla toivotan teille kaikille oikein hyvää, sydämellistä ja rauhaisaa joulunaikaa! Palaan kuvioihin kenties välipäivinä tai sitten viimestään vuoden 2015 puolella.

Voikaatte kaikki hyvin!

Rakkaudella, Tilda

lauantai 20. joulukuuta 2014

Ennen lunta


Tervehdys!

Viime päivät ovat menneet sumussa, mutta valoisasti.

Mies on ollut kuukauden sisällä kolmella ulkomaankomennuksella, joten nimiäisten ja joulun järjestäminen on ollut tämän yksinhuoltajan harteilla (pieni valhe tietysti, sillä isovanhemmat ovat kyllä olleet apuna ja jouluakin tullaan viettämään molemmissa mummiloissa). Kuitenkin, aika paljon hääräilyjä on ollut meikäläisen kontolla.

Alvarilla oli kaiken lisäksi hieman jälkijunassa kolmikuukautis neuvola tuossa viikolla. Sen verran säikähdin noiden kolmen annetus rokotuksen yhteisvaikutusta, etten halunnut olla yötä kahdestaan pojan kanssa kotona vaan jäin toiseen mummilaan yöksi. Onneksi kipuilu, levottomuus ja kuumeilu jäi päiväsaikaan ja yön pikkumies nukkui hyvin heräten vain kerran syömään. Suppoakaan ei tarvinnut antaa vaikka siihen olin varautunut!


Paino ja pituuskin mitattiin pitkän tauon jälkeen ja reilusti yli kuusikiloisia ja noin 62 senttisiä ollaan! Meidän kaveri on ollut koko ajan miinus yksi käyrällä, mutta kasvanut tasaisesti sen mukaan. Ruokailuissakin on palattu täystissikantaan ja kiinteitä voi kuulema harkita mieluiten sitten, kun yömaito ei enää täytä masua kunnolla. Toisaalta, kyllä emo on rinnoistaan sen verran kärsinyt, että hyvä onkin että syöminen sentään sujuu.

 Alvarin jutut ovat tällä hetkellä tasoa eo-eo, khu-ku-kuu ja äyh, mutta eilen poika yllätti minut nauraa röhöttämällä! Hieraisin silmiäni. Olikohan se totta? Onko teidän muiden vauvelit naureskelleet jo kolmikuisina?


 Muutenkin lapsosen luonne on alkanut tulla yhä enemmän esiin. Vaikka Alvari on tosi lunki kuski, osaa hän myös vaatia seuraa. Vihainen kiljahdus voi tulla ihan siitä, jos häntä ei huomioida tarpeeksi. :D Myös syömisissä refleksimäinen imutus on vaihtunt tahdonalaiseen toimintaan.Maitohuikkia otetaan, kun halutaan ja sitten pää käännetään muualle ja vihellellään.


Tällaista täällä. Nyt vaipanvaihtoon ja imuttelulle! nähdään :)

sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Toinen keksi

Sunnuntaista!

Eilen teimme modernin rekiretken, kun huristelimme Skodallamme pitkin varsinaissuomalaista maaseutua. Käväisimme Adalmiinan Helmessä joululahjahankinnoilla ja tämän jälkeen mietimme, mihin kurvata kahville. Lopulta mies ehdotti salolaista Toinen keksi-kahvilaa, jossa kävimme noin vuosi sitten. Tällä kertaa ei kuitenkaan menty Salon keskustaan asti vaan parkkeerasimme Halikon Design Hill-laatumerkkien outlettiin, jonka yhteydessä sijaitsee "ketjun" toinen kahvila. Jälleen silmät meinasivat tippua päästä suussasulavia taideteoksia ihastellessa...


Ihan oikeasti, en meinnanut pystyä syömään tätä vadelma-valkosuklaakakkua...Siippa tilasi puolestaan dominokeksikakkua...


 Äitiliini hörppi extra large-lattea. Kaikki erikoiskahviannokset tulevat KOLMEN suklaaherkun kera.


Alvari sai maitokahvit ilman kahvia jo parkkisella, joten hän tyytyi tutustumaan jättikokoisiin pyykkipoikiin, jotka toimivat kahvilan varausnumeroina.

Kaikki Hki-Turku motaria kurvailevat, käykääpä tsekkaamassa Desing Hill ja Toinen keksi-kahvila. Toki Outletin yhteydessä sijaitseva makupalapaikka ei oole yhtä tunnelmallinen kuin alkuperäinen kahvila, mutta ehkäpä samalla tulee tehtyä joululahjaostoksia. Outletissa on soppensa ainakin Nansolla, Finlaysonilla, Marimekolla ja Globe Hopella :)

Mukavaa uutta viikkoa!


perjantai 12. joulukuuta 2014

Tildan jouluaakkoset

Tervehdys!

Viikkohan siinä vierähti ennen kuin tänne palstoille jälleen ehdin. Mitään sen erityisempää ei ole tapahtunut, vaikka ihanaahan oli, että pieni mies pääsi vihdoin visitiille toiseenkin mummilaansa. Reissussa kului kokonainen viikko ja nyt on kiva taas olla ihan kotosalla :)

Lupailin teille jouluaakkosiani ja tässä ne vihdoin tulevat. Itse asiassa niiden väsääminen ei ollutkaan ihan helppo juttu; tyyli- ja sisustusaakkoset ovat syntyneet jotenkin helpommalla. Joihinkin kirjaimiin keksisi vaikka kuinka monta juttua ja jotkut olivat varsinainen pähkinä purtavaksi! Mutta tässä ne ovat ja samalla voitte miettiä, mitkä olisivat ne teidän omat joulun tuovat juttunne :)

Amaryllis eli ritarinkukka on joulunajan lempikukkani. Se on korea, mahtipontinenkin, mutta toisaalta niin helppohoitoinen. Ja tietysti tarpeeksi punainen :)

Bastu - ilman saunaa jouluaattoa ei oikein synny. Joulusaunassa pitää olla vasta (toisille vihta), vaikkei sitä käyttäisikään. Valot pitää olla pois ja kynttilät tunnelmaa luomassa. Kiukaan sihistessä arki peseytyy vihdoin pois ja juhlamieli syntyy :)




Celine Dion En ole kiekujalaulajattarien musiikin suurin ystävä, mutta jostain syystä Dionin joululevy on jäänyt perinteeksi. Taustalla ovat tietyt teinivuosien hyvä muistot, joihin palata. Toisin kuin muun joulumusiikin kanssa, Dionin joululevyä on lupa kuunnella jo marraskuussa. Siitä alkaa pehmeä lasku joulunaikaan :)




Daavidin poika Tykkään kyllä joulun pakanallisista perinteistä, mutta joulun kristillinen sanomakin puhuttelee

Elävä tuli Jos ei muuta, niin jouluna pitää olla viltti, suklaata ja paljon kynttilöitä :)




Fazer Edelliseen liittyen... tosin rehellisyyden nimissä tykkään kyllä Pandan konvehdeista enemmän ;) Se muiden inhokki ananas on suosikkini!

Graavilohi Onneksi en ole enää raskaana! Nyt otetaan ilo irti vedenelävistä. Silleistä en välitä, mutta graavin ohella mäti on joulun ykkösherkkuja!

Hirvipaisti Joulukinkun sijaan lapsuuden kodissani syötiin kalkkunaa ja erityisenä erikoisuutena hirveä joulupuuron kera. Sellaisia paksuja siivuja makean sinapin kanssa ruisleivän päällä. Heti joulurauhan julistuksen ja Sulo Saaritsin Kaikki kauniit muistot-kipaleen jälkeen... Hirvipaisti oli näitä maaseudun maanomistajan etuuksia. Nytkin köntti on tiedossa hirviseuraan kuuluvan serkkuni ansioista.

Imelletty perunalaatikko Aikuisuus muutti mieltymyksiä - nyt itse tehty perunalaatikko voittaa Saarioisten lanttulaatikon :)

Joulupukin kuumalinja Jaahas... Muuttaakohan oman lapsen saaminen tätä perinnettä. Äiti on päivitellyt aikuisen lapsensa käytöstä. Joulupukin kuumalinja on ainakin vilkaistava telkkarista aamumandariinin kera :D

Kuusenhaku Lapsuuden ihanimpia muistoja. Kuusen valkkaaminen omasta metsästä. Nytkin katsastimme äidin kanssa valikoimaa. Tosin ihan pihapiirin liepeiltä Alvarin nukkuessa unosiaan vaunuissa :)



Lumi Ilmeisesti katoava luonnovara... Nostaligisoi sitäkin enemmän lapsuuden keskisuomalaiset joulukuut...

Musiikki Jouluradio, kauneimmat joululaulut, kuorojen konsertit... Musiikki luo kynttilöiden ja lumen ohella eniten joulutunnelmaa.

Nimipäivä Joulukuu on mielestäni ollut kuukausista paras lapsuudesta saakka siksikin, että joulunajan ohella silloin on nimipäiväni.



Oma rauha Jouluna kaipaan perhettä ja suvun seuraa, mutta osa lomasta on pyhitettävä ihan jouten ololle omassa kodissa.

Piparitaikina Paistetut piparit ovat pahoja, mutta piparitaikina ei! Yksi valmistaikina onkin kadonnut jo parempiin suihin :D

Q Tähän en keksinyt mitään järkevää. Paitsi Viktoriakiisselin. jälkkäri, jota äitini haluaa aina aatoksi, mutta joka ei oikein mene kaupaksi joulupöydän ähkyn pääteeksi.



Rauha En toivota korteissa useinkaan iloista joulua vaan joulurauhaa.

Sacherkakku Olen surkea kokki, mutta yhden osaan - sacherkakku on bravuurini. Oma sacherini ei ole autenttinen vaan sisältää runsaat kerrokset aprikoosihilloa. Kakunpalan kyytipojaksi laitetaan kermavaahtoa. Haluatteko, että postaan reseptin?




Tunnelmointi Joulukuussa en oikein osaa pitää kirkkaita valoja päällä.

Uuni No oikeastaan takka. Mummilassa se on joulunaikaan päällä. Olohuoneessa on ihana istuaja kuunnella puiden rätinää.

Vierailu haudoilla Suuntasimme lapsuudessa aina joulupuuron jälkeen iltapäivällä ennen joulusaunaa kirkkomaalle. Turussa siellä on käyty myös pimeällä valomerta ihailemassa. Viime jouluna sytytin kynttilän muistolehdossa myös meidän pienelle.

Wanhat polvet alkavat olla painuneet jo unholaan kuten Toivioretkellä-laulussa lauletaan. Onneksi muistot elävät niin omista lapsuusajan tapahtumista kuten myös aiempien polvien joulujen vietoista.

Xmas Olen aika fennomaani (siksi se Alvar ei kelvannut poikani etunimeksikään ;)) ja pidän nimenomaan suomalaisista joululauluista. Yksi tekee kuitenkin poikkeuksen, John Lennonin ikivihreä Happy xmas (war is over) :)

Zzz... Lomalla kuuluu levätä! Pyjamassa on vietettävä vähintään yksi päivä :)

Yökirkko Uusimpia joulutraditioitani. Jouluyön hartaus vihkikirkossamme Kaarinan Kuusistossa on todella tunnelmallinen myös jouluaikaan. Aattoillan musiikkipitoinen hartaus on kuulunut repertuaariimme jo useamman vuoden verran. Tänä vuonna Tildaa siellä ei ehkä pienen miehen vuoksi näy, mutta toivottavasti taas joskus :)

Åbo Ennen se tuli tutuksi aina joulurauhan julistuksesta, jota kokoonnuimme seuraamaan näköradion kautta. Sittemmin olen tainnut olla paikan päällä kolmasti. Vähän vaikea sanoa kumpi kokemus on parempi. Molemmissa on puolensa... Toivottavasti tänä vuonna ei tarvitse kyyköttää täysvesisateessa, vaikka vähän siltä kyllä näyttää...



Äidin puuhailu Äidit ovat traditioiden luojia, säilyttäjiä ja siirtäjiä, niin myöäs meillä. Äidin jouluja on aina vähän ikävä, jos aaton viettää muualla kuin lapsuuden kodissa.

Öinen aika Hämärän hyssy, kuutamo ja tähtitaivas, jäälyhdyt hangella. Joulun ajan pimeää ei pääse pakoon; täytyy siis tarkastella asiaa positiivisen kautta :)

Tässäpä Tildan jouluaakkoset! Olisi hauska lueskella toistenkin vastaavia, joten haastan Karkkiksen, Alman, Elinan, Kirsimarian ja Lady of the Mess-blogin Ladyn väsäämään omat aakkosensa. Väsätkääpä te muutkin :)

torstai 4. joulukuuta 2014

Viininpunainen Boob-mekko ja villapökäasiaa


Tervehdys!

Tässäpä pitkästä aikaa jälleen päivän asu. Hieman kyllä taas lavastin, sillä en minä tuollaisia roikkuvia koruja ole viime aikoina harrastanut. Mitään ylimääräistä tilpehööriä ei kotioloissa tarvita. Asun ehdotonta autenttisuutta lisäävät villasilkkisekoitteiset pitkikset, joista en osaa enää luopua ;) Haluaisin ehdottomasti myös paidan samaa materiaalia - saa suositella! Sukkina suosin merinovillaisia ulkosukkia, Mihin niitä puuvillaisia talvella oikein tarviikaan?


Näiden rintatulehdusten kanssa ei tosiaan enää naurata yhtään. Tiedossa olisi reissu Alvarin kanssa toiseen mummulaan, ja ulkoiluja varten täytyy pikapikaa hankkia rinnanlämmittimet tai tuollainen silkkinen/ villainen aluspaita. Onko turkulaisilla sellaisista vinkkejä? Lähetän miehen käymään ennen reissua Kaisla-nimisessä liikkeessä ostamassa minulle mahdollisesti ruskovillan kerraston, mutta kysyisin, millainen mitoitus niissä on? Väljä vai nafti? Eli kannattaako ottaa S vai M?


No, vaikka itse olenkin kärvistellyt taudissa, täytyy iloita, että lapsi on tyytyväinen huolimatta antibiooteista ym. Alvari sai eilen kehuja hyvästä ihostaan ja hän kuulema kannattelee vajaan viikon alle kolmikuisena päätään nelikuisen tavoin. Pikku jäppinen on ollut varsin jäntevä tapaus alusta asti :)  Muutenkin vaikka itseä vähän jomottaisi tai kirvelisi, niin kyllä sen unohtaa, kun saa äitinä mojovan hymyn (keskellä yötäkin, kun menee katsomaan,  mitä kopassa ähistään) pojaltaan. Pulumainen kujerrus on vain voimistunut ja juttuja kerrotaan äidin ohella hymynaamalle, kisukortille, virtahepohelistin Möölle ja mummolon sysäntyynyliinalle (?)!

Saa nähdä milloin ja missä ehdin seuraavan kerran postailemaan. Mummulasta käsin ajattelin tehdä ainakin jouluaiheiset aakkoset. Sellaiset olen väsännyt aiemmin esim. pukeutumis- ja sisustustyylistäni.Siihen saakka hyvää vointia kaikille ja tunnelmallista joulukuuta :)